Tatu Kolehmaiset

Eräs ystävällinen ihminen lähetti minulle Kolehmaisten-Markkasten-sukuseuran jäsenkirjeen, jossa oli pitkä ja ansiokas juttu juoksija Tatu Kolehmaisesta. Jutussa kerrotaan, että Tatu muutti jo vuonna 1908 työn perässä Kuopiosta Helsinkiin, jossa hän oli perustamassa Helsingin Kisa Veikkoja ja ilmeisesti tämän seurauksena muurarista tuli vahtimestari. Saattoi muuten olla sama vahtimestarin paikka, josta pikkuveli Hannes kieltäytyi niskavammaansa vedoten, kuten aiemmin olen kertonut.

Vuoden 1912 olympialaisissa Tatu kuitenkin edusti Hanneksen lailla Helsingin Jyryn miehenä Suomea, mutta joutui keskeyttämään saatuaan auringonpistoksen. Pikkuveli Hannes sen sijaan menestyi erinomaisesti lyhyemmillä matkoilla kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät.

Kolehmaisten keskimmäinen veljes Viljam, joka taisi olla perheen paras juoksija, ei osallistunut olympialaisiin, koska hän oli muuttanut Amerikkaan 1910 ja rahoitti ammattilaisjuoksijana veljiensä amatööriuraa. Viljamin 10.000 metrin ennätys on Hanneksen ennätystä parempi ja hänen maratonennätyksensä säilyi 15 vuotta maailman parhaana, mutta maailmanennätykseksi sitä ei huolittu, koska Viljam oli ammattilainen.

Yllättävää tuossa Kolehmaisten-Markkasten-sukuseurakirjeen Kolehmais-jutussa on, että Tatu Kolehmainen on valokuvattuna suojeluskuntapuvussa, vaikka Helsingin Jyry oli punakaartin kantavia voimia. Ilmeisesti Tatu oli talvella 1918 palannut HKV:n riveihin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Tukholman olympialaisissa edusti Suomea kaksi vuonna 1885 syntynyttä Helsingin Jyryyn kuulunutta Tatu Kolehmaista. Juoksija Tatu Kolehmainen oli syntynyt Kuopiossa ja painija Tatu Kolehmainen Pielavedellä. Painija Kolehmainen ei hävinnyt sarjassaan 67,5 kg kenellekään, mutta koska hänet ja hänen vastustajansa ajettiin passiivisuuden vuoksi matolta eräässä ottelussa, sarjassa voitti kultaa Emil Väre ja Kolehmainen jäi peräti viidenneksi. Painija Kolehmainen osallistui sisällissotaan punaisten riveissä ja hän kaatui Lempäälässä. Hän oli ainut sodassa kuollut punaisten olympiaurheilija.

Kolehmaisten-Markkasten sukuseuran jäsenkirjeessä on myös juttu vaarini vaarista Risto Könösestä, jota kutsun Kanta-Könöseksi, joka oli poikkeuksellisen viriili mies. Hän eli 93-vuotiaaksi ja saattoi nuorikkonsa raskaaksi laskujeni mukaan vielä yli seitsenkymppisenä. Lapsia hänelle siunaantui urallaan lähteestä riippuen 23-27 kpl.

 
https://webmail3.easylinehost.net/imp/view.php?actionID=view_attach&id=2&muid={5}INBOX25183&view_token=n6MlzRZ__H0t6vEVlV6-wIg&uniq=1717582543752