Muistanpa, kuinka vuonna 1967 olin mukana Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yhteydessä järjestetyissä yleisurheilukilpailuissa yhdessä olympiavoittaja Tapio Rautavaaran kanssa. Rautavaara lauloi ja jutteli mukavia, minä toimin keihäskilpailussa keihäänkantajana.
Laulujensa lomassa Rautavaara kertoi, että häneltä oli tiedusteltu, mitenkä pitkälle hän olisi heittänyt ns. ilmarintakeihästä, jollaisesta eilen kirjoitin. Rautavaara oli vastannut kysyjälle, että hän uskoisi ilmarintakeihään kiertävän vieläkin maata, mikäli hän olisi päässyt huippukunnossa sellaista viskaamaan.
Kova mieshän Rautavaara oli aikoinaan. Jatkosodan asemasotavaiheessa hän pääsi kuuluttajaksi Karhumäen radioon, jossa hän saattoi harjoitella, levätä ja syödä kunnolla ja niinpä hän heitti harjoituksissa koivukeppiä 80,97 eli kaksi metriä silloista maailmanennätystä pitemmälle. Asiaa oli valmentaja Kajanin lisäksi todistamassa kuusi maatuskaa, jotka sirkuttelivat, että "ylen sie äijä viskoat".
Valmentaja Kajan hakkasi keihään putoamispaikalle muistomerkiksi paalun. Olen haaveillut, että pääsisin joskus hiljentymään tuon paalun äärelle, mikäli sellainen on vielä pystyssä, jota epäilen. Luulen kuitenkin, että en enää tässä elämässä Karhumäen kentälle pääse. Soini Nikkisen ME-heiton muistoa olen sen sijaan kerran päässyt kunnioittamaan Kuhmoisten kentän laidalla. Kuhmoisten kenttä oli helppo löytää, koska sen katuosoite on Soini Nikkisen Kaari.
Hiljennymme kuuntelemaan suuren suomalaisen sankarin Tapio Rautavaaran jämäkkää kerrontaa: https://www.youtube.com/watch?v=fHxgJYtvvAM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti