Poliitikko Väinö Leskinen oli entinen huippu-urheilija, joka mm. voitti kultaa uinnista työläisolympialaisissa. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.
50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä Ässärykmentin miehet eivät olleet pyhäkoulupoikia.
Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen kirjassa Aatosta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliitisen täyskäännöksen olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.
Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä.
Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana. Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.
Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina Tasavallan Presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa. Saunareissullaan Tasavallan Presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan Tasavallan Presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2002/01/lasse-lehtinen-aatosta-jaloa-ja-alhaista-mielta-urho-kekkosen-ja-sdpn-suhteet-1944-1981/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti