Korkein kunniamerkki

Olen pikkuisen tietämätön kunniamerkkiasioissa, koska itse olen saavuttanut ainoastaan 50 metrin uintimerkin kesällä 1967, mutta mikäli yhtään kunniamerkkiasioita ymmärrän, niin maamme korkein kunniamerkki on Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen ja sen antaminen on erityinen kunnianosoitus, joka on suotu lähes yksinomaan valtion päämiehille.


Tosin yksi poikkeus, joka vahvistanee säännön, saattaa asiassa olla, koska kun neuvostoliittolainen marsalkka Kliment Vorošilov teki virallisen vierailun Suomeen elokuussa 1956, myönnettiin hänelle tuo maamme korkein kunniamerkki, vaikka itse olen sitä mieltä, että Nikita Hruštšov oli entisen hyvän itäisen naapurimme ykkösmies.

Koska tahaton tragikomiikka on komiikan paras, vaikkakin vaikein muoto, niin en malta olla kertomatta, että Kliment Vorošilov, joka lienee saanut nimensä puna-armeijan panssarivaunun mukaan, sai Kekkoselta kaulaansa ristin, jossa siihen aikaan oli laskujeni mukaan 19 selkeää hakaristiä ja lisäksi yksi epäselvä. Neuvostoliitto ei tiettävästi paheksunut sitä, että marsalkka liikkui kylillä hakaristein koristeltuna.

Kuitenkin presidentti Kekkonen poistatti vähän äänin tuon korkeimman kunniamerkkimme ketjua somistaneet hakaristit sen jälkeen, kun hän vuonna 1962 valtiovierailullaan Ranskaan, ripusti presidentti Charles De Gaullen kaulaan hakaristiketjun, joka ainakin professori Teivo Teivaisen mukaan aiheutti vastaanottajassaan kummastusta ja hämmennystä. Teivaisen mukaan De Gaulle yritti sääntöjen vastaisesti heti kunniamerkin saatuaan peittää hakaristit takin kauluksensa alle.

Tapauksen jälkeen ketjun hakaristit korvattiin kuusenhavuilla, mutta tässä yhteydessä kannattaa muistaa, etteivät kuusenhavutkaa ole poliittisesti neutraaleja, sillä kun maamme valkoisen armeijan joukot kevättalvella 1918 valmistautuivat vapauttamaan Tampereen punaisesta hirmuvallasta, niin jokainen valkosoturi kiinnitti kuusenhavun päähineeseensä omataistelijatunnukseksi ja lisäksi havunoksa piti laittaa myös taskuun. Taskuhavun yhtenä käytännöllisenä selityksenä oli, että henkilöön käyvän tarkastuksen yhteydessä havu todisti, että omia ollaan vaikka havua ei lakista löytynytkään. Lakkihavu saattoi helposti taiston tuoksinassa pudota.

https://www.finna.fi/Record/museovirasto.7791CAB3D4D4AE88D44680CC9B1F1196/Details