torstai 2. toukokuuta 2019

Veriruusut

Itsenäisyyspäivänä on perinteeksi muodostunut esittää televisiossa Tuntematon sotilas ja toivoisin, että perinteeksi voisi muodostua myös se, että vappuisin esitettäisiin Kom-teatterin esitys Veriruusut, joka juuri nähtiin ja on vielä jonkin aikaa nähtävissä Yle Areenassa tässä osoitteessa:
https://areena.yle.fi/1-4488845

Veriruusut on niin hirveä kertomus  Valkeakosken naiskomppanian vaiheista sisällissodassa, että sitä järki ei voi käsittää. Jostain syystä historia puhuu naiskomppaniasta,  vaikka parempi olisi puhua tyttökomppaniasta, sillä joukko koostui lähinnä 15 - 20-vuotiaista paperitehtaan tytöistä.

Wkipedia kertoo Valkeakosken tyttökomppanian vaiheista mm. seuraavaa:


Valkeakosken naiskaarti joutui ensimmäisen kerran taisteluun 27. huhtikuuta Hauhon Alvettulassa, jossa he valtasivat valkoisten halluussaan pitämän Alvettulan sillan ja pääsivät näin jatkamaan matkaansa kohti Hauhon kirkonkylää. Useiden silminnäkijäkertomusten perusteella Valkeakosken naisilla oli valtauksessa tärkeä osa. Siltaa oli yritetty ylittää jo aikaisemmin, mutta siinä onnistuttiin vasta uhkarohkeasti hyökänneiden naiskaartilaisten johdolla. Alvettulasta pakolaiskuormasto jatkoi matkaa kohti Hauhon kirkonkylää, jossa he seuraavana aamuna joutuivat taisteluun saksalaisten ja valkoisten hyökätessä. Kirkonkylän valtausta yrittänyt vihollinen kuitenkin torjuttiin ja kolonna pääsi edelleen liikkeelle kohti Lahtea. Taistelun jälkeen Valkeakosken naiset linnoittautuivat vielä suojaamaan kuormastoa saksalaisten uuden hyökkäyksen varalta, kunnes jatkoivat itsekin matkaa.[7]


Punaiset kuitenkin kohtasivat saksalaiset vielä samana iltana Tuuloksen Syrjäntaan kylässä käydyssä taistelussa, joka on yksi koko sodan tunnetuimmista ja verisimmistä. Yön yli jatkuneen tykistökeskityksen jälkeen punaiset hyökkäsivät tienristeyksen sulkeneita saksalaisten asemia vastaan. Ensimmäisinä hyökkäykseen kävivät jälleen Valkeakosken naiset ja lopulta saksalaiset joutuivat ylivoiman edessä perääntymään. Myöhemmin kirjoittamissaan muistelmissa saksalaisjoukkojen komentaja Rüdiger von der Goltz hämmästeli Valkeakosken naisten raivokasta hyökkäystä. Taistelussa kuoli arviolta 90 saksalaista ja 300 punakaartilaista. Tämän jälkeen 18 kilometrin pituinen pakolaisten kuormasto pääsi kulkemaan Syrjäntaan kylän läpi Lahteen päin. Ryhmä valkeakoskelaisia naisia jäi kuitenkin saksalaisten vangeiksi. Myös Lahteen päässeiden punaisten tie katkesi pari päivää myöhemmin vihollisen saartorenkaan sisälle. Valkeakosken naiskaartilaisista taisteluissa kaatui varmuudella ainakin kolme naista.[7]


Saksalaiset luovuttivat Syrjäntaan taistelun jälkeen vangeiksi saamansa valkeakoskelaiset valkoisille, jotka teloittivat heidät Hauholla 1. toukokuuta. Lisäki Valkeakosken naiskaartilaisia jäi taistelua seuranneina päivinä vangeiksi Lahdessa, Hollolassa, Iitissä, Hämeenkoskella, Tyrvännöllä ja Kärkölässä. Osa pääsi pakenemaan Valkeakoskelle, missä myös heidät vangittiin. Teloituksen välttäneitä naiskaartilaisia vietiin myöhemmin Lahden, Hämeenlinnan ja Suomenlinnan vankileireille.[7]
 
Syrjäntaan taistelun jälkeen osa Valkeakosken naiskaartilaisista jäi sekavissa olosuhteissa saksalaisten vangeiksi. Tapahtumien tarkasta kulusta ei ole tietoa, mutta todennäköisesti saksalaiset onnistuivat katkaisemaan pakolaiskuormaston häntäpäästä, jolloin myös sen mukana olleet naiset jäivät vangeiksi. Saksalaiset jättivät kylän taistelua seuranneena iltana 29. huhtikuuta ja luovuttivat suomalaisille noin 150 vankia.[8]


Heidän joukossaan oli todennäköisesti 30–50 naista, joista kaikki eivät olleet aseelliseen osastoon kuuluneita. Ennen teloitusta naisia pidettiin kaksi päivää Suomaan talon ladossa. Tapahtumista on ristiriitaista tietoa, joidenkin kertomusten mukaan valkoiset eivät käyneet sisällä ladossa, vaan vartijat kiersivät sen ulkopuolella. Sisällissodan tapahtumista omaelämäkerrassaan kirjoittaneen teatterineuvos Vilho Siivolan mukaan naiset kuitenkin saatettiin raiskata. Hän perustaa näkemyksensä kymmenen vuotta sodan jälkeen lähitalojen asukkailta kuulemiinsa kertomuksiin.[8]


Toukokuun 1. päivän aamuna naisia alettiin kuljettamaan teloituspaikalle, joka sijaitsee Mustilan kylässä Siikaisten suon reunassa. Valkoiset olivat kaivaneet paikalle joukkohaudan valmiiksi. Teloitus suoritettiin käskemällä haudan poikki asetetulle lankulle seisomaan viisi naista kerrallaan, josta heidät sitten ammuttiin. Teloitusta oli todistamassa myös lähiseutujen asukkaita ja sen suorittivat Pohjanmaalta tulleet miehet ja Tuuloksen suojeluskuntalaiset. Mukana oli tiettävästi myös jääkäriluutnantti Hugo Österman, josta myöhemmin tuli puolustusvoimain komentaja

 

Kommentit (0)



Siihen aikaan kun lamput ostin Viipurin kauppahallista



Sähköttömässä mökissä on omat hyvätkin puolensa, mutta huono puoli on se, että minulla on vielä monta hyvää kirjaa lukematta tässä elämässä eikä kirjojen luku sähköttömässä mökissä oikein onnistu pimeällä.  Mutta jatkossa taitaa onnistua, koska viime kesänä ostin säälistä Viipurin kauppahallin mummolta kaksi kiinalaisvalmisteista valaisinta. Muistelen, että kun oikein ihkatiukalle tingin Hermanni Päätalon lailla, niin maksoin lampuista melkein aidon rihkaman hinnan eli kahdeksan euroa kpl.

Nyt testasin lamput ja vaikka ne ovat olleet vuoden avaamattomassa paketissa, niin siitä huolimatta akkujen virta oli tallella ja pimeään mökkiin koitti ihmeellinen valkeus. Lamput voi ainakin käyttöohjeen mukaan ladata töpselistä ja lisäksi niissä on ympäristöystävällinen vaihtoehto, eli myös valokenno laitteista löytyy. Nähtäväksi jää, saavatko ne Uukuniemen kesäauringosta sen verran virtaa, ettei kallista ostosähköä tarvitakaan.

Lampuista saa peräti neljänlaista valoa, eli ne toimivat lyhdyn, lukulampun, taskulampun tai hätävilkun tavoin. Voi hyvinkin olla, että matkustan vielä Viipurin kauppahalliin lamppuostoksille. Voi olla, että ostan samalla myös rannekellon pariston, koska ostin viimeksi hallista oivalliselta näyttävän metallirannekkeisen kellon viidellä eurolla ja kun ihkatiukalle tinkasin, sain myös varapariston, mutta nyt ovat molemmat paristot menettäneet tehonsa tai sitten kellossa on jokin vika. Kellonmyyjämummo antoi kellolle kahden vuoden suullisen takuun, jonka pohjalta aion häntä reklamoida.

Kommentit (0)



Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.
 
Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.
 
Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.
 
Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.
 
Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.

Kommentit (2)



Kiertokammenasennontunnistinanturi

Rouvan hallinnassa oleva punainen ruskeapilkkuinen Renault Megane, vm 1998, ml 126.000 km, arvo 800 €, on palvellut tähän asti tyydyttävästi, vaikka onkin minulle kerrotun mukaan ranskalaisten pienessä punaviinipöhnässä tekemä, mutta perjantai-iltana se ei suostunut enää käynnistymään Kiteen kaupungintalon pihalla.

Karjalaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä ja ohikulkijat ryhtyivät pyytämättä antamaan apua. Vaikka itse olen enemmänkin humanisti kuin tekniikanmies arvelin kevät auringon sulattaneen kynttilöistä steariinin, mutta paikalle hälytetty korjaamoyrittäjä totesi erikoislaitteillaan kiertokammenasennontunnistusanturin olevan rikki ja että uusi osa maksaa 40 € ja pikkuisen asennuskuluja päälle, mutta että osa täytyy tilata ja se vie viikonlopun yli.

Opin, että nykyajan autoissa on tuollainenkin hienoelektrooninen osa. Ennen luotettavaa laatua edustavassa Ladassa ei moisia helposti rikkoontuivat hienoelektroonisia osia ollut. Siinä ei tainnut olla muunkaanlaista elektroniikkaa, mutta luotettava kampikäynnistysmahdollisuus ainakin vanhemmissa malleissa oli.






Kommentit (0)



Taistelevat teeret

Kiimaiset teeriurokset tappelevat Pyhäjärven jäällä niin äänekkäästi lissäntymisoikeuksista, että se rikkoo luonnon rauhan. Kyllä jos minä olisin Jumala, olisin järjestänyt tuonkin asian toisin. Kyllä tällaiset lisääntymisoikeuksiinkin liittyvät asiat pitäisi pyrkiä sopimaan rauhanomaisesti keskustelemalla.

Kuopion merimiesravintola Sammossa on nurkkapöytä, jonka vieressä on mielenkiintoinen taulu taistelevista teeristä. Mielenkiintoinen taulu on sen vuoksi, että kun muutin aikoinaan kaupunkiin, oli taulussa vain pieni luodinreikä muistona siitä, kun kaksi lupsakkaa Savolaista liikemiestä yritti turhaan puhumalla selvittää välejään. Nykyään tuo reikä näyttää haulikolla tehdyltä, koska moni satunnainen matkailija työntänyt sinne sormensa. Olen vanhoilta kuopiolaisilta koettanut kysellä lisätietoa taistelevien liikemiesten tapauksesta, mutta kukaan ei ole tiennyt tapauksen taustoista. Joku tutkiva Savon Sanomien toimittaja voisi selvittää asian.

Muuten vaikka olen jo iltaruskon miehiä, en ole vielä päässyt seuraamaan taistelevia metsoja, taulun aiheesta olen kyllä nähnyt ja käynyt taulun maalauspaikallakin Haminanlahden vuorella. Joku nokkela matkailuyrittäjä voisi hyödyntää taistelevat metsot asian tulevassa toiminnassaan ja ryhtyä järjestämään safareja tunnetuille taistelupaikoille.

Kommentit (0)




Taestelu jatkuu

Syvä ahdistus, ellei peräti epätoivo on vaivannut mieltäni jo kaksi viikkoa, vaikka myönnänkin, että elämä on vain osa jalkapalloilua, sillä Kupsin peliesitys ei ole vakuuttanut. Neljän pelikierroksen jälkeen joukkue oli vielä voitoitta.

Mutta öylönnä rävähti. Viime vuoden hopeajoukkue RoPS kaatui vieraskentällä 0-1. Ainoan maalin teki Markus Karjalainen, joka lienee tällä hetkellä maalipörssin kymmenen parhaan joukossa ainut suomenkielisen nimen omistava.

Taestelu mitaleista siis jatkuu. Sarja on vasta alussa.

Kommentit (1)



Kevät


Vielä killuu 25.4.  jääsohjoa Petäisen eteläpäässä, mutta huomenna järvi on sula. Vaikka ilmastonmuutos ahdistaa ihmisiä, niin hirveän aikainen ei jäidenlähtö tänä vuonna ollut. Ennätys on noin viiden vuoden takaa, jolloin Petäinen suli jo 14.4..

Se oli hullu vuosi ainakin säiden osalta. Marraskuussa kävin hiihtämässä ja pilkillä, mutta sitten järvi taas suli ja viikkoa ennen joulua vedin uistinta menstyksekkäästi. Sitten tuli vain lyhyt talvi. Muistelen, että aiempi jäiden lähtö ennätys olisi ollut 30-luvun pulavuosilta, jolloin Petäinen oli vapautunut 24.4., joten tänä vuonna päästiin melkein samaan.

Myöhäisin jäidenlähtö on  muistini mukaan tapahtunut 14.5., tosin vanhat ihmiset kertoivat, että 1868 juhannuskirkkoon ajettiin reellä jäätä pitkin, mutta itse epäilen kertomuksen totuudellisuutta.

Kommentit (0)



Trump - Amerikan Hjallis

Hjallis ei ehkä lue blogiani, mutta ajatuksiani hän taitaa lukea. Tarkoitukseni oli tänään kirjoittaa siitä, että on pikkuisen epäilyttävää, että Nyt-liike toimii yhdistysmuodossa eikä sen tarvitse sen vuoksi noudattaa puolueita koskevaa lainsäädäntöä, joka saattaa eräissä tapauksissa ainakin hidastaa varainhankintaa epämääräisistä piireistä, vaikkakaan ei sitä täysin estää.

Aamulla Teksti-tv kuitenkin kertoi, että Harry Harkimo suunnittelee liikkeensä muuttamista puolueeksi, joka helpottaa ehdokasasettelua, sillä valtavaa nimienkeruuta ei enää tarvita. Toisaalta rahoitus ei liene Nytille suurikaan ongelma, sillä Harkimo on äitinsä puolelta vakavaraista Hackmanien sukua, joka omistaa mm. Sorsakosken maailmankuulun tehtaan. Tavallaan Hjalliskin on Savon poekia, vaikka hän ei sitä juurikaan ole korostanut.

Harkimon liikkeen merkittävä kilpailuetu valtataistelussa on se, että mies näyttää käyttävän merkittävää valtaa MTV:n toiminnassa, koska muuten on vaikea selittää, että mies ainoana maamme poliitikoista saa esittää omia ohjelmasarjojaan valtakunnallisella tv-kanavalla. Sittemmin maailmalla on Harkimon kehittämää viestintälinjaa matkittu muuallakin ja esimerkiksi Donald Tump lainasi Hjalliksen  alunperin kehittämää Diili-ohjelman formaattia ja loppuhan on sitten maailmanhistoriaa.

Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö Harry Harkimo ole seuraavien presidentinvaalien toisella kierroksella ja vastassa on sitten todennäköisesti Antti Rinne. Nähtäväksi jää, riittääkö Rinteen karisma siinä kisassa. Mielestäni ainut vakava uhka Hjalliksen presidenttiydelle on se, että Tuurin kyläkauppias Vesa Keskinen kyllästyy naisten naurattamiseen ja suuntaa mielenkiintonsa politiikan puolelle.

Kommentit (0)



Likainen Harry

Lukaisinpa tuossa Marko Lampisen kirjan Harkimo - Tarina likaisesta Harrysta ja varsinkin rivien välit luin huolella. Luulen nyt ymmärtäväni entistä paremmin, että sattumallakin on välillä suuri merkitys maailman menossa. Nimittäin, jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan, olisi Petteri Orpo tuleva pääministeri.

Nimittäin olen nyt taipuvainen ajattelemaan, että Harry Harkimo suostui neljä vuotta sitten Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi, koska hänelle luvattiin ministerin paikka, ehkäpä se olisi ollut kulttuuriministerin pesti. On hyvin harvinaista, että ensimmäisen kauden kansanedustaja pääsee hallitukseen, mutta ennakkotapaus on ihan tuore.

Anne Berner kilpailutti valovoimaisen persoonansa Keskustan ja Kokoomuksen välillä ja Keskusta teki paremman tarjouksen. Sen seurauksena sitten puolue, jolla on Kiinan Kommunistipuolueen jälkeen maailman toiseksi suurin puoluekokous, onkin nyt maamme neljänneksi suurin.

Tavallaan Harkimo olisi ollut Berneriä ansioituneempi ministeri, koska hän ei ole ihan poliittisesti kokematon, koska hänen molemmat vaimonsa olivat kansanedustajia. Harkimon ministeriys tyssäsi Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, jonka seurauksena moni merkitävä Putinin tukija joutui Usa:n pakotelistalle. Niin olisi saattanut käydä myös Harkimolle, jonka hyviä liikemieskumppaneita ovat Usan pakotelistalla komeilevat Rotenberg ja Timtsenko. Kokoomus ei halunnut ottaa riskiä siitä,että sen ministeri olisi joutunut amerikkalaisten  hampaisiin.

Viime vaaléissa Harkimo sitten pääsi kostamaan kohtelunsa ja perusti oman Nyt-liikkeen, jonka suurin saavutus oli, että se vei Petteri Orpon pääministerin ja ehkä myös puoluejohtajan paikan.

Kommentit (0)



Elokuvan aihe

Yrjö Kallisen elämä oli sen verran dramaattinen, että siinä olisi aihetta hyvään elokuvaan. Pari vuotta sittenhän ihan hyvän katsojamäärän keräsi "Suomen hauskin mies", joka kertoi näyttelijä Jalmari Parikan pelastumisesta montun reunalta. Hänhän onnistui viime tipassa kertomaan vitsin, joka sai teloitusryhmän purskahtamaan nauruun ja ampuminen unohtui.

Kallisen elämä oli jäädä lyhyeksi, sillä sen vankileirin vartiopäällikkö, jolle hänet oli sijoitettu, sai eräänä iltana määräyksen, että Kallinen pitää ampua varhain seuraavana aamuna kuten tapana oli. Vartiopäällikkö oli uskovainen ihminen ja hän rukoili hartaasti sen puolesta, että teloitus peruuntuisi. Ja niin tapahtuikin. Yöllä saapui määräys, ettei Kallista saa vielä ampuakaan. Tosin epäilen, ettei tapauksen taustalla ollutkaan välttämättä Jumala, vaan peruutuksen järjestivät eräät teosofiaa harrastavat upseerien rouvat, jotka olivat tykästyneet komeaan ja hyväpuheiseen mieheen.

Elokuvassa Kallinen voisi pelastua montun reunalta syvästi tunteisiin vetoavan puheen avulla. Hänen tapauksessaan teloitusryhmän pitäisi purskahtaa itkuun eikä nauruun, kuten Jalmari Parikan tarinassa kävi. Yrjö Kallisen roolin voisi näytellä Taisto Reimaluoto, joka on isänsä puolelta Suonenjoen Sikasia. Reimaluotohan esitti Kallista muutama vuosi sitten yhden miehen Valaistuminen-nimisessä teatteriesityksessä, jota kehuttiin kovasti.

Kommentit (0)




Väinö Leskisen herkkyys

Yrjö Kallisen elämänkerrasta opimme sen, että vaikka viime aikoina on kovasti kohuttu uusien kansanedustajien rikostuomioista, niin osattiin sitä ennenkin. Väinö Leskisen poliittinen ura ei tyssännyt kahteen rattijuopumus tuomioon, jossa toisessa tapauksessa jopa pikkulapsi menetti henkensä, vaan mies onnistui kipuamaan myöhemmin ulkoministeriksi asti. Tosin pohjimmiltaan herkkä Leskinen otti tapaukset hyvin raskaasti.  Kallisen mukaan hänet yllätettiin joskus jopa polviltaan papin edestä syntejään katumasta.

Rattijuoppoudet eivät katkaisseet Leskisen poliittista uraa, sillä hänen tukijansa löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä eivätkä he olleet mitään pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä 1960-luvulla entiset tukijat hylkäsivät hänet. Asialla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä, koska uuden ulkopoliittisen ajattelun omaksunut Leskinen sai yhden uuden vaikutusvaltaisen tukijan eli presidentti Kekkosen ja se tuki riitti pitkälle.

Entinen radiojohtaja Aarre Elo kertoo muistelmissaan, miten maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita eräistä poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset eli viina ja naiset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

Kommentit (1)



Messias Yrjö Kallinen

Olen pääsiäisen ratoksi lukenut juhlan henkeen sopivan Kyösti Suonojan kirjan Yrjö Kallinen - Pasifisti puolustusministerinä. Kallinen oli suomalaisen politiikan messiashahmo, joka tunnettiin humaanina herrasmiehenä ja teosofina, joka vakaumuksensa vuoksi tuomittiin peräti neljä kertaa kuolemaan.

Hänen suurin rikoksensa oli se, että hän yritti talvella 1918 neuvotella Oulussa erillisrauhan suojeluskunnan ja punakaartin välille. Kallinen epäonnistui ja sai palkkioksi yrityksestään kuolemantuomion, joka vahvistettiin eri oikeusasteissa moneen kertaan. Tosin virallinen syy ei ollut rauhanneuvottelujen käyminen, vaan itsensä Kallisen mukaan häntä syytettiin tapauksen yhteydessä kaikesta muusta paitsi ei väkisinmakaamisesta.

Mutta löytyi  Kallisesta kovan paikan tullen vähän särmääkin. Sodan jälkeen hän toimi puolustusministerinä, vaikka pasifisti olikin ja hän joutui  oman puolueensa, eli sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteerin Unto Varjosen kanssa yhteenottoon, koska Varjonen vaati, että Kallisen olisi pitänyt päästää puolueen edustajan radioon puhumaan kansalle jostain tärkeästä asiasta, vaikka puolueiden kanssa oli juuri sovittu, ettei moisia välistä vetoja suvaita.

Varjonen soitti Kalliselle, joka tulkitsi puhelun uhkailuksi ja kauhtui kerrassaan asiasta, vaikka muuten hän olikin itse lempeys. Mutta niinhän se toinenkin kuuluisampi messias suuttui  Raamatun mukaan kerran elämässään. Kallinen ei alkuunkaan hyväksynyt, että häntä komenneltiin ja ilmaisi kantansa hyvin selkeästi:

"Kuule Varjonen, minä olen tehnyt työtä työväenliikkeen puolesta yhden kuolemantuomion ja yhden elinkautisen verran, mulla on päälläni ne molemmat tuomiot olleet silloin, kun sinä kastelit vielä housujasi. Jos sinä perkeleen nulikka luulet panevasi Yrjö Kallisen polvilleen, niin mulla on yksi ainoa vastaus, kuuntele tarkoin - haista paska."

Kommentit (0)



Kärsimysnäytelmä Keskuskentällä pääsiäisen hengessä

Kyllä ei Kupsilla kulje hyvin. Melkoinen kärsimysnäytelmä nähtiin äsken Kuopion Keskuskentällä, kun vierasjoukkue Espoon Honka voitti 0-3, joka lopputulema mairittelee kotijoukkuetta. Ottelun tunnelma sopi pääsiäisen aikaan parahultaisesti.

Kyllä ei hyvältä näytä. Kups lähti sarjaan mitalisuosikkina ja joukkueen pitäisi olla materiaaliltaan parempi kuin viimevuotinen pronssimiehistö, mutta ei olekaan. Peli-ilo on nyt kadonnut jonnekin. Neljän ottelun jälkeen Kups on voitotta ja mitalin sijasta alankin nyt jännittämään sarjapaikan säilymisen puolesta. Pahaa pelkään, että kohta pankkiiri Lahti päättääkin, että miljoonistaan voi päästä eroon hauskemmillakin tavoilla kuin ylläpitämällä taistelutahdotonta jalkapallojoukkuetta.

Veikkausliigan sarjajärjestelmä on taas kerran uusittu, ja tarkastin voisiko nykysysteemi pelastaa Kupsin mitaleille. Nimittäin kaikki joukkueetta kohtaavat tosiensa kahteen kertaan ja sen jälkeen kuusi parasta jatkaa kamppailua mestaruudesta. Kun viimeksi moista järjestelmää kokeiltiin joskus 80-luvulla, sarjapisteet puolitettiin ennen mestaruussarjan alkua ja silloin Koparit menettivät Suomen mestaruuden sen vuoksi. Mutta tällä kaudella pisteitä ei puoliteta, joten parhaimmillaan keskikastiin sijoittuva Kups ei tule hyötymään siitäkään.

Kommentit (0)



Hedelmällisyyden symboli

Tänään näytetään televisiossa peräti kaksi Arvo Tuomisen mainiota Karjala-dokumenttia ja se on hyvä se. Viestitin joskus Tuomiselle, että odotan häneltä vielä yhtä ohjelmasarjaa itärajan takaa. Nimittäin sota-aikana ortodoksinen pappi Erkki Piirainen kirjoitti kirjan nimeltään Tsasounien Karjalassa, joka on perusteellinen tutkimus karjalaisten rukoushuoneista. Sen teoksen pohjalta voisi joku hyvän maastoauton omistava toimittaja kiertää tutkimassa rakennusten nykytilannetta.

Julkijumalattomana ihmisenä minua kiehtovat satoja vuosia sitten Karjalan erämaihin rakennetut tsasounat. On merkillistä, että 1600-1700-luvuilla tavallisten kansanihmisten käsittääkseni talkootyönä veistämät rakennukset ovat yhä pystyssä, vaikka matkan varrella on sattunut yhtä ja toista. Nykyään korkeakouluihmisten suunnittelemat talot tahtovat homehtua ja hapata jo heti kättelyssä. Sitä paitsi tsasounat ovat yleensä hyvin kauniita rakennuksia.

Pari iltaa sitten Kuopion karjalaisten tilaisuudessa esitteli Seppo Latvala todella asiantuntevasti, vaikka onkin eläkkeellä oleva kauppias ilman rakennusalan virallista koulutusta, Karjalan tsasounien historiaa ja rakennustekniikkaa. Pääsin kysymään häneltä pitkään mieltäni askarruttanutta asiaa, eli sitä, että kuka on ensimmäisenä keksinyt rakentaa mielestäni hyvin monimutkaiselta näyttävän sipulikupolin.

Latvala epäili, että sipulikupoli saattaa hyvinkin olla jo pakanallisten esi-isiemme keksintö. Hän myös lisäsi, että kyseessä lienee jonkinlainen hedelmällisyyden symboli. Ja silloin silmäni avautuivat. Tosiaankin sipulikupolisessa tornissa kyseessä onkin selvästi hedelmällisyyden symboli eikä kyseessä siis olekaan sipuli, vaan ihan joku muu vehje, jota en nyt kehtaa nimetä, koska lapset tai jopa naiset voivat tämän lukea.



Kommentit (0)



Perussuomalaisten fyysisyys

Teuvo Hakkaraisen lisäksi näyttää Perussuomalaisten uudesta eduskuntaryhmästä löytyvän muutenkin huomattavaa fyysisyyttä, sillä uusi juvalainen kansanedustaja Ano Turtiainen kunnostautui vuonna 2002 tekemällä voimanoston maastavedosta uuden maailmanennätyksen 405,5 kg.
 
Myöhemmin Turtiainen kunnostautui myös Facebook-kirjoituksessaan, jonka ainakin alioikeus katsoi yllyttävän rikokseen, koska sen saattoi tulkita niin, että hän yllytti suomalaisia tuhoamaan Punaisen Ristin vastaanottokeskuksia. Turtiaiselle tuomittiin 60 päiväsakkoa, joka miehen silloisilla tuloilla teki yhteensä vain 300 euroa, josta voisi päätellä, että miehen ansiotaso nousee huomattavasti kansanedustajana.
 
