Suomalainen mies ei yleensä puhu eikä pussaa, mutta tiukan paikan tullen hän voi halata. Yksi elämälleni asettama tulostavoite täyttyi, kun vihdoinkin pääsin Kiteen kaupungin Kesälahden pitäjän Hummovaaran kylässä halaamaan Lönnrotin petäjää oikein kalevalaisessa hengessä. Tuon puun juurella Juhana Kainulainen lauloi Elias Lönnrotille muistaakseni kahden päivän ja yhden yön aikana huomattavan osan sittemmin Kalevalaksi kutsutun kansalliseepoksemme runoista.
Mummoni vaari maamme tuotteliain kansanrunoilija Vihta-Paavo Korhonen osallistui sitten myöhemmin kansalliseepoksemme tekoon ainakin siten, että löytämäni nettitiedon mukaan ehdotti Lönnrotin siihen asti nimettömälle teokselle nimeksi Kalevalaa. Vihta-Paavoa pidetään rautalampilaisena ja Rautalammille hän on haudattukin, vaikka kyllä hän enemmänkin oli Vesannon Urheilijoiden miehiä.
Saattaa olla, ettei Vihta-Paavo ollut kalevalaisia runonlaulajia, koska parhaiten hän on jäänyt runouden historiaan siitä, että hän maksua vastaan laati pilkkarunoja varsinkin herroista, jotka jo silloin tekivät vääryyksiä tavalliselle kansalle.
Minulla ei ole käsitystä siitä, missä määrin Suonenjoen Kärkkäälän suuri poika runonlaulaja Pentti Lyytinen osallistui Kalevalan tekoon, mutta epäilen, että hän kunnostautui enemmänkin politiikan puolella. Lyytinen nimittäin kärsi kunnon runoilijana siinä määrin juoppouden vaivasta, ettei hänestä oikein ollut normaaliin työelämään ja niinpä hänet valittiin talonpoikaissäädyn edustajaksi Suomen Pankin johtokuntaan, jossa tehtävässä juoppoudesta ei katsottu olevan haittaa.
Sydänkarjalan internet sivu kertoo seuraavaa Lönnrotin petäjästä, johon minullakaan ei ole mitään lisättävää:
"Lönnrotin petäjä on Kesälahdella Hummovaaran kylässä sijaitseva mänty. Ensimmäisellä runonkeruumatkallaan ollut Elias Lönnrot taltioi puun juurella kesäkuussa 1828 Juhana Kainulaisen lausumia runoja, kansanuskomuksia ja loitsuja. Lönnrot merkitsi Kainulaiselta muistiin kahden päivän aikana yhteensä 2 551 säettä ja 59 erillistä runoa, joista suurin osa oli loitsuja. Lönnrotin 1833 julkaisemasta runoelmasta Runokokous Väinämöisestä eli niin sanotusta Alku-Kalevalasta nämä runot muodostivat merkittävän osan. Niihin kuului muun muassa Sampo-runoja ja Lemminkäisen virsi.
Petäjä sijaitsi Kainulaisen kotitalon Kainulan pihapiirissä. Kerrotaan, että puun istutti Kainulaisen suvun nuorukainen kihlauduttuaan. Morsian kuitenkin kuoli, ja petäjästä tuli Kainulaisen suvun uhripuu. Metsästäjänä tunnettu Juhana Kainulainen vei kaatamiensa karhujen pääluun mäntyyn loitsuja lukien.
Lönnrotin petäjän vieressä sijaitsee 1989 valmistunut karjalaistyylinen hirsirakennus Juhanantupa, jossa palvelee kesäisin lounas-kahvila. Sisällä jo itsessään nähtävyytenä pidettävässä Juhanantuvassa on muun muassa puuveistoksia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti