lauantai 6. huhtikuuta 2024

Mensuvaaran lentokenttä

Olenpa yrittänyt selvittää muutaman kilometrin rajan taakse jääneen Uukuniemen Mensuvaaran lentokentän historiaa kirjoista ja kansista sekä internetistä. Mieltäni on vuosikymmeniä askarruttanut se, että Kioskin Matti kertoi, että joskus 1950-luvulla ei ollut suinkaan harva se kerta, jolloin Mensuvaarasta nousseet naapurin suihkukoneet kävivät kiertämässä kovalla jyrinällä Uukuniemen kirkon tornin.

Muut uukuniemeläiset, joita olen asiasta kuulustellut, eivät enää muista moista tapahtuneen. Uukuniemi-juhlilla juttelin asiasta jopa entisen puolustusvoimain komentajan kenraali Jaakko Valtasen kanssa, mutta hän ei ainakaan myöntänyt tietävänsä asiasta. Nykyäänhän tuollainen lentokäyttäytyminen voisi synnyttää paheksuntaa jopa Naton taholta, mutta 1950-luvulla asiasta vaiettiin.

Mensuvaaran kenttä oli hiekkapäällysteinen, ja pikkuisen erikoiselta tuntuu, jos naapurin suihkuhävittäjät olisivat uskaltaneet sitä käyttää, koska pölyn aiheuttama moottoririkon vaara olisi ollut ilmeinen. Kiitoradan pituus oli kuitenkin peräti 1650 metriä, joten kyllä se mittansa puolesta olisi soveltunut myös suihkareille. Voi olla, että suihkuhävittäjät pystyivät käyttämään kenttää talvisin, jolloin hiekka ei pölissyt.

Nykyään satelliittikuvista päätellen kenttä ei ole enää hiekkapäällysteinen, vaan se kasvaa heinää siinä määrin, että siellä käyskentelee karjaa, josta seikasta voisi päätellä, ettei kenttää ole pitkään aikaan käytetty. Tosin muutama vuosi sitten huhtikuun 1. päivänä Uukuniemen nettisivulla kerrottiin, että lentoliikenne on käynnistymässä Mensuvaarassa uudelleen ja että Oulun ja Thaimaan Bankokin väliä lentävä potkurikone tulee suorittamaan välilaskun Mensuvaaran kentällä, josta halukkaat voivat nousta koneen kyytiin.

Sa-kuva-arkistosta löytyy hieno kuva Mensuvaaran lentokentän sotilaskodista, jota voisi hyvinkin käyttää nykyään matkustajaterminaalina, jos se vain olisi vielä olemassa, mutta paikalla käyneet ovat kertoneet, ettei sitä enää ole. Kuvasta päätellen rakennus oli sisustettu suurella maulla, vaikka onkin sota-ajan tarpeista tehty. Ihmettelen seinien ja pöytien tyylikästä laikkuisuutta enkä keksi laikuille muuta selitystä, kuin että rakennus on viimeistelty puhalluslampulla. Uskon sotilaskodin edustaneen tyyliltään karjalaista hirsifunkkista.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti