Metsofasaani 25.12.2020, 15:28 

 Havukka-ahon ajattelija on kerrassaan mainio kirja ja äsken nähty Kai Lehtisen elokuvaversiokin on ihan katsottavissa, mutta pikkuisen minua häiritsee se, ettei Konsta Pylkkästä esittävä Kai Lehtinen vastaa mielikuvaani päähenkilöstä. Minusta entinen kymmenottelija Kai Lehtinen on liian fyysinen Konstan rooliin. Minusta parempi Konsta oli kuivankälppeä Lauri Leino, joka näytteli Konstaa noin 50 vuoden takaisessa tv-sarjassa. 

Pikkuisen Veikko Huovinen vääristeli kirjassaan reaalitodellisuutta. Kaikki muut mahdolliset kanalintujen sekasikiöt kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt olevan olemassa, mutta metsopyytä ei ole vielä tavattu. Mutta itsepä taisin tehdä vielä tieteellisesti ainutlaatuisemman hybridihavainnon. Nimittäin kun ajelimme Kärkkäälän tiellä seisoi ajoradalla hievahtamatta kerrassaan omituisen näköinen otus, joka oli vielä niin tyhmäkn, ettei autoa pelännyt. Ilmeisesti kyseinen siivekäs oli syömässä kiviä. Naarasmetsoksi eli koppeloksi lintu oli vähän liian pieni, mutta fasaaniksi, joita niitäkin on jostain siunaantunut kylälle, se oli liian iso. 

Lajimääritykseni ei ole vielä täysin luotettava, mutta vahva epäilys minulla on siitä, että kyseessä oli maailman ensimmäinen havainto metsofasaanista. Tämä ei ollut ensimmäinen näkemäni sekasikiö, koska kerran Kupsin pelin katsomossa eräs miehenpuoli huusi tuomarille römeällä äänellä jonkin tulkinnanvaraisen vihellyksen jälkeen, että "sinä saatanan sekasikiö". Kommentit (0)

Lahja Euroopalle 24.12.2020, 15:51 

 Minulle on suotu armolahja, jonka avulla näen ennusunia, joissa minulle etukäteen kerrotaan varsinkin tulevien urheilutapahtumien lopputuloksia. Unessa minulle yleensä ilmestyy Teksti-tv:n ruutu, jossa näen tulevan tapahtuman uutisotsikon yleensä virtsan värisin kirjaimin. Se harmillinen asia ennusunissani on, että yleensä minulle annetaan tuonilmaisista tulevista tapahtumista virheellistä tietoa. 

Pari yötä sitten näin unessa teksti-tv:n ruudun, jossa kerrottiin kullan värisin kirjaimin, että Brexit-sopimus on syntynyt. Luulin aamulla, että sama asia olisi kerrottu myös reaalimaailmassa, mutta niin ei sitten ollutkaan tapahtunut, vaan neuvottelut jatkuvat edelleen. Se on hyvä se, että neuvottelut edes jatkuvat ja Euroopalle olisi hyvä joululahja sivistysvaltioiden välinen sivistynyt sopimus tässä tärkeässä asiassa. 

Nimittäin maailmankirjat ovat nykyään sen verran sekaisin, ettei uusia sotkuja enää kaivata. Suomen EU-sopimuksesta kättä väännettäessä minä nuorena vihaisena miehenä vänkäsin Heinolan torilla monta kertaa EU-intoilijoiden kanssa siitä, että jos Suomen pitää EU:hun liittyä, niin kuluttajaneuvojana pystyn sen verran Suomen herroja virkani puolesta neuvomaan, että kaikissa sopimuksissa, myös kuluttajasopimuksissa, pitäisi olla selkeä irtisanomislauseke; se ehkäisee monelta riidalta ja kyllä Suomenkin Eu-sopimuksessa pitäisi selvä irtisanomislauseke olla. 

Nyt Brexit-sotkua seuratessani mielessäni sanon, että mitäs minä sanoin, mutta vahingoniloa en tunne, sen verran sekaisin ovat mualiman kirjat. Samaan aikaan, kun Suomi oli menossa Eu:hun, niin Neuvostoliiton osavaltiot olivat eroamassa Neuvostoliiton unionista ja se onnistuikin ainakin näillä näkymillä aika verettömästi, koska Neuvostoliiton perustuslaissa oli selvät pykälät siitä, miten Neuvostovaltioiden suuresta perseestä voi erota.

Se oli hyvä asia se ja myös Eu-sopimukseen pitäisi irtisanomislauseke saada, mutta sehän ei onnistu, koska tuollainen päätös edellyttää yksimielisyyttä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että Puola oli aikoinaan Euroopan suurvalta, mutta sitten sovittiin, että sikäläisessä herrainkokouksessa Sejmissä pitää päätökset tehdä yksimielisesti eikä Puola enää sen jälkeen ollut suurvalta. Kommentit (2) 

Jussi Kurikkala 23.12.2020, 17:36 

 Siinä kolme suonenjokelaista hiihdon maailmanmestaria, eli Eino Olkinuora, Jussi Kurikkala ja Kalle Jalkanen, poseeraavat vuoden 1941 Cortinan mm-hiihdoissa, jotka myöhemmin Saksan hävittyä sodan, menettivät mm-arvonsa. Kalle Jalkanen voitti maailmanmestaruutensa tosin jo vuonna 1938 Lahdessa 50 kilometrillä ja olympiakultaa hän voitti 1936 Garmisch-Partenkirchenissä viestinhiihdossa. Kuvan miehistä vain Kalle Jalkanen oli syntynyt Suonenjoella. Eino Olkinuora oli syntyjään Kaukolasta Karjalasta ja Jussi Kurikkala Kalajoelta Pohjanmaalta. 

Kurikkala oli näistä maailmanmestareista ainut, joka ei männyt sodassa. Hän ei joutunut rintamalle heikkojen keuhkojensa vuoksi; tästä huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden 50 kilometrillä vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39 -vuotiaana vuonna 1951. Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt hiihtohistoriaan siitä, että eräässä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua. Sitten hän laskettelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena. 

Sekä Kurikkala että Olkinuora kilpailivat myös juoksijoina. Kurikkala jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13.. Ilmeisesti sairaudet heikensivät jo tuloskuntoa. Myös Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 metrillä ja viides 5.000. 

Ja sitten tietokilpailukysymys joulun pyhien ratoksi: ketkä neljä suomalaista olympiavoittajat tai maailmanmestarit ovat juosseet 5000 metriä alle 14 minuutin - Olkinuora tai Kurikkala eivät siihen pystyneet? Lontoon kisoissa osallistui 10.000 metrin juoksuun suonenjokelainen Salomon Könönen eikä hän oikein tyydyttänyt silloisen mittapuun mukaisia suomalaistoiveita, vaikka olikin parhaana meikäläisenä seitsemäs. 

Könönen oli vaatimaton mies eikä saavutuksillaan kerskaillut, mutta joskus hän totesi, että sen Lontoon maratonin hän olisi kyllä voittanut, jos olisi saanut sen juosta. Seuraavana kesänä hän juoksi maailman sen vuoden kärkituloksen 2.28,39, joka aika oli peräti yli kuusi minuuttia Lontoon voittoaikaa parempi. Kommentit (0) 

Eino Olkinuora ja Hitlerin mitali 23.12.2020, 16:32 

Jututinpa päivällä suonenjokelaista urheilumiestä, joka kertoi, että Cortinan mm-hiihdoissa vuonna 1941 viestikultaa voittaneen Eino Olkinuoran mm-kultamitali on erään suonenjokelaisen yhdistetyn hiihtäjän palkintokaapissa. Kyseessä ei ole Rauno Miettisen palkintokaappi, vaan erään toisen jo ennen sotia yhdistetyssä huipulla olleen suonenjokelaisen kaappi. Olkinuora oli tarinan mukaan antanut sen kaverilleen, koska ei halunnut Hitlerin mitalia kanniskella. Se oli hyvin yhteiskunnallisesti tiedostava kannanotto suomalaiselta hiihtäjältä vuonna 1941. Saman vuoden lokakuussa mitään pelkäämätön Olkinuora kaatui ennen kuin hänestä ehdittiin tehdä Mannerheim-ristin ritari. 

Vaikka Eino Olkinuora oli syntyisin Karjalan Kaukolasta, edusti hän vuonna 1941 Suonenjoen Vasamaa. Menestyvä suksivoidetehtailija Esa Rossi houkutteli siihen aikaan maamme huippuhiihtäjiä Suonenjoelle, ja niinpä siihen aikaan tulevan mansikkakaupungin edustajat olisivat ainakin paikkakunnalla vallinneen näkemyksen mukaan voittaneet viestihiihdossa muun maailman. Siitä hieman kiistellään, olisiko myös Suonenjoen kakkosjoukkue myös voittanut muun maailman. 

Vaikka ainakin hyvän tarinan mukaan Eino Olkinuora inhosi Hitleriä, niin ainoan suonenjokelaisen olympiavoittajan Kalle Jalkasen asenne ei ollut ehkä yhtä ehdoton. Nimittäin hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka ainoana Suomen joukkueen edustajana teki Hitler-tervehdyksen vuoden 1936 Garmisch-Partenkirschenin olympialaisten avajaisissa. Monet väittävät, että iisveteläinen työläishiihtäjä Kalle Jalkanen olisi kyseisen tervehdyksen tehnyt, mutta ainakin Kalle serkku Aarne Jalkanen, joka on Suomen mestari hänkin, kiisti asian jyrkästi, kun sitä häneltä kysyin.

 Voi tietysti olla, että huumorimiehenä Kalle olisi yrittänyt pelleillä samalla tavalla kuin pielaveteläinen keihäänheittäjä Juha Laukkanen, joka jossain suurkisoissa tervehti saksalaista kilpakumppaniaan pahennusta herättävällä käden nostolla ja taisi Laukkanen vielä tehostaa temppuaan muodostamalla sormistaan Hitler-malliset viikset nenänsä alle. Teko herätti kansainvälistä pahennusta, mutta Suomessa asiasta kuitenkin vaiettiin. Kommentit (0)

 Kekkonen ja romanit 21.12.2020, 15:31 

Presidentti Tarja Halosen lisäksi myös aiempi presidentti Urho Kekkonen oli kiinnostunut romanien asioiden järjestelemisestä. Lainaan nyt suoraan Halos-kirjaa, jossa kerrotaan, että syksyllä 1942 toimiessaan Siirtoväen huollon keskuksen johtajana hän totesi, että mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä. Kekkonen oli tarmokas ja aikaansaapa hallintomies ja 1943 tammikuussa aloitti toimintansa ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu leiri ja myös romaninaiset saivat vastaavanlaisen leirin. Heinävedellä toimi sota-aikana jonkinlainen työleiri ja voi olla, että sinne sijoitettiin myös romaneja. 

Tosin en jaksa uskoa, että edes Jatkosota-aikaan Suomessa Heinävedellä olisi surmattu ja suohon upotettu 40 mustalaista, kuten kansanperinteessä kerrotaan joskus historiassa tapahtuneen. Urho Kekkonen oli nuorempana raaka mies muitakin kuin romaneja kohtaan. Sota-aikaan hän esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä vaan ryssiä. 

Monen poliitikon ura olisi saattanut sodan jälkeen tyssätä moiseen ja monissa maissa olisi saattanut odottaa tuollaisesta kirjoittelusta rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta Suomi on ollut välillä hämmästyttävän vapaamielinen maa. Nähtäväksi jää, joutuvatko juuri Suomeen palanneet Isis-äidit kirjoittelustaan vastuuseen, vai kohdellaanko heitä kuin Kekkosta muinoin. Kommentit (2) 

Halonen ja romanit 21.12.2020, 15:09 

Lukaisinpa juuri Katri Merikallion kirjan Tarja Halosesta enkä turhaan. Halonen on kunnostautunut elämässään monenlaisten vähemmistöjen puolustajana, joka oikein onkin. Halos-elämäkerrasta opin mm. minulle uutta tietoa maamme mustalaisista, joita nykyään mieluummin kutsun romaneiksi. Enpä ole ennen tiennytkään, että perimätiedon mukaan tuossa ihan lähellä Heinävedellä olisi paikallinen väestö surmannut 40 romanin ryhmän ja upottanut ruumiit suohon. 

Yritin etsiä netistä lisätietoa tapauksesta, mutta mitään ei löytynyt. Vaikkapa joku Savon Sanomien tutkiva toimittaja voisi selvittää tätä joukkosurmaa. Jos joukkosurma tapahtui, saattoi se olla siihen aikaan ihan laillinen teko, koska Ruotsissa oli vuosina 1637-1748 voimassa laki, jonka mukaan romanit sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Kuningas varmaankin pyrki sillä tavalla vähentämään valtakunnan houkuttavuutta romaniväestön silmissä. 

Hitlerkin yritti ratkaista romaniongelman omalla tavallaan ja niinpä Saksa on tunnustanut 600.000 mustalaisen tappamisen. Tosin eräiden arvioiden mukaan surmattuja olisi ollut 1-2 miljoonaa, elikkä romanien holokaust oli suhteessa vielä juutalaisiakin pahempi. Tämä siitä huolimatta, että rotuopillisesti mustalaiset ovat Euroopan puhtaimpia arjalaisia. Arjalaisiahan natsit muuten arvostivat kovasti. 

Kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä 30-luvun pulavuosina paleltui kolme Balzarien suvun edustajaa Kakkisen järven jäälle, kun olivat palaamassa Kuopion tammimarkkinoilta eikä Airakselasta heille löytynyt yöpymispaikkaa, jonka varaan he olivat matkansa suunnitelleet. Tämäkin asia on syytä huomioida Veijo Baltzarin ja hänen serkkunsa pojan Heikki Lampelan toimintaa arvioitaessa. Kommentit (0) 

Vuosi 1918 maamme kevyen musiikin historiassa 19.12.2020, 16:29 

Asuin elämäni parhaat vuodet Itä-Hämeessä ja ihmettelin siellä asuessani, miten nuivasti siellä suhtauduttiin Sysmässä syntyneeseen Olavi Virtaan, joka kuitenkin on maamme kevyen musiikin historian ylivoimainen ykkönen. Meillä Suonenjoella on hehkutettu kovasti Kari Tapiota, vaikka hän jääkin Olan rinnalla kirkkaasti hopealla. Luulen, että Virtaa vieroksuttiin ensiksikin rodullisista syistä, koska miestä epäiltiin mustalaiseksi, vaikka tietääkseni Ola oli vain 1/8 romani. Tosin komea ulkomuoto ja komea ääni saattavat hyvinkin periytyä mustalaispuolelta. 

Toiseksi Virran suvun mainetta rasitti se, että suvun miehet olivat vuonna 1918 Sysmän punakaartin kantavia voimia. Itä-Häme on ollut poliittisesti kahtia jakaantunutta seutua, koska siellä on ollut paljon rikkaita kartanoita, joista monet vieläpä ruotsinkielisiä, mutta vastaavasti myös köyhiä on ollut paljon. Samanlainen tilannehan oli myös Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian Urjalassa. Vuosi -18 jätti jälkensä Suomen kevyen musiikin historiaan. 

Martti Jäppilä, Tatu Pekkarinen ja Olavi Virran isä joutuivat vankileirille ja Reino Helismaan isä ammuttiin kadulle, vaikka hän ei ottanut kapinaan osaa. Sen sijaan vuodenikäisen tamperelaisen Mauno Kuusiston molemmat vanhemmat kuolivat sairauteen eivätkä olleet sisällissodan uhreja, kuten joskus epäilin. Nykyään ei enää muisteta Heinolan punakaartissa toiminutta Heikki Tuomista, joka säilytti henkiriepunsa ja josta tuli 20-30-luvuilla tunnettu laulaja ja näyttelijä. Hän teki silloin peräti 64 levyäkin. Tuomisen tuntemattomuuteen saattaa vaikuttaa se, että hän vaikutti jossain vaiheessa Amerikassa, jossa häntä säesti Antti Kosola. 

En ole varma, oliko Antti Vihtori Kosolan sukua. Sen sijaan toinen Amerikassa maineeseen kohonnut lapualaistaustainen vaikuttaja Kustaa Hallberg oli Kosolan neljässerkku. Paremmin Kustaa Hallberg tunnettiin Amerikassa nimellä Gus Hall. Hall oli muutaman kerran jopa USA:n presidenttiehdokkaana. Tosin hänen edustamansa USA:n Kommunistinen puolue ei ollut maassa kovin suosittu. 

Saattaa kuitenkin olla, että Gus Hall jätti kuitenkin jälkensä maailmanhistoriaan, sillä eräs B-luokan näyttelijä Ronald Reagan haki Kommunistisen puolueen jäsenyyttä, mutta jostain syystä häntä ei huolittu. Epäilen, että Gus Hallilla oli osuutta hylkäysasiassa, koska hänellä oli pohjalaisen jyrkät yhteiskunnalliset mielipiteet. Hän esimerkiksi oli joskus 70-luvulla sitä mieltä, että ihminen joko on tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on tai ei ole raskaana. Kommentit (0) 

Martti Jäppilä 18.12.2020, 16:29 

Tiedän kolme hyvää urheilutietokilpailukysymystä, joilla pystyy erottamaan miehet pojista, kun on kyseessä urheilutietämys. Ensimmäinen kysymys on se, että mikä oli nimeltään se poliisi, jonka Helsingin olympiakisojen maratonjuoksijat joutuivat kiertämään reitin kääntöpaikalla? Toinen kysymys on, että paljonko oli uukuniemeläisen Juho Hämäläisen peräsuolen lämpötila, kun hän rantautui uintimaratoniltaan Valamosta Sortavalaan? Ja kolmaskin kysymys liittyy maratoniin, eli kuka johti vuonna 1932 Viipurin maratonia puolimatkassa? Tuo kisahan oli tärkeä, koska sen kolme parasta valittiin saman vuoden Las Angelesin olympialaisiin. 

Karsintakisan voitti Paavo Nurmi, joka juoksi matkan piikkarit jalassa, joka asia selittää sen, että hänen jalkansa olivat olympialaisten aikaan huonossa kunnossa ja voi olla, ettei hän olisi voinut juosta itse kilpailussa, vaikka häntä ei olisikaan julistettu ammattilaiseksi. Viimeisen kysymyksen vastaus on, että Viipurin maratonia johti puolimatkassa paremminkin jalkapalloilijana tunnettu Martti Jäppilä. Jäppilänkin nimi vilahti Olavi Virta-elokuvassa, sillä monipuolisesti lahjakas mies kunnostautui myös musiikin saralla ja hän oli maineikkaan Dallabe-orkesterin napamies. Jäppilän sanoittama Iltatuulen viesti lienee Maamme-laulun ja Säkkijärven polkan jälkeen soitetuin kappale Yleisradiossa. 

Säkkijärven polkan menestyksen salaisuus on myös siinä, että sitä soitettiin Jatkosodan alussa radioaalloilla monta viikkoa putkeen, koska siten estettiin venäläisten Viipuriin jättämien radiomiinojen räjäyttäminen. Muutenkin Martti Jäppilän ja Olavi Virran vaiheet kytkeytyvät toisiinsa, koska Olavi Virran isä Juho Virta ja Martti Jäppilä olivat yhtä aikaa Hennalan vankileirillä, sillä molemmat olivat punikkeja. Martti Jäppilä selvisi kokemuksesta vähemmillä vammoilla, mutta Virta koki leirillä hermoromahduksen, jonka seurauksena hän alkoi juomaan itsetuhoisesti. Elokuvassa Juho Virta esitetään koomisena juoppokekkulina, vaikka todellisuudessa kyseessä oli tragedia. Kommentit (4) 

 Virta ja Theel 17.12.2020, 16:48 

 Ja taas on lukijapalaute säälimättömällä tavalla paljastanut, että eilen tuli taas kirjoitettua ropakantaa Olavi Virrasta ja varsinkin tapauksesta, joka sattui, kun kova urheilumies Ola oli edustamassa Seutulan Kuokkaveikkoja. Nimittäin ilmeisen asiantunteva ja asiaan hyvin perehtynyt taho on lähettänyt seuraavan viestin: "Peter von Baghin ja kumppaneiden kirjoittamassa kirjassa ”Olavi Virta - legenda jo eläessään”, sanotaan sivulla 135, että Ola lauloi Suomi-verkkareissa ja monot jaloissaan kappaleen ”Kun ilta ehtii” ja toiselle puolelle singleä ”Annabella”. Samassa yhteydessä mainitaan, että Virta tuli kaupunkiin pyykkiauton mukana puntikselle. Kirjassa on hieman sekavasti selvitetty, mutta siinä mainitaan, että Ola olisi rikkonut tahallaan silmälasinsa ja pääsi niitä reerauttamaan. Toisaalta puhutaan puntiksesta…" Ola ei siis korjauttanut hampaitaan kuten eilen erheellisesti väitin, vaan silmälasejaan ja myöskin tuo monoasia on hyvä lisätieto. Virta-elokuvassa olisi ollut vaikuttava kohtaus, kun päähenkilö olisi kuvattu laulamassa Kun ilta ehtii-kappaletta levyille Suomi-verkkarissa monot jalassa. 

Epäilen, että en ole lukenut kommentaattorin mainitsemaa Peter von Baghin kirjaa Olavi Virrasta, mutta sen sijaan olen lukenut Peter von Baghin, joka varmaan kavereiden kesken oli vain pelkkä Peter Bagh, muistelmateoksen, jossa hän kertoo Virran kovasta kilpakaverista Henry Theelistä. Molemmat miehet olivat suuria iskelmätähtiä, mutta sen lisäksi heitä yhdisti se, että molemmat herrat tykkäsivät kovasti tytöistä. Ainakin hyvän tarinan mukaan miehillä oli kiivas kilpailu siitä, että kumpi saa hernepullonsa ensin täyteen.

 Kilpakumppaneilla oli kiertueillaan mukanaan pullo, jonne he jokaisen onnistuneen aktin jälkeen pudottivat herneen. Nyt en kuitenkaan muista, kumpi sai pullonsa ensiksi täyteen. Sen asian von Bagh muistelmissaan kertoo, että kerran Oulun turneella Henry Theel ihastui johonkin naiseen niin perusteellisesti, että päätti jäädä tämän luokse asumaan. Uusi ihastus sitten soitteli Theelin lailliselle vaimolle Helsinkiin, että Henryn tavarat pitäisi lähettää Ouluun. Siihen vaatimukseen vaimo vain kivahti, että sillä miehellä ei ole muuta omaisuutta kuin salkku ja mulkku. Salkku Henryllä oli, koska hän säilytti siinä nuottejaan. Kommentit (0) 

Olavi Virta 16.12.2020, 16:45

Pari iltaa sitten tuli telkkarista Olavi Virrasta kertova elokuva, jonka mielenkiinnolla katsoin, vaikka kovin montaa tähteä filmi ei arvosteluissa saanutkaan. Myönteistä kuitenkin oli, että näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi ja että Virta lauloi hyvin, eli paremmin kuin kukaan muu tuon alan taiteilija on maassamme koskaan laulanut. Dramaattisemmankin elokuvan Virran vaiheista olisi saanut. Tapio Rautavaaran elämäkerrasta luin, että Virta loppuvuosinaan oli keikkoja kierrellessään jaloistaan niin huono, että Rautavaara joutui väillä kantamaan häntä selässään. Siitäpä olisikin saanut vaikuttavan kohtauksen elokuvaan. 

Virran suosion romahdus alkoi Ilomantsin esiintymisestä, jossa yhtyeen hanuristi joi itsensä kerrassaan makkuriin. Jostain syystä media antoi kansan ymmärtää, että vokalisti itse olisi syyllistynyt moiseen. Ennen Vennamo vakuutti, että kyllä kansa tietää, mutta ihan kaikkea kansa ei tiedäkään. Muutenkin suuren yleisön käyttäytyminen on yllättävää. Tapio Rautavaarakaan ei ollut mikään vesipoika, mutta jostain syystä se hyväksyttiin. 

Kun Rautavaara kärähti Lapissa ratista ja sai lainvastaisesti vain ehdollista vankeutta, tapaus ei noussut julkisuuteen. Kun Virta kärähti ratista, Seutulan reissu oli selviö. Asialla oli kuitenkin se myönteinen puoli, että lentokentän kuokkimisesta Virta sai sen verran lomaa, että pääsi teettämään Helsinkiin hampaitaan, mutta samalla reissulla hän pistäytyi myös studiolla ja lauloi levylle Suomi-verkkarit päällään Punaiset lehdet kerrassaan upealla tavalla. Kuunnelkaa vaikka itse. https://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o . Kommentit (0) 

Lyly, kalhu ja pitkä sauva 15.12.2020, 16:47 

Ihmiskunta on harrastanut hiihtourheilua ainakin noin 5000 vuotta ja lähes koko sen ajan hiihtourheilua on harrastettu suksilla, joista toinen on ollut pitkä ja liukas ja toinen lyhyt sekä pohjalta karvainen. Sauvoja on yleensä ollut vain yksi, mutta se on ollut hyvin pitkä. Ennen hiihtourheilussa oli kysymys elämästä tai kuolemasta eikä silloin tuijoteltu liikaa FIS:n luomia kilpahiihdon sääntökummallisuuksia. Toivoisin, että hiihtoharrastuksessa palattaisiin vanhaan perinteiseen tyyliin. Voiteluongelmat häviävät, kun on toinen suksi, jota kutsutaan lylyksi, joka voidaan voidella todella liukkaaksi ilman pitovoiteisiin panostamista ja toinen suksi, jota kutsutaan kalhuksi, jolle saadaan ns. seinäpito vaikkapa poronnahan avulla. 

Lisää vauhtia hiihtourheiluun saadaan ottamalla käyttöön perinteinen pitkä sauva. Sellaistahan esittelikin eräiden mm-kisojen verryttelyssä Gunde Svan, joka oli ottanut käyttöönsä pitkän rottinkiseipään ja ainakin Suomen voidemestari Niilo Väisäsen mukaan oli seipään avulla kiitänyt hirmuista vauhtia. FIS muuten ilmoitti asiasta tiedon saatuaan, että hiihtäjällä tulee olla kaksi lyhyehköä sauvaa. 

Pitkä vipuvarsi tuottaa liikkeeseen ihan fysiikan peruslakien mukaisesti lisää energiaa. Eilen oli tv:ssä ohjelma kivikauden keksinnöistä ja siinä kerrottiin, että tavallinen keihäs lensi muinaisilla esi-isillämme vain 70 metriä, mutta vivun päästä singottuna se kaarsi peräti 180 metriä. Samalla tavalla myös hiihdettäessä pitkällä vipuvarrella saadaan lisää vauhtia etenemiseen. Lylyä ja kalhua käytettäessa saattaa käydä niin, että kalhujalka väsyy yksipuolisen potkimisen vuoksi, mutta tämä ongelma on helppo ehkäistä vaihtamalla välillä kalhu- ja lylyjalkoja. Se onnistuu helposti, mikäli käytetään perinteisiä helppokäyttöisiä mäystinsiteitä. Kommentit (0)