Alhaista mieltä

Lasse Lehtisen kirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä konna on Kekkonen. Sokea Kreettakin näkee, että hän käytti ulkopoliittisia keinoja valtansa pönkittämiseen. Jokus sellaista kutsutaan maanpetoksellisieksi toiminnaksi. Eräs neuvostoliittolainen asiantuntija on kuitenkin lausunut suuren viisauden. Hänen mukaansa voidaan tietenkin mielinmäärin pohtia oliko Kekkonen Neuvostoliiton vaikuttaja-agentti, mutta kukaan tuskin voi kiistää, että suomalaisilla oli presidentti, joka pumppasi suunnattomasti taloudellista hyötyä naapurin johtajilta vastineeksi lyhytaikaisista poliittisista myönnytyksistä, minkä ansiosta suomalaisten elintaso nousi.

Jos kirjasta etsitään sankareita, ovat ne Lehtisen näkökulmasta ns. asevelisosialistit, jotka kirjoittajan mukaan lykkäsivät Suomen suomettumista ratkaisevilla 20 vuodella ja pitivät sittenkin maamme lännen leirissä. Nämä nuoret miehet olivat rintamalla olleita ja sieltä he karkasivat sankarikuoleman kynsistä. Sen sijaan siviilielämän taisteluihin he eivät kunnolla sopeutuneet, vaan kuolivat nuorina.

Kekkosen syy ei yksinomaan liene se, että venäläiset pitivät näiden miesten linjaa ulkopoliittisena riskinä. Lehtisen mukaan asevelisosialistien Daltonien veljeksiä muistuttava johtokvartetti Yrjö Kilpeläinen, Väinö Leskinen, Aarre Simonen ja Unto Varjonen esimerkiksi kylmän sodan hetkinä kajauttivat erään Helsinkiläisen anniskeluravintolan pisuaarin ääressä neliäänisesti Pallen railakkaan miehekkään iskusävelmän “Silimien välliin ryssää”.

Kilpeläinen ja Varjonen kuolivat sen verran nuorina, ettei heidän ei tarvinnut nähdä, kuinka Leskinen ja Simonen tunnustivat myöhemmin ulkopoliittiset realiteetit ja vaihtoivat ulkopoliittista linjaansa näyttävästi. Simonen käänsi takkinsa ensin. Hän jäi demareiden valtataistelussa tappiolle ja perusti sen jälkeen oman puolueen TPSL:n, joka nautti Neuvostoliiton poliittisen tuen lisäksi myös sen maksamaa puoluetukea. Aarre Simonen oli huippuälykäs ja häikäilemätön juristi, joka jostain syystä ei malttanut olla tekemättä kaikenlaista vilunkia, vaikka olisi pärjännyt elämässään muutenkin.

Sisäministerinä oleessaan hän sai kovien otteidensa vuoksi pilkkanimen Sapeli Simonen, jota mies ylpeydellä kantoi. Simonen perustia TPSL:ssä toimiessaan Päivän Sanomat-nimisen lehden, jonka poliittinen painoarvo ei ollut verrannollinen sen levikkiin. Kun häneltä kyseltiin lehden levikistä, hän ei salaillut kyynisyyttään: “Se on yks paskan maku mikä se levikki on, kunhan niitä ilmestyy kolme kappaletta, yks mulle, yks Yliopiston kirjastolle ja yks NKP:n keskuskomitealle.” Vahvat viitteet tukevat oletusta, että Simonen oli yksi KGB:n pääyhdysmiehistä Suomessa. Lehtisen arvelujen mukaan toinen tärkeä KGB vaikuttaja oli professori Kustaa Vilkuna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarre_Simonen