Mäystimet 14.12.2020, 16:30 

Siiri Rantasen tarinaa lukiessani tein tieteellis-teknisen innovaation, jonka avulla luulen Suomen hiihdon nousevan takaisin maailmankartalle. Nimittäin, kun Siiri pikkutyttönä opetteli hiihdon alkeita, oli hänellä suksissaan mäystinsiteet. Sellaiset ovat kätevät varsinkin jyrkässä ylämäessä, koska löysä nahkaremmi sallii sen, että hiihtäjä voi muljauttaa kantapäänsä pois sukselta ja juosta siten ilman lipsumisvaaraa mäen päälle. Sitä Rantanen ei kertonut, mutta epäilen, että samalla tavalla myös pahojen alamäkien lasku helpottuu, koska suksen päältä poismuljautetuilla kantapäillä voi myös jarruttaa vauhtia. Suomalaiset ovat kyllä aina pärjänneet mäkien ylös kapuamisessa, mutta alastulon kanssa on ollut vaikeuksia. 

Jossain 1920-luvun talvikisoissa meikäläset suunnittelivat jopa sitä, että mäkien päälle varastoidaan kuusenlatvuksia, jotta suomalainen voisi kopata latvuksen jalkojensa väliin ja jarruttaa tarvittaessa sillä, jos vauhti äityy liialliseksi. Kunhan korona helpottaa ja itäraja aukeaa, käyn Sortavalasta ostamassa parin kympin hintaiset Karjala-suksitehtaan metsähiihtimet, koska olen kuullut, että niihin saa samaan hintaan autonrenkaista leikatut mäystinsiteet. Itse hiihtelen paljon jäillä ja aina kauhistuttaa ajatus siitä, että jää pettää. Nykyaikaisista siteistä on jäihin pudottua vaikea suksia irrottaa, mutta mäystinsuksista asia ei tuota ongelmia. Kommentit (0) 

Äitee 13.12.2020, 17:51 

Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun aloin lukemaan Jari Porttilan ja Osmo Kärkkäisen hiihdon olympiavoittaja Siiri Rantasesta kertovaa Äitee-nimistä teosta, sillä minä, joka en huomaa edes malkaa omassa silmässäni, huomasi helposti rikan Porttilan ja Kärkkäisen kirjasta. Tosin ei pikku virhe kirjaa täysin pilaa; voittihan Kari Hotakainen pari kymmentä vuotta sitten Juoksuhaudantiellään Finlandian vaikka kirjan ensimmäisen painoksen ensimmäisessä virkkeessä oli panovirhe. Äitee-kirjan alkusivuilla kerrotaan, että Siiri Rantanen olisi omaasukuaan Lintula, mutta jokainen joka nyt jotain urheilusta vähänkin tietää, tietää, että Lintunenhan se Siiri oli tyttönimeltään. 

Tässä yhteydessä on syytä tuoda esille, että erinomainen urheilutietokilpailukysymys olisi kysymys, että luettele talviolympialaisten suomalaissyntyiset kultamitalinaiset tyttönimiltään. Kysymykseen sisältyy peräti kaksi pientä kompaa. Ensiksikin itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiavoittaja oli kaunoluistelija Ludowika Jakobsson os. Eilers, mutta hän oli syntyjään saksalainen ja lisäksi, niin erikoista kuin se onkin, hän voitti kultansa Antwerbenin kesäkisoista, joissa oli jostain merkillisestä syystä kilpailulajina pariluistelu. 

Toinen kysymykseen sisältyvä kompa on se, että kaksinkertainen olympiavoittaja Toini Gustafsson edusti Ruotsia, vaikka olikin syntyjään Suomussalmen Karvosia. Äitee-kirjasta paljastuu se, että nykyistä Me Too-liikettä olisi kaivattu naisten kilpahiihdon alkuaikoina, sillä miespuoliset hiihtojohtajat kohtelivat naishiihtäjiä monellakin tapaa törkeästi. Onneksi topakka Siiri Rantanen piti kuitenkin miehiä edes jossain määrin kurissa. Tosin varsinainen Pussy Riot-kapina tapahtui ainakin Suomen hiihdon epävirallisen historian mukaan vasta Rantasen kansainvälisen kilpauran jälkeen vuonna 1968, jolloin ainakin hyvän tarinan mukaan maamme naishiihtäjät ilmoittivat kieltäytyvänsä Grenoblen kisoista, mikäli eräs ahdisteluun taipuvainen mieshiihtäjä valitaan joukkueeseen. 

Miestä ei valittu ja se oli suuri skandaali siihen aikaan, varsinkaan kun syytä joukkueesta pudottamiseen ei kerrottu. Olen kuullut asiasta silminnäkijätodistajaa, joka oli ollut paikalla Porrassalmen hiihtojen palkintojenjaossa, jonka yhteydessä Grenoblen joukkue julkaistiin. Kun ahdistelusta syytettyä ei valittu, tämä nousi ja marssi pois juhlatilasta, mutta ovella hän kääntyi ja huusi, että "Vennamo voittoon". Niinpä tämäkin ahdistelutapaus sai hieman poliittistakin väriä. Kommentit (3) 

Kotimaan politiikan arkipäivää 12.12.2020, 15:08 

Suomalaiset ovat lahjakasta kansaa. Googlesta tippuu kännykkääni viestejä sosialistisesta mediasta ja hämmästyttävä on kansamme tietotaso. Minulle ihan tuiki tuntemattomat tuiki tavalliset kansalaiset näyttävät olevan suuria valtiosääntö- ja rikosoikeuden asiantuntijoita. Kansalaiset näyttävät olevan hyvin perehtyneitä myös epidemiologiaan, joka ilmenee kansan selvänä rokotusvastaisuutena, jota voisi nimittää myös kulkutautimyönteisyydeksi.

Sosiaalipolitiikasta, vaikka se kipeästi koskettaakin meitä kaikkia, Suomen kansa ei näytä olevan lainkaan kiinnostunut, sillä kukaan ei sosialistisessa mediassa ota kantaa parasta aikaa ajankohtaiseksi tulleeseen maamme historian toiseksi tärkeimpään lakiuudistukseen, jonka nimen päälle en nyt pääse, kun sitä niin harvoin tiedotusvälineissä lausutaan. Sosialistinen media näyttää arvostelevan maamme punavihreää mediaa, kuten Helsingin Sanomia ja Yleisradiota, punavihreän asian ajamisesta ja itsekin epäilen samaa. 

Nimittäin menossa on jo kova presidentinvaalitaisto ja punavihreämedia pyrkii saamaan maahamme seuraavaksi vihreän presidentin. Pekka Haavistohan on jo kaksi kertaa turhaan presidentiksi yrittänyt, mutta nyt ollaan hänen tilalleen nostamassa ehdokkaaksi Ville Niinistöä, jonka sukunimi jo tuo muutaman prosentin kannatuslisän. Juuri julkaistujen amerikkalaistutkimusten mukaan vielä enemmän Villen mahdollisuuksia lisää hänen tuuheatukkaisuutensa. Amerikkalaistutkimusten mukaan ohuttukkaisilla ei ole vaalitaistossa mitään mahdollisuuksia tuuheatukkaisia vastaan, joiden hiuslaite todistaa kantajansa elinvoimaisuudesta. Myös perussuomalaisten kannattaa huomioida tämä seikka ehdokasasettelussaan, sillä Jussi Halla-aholla on huonot edellytykset presidentin virkaan. Kommentit (2) 

Ylen sankia priha 11.12.2020, 16:05 

Läheltä piti, ettei Tuntematon sotilas jäänyt kirjoittamatta. Heti jatkosodan alussa alikersantti Väinö Linna oli ryhmineen marssimassa tiellä, kun Linna kuuli humauksen ja tunsi lämpimän henkäyksen niskassaan. Kranaatti oli iskenyt keskelle ryhmää, josta kuoli viisi miestä ja kaksi haavoittui vaikeasti. Linna selvisi vastoin todennäköisyyksiä pelkällä pökertymisellä. Varsinkin Tuntemattoman sotilaan ensimmäinen elokuvaversio on niin täynnä kuolemaa, että se tuntuu liioittelulta, sillä karkean arvioni mukaan vain noin 1/7 suomalaisista sotilaista kuoli viime sodissa. 

Linna kuului kuitenkin ikäluokkaan 1920 ja palveli etulinjassa, joten hän kuului siihen ryhmään, josta harva selvisi ehjänä. Ryhmänsä menettänyt Linna siirtyi sitten vähäksi aikaa Paavo Tanskin, eli Vanhalan, jota myös Ylen sankia prihaksi kutsuttiin, ryhmään. Ylen sankia priha oli hiljainen hihittelijä, jota kaikenlainen mahtipontisuus ja muu typeryys huvitti suuresti ja niinpä tuntuu erikoiselta, että hänen täällä Kuopiossa asuva aikamiespoikansa Juhani Tanski on Suomen Työväenpuolueen puheenjohtaja ja oli nuorempana maamme johtavia maolaisia. Epäilen kyseessä olevan jonkinlaisen isäkapinan eikä huumorin. Kommentit (0) 

Kaunisteltu sotaromaani 10.12.2020, 16:25 

Luin tuossa Mauno Jokipiin toimittaman kirjan Tuntemattoman sotilaan rykmentti ja siitä saa sen kuvan, että Tuntematon sotilas kaunistelee sotaa. Esimerkiksi seuraavaa tapausta Linna ei kerro, jonka kertomuksen lainaan pitkälti suoraan Jokipiin kirjasta. Eräs sotamies Jyrkinen oli voittanut kortilla huomattavan summan rahaa, jonka asian muuan toinen peluri pani merkille. Seuraavan taistelun aikana tämä toinen peluri ampui syöksyyn noussutta Jyrkistä selkään aivan kylmäverisesti. Tapauksen nähnyt aseveli olisi ampunut heti murhaajan, mutta koska lipas ei ollut paikallaan nosti hän vain kovan metelin näkemästään, jotta toiset miehet olisivat ampuneet moisen miehen. 

Murhaaja huomasi tulleen tekonsa ilmi ja syöksyi sen jälkeen ilman asettaan välimaastoon jääden sinne hortoilemaan. Siellä, tai peräti vihollisen puolella hän vietti koko päivän. Iltapäivällä hän yritti juosta takaisin suomalaisten puolelle, mutta ei onnistunut, koska muut miehet olivat langettaneet jo hänelle porukalla tuomion. Vaikka murhamies käsiään kohotellen aneli armoa, useat lähes yhtäaikaiset laukaukset lopettivat hänen elämänsä. Edellä kerrottu tapaus ei ollut ainut. 

Myöhemmissä tutkimuksissa ilmeni, että omien ampumiseen ja ryöstämiseen oli syyllistynyt eräs toinenkin sotilas. Pataljoonan komentaja majuri Väänänen olisi halunnut hoitaa asian pikaoikeudenkäynnillä, mutta divisioonassa asia luvattiin käsitellä kiireellisenä. Lopulta tuomittu sai 2 v 8 kk vankeutta. Ilmeisesti sotaoikeus katsoi, ettei murhista ollut riittävästi näyttöä, vaan kysymyksessä oli vain ruumiiden ryöstely. Kommentit (0) 

Väinö Linna ja Suonenjoki 09.12.2020, 16:34 

Pikkuisen pidättyväinen oli kirjailija Väinö Linna savolaisten suhteen. Tuntemattomassa sotilaassa oekeita immeisiä edustaa ainoastaan lähetti Mielonen ja hänkin on romaanissa vähän sivuosassa. Olisiko savolaisboikottiin ollut selityksenä kielelliset syyt, sillä Linna ei ilmeisesti savoa kunnolla hallinnut. 

Kuitenkin tuleva kirjailija oli todistettavasti paljon tekemisissä oekeitten immeisten kanssa. Olihan esimerkiksi miehistä uljain, eli Viho Koskela, Nilsiästä, vaikka Tuntemattomassa sotilaassa hänet muutettiinkin hämäläiseksi. Sellaisen tarinan olen kuullut, että Jatkosodassa vallan Linnan ryhmässä olisi ollut eräs Suonenjoen Kärkkäälän kylän mies, mutta täyttä varmuutta tarinan todenperäisyydestä minulla ei ole. 

Sen sijaan Panu Rajalan toimittamasta Linnan muisteluista selviää luotettavasti, että tulevalla suurkirjailijalla oli tiivis yhteys Suonenjokeen. Nimittäin välirauhan aikaan Linnan kuului joukkueeseen, jonka johtajana oli suonenjokelainen reservinkornetti Otranen. Miehen sukunimi on niin epäsuonenjokelainen, että epäilen, ettei mies ollut syntyperäisiä suonenjokelaisia. Otranen ei paljoa joukkuettaan johtanut, vaan keskittyi enemmänkin kovasti kiroillen odottamaan kotiuttamista, sillä hän oli ollut pitkään rivissä, koska oli Talvisodan käynyt mies. 

Aikoinaan Otranen sitten pääsi siviiliin, mutta hänen seuraajakseen joukkueen johtajaksi tuli alikersantti Jäppinen, joka myös oli suonenjokelaisia ja hänellähän myös on ihan lajityypillinen suonenjokelainen sukunimi. Jäppinenkin oli Talvisodan veteraani ja myös hänellä oli kova koti-ikävä. Kun Otranen oli lähdössä siviiliin, niin Jäppinen huuteli hänen peräänsä savoksi, että "kyllä minäkin tiältä vielä tulen, tilloohan pöytä Hansasta valmiiksi". 

Hansa-nimistä ravintolaa ei Suonenjoella ole ollut, vaan ilmeisesti Hansa oli Pieksämäellä. Suonenjoella taisi kieltolain jälkeenkin olla vanha viinanvastainen laki pitkään voimassa, ja minäkin muistan sen ajan, jolloin suonenjokelaiset joutuivat hakemaan viinansa Pieksämäeltä Alkosta, koska omasta pitäjästä väkijuomia ei laillisesti saanut. Kommentit (0) 

Asumaniemi 08.12.2020, 17:10 

Väinö Linnan muisteluita lukiessani on selvinnyt, ettei Tuntemattoman sotilaan nuori täydennysmies Asumaniemi ollutkaan todellisuudessa lukiolaispoika Asumaniemi, vaan hän oli hullunrohkea 36-vuotias luutnantti Allan Gummerus. Gummeruksethan ovat tunnettua kulttuurisukua, jonka suvun edustajista osa on suomentanut nimensä Pihkaloiksi. Tunnetuin suvun edustaja on urheilufilosofi Lauri "Tahko" Pihkala. Gummerus ei kaatunut ihan Jatkosodan loppuvaiheessa, kuten kirjassa kerrotaan, vaan heti sodan alussa Läskelässä Sortavalan lähellä. Tarkka-ampuja osui ilmeisesti Läskelän paperitehtaan ikkunasta luutnanttia rintaan. 

Tuntemattomassa sotilaassa Asumaniemen viimeiset sanat ovat: "Se on vasemmalla puolella... Sydän on vasemmalla puolella". Gummerus sen sijaan sanoi viimeiseksi lauseekseen, että: "Perkele, kummalla puolen sydän on?" Linnan muisteluiden mukaan Gummerus kärsi lievästä puheviasta, joka ssattoi olla selitys sille, että 36-vuotias hullunrohkea ammattiupseeri oli vielä vain luutnantin arvoinen. Viimeiset sanansa hän lausui ihan änkyttämättä. Kommentit (0) 

Hauhia 07.12.2020, 17:13 

Muutenkin kuin Koskelan tapauksen osalta Väinö Linna kaunistelee sodan todellisuutta. Panu Rajalan toimittamassa Linnan muisteluissa kerrotaan sotamies Hauhian tapaus sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Hauhia ei ollut todellisuudessa nuori täydennysmies Hauhia, vaan ihan kokenut rintamamies Oiva Salmi, joka asemasota-aikaan epähuomiossa nosti päätään liian korkealle, jolloin tarkka-ampuja osui häntä heti keskelle otsaa. 

Merkillistä tapauksessa on se, että vaikka miestä oli ammuttu keskeltä otsaa päästä läpi aamupäivällä, niin hän eli iltapäivään asti. Kun häntä vedettiin ahkiolla jsp:lle, avasi hän vielä itse puseronsa napit. Kun noin 30 vuoden kuluttua kuvataan Tuntemattoman sotilaan neljäs elokuvaversio, kannattaa Hauhian tapaus esittää niin kuin se todellisuudessa tapahtui, sillä tavalla se lisää elokuvan sodanvastaista sanomaa; yleensä sotafilmeissä kuollaan liian kauniisti. 

Muistelen, että Veijo Merellä oli jokin novelli asialleen täysin omistautuneesta tarkka-ampujasta, joka kehittää taitonsa niin ilmiömäiseksi, että hän ampuu vihollista niin keskelle otsaa, ettei tämä kuolekaan; tällä asialla saattaa olla jopa jokin lääketieteellinen selitys. Voi olla, että Meri sai idean novelliinsa Hauhian todellisesta tapauksesta. Kommentit (0) 

Koskela 06.12.2020, 16:07 

Luinpa tuossa ajankohtaan sopivasti Panu Rajalan toimittaman Väinö Linnan muisteluihin perustuvan kirjan Päivä on tehnyt kierroksensa, josta sain lisätietoa Tuntemattoman sotilaan esikuvahenkilöiden taustoista. Nykyään on yleisesti tiedossa, ettei miehistä uljaimman, eli Vilho Koskelan esikuva olekaan urjalalaisia, vaan hän on nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen. Ihan uusi tieto minulle oli, että Tuntemattoman sotilaan Koskela olikin leskimies, sillä hänen vaimonsa oli ampunut itsensä. 

Se tieto saattaa selittää Koskelan vaiteliaisuuden. Sen sijaan en ole varma siitä selittääkö se myös miehen pahapäisyyden juovuksissa. Saattaa olla, että Koskela oli pahapäinen juovuksissa jo ennen vaimon itsemurhaa. Itse olen pohdiskellut hiljaa mielessäni Tuntemattoman sotilaan upseerikorsun tapahtumia Marskin synttäreitä juhlittaessa, kun miehistöpuolelle hoilataan Punakaartin marssia kiljupöhnässä, niin upseeripuolella joku laulaa saksaksi saksalaista marssilaulua, siihen asti kunnes Koskela alkaa häiritä esitystä omalla Ratiritirallallallaan ja lopuksi vetää saksalaismarssin esittäjää turpaan. 

Saattaa olla, että vain kansakoulun käynyt Koskela tuntee olemattoman kielitaitonsa vuoksi katkeraa alemmuutta herraspoikaa kohtaan tai sitten taustalla on nöyryyttävät kokemukset kansakouluajalta. Saattaa olla, että natsihenkinen opettaja Rautajärvi nöyryytti kansakoulussa punapäällikön vähemmän reipasta jälkeläistä laulattamalla tällä asennekasvatusmielessä Ratiritirallaata jossain laulunkokeissa. Kaikkihan muistavat, miten nöyryyttäviä kokemuksia laulunkokeet olivat muutenkin. Kommentit (0) 

Kapteeni Kaarna ja Simpauttaja 05.12.2020, 17:01 

Tänään tulee sitten jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan telkkarista lasten nukahtamishetken jälkeen Tuntemattoman sotilaan uusin versio ja huomenna vielä lasten katseluaikaan jo perinteiseksi muodostuneeseen itsenäisyyspäivän viettotapaan Tuntemattoman sotilaan vanhin verisio. Jos jotakuta jo kyllästyttää Tuntemattoman sotilaan katselu, niin hän voi vaihtoehtoisesti kuunnella Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaverision tästä linkistä, jossa sitä on kuunneltavissa parikymmentä tuntia: https://areena.yle.fi/audio/1-4301203 Kuunnelmaversio on vuodelta 1966 ja elävästi muistan, että pikkupoikana sitä innolla kuuntelin, vaikka en ehkä kaikkea ymmärtänytkään. 

Kuuntelin äsken kuunnelman ensimmäistä osaa ja nyt ymmärsin, että vaikka kapteeni Kaarna oli ylennyt upseeriksi ihan kansakoulupohjalta, niin Nietzsche hän oli opiskellut. Se paljastuu, kun hän puhuttelee lomalta viikon viiveellä saapunutta psykopaatti-autonapumies Lehtoa hyvin ymmärtäväiseen sävyyn, jossa olisi myös ollut ainesta upseeriksi ja yli-ihmiseksi. Sikäli Väinö Linna kaunistelee romaanissaan Lehdon kaatumistapausta, sillä todellisuudessa samalle kerralla kaatui pikakiväärin yllättämänä koko hänen johtamansa ryhmä.

Mitään pelkäämätön kapteeni Kaarna oli kaatunut ensimmäisessä taistelussa traagisesti jo ennen Lehtoa. Erityisen vaikuttavasti tapaus on esitetty Tuntemattoman sotilaan keskimmäisessä elokuvaversiossa, jota ei ole pitkään aikaan telkkarissa esitetty, koska se version antaa sodasta hyvin ahdistavan ja vastenmielisen kuvan eikä kansa halua sellaista katsoa. Itseäni tosin häiritsee Mollbergin filmissä se, että Kaarnaa näytellyt Veikko Tiitinen kaatui vähän samalla tavalla myös Simpauttaja-elokuvassa, mutta se kohtaus, jossa issee viskaa tämän omalla pellolla, on tragikomedia eikä tragedia. Tuntematonta sotilasta katsoessa Simpauttajan tragikoominen kaatumiskohtaus häiritsee Kaarnan traagisessa kaatumistapauksessa. Katsokaa vaikka itse: https://www.youtube.com/watch?v=1jZWHLfkZWI Kommentit (2) 

Tsernobyl 04.12.2020, 16:50 

Luinpa tuossa ukrainalais-amerikkalaisen historian professori Serhii Plokhyn kirjan Tsernobyl - Ydinkatastrofin historia ja huomasin jälleen kerran kirjoittaneeni aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin väittänyt, että Tsernobylissä nimenomaan testattiin sitä, saako räjähtämättömäksi suunniteltua laitosta räjähtämään ja koe onnistui. Tosiasiassa Tsernobylissä testattiin vain sitä, miten laitos voisi käyttäytyä eräissä yllättävissä vikatilanteissa ja saatiin selville, että se voi käyttäytyä hyvin yllättävällä tavalla. Meidän suomalaisten onni on se, että alun perin suunnitellut kokeet oli tarkoitus suorittaa Suomenlahden rannalla Sosnyvyborissa, mutta sikäläinen henkilökunta uskalsi kieltäytyä asiasta.

 Jos Sosnyvyborin henkilöstö olisi ollut vähemmän ennakkoluuloista, saattaisin kirjoitella tätäkin juttua jossain muualla. Tosin tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Tsernobylin onnettomuus oli hämmästyttävän lievä, sillä vain viisi prosenttia yhden reaktorin sisältävästä radioaktiivisuudesta pääsi ympäristöön. Jos yhden reaktorin katastrofi olisi ollut täydellinen, niin ainakin professori Plokhynin mukaan koko Eurooppa olisi muuttunut asuinkelvottomaksi. Itse en asiasta ymmärrä, mutta epäilen, että käytännössä radioaktiivisuus ei olisi jakautunut tasaisesti koko maanosaan ja ehkä sittenkin osa Euroopasta olisi säästynyt. 

Plokhyn myös uskoo, että mikäli kaikki voimalaitoksen neljä reaktoria olisi sylkäissyt sisuksensa taivaalle, olisi seuraamukset olleet jokseenkin sellaiset, joista Johanneksen Ilmestyskirjassa puhutaan, kun siellä puhutaan maailmanlopusta. Radioaktiivisuus olisi valunut jokia pitkin valtameriin, jotka olisivat tulleet tappavan myrkyllisiksi. Vähällä siis Tsernobylissä selvittiin. Ainoastaan kolmenkymmenen kilometrin säteeltä voimalan ympäristöstä ihmisten asuminen on kiellettyä seuraavien muutamien kymmenien tuhansien vuosien ajan. Tosin Neuvostoliiton konkurssi saattoi suurelta osin johtua tästä suhteellisen vaatimattomasta voimalaonnettomuudesta. Eräiden laskelmien mukaan onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle kolme kertaa enemmän, mitä ydinvoimalat ovat sille tuottaneet. Kommentit (0) 

Uukuniemeläinen mestariuimari 03.12.2020, 16:39 

Joskus alkusyksystä kirjoitin uukuniemeläisestä mestariuimari Matti Hämäläisestä, jonka kerrottiin Muistojen Sortavala-kirjassa uineen elokuun 10.-11. vuonna 1927 ensimmäisenä ja tähän mennessä tiettävästi ainoana ihmisenä maailmassa Valamosta Sortavalaan. Uitu matka oli harhailut huomioon ottaen noin 42 kilometriä ja aikaa kului Hämäläiseltä tähän ainutlaatuiseen urheilusuoritukseen 26 tuntia 9 minuuttia. Mainittakoon, että Englannin kanaali, jonka ylitse oli aikaisemmin uitu, on leveydeltään "vain" n. 32 km. 

Aikoinaan harmittelin sitä, ettei Muistojen Sortavala-kirjassa kerrottu tarkempia yksityiskohtaisia tietoja ennätysuinnista, mutta kun nyt kävin tutkimassa digilehtiarkistoa, niin ilmeni, että Matti Hämäläisestä tuli tapauksen johdosta merkittävä aikansa julkisuuden henkilö ja monet sanomalehdet julkaisivat hänestä pitkiä juttuja. Yllä oleva kuva mestariuimarista on otettu Etelä-Saimaan digiversiosta. Löysin digiarkistosta myös tilastodataa uintiretkestä. Kaipaamaani tuulilukemaa, joka nykyään yleensä ennätystuloksiin liitetään, en löytänyt. 

Sellaisen tiedon sen sijaan löysin, että jossain matkan vaiheessa Laatokan vesi oli alle kymmenasteista. Luulen että hyytävä vesi oli sillä kohtaa Valamon edustalla, jossa vettä on peräti 225 metriä. Mestariuimarin fyysisistä ominaisuuksista sain selville, että hän oli 174 cm pitkä ja painoi normaalisti 88 kilogrammaa, mutta uintimatkan aikana paino oli pudonnut 82 kilogrammaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Laatokka-lehti tietää kertoa, että urheilusankarin peräsuolen lämpötila, jota ei mielestäni nykyään enää mainita urheilunennätysten yhteydessä, oli 38,1 astetta ennätyssuorituksen jälkeen. Siinä tilastotiedossa olisikin ainesta vaativaksi urheilutietokilpailun kysymykseksi. Uskon peräsuolimittauksen tehdyn välittömästi miehen rantauduttua. Kommentit (0) 

Ei voi olla totta! 02.12.2020, 21:15 

Olen taistellut lukuisilla jalkapallokentillä, mutta eilinen Suomen naismaajoukkueen tekemä voittomaali tulee syöpymään tulikirjaimilla muistini sopukoihin samalla tavalla kuin Wirenin kaatuminen aikoinaan. Harva on se kerta, jolloin urheilussa nähdään moista draamaa. Suomi oli Skotlantia vastaan selvästi alakynnessä koko pelin ajan ja ihmeenä voi pitää sitä, että tulos oli 0-0 viime sekunneille asti. Sitten kentälle juoksi ensimmäiseen maaotteluunsa vaihtopelaajana Amanda Rantanen, joka sai hyvin ikävän näköisesti pallon päin pläsiään ja mielestäni purskahti enemmänkin kivusta kuin onnesta itkuun, kun pallo pomppasi hänen naamastaan Skotlannin maaliin. Niinpä Suomi voitti ottelun 0-1, vaikka kulmat olivat vastustajalle 11-1 ja maalipaikat 17-4. 

Suomalaiset alkavat nykyään olla kuin ruotsalaiset ennen, eli voittavat tiukoissa paikoissa vasten kaikkia todennäköisyyksiä. Jostain syystä pallot pomppivat nykyisin suotuisasti Suomelle sekä nais- että miesjalkapalloilussa. Nyt näyttää jo varmalta, että myös maamme naiset tulevat pelaamaan seuraavissa Em-kisoissa, mikäli sellaisia koskaan järjestetään. Hiihtolajeissa Suomi ei enää menesty, mutta jalkapallossa meikäläiset alkavat maailman huippua. Kuukausi sittenhän Suomen B-maajoukkue voitti maailmanmestari Ranskan vieraskentällä selvästi 0-2. 

 Eilen tunsin sääliä skotteja kohtaan, koska elämä ei kohdellut heitä oikeudenmukaisesti edes jalkapallossa. Muutenkaan heillä ei mene hyvin. Vaikka heidän rannikollaan on rikkaat öljykentät, niin kansa on köyhää eurooppalaisen mittapuun mukaan. Skotlannin bkt/asukas on 26.000 taalaa, kun esimerkiksi Puolassa se on 33.000 ja Isossa-Britanniassa keskimäärin 35.000. Ennustan, että Iso-Britannia tulee hajoamaan ja että Pohjanmeren öljykenttien omistuksesta neuvotellaan vielä kiivaammin kuin brexitistä. Kommentit (0)