Välirauhan ja jatkosodan päiviä ja öitä

Vaikka olenkin pessimismiin taipuvainen ihminen, jollainen ei yleensä pety mistään, niin epäilen, ettei Ukrainan ja Venäjän välille jää pysyvää sotatilaa, vaan jonkinlainen rauha joskus sovitaan. Taistelujen loputtua on tärkeää huolehtia siitä, että armeijoiden väliin jää jonkinlainen demilitarisoitu vyöhyke, jota jokin puolueeton sotavoima valvoo.

Itse ehdotan, että nepalilaisia gurkha-kansaan kuuluvia sotilaita palkataan tähän tehtävään gurkha-veitsillä aseistettuina. Tarinan mukaan Britannian armeijassa on jo yli sata vuotta palvellut tuhansia gurkhia eikä heitä ole tarvinnut koskaan rangaista ja toisen tarinan mukaan he kantavat mukanaan omia veitsiään, joilla on maailmalla pelottava maine, sillä gurkhien uskomuksen mukaan, jos se veitsi otetaan tupesta, ei sitä saa panna takaisin tuppeen, ellei se ole saanut maistaa verta. Niinpä YK-tehtävissä Lähi-Idässä ollut kenraali Hägglund kertoi, että eräs konflikti ratkesi nopeasti, kun hän levitti tietoa, että gurkhat ovat veitsineen tulossa selvittämään tilannetta.

Kuten aiemmin kerroin, Hangossa Neuvostoliiton ja Suomen välirauhan rajalla tilanne oli eskaloitua vahingossa sodaksi, kun armeijat äityivät kaappailemaan toistensa sotilaita. Samalla rajalinjalla sattui vielä uhkaavampikin tilanne, josta Panu Rajala kertoo Mika Waltari-kirjassaan. Mikan veljen Samulin oli niin mahdotonta sopeutua normielämään, että hän hakeutui armeijaan upseeriksi, koska siihen aikaan upseerin juoppoutta ei pidetty suurena rikkeenä, koska sehän vain lisäsi sopivasti upseerin rohkeutta. Tästä Samuli Waltarin ammatinvalinnasta sitten seurasi se, että hän oli yksin muuttaa koko toisen maailmansodan historian.

Samuli oli välirauhan aikaan vartioimassa Hangossa rajaa ja erään ryyppyputken jälkeen hän komensi miehensä tulittamaan tykillä venäläisten päämajaa. Eräs tervejärkinen korpraali rohkeni epäröidä pystymakkurissa toikkaroineen luutnantin määräystä ja tämän vuoksi Samuli Waltari ampui tätä niskuroijaa pistoolillaan. Korpraali ehti kuitenkin heittäytyä syrjään ja luoti vihelsi vain kahden kranaattia tykille kantaneen tykkimiehen välistä. Samuli Waltari vapautettiin tapauksen jälkeen tehtävistään.

Toistakymmentä vuotta sitten kerroin tämän tapauksen blogillani ja esitin, että tuntemattomaksi jääneen korpraalin henkilöllisyys olisi selvitettävä ja hänelle olisi nimettävä Mannerheim-ristin ritariksi. Vuosia myöhemmin jutussani tuntemattomaksi jääneen sankarikorpraalin pojanpoika ilmoitti, että hänen vaarinsa Lars Holmström oli perään kuuluttamani sotilas. Lars Holmström kertoo tapauksesta kirjassaan Välirauhan ja jatkosodan päiviä ja öitä.

https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/25353470

Espanjan Kauhu Carl von Haartman

Talvisodan aikana Kollaalla komppanian päälliköiden Aarne "Marokon Kauhu" Juutilaisen ja uukuniemeläisen Viljam Toiviaisen esimiehenä toimi talvisodan aikana pataljoonan komentaja ratsumestari "Espanjan Kauhu" Carl von Haartman. Lempinimensä mies oli saanut sotiessaan Francon joukoissa Espanjan sisällissodassa.

Carl von Haartman eli seikkailurikkaan elämän, josta hän kertoo muistelmateoksessaan Antaa Haartmanin yrittää. Läheltä piti, ettei hän jäänyt kerrassaan lähtemättömällä tavalla maamme historiaan, koska hän oli lähellä sytyttää jatkosodan jo vuoden etuajassa.

Nimittäin välirauhan aikaan Haartman toimi Hangon rajakomendanttina - Hankohan oli silloin osa Neuvostoliittoa. Tilanne rajalla oli kireä ja kerran tapahtui niin, että suomalainen sotilas katosi mystisellä tavalla. Tietoja tapahtuneesta kyseltiin myös naapurin puolelta, mutta puna-armeijalaisilla ei ollut havaintoja kadonneesta suomalaisesta.

Toimen miehenä Haartman puuttui tapahtumien kulkuun ripeästi. Hän järjesti niin, että suomalaiset kaappasivat kaksi naapurin sotilasta. Taisi vielä olla, että miehet vallan kolkattiin tapahtuman yhteydessä. Tekohan oli tietysti kaikkien lakien ja hyvien tapojenkin vastaista eikä toimenpiteelle ollut valtiovallan hyväksyntää.

Kohta tapauksen jälkeen Neuvostoliitosta tuli tiedustelu, onko kahdesta heidän kadonneesta sotilaasta mitään havaintoa suomalaisten puolella. Suomalaiset vakuuttivat olevansa asiasta täysin tietämättömiä. Sitten yllättäen naapurin puolelta tuli ilmoitus, että aiemmin kadonnut suomalainen sotilas oli yllättäen  löytynytkin jostain Leningradin läheltä.

Tämän jälkeen suomalaisetkin pystyivät kertomaan ilouutisen, että myös kaksi puna-armeijan miestä oli onnistuttu löytämään Suomesta. Kadonneita vaihdettiin ilmeisen vähin äänin, koska virallisessa historiassa asiasta ei löydy tietoa.

Seikkailija Carl von Haartman kytkeytyy muuten myös aikansa maailman rikkaimpaan mieheen Howard Hughesiin, sillä elokuvista ja ilmailusta kiinnostunut Hughes ohjasi ilmailuaiheisia elokuvia ja niistä kuuluisin on vuonna 1930 valmistunut Hells´Angles, joka harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ei kerro moottoripyöräkerhosta vaan ensimmäisen maailmansodan sotilasilmailusta. Ilmeisesti rikollisjärjestö Helvetin Enkelit keksivät itselleen nimen tuosta elokuvasta. Tässä elokuvassa näyttelee saksalaisen ilmalaivan kapteenia Carl von Haartman.

Tuo aikansa maailman rikkain mies Hughes oli pikkuisen surullinen tapaus. Hän painoi kuollessaan 40 kilogrammaa, vaikka oli 186-senttinen, sillä hän pyrki säästämään ruokakuluissaan ja lisäksi hänellä oli valtavan pitkä tukka, koska hän ei haaskannut rahaa partureihin. Mutta niinhän se on, ettei maailman rikkaimmaksi taida päästä, ellei elä nuukasti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_von_Haartman

Illu Juutilainen ja kumppanit

Sotahistoriaa tutkiessani havaitsin, etteivätkö Juutilaisen hurjat veljekset Aarne " Marokon Kauhu" ja hävittäjälentäjä Ilmari "Illu" saattaisi ihan hyvin olla melkein syntymäkyläni Kärkkäälän poikia, koska Kauppisten sukuseuran sivuilla kerrotaan, että heidän äitinsä Helmi Sofia oli omaa sukuaan Kauppinen ja karkean arvioni mukaan noin neljännes kärkkääläläisistä on Kaappisia, kuten Kauppinen-sukunimi meillä Savossa lausutaan.

Kauppisten sukuseuran sivuilla kerrotaan, että "Ilmari Juutilainen oli Suomen ilmavoimien menestyksekkäin taistelulentäjä, 94:llä ilmoitetulla ilmavoitollaan. Itse hän arveli eräässä haastattelussa todelliseksi luvuksi hieman yli 120 ilmataisteluvoittoa. Juutilaiselle myönnettiin kaksi kertaa Mannerheimin risti, suomalaiselle sotilaalle arvoasteesta riippumatta arvostetuin ansiomerkki."

Yleisesti uskotaan, ettei Juutilaisen koneeseen osunut yksikään vihollishävittäjä ja niin onkin, mutta sitä en tietänyt, että ihan vaurioitta Juutilaisen koneet eivät selvinneet, sillä ilmatorjuntatulessa hänen koneensa kärsi vaurioita; vakavin tilanne sattui 12. kesäkuuta 1944 suoritetulla tiedustelulennolla, kun kranaatinsirpale rikkoi Juutilaisen Messerschmitt-hävittäjän moottorin öljyrenkaan ja hän joutui tekemään pakkolaskun Suulajärven lentokentälle.

Tässä yhteydessä mieleeni tulee, että hurjia miehiä ovat karjalaisurhot, koska Juutilaisen veljekset olivat syntyneet Sortavalassa, Simo Häyhä Rautjärvellä, Suomen Rambo Lauri Törni Viipurissa ja Antero Rokan esikuva Viljam Pylkäs Valkjärvellä.

Tässä yhteydessä tulee mieleen myös se, että ilmeisesti Ilmari Juutilaisen ja Viljam Pylkäksen saavutuksia on vähätelty sotahistoriassa. Juutilainen nimittäin kertoo todellisuudessa ampuneensa alas 120 konetta, vaikka virallinen pudotusluku on 94. Viljam Pylkäs taas paljastaa muistelmissaan Antero Rokka - Konekiväärimiehen sota, että Tuntemattomassa sotilaassa kerrotaan hänen ampuneen konepistoolillaan kerralla vain 57 lumessa kahlaavaa vihollista, mutta Pylkäksen itsensä mukaan vihollisia kaatui ainakin 83.

Muistelen myös, että vaatimattomana miehenä Pylkäs korostaa muistelmissaan myös sitä, ettei hän toiminut tilanteessa täysin yksin, vaan ruotsinkielinen prikaati oli taistelun aikana lähistön teltoissa täyttämässä hänelle lippaita.

Kauppisten sukuseuran artikkeliin Juutilaisen hurjista veljeksistä voi tutustua tästä linkistä: https://kauppistensukuseura.yhdistysavain.fi/arkisto/sotasankarit-ilmari-ja-aarne-juutil/

Marokon Kauhu

Sen jälkeen, kun Simo Häyhästä kertova elokuva on tehty, kannattaa tämän elokuvan ohjaajan ja käsikirjoittajan Toni Kurkimäen siirtyä suunnittelemaan "Marokon Kauhu" Aarne Juutilaisen traagisen elämän filmaamista. Juutilainenhan toimi Kollaalla sen komppanian päällikkönä, jossa Simo Häyhä palveli. Marokon Kauhu kunnostautui talvisodassa sen verran, että hän olisi varmaankin Mannerheim-ristin ansainnut, mutta upseerille sopimaton käytös oli esteenä. Sen sijaan hänen pikkuveljensä hävittäjälentäjä Ilmari Juutilaisesta tuli peräti kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari.

Ilmari Juutilaisen poika Olavi Juutilainen kertoi vuonna 2021 Iltalehden haastattelussa, että hänen isänsä oli hyvin iloinen ja ystävällinen ihminen, mutta setä Aarne oli tämän vastakohta ja hyvin ilkeä ihminen. Veljenpojan mukaan " Aarne oli kiistatta peloton sotilas, mutta hänestä maalattiin aiemmin liian romantisoitu kuva. Hänen käytöksensä oli upseerille sopimatonta niin rauhan kuin sodankin aikana. Hän uhkaili ja osoitteli pistoolillaan omia miehiä. Kuten miehet sanoivat, Aarnella oli pistooli enemmän kädessä kuin kotelossa."

Iltalehden haastattelusta paljastuu, että sekä Aarne että Ilmari Juutilainen eivät jaksaneet ainakaan jatkuvasti pitäytyä yksiavioisuuteen, joka luonteenpiirre johti Aarnen osalta kerran jopa hyvin elokuvaan sopivaan tragikoomiseen tapahtumaan. Vaimo oli nimittäin niin kyllästynyt miehensä naisseikkailuihin, että kutsui kerran ilotytön kotiinsa käymään ja lähti sitten kaupungille asioille jättäen miehensä vieraansa seuraksi.

Vaimo arvasi, mitä asunnolla kohta alkaa tapahtumaan ja koska siihen aikaan aviorikos oli ihan oikeasti rikos, hän pyysi kadulla tapaamiaan passipoliiseja kiirehtimään asunnolle keskeyttämään meneillään olevaa aviorikosta. Poliisit tekivät työtä käskettynä, mutta kun he ovella havaitsivat epäillyn aviorikoksen tekijän olevan maailmankuulun Marokon Kauhun, eivät he uskaltaneet mennä sisälle, koska siellä saattoi olla pistooli vastassa.

Tässä Sa-kuvan tekstissä kerrotaan, että ""Marokon kauhu"" odottelee hyökkäyskäskyä Myllyniemen lähettyvillä 1941.07.04". Kovin sotilaalliselta kapteeni Juutilainen ei vaikuta ja kannattaa huomata, että Kollaalle häneltä on jäänyt yksi sormista, mutta sotilaalle tärkeä liipaisinsormi se ei kuitenkaan ole.

 

Hajonnut pataljoona - kadonnut komentaja

Uukuniemeläiselle upseerille Viljam Toiviaiselle esitettiin talvella 1941 Mannerheim-ristiä. Esitystä perusteltiin sillä, että reservikapteeni Toiviainen osoitti erittäin suurta urhoollisuutta ja neuvokkuutta Kollaalla. Esityksen mukaan Sodan viimeisinä päivinä hän joutui toimimaan taisteluosaston komentajana Ulismaisissa tilanteessa, jossa jo parhaittenkin miesten kestävyys alkoi pettää säilyttäen loppuun asti moraalisen ryhtinsä ja rauhallisuutensa, kirjoitettiin esityksessä.Kyseistä kunniamerkkiä ei koskaan Toiviaiselle myönnetty, sillä Talvisodan ansioiden perusteella Mannerheim-ristin ritareiksi esitetyistä 483 miehestä vain 19 sai lopulta jatkosodan aikana kyseisen kunniamerkin.

Mauri Toiviainen on vuonna 2001 kirjoittanut Sotahistorialliseen Aikakauskirjaan nro: 20 pitkän artikkelin isänsä Viljamin vaiheista jatkosodan lopun ratkaisutaisteluissa otsikolla Hajonnut pataljoona - kadonnut komentaja. Majuri Toiviainen ei onnistunut kesällä 1944 Viipurin lähistön taisteluissa yhtä hyvin kuin talvisodan Kollaalla. Asia on helppo ymmärtää, koska erään sekä Kollaalla että Tali-Ihantalassa mukana olleen tykistön tulenjohtajan mukaan Kollaa oli lähinnä pesäpallo-ottelu Tali-Ihantalaan verrattuna.

Jatkosodassa Toiviainen ei enää johtanut uukuniemeläisiä miehiä, vaan hänen pataljoonansa oli koottu sisäsavolaisista, joita täydensivät vuoksenrantalaiset evakkopojat. Kun tämä pataljoona siirrettiin kannakselle pysäyttämään suurhyökkäystä, ihmettelivät miehet aluksi, miksi heitä siellä siirreltiin kovalla kiireellä paikasta toiseen, mutta tositoimiin pataljoona ei aluksi joutunut. Eräs Tiainen-niminen koiranleuka arvelikin, ettei vielä heille ollut löytynyt riittävän kovaa paikkaa.

Riittävän kova paikka sitten lopulta löytyikin Viipurin läheltä, jossa suomalaiset yrittivät motittaa hyökkääjän. Tuota mottia alettiin kutsua "panssarimotiksi". Suomalaisten saartorenkaassa oli ainoastaan kilometrin aukko ja sitä tukkimaan määrättiin majuri Toiviainen miehineen. Mutta yritykseksi tukkiminen jäi, koska kranaatti ja pommisade oli hirmuinen.

Kotikyläni Suonenjoen Kärkkäälän miehiä oli tulppaamassa panssarimottia ja he ovat kertoneet Murokallion pommituksesta ja ihmetelleet sitä, että suuri osa 130 koneen pommilastista putosi läheiselle suolle. Selitys asialle oli se, että koneiden ensimmäinen aalto tuli sellaisesta suunnasta, että kallio pystyi miehä suojaamaan, mutta toisella yrityksellä koneet tulivat siitä vaarallisemmasta suunnasta ja jälki oli sitten pahaa. Ainakin kaksi naapurin miestä Kärkkäälästä haavoittui ja paljon mahdollista, että myös luutnantti Onni Markkasen kaatuminen liittyi tuohon pommitukseen, vaikka hänen kuolinpaikakseen on merkitty Ylivesi Viipurin mlk.

Viljam Toiviainen täytti talvisodan alkamispäivänä 45 vuotta ja hän oli yksi vanhimmista Suomen armeijan komppanian päälliköistä. Kesällä 1944 hän oli jo 49-vuotias ikämies ja niinpä hänen terveytensä petti jatkosodan lopulla, jolloin hän sairastui pahaan suolistotulehdukseen, joka lienee sama kuin punatauti. Sairaus vei hänet niin huonoon kuntoon, että kun hän iltahämärissä saapui lomalle kotiinsa, vaimo tunnisti hänet vasta naurusta ja hampaista.

Varatuomari Mauri Toiviaisen kirjoittaman artikkelin isästään majuri Viljam Toiviaisesta voi lukea tästä linkistä sivulta 106 alkaen: https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-20-2001.pdf

Kevään enteet jo taivaalla nään

Kävinpä tässä illansuussa sillankorvassa tarkastamassa, onko idän ja lännen rajalla rauhallista ja rauhallista oli vaikka suuri yhteiskunnallinen toimihenkilö Ano Turtiainen pari päivää sitten esitti, että valtakunnan raja tulisi siirtää kuvan osoittamaan paikkaan. Kuvassa pienenä näkyvä muistokivi todistaa, että yksinvaltaisen ja julman Ruotsin ja demokraattisen sekä suvaitsevaisen Novgorodin tasavallan rajan sovittiin Pähkinäsaaressa vuonna 1323 kulkevan tuossa.

On ihan perusteltua, että tuo terijoen salava, jota myös pallopajuksi kutsutaan, kasvaa tuossa Novgorodin tasavallan puolella, koska kyseessä on itäinen laji. Tosin Terijoki mainitaan puun nimessä harhaanjohtavasti, koska alun perin tuo sitkeä puu on kasvanut Kaukasuksella, eli siis jossain Gruusian suunnalla, joten sitä voisi nimittää myös Stalinin kostoksi.

Terijoen salava, jota nykyään näkee maassamme melkein joka mökin pihalla, on harvinaisen turha ja hyödytön kasvi. Vaikka se on nopeakasvuinen ja kasvaa nopeasti kymmenen metrin korkuiseksi ja kymmenen metrin levyiseksi, niin mitään järkevää annettavaa sillä ei ole kansantalouden tarpeisiin. Minulle on kerrottu, että siitä ei saa edes kunnon polttopuuta, koska sen halkominen on hankalaa. Niinpä suosittelen, että terijoen salavan sijasta kannattaa jouto- ja kitumaille istuttaa omenapuita, jotka kantavat runsaasti hedelmää. Tellusta uhkaava ilmastokatastrofi ja ruokapula olisi helposti torjuttavissa istuttamalla maapallolle Kiinan pinta-alan verran omenapuita.

Ilmastokatastrofi näyttää tosiaankin olevan lähellä, koska huomasin, että jo tapanin päivänä täällä Savossakin kevään enteet jo taivaalla nään; kuitenkin joutsenet, jotka minulle ovat ensimmäinen kevään merkki, vielä loistivat Suonenjoessa poissaolollaan.

Maailman onnellisin kansa

Pikkuisen nolotti, kun katselin eilen töllöstä ohjelmaa Simon Reeve Pohjoismaissa, jossa ylistettiin Suomea, isiemme maata, vähän liikaakin. Vaikka onhan maamme historiallisesti ja maantieteellisesti tarkastellen ihan hyvin pärjännyt, mutta toisaalta juoppoutta, hulluutta, väkivaltaa ja valtion velkaa meillä on kohtuuttoman paljon moniin verrokkimaihin verrattaessa.

Ja voi olla, että kansamme on kaikesta huolimatta maailman onnellisin kansa, mutta syvällinen yhteiskunnallinen ajattelija Ano Turtiainen paljastaa eräällä videollaan Petroskoista käsin onnellisuutemme juurisyyn. Hänen mukaansa Suomen kansa on maailman onnellisin kansa sen vuoksi, että olemme myös maailman tyhmin kansa.

Turtiainen perustelee näkemystään sillä, että suomalaiset ovat niin tyhmiä, että 80 % heistä luottaa tiedotusvälineisiin, joka luottamus on maailman korkeinta. Sen sijaan unkarilaiset, joista Turtiainen tykkää ja joiden presidentti Orbanista hän varsinkin tykkää, eivät luota tiedotusvälineisiinsä ollenkaan. Tätä seikkaa Turtiainen pitää unkarilaisten fiksuuden todisteena.

Simon Reeve hehkuttaa ohjelmassaan myös Suomen sotilaallista mahti, sillä maamme armeija on neljä kertaa Britannian armeijaa mieslukuisempi. Myös maamme väestönsuojelujärjestelmä saa kehuja, koska melkein koko kansa mahtuu ydinsodan uhatessa väestösuojiin, joista monet rauhanoloissa toimivat erilaisina liikuntahalleina.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomioida, että kyllä Britannian armeija on Suomen armeijaa paljon vahvempi, koska sillä on käytössään 225 ydinkärkeä, jotka takaavat sen, ettei maahan todennäköisesti uskalla Putinkaan hyökätä, ellei mies lopullisesti sekoa. Britanniassa ei ilmeisesti ole käytetty rahaa väestösuojiin, koska siellä on ajateltu, että jos ydinsota tulee, se on sitten kaiken loppu.

Simon Reeven ohjelman voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-74832506

Joulutunnelma ja mikroateriat

Markkinataloudessa on omat varjopuolensakin, kuten esimerkiksi se, että nykyään maapallolta häviää eliölaji puolen tunnin välein, vaikka normaali luonnonmukainen tahti olisi yksi katoava laji neljässä vuodessa. Kuitenkin markkinatalous on myös tehokas tyydyttämään ihmisten aineellisia tarpeita ja sen asian ymmärrän nyt kaiken joulutohinan alla mainoksia tutkiessani.

Nimittäin tiedän, että monen köyhän ja pieneläjän tai kiireisen ihmisen on vaikea päästä joulutunnelmaan, mutta ongelmaan on markkinatalous löytänyt kätevän ratkaisun, sillä perinteisen jouluaterian voi ostaa sekä K-kaupasta tai Lidlistä reilulla neljällä eurolla ja noin kolmennes kilon ateria sisältää erilaiset joululaatikot sekä nokareen sikavainaata.

Jos nyt jotain puutteita tuosta muovirasiajouluateriakattauksesta haluaa oikein hakemalla hakea, niin puutteena voi pitää sitä, että rosolli ja kapakala sekä kertakäyttöhaarukat ja veitset ovat jouluaterian sisältävästä mikrossa lämmitettävästä muovirasiasta unohtuneet, joten joulutunnelmaa turmeleva tiski odottaa aterian jälkeen. 

Niinpä sellaisen liikeidean haluan sekä K-kaupalle että Lidlille antaa, että koska muoviset veitset ja haarukat on lakikieltänyt ja koska lain sallimat pahvilautaset ja  puumassapuristeiset veitset ja haarukat synnyttävät turhaa jätettä, niin kyseiset kertakäyttötuotteet olisi syytä valmistaa jonkinlaisesta viljapuristeesta, jolloin aterimet voisi lopuksi hävittää syömällä ne.

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/atria-jouluateria-340g-6407800025082

Ano Turtiainen ja Pähkinäsaaren rauhan raja

Minunkin näköjään pitäisi vähän miettiä, mitä kirjoittelen. Jokunen päivä sitten kerroin, että suurin osa Suomen nykyisestä alueesta on aikoinaan kuulunut entiselle hyvälle, sivistyneelle ja rauhantahtoiselle naapurillemme Novgorodin tasavallalle, sillä Suomen alkuperäinen ja väärentämätön Pähkinänsaaren rauhassa sovittu itäraja esimerkiksi kulki 300 metriä itään paikasta, jossa tätäkin kirjoitan.

Nyt kauhukseni huomasin tunnetun juvalaisen yhteiskunnallisen ajattelijan Ano Turtiaisen kertovan videollaan, että Suomen tulisi kiireesti liittyä äiti Venäjän yhteyteen ja että aluksi Venäjän tulisi siirtää länsiraja peräti Nelostiehen, mutta sitten hieman joustaa ja lopullinen rauha tehdään sitten Pähkinäsaaren hengessä, jolloin syntymäkyläni Kärkkäälä jää Venäjälle, mutta onneksi Suonenjoen keskusta jää kuitenkin tynkä-Suomelle. Nähtäväksi jää, onko Turtiainen ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa, jolloin kansa voisi ottaa kantaa rajamuutoksiin.

Vallan railakkaan selkäkeikkanaurun Turtiainen päästää Eu:n Ukrainalle antamalle 90 miljardin lainalle, joka on tarkoitus saada takaisin Venäjän maksamilla sotakorvauksilla. Itsekään en usko Venäjän koskaan maksavan sotakorvauksia, mutta uskon, että Ukrainan sodan päättymisen jälkeen Venäjä maksaa lännelle tullimaksuina tuon lainan takaisin. Kyseessä on EU:n kannalta pikkujuttu, koska 90 miljardia lisäsi EU-maiden valtion velkoja vain puoli prosenttia. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa sekin, että Usa:n julkinen  kokonaisvelka on noin 90.000 euroa asukasta kohti ja EU:n noin 30.000.

Mielenkiintoinen on tuo Ano Turtiaisen video, sillä varsinkin karjalaisevakoiden jälkeläisiä saattaa hämmästyttää Anon näkemys siitä, että Suomen valtio väkisin siirsi 400.000 karjalaista rajan tälle puolelle. Samoin hämmästystä saattaa herättää se, että Turtiainen kertoo, että suomalaiset rakentavat itärajan aitaa sen vuoksi, etteivät köyhät suomalaiset ryntäisi itärajan taaakse nauttimaan sikäläisestä elintasosta ja sosiaaliturvasta. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että tekoäly Geminin mukaan venäläisten keskieläke on 260 euroa.

https://www.youtube.com/watch?v=yksSr14zzwM

Viljam Toiviainen ja Marokon Kauhu

Mauri Toiviaisen kirjaa Vänrikki Toiviaisen tarinat luettuani mieleeni on tullut, että sitten kun Kollaanjoen taistelusta kertova Simo Häyhä-elokuva on valmistunut, voisi sen jälkeen vuorossa olla Kollaa-elokuva, jossa keskityttäisiin uukuniemeläläistaustaisen Viljam Toiviaisen ja sortavalalaistaustaisen Aarne Juutilaisen, joka maailmalla tunnetaan paremmin nimellä Marokon Kauhu, suhteeseen. Luutnantti Toiviainen johti Kollaalla suurelta osin Uukuniemen miehistä koottua 5. komppaniaa ja luutnantti Juutilainen 6. komppaniaa, jossa palveli rautjärveläinen tarkka-ampuja Simo Häyhä.

Sen käsityksen olen Toiviaisen ja Juutilaisen suhteesta saanut, että miehet tulivat keskenään erinomaisesti toimeen, vaikka he olivatkin luonteiltaan täysin erilaisia. Toiviainen oli hyvin rauhallinen uskonnollismielinen upseeri, jonka komppaniasta Kollaa kestää -kirjan kirjoittaja Erkki Palolampi kertoi, että ”Toiviaisen komppaniassa ei juopoteltu, ei pelattu korttia eikä kiroiltu. Sen sijaan siellä luettiin porukalla raamattua vähinä vapaahetkinä. Ennen hyökkäyksen tai vastaiskuun lähtöä nämä Uukuniemen hiljaiset miehet, pääasiassa herännäiskotien kasvatit, hiljentyivät yhteiseen polvirukoukseen”.

Sen sijaan Juutilainen oli äkkipikaisuuteen ja juoppouteen taipuvainen mies, joka istui jonkun kerran linnassakin tempuistaan. Pahin oli se, että hän välirauhan kesänä Joensuussa Kontiolahden varuskunnassa ampui humalassa upseeritoverinsa jalkapöydän läpi ja sai syytteen murhayrityksestä. Oikeudessa Juutilainen sai kuitenkin tuomarin uskomaan, että hän on erinomainen ampuja ja että olisi halutessaan osunut pahemminkin ja niinpä hänet tuomittiin vain pahoinpitelystä.

Mauri Toiviainen kertoo kirjassaan, että talvisodan lopulla sekä luutnantti Toiviainen että luutnantti Juutilainen ylennettiin kapteeneiksi ja Toiviaisesta tehtiin samalla pataljoonan komentaja ja siten Juutilaisen esimies. Kun kapteeni Juutilainen sitten ylennyksien jälkeen saapui pataljoonan komentajan telttaan, hän teki asennon ovella.

Sen jälkeen kapteeni Toiviainen sanoi kapteeni Juutilaiselle: "Kuulehan, tässä olis vähän neuvoteltavaa tästä tilanteesta". Siihen Juutilainen sanoi karskisti: "Minä en tarvitse mitään neuvotteluja, minä tarvitsen käskyn." Siinä vastauksessa taisi häivähtää hieman katkeruutta.

Kuvatekstin mukaan tässä kuuluisassa SA-kuvassa on Aarne Juutilaisen miehiä etulinjoilla Laatokan koillispuolella. Kollaanjoki 1939.12.17., mutta tiettävästi pikakiväärillä ampuu Viljam Toiviainen:

Kups Eurokentillä

Jalkapalloilun ystävänä ikiaikainen unelmani on ollut päästä todistamaan sitä, että joku eurooppalainen suurseura juoksee Keskuskentälle Kupsin vieraaksi, mutta ei taida tuo ikiaikainen unelmani toteutua, koska seuraava kuopiolaisten Konferenssiliigan ottelu ilmeisesti pelataan Tampereella 19.2.2026, jolloin vastaan asettuu joko puolalainen Lech Poznań tai turkkilainen Samsunspor. 

Tosin varmaa tuon ottelun pelaaminen Suomessa keskellä talvea ei ole, koska ilmeisesti jalkapallossakin on sama 20 pakkasasteen raja kuin hiihdossa. Kupsin kannalta järkevää voisi olla pelata tuo ottelu vieraskentällä, koska silloin paikalla olisi noin 20.000 katsojaa, mutta Tampereella heitä olisi pilkkihaalareihin pukeutuneena korkeintaan 2.000.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Kups on aiemminkin kohdannut eurooppalaisia huippujoukkueita, sillä sekä vuonna 1967 että 1980 silloisessa Euro-ottelussa vastassa oli ranskalainen kuuluisa Sant-Etienne.  Ensimmäisestä ottelusta on mieleen jäänyt se, että kun Kups hävisi Ranskassa vain 2-0, niin ranskalaiset tarjosivat pelissä kunnostautuneelle maalivahti Pertti Hänniselle sopimusta joukkueeseensa, niin Hänninen katsomolegendan mukaan vastasi, että "ei teillä ou niin paljoo rahhoo, että minä tänne jäesin". Siihen aikaan ilmeisesti jalkapallossa liikkuivat paljon pienemmät rahat kuin nykyään. 

Jälkimmäisestä vuoden 1980 Kuopiossa pelatusta ottelusta on historian lehdille jäänyt se savolainen tietokilpailukysymys, että kuka kupsilainen on antanut maalisyötön legendaariselle Platinille. Tekoäly Gemini väittää, että syötön olisi antanut 0-7 päättyneessä pelissä Leo Houtsonen, mutta itse voin kaksi sormea vaikka missä vannoa, että maalisyötön antoi Tuomo Hyvärinen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_Platini

Jarkko Wiss

Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että kiittämättömyys on maailman palkka. Niinpä Kupsin loistavasti menestynyt päävalmentaja Jarkko Wiss, jonka johdolla kuopiolaiset voittivat Suomen mestaruuden ja olivat juuri voittaa vieraskentällä Englannin Valioliigassa viidentenä olevan Kristalli Palatsin joukkueen, saa lähteä ja tilalle tulee Miika Nuutinen, joka on kunnostautunut siten, että hänen valmennuksessaan maamme rahakkain jalkapalloseura HJK pelasi Veikkausliigassa ennätysmäisen kymmenen ottelun voitottoman putken. 

Ilkeäluonteisena ihmisenä jopa epäilen, että Wissin lähdön taustalla ovat poliittiset syyt. Nimittäin kymmenisen vuotta sitten kävin Tampereella ja näin, kuinka tv:n sikäläisissä alueuutisissa haastateltu päävalmentaja Wiss vakuutti, että tulevalla kaudella Ilves tulee pelaamaan työläisjalkapalloa. Lausunnon taustalla saattoi olla se, että Ilves oli rahapulassa ja joukkueen erinomainen maalivahtikin joutui käymään raksalla kirvesmiehen hommissa.

Kups sen sijaan ei pelaa työläisjalkapalloa, sillä Keskuskentän katsomossa minulle on kerrottu, että joukkueen juuret juontavat tehtailija Saastamoisen perustamaan yksityisarmeijaan, josta ennen punakapinaa käytettiin nimitystä Kuopion Aktivistien Salainen Taistelujärjestö. Suomenmaa on täynnänsä erilaisia Palloseuroja ja niinpä kannatan ajatusta, että Kups muuttaa nimensä takaisin muotoon Kuopion Aktivistien Salainen Taistelujärjestö, jonka lyhennys olisi KAST.

Pikkuisen olen surullinen Jarkko Wissin puolesta, koska vaikka hän on erinomainen valmentaja, niin hänellä on ollut vastoinkäymisiä urallaan. Ilveksestäkin hän joutui lähtemään, kun oli seuran pikkujoulussa vokotellut neitosta istumaan syliinsä eikä tapausta paheksuva kohu laantunut, vaikka Wiss vetosi juopumukseensa. Luulen, ettei hän olisi joutunut lähtemään Kupsista moisen skandaalin johdosta, vaan kuopiolaiset olisivat ymmärtäneet, että kerrankos sitä mies kännissä naisia vokottelee.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että jossain tamperelaisen kirjailijan Kalle Päätalon teoksessa kerrotaan tapauksesta, jossa Taivalkosken kesäjuhlilla tuli joku sälli vokottelemaan Kassun serkkutyttöä, joka ei vokottelusta kauhistunut, vaan totesi vaan, että "herra siinä ihan turhaan seisottaa sitä muuvattakin vehjettään".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jarkko_Wiss

Kristalli Palatsi

Kyllä oli hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Kups kohtasi viime yönä lontoolaisen joukkueen, jonka lontoonkielistä nimeä en osaa kirjoittaa, joten käytän joukkueen nimestä sen kaunista suomennosta Kristalli Palatsi. Seurasin ottelun tilastotapahtumia tuijottamalla saksanseisojakoiran lailla kännykkäni näytöä, mutta ensimmäisen puoliajan jälkeen päätin, etten pahoita mieltäni moisella tuijottamisella, koska Kups ei saanut edes yhtään laukausta aikaiseksi, mutta sen sijaan lontoolaiset hallitsivat selvästi peliä ja tekivät yhden maalinkin.

