Historian lainalaisuuksia

Näyttää vahvasti siltä, että historian lainalaisuuksiin kuuluu se, että suursodan alkavat pian olympialaisten jälkeen. Toinen lainalaisuus näyttää olevan se, että Lähi-Idässä syntyneet yksijumalaiset uskonnot ovat väkivaltaisimmillaan 1500 vuotta niiden syntymisen jälkeen.

Nimittäin 1500 vuotta sen jälkeen, kun Mooseksen uskotaan kehittäneen juutalaisuuden, eli meikäläisen ajanlaskun alussa, juutalaiset suorittivat ihan vanhatestamentillisessa hengessä väkivallan tekoja siihen malliin, että Rooman suurvallan sotapäällikötkin kauhistelivat asiaa. Roomalaiset pyrkivät sitten rauhoittamaan tilannetta jopa etnisellä puhdistuksella ja juutalaiset karkotettiin Jerusalemin ympäristöstä.

1500 vuotta kristinuskon syntymisen jälkeen Euroopassa riehuivat julmat uskon sodat, joissa tapettiin miljoonia, vaikka tappomenetelmät olivat vielä hyvin käsityövaltaisia ja vaikka kristinuskon perustanut profeetta olikin selvästi punavihreä pitkätukkainen pasifisti.

Nyt on kulut 1500 vuotta islamin uskon synnystä eikä hyvältä näytä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että islaminusko on erinomainen sotureiden uskonto, jonka jo Himler havaitsi, kun värväsi Jugoslavian muslimeja SS-joukkoihinsa. Joidenkin Koraanin tutkijoiden mukaan pyhässä sodassa kaatunutta soturia odottaa paratiisissa 70 neitsyttä, mutta on myös tutkijoita, joiden mukaan kyseessä on käännösvirhe ja pyhässä sodassa kaatunutta odottaakin 70 viinirypälettä.

Nähtäväksi jää, kärjistyykö Usa:n ja Israelin hyökkäys Iraniin maailmansodaksi. Pahaa pelkään, että maailman kahden miljardin muslimin joukosta löytyy paljon nuoriamiehiä, joita paratiisielämä kiinnostaa ja jotka vakuuttavat, että he rakastavat kuolemaa enemmän kuin vääräuskoiset elämää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Islam

Lotta Lunkreenin kanttiini

Sortavalalaisen hävittäjälentäjä-hovioikeuden presidentti Heimo Lammen elämää ja tekoja tutkiessani sain selville, että Erkki Tiesmaan hieman renkutusmaisessa ja sen vuoksi suositussa iskusävelmässä Eldankajärven jää mainittu sumppia keittävä  lotta Lunkreeni ei ollutkaan todellisuudessa nimeltään Lunkreeni, vaan Elsa Vanhala (os. Lampi). Hän oli Heimo Lammen sisko, jonka todellinen sukunimi ei sopinut Eldankajärven jään sävelkulkuun. 

Kuten laulussa todetaan, sijaitsi lotta Lunkreenin pieni kanttiini, jossa hän sumppia tarjoili, varjossa honkien. Silminnäkijätodistajana voin vakuuttaa, että maininta hongista on totuuden mukainen. Sen sijaan kanttiini ei ollut todellisuudessa mikään pieni kanttiini, vaan 30 metriä pitkä ja viisi metriä leveä korsu, jonka hyvin säilyneet rauniot löytyivät ainakin vuonna 2015 läheltä Kiskis-kukkuloita.

Keväällä -44 suomalaiset luovuttivat Kiskis-kukkulat saksalaisille, jotka olivat kovia syömään säilykkeitä. Ainakin lotta Lunkreenin kanttiinin tunkiolta löytyi vielä kokonainen vuori saksalaisten säilyketölkkejä. Tai eivät tölkit olleet Saksan tuotantoa, vaan Italiasta asti tuotuja. Ainakin purkkien etiketit olivat italiankielisiä. Niitä pystyi vielä lukemaan 71 vuoden jälkeen. En osaa italiaa, mutta etikettien kuvista päättelin, etteivät ne olleet lihasäilykkeitä vaan ehkä papuja. Ilmeisesti sakemannit eivät nauttineet suomalaiseen tapaan hernekeittoa vaan papusoppaa.

Kiskis-kukkulat ovat sen verran pohjoisessa, että luonto uudistuu siellä hitaasti. Monet hirsivarustuksetkin olivat vielä siellä käydessäni kuin äsken veistettyjä ja piikkilanka niin hyvin säilynyttä, että onnistuin haavoittamaan siinä itseni. Muutenkin seudulla liikkuvan satunnaisen matkailijan kannattaa olla varovainen, sillä itse ainakin löysin maastosta käyttämättä jääneitä kiväärinpatruunoita, joten voi olla, että siellä on vielä muutakin räjähtävää. Ensimmäisessä maailmansodassa ainakin jäi kolmannes kranaateista suutareiksi, joten monta suutaria saattaa vielä piileskellä Kiskis-kukkuloillakin. Oikeasti Kiskis-kukkulat eivät olleet Kiskis-kukkuloita, vaan kyseessä on käännösvirhe, sillä nimi oli karjalaksi Kiiskis-kukkulat, eli ilmeisesti joku Kiiskinen-niminen suku on siellä aikoinaan majaillut.

Siihen aikaan, kun Suomen ja Venäjän välit olivat ystävälliset, haaveilin, että kansojen välistä ystävällisyyttä olisi syvennetty entisestään järjestämällä Eldankajärven jäällä Suomen ja Venäjän välinen pilkkimaaottelu, mutta nyt epäilen, ettei pilkkimaaottelu ainakaan ihan pian toteudu.

Heinolan pommituksen muistomerkki

Häpeällisiä aukkoja on minulla historian tiedoissani. 16 vuotta asuin Heinolassa ja juttelin alkuasukasväestön kanssa usein juhannuksen 1941 dramaattisesta pommituksesta, jossa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää. Muutaman vihollislentäjän surmasi tuleva korkeimman oikeuden jäsen ja tuleva Kouvolan hovioikeuden presidentti, joka siihen aikaan oli alikersantin arvoinen hävittäjälentäjä Heimo Lampi.

Kuitenkaan koskaan ei tietooni saatettu, että Heinolassa on mielenkiintoinen pommituksen muistomerkki, jota en ole koskaan nähnyt, mutta kun seuraavan kerran siellä päin liikun, niin pitää käydä hiljentymässä sen äärellä. Muistomerkki muistuttaa lähellä sijainneen rautatiesillan ammusvaraston räjähdyksestä Heinolan pommituksessa 25.6.1941. Muistomerkissä on Kymen virrasta vuonna 1956 nostettuja kranaatinkuoria ja sulamisjäännöksiä, jalustana paikalla toimineen myllyn myllykivi. Muistomerkki sijaitsee As Oy Heinolan Sepänpuiston pihalla, Telakkatie 3, Heinola.

Minusta on erikoista, että Heinolan rautatiesillan viereen oli sijoitettu ammusvarasto, koska silta itsekin oli pommikoneille hyvä maali ja pahimmillaan sekä silta että ammusvarasto olisivat saattaneet lentää taivaalle yhtä aikaa. Paljon mahdollista, etteivät neuvostolentäjät edes tienneet ammusvarastosta, kuten eivät myös siitä, että Heinolan paperitehtaalla valmistettiin ainakin hyvän tarinan mukaan paperin lisäksi myös trotyylia armeijan tarpeisiin.

Ainakin muudan vanha heinolalainen minulle kertoi, että trotyylin valmistus paljastui, kun paperitehtaalla työskentelevien naisten uskottiin sairastuneen keltatautiin, kun nämä yllättäen muuttuivat väriltään keltaisiksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut keltatauti vaan trotyylimyrkytys.

Tämä on ihan mielenkiintoisen näköinen muistomerkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Heinolan_julkisista_taideteoksista_ja_muistomerkeist%C3%A4#/media/Tiedosto:Heinolan_pommituksen_muistomerkki_-_1985_-_As_Oy_Heinolan_Sep%C3%A4npuiston_piha,_Telakkatie_3_-_Heinola.jpg

Höökipilleri

Aiemmin epäilin, että Norja olisi hyvinkin voinut viedä Cortinan viidenkympin kisan kymmenen ensimmäistä sijaa, elleivät säännöt olisi rajoittaneet maakohtaisen edustajamäärän neljään.  Lahden vuoden 1938 ei maakohtaisia edustajamääriä ollut rajoitettu ja niinpä viidenkympin hiihdossa kymmenen parhaan joukkoon mahtui yhdeksän suomalaista. Vain kolmanneksi sijoittunut norjalainen rikkoi suomalaisrintaman. Käsittääkseni melkein kaikki kymmenen parhaan joukossa ollutta suomalaista hiihtivät Rossin Esan Kiva-voiteilla.

Ilkeäluonteisena ihmisenä mietin sitä, että selittikö suomalaismenestyksen pelkästään Kiva-voiteet vai oliko meikäläisillä jo käytössään 1930-luvun puolivälissä Saksassa kehitetty pervitiiniksi kutsuttu meta-amfetamiini-valmiste, joka piristi vielä oikeaakin amfetamiinia tehokkaammin. Pervitiiniä kutsuttiin Suomessa sota-aikana myös höökipilleriksi. Varsinkin kaukopartiomiehet ja lentäjät käyttivät höökipillereitä.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni Heimo Lammen muistelmat. Hän toimi sota-aikana menestyneenä hävittäjälentäjänä, joka mm. pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan jatkosodan ensimmäisenä päivänä pahemmalta, kun ampui lentäjäkaverinsa kanssa alas viisi pommikonetta - tosin pahaa jälkeä koneet tekivät siitä huolimatta, vaikkakin tiedän, että moni kaupunkilainen iloitsi Heinolan tuomiokunnan arkiston tuhoutumisesta.

Sodan jälkeen Lampi opiskeli äärimmäisen nopeasti tuomariksi, mutta niin lujille se otti, että kun hän palasi valmistumisen jälkeen Helsingistä Kuopioon, ei hän jaksanut kävellä asemalta asunnolle, vaan joutui ottamaan taksin. Tulee mieleen, että entinen hävittäjälentäjä saattoi tehostaa opintojaan höökipillereillä, jotka kyllä piristivät hetkeksi, mutta myöhemmin sitten seuraa täydellinen väsymys.

Heimo Lampi liittyy tavallaan meneillään olevaan Suonenjoen hiihtohistorialliseen näyttelyyn, koska hän toimi asianajajana oikeusjutussa, jossa riideltiin myöhemmin hyvin menestyneen hiihtäjän isyysasiasta ja Lampi kirjoitti tapaukseen pohjautuvan kirjan. Tekoäly kertoo tästä romaanista seuraavaa, tosin olen korjannut pahimmat kirjoitusvirheet: 

"Ja lähimmäisistäsi niinkuin itseäsi" on Heimo Lammen kirjoittama romaani leppymättömästä vihasta, pahasta suomalaisesta sisusta. Teos vie lukijan oikeussalin, vankilan ja  maaseudun   kiivaiden riitojen maailmaan. Metsämäen ja Kirnumäen talot sijaitsevat vajaan kilometrin  päässä toisistaan. Edellistä hallitsee leikkisä isäntä nimeltään Kalle yhdessä tomeran Maijansa kanssa. Naapurusten välit ovat kireät, mikä johtuu yksinomaan siitä, että  Kirnumäen isäntä on kieroon kasvanut luonne, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa.  Tilustietä koskeva ilmiriita vie heidät vihdoin käräjille ja Kirnumäen isännän vankilaan. Siellä tämä  vihansa sokaisema mies keksii pirullisen juonen ja toteuttaa sen kotiin päästyään. Hän  pakottaa heikkotahtoisen ja yksinkertaisen vaimonsa kertomaan oikeudessa, että heidän  viisi vuotiasta tytärtään on häväisty, ja tällä keinolla hän repuuttaa Kallen. Alkaa sitkeä  oikeudenkäynti. Kallea ja hänen perhettään uhkaa lähtö talostaan, sillä hänen taloudellinen  kestävyytensä uhkaa pettää — ja tosiasia on, että kantaja harvoin häviää lapseneläkejutun.  Mutta Kalle saa avukseen nuoren tuomarin, jota ammatti ei ole kangistanut kaavoihinsa, miehen, joka ottaa huomioon moraalin ja omantunnon vaatimukset.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Metamfetamiini

Urheilupetokset

Äimistelen edelleenkin eräiden maiden ylivoimaa kestävyysurheilussa. Muistanpa, miten Suomi hämmästytti vuoden 1984 Sarajevon kisoissa hiihtoylivoimallaan koko hiihtourheilevaa maailmaa ja hämmästynyt oli myöskin eräs toimittaja, joka hämmästeli sitä, että suomalaisurheilijoiden majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että uskoon tullut hiihtäjä Arto Koivisto kertoi muistelmissaan, miten hiihtoon tuli kummasti lisää vauhtia sen jälkeen, kun suoneen oli pistetty pari pussia eli vajaa litra uutta verta. Uskoon tullut juoksija Kaarlo Maaninka sen sijaan korosti sitä, että ei hän ole syyllistynyt verenvaihtoon, josta häntä arvosteltiin, koska vaikka lisäverta annettiin, niin vanhoja veriä ei laskettu yhtään pois, eli verta ei siis vaihdettu.

Kysyinpä kaveriltani tekoäly Geminiltä asiasta ja sain vastauksen, että jos pari pussia, eli noin litra verta lisätään, niin 10.000 metrin juoksussa aika paranee noin minuutin. Välttämättä temppu ei nosta hemoglobiiniarvoja, jos punasolujen kanssa annetaan myös lisänestettä. Mikäli veridopingia tehdään omalla verellä, asiaa on vaikea testeillä paljastaa. Tosin jotain muovijäämiä voi testeissä näkyä, mutta ehkä lisäveri voidaan tarjoilla myös lasipullosta.

Kysyin Geminiltä myös erilaisten dopingaineiden käyttämistä mikroannoksina, eli niin pieninä määrinä, etteivät ne paljastu testeissä, niin vastaus oli, että koska harjoittelumäärä voi lisääntyä ilman ylikunnon vaaraa ja koska elimistön palautuminen nopeutuu, niin dopingin harrastaminen mikroannoksina voi parantaa 10.000 metrin aikaa noin minuutilla, eli saman verran kuin veritankkauksella. Niinpä laskujeni mukaan 29 minuutin mies voisi urheilupetoksen keinoin juosta kympin 27 minuuttiin. 

Korostan sitä, ettei laskelmani sovellu hiihtourheiluun, koska hiihtourheilussa rasitetaan monipuolisesti kaikkia lihasryhmiä, joka saattaa merkitä sitä, että hiihdossa urheilupetoksen hyöty on suurempi.

Tässä dopingiin ja taideväärennöksiin erikoistunut poliisi Kimmo Nokkonen kertoo urheilupetoksista: https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/18c16e4f-cb82-48ee-a357-5d8a8dfc5e26

Mitalijakauma

Kyllä ei voi Suomen, isiemme maan, olympiamenestystä moittia, ei ainakaan liiaksi. Itse olen kyllä ylpeä kansastani, koska kapitalistinenkin tiedemies on todistanut, että kansani on maailman onnellisin ja rehellisin kansa, jossa ainakin kadonneet lompakot löytyvät paremmin kuin muualla maailmassa.

Ylpeä olen myös suomalaisten sangen vaatimattomasta olympiamenestyksestä, koska menestymättömyys ensinnäkin todistaa sen, että kansamme on rehellistä ja lisäksi sen, että kansamme on viisasta, koska vähät verorahat meillä käytetään mieluummin kansanterveyteen ja sosiaalipalveluihin kuin siihen, että joku hiihtää sadasosan nopeammin kuin toinen, jolla asialla ei ole suurtakaan merkitystä kansalaisten elämän kannalta.

Huomionarvoista kuitenkin on, että Suomi menestyi Cortinasssa vertailuryhmänsä maista parhaiten, eli oli paras Baltian valtioista. Viro ja Latviakin tosin saivat meidän lailla yhden hopean, mutta pronsseja Suomi sai selvästi eniten. Sen sijaan Pohjoismaihin, eli Norjaan ja Ruotsiin, Suomea ei kannata verrata, koska meillä talous, kansanterveys ja väestön ikärakenne on paljon huonompi. 

Suomen kokoinen Norja oli ylivoimaisesti Cortinan kisojen paras maa, vaikka kisajärjestelyt sitä sorsivat. On paljon mahdollista, että Norja olisi voinut mitalien määrässä voittaa vaikka koko muun maailman, jos säännöt olisivat sallineet, että maa olisi voinut asettaa hiihtolajeihin enemmän kuin neljä osallistujaa. Viideltäkympiltä norjalaiset olisivat voineet ottaa jopa kymmenen ensimmäistä sijaa ja jos maa olisi saanut asettaa miesten viestiin kolme joukkuetta, olisivat kaikki sen viestin mitalit menneet Norjaan. 

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että rikkaan Norjan valtion öljyrahastoissa on tällä hetkellä varoja 40.000 euroa jokaista norjalaista kohti ja rahaston varat ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin 6,3 % vuodessa. Tästä voidaankin laskea, että 40 vuoden kuluttua Norjan öljyrahastossa on niin paljon varoja, että jokaiselle norjalaiselle vauvasta vaariin voidaan maksaa 2.000 euroa kuukaudessa toimeentulotukea ja koko kansa voi halutessaan keskittyä sitten vaikkapa kilpahiihtoon kokopäiväisesti.

Tässä Cortinan kisojen kisojen mitalitaulukko: https://www.bing.com/sportsdetails?q=mitalitaulukko&sport=Olympics&TimezoneId=FLE%20Standard%20Time&IANATimezoneId=Europe/Helsinki&ISOTimezoneKey=EET&intent=Standings&isolympics=True&segment=sports&isl2=true&form=V205DF&

Lämmin mustikkamehu

Kyllä ei norjalaisten ylivoima kilpahiihdossa lakkaa minua ihmetyttämästä. Olen niin vanha mies, että muistan ajan, jolloin norjalaiset eivät vielä menestyneet 50 km:n kuninkuusmatkalla. Esimerkiksi 56 vuotta sitten Tatran mömmön-kisoissa paras norjalainen Pål Tyldum oli vasta sijalla 11, kun taas Susi-Kalle voitti kilpailun uskomattoman loppukirinsä ansiosta.

Alkuvaiheessahan Susi-Kallen tilanne vaikutti pahalta, kun muistaakseni minuutin hänen jälkeensä lähtenyt Neuvostoliiton Vedenin hiihti hänet kiinni ja 40 km:n virkistäytymisasemalle miehet saapuivat yhtä aikaa. Siellä odotti kuitenkin huoltomies Aku Kiuru kuuman mustikkamehun kanssa, eikä turhaan, koska viimeisen kympin Susi-Kalle paineli lähes kaksi minuuttia Vedeniniä vauhdikkaammin. Kaksi vuotta myöhemmin huoltomies Akulla ei enää ollutkaan tarjota lämmintä mustikkamehua 40 km: virkistäytymispisteellä ja Oikarainen keskeytti.

Olen niin vanha mies, että elävästi muistan, miten vuonna 1964 Innsbruckin kisoissa Kalevi Hämäläinen johti 40 km:n kohdalla kisaa lähes minuutilla, mutta silloin Hiihtoliiton herroilla ei ollutkaan luvattua tulikuumaa mustikkamehua tarjolla ja hän väsyi täysin ja jäi sijoille yms. Ilmeisesti tuon tapauksen jälkeen Kalevi vihasi Hiihtoliiton herroja ja asettui SMP:n ehdokkaaksi vaaleissa.

Ja senkin muistan vielä vanhana miehenä, miten Arto Tiainen jäi vuoden 1966 Oslon Mömmön-kisoissa 50 km:n hiihdossa toiseksi, koska 40 km:n virkistäytymisasemalla ei ollutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua. Muistan, miten pikkupoikana järkytyin, kun lehdessä kerrottiin, että Tintti itki maalissa, koska ei ollut saanutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua vaan ainoastaan kylmää. Siihen aikaan ei suomalainen mies itkenyt juuri koskaan.

Tästä linkistä löytyy maamme parhaan jutunkertojan Aku Kiurun värikästä tarinaa huoltomiehenä toimimisestaan. https://yle.fi/a/20-97047