Epäilen, että kiinnostukseni tuulivoimaa kohtaan saattaa olla ihan geneettistä laatua. Nimittäin vaarini veli Otto Könönen lienee ollut aikoinaan maamme ensimmäisiä keksijöitä, joka yritti hyödyntää tuuliturbiinia sähkön tuotannossa. Hän rakensi sota-aikana tuulivoimalan Iisveden rannalle tuottamaan virtaa sähkölamppuja varten. Ainakin hyvän tarinan mukaan eräänä synkkänä ja myrskyisenä syysyönä tuulienergia riistäytyi häneltä hallinnasta ja tuuliturbiinin lähistöllä säkkipimeä yö muuttui suureksi kirkkaudeksi.
Minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä kerrottu, että sota-ajan pimeyden keskelle koittanut taivaallinen valkeus herätti Oton naapurissa olleen uskovaisen vanhanemännän, joka sitten oletti nukkuessaan kuolleensa ja päässeensä taivaaseen. Emännän hämmästykseksi myös hänen ukkonsa, joka köpsähteli tuvassaan valkeissa vaatteissaan, näytti päässeen taivaan iloihin ja niinpä emäntä ryhtyi veisaamaan kiitosvirttä.
Rieponlahden kyläkirjassa, joka on nimeltään Kylä kahden veden välissä, mainitaan Otto Könönen ja kerrotaan, että tämä liikemies hankki kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan. Myös enoni Risto mainitaan samassa kirjassa ylistävässä mielessä ja hänen paljastetaan olleen miehen, joka valmisti kylän parhaan kiljun. Riston serkku Kainuun Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja Otso Kukkonen kertoi Risto-enon muistokirjoituksessa saman asian ja ja muisti vielä senkin, että Rieponlahden poikien kiljupönttöä kutsuttiin hellittelynimellä Pekka.
Harmi, ettei tuulienergiasta kiinnostunut Otto Könönen päässyt tutustumaan Pieksämäen Niinimäen tuulivoimapuistoon, jonka turbiinien 250 metrin korkeuteen yltävät lavat näkyvät tänne 40 kilometrin päähän Kärkkääläntielle asti. https://www.sttinfo.fi/tiedote/70688134/niinimaen-tuulipuiston-voimalapystytykset-etenevat-ensimmaiset-viisi-voimalaa-tayskorkeudessa?lang=fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti