Lukaisinpa Olavi Lempisen kirjan Rautaesiripun takana - Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille ja se oli todella mielenkiintoinen teos, joka kertoo inkerinsuomalaisen Veikko Piiparisen elämäntarinan. Piiparinen oli inkerinsuomalainen, joka syntyi sata metriä itärajan takana ja joutui sen vuoksi 18-vuotiaana puna-armeijaan, jäi jatkosodassa suomalaisten vangiksi ja hänestä koulutettiin radisti Pauli Marttinan johtamaan kaukopartio-osastoon.
Vuonna 1947 Piiparinen palautettiin Neuvostoliittoon, jossa hänet kovien kuulustelujen ja kymmenen minuutin oikeudenkäynnin jälkeen lähetettiin Vorkutan vankileirille hiilikaivokseen, josta harva selvisi hengissä. Mutta hän selvisi ja asui elämänsä viimeiset 38 vuotta Tallinnassa, josta ajasta hän kertoo kirjassa todella mielenkiintoisia tarinoita.
Olen tähän asti suhtautunut hieman epäillen tarinaan, jonka mukaan Tallinnan kuuluisan Pronssisoturi-patsaan mallina olisi ollut Berliinin olympialaisissa sekä vapaassa että kreikkalais-roomalaisessa painissa raskaassasarjassa kultaa voittanut virolainen Kristian Palusalo eikä venäläinen Aljosa, mutta Piiparinen vakuuttaa tarinan olevan totta.
Lisäksi Piiparinen kertoo, että voitonpäivänaattona 8.5.1946 15-vuotias Ageeda Paavel ja 14-vuotias Aili Jyrgenson räjäyttivät dynamiitilla patsaan ensimmäisen version. Patsaan toisesta versiosta tuli 2000-luvun alussa maailman ensimmäinen hybridisodankäynnin soturi, koska Venäjä lietsoi Tallinnassa kovat nuorisomellakat sen vuoksi, että patsas siirrettiin kaupungin keskustasta sotilashautausmaalle.
https://www.goodreads.com/book/show/32766063-rautaesiripun-takana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti