Eilen mainitsemani teatteriohjaaja Mauno Manninen oli maineikasta sivistyssukua. Hänen äitinsä Anni Swan, joka oli siis natsitaustaisen Lina Heydrichin anoppi, oli satukirjailija, jonka Väiski Vemmelsäären seikkailut oli pentuna suosikkikirjani, joka jätti persoonaani lähtemättömän jäljen. Intimiteatteria johtaessaan Mauno Manninen onnistui hävittämään omat rahansa sekä myös suuren osan äitinsä satukirjoilla hankkimista rahoista.
Mauno Mannisen isä oli arvostettu Kangasniemellä syntynyt runoilija Otto Manninen. Hänen runonsa Joutsenlaulu esiteltiin sittemmin lähes sata vuotta myöhemmin äidinkielen tunnilla nuorelle rokkarille Jussi Hakuliselle, joka asia kannusti tämän lukiolaisen tekemään Joutsenlaulu-nimisen kappaleen, josta tuli sitten ainakin minun suosikkibiisini.
Mauno Mannisen veli oli filosofian lisensiaatti, kääntäjä ja tietokirjailija Antero Manninen, jota käsittääkseni pidettiin aikoinaan maamme toiseksi viisaimpana miehenä heti Esko Kivikosken jälkeen. Muistelen jostain lukeneeni, että vaikka Antero Manninen oli hyvin viisas mies, niin siitä huolimatta hän oli myös sen verran lainkuuliainen kansalainen, että yritti sota-aikana selviytyä pelkästään säännöstelykorttiannoksilla ja oli vähällä kuolla sen vuoksi nälkään. Paasikivikin, joka myös oli viisas mies, sanoikin, että korttiannoksilla ei elä, mutta että ne ovat kuitenkin apuna perheen ruokahuollossa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Manninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti