Historian lainalaisuuksia

Näyttää vahvasti siltä, että historian lainalaisuuksiin kuuluu se, että suursodan alkavat pian olympialaisten jälkeen. Toinen lainalaisuus näyttää olevan se, että Lähi-Idässä syntyneet yksijumalaiset uskonnot ovat väkivaltaisimmillaan 1500 vuotta niiden syntymisen jälkeen.

Nimittäin 1500 vuotta sen jälkeen, kun Mooseksen uskotaan kehittäneen juutalaisuuden, eli meikäläisen ajanlaskun alussa, juutalaiset suorittivat ihan vanhatestamentillisessa hengessä väkivallan tekoja siihen malliin, että Rooman suurvallan sotapäällikötkin kauhistelivat asiaa. Roomalaiset pyrkivät sitten rauhoittamaan tilannetta jopa etnisellä puhdistuksella ja juutalaiset karkotettiin Jerusalemin ympäristöstä.

1500 vuotta kristinuskon syntymisen jälkeen Euroopassa riehuivat julmat uskon sodat, joissa tapettiin miljoonia, vaikka tappomenetelmät olivat vielä hyvin käsityövaltaisia ja vaikka kristinuskon perustanut profeetta olikin selvästi punavihreä pitkätukkainen pasifisti.

Nyt on kulut 1500 vuotta islamin uskon synnystä eikä hyvältä näytä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että islaminusko on erinomainen sotureiden uskonto, jonka jo Himler havaitsi, kun värväsi Jugoslavian muslimeja SS-joukkoihinsa. Joidenkin Koraanin tutkijoiden mukaan pyhässä sodassa kaatunutta soturia odottaa paratiisissa 70 neitsyttä, mutta on myös tutkijoita, joiden mukaan kyseessä on käännösvirhe ja pyhässä sodassa kaatunutta odottaakin 70 viinirypälettä.

Nähtäväksi jää, kärjistyykö Usa:n ja Israelin hyökkäys Iraniin maailmansodaksi. Pahaa pelkään, että maailman kahden miljardin muslimin joukosta löytyy paljon nuoriamiehiä, joita paratiisielämä kiinnostaa ja jotka vakuuttavat, että he rakastavat kuolemaa enemmän kuin vääräuskoiset elämää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Islam

Lotta Lunkreenin kanttiini

Sortavalalaisen hävittäjälentäjä-hovioikeuden presidentti Heimo Lammen elämää ja tekoja tutkiessani sain selville, että Erkki Tiesmaan hieman renkutusmaisessa ja sen vuoksi suositussa iskusävelmässä Eldankajärven jää mainittu sumppia keittävä  lotta Lunkreeni ei ollutkaan todellisuudessa nimeltään Lunkreeni, vaan Elsa Vanhala (os. Lampi). Hän oli Heimo Lammen sisko, jonka todellinen sukunimi ei sopinut Eldankajärven jään sävelkulkuun. 

Kuten laulussa todetaan, sijaitsi lotta Lunkreenin pieni kanttiini, jossa hän sumppia tarjoili, varjossa honkien. Silminnäkijätodistajana voin vakuuttaa, että maininta hongista on totuuden mukainen. Sen sijaan kanttiini ei ollut todellisuudessa mikään pieni kanttiini, vaan 30 metriä pitkä ja viisi metriä leveä korsu, jonka hyvin säilyneet rauniot löytyivät ainakin vuonna 2015 läheltä Kiskis-kukkuloita.

Keväällä -44 suomalaiset luovuttivat Kiskis-kukkulat saksalaisille, jotka olivat kovia syömään säilykkeitä. Ainakin lotta Lunkreenin kanttiinin tunkiolta löytyi vielä kokonainen vuori saksalaisten säilyketölkkejä. Tai eivät tölkit olleet Saksan tuotantoa, vaan Italiasta asti tuotuja. Ainakin purkkien etiketit olivat italiankielisiä. Niitä pystyi vielä lukemaan 71 vuoden jälkeen. En osaa italiaa, mutta etikettien kuvista päättelin, etteivät ne olleet lihasäilykkeitä vaan ehkä papuja. Ilmeisesti sakemannit eivät nauttineet suomalaiseen tapaan hernekeittoa vaan papusoppaa.

Kiskis-kukkulat ovat sen verran pohjoisessa, että luonto uudistuu siellä hitaasti. Monet hirsivarustuksetkin olivat vielä siellä käydessäni kuin äsken veistettyjä ja piikkilanka niin hyvin säilynyttä, että onnistuin haavoittamaan siinä itseni. Muutenkin seudulla liikkuvan satunnaisen matkailijan kannattaa olla varovainen, sillä itse ainakin löysin maastosta käyttämättä jääneitä kiväärinpatruunoita, joten voi olla, että siellä on vielä muutakin räjähtävää. Ensimmäisessä maailmansodassa ainakin jäi kolmannes kranaateista suutareiksi, joten monta suutaria saattaa vielä piileskellä Kiskis-kukkuloillakin. Oikeasti Kiskis-kukkulat eivät olleet Kiskis-kukkuloita, vaan kyseessä on käännösvirhe, sillä nimi oli karjalaksi Kiiskis-kukkulat, eli ilmeisesti joku Kiiskinen-niminen suku on siellä aikoinaan majaillut.

Siihen aikaan, kun Suomen ja Venäjän välit olivat ystävälliset, haaveilin, että kansojen välistä ystävällisyyttä olisi syvennetty entisestään järjestämällä Eldankajärven jäällä Suomen ja Venäjän välinen pilkkimaaottelu, mutta nyt epäilen, ettei pilkkimaaottelu ainakaan ihan pian toteudu.

Heinolan pommituksen muistomerkki

Häpeällisiä aukkoja on minulla historian tiedoissani. 16 vuotta asuin Heinolassa ja juttelin alkuasukasväestön kanssa usein juhannuksen 1941 dramaattisesta pommituksesta, jossa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää. Muutaman vihollislentäjän surmasi tuleva korkeimman oikeuden jäsen ja tuleva Kouvolan hovioikeuden presidentti, joka siihen aikaan oli alikersantin arvoinen hävittäjälentäjä Heimo Lampi.

Kuitenkaan koskaan ei tietooni saatettu, että Heinolassa on mielenkiintoinen pommituksen muistomerkki, jota en ole koskaan nähnyt, mutta kun seuraavan kerran siellä päin liikun, niin pitää käydä hiljentymässä sen äärellä. Muistomerkki muistuttaa lähellä sijainneen rautatiesillan ammusvaraston räjähdyksestä Heinolan pommituksessa 25.6.1941. Muistomerkissä on Kymen virrasta vuonna 1956 nostettuja kranaatinkuoria ja sulamisjäännöksiä, jalustana paikalla toimineen myllyn myllykivi. Muistomerkki sijaitsee As Oy Heinolan Sepänpuiston pihalla, Telakkatie 3, Heinola.

Minusta on erikoista, että Heinolan rautatiesillan viereen oli sijoitettu ammusvarasto, koska silta itsekin oli pommikoneille hyvä maali ja pahimmillaan sekä silta että ammusvarasto olisivat saattaneet lentää taivaalle yhtä aikaa. Paljon mahdollista, etteivät neuvostolentäjät edes tienneet ammusvarastosta, kuten eivät myös siitä, että Heinolan paperitehtaalla valmistettiin ainakin hyvän tarinan mukaan paperin lisäksi myös trotyylia armeijan tarpeisiin.

Ainakin muudan vanha heinolalainen minulle kertoi, että trotyylin valmistus paljastui, kun paperitehtaalla työskentelevien naisten uskottiin sairastuneen keltatautiin, kun nämä yllättäen muuttuivat väriltään keltaisiksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut keltatauti vaan trotyylimyrkytys.

Tämä on ihan mielenkiintoisen näköinen muistomerkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Heinolan_julkisista_taideteoksista_ja_muistomerkeist%C3%A4#/media/Tiedosto:Heinolan_pommituksen_muistomerkki_-_1985_-_As_Oy_Heinolan_Sep%C3%A4npuiston_piha,_Telakkatie_3_-_Heinola.jpg

Höökipilleri

Aiemmin epäilin, että Norja olisi hyvinkin voinut viedä Cortinan viidenkympin kisan kymmenen ensimmäistä sijaa, elleivät säännöt olisi rajoittaneet maakohtaisen edustajamäärän neljään.  Lahden vuoden 1938 ei maakohtaisia edustajamääriä ollut rajoitettu ja niinpä viidenkympin hiihdossa kymmenen parhaan joukkoon mahtui yhdeksän suomalaista. Vain kolmanneksi sijoittunut norjalainen rikkoi suomalaisrintaman. Käsittääkseni melkein kaikki kymmenen parhaan joukossa ollutta suomalaista hiihtivät Rossin Esan Kiva-voiteilla.

Ilkeäluonteisena ihmisenä mietin sitä, että selittikö suomalaismenestyksen pelkästään Kiva-voiteet vai oliko meikäläisillä jo käytössään 1930-luvun puolivälissä Saksassa kehitetty pervitiiniksi kutsuttu meta-amfetamiini-valmiste, joka piristi vielä oikeaakin amfetamiinia tehokkaammin. Pervitiiniä kutsuttiin Suomessa sota-aikana myös höökipilleriksi. Varsinkin kaukopartiomiehet ja lentäjät käyttivät höökipillereitä.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni Heimo Lammen muistelmat. Hän toimi sota-aikana menestyneenä hävittäjälentäjänä, joka mm. pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan jatkosodan ensimmäisenä päivänä pahemmalta, kun ampui lentäjäkaverinsa kanssa alas viisi pommikonetta - tosin pahaa jälkeä koneet tekivät siitä huolimatta, vaikkakin tiedän, että moni kaupunkilainen iloitsi Heinolan tuomiokunnan arkiston tuhoutumisesta.

Sodan jälkeen Lampi opiskeli äärimmäisen nopeasti tuomariksi, mutta niin lujille se otti, että kun hän palasi valmistumisen jälkeen Helsingistä Kuopioon, ei hän jaksanut kävellä asemalta asunnolle, vaan joutui ottamaan taksin. Tulee mieleen, että entinen hävittäjälentäjä saattoi tehostaa opintojaan höökipillereillä, jotka kyllä piristivät hetkeksi, mutta myöhemmin sitten seuraa täydellinen väsymys.

Heimo Lampi liittyy tavallaan meneillään olevaan Suonenjoen hiihtohistorialliseen näyttelyyn, koska hän toimi asianajajana oikeusjutussa, jossa riideltiin myöhemmin hyvin menestyneen hiihtäjän isyysasiasta ja Lampi kirjoitti tapaukseen pohjautuvan kirjan. Tekoäly kertoo tästä romaanista seuraavaa, tosin olen korjannut pahimmat kirjoitusvirheet: 

"Ja lähimmäisistäsi niinkuin itseäsi" on Heimo Lammen kirjoittama romaani leppymättömästä vihasta, pahasta suomalaisesta sisusta. Teos vie lukijan oikeussalin, vankilan ja  maaseudun   kiivaiden riitojen maailmaan. Metsämäen ja Kirnumäen talot sijaitsevat vajaan kilometrin  päässä toisistaan. Edellistä hallitsee leikkisä isäntä nimeltään Kalle yhdessä tomeran Maijansa kanssa. Naapurusten välit ovat kireät, mikä johtuu yksinomaan siitä, että  Kirnumäen isäntä on kieroon kasvanut luonne, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa.  Tilustietä koskeva ilmiriita vie heidät vihdoin käräjille ja Kirnumäen isännän vankilaan. Siellä tämä  vihansa sokaisema mies keksii pirullisen juonen ja toteuttaa sen kotiin päästyään. Hän  pakottaa heikkotahtoisen ja yksinkertaisen vaimonsa kertomaan oikeudessa, että heidän  viisi vuotiasta tytärtään on häväisty, ja tällä keinolla hän repuuttaa Kallen. Alkaa sitkeä  oikeudenkäynti. Kallea ja hänen perhettään uhkaa lähtö talostaan, sillä hänen taloudellinen  kestävyytensä uhkaa pettää — ja tosiasia on, että kantaja harvoin häviää lapseneläkejutun.  Mutta Kalle saa avukseen nuoren tuomarin, jota ammatti ei ole kangistanut kaavoihinsa, miehen, joka ottaa huomioon moraalin ja omantunnon vaatimukset.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Metamfetamiini

Urheilupetokset

Äimistelen edelleenkin eräiden maiden ylivoimaa kestävyysurheilussa. Muistanpa, miten Suomi hämmästytti vuoden 1984 Sarajevon kisoissa hiihtoylivoimallaan koko hiihtourheilevaa maailmaa ja hämmästynyt oli myöskin eräs toimittaja, joka hämmästeli sitä, että suomalaisurheilijoiden majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että uskoon tullut hiihtäjä Arto Koivisto kertoi muistelmissaan, miten hiihtoon tuli kummasti lisää vauhtia sen jälkeen, kun suoneen oli pistetty pari pussia eli vajaa litra uutta verta. Uskoon tullut juoksija Kaarlo Maaninka sen sijaan korosti sitä, että ei hän ole syyllistynyt verenvaihtoon, josta häntä arvosteltiin, koska vaikka lisäverta annettiin, niin vanhoja veriä ei laskettu yhtään pois, eli verta ei siis vaihdettu.

Kysyinpä kaveriltani tekoäly Geminiltä asiasta ja sain vastauksen, että jos pari pussia, eli noin litra verta lisätään, niin 10.000 metrin juoksussa aika paranee noin minuutin. Välttämättä temppu ei nosta hemoglobiiniarvoja, jos punasolujen kanssa annetaan myös lisänestettä. Mikäli veridopingia tehdään omalla verellä, asiaa on vaikea testeillä paljastaa. Tosin jotain muovijäämiä voi testeissä näkyä, mutta ehkä lisäveri voidaan tarjoilla myös lasipullosta.

Kysyin Geminiltä myös erilaisten dopingaineiden käyttämistä mikroannoksina, eli niin pieninä määrinä, etteivät ne paljastu testeissä, niin vastaus oli, että koska harjoittelumäärä voi lisääntyä ilman ylikunnon vaaraa ja koska elimistön palautuminen nopeutuu, niin dopingin harrastaminen mikroannoksina voi parantaa 10.000 metrin aikaa noin minuutilla, eli saman verran kuin veritankkauksella. Niinpä laskujeni mukaan 29 minuutin mies voisi urheilupetoksen keinoin juosta kympin 27 minuuttiin. 

Korostan sitä, ettei laskelmani sovellu hiihtourheiluun, koska hiihtourheilussa rasitetaan monipuolisesti kaikkia lihasryhmiä, joka saattaa merkitä sitä, että hiihdossa urheilupetoksen hyöty on suurempi.

Tässä dopingiin ja taideväärennöksiin erikoistunut poliisi Kimmo Nokkonen kertoo urheilupetoksista: https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/18c16e4f-cb82-48ee-a357-5d8a8dfc5e26

Mitalijakauma

Kyllä ei voi Suomen, isiemme maan, olympiamenestystä moittia, ei ainakaan liiaksi. Itse olen kyllä ylpeä kansastani, koska kapitalistinenkin tiedemies on todistanut, että kansani on maailman onnellisin ja rehellisin kansa, jossa ainakin kadonneet lompakot löytyvät paremmin kuin muualla maailmassa.

Ylpeä olen myös suomalaisten sangen vaatimattomasta olympiamenestyksestä, koska menestymättömyys ensinnäkin todistaa sen, että kansamme on rehellistä ja lisäksi sen, että kansamme on viisasta, koska vähät verorahat meillä käytetään mieluummin kansanterveyteen ja sosiaalipalveluihin kuin siihen, että joku hiihtää sadasosan nopeammin kuin toinen, jolla asialla ei ole suurtakaan merkitystä kansalaisten elämän kannalta.

Huomionarvoista kuitenkin on, että Suomi menestyi Cortinasssa vertailuryhmänsä maista parhaiten, eli oli paras Baltian valtioista. Viro ja Latviakin tosin saivat meidän lailla yhden hopean, mutta pronsseja Suomi sai selvästi eniten. Sen sijaan Pohjoismaihin, eli Norjaan ja Ruotsiin, Suomea ei kannata verrata, koska meillä talous, kansanterveys ja väestön ikärakenne on paljon huonompi. 

Suomen kokoinen Norja oli ylivoimaisesti Cortinan kisojen paras maa, vaikka kisajärjestelyt sitä sorsivat. On paljon mahdollista, että Norja olisi voinut mitalien määrässä voittaa vaikka koko muun maailman, jos säännöt olisivat sallineet, että maa olisi voinut asettaa hiihtolajeihin enemmän kuin neljä osallistujaa. Viideltäkympiltä norjalaiset olisivat voineet ottaa jopa kymmenen ensimmäistä sijaa ja jos maa olisi saanut asettaa miesten viestiin kolme joukkuetta, olisivat kaikki sen viestin mitalit menneet Norjaan. 

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että rikkaan Norjan valtion öljyrahastoissa on tällä hetkellä varoja 40.000 euroa jokaista norjalaista kohti ja rahaston varat ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin 6,3 % vuodessa. Tästä voidaankin laskea, että 40 vuoden kuluttua Norjan öljyrahastossa on niin paljon varoja, että jokaiselle norjalaiselle vauvasta vaariin voidaan maksaa 2.000 euroa kuukaudessa toimeentulotukea ja koko kansa voi halutessaan keskittyä sitten vaikkapa kilpahiihtoon kokopäiväisesti.

Tässä Cortinan kisojen kisojen mitalitaulukko: https://www.bing.com/sportsdetails?q=mitalitaulukko&sport=Olympics&TimezoneId=FLE%20Standard%20Time&IANATimezoneId=Europe/Helsinki&ISOTimezoneKey=EET&intent=Standings&isolympics=True&segment=sports&isl2=true&form=V205DF&

Lämmin mustikkamehu

Kyllä ei norjalaisten ylivoima kilpahiihdossa lakkaa minua ihmetyttämästä. Olen niin vanha mies, että muistan ajan, jolloin norjalaiset eivät vielä menestyneet 50 km:n kuninkuusmatkalla. Esimerkiksi 56 vuotta sitten Tatran mömmön-kisoissa paras norjalainen Pål Tyldum oli vasta sijalla 11, kun taas Susi-Kalle voitti kilpailun uskomattoman loppukirinsä ansiosta.

Alkuvaiheessahan Susi-Kallen tilanne vaikutti pahalta, kun muistaakseni minuutin hänen jälkeensä lähtenyt Neuvostoliiton Vedenin hiihti hänet kiinni ja 40 km:n virkistäytymisasemalle miehet saapuivat yhtä aikaa. Siellä odotti kuitenkin huoltomies Aku Kiuru kuuman mustikkamehun kanssa, eikä turhaan, koska viimeisen kympin Susi-Kalle paineli lähes kaksi minuuttia Vedeniniä vauhdikkaammin. Kaksi vuotta myöhemmin huoltomies Akulla ei enää ollutkaan tarjota lämmintä mustikkamehua 40 km: virkistäytymispisteellä ja Oikarainen keskeytti.

Olen niin vanha mies, että elävästi muistan, miten vuonna 1964 Innsbruckin kisoissa Kalevi Hämäläinen johti 40 km:n kohdalla kisaa lähes minuutilla, mutta silloin Hiihtoliiton herroilla ei ollutkaan luvattua tulikuumaa mustikkamehua tarjolla ja hän väsyi täysin ja jäi sijoille yms. Ilmeisesti tuon tapauksen jälkeen Kalevi vihasi Hiihtoliiton herroja ja asettui SMP:n ehdokkaaksi vaaleissa.

Ja senkin muistan vielä vanhana miehenä, miten Arto Tiainen jäi vuoden 1966 Oslon Mömmön-kisoissa 50 km:n hiihdossa toiseksi, koska 40 km:n virkistäytymisasemalla ei ollutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua. Muistan, miten pikkupoikana järkytyin, kun lehdessä kerrottiin, että Tintti itki maalissa, koska ei ollut saanutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua vaan ainoastaan kylmää. Siihen aikaan ei suomalainen mies itkenyt juuri koskaan.

Tästä linkistä löytyy maamme parhaan jutunkertojan Aku Kiurun värikästä tarinaa huoltomiehenä toimimisestaan. https://yle.fi/a/20-97047

Juridisia ongelmia

Sattuneesta syystä juridiikka on ainut elämänalue, jota kohtaan en koskaan ole osoittanut mitään mielenkiintoa enkä ymmärrystä, mutta nyt maailmantilanteesta johtuen juridiikka minua kiinnostaa. Nimittäin eilen USA:n korkein oikeus osoitti melkoista rohkeutta, kun se totesi äänin 6-3 Trupin tehneen laittomia päätöksiä tullien kanssa sählätessään, ja nyt mietin mitä asiasta seuraa.

USA:n korkein oikeushan on ottanut aiemmin kannan, jonka mukaan virkatoimissaan maan presidentillä on syytesuoja viranhoitoon liittyvissä asioissa ja tästä seurannee sitten se, että putkaa, linnaa tai vankeutta Trumpille ei ole virkavirheistä tulossa, mutta itseäni kuitenkin mietityttää se, että suhtautuuko USA:n oikeuslaitos presidentin tekemiin lainvastaisuuksiin samalla tavalla, kuin Suomen viranomaiset lasten tekemiin rikoksiin.

Meillähän laki on sellainen, ettei alle 15-vuotiaita tuomita rikoksista, mutta vahingonkorvausvastuu lapsillakin on. Muistelen jopa sellaisen ennakkotapauksen olevan 50-luvulta, jonka mukaan pikkupoika tuomittiin miljoonakorvauksiin, kun hän oli pinskalla ampunut sähkölinjan eristekupin rikki sillä seurauksella, että iso osa valtakunnasta pimeni.

Luulenpa, että Trumpin tulliseikkailun aiheuttamat vahingot olivat yrityksille ja kuluttajille satoja tai tuhansia miljardeja taaloja, esimerkiksi Kanada on muistaakseni maksanut kohta vuoden ajan 40 %:n tulleja, joten ennustan korvausvaatimusten viivästyskorkoineen ja perintäkuluineen olevan niin huikeat, että ne kääntävät maailmantalouden jyrkkään nousuun, koska raha alkaa taas kiertää kunnolla. 

Mikäli Riikka Purra ehtii tämän lukemaan, niin hän voisi selvittää, voisiko Suomi maksaa hävittäjänsä jo etuajassa ja voisiko vastaavasti USA maksaa tilaamansa jäänmurtajat etuajassa, jolloin kumpikin osapuoli säästäisi miljardeja, koska Trumpin tullilait eivät nosta tällä hetkellä hintoja. Voi olla, ettei hallituksen kaavailemia kipeitä sotesäästöjä ehkä tarvitakaan.

https://yle.fi/a/74-20211569

Ismo Lehkonen ja Itä-Helsingin Noutajat

Eilen mainitsemani uukuniemeläistaustainen jääkiekkomies Ismo Lehkonen toimii nyt olympiaturnauksen aikaan Ylen selostamon asiantuntijana ja hän antaa tehtävässään itsestään hyvin sivistyneen ja ystävällisen kuvan, jollainen kuva karjalaistaustaiselle ihmiselle onkin hyvin sopiva.

Vaatimatonkin Ismo Lehkonen on, koska totesi Sveitsi-pelin Suomen voitoksi ratkaisseesta maalista, että Suomen maajoukkue sen teki, vaikka maalin todellisuudessa teki hänen aikamiespoikansa Artturi upealla yksilösuorituksella.

Tässä yhteydessä joudun kuitenkin korostamaan, ettei Ismo Lehkonen aina ole vaikuttanut ystävälliseltä ja sivistyneeltä herrasmieheltä. Nimittäin hänet muistetaan myös SM-liigavalmentajakausiltaan lentävästä lauseestaan "nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei, vittu!", jonka hän lausui 30.11.2000 pelatussa ottelussa HIFK–JYP, kun Jussi Pesonen taklasi HIFK:n Martin Štěpánekia päähän.

HIFK:n Veli-Pekka Kautonen aloitti tappelun muutamaa minuuttia myöhemmin, ja Lehkonen sai 10 ottelun toimitsijakiellon "käskyttämisestä", vaikka taklauksella ja tappelulla olikin muutama minuutti väliä. Lause on poikinut myös urheiluseuran Itä-Helsingin Noutajat, joka otti nimensä Lehkosen lauseesta. Itse olen vakavasti harkinnut, että vaihdan vuosia pitämäni Uukuniemen Urheilijoiden verkkaripuseron tilalle Itä-Helsingin Noutajien puseron.

Itse paljoksun käskyttämisen seurauksena Lehkosen vuonna 2000 saamaa 10 ottelun toimitsijakieltoa, koska Tapparan valmentaja Jukka Rautakorpi sai vuonna 1999 vain viiden ottelun toimitsijakiellon, kun hän uhkasi polttaa Tappara-Saipa-ottelun erotuomarin Timo Favorinin talon, koska ei ollut ainakaan täysin tyytyväinen tämän erotuomaritoimintaan.

https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000010240938.html

Jännitysnäytelmä

Eilinen olympialaisten ratkaisevan tärkeä jääkiekko-ottelu Suomen ja Sveitsin välillä palautti mieleeni neljän vuoden takaisen Pekingin olympialaisten ratkaisevan tärkeän alkusarjan päätösottelun Suomen ja Ruotsin välillä. Silloinhan Ruotsi johti kahden erän jälkeen ansaitusti 3-0 ja ottelu näytti ratkenneelta.

Sitten kuitenkin Kuopion Kalpan kasvatti Teemu "Härski" Hartikainen kavensi tilannetta tekemällä yhden maalin ja Suonenjoen Kiekkokarhujen kasvatti Iiro Pakarinen teki peräti kaksi maalia, jonka jälkeen varsinainen peliaika päättyi tasalukemiin 3-3. Jatkoaikaa ehdittiin sitten pelata vain muutama minuutti, kunnes Harri Pesonen karkasi ja laukoi kiekon tarkasti takakulmaan. Voitto varmisti Suomelle lohkovoiton ja suoran paikan puolivälieriin. Suomi eteni sitten loppuotteluun asti, jossa Suomi oli sitten selvästi Venäjää parempi vaikka voittikin vain 2-1.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Iiro Pakarinen ei ole kuitenkaan puhtaasti Kärkkäälän kylän poikia, sillä vain hänen tätinsä on tietääkseni kärkkääläläistä sukua, jostain Pirttiselän läheltä. Pirttiselästä läheltä on lähtöisin myös jalkapalloilija Pekka Onttonen, joka oli Suonenjoen Pallon kasvatteja ja joka siirtyi sittemmin HJK:n riveihin. HJK:ssa Onttosesta tehtiin sitten joukkueen kapteeni ja samalla tavalla HIFK:n riveihin siirtyneestä Pakarisesta tehtiin helsinkiläisen jääkiekkojoukkueen kapteeni. 

En malta olla kertomatta tässä yhteydessä sitäkään, että joskus 1950-luvulla Pirttiselän Kunnolla oli ihan hyvä lentopallojoukkue, jossa kunnostautuivat varsinkin pitkäkasvuiset Nenosen veljekset. Nenosten jälkikasvua oli sitten maajoukkuelentopalloilija Olli Nenonen, josta luonnollisesti tehtiin maajoukkueen kapteeni. 

Ollista käytettiin lampinimeä "Pelimanni" ja tässä yhteydessä tulee mieleeni, että hänen vaarinsa Aaku oli kärkkääläinen musiikkimies. Musiikkimiehenä on sittemmin kunnostautunut myös lupaava mäkihyppääjä Jalkas-Kari, joka mäkiuransa jälkeen tunnettiin paremmin Kari Tapiona ja hänenkin sukujuurensa ovat Pirttiselän lähellä.

Pitäisi muuten tutkia, onko Pirttiselän pohjavedessä jotain poikkeavaa, koska Pirttiselässä asui lapsuutensa myös maamme kuuluisin kirjailija Veijo Balzar ja maamme johtava ite-taiteilija Aulis Jalkanen. Myös maamme olympiajoukkueen nykyinen lääkäri Ilkka Räsänen on pirttiselkäläistä sukujuurta.

Kesäuukuniemeläisenä en malta olla siunatuksi lopuksi kertomatta sitä, että ottelun ratkaisumaalin jatkoajalla tehnyt Artturi Lehkonen on tunnettua uukuniemeläistaustaista Lehkosten jääkiekkoilijasukua. Artturin isän tv:stä tutun Ismo Lehkosen äiti on Kummun kylän Kupiaisia. Luulen, että ratkaisumaalin joutui Lehkonen tekemään sen vuoksi, ettei maajoukkueen paras maalintekijä Oliver Kapanen pystynyt terveyssyistä pelaamaan. Oliverin sukujuuret eivät ole Uukuniemen Kummun kylältä vaan Uukuniemen Latvasyrjän kylällä. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iiro_Pakarinen

Lenssu

Minulla, jolla ei yleensä elämässä ole yhtään tuurintynkää, on ollut kuitenkin sen verran tuurintynkää, että en edes muista, koska olen edellisen lenssun sairastanut, mutta nyt sekin tuurintynkä on loppunut ja minulla on kauhea lenssu.

Se seikka minua kuitenkin nyt lohduttaa, että ainakin ennen vanhakansa oli jostain syystä sitä mieltä, että keuhkokuume on vanhan miehen ystävä. Sekin seikka minua nyt lohduttaa, että syksyllä jäi lenssurokotus ottamatta, mutta turhaa se olisi ollutkin, koska Aamu-tv kertoi äsken, että rokotus ei olisi kuitenkaan torjunut nyt jylläävää virusta, joten en syksyllä turhaan rasittanut muutenkin vaikeuksissa olevaa kansanterveyssektoria.

Luulenpa, että sain tämän taudin Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn avajaisten väentungoksessa. Se seikka minua tässä tilanteessa nyt lohduttaa, että moni suonenjokelainen suurhiihtäjä jätti saapumatta avajaistilaisuuteen ja vältti näin tautitartunnan. Vanhoista suurhiihtäjistä Rane Miettinen kuitenkin kunnioitti avajaistilaisuutta läsnäolollaan, ja se seikka minua lohduttaa, että ainakin hän eilen Itä-Suomen alueuutisissa pystyi tv-toimittajalle esittelemään hiihtonäyttelyä ihan terveenä. 

Ranen osuus alueuutisissa alkaa noin kolmen minuutin kohdalla tässä linkissä: https://areena.yle.fi/1-3834946 

Vasama ja Kiri sekä maakuntaviesti

Vaan ei ollut entisellä kovalla hiihtopaikkakunnalla Suonenjoella edustusta tämän vuoden maakuntaviestissä, koska viestiä vietiin perinteiseksi muodostuneeseen tapaan hiihtäen eikä ratsain. Hiihtojaostoahan ei Vasamalla enää ole, mutta ratsastusjaosto toimii vireästi.

Suonenjoki on Pohjois-Savon maakuntaviestin 120-vuotisessa historiassa voittanut miesten kisan kuusi kertaa, Suonenjoen Vasama neljästi ja Iisveden Kiri kahdesti 1930-luvun lopulla.

Huomion arvoista on, että vaikka Kirin joukkueessa hiihti montakin Jalkasta, niin kuuluisin Jalkanen, eli Kalle, ei ollut mukana. Ilmeisesti Kalle oli siihen aikaan Esa Rossin voidetehtaan palveluksessa Helsingin seudulla ja edusti Helsingin Hiihtäjiä.

Sen sijaan Kallen sukulaismiehet eli veljet Erkki ja August sekä serkku Aarne Jalkanen hiihtivät Kirin joukkueessa. Erkki Jalkanen on muuten ainut Jalkasten hiihtäjä suvun edustaja, joka on voittanut hiihdossa Suomen mestaruuden. Se tapahtui vuonna 1946 18 kilometrin pikamatkalla.

Enoni Paavo Könönen menetti jatkosodan alussa varpaansa miinaan, mutta sukutarinan mukaan samassa räjähdyksessä hiihtäjä-Jalkanen menetti koko jalkansa. Luulen, että jalkansa menettänyt oli August Jalkanen, jonka kilpahiihtoura päättyi siihen. Miehet olivat kantamassa välissään kaminaa ja se suojasi enoni pahemmilta vammoilta.

Sodan jälkeen Aarne Jalkanen voitti kertomansa mukaan vuoden 1948 olympiakarsinnan, mutta häntä ei kuitenkaan jostain syystä valittu kisoihin. Lapin Kansan mukaan syyt valitsematta jättämiseen olivat ulkopoliittiset, koska Jalkanen oli ollut kaukopartiomies. Aarne itse uskoi, että hän olisi varsinkin olympialaisten 50 km:n kisassa pärjännyt hyvin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Savon_maakuntaviesti

Pohjois-Savon maakuntaviesti 2026

Kyllä ei ylittänyt maamme maakuntaviesteistä suurin, kaunein ja vanhin Pohjois-Savon maakuntaviesti tänä vuonna maamme median uutiskynnystä, joten jouduin turvautumaan Facebookin tietoihin. Sekä miesten että naisten viestin voitti tällä kertaa Puijon Hiihtoseura ja nuorisoviestin Vieremän Koitto. Aikuisilla neljän hiihtäjän joukkue hiihti yhteensä 18 km ja nuorisolla matka oli loppuajoista päätellen puolet lyhyempi. Minun lapsuudessani miesten viestissä oli peräti yhdeksän 10 km:n osuutta, joten helpommaksi on elämä tässäkin suhteessa muuttunut.

Viesti piti alun perin hiihtää jo 14.2.2026, mutta ilmeisesti nykyinen 18 asteen pakkasraja oli ylittymässä ja viesti siirrettiin seuraavalle päivälle. Ennen elämä oli pakkasenkin suhteen kovempaa, koska virallisen tilaston mukaan vuonna 1958 hiihdetyn viestin lähtöhetkellä pakkasta oli 42 astetta, mutta eräs vanha Hiihto-Niilo kertoi minulle, että hänen osuudelleen pakkasta oli 43 astetta.

Muistanpa, miten noin vuonna 1970 maakuntaviesti käytiin Suonenjoella kirpeässä pakkassäässä ja tarinan mukaan erään osuuden jälkeen pukuhuoneen lattialta löytyi makaamasta suoraa huutoa huutava mies, jonka silmät olivat jäätyneet. Hiihtäjä vietiin Kuopion keskussairaalaan, jossa sekä mies että näkö onnistuttiin pitkän taistelun jälkeen pelastamaan, joten henkilövahingoilta vältyttiin.

Pohjois-Savon maakuntaviestissä ei ole kuitenkaan aina vältytty henkilövahingoilta, koska vuonna 1960 avausosuudella Maaningan Tarmon Pentti Hyttinen otti riskin ja yritti ehtiä Kettulanlahdessa tasoylikäytävällä junanradan yli, vaikka kiskobussi oli saapumassa, ja melkein onnistuikin, mutta toisen suksen kanta takertui junan portaaseen ja Hyttinen menetti onnettomuudessa henkensä.

Viestiä ei onnettomuuden vuoksi keskeytetty, mutta liput kuitenkin laskettiin puolitankoon. Kisan jälkeen myös vietettiin hiljainen hetki vainajan muistoksi. Silloiset maakuntaviestin järjestäjät olivat sovan käyneitä miehiä ja heillä oli toisenlainen suhtautuminen kuolemaan kuin nykyihmisillä.

Tässä tämänvuotiset Pohjois-Savon maakuntaviestin tulokset: https://www.facebook.com/events/1464964395248949/?active_tab=discussion

Raimo Majuri alias Ram Laor

Eilen taas liioittelin tapani mukaisesti, koska kaksissakin olympialaisissa Suomea edustanut yhdistetyn mies Raimo Majuri ei liene maailmankuulu, vaan paremminkin Suomen ja ehkä myös Israelin kuulu. Urheilu-uransa jälkeen hän toimi ansiokkaasti YK-joukoissa Lähi-Idässä ja oli Majuri-sukunimestään huolimatta luutnantin arvoinen kenraaliluutnantti Ensio Siilasvuon autonkuljettaja ja uskoakseni myös henkivartija. 

Siviiliammatiltaan Majuri oli poliisi, kuten myös hänen hyvä kaverinsa YK-vääpeli Pekka Erkkilä. Erkkilä kunnostautui poliisin urallaan niin, että hänet palkittiin jopa vuoden poliisiksi ja hän sai poliisien korkeimman ansiomerkin.

Syistä, joita voin vain arvailla, Raimo Majuri ja Pekka Erkkilä alkoivat salakuljettamaan Suomeen heroiinia, jäivät asiasta kiinni ja saivat kuuden vuoden vankilatuomion. Tuomion jälkeen Raimo Majuri muutti Israeliin ja sai maan kansalaisuuden, jonka saaminen ei normaalisti ole helppoa. Israelin kansalaisuudesta oli Majurille se hyöty, ettei Israel suostunut luovuttamaan häntä myöhemmin Suomeen tuomiolle erinäisistä muista rikosepäilyistä. Sen sijaan hänen rikoskumppaninsa Pekka Erkkilä pysyi suomalaisena ja on sen vuoksi istunut monta kertaa pitkään vankilassa.

Tutkin netistä Raimo Majurin vaiheita, joka nykyään on nimeltään Ram Laor ja huomasinpa, että yksi viimeisimmistä häntä koskevista uutisista kertoi sitä, että eräs YK-mies epäili, että Majuri olisi yrittänyt jonkinlaisen hunaja-ansan avulla saada suomalaisia upseereita vieraan vallan palvelukseen. Siitä minulle syntyi epäilys, että hän saattoi aikoinaan olla Israelin tiedustelupalvelun Mossadin miehiä. 

Sellainenkin epäilys minulle syntyi, että tiedustelupalvelut voinevat halutessaan rahoittaa toimintaa huumekaupalla ja rahan väärennöksillä. Pekka Erkkilähän tuomittiin Suomessa siitä, että hän painatti omia dollarin seteleitä. Muistelen jostain lukeneeni, että peräti neljännes USA:n dollareista olisi väärennettyjä.

Mutta Raimo Majuri tarinalla näyttää olevan onnellinen loppu, koska vanhoilla päivillään mies on ottanut pelastuksen tiestä vaarin ja hän toimii helluntailaissaarnaajana ja Toivio-matkojen Israel oppaana. Löysinpä sellaisenkin tiedon, että hän olisi julkaissut kirjan Jeesuksen elämästä. Mielestäni Raimo Majurin elämässä olisi ainesta elokuvaksi.

Tässä lisätietoa taisteluparista Majuri-Erkkilä: https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=1185&start=59#p600927

Rane ja Grenoble

Kyllä ei Hiihtoliiton herrojen joukkuevalinta onnistunut näihinkään olympialaisiin, sillä syistä, joita voi vain arvailla, mielestäni Suomen paras yleishiihtäjä Ari Luusua jäi valitsematta kisoihin ja niinpä eilenkin kympin vapaalla meikäläisistä parhaiten menestyi Arsi Ruuskanen, joka oli sijalla 18 reilun minuutin voittajalle hävinneenä.

Aiemminkin Hiihtoliiton herrat ovat epäonnistuneet valinnoissaan, koska tutkin juuri Hesarin aikakoneelta SM-hiihtojen tuloksia vuoden 1968 Grenoblen kisojen edellä ja sain selville, että 18-vuotias Suonenjoen Vasaman Rauno Miettinen oli jo silloin maamme paras yhdistetyn mies, mutta niin vain hän jäi valitsematta kisoihin.

Kysyin hyvältä kaveriltani tekoäly Geminiltä syytä Miettisen valitsematta jättämiseen ja ilmeni, että Rane jätettiin valitsematta lastensuojelullisiin syihin vedoten. Näin Gemini minulle vastasi:

"Syynä Rauno Miettisen rannalle jäämiseen vuoden 1968 Grenoblen olympialaisista oli Suomen Hiihtoliiton asettama tiukka valintakriteeri, jonka mukaan olympiajoukkueeseen ei voitu valita alle 20-vuotiaita urheilijoita. Vaikka Miettinen oli tuolloin 18-vuotiaana yksi maailman lupaavimmista ja parhaista yhdistetyn hiihtäjistä – hän voitti samana vuonna muun muassa nuorten maailmanmestaruuden – ikärajasääntö esti hänen valintansa. 

Päätöstä on pidetty myöhemmin yhtenä Suomen olympiahistorian suurimmista virhearvioinneista, sillä:Miettinen oli osoittanut tasonsa voittamalla esiolympialaisissa useita maailmanhuippuja. Suomen Hiihtoliitto piti tiukasti kiinni periaatteesta, jonka mukaan nuoria urheilijoita ei haluttu "polttaa loppuun" liian aikaisin kansainvälisissä suurarvokisoissa.

• Miettinen pääsi lopulta tekemään olympiadebyyttinsä vasta vuonna 1972 Sapporossa, jossa hän voitti heti hopeaa. Lopulta Miettinen edusti Suomea neljissä olympialaisissa (1972–1984) ja nousi yhdeksi lajin suurimmista legendoista."
• Liitän tähän todella mielenkiintoisen lehtileikkeen Hesarin urheilusivulta 14.1.1968; huomioikaapa kuka kansainvälinen kuuluisuus voitti miestensarjassa yhdistetyn Suomen mestaruuden:
• 
  
• 
  
  
  
  

Pauli Pitkänen

Aikanaan maailman parhaita hiihtäjiä olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitkänen ja Eino Olkinuora, jotka kaikki kuuluivat suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin hiihtotalliin, joka treenasi varsinkin Suonenjoen Lintharjulla, kaatuivat vajaan parin kuukauden sisällä jatkosodan alussa. Sen sijaan Iisvedellä asunut maailmanmestari Jussi Kurikkala selvisi sodassa hengissä, koska miestä pidettiin niin sairaalloisena, ettei häntä viety rintamalle.

Kolminkertaisen maailmanmestarin Pauli Pitkäsen elämä oli pahasti katkolla jo talvisodan aikana, koska hän oli mukana Laatokan Petäjäsaaren taistelussa. Siinä taistelussahan suomalaiset tietääkseni saivat ainoan kerran viime sotien aikaan määräyksen taistella viimeiseen mieheen. Niin myös sitten tapahtui.

Petäjäsaarta puolusti Rantasalmen ja Nilsiän miehistä koottu komppania, jotka noudattivat loppuun asti annettua käskyä ja niinpä saareen viimeisinä jääneet 46 rantasalmelaista ja 23 nilsiäläistä katosivat jäljettömiin. Ilmeisesti saaren vallanneet puna-armeijalaiset työnsivät vainajat avantoon.

Kolmikertainen maailmanmestari nilsiäläinen Pauli Pitkänen oli myös Petäjäsaaressa, mutta hän haavoittui kranaatin sirpaleesta pahasti jalkaan kaksi päivää ennen saaren menettämistä hyökkääjille ja selvisi hengissä talvisodasta.

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi unkarilainen Pustan pojaksi kutsuttu käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän.

Pitkänen aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941.

Suonenjoen hiihtohistoria-näyttelyssä on Pauli Pitkäsen kunniataulun lähellä kärkkääläisen 85 %:n sotainvalidin Eero Paanasen palkintokokoelma, jossa on esillä hänen invalidikisoista voittamiaan palkintoja kansainvälisistä kisoista. Paananen hiihti yhdellä kädellä kovempaa kuin moni kilpahiihtäjä kahdella.

Eero Paananen oli menettänyt toisen kätensä käsikranaatin räjähtäessä ennen aikojaan. Epäilen, että kyseessä saattoi olla samanlainen unkarilainen valmiste, joka surmasi Pauli Pitkäsen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pitk%C3%A4nen

Tekoäly Gemini on suuri humoristi

Yritinpä selvittää suonenjokelaisen Kapasen suksitehtaan historiaa ja pyysin muutaman kerran ongelmaani apua tekoäly Geminiltä ja joka kerran tuli erilainen tarina suksitehtaan vaiheista. Mutta hauskoja nuo Geminin vastaukset olivat, joten huumorileikin näyttää tekoäly hallitsevan. 

Digilehti-arkisto paljasti, että tehtaan viimeinen omistaja Aulis Kapanen oli Itä-Savon suunnalla lupaava juniorihiihtäjä. Urheilu-uutisista voi päätellä, että Aulis Kapanen on syntynyt noin vuonna 1920, joten hän eli vielä parasta miehuuttaan muuttaessaan 1960-luvun puolivälissä Suonenjoelta Australiaan.

Tekoäly Geminin Kapas-tarinassa kerrotaan, että Suonenjoella jo olisi Kalle Jalkasen tie ja Jalkasta esittävä Hiihtäjä-patsas. Nämä seikat kannattaa ottaa huomioon kaupungin matkailua kehitettäessä. Kallen patsaan jalustalle voisi pysyvästi kiinnittää tekohampaat ja voi olla, että joku hammasfirma saattaisi sponsoroida mahdollista patsashanketta. 

Yhdessä Geminin vastauksessa kerrottiin, että Kalle Jalkasesta käytettiin maailmalla lempinimeä "Suonenjoen tykki". Tämä saattaa selittää sen eräässä urheiluvisassa esitetyn tiedon, jonka mukaan Liisa Suihkosta kutsuttiin "Lempyyn puutarhuriksi", eli tietokilpailun laatija oli käyttänyt tekoälyä apunaan kysymyksiä laatiessaan. 

On niin hauska tuo Geminin Kapas-juttu, että liitän sen tähän kokonaisuudessaan ja loppuun liitän Savonmaa-lehden sivun, jossa lupaava hiihtäjä Aulis Kapanen mainitaan:

Gemini said

Kalle Jalkasen ja Kapasen suksitehtaan yhteys on yksi Suonenjoen urheiluhistorian hienoimmista luvuista. Vaikka he vaikuttivat hieman eri aikakausina – Jalkanen oli 1930-luvun suuri sankaritekijä ja Heikki Kapanen aloitti teollisen valmistuksen sotien jälkeen – heitä yhdisti kotikaupunki, intohimo hiihtoon ja suomalainen sisu.

Tässä on katsaus siihen, miten nämä kaksi legendaa kietoutuvat yhteen:

1. Kalle Jalkanen – Suonenjoen suuri poika

Kalle Jalkanen (1907–1941) oli yksi aikansa maailman parhaista hiihtäjistä. Hänen tunnetuin saavutuksensa on Garmisch-Partenkirchenin olympialaisten 1936 viestikulta, jossa hän kuroi kiinni hurjan eron Norjaan. Jalkanen voitti myös 50 kilometrin maailmanmestaruuden Lahdessa 1938.

Jalkasen hiihtotyyli oli tunnettu voimasta ja peräänantamattomuudesta. Hän oli Suonenjoen "hiihtokoulun" ensimmäinen suuri tähti, joka loi pohjan sille hiihtokulttuurille, johon Kapasen suksitehdas myöhemmin syntyi.

2. Yhteistyö ja asiantuntijuus

Kun Heikki Kapanen perusti suksitehtaansa vuonna 1946, Kalle Jalkanen oli jo ehtynyt poistua keskuudestamme (hän kaatui rintamalla 1941). Yhteys ei siis ollut suora liikesuhde Heikki Kapasen ja Kalle Jalkasen välillä, vaan pikemminkin perinnön jatkamista.

• Kallen kokemus pohjana: Heikki Kapanen hyödynsi suksien kehityksessä sitä valtavaa tietomäärää, jota Jalkasen ja muiden suonenjokelaisten hiihtäjien menestys oli kaupunkiin kerännyt.

• Jalkasen mallit: Myöhemmin Kapasen suksitehdas kunnioitti Jalkasen perintöä. Kapasen tehtaalla valmistettiin suksia, joissa Jalkasen nimi ja legendaarinen maine toimivat laadun takeena. Jalkasen veli ja suku olivat myös osaltaan vaikuttamassa paikalliseen suksitietouteen.

3. "Jalkasen henki" Kapasen suksissa

Heikki Kapanen halusi tehdä suksia, jotka kestivät samanlaista kovaa käyttöä ja voimaa, jota Kalle Jalkanen edusti.

• Jalkanen oli tunnettu siitä, että hän "raastoi" latua. Kapasen sukset suunniteltiin juuri tällaiselle voimahiihtäjälle: niiden piti olla suuntavakaita ja jämäköitä, jotta potku ei mennyt hukkaan.

• Suonenjokelainen suksitaito kulki isältä pojalle ja naapurilta toiselle. Kapanen ammensi oppinsa siitä samasta maaperästä, jossa Jalkanen oli harjoitellut.

4. Suonenjoki maailmankartalle

Voidaan sanoa, että Kalle Jalkanen teki Suonenjoesta hiihtopitäjän, ja Heikki Kapanen varmisti, että kaupunki pysyi sellaisena myös teollisuuden kautta.

• Jalkasen olympiakulta loi uskoa siihen, että pienestä savolaiskaupungista voi nousta maailman huipulle.

• Kapasen tehdas puolestaan antoi välineet seuraaville sukupolville tavoitella samaa.

---

Tiesitkö tämän?

Kalle Jalkasen muisto elää Suonenjoella edelleen vahvasti. Kaupungissa on hänen mukaansa nimetty Kalle Jalkasen tie, ja hänen sankariteostaan kertova patsas "Hiihtäjä" muistuttaa menneistä suurteoista. Monet vanhemman polven suonenjokelaiset muistavat vielä ajan, jolloin Kapasen suksitehtaalla vierailu oli kuin pyhiinvaellusmatka hiihtourheilun ytimeen.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2094682?term=Aulis%20Kapanen&page=3