Naarajärven vankileirin historiaa tutkiessani törmäsin nimeen Eero Nero. Hän oli rakennusmestari ja reservin luutnantti, joka toimi jatkosodan aikana Kannaksen Terijoen Jalkalan sotavankileirin komentaja tunnuslauseenaan "Ryssiä on tuhottava niin paljon kuin mahdollista. Mitä useampi niistä on raatona, sitä parempi."
Wikipedian mukaan hän esimerkiksi lähetti vuodenvaihteessa 1941–1942 työpalvelussaan 14 pahoja paleltumia saanutta sotavankia miinoja polkemaan. Loput paleltuneet, kaikkiaan 13 miestä Nero ampui itse tai ammututti. Esikunnan linnoitustoimisto määräsi tammikuussa Neron sotavankikomppanioiden valvojaksi. Ampumiset jatkuivat, keväällä 1942 ammuttiin esimerkiksi karanneiden sotavankien toverit varoitukseksi muille.
Jo sota-aikana Neron tekemisiä tutkittiin, koska häntä syytettiin vähintään 51 sotavangin mielivaltaisesta ampumisesta. Tekaistujen lääkäritodistusten perusteella hänen katsottiin kuitenkin tehneen tekonsa erikoisesta sukunimestään huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, täyttä ymmärrystä vailla ja yleisesikunnan päällikkö kenraali Erik Heinrichs määräsi tutkintavangitun Neron vapautettavaksi.
Sodan jälkeen Nero joutui kuitenkin vastaamaan oikeudessa tekemisistään ja korkein oikeus tuomitsi hänet elinkaudeksi vankeuteen 33 taposta, joka tappojen määrä on ennätys maamme rikoshistoriassa. Nero istui tuomiostaan 12 vuotta, jonka jälkeen hän pääsi Suomen sementtiyhdistyksen palvelukseen.
Lisätietoa sotavankien kohtelusta saa tästä Seura-lehden jutusta: https://seura.fi/asiat/tutkivat/leiripaallikko-vastustu-vankileirin-julmuuksia-ura-ja-maine-tuhoutuivat/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti