Midtjylland-Kups

Eilen Kups jatkoi mainioita otteitaan Euro-kentillä, kun se kohtasi Eurooppa-liigan karsintaottelussa vieraskentällä tanskalaisen FC Midtjyllandin. Kups hallitsi tilastojen valossa ottelua selvästi, eli kuopiolaisten hallintaprosentti oli 56 % vastustajan 44 % vastaan. Samoin Kupsin syöttöpeli kulki, koska joukkueen 565 syötöstä peräti 87 % onnistui, kun taas tanskalaiset syöttivät vain 436 kertaa onnistumisasteen ollessa 86 %. Myös kulmapotkut jakaantuivat kuopiolaisten eduksi 5-4.

Jos nyt jotain vikaa Kupsin pelistä pitää oikein hakemalla hakea, vika on se, että tanskalaiset voittivat ottelun 4-0. Niinpä Urheiluruudun haastattelussa puolustaja Taneli Hämäläinen kertoikin, että joukkueiden karsintasarjan toinen kohtaaminen kotikentällä tuleekin olemaan haasteellinen, mikäli Kups aikoo päästä sarjassa jatkoon. Mutta toivoa ei kannata menettää, koska kun HJK hävisi Fär-saarilla paikalliselle kalastajien puulaakiporukalle 4-0, niin kuitenkin Helsingissä HJK kykeni voittamaan jatkoajan jälkeen karsinnan yhteismaalein 6-5. 

Eilistä Kupsin menestystä korostaa se, että kuopiolaisten joukkueen tämän vuoden pelaajabudjetti on 1,2 miljoonaa euroa, kun taas FC Midtjyllandin vastaava budjetti on yli kymmenen kertaa enemmän eli 13,9 miljoonaa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ensi vuonna kuopiolaisten pelaajabudjetti tulee luultavasti kasvamaan, koska joukkue selvisi jatkoon Konferenssiliigassa ja sen ansiosta Kupsin kassaan kilisee lisää 3,1 miljoonaa ja se on paljon se, koska se on lähes sama summa kuin NHL:ssä pelaavan suomalaisen huippujääkiekkoilijan puolen vuoden palkka.

Tosin ymmärrän täysin suomalaisen NHL-tähden katkeruuden pienituloisuudestaan, koska melkoisessa palkkakuopassa on hän, sillä jalkapalloilija Messille taattiin jo vuonna 2017 peräti reilun 555 miljoonan euron suuruiset bruttotulot, kun hän lupautui neljäksi kaudeksi vahvistamaan FC Barcelonan rivejä.  https://www.is.fi/eurosarjat/art-2000007774186.html

Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille

Lukaisinpa Olavi Lempisen kirjan Rautaesiripun takana - Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille ja se oli todella mielenkiintoinen teos, joka kertoo inkerinsuomalaisen Veikko Piiparisen elämäntarinan. Piiparinen oli inkerinsuomalainen, joka syntyi sata metriä itärajan takana ja joutui sen vuoksi 18-vuotiaana puna-armeijaan, jäi jatkosodassa suomalaisten vangiksi ja hänestä koulutettiin radisti Pauli Marttinan johtamaan kaukopartio-osastoon.

Vuonna 1947 Piiparinen palautettiin Neuvostoliittoon, jossa hänet kovien kuulustelujen ja kymmenen minuutin oikeudenkäynnin jälkeen lähetettiin Vorkutan vankileirille hiilikaivokseen, josta harva selvisi hengissä. Mutta hän selvisi ja asui elämänsä viimeiset 38 vuotta Tallinnassa, josta ajasta hän kertoo kirjassa todella mielenkiintoisia tarinoita.

Olen tähän asti suhtautunut hieman epäillen tarinaan, jonka mukaan Tallinnan kuuluisan Pronssisoturi-patsaan mallina olisi ollut Berliinin olympialaisissa sekä vapaassa että kreikkalais-roomalaisessa painissa raskaassasarjassa kultaa voittanut virolainen Kristian Palusalo eikä venäläinen Aljosa, mutta Piiparinen vakuuttaa tarinan olevan totta.

Lisäksi Piiparinen kertoo, että voitonpäivänaattona 8.5.1946 15-vuotias Ageeda Paavel ja 14-vuotias Aili Jyrgenson räjäyttivät dynamiitilla patsaan ensimmäisen version. Patsaan toisesta versiosta tuli 2000-luvun alussa maailman ensimmäinen hybridisodankäynnin soturi, koska Venäjä lietsoi Tallinnassa kovat nuorisomellakat sen vuoksi, että patsas siirrettiin kaupungin keskustasta sotilashautausmaalle. 

https://www.goodreads.com/book/show/32766063-rautaesiripun-takana

Hyvät, pahat ja rumat

Eilen mainitsemastani kohtaamisestaan Trumpin kanssa kertoi Simo Rantalainen vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan Hyvät, pahat ja munat: Simo Rantalaisen seikkailut median ihmeellisessä maailmassa. Rantalaisen kirjan nimi palauttaa mieleeni hänen viime vuosituhannen loppupuolella juontamansa erittäin suositun TV-sarjan Hyvät, pahat ja rumat, ja jos MTV:n johtaja sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että kyseinen sarja esitettäisiin uusintana.

Voi kuitenkin olla, etteivät eräät tekijänoikeuksiin liittyvät ongelmat salli sarjan uusimista. Ainakin, kun joskus kysyin Lasse Lehtiseltä, etteikö suosittua Hyvät herrat-sarjaa voisi näyttää uusintana, hän kertoi, että se asia kyllä sopisi hänelle, mutta ei ilmeisesti kaikille muille tekijänoikeuksien haltijoille.

Vaikka maailman tilanne on kammottava eikä minua juuri mikään naurata, niin kuitenkin minua jaksaa naurattaa tarina, jonka luin Simo Rantalaisen vuonna 2023 ilmestyneestä kirjasta Simo siellä jossain kertoi.

Kun Rantalainen kertoo suvustaan, hän paljastaa, etteivät hänen mummonsa ja vaarinsa välit olleet ainakaan ihan aina lämpimät, koska vaari oli ankara ja otti silloin tällöin niin sanotusti kuppia. Vaari myös passautti itseään kovasti.

Tosin kyllä karjalainen mummo osasi ainakin välillä pitää puolensa. Kun vaari kerran vaati mummolta silakkapihvejä tiuskaisi puoliso, että: "Kuuleha sie, mie situ siun rääpyksilleis". Lukijan onneksi Simo Rantalainen kääntää mummonsa lausuman kirjakielelle seuraavasti: " Kuulehan sinä, minä paskon silakoidesi päälle".

Wikipedia kertoo, että Simo Rantalaiselle on sattunut ja tapahtunut elämässään paljon: https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Rantalainen

Kohtelias herrasmies Trump

Viime yön huippukokouksessa Trump osoittikin olevansa tarvittaessa kohtelias huumorintajuinen herrasmies, joka kohteli vieraitaan ystävällisesti eikä esimerkiksi edes yrittänyt kouria paikalla ollutta ainutta naispuolista osallistujaa Italian pääministeri Giorgia Melonia. 

Jostain syystä tässä yhteydessä palaa mieleeni, miten nuoruuteni yliopistossa opetettiin rikosoikeuden luennolla sekin, että jos mielentilatutkimuksen tekijä suostuu lainaamaan rahaa hyvin luotettavan oloiselle tutkittavalle, on tutkittava varmasti psykopaatti.

Monet Trumpin tavanneet ovat kertoneet tämän olevan ihan järkevän hyväkäytöksisen ihmisen. Esimerkiksi  Skeptikko -lehdessä 3/2018 sivulla 4 menestynyt liikemies Juha Wiskari kertoo, miten hän vuonna 1992 yritti myydä risteilyalusta liikemies Donald Trumpille. Wiskarin mukaan Trump oli piinkova bisnesmies ja täydellinen herrasmies. Tosin laivabisneksestä hän ei tiennyt mitään, mutta oikeat kysymykset tulivat alta aikayksikön. Hän ei siis ollut siihen aikaan typerys.

Jokunen vuosi sitten entinen toimittaja Simo Rantalainen julkaisi jonkun kirjan, jossa hän kertoi, miten tapasi jonkun MM-nyrkkeilyottelun tiimoilla suurliikemies Trumpin, joka osoittautui puheliaaksi, hyväntahtoiseksi ja fiksuksi mieheksi. Trump oli kertonut Rantalaiselle, että hän ei ole varma, siirtyykö joskus politiikkaan, mutta jos siirtyy, hän menee republikaaneihin, koska ne ovat niin tyhmiä, että jopa hän voisi pärjätä siinä porukassa. 

Muistanpa, miten ensimmäisellä presidenttikaudellaan Trump kehui tv:ssä itseään ihan totisella naamalla Usa:n parhaaksi presidentiksi, mutta purskahti sitten kesken kaiken selkäkeikkanauruun ja silloin ihan häivähdysmäisesti hänen kasvoillaan käväisi ihan ihmismäinen ilme. Tajusin, ettei tuo mies suinkaan ole idiootti, vaan hän vain näyttelee sellaista. 

Uskonpa, että amerikkalaisessa showbisneksessä kunnostautunut Donald Trump on oivaltanut sen, että koska menestyselokuvatkin suunnataan 11-vuotiaan henkiselle tasolle, soveltuu sama periaate myös poliittisen sanoman levittämiseen ainakin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Skeptikko-lehden Trumpista kertovaan juttuun voi tutustua tästä linkistä: https://skepsisblob.blob.core.windows.net/skepsisweb/2018-3-skeptikko-239167.pdf

Uukuniemi maailman tapahtumien keskiössä

Luulisi, että kun kirjoitan tätä juttua Uukuniemellä asti, olen kaukana maailman tapahtumien keskiöstä, mutta näin ei ole. Ensinnäkin kuulin, että presidentti Alexander Stubb on keskeisessä roolissa kolmannen maailmansodan ehkäisyssä, koska hän matkustaa kohta käsittääkseni jonkinlaisena Zelenskyin turvamiehenä Valkoiseen taloon neuvottelemaan Trumpin kanssa maailmanrauhasta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Stubbin suku on Käkisalmen evakkoja, ja jos itäraja olisi auki, Käkisalmi on noin puolen tunnin matkan päässä paikasta, jossa tätä kirjoitan.

Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa se, että Putin on hyvä mökkinaapurini, sillä hänen ilmeisen vaatimaton datsansa on tästä noin 20 kilometrin päässä Lahdenpohjan lähellä. Uskon, että Putin viihtyy Karjalassa nimenomaan sen vuoksi, että hän on sekä isänsä että äitinsä puolelta Tverin Karjalasta, eli hän on todennäköisesti vahvasti uukuniemeläistaustainen ja hän saattaa olla jopa väärän koivun kautta minuun sukua, koska rouvani suvussa on ainakin hämmästyttävästi yhdennäköisyyttä Putinin kanssa. 

Putinin geenitiedot ovat tosin niin suuri valtionsalaisuus, ettei hänen sukutaustaansa pysty luotettavasti selvittämään. Rouvan serkku hankki geenitestin, joka selvittää kaukaisetkin sukulaissuhteet, mutta se testi ei vahvistanut Putinin sukulaisuutta. Sen sijaan Paskovit kuuluvat sukuun ja Paskovhan on juuri se Kremlin tiedottaja, joka harva se päivä valehtelee TV-uutisissa henkensä edestä.

Trumpin höperehtiminen

Trumpin mukaan Alaskan aseleponeuvottelu Putinin kanssa oli täydellinen. Minäkin olen melkein samaa mieltä, koska minusta tapahtuma oli täydellinen fiasko. Toivoni on nyt siinä, että Trumpin rauhanneuvottelu Zelenskyin kanssa ensi viikolla on myönteinen tapahtuma, koska olen huomannut, että yleensä perirehellinen Trump on rehellisesti samaa mieltä sen henkilön kanssa, joka on viimeksi ollut äänessä.

Ensimmäinen Trumpin ja Zelenskyin tapaaminen valkoisessa talossa täydellinen katastrofi, kun vanha koulukiusaaja presidentti Trump ja varapresidentti Vance innostuivat maailman median edessä kiusaamaan nöyryyttävästi Ukrainan presidenttiä, joka onneksi selvisi tilanteesta paremmin kuin Suomen pääministeri Antti Hackzell Moskovan rauhanneuvotteluissa syyskuussa 1944.

Silloinhan Molotov kiusasi suomalaisvaltuuskuntaa niin, että Hackzell sai halvauskohtauksen, josta hän ei koskaan toipunut. Muistelen lukeneeni, että samalla reissulla myös Suomen valtuuskuntaan kuulunut suomalaiskenraali sairastui psykoosiin, eli tuli kansankielellä hulluksi. Suomalaisten sairastumiset eivät johtuneet pelkästään Molotovin tylyydestä, vaan myös siitä, että neuvottelujen englantilaisedustajat, joiden herrasmiesmäisyyteen suomalaiset olivat luottaneet, yhtyivät suomalaisten kiusaamiseen.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta sitä, että kun vuonna 2018 Trump ja Putin neuvottelivat Helsingissä, niin Trumpin tärkeä neuvonantaja kertoi myöhemmin, että tapahtuman lehdistötilaisuudessa hän ajatteli ryhtyvänsä näyttelemään sairauskohtausta tai painavansa palohälytysnappia keskeyttääkseen Trumpin höperehtimisen; Trumphan ilmoitti luottavansa Venäjän tiedustelupalveluun enemmän kuin oman maansa tiedustelupalveluun.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/trumpin-kommentti-sai-koko-huoneen-hatkahtamaan-helsingissa-pelkona-on-etta-sama-toistuu/9204260

Kunnioittava neuvo Trumpille

Trump saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, ettei Venäjältä saada takaisin sen Ukrainalta valtaamaa noin 100.000 km2. Ainakin alueiden takaisin saaminen edellyttäisi Putinin hallinnon romahtamista, joka saattaisi sitten johtaa Venäjän sisällissotaan, jossa voitaisiin päätyä käyttämään ydinaseita, kun armeija, kansalliskaarti ja salainen poliisi FSB ratkaisevat, kuka maata johtaa.

Edellä kerrottuun viitaten, esitänkin kunnioittavasti Trumpille, että hän ilmoittaisi Putinille, etteivät sivistyneet länsimaat koskaan tule hyväksymään Venäjän laittomia valloituksia ja että mikäli Venäjä ei vetäydy alueilta, siltä aletaan perimään sen miehittämistä alueista käypää vuokraa. Arvioisin, että sopiva ja yksinkertainen maanvuokra pelloille olisi 1.000 euroa hehtaarilta, joka tarkoittaisi 10 miljardin euron vuosivuokraa. Tietysti myös valloitetun alueen käyttökuntoisista rakennuksista pitäisi maksaa vuokraa, mutta tuskin sieltä enää montaa sellaista löytyy.

Vuokra perittäisiin Venäjän länsipankeissa olevista 300 miljardin talletuksista ja Venäjän kaikesta viennistä peritystä 20 % tullista, jonka tuotto olisi peräti noin 100 miljardia vuodessa, sillä Venäjän viennin arvo on noin 500 miljardia vuodessa. Tulleilla Venäjän pitäisi lisäksi vielä joutua korvaamaan Ukrainalle myös hirvittävän hyökkäyssotansa aiheuttamat vahingot, jotka lienevät noin 1000 miljardia. Tuo 1000 miljardia rasittaisi Venäjän kansantaloutta suhteessa yhtä raskaasti, mitä aikoinaan köyhän Suomen Neuvostoliitolle maksamat sotakorvaukset rasittivat meidän kansantalouttamme.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotakorvaukset

Trumpille rauhanpalkinto

Vaikka monien mielestä Trump on arvaamattomasti käyttäytyvä höhlä, niin siitä huolimatta, tai nimenomaan sen takia, hän saattaa hyvinkin vielä ansaita Nobelin rauhanpalkinnon. Nimittäin hän on niin arvaamattomasti käyttäytyvä höhlä, että hän hyvinkin saattaa päättää, että USA:n maaperälle astuva Putin on pidätettävä, koska hän on pitänyt Trumpia pilkkanaan ja koska tästä sen lisäksi on törkeiden sotarikosten vuoksi annettu kansainvälinen pidätysmääräys. Jos Trump pistäisi Putinin rautoihin, olisin minäkin valmis myöntämään hänelle Nobelin rauhanpalkinnon. 

Jos Putin saataisiin rautoihin, saattaisi koko hänen hallintonsa romahtaa, mutta mitä siitä sitten seuraisi, voidaan vain arvailla. Muistelen, että kun Nikita Hrutshev vieraili 50-luvulla kylmän sodan aikaan USA:ssa, Neuvostoliitto oli ennen matkaa ilmoittanut, että jos pääsihteerille tapahtuu matkalla jotakin ikävää, seuraa siitä ydinsota.

Ainakin eräs asiasta kuultu suomalainen oikeusoppinut oli sitä mieltä, että jos Putin saapuisi Suomeen, suomalaisten viranomaisten nimenomainen velvollisuus kansainvälisten sopimusten vuoksi olisi pidättää hänet. Se olisi varmasti melkoinen mediatapahtuma maailmalla. Käsittääkseni Putinin sotarikosoikeudenkäyntiä ei kuitenkaan käytäisi Helsingin käräjäoikeudessa, vaan Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. 

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että rangaistuskäytäntö on viime aikoina kehittynyt inhimillisempään suuntaan, sillä kun 80 vuotta sitten hyökkäyssotaan syyllistyneet poliitikot yleensä hirtettiin, niin nykyään Putin istuisi vain linnassa lopun ikänsä.

En ole aiemmin juurikaan kehunut Usa:n päämiestä, mutta nyt kehun ja kehun häntä harvinaisen rehelliseksi poliitikoksi. Hän nimittäin vaikuttaa olevan aina ihan rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän sattuu milloinkin olemaan.

https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-143116

Viisaita miehiä

Eilen mainitsemani teatteriohjaaja Mauno Manninen oli maineikasta sivistyssukua. Hänen äitinsä Anni Swan, joka oli siis natsitaustaisen Lina Heydrichin anoppi, oli satukirjailija, jonka Väiski Vemmelsäären seikkailut oli pentuna suosikkikirjani, joka jätti persoonaani lähtemättömän jäljen. Intimiteatteria johtaessaan Mauno Manninen onnistui hävittämään omat rahansa sekä myös suuren osan äitinsä satukirjoilla hankkimista rahoista.

Mauno Mannisen isä oli arvostettu Kangasniemellä syntynyt runoilija Otto Manninen. Hänen runonsa Joutsenlaulu esiteltiin sittemmin lähes sata vuotta myöhemmin äidinkielen tunnilla nuorelle rokkarille Jussi Hakuliselle, joka asia kannusti tämän lukiolaisen tekemään Joutsenlaulu-nimisen kappaleen, josta tuli sitten ainakin minun suosikkibiisini.

Mauno Mannisen veli oli filosofian lisensiaatti, kääntäjä ja tietokirjailija Antero Manninen, jota käsittääkseni pidettiin aikoinaan maamme toiseksi viisaimpana miehenä heti Esko Kivikosken jälkeen. Muistelen jostain lukeneeni, että vaikka Antero Manninen oli hyvin viisas mies, niin siitä huolimatta hän oli myös sen verran lainkuuliainen kansalainen, että yritti sota-aikana selviytyä pelkästään säännöstelykorttiannoksilla ja oli vähällä kuolla sen vuoksi nälkään. Paasikivikin, joka myös oli viisas mies, sanoikin, että korttiannoksilla ei elä, mutta että ne ovat kuitenkin apuna perheen ruokahuollossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Manninen

Mauno Manninen ja Lina Heydrich

 Antti Heikkinen lienee tällä hetkellä Suomen tuotteliain ja ehkä myös luetuin kirjailija. Häneltä on juuri ilmestynyt näyttelijä Seela Sellasta kertova paksu mölläri osuvalta nimeltään Sellasta - Seela Sellan tarina, jonka sain juuri luettua ja vaikka Telluksen tilanne onkin hirveä, niin siitä huolimatta päästin monta selkäkeikkanaurua kirjaa lukiessani.

Syvimmän selkäkeikkanaurun päästin, kun luin, miten koko kansan satutäti Anni Swan lähestyi Pariisiin lähdössä ollutta teatteriseuruetta ja pyysi, että naisnäyttelijät katsoisivat hieman hänen aikamiespoikansa teatteriohjaaja Mauno Mannisen perään, koska Pariisissa on paljon huonomaineisia naisia, joilta voisi helposti saada vaikka häpeällisen taudin. Tarina paljastaa sen, että Anni Swan oli niitä harvoja kulttuuripersoonia maassamme, joka ei tiennyt, että hänen Mauno-poikansa ei tytöistä tykkännyt.

Tosin kypsässä 50-vuoden iässä Mauno Manninekin villiintyi ja meni ilmeisestä umpihomoudestaan huolimatta naimisiin saksalaisen Lina Heydrichin kanssa vuonna 1965. Lina oli Gestapo-päällikkö Reinhard Heydrichin, jota kutsuttiin sattuneesta syystä myös Prahan teurastajaksi, leski. Wikipedian mukaan liitto päättyi kuitenkin nopeasti eroon, mutta on olemassa myös näkemys, jonka mukaan kun Lina Heydrich kuoli vuonna 1985, hän olisi ollut edelleen sukunimeltään Manninen. Tavallaana Savon tyttöjä oli hänkin, koska Mannisen suku on Kangasniemeltä. Pitkälle alkoholisoitunut Mauno Manninen oli kuollut jo vuonna 1969 54-vuotiaana.  

Juutalaisuuteen kääntynyt Seela Sella vieraili Mauno Mannisen vaimon natsitaustasta huolimatta heidän kotonaan ja hän kertoo elämänkerrassaan huomanneensa, että monet perheen arvokkaista astioista oli varustettu Daavidin tähti-leimalla ja että muuttomiehet olivat havainneet, että kirjahyllynkin selkämyksessä oli samanlainen leima. Luulen, että natsiviranomaiset merkitsivät Daavidin tähdellä juutalaisilta viedyn omaisuuden.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Manninen

Alaska takaisin kotiin

Presidentti Trump, joka tiettävästi tunnetaan Venäjällä myös entisenä Krasnov nimisenä KGB:n agenttina, on lähi päivinä tapaamassa Alaskassa törkeistä sotarikoksista etsintäkuulutetun presidentti Putinin sopiakseen siitä, miten Ukrainan asiat tulevaisuudessa järjestetään. 

Toivoisin, että jos Trump lukee tämän, niin hän kaiken kiireen keskellä ehtii tutustua kahdeksan vuoden takaiseen lehtijuttuun, jossa kerrotaan siitä, miten Venäjän duuman jäsen Anna Kuvytshko herätti silloin pienimuotoisen kohun julkaisemalla varsin erikoisen musiikkivideon Facebook-sivullaan.

Kyseisellä musiikkivideolla venäläinen lapsikuoro lauloi valmiudestaan lähteä sotaan ”setä Vovan” eli presidentti Vladimir Putinin puolesta. Kappaleessa muun muassa todettiin, ettei Venäjää luovuteta samuraille ja luvataan palauttaa Alaska takaisin kotiin. 

Kyseinen video herätti aikoinaan niin paljon kohua, ettei sitä enää löydy youtubesta, mutta eiköhän maailman tehokkaimpana tiedusteluorganisaationa pidetty CIA pysty sen vielä nettiavaruudesta kaivamaan. Trump ei ehkä tiedäkään, että Alaska kuului aikoinaan Venäjälle, mutta Usa osti sen vuonna 1867 nykyrahassa 120 miljoonan dollarin hinnalla, joka vastaa suunnilleen yhden F-35-hävittäjän arvoa. 

Sellaista olen lukenut, että Venäjän tsaari halusi myydä tarpeettomaksi katsotun Alaskan nimen omaan USA:lle vaikka pilkkahintaan, koska pelkäsi, että muuten Englanti valloittaisi sen sodalla, koska Venäjä ei olisi kyennyt sitä puolustamaan. Jos Englanti olisi sen aikoinaan valloittanut, niin nykyään Alaska todennäköisesti kuuluisi Kanadalle.

Luulen, että yksi tie rauhaan Ukrainassa on, että Trump lahjoittaa Alaskan Venäjälle ja vastavuoroisesti Putin lupaa kompensaationa Tanskalle kuuluvan Grönlannin Trumpille, jonka valtaamista tämä suunnitteli ääneen jo heti uuden virkakautensa ensimmäisenä päivänä.

Verkkouutisten lapsikuorojuttuun voi tutustua tästä: https://www.verkkouutiset.fi/a/kuolemme-sodassa-putinin-puolesta-lapset-laulavat-venajan-kansanedustajan-videolla/#0f32d670

 

Puola on samaa maata

Antti Blåfieldin ja Erja-Outi Heinon Puola on samaa maata-kirjan luettuani olen entistäkin synkemmällä mielellä maailman menon suhteen. Toivon, että Euroopan päättäjät lukevat tuon teoksen opiksi ja ojennukseksi.

Kirjasta opimme sen, että noin 200 vuoden ajan 1500 - 1700-luvuilla Puola oli maanosan johtava valtio, mutta sen jälkeen naapurit sen jakoivat kolmeenkin kertaan ja hävisipä se välillä kokonaan Euroopan kartalta. Syy Puolan kukistumiseen oli se, ettei maata voinut kukaan johtaa.

Puolassa oli kyllä kuningas, mutta siitä huolimatta maata kutsuttiin tasavallaksi, koska valta oli valtiopäivillä, jossa ei kuitenkaan voitu järjellisellä tavalla päätöksiä tehdä,  koska päätöksiä pystyttiin tekemään vain yksimielisesti ja kenellä yksittäisellä valtiopäivämiehellä tahansa oli veto-oikeus päätöksiin. Eipä nykyisen konsensus-Suomen eduskuntakaan taitaisi pystyä toimimaan, mikäli siellä olisi asiat päätettävä yksimielisesti.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Euroopan Unioninkin hallinnossa vaaditaan tärkeissä asioissa yksimielisyyttä ja niinpä Eu näyttääkin häviävän taistelunsa maailman tyrannivaltioita vastaan, jotka pystyvät tekemään päätöksiä ketterästi; onneksi tyrannivaltiot näyttävät pystyvän tekemään nopeasti myös katastrofaalisen huonoja päätöksiä.

Tällä hetkellä Eu:n jäsen Puolalla näyttää tilastojen valossa menevän hyvin ja maan bkt/as on 33.000 dollaria. Se on paljon enemmän kuin esimerkiksi Eu:sta eronneiden Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin. Englannin bkt/as näyttää sen sijaan olevan huiman korkea ja epäilen, että ellei tilanne muutu, Iso-Britanniakin on vaarassa hajota.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puola-Liettua

Kiinan maailma

Viimeisten 2000 vuoden aikana Kiina on ollut maailman mahtavin valtio 1800 vuoden ajan. Parin viimeisimmän vuosisadan ajan Kiinalla on mennyt vähän heikommin, mutta nyt yleisesti uskotaan, että se on nousemassa taas maailman ykköseksi. Kuitenkin Mika Hentusen ja Kristiina Heleniuksen kirjan Kiinan maailma - tulevaisuuden supervalta ja sen tavoitteet luettuani ymmärrän, että niin ei välttämättä tapahdukaan.

Nimittäin yhden lapsen politiikan seurauksena Kiinan huoltosuhde alkaa olla yhtä huono kuin meillä Länsi-Euroopassa. Suomessahan 100 työikäistä kohti on 60 huollettavaa ja koko Kiinan tarkkoja tilastoja en tiedä, mutta esimerkiksi Sanghain seudulla huoltosuhde on sama kuin Suomessa.  

Viimeisen 30 vuoden aikana Kiinan talouskasvu on ollut hirmuinen ja yksi selitys asialle oli se, että 10-15 työikäistä kohti oli yksi eläkeläinen. Nyt maan talouskasvu on hiipumassa. Kun vuonna 2018 Kiinan bkt oli 18 % maailman tuotannosta, niin vuonna 2021 se oli 16 %. Usa:n osuus maailman tuotannosta on sen sijaan edelleenkin noin 25 % kuten vuosia aiemminkin, vaikka yleinen uskomus on, että Amerikan mahtavuus alkaa olla ohi.

Luonnonvarojenkin osalta Kiinan tilanne on synkkä. Puolet maan joista on käyttökelvottomia, ja 60 % prosenttia pohjavesistä on niin saastunutta, ettei niitä ole lupa käyttää maatalouteen, teollisuuteen eikä juomavedeksi. Kiina ei myöskään pysty enää ruokkimaan väestöään, koska puolet viljelysmaasta on saastunut käyttökelvottomaksi ja maasta on tullut maailman suurin elintarvikkeiden maahantuoja.  Tämä asia saattaa selittää sen, että Kiina haluaa olla hyvissä väleissä Venäjän kanssa, joka on nykyään maailman suurin viljan viejä. 

Tästä linkistä voi lukea 58 sivua Kiinan maailma-kirjasta: https://www.google.fi/books/edition/Kiinan_maailma/Co4dEQAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&pg=PT4&printsec=frontcover

 

Rusinat ja sitruunapaprika

Suomi on sen verran syrjäinen maa, että viinitilaa perustaessani minun pitää huomioida se, että pitkien kuljetusmatkojen vuoksi tuottamani rypäleet on syytä jatkojalostaa kalliimmaksi tuotteeksi kuljetuskustannusten minimoimiseksi samalla tapaa, kuin esimerkiksi halot kannattaa jatkojalostaa selluksi. Niinpä minun kannattaa suuntautua rusinoiden tuottajaksi. Karkean arvioni mukaan rypäleiden massa vähenee jopa neljännekseen sen jälkeen, kun ne on vaikkapa leivinuunissa kuivattu rusinoiksi.

Ilmeisesti viinirypäleet eivät tällä hetkellä ole Etelä-Euroopassa hinnankiroissa, koska kun aina jouluksi ostan itselleni 200 gramman rusinapaketin, vaikka tunnenkin hankintani vuoksi syyllisyyttä, koska maamme kauppatase sen vuoksi heikkenee, paketti maksaa pari euroa, vaikka sen tuottamiseen on tarvittu kilo rypäleitä.

Minusta muuten näyttää vanhemmiten kehittyvän monipuolinen viherpeukalo. Olen nimittäin viiniköynnöksen lisäksi kasvattanut siemenestä näyttävän sitruunapuun, joka talvella jo kukkikin näyttävästi. Kuitenkaan kukista ei näytä kehittyvän perinteisiä sitruunoita syistä, joita voin vain arvailla, vaan puun hedelmät näyttävät enemmänkin paprikoilta. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Viinitilallinen

Harva on ollut se kerta, jolloin minulla on ollut uutisia tuottajan saroilta, mutta nyt on se kerta. Olen nimittäin noin kymmenen vuotta yrittänyt saada viiniköynnökseni kantamaan hedelmää, mutta joka Jumalan talvi köynnökseni on paleltunut, vaikka olen sen heinä- ja lehtikasalla syksyllä suojannut ja joka kesä se on jaksanut sitkeästi kasvattaa uudet varret.

 

Mutta äsken huomasin, että vaikka en ole huomannut viiniköynnökseni koskaan kukkineen, niin nyt siihen on yllättäen ilmaantunut montakin rypäleterttua ja nähtäväksi jää, ehtivätkö ne kypsyä ennen pakkasten tuloa. Jos ehtivät, niin aion laajentaa viinintuotantoa ja tulla Suomen tai jopa koko Pohjoismaiden suurimmaksi viinitilalliseksi. Nykyäänhän meillä Savossa on vain kiljutiloja, joten sivistys on myötäni saapumassa Savoon.

 

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että suurella ja maineikkaalla metsäntutkimusasemalla yritettiin aikoinaan kasvattaa viiniköynnöksiä peräti puolen hehtaarin alueella, mutta sitten hankkeesta luovuttiin. Viiniköynnösten kasvatuksen lopettaminen ei ymmärtääkseni johtunut siitä, että projektipäällikkö oli Känninen, eli ihan oikeasti hän oli sukunimeltään Känninen, vaan siitä, että koko varmasti miljoonia maksanut metsäntutkimusasema lakkautettiin valtion rahapulan vuoksi.

 

Palloilijalupaus Jari Karttunen

Minulle kerrottiin aikoinaan, että silloinen Pohjolan nopein mies Ossi Karttunen olisi ollut kaukainen sukulaiseni. Asiaan ei vaikuttanut pelkästään se, että me molemmat olimme hiljaisia ja vaatimattomia ihmisiä, vaan myös se, että Suonenjoen Könösten kantaisällä vaarinvaarillani Risto Könösellä (1818 - 1912, jota perustellusti myös Kanta-Könöseksi kutsutaan, oli lähteestä riippuen 24 - 27 lasta, joista aika monesta tuli sittemmin avioliiton myötä sukunimeltään Karttunen. 

Monet Kanta-Könösen jälkeläisistä ovat olleet kovia urheilemaan ja voi olla, että Kanta-Könösen ilmeisen korkea testosteronitaso, joka parantaa urheilumenestystä, on periytyvää. Risto Könösen korkeasta testosteronitasosta todistaa erinomaisesti se, että hän onnistui 1800-luvun loppupuolella vielä 73-vuotiaana saattamaan kolmannen vaimonsa raskaaksi ilman nykyajan dopingmenetelmiä, joka saavutus saattaa olla Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden ennätys.

Yritin internetin Geni-ohjelmalla selvittä, että onko Ossi Karttunen Risto Könösen sukua, mutta todisteita asialle ei löytynyt. Sen sijaan sain selville, että erittäin lupaava palloilijanuorukainen Jari Karttunen oli sukulaismies. Jari Karttunen pelasi 70-luvulla Suomen nuorten maajoukkueissa sekä koripalloa että jalkapalloa. Savolaisten Amerikassa Kotkassa hänestä kaavailtiin peräti Arto Tolsan manttelin perijää KTP:n riveihin, mutta toisin kävi, koska nuoren palloilijan elämä päättyi vahingonlaukaukseen, josta traagisesta tapauksesta tämä Ilta-Sanomien linkki kertoo enemmän.

https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000007870507.html?fbclid=IwY2xjawMBd-ZleHRuA2FlbQIxMABicmlkETFjVVVqWmlsaERZa1paelpnAR6jtLYiO953PvvDkqFGwxsQmQ918PBZsX-cEH5gfwuIhw9AsCroXi4MiJXO2w_aem_4IV6HdjI_u6tFHHn2grY0w

Tainionkosken sfinksi

Eilen kerroin nopsakinttuisista sisäsavolaisista pikajuoksijoista, mutta en muistanut mainita pikamatkoilla peräti 15 aikuisten SM-kultaa voittanutta Ossi Jalmari Karttusta, koska hän on syntynyt Imatralla. Kuitenkin vanhat suonenjokelaiset ovat minulle kertoneet, että Ossi olisi Iisvedellä ennen sotia asuneen Karttus-Jallun poikia, enkä keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö niin voisi ihan hyvin ollakin. 30-luvun pula-aikana monet iisveteläiset muuttivat työn perässä Etelä-Karjalan puunjalostusteollisuuden palvelukseen, niinhän tekivät esimerkiksi hiihdon olympiavoittaja Kalle Jalkanen ja laulaja Erkki Junkkarisen perhe.

Muistanpa, miten vuonna 1968 me Suonenjoen Vasaman juniorit kävimme seuraamassa Varkaudessa pidettyjä Kalevan kisoja ja elävästi muistan senkin, miten innokas urheilumies Korhosen Erkki korosti meille sitä, miten pikajuoksussa startin tulee olla yhtä räjähtävä kuin Karttus-Ossilla, jonka lähtöteline jäi tärisemään miehen ampaistua siitä matkaan.

Siihen aikaan puhuttiin, että nuori ja lupaava Ossi Karttunen olisi ollut Pohjolan nopein mies, mutta itse epäilen, että häntä olisi voinut kutsua myös Pohjois-Euroopan nopeimmaksi mieheksi, koska minulla on selvä muistikuva siitä, että kun kaksi maailman johtavaa yleisurheilumaata, eli Suomi ja Neuvostoliitto, kohtasivat maaottelussa joskus iloisen 70-luvun alussa, Ossi Karttunen voitti satasen kilpailun, tosin olympiavoittaja Valeri Borzov ei tainnut olla siinä kisassa mukana.

Tämä Lappeenrannan Uutisten lehtijuttu todistaa, että Ossi Karttusta arvostetaan yhä, koska Imatran kaupunginvaltuutettu Pekka Räty on tehnyt aloitteen siitä, että kaupunkiin olisi saatava Ossi Karttusta esittävä pronssipatsas. Aloite olikin etenemässä kaupungin hallinnossa, mutta sitten Karttunen itse kieltäytyi kunniasta ja pyysi, että jospa se 40.000 euroa käytettäisiin vaikkapa urheilukentän kunnostukseen.

https://www.lappeenrannanuutiset.fi/paikalliset/1497589 

Nopsakinttuisia sisäsavolaisia

Maamme pikajuoksuhistoriaa tutkiessani olen havainnut, että suomalaiseksi sangen nopsakinttuista on kansa täällä Sisä-Savossa, vaikka savolaisia ei yleensä pidetäkään kiireisyyteen taipuvaisina. 

En ole ennen tiennytkään, että vuosina 1946 ja 1948 satasen Suomen mestaruudet voittanut (Aatto Emil) Kalevi Huttunen oli syntyjään Suonenjoen Huttusia, vaikkakin edusti aikuisiällä Jyväskylän Kenttäurheilijoita. Epäilen, että Kalevi Huttunen saattoi olla suonenjokelaisen mäkihyppääjä Kauko Huttusen sukulaisia ja epäilen myös, että 1960-luvun lopun suonenjokelainen pikajuoksija Seppo Huttunen on samoja Huttusia. Muistelen, että Seppo Huttunen olisi ollut aikoinaan satasella jopa Kalevan kisojen loppukilpailussa. Kalevi Huttusen ennätys oli 10,9 ja muistelen Seppo Huttusenkin päässeen ainakin melkein samaan aikaan.

Vuonna 1981 voitti satasen Suomen mestaruuden Tervossa syntynyt Tapani Turunen ajalla 10,58, jolla pärjättäisiin Kalevan kisoissa vieläkin. Kolme vuotta aiemmin hän oli saavuttanut SM-pronssia samalla matkalla. Wikipedian mukaan Turunen edusti urallaan Tervon Urheilijoita, Kuopion Sisu-Veikkoja, Lapin Lukkoa, Hyvinkään Tahkoa ja Kiuruveden Jännettä.

Naisten puolella sisäsavolaisista on pikajuoksussa parhaiten menestynyt Rautalammilla syntynyt, mutta Vesannon Urheilijoita edustanut Sisko Hanhijoki (os. Markkanen), joka vuosina 1985-1992 voitti 100 metrillä peräti seitsemän Suomen mestaruutta. Kaiken kaikkiaan Hanhijoki keräsi 100 ja 200 metriltä yhteensä 14 kansallista mestaruutta vuosina 1984-1993.

Hanhijoki oli Voitto Hellstenin kaltainen Ruotsin kaataja, koska Suomi-Ruotsi-maaotteluissa Hanhijoki voitti satasen ja 200 metriä viidesti peräkkäin vuosina 1988-1992. Pikaviestissä hän oli jakamassa kultaa kuudesti. Arvokisoissa Hanhijoen paras saavutus oli sisäratojen EM-pronssi 60 metriltä.

Sisko Hanhijoen juoksua voi ihailla tästä: https://yle.fi/a/20-98760

 

Yousif Joseph - nopeakinttuinen Savon mies

Talvella 2024 Siilinjärven Ponnistusta edustava 26-vuotias rakennusinsinööri Yousif Joseph, joka oli aiemmin harrastanut jalkapalloa kolmosdivisioonassa pelaavan Kuopion Kingsin joukkueessa, ilmaantui yleisurheilun halli SM-kisoihin ja kertoi haastattelussa pyrkivänsä Suomen nopeimmaksi mieheksi. Ainakaan Helsingin Sanomien haastattelema asiantuntija ei pitänyt Josephin tavoitetta realistisena.

Eilen Kalevan kisojen 200 metrillä Joseph oli neljäs ajalla 20,91 häviten pronssin sadasosalla ja kullan 0,15 sekunnilla. Nähtäväksi jää, onko mies suunnitelmansa mukaisesti ensi kesänä Suomen nopein mies. Jos on, niin hänestä voi hyvinkin tulla Voitto Hellstenin kaltainen Ruotsin kaataja, joka voittaa maaottelussa kaikki kolme pikamatkaa ja taistelee Suomelle vielä viestivoitotkin. Joseph on sen verran iso ja riski, että myös aitajuoksussa hän voisi olla kova luu, vaikka aidat kaatuisivatkin. 

Joseph päätyi yleisurheilun pariin sen jälkeen, kun hänen pikajuoksua harrastava pikkuveljensä kertoi valmentajalleen, että hänellä on isoveli, joka on häntä peräti kuusi kertaa nopeampi. Haastattelussa Joseph korosti sitä, että hänen sudanilainen isänsä on kovasti innostunut matematiikasta ja kannustanut lapsiaankin sen pariin, mutta että hän on lapsista ainut, joka on hyvä laskemaan, jota seikkaa todistaa myös pikkuveljen näkemys isonveljen nopeudesta.

Pikkuisen ihmettelen sitä, että vaikka Yousif Joseph saapui Kuopioon jo 7-vuotiaana, niin Kupsin kykyjen etsijät eivät havainneet, että hänessä olisi ollut lahjoja Kupsin tai vaikkapa jopa Suomen jalkapallomaajoukkueen tuulennopeaksi kärkimieheksi.

https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000010238206.html

Eero Nero - 33 tapon mies

Naarajärven vankileirin historiaa tutkiessani törmäsin nimeen Eero Nero. Hän oli rakennusmestari ja reservin luutnantti, joka toimi jatkosodan aikana Kannaksen Terijoen Jalkalan sotavankileirin komentaja tunnuslauseenaan "Ryssiä on tuhottava niin paljon kuin mahdollista. Mitä useampi niistä on raatona, sitä parempi." 

Wikipedian mukaan hän esimerkiksi lähetti vuodenvaihteessa 1941–1942 työpalvelussaan 14 pahoja paleltumia saanutta sotavankia miinoja polkemaan. Loput paleltuneet, kaikkiaan 13 miestä Nero ampui itse tai ammututti. Esikunnan linnoitustoimisto määräsi tammikuussa Neron sotavankikomppanioiden valvojaksi. Ampumiset jatkuivat, keväällä 1942 ammuttiin esimerkiksi karanneiden sotavankien toverit varoitukseksi muille.

Jo sota-aikana Neron tekemisiä tutkittiin, koska häntä  syytettiin vähintään 51 sotavangin mielivaltaisesta ampumisesta. Tekaistujen lääkäritodistusten perusteella hänen katsottiin kuitenkin tehneen tekonsa erikoisesta sukunimestään huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, täyttä ymmärrystä vailla ja yleisesikunnan päällikkö kenraali Erik Heinrichs määräsi tutkintavangitun Neron vapautettavaksi. 

Sodan jälkeen Nero joutui kuitenkin vastaamaan oikeudessa tekemisistään ja korkein oikeus tuomitsi hänet elinkaudeksi vankeuteen 33 taposta, joka tappojen määrä on ennätys maamme rikoshistoriassa. Nero istui tuomiostaan 12 vuotta, jonka jälkeen hän pääsi Suomen sementtiyhdistyksen palvelukseen. 

Lisätietoa sotavankien kohtelusta saa tästä Seura-lehden jutusta: https://seura.fi/asiat/tutkivat/leiripaallikko-vastustu-vankileirin-julmuuksia-ura-ja-maine-tuhoutuivat/

Hans Kalm - Naarajärven vankileirin päällikkö.

Eilen kirjoitin siitä, miten sivistysvaltioissa pyritään kunnioittamaan vainajia ja tämä palautti mieleeni sen, että eräs henkilö tiedusteli minulta vuosia sitten, tiedänkö jotain Iisvedellä olevista kahden sotavangin haudasta, mutta en ollut aiemmin kuullutkaan asiasta. Iisveden historiasta ilmestyy lähi aikoina kirja ja ehkäpä siitä selviää tämäkin asia.

Iisvedellä oli ennen sotaa kesäisin satamassa ja sahoilla töissä satoja ihmisiä ja voi olla, että sota-aikana, jolloin meillä oli kova työvoimapula, tuotiin Iisvedelle töihin sotavankeja, joista kaksi sitten haudattiin sinne. Mikäli nämä haudat ovat jääneet hoitamatta, olisi nyt korkea aika ne kunnostaa vastalauseena sille, että itärajan takana suomalaishautoja tuhotaan.

Luulen, että Iisvedelle sotavangit tuotiin 30 kilometrin päästä Pieksämäen Naarajärveltä, jossa sijaitsi yksi Suomen suurimmista ja pahamaineisimmista vankileireistä, jonne ainakin muistopaaden mukaan on haudattu peräti 2813 sotavankia. Leirin alkuaikoina sen päällikkönä toimi eversti Hans Kalm, joka kunnostautui jo vuoden 1918 tapahtumissa. 

 

Virolaissyntyisen Kalmin joukot surmasivat esimerkiksi Kuhmoisten Harmoisten kylän sotasairaalan potilaat ja myös sairaanhoitajattaret, tosin kaksi ruotsia puhunutta hoitajatarta jätettiin ampumatta, joka seikka todistaa ruotsin kielen opiskelun hyödyllisyyden. Kalm itse kävi Harmoisissa ampumassa myös appiukkoni tädin miehen ja varmuuden vuoksi myös tämän pojan, koska näiden epäiltiin lainanneen sahaa paikalliselle punakaartille.

Sodan jälkeen Hans Kalm luopui sotilasurasta ja muutti Amerikkaan, josta palattuaan hän kertoi opiskelleensa siellä lääkäriksi ja ryhtyi parantamaan ihmisiä homeopatialla. Tosin myöhemmin lääkintöhallitus poisti hänen lääkärinoikeutensa. Mielenkiintoista on, että Kalm alkoi vanhemmalla iällä toimimaan uskonnon vastaisessa vapaa-ajattelija-järjestössä, jossa järjestössä entiset punikit olivat ymmärtääkseni hyvin edustettuina.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Kalm

Fasistiset muistomerkit

Mediatietojen mukaan suomalaisten sotilaiden sankarihautausmaita ja sotamuistomerkkejä on Venäjän Karjalassa alettu turmella, koska nykyisen venäläisen historian näkemyksen mukaan ne ylistävät fasismia. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että fasistisena pidetty IKL sai kuitenkin vuoden 1938 vaaleissa maassamme vain 8 %:n kannatuksen. 

 

Mielenkiintoista olisi tietää, mitä nykyään kuuluu Petsamon saksalaiselle sotilashautausmaalle, jonne on haudattu ihan oikeita fasisteja ja jopa SS-miehiä. Vuonna 2019 pääsin käymään Petsamossa ja totesin, että aika monet asiat olivat entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme pohjoismaisesta suoraakulmaa rakastavasta näkökulmasta käsin ihanasti rempallaan. Selvä poikkeus oli kuitenkin tuo kuvan saksalainen sotilashautausmaa, joka oli vatupassissa kaikin puolin.

 

Saapuessani paikalle oli juuri kolme kaukaa katsottuna venäläisiltä sotilailta näyttävää miestä lopettelemassa hautausmaan trimmeröintiä. Siihen aikaan oltiin vielä sitä mieltä, että sivistysvaltiossa vainajia kohdellaan kunnioittavasti. Tosin luulen, että saksalaiset myös vähin äänin maksoivat venäläisille hautojen kunnossapidosta.

 

Tuohon tunturin juurella sijaitsevaan kalmistoon on haudattu noin 12.000 saksalaista, joista valtaosa on ihan nuoria poikia. Jokaisen vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika on hakattu alueen muistokiviin. Tietääkseni Sallan korkeudella itärajan takana on samanlainen saksalaisten 10.000 sotilaan hyvin hoidettu hautausmaa, mutta siihen en ole päässyt tutustumaan.

Kuvan hautausmaahan ei ole kuitenkaan kätketty kurinpidollisista syistä teloitettuja, joita oli yhteensä 450-550. Heidän hautansa on Petsamojoen itäpuolella kauniilla paikalla joen suistossa. Erityisesti kuolemantuomioiden jakamisessa kunnostautui pervitiinin käyttöä ja käsipalloa harrastanut kenraali Schörner, joka oli tunnettu julmana miehenä.

 

Tosin hänkin kohtasi kovempansa, kun oli kerran autoilemassa Petsamon tiellä, jolla joukko suomalaisia tietyömiehiä oli tekemässä parannustöitä. Nämä olivat vakaasti sitä mieltä, että tiellä oli sillä hetkellä autolla ajo kielletty, vaikka Schörner uhkaili heitä jopa pistoolillaan. Kenraalin ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin. Myöhemmin hän ilmeisesti pelastaakseen maineensa lähetti tietyömiehille konjakkipullon.

 

Härkälän palo ja tiku

Eilen aamulla ihmettelin palaneen käryä ja ajattelin, että aikaisinpa on mökkinaapuri ryhtynyt grillaamaan. Päivällä alkoi savu leijailemaan Pyhäjärven yllä, joka todisti sen, ettei mökkinaapuri grillannutkaan, vaan jo perinteiseksi muodostunut metsäpalokausi oli taas alkanut. Iltapäivällä lentokone ja kaksi paloautoa ilmeisesti koettivat etsiä palopaikkaa, mutta sitä ei löytynyt Suomen puolelta.

Tv:n aamu-uutiset kertoivat tänä aamuna, että Parikkalan ja Kiteen seutu kärsivät savuhaitoista, koska itärajan takana metsä palaa voimalla ja näytettiinpä vallan elävää kuvaa pontevista sammutustöistä, vaikkakin epäilen, että elävässä kuvassa näytettiin jotain aiempaa kotimaista metsäpaloa, koska paloautot olivat samanlaisia kuin Suomessa.

Uukuniemeläinen Pekka Muukkonen kertoo Facebookissa saaneensa netistä selville, että metsä palaa entisessä Uukuniemen Härkälän kylässä noin viiden kilometrin päässä rajalta, ja toivoa sopii, että entisen hyvän itäisen naapurin palomiehet onnistuvat sammutustöissä ja rouvani kesämökki säästyy tällä kertaa.

Harva ei ole se kesä, jolloin metsä on palanut itärajan takana. Varsinkin parikymmentä vuotta sitten loppukesän palo oli niin vaikuttava, että vallan pelkäsin tukehtuvani tikuun ja ahdistustani lisäsivät myös samaan aikaan näkemäni elämäni huimimmat revontulet. Käsittääkseni revontulet eivät kuitenkaan johtuneet metsäpalosta. Metsäpalojen aiheuttama ja minua kovasti ahistanut tiku, ahisti muuten myös Kalle Päätalon isää Hermannia aina sen jälkeen, kun Riitu-vaimo oli saunan lämmittänyt. 

Toivottavasti kukaan ukrainalainen kenraali ei lue tätä, koska hän voi keksiä sen huonon idean, että droneparvi voisi käydä tuikkaamassa Moskovan ja Pietarin seudun metsät tuleen, jotta niiden synnyttämä tiku pakottaisi Venäjän eliitin rauhaan.

Tässä Pekka Muukkosen ansiokas selvitys palopaikasta: https://www.facebook.com/pekka.muukkonen.58

Suuri ja mahtava Kazakstan

Kyllä ei voi suomalaisen jalkapalloilun tasoa moittia, ei ainakaan liiaksi. Eilen Kups pelasi historiansa tärkeimmän ottelun Euro-kentällä kazakstanilaista Kairat Almatya vastaan ja hävisi 3-0. Eikä tuo pelin lopputulema ole se tärkein tilastotieto, vaan tärkein on se, että ensimmäisellä puoliajalla kuopiolaiset eivät ampuneet kertaakaan vastustajan maalia kohti. Sitten erotuomarikin havaitsi, että joukkueiden tasoero oli liiallinen ja ajoi yhden Kairatin pelaajan kentältä, jonka jälkeen ottelu tasoittui niin, että Kupskin pääsi laukomaan kaksi kertaa. Niinpä laukaukset olivat pelin loputtua 21-2, joka todistaa joukkueiden tasoeron noin valovuodeksi.

Tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa, että Kazakstan on suuri ja mahtava valtio. Pinta-ala on 2,7 miljoonaa neliökilometriä, asukkaita 20  miljoonaa ja bkt/as on peräti 26.000 taalaa, joka on peräti 10.000 enemmän kuin Venäjällä. Alamatyn kaupungissa on 2,3 miljoonaa asukasta ja niinpä uskon kaupungin jalkapallojoukkueen pelaajien palkkojen olevan moninkertaiset kuopiolaisiin verrattuna. En usko, että Kazakstanissa on Suomea kovempi verotus, joten sinne on helppo ostaa ulkomaalaisia huippupalloilijoita.

Bkt muuten vääristää valtioiden talouksien vertailua ja parempi mittari olisi ostovoimatarkastettu bkt, joka laskutapa suosii jossain määrin köyhiä maita. Niinpä esimerkiksi ostovoimatarkastetulla bkt:lla mitattuna köyhänä pidetyn 145 miljoonan asukkaan Venäjän kansantalous on suurempi kuin 80 miljoonan asukkaan Saksan. Tosin Venäjällä kansantuotetta kasvattaa kovasti erilaisten tappovehkeiden valmistus, joka tällä hetkellä vienee Saksalta vain noin 2 % kansantuotteesta, Venäjällä luku lienee ainakin 6 %.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kazakstan

Esa Rossi ja Leo Jokela

Kun maamme johtava kirjailija Antti Heikkinen vieraili Suonenjoella, esitin hänelle, että iisveteläinen voidetehtailija Esa Rossi ja hänen valmentamansa sala-ammatilaishiihtäjät sekä heidän ihmeelliset seikkailunsa olisivat hyvä seuraavan kirjan aihe. Heikkinen ei tainnut innostua asiasta, koska hänellä on juuri työn alla mölläri Petäjäsaaren taistelussa.

Kerroin Heikkiselle mahdollisen tulevan Rossin talli-kirjan mielenkiintoiseksi taustatiedoksi sen, että eräässä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka jopa pahastuneen oloisesti kiisti tiedon jyrkästi.Itsekin epäluuloisena ihmisenä pidän tarinaa liian hyvänä ollakseen totta.

Kuulustelemani Rossin suvun edustajan mukaan korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli muutenkin melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin lapualaisaikaan 1930-luvulla Viestiksi. 

 

Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.

 

Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana, joka on alkoholistien keskimääräinen elinikä, pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa. 

 

https://areena.yle.fi/1-432554

Sissinä Rukajärvellä

Parikymmentä vuotta sitten kirjoitin silloisella blogillani, joka hävisi Ukrainan sodan alkaessa nettiavaruuteen, Esa Rossin sala-ammattilaishiihtäjien Länsi-Pohjan hupimatkasta ja silloin eräs Suonenjoella syntynyt ysikymppinen entinen huippuhiihtäjä soitti huvittuneena ja kertoi, että nuinhan se silloin meni. Länsi-Pohjan hiihtokisat päättivät kilpailukauden ja Rossin tallin miehet ottivat silloin asiat vähän rennommin.

Hän myös kertoi voittaneensa vuoden 1948 olympiakarsinnat, mutta kisoihin häntä ei kuitenkaan huolittu. Viralliseksi syyksi ilmoitettiin julkisuuteen, että koska hän oli haavoittunut sodassa keuhkoihin, ei hän tulisi vuoristo-oloissa menestymään. Tosiasiassa häntä ei voitu kisoihin valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintovankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. 

Tapausten kulku oli ollut se, että jollain pitkällä talvisella partioretkellä oli esimieheltä tullut tiukka määräys, että vankeja ei saa sitten ottaa eikä niitä oltu otettu, vaikka antautuneita oli paljon. Tuomiota hiihtohuipulle ei kuitenkaan asiasta lopulta tullut. Olisiko syynä ollut se, ettei Neuvostoliittoa silloin kiinnostanut sotavankiensa kohtalot; kovin hyvin heitä ei edes omassa maassaan otettu vastaan, kun he palasivat sotavankeudesta.

Harmittaa, etten kehdannut kysellä asiasta enempää, sillä nyt mietin, että liittyikö tapaus rautalampilaisen vuoden 1952 hiihtoviestin olympiavoittaja Urpo Korhosen kirjoissaan kertomiin Rukajärven sissien tapahtumiin. Korhonen kertoi muistaakseni kirjassaan Sissinä Rukajärvellä, kuinka hänkin alle kaksikymppisenä poikana joutui tekemään haavoittuneen vihollissotilaan armomurhan, koska erämaa oloissa muuta vaihtoehtoa ei ollut.

https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/sissina-rukajarvella/146955

Suomen hiihto ja Länsi-Pohjan tapahtumat

Vuonna 1998 Pentti Jussila julkaisi upean paksun maamme hiihtohistoriaa käsittelevän kirjan Suomen hiihto ja sen avattuani riemastuin kerrassaan, kun jo teoksen alkulehdillä kerrotaan, että hiihtourheilu saapui Suomeen 1800-luvun loppupuolella, jolloin perustettiin Helsingin Hiihtoseura, Kuopion Hiihtoseura, Rovaniemen Hiihtoseura sekä hiihtoseura Suonenjoen Kärkkäälän kylälle.

Vaikka Suomen hiihto-kirja on moraalisesti ylentävä teos, niin kyllä sieltä löytyy siistitty kevyt versio myös Esa Rossin hiihtotallin miesten kilpailumatkasta Ruotsin Länsi-Pohjaan, jonka kotiseuruhistoriallisista syistä rohkenen tähän lainata, koska tarinan keskeiset vaikuttajahenkilöt Eino Olkinuora ja Kalle Jalkanen olivat Suonenjoen poikia.

Kirjassa muudan meänkielinen silminnäkijä todistaa seuraavaa, josta todistuksesta lainaan pienen osan:

"Net tilasit bränviinaa ja met se Jöstan kanssa katoma siinä ko net alkavat juomhan. Hunteerama, että annethan suomalaisten jua, pian aikaa saama itte voitot sillä lailla. Ja met Jöstan kanssa aloma kantamhan niile suomalaisille sitä bränviinaa ämpärillä.

 

Kolome päivää net vain söit ja joit se Olkihuora ja Alakulli ja se kolomaski suomalainen, jonka nimen pääle met emmä Jöstan kanssa milhään pääse. Eivät ne ota yhthän trääninkhiäkään. Sivakat vain sait seisoa yhessä kasossa siinä hotelin nurkala.

 

Sillon met Jöstan kanssa keksimmä, että hommathaan vielä niile suomalaisille naiset, niin juova ja naiva ittesä niin heikhon kunthon, ette priisit jäävä Ruothin. Ja niin met Jöstan kanssa haimma niille suomalaisille naiset. Ja sitte ne söit ja joit ja net nait. Ja sivakhoin net ei koskenheetkaan." 

Kaikesta huolimatta Suomen miehet lopulta veivät kilpailussa kaikki priisit. Kalle Jalkasta ei tarinassa mainita nimeltä, vaan puhutaan vain pöydän alla makaavasta miehestä, jonka nimen päälle kertoja ei pääse, mutta Jalkasen elämänkertateoksessa kerrotaan, että Kalle oli innokas Länsi-Pohjan kävijä ja että vielä pitkään jälkeenkin päin sikäläiset hiihtoihmiset muistelivat miehen iloista luonnetta.

https://www.antikvaari.fi/teos/suomen-hiihto/62a2fc24eaa1ec176c35b286?srsltid=AfmBOops-J6Jq9rCXQFHLcdtRujRFkvQh7ubZQnpJ1hhVPwPRU2y6iDs

Oi aikoja kun suksilla pärjäsi MONOT VINOSSA

Tässä on ainakin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, hauskin urheilujuttu, jonka Helsingin Sanomat julkaisi 6.2.1994 ja jonka Hesarin tilaajat voivat lukea Aikakoneesta. Jutussa keskeisinä vaikuttajahahmoina ovat Esa Rossin hiihtotallin maailmanmestarit Eino Olkinuora, Olavi Alakulppi ja mies, jonka nimen päälle meänkielinen kertoja ei pääse, mutta todennäköisesti mies on iisveteläinen Kalle Jalkanen. Tosin Olkinuoran ja Alakulpin nimet kertoja muistaa väärin ja käyttää heistä nimeä Olkihuora ja Alakulli. 

Tapahtumarikkaita olivat suomalaishiihtäjien 30-luvun lopun kilpailumatkat Ruotsin Länsipohjaan, jossa elintaso oli siihen aikaan paljon Suomea korkeampi ja hiihtopalkinnotkin parempia. Suomalaisia hiihtäjiä myös palveltiin hyvin ja niinpä tuossa jutussa kerrotaan, miten kisaisännät ennen kilpailua syöttivät ja juottivat vieraansa kunnolla kantamalla heille ämpärillä bränviinaa ja jopa järjestivät heille vapaamielistä naisseuraa Kaartisenkylästä. Taka-ajatuksena tietysti oli, etteivät vieraat olisi olleet enää parhaassa terässä lähtöviivalla.

Meänkielinen kertoja kuitenkin todistaa, että toisin siinä sitten lopulta kävi: "Alakulli ensimmäisenä, Olokihuora toisena ja kolomantena se kolomas suomilainen, jonka nimeä met emmä Göstan kanssa nyt muista, mutta suomilainen kuithenkin - ja aivan mahotonta faartia! Ja Gösta mulle että hevosia he ovat! Hevosia niitten häytyy olla, kun eivät ole silmänterästä renahneet!"

Kisan jälkeen meänkielinen kertoja ja hänen kaverinsa Gösta vielä näkivät suomalaisvoittajat: "Täävlingin jälkeen met menimmä sinne hoteliin sisäle. Gösta pysähtyy kuin patsas siihen ja sanoo, että kuule. Nyt ne vasta ryyppäävät ja nyt ne vasta naivat!"  

Hesarin tilaajat voivat lukea koko jutun tästä:  https://www.hs.fi/feature/art-2000003305823.html

Maailmanmestareiden surullinen tarina

Heikkisen Latu-kirjassa kerrotaan Suonenjoesta myös vähemmän myönteisiä asioita. Nimittäin kuolinvuoteellaan kolminkertainen maailmanmestari Pitkänen muistelee, miten hän urheilu-uransa alussa kävi Suonenjoella maastojuoksukilpailuissa ja kisan jälkeen hän otti elämänsä ensimmäisen viinaryypyn aseman makasiinin takana. Saman tapahtuman yhteydessä Pitkänen joutui myös tappeluun paikalle ilmaantuneiden huligaanien kanssa, josta otatuksesta hän sitten suoriutui onneksi voittajana.

Peräti neljän Esa Rossin tallin maailmanmestarin elämä päättyi traagisesti. Aikanaan maailman parhaita hiihtäjiä olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitkänen ja Eino Olkinuora kaatuivat vajaan parin kuukauden sisällä jatkosodan alussa. Sen sijaan Iisvedellä asunut maailmanmestari Jussi Kurikkala selvisi sodassa hengissä, koska miestä pidettiin niin sairaaloisena, ettei häntä viety rintamalle.

Heikoista keuhkoista huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39 -vuotiaana vuonna 1951.

Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt maamme hiihtohistoriaan siitä, että tuossa alla olevassa filmissä esitetyssä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa perusteellisesti, ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua. 

Niinpä hän sitten hiihtelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti dokumenttielokuvan selostajan mukaan selvänä voittajana. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena.

 

Kurikkala kilpaili myös juoksijana. Hän jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13; nykyäänhän tuollainen olisi loistava saavutus valkoiselta mieheltä.

 

https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_161128?sid=5095373776

Latu

Eilen minulla oli tärkeää asiaa Suonenjoella vierailleelle kirjailija Antti Heikkiselle. Nimittäin kerroin hänelle, että jonkun hiihtourheiluun perehtyneen kirjallisesti lahjakkaan henkilön tulisi välttämättä tehdä kirja ennen sotaa Iisvedellä harjoitelleesta Rossin tallista, johon talliin liittyy monta mielenkiintoista ja jopa dramaattista tarinaa. 

Antti Heikkinen olisi juuri kaipaamani asiantuntija, koska vuonna 2022 hän julkaisi kirjan Latu, joka kertoo kolminkertaisen hiihdon maailmanmestarin Pauli Pitkäsen tarinan. Vaikka Pitkänen oli nilsiäläinen, niin kyllä hän suonenjokelaisen Rossin tallin mies oli. Luulen, että Latu oli tarkoitettu sotakirjaksi, mutta siitä huolimatta se valittiin vuoden urheilukirjaksi.

Wikipedia kertoo Pauli Pitkäsen sota-ajan vaiheista seuraavaa:

"Talvisodassa Pitkänen oli ensin alikersanttina Jalkaväkirykmentti 38:n hiihtojoukoissa, mutta joutui sodan ratkaisupäivinä kiväärimieheksi Laatokan rannoille ja saariin. Petäjäsaaressa hän haavoittui 4. maaliskuuta 1940 saatuaan kranaatinsirpaleen reiteensä. Kaksi päivää myöhemmin Petäjäsaaren epätoivoisessa puolustuksessa kaatui yhden päivän aikana ainakin 117 suomalaista, heistä 46 rantasalmelaisia ja 23 nilsiäläisiä.

Pitkänen ylennettiin taisteluansioistaan kersantiksi ja määrättiin upseerikouluun. Jalkavamma ei kuitenkaan parantunut, ja syksyllä 1940 hän joutui takaisin sairaalaan. Jalka halvaantui, ja hän joutui sittemmin liikkumaan invalidikepin avulla.

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän. Hän aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941."

Antti Heikkisen Latu-kirjan alusta on luettavissa maksutta pitkä näyte internetissä ja siinä kerrotaan, miten jo aiemmin kaatunut Pitkäsen hyvä ystävä olympiasankari Kalle Jalkanen tulee noutamaan hiihtokaverinsa mukaansa autuaammille hiihtoladuille eikä tuota näytettä pysty silmät kuivana lukemaan: https://elvis.bonnierbooks.fi/file/3G5kHuyPK-GBHaKQRoU82Z/*/9789510476642_lukun.pdf?authcred=Z3Vlc3Q6Z3Vlc3Q=

Antti Heikkinen - kulttuurin monitoimimies

Tuhansia luentoja olen elämässäni kuullut, mutta harva on ollut se luento, joka on ollut yhtä hauska, kuin äsken Suonenjoen Kohtaamolla kuulemani kulttuurin monitoimimiehen Antti Heikkisen pitämä luento kulttuurin monitoimimiehenä olemisesta.

40-vuotias Heikkinen on niin vanha mies, että hän muistaa millaista elämä oli vielä hänen lapsuudessaan 30 vuotta sitten Nilsiän emäpitäjässä. Silloin vielä maamme maaseudulla koettiin yhteisöllisyyttä. Jos esimerkiksi pitäjän juoppo tavattiin makaamassa mahallaan vesiojassa, niin kyllä hänet käytiin kääntämässä selälleen. Ja jos kyseiseltä mieheltä jäivät perunat syksyllä nostamatta, niin kyllä nuori Anttikin oli alkutalvesta muiden kyläläisten kanssa rautakangilla rikkomassa routaista maata, jotta alkoholiongelmaisen ruokahuolto saatiin talveksi turvattua.

Toisaalta maalaiskylän ahdasmielisyyden moni koki painostavaksi. Jos joku sattui kyläkaupasta ostamaan lauantai-iltana vallan kaksi pulloa olutta saunajuomaksi, niin jo kylällä puhuttiin, että tuostakin on sitten tullut rapajuoppo, kaljapullo kummassakin kourassa. Tai jos joku erehtyi käymään kirkossa useammin kuin kerran vuodessa, niin kylällä puhuttiin, että siitäkin on sitten tullut kiihkouskovainen ja kohta se kai alkaa kielillä puhumaan.

Lakkoja ja paarmoja

Tää on taas tätä. Jotta saa kerättyä nevalta 30 asteen helteessä litran lakkoja, joutuu juomaan kaksi litraa vettä ja tappamaan puoli litraa hevospaarmoja.

Tuo puoli litraa hyttysiä on kuitenkin selvästi vähemmän, kuin Kiteen pahan pajarin aikoinaan määräämä vero, jonka mukaan verovelvollisen tuli maksaa verona säkillinen hyttysen raatoja.

 

Malaria ja älykkyys

Olenpa tapani mukaisesti kirjoittanut aiemmin ropakantaa, kun väitin, että herhiläiset ovat uusia tulokkaita luonnossamme. Mutta ei ole herhiläinen uusi tulokas, vaan enemmänkin se on paluumuuttaja, koska 1930-luvun lopun lämpiminä kesinä ennen edellistä eurooppalaista suursotaa niitä esiintyi yleisesti Suomessakin.

1930-luvun lopulla oli niin lämmintä, että Suomessakin sairastettiin horkkahyönteisten levittämää malariaa, jota nykyään pidetään afrikkalaisten vaivana. Muistelen nuorena kuolleen laulaja Erkki Junkkarisen isänkin kuolinsyyksi malarian. 

Nähtäväksi jää, palaako malaria Suomeen nykyisten kuumien kesien vuoksi. Malaria on vaarallinen sairaus, jonka sairastaa noin 200 miljoonaa ihmistä vuodessa ja lähes puoli miljoonaa menehtyy siihen. Jostain olen lukenut, että malaria jättää jälkensä myös ihmisen aivoihin, joka saattaa osittain selittää sen, että malaria-alueella ihmiset eivät menesty kovin hyvin älykkyystesteissä. 

Toisaalta kovin hyvin eivät älykkyystesteissä pärjää Kauko-Idän ihmisiin verrattuina suomalaisetkaan ja tulokset ovat viime aikoina huonontuneet, mutta sitä asiaa ei selitä malaria, vaan meikäläisten kohtuuton kännyköiden näppäily ja älytön sosiaalisen median seuraaminen, jonka olen itsekin pannut merkille sosiaalista mediaa seuratessani.

Malariakuolemia tutkiessani huomasin, että vuoteen 2022 mennessä koronaan oli maailmassa menehtynyt 15 miljoonaa ihmistä, eli vainajia oli syntynyt enemmän kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Tosin Wikipedian mukaan espanjan tauti tappoi reilut sata vuotta sitten 30 - 100 miljoonaa ihmistä, vaikka ihmisiä oli silloin neljä kertaa nykyistä vähemmän.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Malaria

 

Ilona Mononen ja Pornolaulu

Suuri ilo oli eilen seurata TV2:lta, kuinka tyylikkäästi Ilona Mononen juoksi Euroopan mestariksi. Ennen moisen urheiluvoiton kunniaksi Pasila olisi kajauttanut Porilaisten marssin, mutta nyt niin ei tapahtunut. Kuitenkin, kun käänsin telkkarin TV1:n puolelle, esitettiin siellä tilanteeseen sopivasti Pornolaulu ohjelmassa Elämäni biisi.

Itse harrastan urheilutietokilpailuja ja hyvä kysymys onkin, että miten fiksu ja tyylikäs Ilona Mononen liittyy Pornolauluun. Mutta minäpä vastaan. Tavallisesti luotettava Savon Sanomat-lehti kertoi pari vuotta sitten, kun Ilona oli voittanut alle 20-vuotiaiden Euroopan mestaruuden, että kuopiolainen entinen Vasemmistoliiton kansanedustaja Erkki Virtanen on Ilona Monosen vaari ja minulle on kerrottu, että Erkki Virtasen setä on Pornolaulun nerokas sanoittaja Jukka Virtanen. Niinpä jos sukututkimusta yhtään ymmärrän, niin Jukka Virtanen on Ilona Monosen isovaarin veli ja siksi Ilonakin tavallaan liittyy Pornolauluun.

Nimestään huolimatta Pornolaulu ei sisällä yhtään rivoa tai alatyylistä ilmaisua. Tosin rima kyllä heiluu pikkuisen sen säkeistön kohdalla, jossa sanotaan, että: "Samperi kun meikäläinen vetää kovan rallin/Niin heikommat ne pyörtyy ja kirjottelee lehtiin/Ne on musta naivia ihmisiä". 

Toivon, että sitten kun Ilona Mononen voittaa olympiakultaa, niin perinteisen verihurmaisen Porilaisten marssin sijasta Yleisradio soittaa Pornolaulun, jota hiljennymme nyt kuuntelemaan.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=pornolaulu%2C+sanat#fpstate=ive&vld=cid:1614b4c7,vid:-OjMNGCAQGs,st:0

Herhiläinen

Veljieni itikan tai kärpäsen murhaaminen ei edes minulle lammasmaiselle miehelle aiheuta eettisiä ongelmia, mutta pölyttäjähyönteisiä, jotka ovat biologisesti ajatellen ihmistäkin arvokkaampia, en murhaa, vaan yleensä kannan ne sisätiloista lasipurkkia apuvälineenä käyttäen ulos jatkamaan arvokasta sukuaan. Äitivainaa oli tässä asiassa minua paljon rohkeampi, koska hän uskalsi tarttua ampiaista niskasta ja kantaa sen ulos.

Mutta herhiläisen jouduin kauniina kesäpäivänä naisten suojelemisen vuoksi murhaamaan. Ja alkoholillakin oli eittämättä osuutta tässäkin murhassa, koska herhiläinen oli kohtuuttoman kiinnostunut kalliista kuohuviinistä, joka ymmärrettävää onkin.  

Myöskään esinevahingoilta ei murhatapauksen yhteydessä vältytty. Koska tuota voimanpaskaa on minulle siunaantunut kohtuuttomasti, kolautin herhiläistä korvaamattoman arvokkaalla appiukkoni 90 vuotta sitten oppikoulun ensimmäisellä luokalla veistämällä vallan hantaakilla varustetulla lautasenalustalla niin voimallisesti, että tämä hieno tarvekalu halkesi. Tarinan mukaan appiukon oppikouluopinnot päättyivät ensimmäiselle luokalle, koska hän ei ollutkaan luokan priimus, kuten äiti oli edellyttänyt.

Suomalainen jalkapalloilun käsittämätön huonous

Vaan kyllä jalkapallo, jota pelien kuninkaaksikin kutsutaan, on jännittävä ja yllätyksellinen urheilumuoto. Viikko sitten Suomen ykkösseurana pidetty HJK, joka Euroopan rankinglistan mukaan on Euroopan 130.:ksi paras jalkapallojoukkue, hävisi vieraskentällä färsaarelaiselle Runavikin joukkueelle, joka on tällä hetkellä noin 55.000 asukkaan Färsaarien sarjassa neljänneksi paras joukkue, murskalukemin 4-0, jota lopputulemaa voi pitää hieman yllättävänä, koska Helsingin asukasluku on 675.000 ja Runavikin 575, eli siellä on 80 asukasta enemmän kuin Uukuniemellä.

Eilen joukkueet kohtasivat uudelleen, tällä kertaa Helsingissä ja vaikka pidin täysin toivottomana asiana sitä, että HJK pystyisi voittamaan färsaarelaiset viidellä maalilla, joka turvaisi HJK jatkomahdollisuudet Euro-kentillä, mutta niin vain helsinkiläiset voittivat 5-0 ja pelastivat Suomen, isiemme maan, maineen. 

Toisaalta molempien HJK-Runavik-otteluiden tapahtumat olivat niin yllätykselliset, että mielestäni Keskusrikospoliisin tulisi tutkia, onko vaikkapa Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla tapahtunut yllättävää liikehdintää. KRP:n kuitenkin kannattaa tutkimuksissaan huomioida se, että maamme neljänneksi paras joukkue SJK pelasi Euro-ottelunsa myös färsaarelaista Klaksvikia vastaan ja hävisi vain yhteismaalein 4-1, vaikka Klaksvikissa on kuitenkin lähes 2.500 asukasta, joten se on viisi kertaa Runavikia suurempi kylä. Seinäjoella on lähes 66.000 asukasta.

Siunatuksi lopuksi totean, että kauhulla odotan sitä päivää, kun Huuhkajamme kohtaavat Färsaaret ottelussa, jossa ratkaistaan, mikä on Euroopan huonoin jalkapallomaajoukkue.

https://www.is.fi/eurosarjat/art-2000011372591.html

Tää on taas tätä

Tää on taas tätä. Minun lapsuudessani kesät olivat miellyttävän viileitä, vaikka monet muut ovat sitä mieltä, että silloin ne olivat aina lämpimiä. Viime vuosina kesät ovat muuttuneet niin helteisiksi, ettei kaltaiseni vanha herrasmies jaksa oikein mitään. Ennen Uukuniemen Pyhäjärven vesi oli raikkaan viileää, mutta viime päivinä on ollut niin tyyntä ja lämmintä, että uskon eilisiltana 25 asteen haamurajan ylittyneen.

Jostain luin, että mamme ilmasto siirtyy vuosittain keskimäärin 1,5 kilometriä etelän suuntaan, mutta itse epäilen siirtymän olevan vieläkin nopeampaa. Ennen uskoin, että ilmaston muutoksen vuoksi matkailu pelastaa maamme talouden, kun Euroopan rikkaat tulevat sikäläisiä helteitä pakoon Suomeen, mutta taitaa olla liian kuuma jo täälläkin.

Ja moni etelän mies tulee pelästymään täällä hyttysiä, joita oli kiitettävästi jo ennenkin, mutta viime vuosina tänne on tullut ihan uusia vitsauksia. Neuvostovastaiset tahot ovat olleet sitä mieltä, että idästä ei tule muuta hyvää kuin aurinko, ja epäilen, että hirvikärpästen ja herhiläisten invaasio idästä vahvistaa neuvostovastaisten tahojen neuvostovastaisuutta. Uukuniemelläkin nakkimakkaran kokoiset herhiläiset näyttävät syrjäyttävän pienemmät pölyttäjähyönteiset,  ja niinpä epäilen herhiläisten syövän mehiläisiä, ampiaisia ja kimalaisia.

Tänä kesänä huomasin niiden etanoiden, jotka kantavat mökkiä selässään, ilmestyneen Uukuniemen katukuvaan. Näiden otusten, jotka lienevät lehtokotiloita, torjunta on kuulema mahdotonta. Niiden kerrotaan syövän ihmisten ryytimaiden annin ihan anhittomiin. Itse kuitenkin toivon, että älykkäät rastaat ja varislinnut oppivat vielä torjumaan lehtokotiloita syömällä ne, mikäli joku niitä vähän opettaisi asiassa.

Ensiyön oikeus

Sen lisäksi, että karjalaisia harmitti pahan pajarin alastomien naisten elävöittämä venelasketteluharrastus, pisti heitä vihaksi myös pahan pajarin tapa harrastaa ensiyön oikeutta, joka tarkoitti sitä, että vihityt morsiamet viettivät hääyönsä pahan pajarin kanssa. Ensiyön oikeuden harrastaminen oli maaorjuuden aikaan yleinen harrastus tilanherrojen keskuudessa ja niinpä toivon, että että seksiin ja väkivaltaan erikoistunut historioitsija Teemu Keskisarja luopuu politiikasta ja ryhtyy tutkimaan ensiyön oikeuden vaikutusta maamme historiassa.

Ensiyön oikeus ei ollut pelkästään kielteinen asia, sillä minulle on kerrottu, että esimerkiksi Savon ainoan ruotsinkielisen kartanon herralla oli tämä harrastus, ja tämän harrastuksen seurauksena esimerkiksi eräs savolainen piika ja renki saivat erittäin lahjakkaan esikoispojan, joka jostain syystä pystyi köyhyydestä huolimatta käymään oppikoulun ja etenemään sitten urallaan kenraaliksi ja lopulta peräti maamme työläis- ja talonpoikaisarmeijan komentajaksi.

Kyseinen kenraali ei taustastaan huolimatta edes näyttänyt savolaiselta maatyöläiseltä, vaan muistutti enemmänkin ruotsinkielistä aatelismiestä. Eikä hän ollut mikään lupsakka savolaisukko, vaan kerrotaan, ettei hän hymyillyt kertaakaan elämänsä aikana. Tosin erään tarinan mukaan hän kyllä hymyili kerran ja se tapahtui, kun hän oli seuraamassa sota-aikana kenttäarmeijan nyrkkeilymestaruuskilpailuja. Ainakin tarinan mukaan eräs sotamies onnistui lyömään leukaluun sijoiltaan toiselta sotamieheltä ja sen sattumuksen jälkeen kenraalin kasvoilla karehti hymynhäivä.

Tällä haudalla aion vielä tässä elämässä vierailla: https://www.karjalanpyhajarvi.fi/nae-ja-koe-pyhajarvi/pajarinhovi-pajarin-hauta-ja-kiteen/

Paha pajari

Juhannuksena liikuin Uukuniemen Papinniemen jylhissä maisemissa ja minulle selvisi, ettei surullisen kuuluisa Kiteen paha pajari, joka oli aikoinaan eräänlainen pitäjän verojohtaja, tainnut ollakaan kiteeläinen vaan uukuniemeläinen. Nimittäin Pyhäjärvestä nousevan noin 20 metriä korkean harjun päälle on unohtunut ikivanha soutuvene ja veneeltä laski selvä ura järveen. Tästä tein johtopäätöksen, että paha pajari saattoi aikoinaan harrastaa hyvässä tarinassa kerrottua venelaskettelua Uukuniemen Papinniemellä eikä Kiteellä, kuten tarinassa kerrotaan. 

Hyvän tarinan mukaan pajari oli rakennuttanut puuteloista radan, jota pitkin hän hurautteli veneellään painovoiman avulla järveen ja varmasti hauskaa oli, sillä veneen ylöshinaamisen suorittivat lihasvoimalla paikalliset naiset joko hameenhelmat korvissa tai jopa täysin ilkosillaan. Nykyaikaista Me too-liikettä ei ilmeisesti silloin vielä tunnettu Karjalan suunnalla. Itse entisenä virkamiehenä toki hyvin pitkälle ymmärrän, että virastoissa on hyvä harrastaa kaikenlaista työkyvyn ylläpitoa edistävää ns. tyky-toimintaa, mutta täysin en voi pahan pajarin tyky-toimintaa kuitenkaan hyväksyä. Karjalaiset eivät silloin asiaa ymmärtäneet ollenkaan.

Niinpä paikkakunnan väki valitti pajarin toiminnasta Ruotsin kuninkaalla ja paha sai ainakin tarinan mukaan palkkansa, koska kuningas ilmoitti, että paikkakuntalaiset voivat menetellä pajarina kanssa parhaaksi katsomalla tavallaan ja tämän seurauksena Kiteellä on vieläkin kivikasa, jonka alle kerrotaan pahan pajarin päätyneen hevosineen sen jälkeen, kun verovelvollisten oikeutettu viha häneen kohdistui.

Aionpa vielä tässä elämässä käydä hiljentymässä maamme tyky-toiminnan isän hautaröykkiöllä ja mikäli Uukuniemellä vielä harrastetaan kesäteatteritoimintaa esitän, että pahan pajarin tarina olisi hyvä teatteri esityksen aihe. Olen jo vähän mietiskellyt näytelmän roolijakoa.

Kaksi jätkää

Tänään 14.7.2025 Uukuniemen nuorisoseura täyttää 130 vuotta, vaikkakin merkkipäivää juhlittiinkin onnistuneesti jo viime lauantaina. Muistanpa, miten reilut 30 vuotta sitten suunnittelimme Kioskin-Matin kanssa, että nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa lausumme yhdessä runon Kaksi jätkää, jonka lausunnalla Matti nuoruudessaan oli voittanut Uukuniemen nuorisoseuran lausuntamestaruuden. Jostain syystä meiltä Matin kanssa jäi tuo runo 30 vuotta sitten kuitenkin esittämättä.

Matti muisteli, että Kaksi jätkää olisi ollut Pentti Haanpään kirjoittama, mutta sen asian Matti muisti väärin. Paavo Väyrynen muisteli samalla runolla Kaksi jätkää voittaneensa peräti valtakunnallisen nuorisoseurojen runonlausuntamestaruuden ja hän muisteli runon kirjoittajaksi Lauri Pohjanpäätä. Mutta kyllä Paavokin muisti kirjoittajan väärin.

Etsin netistä tuota runoa Kaksi jätkää, mutta ei sitä sieltä tuolla nimellä löydy. Mutta kun kirjoitin muistamani ensi säkeet, jotka kuuluvat, että "Me oltiin jätkiä kumpikin, käsin känsäisin, housuin pihkaisin. Kesän pitkään läskiä leipää purtu, eik` mitään surtu", niin heti tärppäsi ja ilmeni, että runo on Viljo Kojon Muistoja menneiltä ajoilta, mutta joka tunnetaan myös ainakin nimillä Kaksi jätkää tai Minä ja Mikko.

Sekin ilmeni, että runo löytyy Youtubesta Matti Lehtisen komeasti lausumana, jota kannattaa hiljentyä kuuntelemaan. Satunnaisen kuulijan kannattaa huomioida, että lopussa uittohommissa hyvin tienanneet kertoja ja Mikko poikkeavat ravintolassa ihan vallan parempien ihmisten lailla syömässä ja tarvitsevat aterian yhteydessä perärättejä, mutta perärätti-nimityksessä ei ole mitään kaksimielistä tai sopimatonta, koska sata vuotta sitten tavallinen kansa kutsui ruokaliinoja peräräteiksi. 

Viljo Kojon runo on luonteeltaan selvästi yhteiskunnallisesti kantaa ottava, mutta ei kuitenkaan yhtä selvästi poliittinen kuin rautalampilaisen jääkärikapteenin pojan Matti Rossin tuotanto. Kojon runon lopussa kuitenkin suorastaan säälimättömästi paljastetaan yhteiskunnan luokkaluonne, koska kun porvariston edustajat pyyhältävät kieseillään pysähtymättä kahden uittotyöläisen ohi, jäävät jätkät armotta syyssontaista tietä astumaan ja kastumaan.

Lupaan tässä yhteydessä yhdessä naapurin miehen kanssa esittää tämän Kaksi jätkää-runon Uukuniemen nuorisoseuran 150-vuotisjuhlassa vuonna 2045: https://www.google.com/search?client=firefox-b%20e&q=viljo+kojo%2C+muistoja+menneilt%C3%A4+ajoilta#fpstate=ive&vld=cid:32c75ddb,vid:ABkMvUAxy-I,st:0

 

Homo-Suomen historia

Ilmeeni muuttui mietteliääksi luettuani Sandra Hagmanin homo-Suomen historiasta, että suomalaiset miehet pitävät ruotsalaisia miehiä hieman neitimäisinä ja homouteen taipuvaisina, mutta todellisuudessa tilanne taitaa ollakin päinvastainen; ainakin mikäli yhtään uskominen on Sandra Hagmania ja miksi ei olisi uskominen.

Nimittäin hänen mukaansa Suomen historia on ollut täynnä erilaisia tilanteita, joissa miehet ovat olleet erityisolosuhteissa ilman normaalia kanssakäymistä naisten kanssa. Näinhän oli tilanne esimerkiksi sota-ajan rintamalla, joka kokemus ruotsalaisilta miehiltä puuttui.

Hagmanin mukaan yksi merkittävimmistä homoeroottisista miljöistä suomalaisessa kulttuurissa on ollut tukkijätkäkulttuuri, johon on liittynyt erilaisia homoeroottisia riittejä, joissa esimerkiksi puukeppi työnnettiin uuden tukkijätkän anukseen, ennen kuin tämä otettiin varsinaiseksi jäseneksi tukkijätkien yhteisöön.

Tuo on kyllä minulle ihan uusi tieto. Paljon olen kuullut monenlaisia juttuja siitä, miten sodan jälkeen varmaankin kymmenet Kärkkäälän miehet kävivät Kakkisen saloilla Hackmannin hakkuissa ja enemmän kylän ukot näitä hakkuita muistelivat kuin sota-ajan asioitaan, mutta enpä ole kuullutkaan, että Hackmannilla olisi työnnetty seipäitä uusien miesten anuksiin.

Sen olen kyllä lukenut Kalle Päätalon kirjoista, että kun kämpillä ei siihen aikaan ollut telkkaria tai viedeopelejä eikä iltaisin oikein muutakaan ajankulua ollut, niin miehet huvittelivat ja viettivät vapaa-aikaansa polttelemalla toistensa pieruja. Päätalon mukaan kouluaikanaan kesäisin metsätöissä  ollut Urho Kekkonen se vasta innokas pierun polttaja olikin.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että maailmalla vielä Reidar Särestöniemeäkin tunnetumpi homo kuvataiteilija Tom of Finland on vallan erikoistunut metsuriseksuaalisiin aiheisiin:

https://yle.fi/a/74-20029024

Pahennuksen pömpelit

Reidar Särestöniemen ja Yrjö Kaijärven lainvastaisesta suhteesta luettuani palautui mieleeni vuosia sitten lukemani Sandra Hagmanin kirjoittama Seitsemän kummaa veljestä, joka on tutkimus homo-Suomen historiasta.  Kirjasta opin sen, että ennen sotia Suomessa oltiin homostelun suhteen vapaamielisiä; miehimyksiin suhtauduttiin suvaitsevasti, koska heitä pidettiin harmittomina kummallisuuksina.  Hagman ei tosin kerro sitä, että esimerkiksi Mannerheim erotettiin Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi, tosin tämä pystyi jatkamaan sotaopintojaan Pietarissa eikä ilmeisestä harhaviettisyydestä aiheutunut ongelmia urakehityksen suhteen.

Natsi-Saksan oppien saavuttua Suomeen kiristyi kontrollipolitiikka meilläkin; tosin sodan aikaan poliiseilla oli muitakin tehtäviä kuin miehimysten vahtiminen, mutta sodan jälkeen virkavallan resurssit riittivät myös tähän haasteelliseen hommaan. Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät ja niissä harrastettu siveettömyys työllistivät virkavaltaa.

Senaikaiset yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää ns. etuveitikkansa toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen.

Tosin kyllä tuollaista reikää voitiin ainakin eräässä Heikki Turusen kirjassa käyttää myös heterosuhteissa. Ainakin muudan pohjoiskarjalalainen nuori mies uhkasi työntää etuveitikkansa tuollaisesta reiästä naisten puolelle, mutta naisten puolelta uhattiin vetäistä kyseisen etuveitikan päähän tarvittaessa solmu, jolloin sen poisvetäminen ei olisi onnistunut.

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan uudenaikaisen teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu.

Muuten olen sitä mieltä, että telkkariin olisi saatava vielä yksi poliisisarja lisää, vaikka kyllähän niitä on jo entuudestaan runsaasti. Homopoliisit olisi ihan hyvä tv-sarjan nimi ja se kertoisi siitä 50-luvun Helsingin huoltopoliisin osastosta, joka taisteli homouden vitsausta vastaan. Harmi, että Jouko Turkka on jo edesmennyt, koska hän olisi hyvä sarjan ohjaaja, sillä ohjasihan hän 80-luvulla noin kymmenosaisen sarjan Kiimaiset poliisit, josta ei tosin tullut kovin suosittua katsojien keskuudessa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että toiset Pohjoismaat tuottavat erilaisia poliisisarjoja maailmanmarkkinoille siihen tahtiin, että niistä saadut vientitulot ylittänevät maamme puunjalostusteollisuuden vientituotot.
https://kauppa.gaudeamus.fi/sivu/tuote/seitseman-kummaa-veljesta/2493221

Veljellistä lappilaista menoa

Ihan hyvän tarinan mukaan Reidar Särestöniemi oli kerran Kittilän ateljeessaan hieromassa taulukauppoja etelästä tulleiden herrojen kanssa, niin Reidarin isoveli Anton saapasteli pensseli kourassa tiedustelemaan veljeltään, että "pannaanko vielä lissää punasta". Savolaistaiteilija Juho Rissasen tapauksessa tuollainen tarina saattaisi olla ihan tosi, mutta Särestöniemen osalta tämän elämänkerran kirjoittaja Noora Vaarala kiistää asian. Hänen mukaansa kaikki työt teki Reidar itse.

Tosin monitaitoinen velipoika Anton kyllä auttoi Reidaria monissa käytännön asioissa, koska taiteilija itse ei ollut kovin kätevä arjen askareissa. Muu perhe antoi Reidarille lapsenakin vapautusta työn raskaan raadannasta, jotta tämä saattoi piirrellä, johon hänellä oli yhtä kova halu kuin Kalle Päätalolla kirjoittamiseen ja lukemiseen. 

Menestyväksi taiteilijaksi tultuaan Reidar rakensi upean ateljeensa Särestöniemien suvun vanhan päätalon naapuriin, jota Anton asutti ja huolehti sieltä käsin  tarvittaessa veljensä asioista. Rahamies Reidar kyllä maksoi Antonille, mutta pohja se löytyi Reidarinkin säkistä. 

Kun hän erään kerran kyllästyi siihen, että Antonin rästiin jääneet sähkölaskut tulivat taiteilijaveljen maksettavaksi, Reidar kävi muistuttamassa veljeään tämän maksamattomista laskuista rikkomalla tämän talosta ikkunat. Lapin miehillä on tapana ilmaista mielipiteensä asioista hyvin suoraan toisin kuin meillä Savossa on tapana.

Lämmin lukusuositus tälle kirjalle: https://gummerus.fi/collections/noora-vaarala

 

 

Taavi Laitinen maamme korkeakulttuurissa

Ja taas eilen kirjoitin ropakantaa, kun vähättelin Suonenjoen merkitystä maamme korkeakulttuurissa, sillä unohdin ainakin Taavi Laitisen saavutukset kulttuurin saralla. Ilmeisen hyvin lahjakas Taavi syntyi 1865 Mustolanmäellä, eli lähes Kärkkäälässä, ja vaatimattomasta maatiaistaustastaan huolimatta hän kohosi urallaan lääketieteen professoriksi ja Lääkintöhallituksen johtajaksi sekä sai valtioneuvoksen arvon, jollainen arvo oli myös J.K.Paasikivellä. 

Sikäli Taavi Laitinen kytkeytyy maamme korkekulttuuriin, että hänen toinen vaimonsa oli taiteilija Juho Rissasen ensimmäinen vaimo Hilda Flodin. Laitinen kytkeytyy maamme korkeakulttuurihistoriaan tavallaan myös sen vuoksi, että hänen asunnollaan juopunut runoilija Eino Leino kosi vuonna 1921 ensiksi toista Taavin siskontyttäristä, mutta kun tämä ei suostunut kosintaan, epäämisen syynä saattoi olla se, että kansallisrunoilijamme oli siinä vaiheessa jo luopunut sisäsiisteydestään, Leino kosi sitten toista Taavin siskontytärtä Hanna Laitista, joka sitten suostuikin Leinon kolmanneksi ja viimeiseksi vaimoksi.

Pian häiden jälkeen Eino Leino joutui katkaisuhoitoon ja vaimo Hanna mielisairaalaan. Eino Leino kuoli 47-vuotiaana 10.1.1926. Hänet haudattiin valtion kustannuksella.Hanna Leino, os. Laitinen, kuoli 38-vuotiaana 21.12.1929. 

Tavallaan Taavi Laitinen liittyy myös urheiluhistoriaan, sillä hänen sisarpuolensa Marian poika vuonna 1915 syntynyt Valo Laitinen oli erittäin lupaava maileri, joka taitaa 30-luvun ennätysajallaan olla yhä Pohjois-Savon piirin kärkimiesten joukossa.  Valo Laitinen syntyi Petroskoissa, koska hänen äitinsä Maria oli naimisissa Petroskoin asetehtaan johtajan Alexander Dagaev kanssa. Sukututkimusohjelma Genin mukaan Dagaev tapettiin Stalinin vainoissa vuonna 1922, mutta tieto on väärä,  koska kyllä ne vainot olivat Leninin aikana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taavetti_Laitinen

Suonenjoki maamme korkeakulttuurin historiassa

Olen kuvitellut, että Suonenjoki on niittänyt mainetta ainoastaan urheilu- ja viihdekulttuurin saroilla, mutta väärässä olen ollut tässäkin asiassa. Väärässä olemiseni paljastui, kun lukaisin juuri Noora Vaaralan todella mielenkiintoisen taiteilija Reidar Särestöniemen elämänkerran nimeltään Sarviini puhkeaa lehti ja siitä paljastui, että kyllä mansikkainen asuinkaupunkinikin liittyy elimellisenä osana maamme korkeakulttuurin historiaan.

Reidarin sarviin puhkesi kirjan otsikossakin mainittu lehti sen jälkeen, kun hän rakastui palavasti rautalampilaiseen runoilija Yrjö Kaijärveen, joka oli niin ansioitunut runoilija, että hänet palkittiin vallan valtion kirjallisuuspalkinnolla ja Pro Finlandia-mitalilla. Särestöniemen ja Kivijärven suhde liittyy sikäli Suonenjoen ja Suomen korkeakulttuuriseen historiaan, että Kaijärvi joutui postittamaan Reidarille lähettämiään rakkauskirjeitä Suonejoelta, jotta miesten välinen suhde pysyisi salassa. 

Miesten välinen suhde piti 1960-luvulla pitää piilossa, koska homous oli siihen aikaan ankarasti vankeudella rangaistava rikos. Tosin jonkin verran maamme silloinen rikoslaki oli jo lipsunut jumalattomaan suuntaan, koska Raamatussahan homostelusta määrätään miehille armotta kuolemantuomio.

Muistelen, ettei Iso Kirja ota kantaa naisten väliseen homosteluun, mutta kiellettyähän sellainenkin oli aikoinaan Suomen laissa; ainakin 1950-luvulla Vehmersalmen Myrttilaakson eräänlaisessa nunnaluostarissa tuomittiin nunnia lesboilusta vankeuteen, ja yhteisön johtaja Tekla Holopainen istui asian vuoksi linnassa peräti kaksi vuotta, vaikka olikin ensikertalainen rikoksentekijä. Nykyään pitäisi varmaankin ensikertalaisen ainakin mies tappaa, jotta hän istuisi pitemmän tuomion.

Tuo Myrttilaakson kristillinen yhteisö muuten liittyy sikäli Suonenjoenkin historiaan, että se oli eräässä vaiheessa tärkeä osa maamme johtavan tyylihuonekalutehdas Kutvosen tuotantoketjua, sillä Vehmersalmella valmistettiin laadukkaita huonekalun osia Suonenjoelle erään entisen saksalaisen hipin johdolla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kaij%C3%A4rvi