Taisinpa taas eilen kirjoittaa tapani mukaisesti ropakantaa, kun kerroin, että hattunsa kuusenhavulla varustaneet valkoisen armeijan sotilaat vapauttivat kevättalvella 1918 Tampereen punaisesta hirmuvallasta, sillä ainakaan läheskään kaikki eivät ole samaa mieltä asiasta. Siitä seikasta todistaa esimerkiksi se, että kun 1920-luvun alussa Tampereen Hämeenpuistoon haluttiin pystyttää valkoisten armeijaa kunnioittava Vapauden patsas, Tampereen kaupunginvaltuuston enemmistö oli hanketta vastaan ja niinpä patsaan pystyttämiseen tarvittiin Korkeimman Hallinto-oikeuden lupa.
Mutta nyt kuitenkin Vapauden aukiolla seisoo munasillaan Tove Janssonin isän Viktor Janssonin veistämä alastonta Kiuruveden kappalaista Elias Simojokea esittävä patsas, joka heristää kovasti vihaisesti, mutta vähän kömpelösti kylkirautaansa käsittääkseni kaupungin työväentalon suuntaan. Viktor Jansson voitti ilmeisesti poliittisin perustein patsaan suunnittelukilpailun, vaikka hänen tyttärensä Tove oli niin paljon vasemmistoon kallellaan, että oli jopa menossa naimisiin SKDL:n kansanedustajan Atos Virtasen kanssa, mutta huomasi kuitenkin viime tipassa tykkäävänsä enemmän tytöistä.
Aikoinaan Vapaudenpatsas tunnettiin Tampereella paremminkin Rummin-Jussin patsaana, mutta se nimi oli vain ivamukaelma alkuperäisestä ylevästä nimestä Vapauden patsas. Rummin-Jussi, joka oli viralliselta nimeltään Johannes From, oli eräänlainen itseoppinut sotapoliisi, joka vuonna -18 löi lihoiksi yli 70 punikiksi epäilemäänsä; tosin ainuvastaan joutui luopumaan myös järjestysmies, joka oli edellisenä syksynä poistanut iltamapaikalta siellä juopuneena riehuneen Rummin-Jussin.
Vapaudenpatsaan suunnittelukilpailun voitti valkoisten joukoissa taistellut Viktor Jansson, sillä Wäinö Aaltosen patsashahmotelmaa pidettiin poliittisesti epäilyttävänä, koska sen atleettisena mallina oli ollut moninkertainen painin Suomen mestari Robert Oksa, joka oli palvellut punakaartissa. Tarinalla on sikäli onnellinen loppu, että Aaltosen patsas kelpasi sitten Säämingin sankarihautausmaalle sen jälkeen, kun punikki Oksan pään tilalle oli asennettu maltillisena porvarina pidetyn Aaro Hellaakosken pää.
Toisaalta kyllä Robert Oksakin olisi Suomeen patsaan ansainnut, koska hän siirtyi 20-luvulla Ruotsiin painivalmentajaksi ja hänen valmennettavansa voittivat peräti 21 olympiakultaa. Oksaa pidettiin aikoinaan maailman parhaana painivalmentajana. Saattaa jopa olla, että Oksa on valmentajana urheiluhistorian paras valmentaja olympiakultien määrällä mitattuna, ellei sitten joku DDR:n uintivalmentaja ole pystynyt parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti