Ravattisonni

Jaakko Laakson muistelmateoksen Punainen takapiru luettuani ymmärrän sen, että politiikassa eivät yleensä riitele asiat vaan miehet ja että niinpä miehet, jotka ovat jopa poliittisella kentällä hyvin kaukana toisistaan, voivat olla vallan sydänystäviä. Kommunisti Laakson kirjasta sain sen käsityksen, että hänen paras kaverinsa oli kokoomuslainen Ilkka Kanerva, jonka kanssa hän usein saunoi ja toverukset, vai olisiko parempi kutsua heitä kaveruksiksi, nauttivat kylpiessään runsaasti myös asiaankuuluvia saunajuomia.

Kaveria ei jätetä politiikassakaan ja niinpä Laakso ryhtyi kampanjoimaan voimakkaasti sen puolesta, että Ilkka Kanerva vuonna 2014 valittaisiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj:n parlamentin puheenjohtajaksi, joka tehtävä on ulkopoliittisesti merkittävä. Kanervan puheenjohtajuus meinasi kuitenkin tyssätä siihen, kun ilmeisesti asemastaan huolestunut montenegrolainen parlamentin istuva puhemies alkoi levittää huhua, jonka mukaan Ilkka Kanerva on "womanizer", jonka termin kielimies Laakso kertoo tarkoittavan suomeksi muun muassa playboyta, naistenmiestä tai pahimmillaan jopa kravattisonnia.

Mutta lopulta Laakson ponteva junttaustyö onnistui ja Ilkka Kanerva valittiin Etyj:n parlamentin puhemieheksi niukalla ääntenenemmistöllä. Kanerva voitti vaalin ennen kaikkea parlamentin naisten äänillä, jotka eivät ilmeisesti pitäneet pahana sitä, että puhemies on tunnettu "womanizer".

Itse mietin sitä, että miksi Ilkka Kanervaa pidettiin maailmalla "womanizerina" tai jopa kravattisonnina enkä keksi muuta selitystä, kuin että Ilkka Kanerva on maailmalla sekoitettu isäänsä. Kanervan isä oli nimittäin ammatiltaan keinosiementäjä ja ainakin minun lapsuudessani keinosiementäjiä yleisesti kutsuttiin kravattisonneiksi. Olen muuten kuullut kerrottavan, että Ilkka Kanervan keinosiementäjä isä vieraili siemennysmatkoillaan mm. kansanedustaja Kike Elomaan kotitilalla.

https://www.storytel.com/fi/books/punainen-takapiru-jaakko-laakso-10719256