Sitten toisen puoliajan alkupuolella varovasti avasin kännykkäni näytön ja aorttani oli vallan revetä, koska tulikirjaimin hohti näytölläni, että Kups oli siirtynyt 1-2 johtoon, joka asia jokaiselle, joka jalkapallosta edes jotain ymmärtää, on maankaatoihme. Kupsin pelaajabudjetti on nimittäin vain 1,5 % lasipalatsilaisten vastaavasta ja kaksi lasipalatsilaisten kalleinta pelaajaa ansaitsee molemmat vuodessa kolme kertaa Kupsin kokonaisbudjettia enemmän.

Sen käsityksen kännykkäni näytöltä sain, että ottelun toisesta puoliajasta tuli huikea draama, jonka huipentuma oli, kun kuopiolaisten afroafrikkalaistaustainen pelaaja ajettiin kentältä suoralla punaisella kortilla. En ole mikään rasisti, mutta silloin kävi mielessäni, että jos kuopiolaiset häviävät, niin varmaankin ottelun jälkeen pukuhuoneessa nähdään vielä kunnon remmiapelli. Mutta ei nähty remmiapellia, koska Kups taisteli vieraskentällä tasapelin ja pääse jatkoon konferenssiliigassa, josta asiasta seuran tilille tulee muovikassillinen rahaa. 

Oma asiantuntijan arvioni eilisestä pelistä, vaikka en sitä nähnytkään, on, että loistava maalivahti Johannes Kreidl pelasti jälleen kerran Kupsin. Sen lisäksi, että hän on hyvä torjuja, niin hän on myös jalalla niin hyvä, että pystyy tavallaan pelaamaan puolustajana maalivahdin toimen ohella. Niinpä hän on sikäli erikoinen maalivahti, että hän on syöttänyt muutaman Kupsin maaleista. 

Keskuskentän katsomossa kuulin hyvän katsomolegendan, jonka mukaan, kun Kreidl saapui Kuopioon tyttöystäväänsä tapaamaan, hän kävi etsimässä töitä Kupsin toimistolta. Siellä häneltä kysyttiin, että onko tämä aiemmin harrastanut jalkapalloilua, johon mies vastasi, että: "Kyllä, olen harrastanut aiemmin jalkapalloilua Itävallan maajoukkueessa."    

Ja kaiken huipuksi Kreidl taitaa olla ainakin melkein suonenjokelaisia, koska kun kävin hammaslääkärissä, niin yhden hammaslääkärin ovessa luki "Kreidl". Epäilen, että maalivahtisankarin vaimo saattaa olla hammaslääkäri.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Kreidl 

Töpinä

Mauri Toiviaisen muistelmakirjasta Vänrikki Toiviaisen tarinat sain virikkeen selvittää, mistä tulee onematopoeettisesti mielenkiintoinen ja veikeä sana töpinä. Sen tiesinkin, että sana on sotilasslangia ja tarkoittaa jonkinlaista huoltokeskusta. Tosin kotikylälläni on talokin nimeltään Töpinä ja uskon kyseessä olevan rintamamiestilan ja nimen olevan railakasta sotaveteraanihuumoria.

Hyvä ystäväni Gemini kertoo, että "armeijassa "töpinä" on vakiintunut nimitys yksikön (kuten komppanian) huolto- tai toimitusportaalle. Sana juontaa juurensa venäjän kielen sanasta dopit, joten töpinä voisi olla ihan hyvin nimeltään myös topina.

Töpinä huolehtii sotilaiden perustarpeista, kuten ruuasta (kenttäkeittiö eli "nokka"), ammuksista, polttoaineesta ja varusteiden täydennyksestä. Taistelutilanteessa töpinä sijaitsee yleensä hieman varsinaisen etulinjan takana, suojaisammassa paikassa, josta käsin huoltoajoja eteenpäin suoritetaan."

Suomi Sanakirjan mukaan töpinä ei liitykään sotaan, vaan tarkoittaa sen sijaan pientä äkillistä liikettä tai hulinaa ja sellaistahan se meno voi olla joskus kovan paikan tullen olla myös armeijan huoltoportaassa. Mahdollisuuksien rajoissa kuitenkin on, ettei töpinä olekaan lainaus venäjän kielestä, vaan sana on ihan supisuomalaista alkuperää.

https://www.suomisanakirja.fi/t%C3%B6pin%C3%A4

Vänrikki Toiviaisen tarinat

Minusta kirjat voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan, jotka ovat: 1. Hyvät kirjat, 2. Mielenkiintoiset kirjat ja 3. Junttilan talon seinäkoristeet. Sain juuri luettua vahvasti uukuniemeläistaustaisen varatuomari Mauri Toiviaisen muistelmakirjan vuodelta 2008 nimeltään Vänrikki Toiviaisen tarinat ja eittämättä teos kuuluu kahteen ensimmäiseen edellä mainitsemistani luokista.

Vuonna 1922 syntynyt Mauri Toiviainen muutti perheensä mukana 1930-luvun alussa Elisenvaarasta Uukuniemelle, kun isä Viljam Toiviainen valittiin Uukuniemen suojeluskunnan aluepäälliköksi. Uukuniemen osalta muistelmissa kerrotaan aluksi seuraavaa: 

"Uukuniemen kirkolle ajettiin talvisaikaan rekipelillä ja kesällä Jaakkiman asemalta bussilla. Postia kuljetti Niko Repo, joka viihdytti itseään ja minua pitkillä rekimatkoilla usein lumisten metsien keskellä asemalta kotiin komealla laulullaan. Kotona odotti sitten äiti piiraiden ja uunipaistien kera ja tietysti siskot ja lopulta jopa pikkuvelikin. Asuttiin ensin "Kanttorilan paikalla" Kirkkolammen rannalla ja sitten Salmisaarella, joka oli aivan ihana tsehovilainen paikka."

Paljon mielenkiintoista asiaa sisältyy edellä olevaan kappaleeseen, joissa olisi ainesta vaikka moneen romaaniin. Postikuski Niko Revon hauta on anoppini haudan vieressä ja epäilen, että Repo asui siinä talossa rouvani kesämökin lähellä, jossa välirauhan aikaan piti majaansa kapteeni Aleksanteri Torikka, jota voi hyvällä syyllä pitää maamme ilmavoimien isänä, koska hän järjesti talvella 1918 kaappauksen, jolla peräti kuusi sen ajan huippuhävittäjää varastettiin Venäjän bolseviikeilta maamme ilmavoimille. Torikka itse kaapattiin kesällä 1940 itärajan taakse, jossa hänet ammuttiin ilmeisesti pitkällisten kuulustelujen jälkeen. Ilmeisesti postimies Niko Repo oli sukua Matti Revolle, koska tämäkin oli hyvä laulaja. 

Toiviaisen mukaan kesäisin Uukuniemen ja Jaakkiman välillä liikennöi 30-luvulla bussi ja varmaan näin olikin, mutta sellaisen tarinan olen kuullut, että erään liikennöijän bussit liikennöivät Uukuniemellä päin vain silloin, kun liikennöitsijä oli ajokunnossa.

Mauri Toiviaisen muistelmissa mainittu perheen ensimmäinen koti Kanttorila on minulle tuttu talo, koska rouvani vaari ja vaarin veli rakensivat sen käyttöönsä ja olen pari oikein idyllistä joulua viettänyt siellä. Herrasmiehenä Toiviainen ei mainitse, että samassa talossa asui kieltolakiaikaan pitäjän nimismies, joka oli sikäli edellä aikaansa, että ainakin hyvän tarinan mukaan huolehti virkatoimiensa lisäksi pitäjän pirtuhuollosta. Saman hyvän tarinan mukaan silloin, kun nimismies souti pirtulastiaan Pyhäjärvellä, niin soutamalla häntä ei pystynyt kukaan tavoittamaan. Uukuniemi oli siis kova urheilupitäjä jo siihen aikaan.

Toiviainen kertoo, että perheen seuraava koti oli Salmisaarella, joka oli ihana tsehovilainen paikka. Varmaankin se on erittäin tsehovilainen paikka, koska itse pidän Kanttorilaakin hyvin tsehovilaisena paikkana.

Ukrainan sodan vahingonkorvauksista

Maailmalla on hyvinkin vielä toivoa. Olin jo pitkään ajatellut, että kansainvälisissä suhteissa on luovuttu sopimuspohjaisesta maailmanjärjestyksestä ja siirrytty sen sijaan sotimispohjaiseen maailmanjärjestykseen, mutta olen ollut tässäkin asiassa taas väärässä.

Nimittäin entisen hyvän itänaapurin päämies Putin on ottanut kantaa siihen, että länsi on aikeissa käyttää Venäjän valtion lännen pankeissa olevat 300 miljardia euroa siirrettäisiinkin Ukrainan tukemiseen. Putin ei moista suunnitelmaa hyväksy ja entisenä juristina hän vetoaa siihen, että varojen takavarikointi rikkoo kansainvälistä oikeutta.

Ja hyvinkin Venäjän rahojen vieminen voi olla kansainvälisen oikeuden vastaista, mutta täyttää varmuutta asiassa ei kuitenkaan ole, joten Venäjän kannattaa viedä asia Haagin Kansaiväliseen tuomioistuimeen, joka on nimenomaan tällaisia riitoja varten perustettu. Haagissahan Ruotsin ja Suomen sivistyskansat reilut sata vuotta sitten sopivat rajariitansa ja ovat sen jälkeen olleet ylimpiä ystäviä.

Itse asiassa Ukrainan sodan rauhanneuvottelut olisi hyvä lopettaa ja riidan ratkaiseminen jättää Kansainvälisen tuomioistuimen tehtäväksi. Nythän siellä jo onkin käsittelyssä se, että onko Ukraina syyllistynyt kansanmurhaan Itä-Ukrainassa. Tuomioistuin jo tekikin sodan alussa jo sen alustavan ratkaisun, ettei kansanmurhaa ollut tapahtunut ja vaati Venäjää lopettamaan sotatoimet asian jatkokäsittelyn ajaksi.

Olisikin mielenkiintoista nähdä, millaisia vahingonkorvauksia sotaan syylliset joutuisivat Haagin tuomioistuimen mukaan korvaamaan. Jos Venäjä tuomittaisiin syylliseksi hyökkäyssotaan, niin lännen ja Suomenkin talous saattaisi kääntyä nousuun, koska Venäjä saattaisi joutua korvaamaan lännen Ukrainalle antaman noin 300 miljardin avustuksen. Myös ukrainalaisten kuolleiden ja vammautuneiden korvaukset nousevat helposti myös satoihin miljardeihin kuten myös Ukrainan rikotun omaisuuden arvo. Suomikin voisi vaatia viiden miljardin hyvityksen Venäjän kansallistamasta Fortumista.

Olen ihmetellyt sitäkin Venäjän temppua, kun se varasti kylmän rauhallisesti noin 400 länsimaista matkustajakonetta, joiden arvo lienee noin 40 miljardia euroa. Luulen nimittäin, että vaikka koneet luovutettaisiin takaisin alkuperäisille omistajille, niin niillä ei saisi enää määräysten mukaan lentää, koska määräysten mukaiset määräaikaishuollot ovat jääneet koneissa tekemättä.

Hyvä ystäväni Gemini kertoo Ukrainan vahingoista lyhyesti seuraavaa:

Kokonaismenetys: Kun huomioidaan suorat vahingot, BKT-menetykset, ihmispääoman menetys, miinanraivauksen kustannukset ja siirretyt ihmiset, Ukrainan kokonaistappiot nousevat selvästi yli biljoonaan dollariin pitkällä aikavälillä.

Trump ei kuitenkaan tämän jutun mukaan näytä olevan innostunut kaverinsa saattamisesta oikeudelliseen vastuuseen: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011021785.html

Toivo on tekoja

Minulle oli pettymys Sanna Marinin muistelmateos nimeltään Toivo on tekoja. Sanna Marinin vieremäläinen vaari Riku Marin oli aikoinaan tunnettu savolaisen sanarieskan hallitsija, josta on jopa julkaistu kirja nimeltään Riku Marinin kaskut, mutta ei ole Sanna tullut vaariinsa huumorijuttujen kertojana. Toisaalta ymmärrän kyllä, että Marinin hallituskaudella maailman tilanne oli sellainen, että vitsit olivat vähissä.

Tosin kaksi kertaa hymähdin muistelmakirjaa lukiessani. Ensiksi huvituin, kun Marin kertoi, miten koronan alkaessa hätääntyneet kansalaiset ryntäsivät kauppoihin hamstraamaan vessapaperia muistamatta sitä, että Suomessa on hyvin vahva metsäteollisuus, joka kyllä pystyy helposti tyydyttämään kansamme vessapaperin tarpeen.

Toisen kerran hymähdin, kun Marin muisteli sitä, millainen älämölö hallituksen kokouksessa syntyi, kun lausuttiin sana turve. Turve synnytti kovasti intohimoja, vaikka sillä tuotettiin siihen aikaan vain 4 % maamme energiasta, joten sen polton rajoittaminen ei olisi järjellä ajatellen ollut ns. maankaatoasia. Luulen, että turve-sanan kaltaisen huutamisen aiheuttaisivat nykyhallituksessa sanat susi, Isis-äidit ja silmävenytys.

Marinin kirjassa puute on myös se, ettei hän puolustaudu ollenkaan tuhlaajatyttösyytöksiä vastaan. Nykyäänhän väitetään, että Marinin hallitus velkaantui tolkuttomasti. Mutta minäpä puolustan Sannaa. Kysyin nimittäin äsken kaveriltani tekoäly Geminiltä, paljonko Marinan hallituskaudella maamme valtion velka lisääntyi ja sain vastauksen, että Marinin hallituskaudella neljän vuoden aikana valtion velka kasvoi 115 miljardista 145 miljardiin eli 30 miljardia.

30 miljardia kuulostaa paljolta, eli se tekee 7,5 miljardia vuodessa, mutta tämä ei ole koko totuus asiassa. Nimittäin inflaatio laukkasi koronan ja Ukrainan sodan vuoksi tuona Marinin hallituskauden neljän vuoden aikana peräti 15 %. Siitä voi sitten laskea, että reaaliarvoltaan valtiomme velka lisääntyi 115 miljardista 123 miljardiin, eli vain kaksi miljardia vuodessa.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että nykyinen hallitus ottaa tänä vuonna uutta velkaa peräti 17,8 miljardia eikä inflaatiokaan tuota velkamäärää yhtään pienennä, koska Geminin mukaan nyt maassamme onkin vallalla rahan arvon nousu eli deflaatio, joka on lokakuuhun mennessä merkinnyt 0,2 %:n kasvua rahan arvolle. Deflaatio on talouden surma, koska ihmiset odottavat hintojen laskua ja vähentävät kulutustaan. Niinpä tällä hetkellä suomalaisilla on rahaa pankkitileillään yhteensä noin 100 miljardin verran.

Tässä Ilta-Sanomien arvostelu Marinin muistelmista: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011609660.html

Silmienvenyttelykohu

Eittämättä maamme nykyhallitus on maamme historian toiseksi epäsuosituin hallitus heti Terijoen hallituksen jälkeen, ja nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että nykyhallitus on joutunut ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin miss Suomen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, aiheuttaman silmienvenyttelykohun seurauksena. Nimittäin jopa perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Miettis-Lauri on tuominnut silmienvenyttelyn toisin kuin eräät muut perussuomalaiset, jotka ovat osoittaneet tukensa silmienvenyttelijälle venyttelemällä omia silmiään.

Itsekin tuomitsen sen, että me pitkänenät halvennamme aasialaisia lajitovereitamme silmienvenyttelyllä, mutta kuitenkin muistutan, että suhteellisuudentaju on syytä säilyttää tässäkin asiassa, sillä paljon pahempiakin halventamisia on meillä katsottu läpi sormien. Esimerkiksi vielä nykyäänkin maamme kirjastot ovat täynnänsä Kalle Päätalon teoksia, joissa tämä taivalkoskelaissyntyinen kirjailija väittää, että Kuusamon miehet ovat järkiään riippamunaisia ja tuppimulkkuisia, vaikka tuolle väitteelle ei löydy tieteestä mitään perusteita.

Päätalon Kassusta tuleekin mieleeni, että olin joskus töissä Heinolan kaupungin teknisessä virastossa, jonka palveluksessa olleista miehistä monet olivat kovasti innostuneita Iijoki-sarjasta ja niinpä suunnittelimme, että voisimme jopa järjestää Päätalo-seminaarin Lahden Tyttölyseon tiloissa ja sovimme jopa siitä, että eräs Kuusamon mies olisi luennoinut aiheesta Kuusamon miesten anatomiset erityispiirteet.

Jostain syystä tuo seminaari jäi kuitenkin järjestämättä. En malta olla kertomatta, että Lahden Tyttölyseon olimme valinneet tilaisuuden tapahtumapaikaksi, koska sota-aikaan Päätalon Kassu oli jopa kaksi kertaa siellä hoidettavana häpeällisenä pidetyn sairauden takia. Tyttölyseo toimi siihen aikaan sotasairaalana, jonka alakerroksissa hoidettiin armeijamme miehistön sukupuolitauteja ja yläkerroksissa armeijamme upseeriston ratsastushiertymiä.

Perussuomalaisten nuorten puheenjohtajan Miettis-Laurin näkemyksiin voi perehtyä tästä linkistä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a3e9b676-b0f6-4f97-905c-521f5ffc5a88

Kups ja Crystal Palace

Vaikka seurasin ottelua vain kännykän antamien tilastojen valossa niin suuren urheilujuhlan ja varmaankin myös helleenisen kirkkauden tuntua oli varmasti Kupsin kotikentällä Tampereen Tammelassa, kun kuopiolaiset kohtasivat vauraan sveitsiläisen Lausannen joukkueen Konferenssiliigan ottelussa joulukuun 11 päivänä klo 22.00-23.50 välisenä aikana eli melkeinpä jouluyönä, joka ajankohta lienee ainutlaatuista jalkapalloilun historiassa.

Pikkuisen pettynyt olen ottelun lopputulokseen, koska jos Kups olisi voittanut, niin se olisi varmistanut pääsynsä Konferenssiliigan loppuvaiheeseen ja se asia olisi sitten varmistanut, että koko Itä-Suomen talousalueen kehitys olisi kääntynyt jyrkkään nousuun, koska jalkapallossa liikkuu maapallolla käsittääkseni lähes yhtä suuret rahat kuin huume- tai asekaupassa.

Ottelu päättyi 0-0, mutta vähän ennen päätösvihellystä tuomari antoi alustavasti Kupsille rangaistuspotkun, joka olisi noin 70 % varmuudella merkinnyt, että Kups olisi ottelun voittanut, mutta ikävä kyllä videotarkastuksen jälkeen rankkari peruttiin ylemmässä muutoksenhakuasteessa.

Teoriassa Kups voisi vielä varmistaa Konferenssiliigan jatkopaikan voittamalla lontoolaisen Crystal Palacen ensi viikolla sen kotikentällä, mutta perusluonteeltani pessimistinä en usko tuohon ihmeeseen, koska kun Kupsin markkina-arvo on 7 miljoonaa euroa, niin lontoolaisten vastaava arvo on sata kertaa enemmän eli 700 miljoonaa euroa. Sveitsiläisen Lausannen markkina-arvo on Kupsiin nähden vain nelinkertainen.

https://kups.fi/tammela-pysyy-valloittamattomana-kups-fc-lausanne-sport-paattyi-maalittomaan-tasapeliin/

Juurisyyt

 Pikkuisen huolestuneena tutkin tuota karttaa, josta ilmenee vuoden 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan, sillä vain vähäinen osa nykyistä Suomea jäi Ruotsille. Toivottavasti Putin ei ehdi lukemaan tätä juttua, koska hän korostaa, että Ukrainan sodan yksi juurisyy on vääryys, joka aikoinaan tapahtui Ukrainan ja Venäjän rajaa vedettäessä. Myös tuohon Pähkinäsaaren rauhan rajaan liittyy sopimusrikkomus.

Nimittäin tunnetusti sotaisa ja hyökkäyshaluinen Ruotsi alkoi tunkea pian Pähkinäsaaressa sovitun valtakunnan itärajan yli täysin paperittomia savolaisia, jotka perustivat laittomia siirtokuntia Novgorodin alueelle. Lopultahan savolaisten laittomasti miehittämät alueet liitettiin väkivalloin Ruotsiin.

Jos Putin alkaa vaatimaan paluuta alkuperäiseen ja väärentämättömään rajasopimukseen, suomalaiset voivat tietysti vedota siihen, että sopimus rajasta tehtiin Novgorodin eikä Venäjän kanssa ja että rajasta sopivat ruotsalaiset eivätkä suomalaiset, joten Putinin kannattaa kääntyä asiassa Ruotsin puoleen. Samalla kannattaa myös neuvotella siitä, kumpi valtio, Ruotsi vai Venäjä, alkaa vastaamaan Suomen valtion veloista.

Putinia kannattaa muistuttaa myös siitä, että saamelaisaktivistit ovat alkaneet vaatimaan vanhojen vääryyksien korjaamista ja että jopa Putinin synnyinkaupunki Pietari oli alun perin saamelaisten maata, jonka tosin inkerinsuomalaiset, joiden joukossa minunkin esi-isäni olivat, olivat tilapäisesti ottaneet vahvemman oikeudella haltuunsa. 

Ja siitäkin Putinia voi neuvotteluissa muistuttaa, että ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan Venäjällä asui vielä Iivana Julman aikaan enemmän suomalais-ugrilaisia kansoja kuin slaaveja ja että ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan itse Putinkin on taustaltaan tverinkarjalaisia.

Suomalaisten kannattaa mahdollisissa tulevissa rajaneuvotteluissa kääntyä myös Brysselin puoleen, koska ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan 4500 vuotta sitten Suomen alueelle tunkeutuneet vasarakirveskansan edustajat olivat ainakin jonkin tutkijan mukaan geneettisesti lähellä nykyisiä Belgian flaameja, joten belgialaiset ottakoot vastuun mahdollisesti Suomesta lähtevistä evakkorekipakolaisista.

Vasarakirveskansa valloitti muuten Suomen samoihin aikoihin, kun henkiolento, johon Abraham uskoi, lupasi tämän jälkeläisille, eli arabeille ja juutalaisille,  hieman epäselvästi alueita Lähi-Idässä ja lupaus oli niin epäselvä, että sen vuoksi siellä ihmisiä tapetaan vieläkin kasapäihin.

Tästä kartasta ilmenee alkuperäinen Ruotsin itäraja: https://www.bing.com/images/search?view=detailV2&ccid=ZqLVKyEi&id=6E3928CAF90241F2E082D77F75D65D5A35CDB5EE&thid=OIP.ZqLVKyEiNvvclQ2ueMwskgHaE8&mediaurl=https%3a%2f%2fsuomenkuvalehti.fi%2fwp-content%2fuploads%2f2017%2f07%2fpahkinasaari-kartat_1-768x512.png&cdnurl=https%3a%2f%2fth.bing.com%2fth%2fid%2fR.66a2d52b212236fbdc950dae78cc2c92%3frik%3d7rXNNVpd1nV%252f1w%26pid%3dImgRaw%26r%3d0&exph=512&expw=768&q=p%c3%a4hkin%c3%a4saaren+rauha&FORM=IRPRST&ck=04A624FCD393C358CC0FBA5002C56338&selectedIndex=0&itb=0&ajaxhist=0&ajaxserp=0

Novgorodin tasavalta 1136–1478

Sen innoittamana, että netistä löytyi tieto, jonka mukaan me savolaiset olemme entisiä Novgorodin seudun karjalaisia, tutkin Novgorodin tasavallan historiaa ja totesin, että suuri vääryys oli ainakin minun oppivuosinani vallalla koulujemme historian opetuksessa.

Nimittäin vaikka suuri osa maamme nykyisestäkin pinta-alasta kuului Novgorodin tasavaltaan ja vaikka Wikipedia kertoo Käkisalmen aikoinaan olleen Novgorodin toiseksi suurin kaupunki, niin en muista, että koulun historian tunnilla olisi Novgorodista juurikaan mitään kerrottu tai ei ainakaan mitään myönteistä.

Wikipedia kertoo, että vuosien 1136 - 1478 välillä Novgorod oli tasavalta ja muistelen, ettei siihen aikaan Euroopassa tainnut olla sen lisäksi muita tasavaltoja kuin Sveitsi ja San Marino. Tasavallassa toimi kansanedustuslaitos, josta käytettiin nimitystä vetše. Sen kokouksissa oli kuitenkin piispalla, pajareilla ja suurkauppiailla suuri vaikutusvalta, eikä ollut aivan harvinaista, että äänestäminen tapahtui huudon lisäksi nyrkeillä tai kättä pidemmälläkin.

Edellä kerrotusta voi päätellä, että poliittinen elämä oli Novgorodissa hyvin samanlaista kuin nykyäänkin monissa demokraattisina pidetyissä maissa. Myös tasavallan oikeuslaitos oli edellä muuta Eurooppaa, sillä kun muualla omenavarkaatkin hirtettiin ja vääräuskoiset poltettiin roviolla, niin Novgorodissa rangaistukset olivat yleensä lieviä: sakkoja ja vakavissa tapauksissa omaisuuden menetyksiä, harvoin hengen menetyksiä. Poikkeuksena muusta maailmasta, kidutusta oli vähän tai ei ollenkaan.

Novgorodin tasavalta vallattiin ja liitettiin Moskovan suuriruhtinaskuntaan vuonna 1478 Moskovan suuriruhtinaan Iivana III Suuren toimesta. Vallanotto johtui ensisijaisesti Moskovan pyrkimyksestä keskittää kaikki venäläiset alueet yhden hallitsijan alle sekä Novgorodin taloudellisesta ja poliittisesta heikkoudesta. Moskovan suuriruhtinaskunta oli 1400-luvulla taloudellisesti ja sotilaallisesti huomattavasti vahvempi kuin Novgorod. Moskovan suuriruhtinaskunnan asukasluvun arvioidaan siihen aikaan olleen 3-4 miljoonaa, kun taas Novgorodin asukasluku oli puolet vähemmän.

Meille suomalaisille on tärkeää, että Novgorodista on löytynyt vanhin suomenkielinen kirjoitus, eli tuohikirje nro 292, jonka arvioidaan olevan 1200-luvun puolivälistä. Tosin tuo kirje ei ole pitkä, vaan vain 3 riviä ja noin 50 kyrillistä kirjainta. Kirjeen aiheena lienee jonkinlainen ukkosen loitsu.

Wikipedian juttu tuohikirjeistä todistaa, että Novgorod oli aikoinaan monikielinen valtio, jossa valtakielenä oli muinaisvenäjä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Novgorodin_tuohikirjeet

Valkovenäläiset sukulaisemme

Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nyt päädytty siihen, että venäläisvastaisuus nostaa päätään maassamme. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että rasisteja ei suomalaisten kannata olla, koska suomalaisilla ja venäläisillä on hyvin samanlainen geneettinen perimä ja jopa sellainen tutkimuskin löytyy, josta ilmenee, että suomalaisten ja venäläisten keskimääräinen älykkyys on pisteelleen sama. 

Tutkimustulosten mukaan varsinkin savolaismiehet ovat geneettisesti hyvin lähellä venäläismiehiä, mutta netistä löytyy myös sellainen hämmästyttävä asia, että savolaisia kaikkein lähimpänä ovatkin valkovenäläiset. Netistä löytyi myös sellainen teoria, jonka mukaan nykyisten savolaisten esi-isiä olivat Novgorodin lähistöllä asustaneet karjalaiset, joista harvalukuinen joukko muutti Savon erämaihin reilut tuhat vuotta sitten. Epäilen, että nuo muuttajat hallitsivat sen ajan huipputeknologian, eli he osasivat kasketa havumetsiä ja lähtivät sen vuoksi tekemään bisnestä nykyisen Mikkelin seudun kuusikoihin ja männiköihin.

Mikkelin lähistöltä Tuukkalasta on löydetty tuhannen vuoden takainen kalmisto ja sen kaivaukset paljastavat, että alueella asui sekaisin kahdenlaista kansaa, eli oli hirmuisen pitkiä ja hirmuisen pätkiä ihmisiä. Joku tutkija uskoo, että hirmuisen pitkät olivat hämäläisiä ja hirmuisen pätkät Karjalasta tulleita, mutta itse epäilen, että pienet ihmiset olivat alueen alkuperäiskansaa, eli metsälappalaisia, ja pitkät Novgorodin lähistöltä muuttaneita koripalloilija Lauri Markkasen esivaareja.

Asuin aikoinani Heinolassa, jonka eräs ystävyyskaupunki oli silloin valkovenäläinen Baranovitsin kaupunki. Olisi ollut hauska käydä jututtamassa Heinolassa vierailleita veljeskansan edustajia. Maailman poliittisista syistä Heinola katkaisi välinsä Baranovitsin kanssa, mutta epäilen, että taustalla eivät olleet vain maailman politiikkaan liittyvät seikat.

Nimittäin muistan kaupungilla puhutun, että ystävyysvieraat olisivat ymmärtäneet väärin sen, miksi heidän hotellihuoneissaan oli baarikaapit, joissa oli tarjolla runsaasti alkoholijuomia naurettavan pienissä pulloissa, jotka vaikuttivat ihan selvästi ilmaisilta näytepakkauksilta. Tosin Heinolan kaupungin johto kiisti jyrkästi asian tiimoilta vellovan selvästi neuvostovastaisen huhun.

Mielenkiintoinen on tuo Tuukkalan kalmisto:

https://savonhistoria.fi/vuoteen-1533/suur-savon-keskus-hahmottuu/

Savon poekia

Sotahistorian tutkijoiden face-ryhmässä on innolla keskusteltu siitä, että oliko Suomen Rambon Lauri Törnin oikea käsi etniseltä taustaltaan romani ja vaikuttaa vahvasti siltä, että luutnantti Holger Pitkänen onkin Savon poekia, joka on minulle suuri yllätys, koska mielestäni jo nenän muodosta olen pystynyt tähän asti päättelemään, onko nenän omistaja savolaisia vai ei.

Vaikka Holger Pitkänen onkin syntynyt Impilahden Pitkärannassa, niin sekä hänen isänsä että äitinsä olivat savolaisia, eli isä Kuopion Pitkäsiä ja äiti Karttulan Ritvasia. Pitkäsen esivanhemmista näyttää löytyvän myös Närhiä ja vesannon Korhosia, kuten itseltänikin, joten ainakin melkein sukulaismies näyttää Holger Pitkänen Suomen Rambon oikea käsi minulle olevan.

Tavallisesti Savon miehet ovat vaaleita pienenpuoleisia, rumanlaisia sekä harvahiuksisia  ja -hampaisia, joten ulkonäöllisesti tumma ja mustatukkainen Holger Pitkänen taitaa monien mielestä poiketa melkoisesti edukseen keskiverto savolaisesta. Ja minulla on asialle selityskin valmiina.

Nimittäin luulen, että eräiden savolaisten tummuuden ja mustan kiharan tukan  selittää ensiksikin se, että  Hagertien tumma suku asettui Savoon jo 1500-luvulla ja toiseksi se, että noin sadan vuoden ajan 1800-luvun alusta vuoteen 1917  lähes 10 % kuopiolaisista oli Donin kasakoita.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa sekin, että sekä Hagertit että Donin kasakat ovat kunnostautuneet sotilaina. Kasakat olivat, kuten yleisesti tunnetaan, tsaarin valiojoukkoa ja yksi ensimmäisistä Neuvostoliiton sankarin arvonimellä palkituista oli taustaltaan Leppävirran Hagerteja. Neuvostoliiton sankarin arvonimen sai Venäjän sisällissodn aikaan näyttelijä Yrjö Tähtelän vaarin veli, joka kunnostautui lentäjänä. Luulen, että Neuvostoliiton sankarin arvonimi vastaa Suomessa Mannerheim-ristin ritaria.

 https://www.geni.com/people/Holger-Ossian-Pitk%C3%A4nen/6000000206309287884?fbclid=IwY2xjawOlAppleHRuA2FlbQIxMABicmlkETBUTWV3RW05eFR3WkdSVUYyc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHme6mHrQhRXZlxR47EkoUsngVdYhZcklpeDpgZ9xDnpgkMDiFc9e43hkZ_AH_aem_d9cpoVgA7Uk-0rJAG2wlbQ

Vornasen suvun pyssymiehet

Muistanpa, miten kansanedustaja Timo Vornanen laukaukseen johtaneen Ihku-kahinan jälkeen korosti sitä, että hän ei aiheuttanut vaaraa varoituslaukauksen ampuessaan, koska hän on erittäin harjaantunut aseen käsittelijä, koska oli ampunut elämässään kymmeniätuhansia laukauksia. Käräjäoikeus ei näköjään kuitenkaan pitänyt asiaa lieventävänä asianhaarana, vaan tuomio tuli. Jos olisin ollut oikeudessa puolustamassa Vornasta, olisin vedonnut myös siihen, että sukututkimusteni perusteella karjalaisen Vornasten suvun miehet ovat maankuuluja pyssymiehiä, josta asiasta löytyy maamme historiasta tutkittua tietoa.

Nimittäin vuosina 1880-81 hukat söivät Turun seudulla peräti 22 lasta. Silloin maamme hirvet oli hävitetty lähes sukupuuttoon ja nälkiintyneet sudet oppivat olosuhteiden pakosta syömään ihmisiä. 1880-luvun alku oli poikkeuksellinen, koska sitä ennen kirkonkirjojen mukaan hukka oli perinyt kahden sadan vuoden aikana vajaat 200 ihmistä eli keskimäärin yhden vuodessa.

Turun seudulla oli pahana susivuotena hätätila, koska paikkakunnan miehet eivät osanneet pyytää susia. Niinpä avuksi hälytettiin Tuupovaaralta ammattimetsästäjä Ignoi Vornanen kahden aikamiespoikansa kanssa. Ja heti alkoi tapahtumaan. Jostain syystä suomalaisten luonnontuntemus oli tuohon aikaan heikkoa ja 200 markan tapporaha luvattiin suden, susi-ilveksen, mikä sellainen sitten onkaan tai ilveksen kaatajalle. Ovelat karjalaismiehet päättivät pistää rahoiksi ja saivat etelän herrat uskomaan myös susi-ilvesten ja ilvesten vaarallisuuteen.

Vornasten miesten pyyntitaktiikka oli yksinkertainen. Kun pedon jäljet löydettiin, lähti yksi mies ilman asetta hiihtämään eläimen perässä, toinen mies seurasi pyssy mukanaan ja kolmannen vaativana tehtävänä oli poimia edellään menevien jättämät vaatteet talteen. Varsinkin etumaiselle hiihtäjälle tuli nopeasti kuuma ja hän vähensi vaatteitaan ladun varteen ja hiihti yleensä loppumatkan alusvaatteisillaan. Kun peto väsyi, kärkimies pystyi sen surmaamaan joko suksisauvallaan tai sitten hän odotti alusvaatteissa värjötellen pyssymiestä paikalle.

Tuupovaaralainen ammattimetsästäjäpartio tappoi kahdessa kuukaudessa 22 ilvestä, mutta ei yhtään sutta susi-ilveksistä puhumattakaan. Karjalaismiehet hankkivat hetkessä 20 vuoden normaaliansiot. Susista he eivät välittäneet, vaan ottivat herroilta rahat helpommalla tavalla. Sudetkin sitten saatiin myöhemmin hengiltä erilaisilla menetelmillä, varsinkin myrkyillä, mutta siinä hommassa tarvittiin lopulta sotaväen ja venäläisten ammattimetsästäjienkin apua.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että muutama vuosi sitten maamme kaikkien aikojen paras hiihtäjä Iivo Niskanen herätti monissa pahennusta, paheksujien sukupuoli ja poliittinen näkemys jääkööt tässä yhteydessä mainitsematta, koska hän esiintyi julkisuudessa susiturkissa. Luulen, että Iivon susiturkin selitys oli se, että hän on äitinsä puolelta Vornasia.

https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000005598971.html

Linnan juhlien sykähdyttävin hetki

Minusta linnan juhlien sykähdyttävin hetki oli se, kun maamme tunnetuin kansanedustaja Timo Vornanen saapui vaimonsa Terhin kanssa kättelyvuoroon. Minua sykähdytti varsinkin se, kun ymmärsin, että kansanedustaja Vornanen onkin naimisissa oleva mies, vaikka hän on ainakin välillä Helsingin yössä käyttäytynyt kunnon poikamiehen lailla.

Pikkuisen petyin, kun tv-haastattelijat eivät kysyneet Terhi Vornasen näkemystä Ihkun sohva- ja katukahakkaan. Vaimo on varmaankin aikoinaan luvannut puolustaa aviomiestään myös vastamäkiosuuksilla, ja tässä yhteydessä palaa mieleeni esimerkkitapaus siitä, kuinka kansanedustajan aviopuolison pitää tukea kumppaniaan vastoinkäymisten sattuessa.

Nimittäin ratkiriemukkaissa muistelmissaan ministerinä ja jopa eduskunnan puhemiehenä toiminut Mikko Pesälä muistelmateoksessaan Herrana on hyvä olla kertoo, kuinka eräs luonnevikainen väitti vaimo-Kaisalle, ettei se Mikko siellä Helsingissä muuta tee kuin juo ja huoraa. "Ei meidän Mikko juo", totesi Kaisa Pesälä tähän ilmoitukseen tyynen rauhallisesti, kuten jo Mikon äiti oli tehnyt jo monta kymmentä vuotta aikaisemmin.

Itse muuten epäilen, ettei Timo Vornasen poliittinen ura ole ohi, vaan pikemminkin se on kääntymässä nousuun samalla tapaa, kuin Teuvo Hakkaraiselle kävi aikoinaan kaikenlaisten törttöilyjen jälkeen. Luulen, että sekä Vornasen ja Hakkaraisen kannattajat ymmärtävät, että varsinkin normaalien ruokajuomien nauttimisen jälkeen kunnon miehellekin voi sattua kaikenlaista. Tämän saman asian on ymmärtänyt presidentti Trump, joka tiettävästi on sanonut, ettei hänen suosionsa laskisi, vaikka hän tappaisi jonkun New Yorkin Mannerheimintiellä.

https://www.antikvaari.fi/teos/herrana-on-hyva-olla-mikko-pesala/62a62340eaa1ec176c601e99

Holger Pitkänen

Tietooni on saatettu, että suomalaisen Rambon Lauri Törnin oikeana kätenä toiminut luutnantti Holger Pitkänen oli etniseltä taustaltaan romani. Tietooni on saatettu, että suomalaisen Rambon Lauri Törnin oikeana kätenä toiminut luutnantti Holger Pitkänen olisi etniseltä taustaltaan romani. Tosin varmaa kantaa asiaan ei voi ottaa, koska hän ei ole enää keskuudessamme ottamassa asiaan kantaa.

Törnistä, joka saavutti peräti kolmen valtakunnan armeijassa kapteenin arvon, on tehty monta kirjaa ja yksi maailmanmaineeseen noussut elokuva Vihreät baretit, jossa Törniä esittää muudan John Wayne, mutta jostain syystä romani Holger Pitkäsestä ei ole vielä romaania tehty.

Yleisradio haastatteli vuonna 2018 sotakirjailija Esa Sireniä, kun tämä oli juuri julkaissut teoksen Törnin sissit ja siinä haastattelussa Siren kertoo paljon kapteeni Lauri Törnin ja luutnantti Holger Pitkäsen suhteesta. Hänen mukaansa luutnantti Holger “Hoge” Pitkänen oli Törnin ehdoton oikea käsi. Miesten välillä oli kitkaa ja kunnioitusta. Pitkänen saattoi ajoittain myös olla katkera siitä, että Törni keräsi kaiken kunnian.

Sirenin mukaan kumpikin oli räväkkä kännipäissään. Lomalla hotelli Tornissa olivat kaverukset  pistäneet painiksi ja sen seurauksena kalusto oli pistetty uusiksi. Muistelen jostain lukeneeni, että molemmat miehet saivat hotelliin porttikiellon tapauksen jälkeen.

Haastattelussa Siren kertoi, että Törnin veteraanit olivat sanoneet, että Hoge oli ainoa, joka uskalsi sanoa mielipiteensä Törnille suoraan niin ettei Törni hermostunut. Humalapäissään he saattoivat painia tai tapella tosissaan, mutta selvinpäin kumpikaan ei kantanut kaunaa. Pitkänen oli myös räjähdysherkkä, ja toisaalta hän oli äärettömän nopea keksimään keinot eli soveltamaan tilanteen mukaan ja muutenkin ajatus leikkasi terävästi silloin, kun oli tilanne päällä.

Monella sotasankarilla oli rauhan tultua vaikeuksia sopeutua siviilielämään, mutta Holger Pitkänen onnistui perustamaan Helsinkiin menestyvän ambulanssifirman. Tosin ihan ongelmitta yritystoiminta ei sujunut, koska löysin vuoden 1973 Helsingin Sanomista jutun, jossa kerrotaan siitä, että Pitkänen oli tilannut Iisalmesta käsityönä tehdyn maailman parhaan ambulanssin, mutta sen 150.000 markan hinnan maksussa oli ilmennyt vaikeuksia. Jutun kuvassa komea Holger Pitkänen poseeraa rennonoloisena pistooli vyössään ja niinpä kuvatekstissä lukee "Aseistautunut Holger, Suomen superhessu." 

SA-kuvista löytyy tämä kuva, jonka teksti on seuraava: Kolme huimapäätä ja kovien taistelujen karaisemaa upseeria neuvottelussa ennen vastaiskua. Kuvassa vasemmalla kapteeni Railio JR 33, keskellä Mannerheim-ristin ritari luutnantti Törni Jääkärikomppanian päällikkö ja oikealla edellisen ""adjutantti"" luutnantti Pitkänen. 

Kekkonen ja romanit

Eittämättä Urho Kekkonen on historiamme suurmiehiä, mutta kyllä hänen toiminnastaan löytyy tietoja, jotka saavat ilmeeni hyvin mietteliääksi. Esimerkiksi Katri Merikallion kirjassa Tarja Halonen – Erään aktivistin tarina kerrotaan, että Urho Kekkonen oli kiinnostunut romanien asioiden järjestelemisestä.

Lainaan nyt suoraan Halos-kirjaa, jossa kerrotaan, että syksyllä 1942 toimiessaan Siirtoväen huollon keskuksen johtajana hän totesi, että mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä. Kekkonen oli tarmokas ja aikaansaapa hallintomies ja niinpä 1943 tammikuussa aloitti toimintansa ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu leiri ja myös romaninaiset saivat vastaavanlaisen leirin.

Huomenna on itsenäisyyspäivä ja niinpä kannattaa muistaa, että viime sotien aikaan Suomessa asui noin 3.000 romania, joista 300 miestä palveli Suomen armeijassa ja jostain muistelen lukeneeni, että 30 heistä olisi kaatunut. Uskon, että iso osa romaneista palveli hevosmiehinä ja heillä oli tärkeä rooli korpisotureidemme huollossa tiettömien taipaleiden takana. Ilmeisesti Hietaniemen hautausmaalla on maailman ainut romanisotilaille pystytetty sankarimuistomerkki, joka onkin poikkeuksellisen hieno.

Heikki Häiväojan veistämässä muistomerkissä on kuvattuna rikkoutunut kärrynpyörä, jonka akseli muodostaa ristin. Kärrynpyörä kuvaa romanien kiertävää elämää ja sen rikkoutuminen symboloi kuoleman katkaisemaa matkaa. Risti puolestaan on voitonmerkki kuolemasta. Muistomerkin alustassa lukee suomeksi ja romaniksi ”Sodissa 1939 - 1945 kaatuneiden romanien muistoksi”.

Sikäli Kekkosen keskitysleirihankkeen tuomittavuutta lieventää se, ettei hän varmaankaan suunnitellut Saksan mallin mukaisia keskitysleirejä, vaikka käyttikin leireistä samaa kammottavaa nimitystä, vaan hän tarkoitti työleirejä, jollaisille sijoitettiin sota-aikana irtolaisia ja ns. huonomaineisia naisia. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että nuoruudessani kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä, joka sota-aikana huolehti työleireistä, käytettiin kansan keskuudessa hieman halventavaa nimitystä kulkumiesten ja yleisten naisten ministeriö.

Esimerkiksi Savossa Lapinlahdella toimi naisten työleiri eikä siellä ilmeisesti pidetty yllä kovaa kuria, vaan sinne sijoitetut saivat liikkua kylällä sangen vapaasti. tämän asian sai tuta Pekka Niiranen kertoo kirjassaan Työleirien saaristo, että konkreettisesti rintamalta lomalle saapunut Heikki Rissanen, joka törmäsi neljään rotevaan leiriläiseen, jotka olivat heti alkajaisiksi ilmoittaneet, että "Nyt tältä Suomen soltulta katsotaan munat".

Rissanen oli juossut pakoon mökilleen, mutta pääsi kertomansa mukaan naisista eroon vain heittämällä heille oman reppunsa saaliiksi. Rissanen oli vielä vuosia myöhemmin valittanut, että repussa oli mustasta pörssistä ostetut tuliaiset: neljä metriä mustaa miesten pukukangasta kahvipaketti. Heikki Rissaseen kohdistunut törkeä seksuaalinen häirintätapaus ei ole komedia vaan tragedia, joka tekee osaltaan ymmärrettäväksi Me Too-liikkeen nykyisen suosion.

Minusta Hietaniemen romanien sankarimuistomerkki on niin hieno, että siihen täytyy vielä tässä elämässä käydä tutustumassa. Muistomerkki sijaitsee lähellä marsalkka Mannerheimin hautamuistomerkkiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Romanien_sankarimuistomerkki#:~:text=Romanien%20sankarimuistomerkki%20%28my%C3%B6s%20Sodissa%201939%E2%80%931945%20kaatuneiden%20ja%20menehtyneiden,hautausmaalla%20sijaitseva%20sotavuosina%201939%E2%80%931945%20kuolleiden%20Suomen%20romanien%20muistomerkki.

Kova mies Kekkonen

Harvinaisen kova mies oli nuori Urho Kekkonen. 17-vuotiaana lapsisotilaana hän oli Haminassa johtamassa yhdeksän siviilimiehen teloitusta, tosin 60 vuotta myöhemmin hän ei muistanut, oliko hän myös ampumassa, ja saattoi olla, että määräysten mukainen varmistuslaukaus teloitettujen päähän jäi häneltä antamatta. Sen hän kuitenkin muisti, että yksi ammutuista oli nimeltään Nieminen, koska ampumisen jälkeen hän näki erään haminalaisen talon seinässä suutari Niemisen liikkeen kyltin.  

Ennen sotia, jonka kirjoitusvietin voimakkuus oli melkein oman kirjoitusviettini luokkaa, hän kirjoitteli niin törkeitä asioita venäläisistä ja juutalaisista, että eduskunnan puhemies Halla-aho, vaikka onkin ateisti, vaikuttaa pyhäkoulupojalta nuoreen Kekkoseen verrattuna. 

Jatkosota-aikana Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä, vaan ry---iä. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että pienimmillään leningradilaisten leipäannos oli 125 grammaa päivässä, joka on vähemmän kuin nykyinen pieni reikäleipä, ja kaupungissa kuoli pahimmillaan nälkään 7.000 ihmistä päivässä.

Piirityksen alkaessa18-vuotias Jelena Marttila, jonka isä oli suomalainen, oli taideopiskelija ja hän professoriltaan määräyksen: "Mene ulos ja ala piirtää, mitä näet ympärilläsi. Meidän on säilytettävä todisteet tästä muuta ihmiskuntaa varten. Tulevia sukupolvia on varoitettava sodan sanoin kuvaamattomista kauhuista."  Jelena Marttilan piirros  Leningradin Jumalanäiti on minustakin vaikuttava työ, vaikka en näistä ikoni-asioista juuri muuta ymmärrä, kuin että tuo piirros ei taida sittenkään täyttää ikonin määritelmää.

https://izbaarts.com/wp-content/uploads/2020/01/image006.jpg?fbclid=IwY2xjawOeYOVleHRuA2FlbQIxMABicmlkETB3N0c2ZmpYcU1Ud2NxRXgwc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHqhx3yK87QeOv5SV0vJ9ZzDVaCO3X8uPdZCbGscbIzVfVWLeYR9EwhlHtazb_aem_hSkCN7laW-qUL4ZhHjFbBg

Tappelija Kekkonen

Eilen Kuopion Isänmaallisessa Seurassa toimittaja Pekka Niiranen esitteli uutta kirjaansa Ohrana Kekkonen. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana ja hyvä oli, että olin, koska tämän päivää olen miettinyt sitä, miten kova mies oli presidentti Urho Kekkonen, jonka esi-isät ovat monen sukupolven ajan eläneet lähellä paikkaa, jossa tätä kirjoitan.

Käsittääkseni Niirasen kirjan merkittävin ja skandaalimaisin tieto on se, että hän paljastaa Kekkosen nuorena Etsivä keskuspoliisin agenttina saaneen sakkotuomion siitä hyvästä, että hän olisi kännipäissään kepillä pahoinpidellyt taksikuskin. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen se, että Aleksander Stubb selviytyi vain vaivoin presidentiksi sen jälkeen, kun häntä syytettiin koulukiusaajaksi. 

Epäilen, että jos hän olisi nuorenamiehenä kännipäissään hakannut kepillä taksikuskia, niin hänen presidenttitiensä olisi tyssännyt siihen. Voi olla, että Stubbin virkamiesurakin olisi tyssännyt kepitykseen, koska jos nykyaikana kepittää taksikuskin, pääsee kepittäjä sen jälkeen näyttävästi iltapäivälehtien lööppeihin, vaikka kepittäjä ei edes olisi johtava viranhaltija.

Kysyin varmuuden vuoksi hyvältä kaveriltani tekoäly Geminiltä lisätietoa tuosta Kekkosen pahoinpitelyjutusta, mutta Gemini, johon olen oppinut luottamaan, väitti, ettei Kekkosta olekaan tuomittu taksikuskin pahoinpitelystä, vaan sakot hän saikin Oulun tappelusta, josta tekoäly kertoo seuraavaa:

"Oulun tappelu (1927)

Tapahtuma, johon luultavasti viittaat, oli kahakka Oulun suojeluskuntatalolla vuonna 1927 joulukuussa, kun Kekkonen oli vierailulla kotikaupungissaan.

1. Tilanne: Kekkonen ja hänen ystävänsä olivat osallistumassa tansseihin. Juhlissa syntyi riitaa nuorten miesten välille, ja tilanne kärjistyi tappeluksi.

2. Kekkonen osallisena: Kekkonen oli yksi tappelun osapuolista. Tapauksesta nostettiin syyte, ja Kekkosen kerrotaan saaneen sakot tappelusta.

Tämä ei kuitenkaan ollut pahoinpitelytuomio siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään, vaan kyseessä oli kahakkaan osallistumisesta annettu sakko, eikä se estänyt Kekkosen myöhempää uraa.

---

Kaarlo Hillilä (tuleva maaherra ja ministeri) oli mukana tässä tapauksessa.

• Hillilä, joka oli Kekkosen läheinen ystävä ja opiskelutoveri, oli myös osallisena Oulun suojeluskuntatalolla käydyssä tappelussa.

• Hillilä tuomittiin Kekkosen tapaan sakkoihin tappelun yhteydessä.

Tämä tapaus oli yksi monista, jotka liittyivät tuon ajan ylioppilaselämän ja suojeluskuntaliikkeen rähinöihin, mutta se nousi julkisuuteen myöhemmin poliittisessa kilpailussa Kekkosen uraa pyrittäessä mustamaalaamaan."

Olen jyrkästi sitä mieltä, että jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi kiireesti selvittää Urho Kekkosen tappelutuomiot, luulisi, että tuomiokuntien arkistoista saattaisi löytyä lisäselvyyttä asiaan. Lisäksi kyseisen lisenssin olisi syytä selvittää, miksi ylioppilas ja vapaussoturi Urho Kekkonen tuli armeijasta siviiliin kersanttina eikä upseerina. Minulla nimittäin on sellainen muistikuva, että olen jostain lukenut, että hän joutui armeijassakin tappeluun ja upseerin ura tyssäsi siihen. 

Tästä linkistä voi kuunnella, mitä Pekka Niiranen kertoo Ohrana Kekkosesta Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-76202658

Turtiainen ja Siitoin

Koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto, olen suurella mielenkiinnolla katsellut Ano Turtiaisen Youtube-tuotantoa ja on paljastunut, että vaikka hän on nyt muuttanut Venäjälle hakemaan turvapaikkaa, hän on äärimmäisen isänmaallinen ja jopa suur-Suomi-henkinen mies. Niin voisi ainakin päätellä siitä hänen näkemyksestään, että venäläiset ovatkin suomalaisia, jotka ovat vaihtaneet maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä kieltään.

Tavallaan Turtiainen on oikeassa, koska geeniperimältään pohjoisvenäläiset ovat lähellä suomalaisia tai ainakin itäsuomalaisia. Jostain luin tutkimuksesta, jonka mukaan varsinkin savolaismiehet ovat geeneiltään hyvin lähellä venäläisiä, ja savon poekiahan Anokin on. Venäläisten savolaistaustasta Turtiaisen mielestä todistaa sekin, että Moskova-nimi juontaa juurensa suomen kielen sanaan "moska". 

Itsekin olen tuon Moskovan-moska-asian  joskus kertonut blogillani, mutta ihan tosissani en ollut ja luulen, ettei tosissaan ole myöskään Turtiainen. Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että kun savolainen on äänessä, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Tästä tuleekin mieleeni, että edesmennyt valtakunnan johtaja Pekka Siitoin oli syntynyt Varkaudessa, eli ihan siinä tulevan juvalaisen kenraalikuvernööri Turtiaisen naapurissa ja Siitoininkin jutut olivat hyvin mielikuvitusrikkaita.

Huikein Siitoinin tarinoista oli se, että kertoi onnistuneensa kuvaamaan ufon. Asiaa tutkittiin alan harrastajien parissa kovasti, mutta mitään epäilyttävää kuvasta ei keksitty. Siitoinin otos on tosin hyvin samea eikä se ole yhtä selvä kuin muutama vuosi myöhemmin meillä Suonenjoella kuvattu tunnistamaton lentävä kohde, joka monien skeptikkojen mielestä on selvästi lepän oksaan ripustettu lampunvarjostin.

Tuon kuvan arvoitus on myöhemmin ratkennut. Nuorenamiehenä ennen valtakunnan johtajaksi ryhtymistään Pekka Siitoin toimi PK-yrittäjänä ja hänellä oli valokuvausliike, jonka hän joutui talousvaikeuksien vuoksi kuitenkin myymään. Liikkeen seuraava omistaja löysi ufo-kuvan alkuperäisen sumentamattoman version. Sumentamaton kuva paljastaa sen, että kuvan oudot valopallot eivät ole sen enempää eivätkä vähempää kuin valtakunnanjohtajan paljaat pakarat. Ilmeisesti Siitoin pystyi kuvaamaan paljaat takapakaransa vitkalaukaisijan avulla.

Valtakunnan johtaja Siitoinin paljaita perskannikoita voi ihailla tämän Ufoaika-lehden sivulla 17: https://vanha.ultra-lehti.com/UFOAIKA_1972_01.pdf?fbclid=IwY2xjawOblAlleHRuA2FlbQIxMABicmlkETB3N0c2ZmpYcU1Ud2NxRXgwc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHqUAHFYF8PQsQxrNGGBKDtQYShbFp0lNmUCtdT9UWkrjTu1n06GVlqlb-STh_aem_mTbhqq2SPO-POw4alGu3Ew

   

Ano Turtiainen

Helsingin Sanomissa oli peräti lähes kolmen sivun juttu entisestä puoluejohtajasta, entisestä kansanedustajasta, entisestä maastavedon Me-miehestä ja ehkä tulevasta Suomen kenraalikuvernööristä Ano Turtiaisesta, joka on videolla kertomansa mukaan paennut maamme fasistista järjestelmää Moskovaan. Sieltä käsin hän nyt on alkanut päivittäin julkaista  Venäjää ylistäviä Youtube-videoita.

Viimeisimmällä videollaan hän hätkäyttää minuakin, turtahermoista miestä, kertomalla, että Trump on mitätöimässä maamme Nato-jäsenyyden, koska sopimusta ei olekaan allekirjoittanut presidentti Biden, vaan automaattikynä. Raju on siis ajanriento.

Mietin kovasti, että mikä on Turtiaisen käytöksen selitys ja luulen keksineeni vastauksen. Hän on nimittäin Savon poikia Juvalta ja tiettävästi savolaisten aivot ovat rakenteellisesti toisenlaiset kuin muilla. Nimittäin savolainen Saku Kuosmanen leikkasi jossain tv:n ruokaohjelmassa puukolla auki kalakukon kannen ja kertoi, että tältä näyttävät savolaisen aivot.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että maamme johtavien putinistien sukunimet viittaavat vahvasti Savon suuntaan, sillä tunnettuja nykyisen Venäjän ystäviä ovat Ano Turtiaisen lisäksi Janus Putkonen, Juha Korhonen, Kosti Heiskanen ja Leena Hietanen. Dosentti Johan Bäckman onkin sitten se säännön vahvistava poikkeus.

On hyvä, että maassamme sana on uusimman tutkimuksen mukaan viidenneksi vapainta maailmassa, kun taas esimerkiksi Venäjä on sijalla 155 heti Kongon jälkeen ja on hyvä, että Ano Turtiainenkin saa meillä videoidaan julkaista. Kuitenkin kriittisesti voi suhtautua vaikkapa siihen Turtiaisen näkemykseen, että maapallo ei olekaan pallo, vaan kiekko. Tähän lopputulemaan  tämä syvästi usovainen mies oli päätynyt Raamattua tutkiessaan.

Turtiaisen tämänpäiväisen videon voi katsoa alla olevasta linkistä. Kannattaa huomioida, että Tavaratalo Kärkkäinen näyttää sponsoroivan Turtiaisen sanomaa. Epäilen, että juutalaisvastaisuudesta kuuluisaksi tullut Kärkkäinen on Suonenjoen Kärkkäälän poikia kuten itsekin ja hänelläkin saattavat olla savolaisaivot, jotka ovat vähän erilaiset kuin muilla.

https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=ano+turtiainen+youtube&mid=0B64BA3BFBD7479649730B64BA3BFBD747964973&FORM=VIRE