Fyysisyyttä Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä edustaa myös vankkaa eteläpohjalaista painijasukua oleva Juha Mäenpää. Hänen poikansa Konsta voitti juuri EM-pronssia painin nuorten Em-kisoissa sarjassa alle 120 kg, vaikka hän on sarjaansa kymmenisen kiloa alipainoinen. Myös Juha Mäenpää on ottanut kantaa pakolaiskeskusasiaan.
 
Nimittäin Iltasanomat kertoo googlanneensa miehen nimeä ja kertoo, että ”vastaan tulee Ylen uutinen, jossa Mäenpään kerrotaan kiittäneen Jumalaa Niinisalon vastaanottokeskuksen tulipalosta joulukuussa 2015. Erikoinen kiitos oli lausuttu Facebooksissa ja siitä arvatenkin nousi kova kohu.


Pienoinen kohu syntyi myös marraskuussa 2016, kun Mäenpää ojensi Ilmajoen hallinto- ja talousjohtajaa kunnanhallituksen kokouksessa toteamalla ”pidä turpasi kiinni, senkin räkänokka”. Asiasta tehtiin rikosilmoitus, joka ei kuitenkaan johtanut syytteeseen.”

 
Myös toinen pohjalainen Jukka Mäkynen edustaa tulevassa eduskunnassa Perussuomalaisten fyysistä siipeä. Iltalehti kertoo miehestä seuraavaa: ”Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2017 vaasalaisen Jukka Mäkysen (ps) paria vuotta aiemmin vaasalaisessa ravintolassa tapahtuneesta pahoinpitelystä 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan Mäkynen löi välikohtauksen toista osapuolta niin, että tämä kaatui maahan ja sai muun muassa murtuman kalloon.”

Kommentit (0)




Hakkapeliittojen muisto

Politiikan viihdearvo lisääntyy päivä päivältä. Eräässä supervallassa on pelleltä vaikuttava hahmo valittu presidentiksi, Ukrainassa ollaan hyvää vauhtia valitsemassa täyttä pelleä presidentiksi ja meillä Suomessa ollaan lähettämässä Teuvo Hakkaraista Europarlamenttiin. Se on oikein keskieurooppalaisille, jotka eivät enää kunnolla muista hakkapeliittojen sankaritekoja.
 
Hakkaraisen tilalle eduskuntaan noussee hänen kevyt versionsa eli Toimi Kankaanniemi. Vakavamielinen ja uskonnollishenkinen Kankaanniemi sai viimeksi julkisuutta siitä, että hän oli lähetellyt ns. puolituhmia seksuaalihässimisviestejä sähköpostilla eräälle naiselle, joka ei olut hänen rouvansa.
 
Hakkarainen ei tuominnut puoluetoveriaan, vaan pikemminkin vähättelee tapahtunutta. Arvovaltaiselle Seiska-lehdelle antamassaan haastattelussa Hakkarainen totesi, että Toimi tuskin olisi kovan paikan tullen mennyt viestittelyä pidemmälle ja jatkoi, että kyllä se taitaa niin olla, ettei ole Toimi päässyt kuitenkaan toiminnan asteelle, vaan puheeksi on jäänyt.
 
Lopuksi kansanedustaja Hakkarainen uumoili ilmeisesti maamme naisille tarkoittamassa arviossaan seuraavaa: "Jos olisit Toimin kanssa kammarissa, siellä olisi taatusti hiljaista. Toista se olisi minun kanssani. Minun jälkeeni nainen tietää, että miltä tuntuu oikea mies. Minä työstän aina täysillä, olin sitten sängyssä tai sahalla. Saisi Toimi tulla matkaani viikoksi niin tulisi siitäkin oikea mies", totesi Teuvo siunatuksi lopuksi yleensä luotettavan Seiska-lehden mukaan.
 
Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että Kankaanniemen viestittely on ollut urheilukielellä verryttelyä Härski-Hakkaraisen vastaavaan harrastukseen verrattuna. Itse epäilin, että Hakkaraisen poliittinen ura olisi päättynyt vuosia sitten ns.kikkelikuvakohuun. Miehen kännykästähän oli lähetetty eräälle naisenpuolelle kuva Hakkaraisen ns. etuveitikasta, jollainen tapaus sivistyneessä maailmassa, varsinkin korkean moraalin Usa:ssa, olisi välittömästi johtanut poliittisen uran päättymiseen ja jopa vankeusrangaistukseen seksuaalisen häirinnän vuoksi, mutta meillä takapajulassa asia synnytti vain selkäkeikkanauruja.
 
Tosi asiassa Hakkaraisen poliittinen suosio vain nousi tapauksen johdosta, koska ilmeni, ettei mies itse ollut syyllistynyt asiaan. Teukka oli ainoastaan väsynyt perusteellisesti saunareissullaan ja sammunut kuin saunalyhty, jonka jälkeen miehen hyvät kaverit olivat hänen omalla kännykällään kuvanneet salaa kännykän omistajan ns. etuveitikan ja lähettäneet sen kännykästä löytyneeseen muudan naisenpuolen numeroon. Hakkaraisen kannattajat ymmärtävät tapahtuneen, koska kerrankos mies nyt kännissä saunaan sammuu.   

Kommentit (0)



Hakkaraisen tulisuudelma

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen tuomittiin viime vuonna oikeudessa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta, kun hän eduskunnan kahvilassa pyrki suutelemaan tulisesti Perussuomalaisista Kokoomukseen loikannutta Veera Ruohoa ja sammalla puristi häntä niin miehekkään voimallisesti kaulasta, että päälle karkauksen uhri sai jonkinlaisen niskavamman. Alkoholilla uskotaan olleen osuutta asiassa.
 
Hakkaraisen suorittama pahoinpitely oli ensimmäinen väkivallanteko maamme eduskunnassa sen jälkeen kun lapualaiset siellä mellastivat 1930-luvun alussa. Hakkaraisen teon huomioarvoa nostaa se, että pahoinpidelty ja seksuaalisesti ahdisteltu kansanedustaja Veera Ruoho on siviiliammatiltaan poliisi ja lisäksi hän on edustanut maatamme olympialaisissa taekwondo-nimisessä potkukamppailulajissa ja hänellä olisi tarvittaessa ollut valmiudet potkaista päällekarkaajaa vaikka ns. arkaan paikkaan.
 
Välttämättä maailmassa ei oikeus aina voita. Tästä osoituksena se, että pahoinpitelystä tuomittu Teuvo Hakkarainen sai piskuisesta Keski-Suomen vaalipiiristä äänivyöryn yli 8000 ääntä, kun taas rikoksen uhri Veera Ruoho joutui tyytymään maamme suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla 1487 ääneen. Tyhmempi olisi luullut, että äänien jakauman olisi pitänyt olla päinvastainen, mikäli maailmassa olisi vähänkin oikeudenmukaisuutta.
 
Itselleni on lähihistorian perusteella syntynyt näkemys, että Teuvo Hakkaraisen kaltainen poliitikko voi menestyä ainoastaan Suomessa, Venäjällä tai Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa, mutta missään sivistysvaltiossa häntä ei hyväksyttäisi minkäänlaiseen luottamustehtävään.
 

 

Kommentit (1)



Valtiomies Teuvo Hakkarainen

Vaalien ylivoimaisesti suurin yllätys oli Teuvo Hakkaraisen suunnaton äänivyöry Keski-Suomessa. Yli 8.000 äänestäjää katsoi, että hän on ehdokkaista pätevin hoitamaan isänmaamme yhteisiä asioita. Epäilen, että Hakkaraisen joukkokannatuksen suurin selitys on, että hän on koko poliittisen uransa ajan koko poliittisella arvovallallaan taistellut haittamaahanmuuttoa vastaan. 
 
 
Ulkomaalaisethan tunnetusti lisäävät muuten rauhallisessa maassamme kaikenlaista häiriköintiä ja naistenahdistelua. Jopa monen naisen fyysinen turvallisuus saattaa olla vaarassa heidän toimestaan. Hakkaraisen tiedetään yleisesti olevan perusteellisesti perehtynyt naisten seksuaaliseen ahdisteluun ja siihen liittyvään oikeuskäytäntöön.
 
 
Vaikka en välttämättä jaa Hakkaraisen yhteiskunnallista vakaumusta, niin minullakin on jotain hyvää sanottavaa Hakkaraisesta. Hän on nimittäin erinomaisen kätevä rakentamaan linnunpönttöjä, kuten alla oleva video todistaa. Videota katsottiin parhaimmillaan yli 200.00 kertaa vuorokaudessa ja luulen, että se on ylivoimaisesti suosituin poliitikkojen video maassamme.
 
 
 
 
Sikäli Teuvo Hakkarainen on kunnon suomalainen miehenpuoli, että vaikka asialliset hommat hoidetaan, niin muuten voidaan olla kuin Ellun kanat. Tässä videossa Teuvo poistuu tai ainakin yrittää poistua Linnan juhlista:
 

Kommentit (1)



Vaalikuvaväärennökset

Kyllä nyt on hyvä olla köyhä tässäkin maassa, sillä torilla jaettiin köyhille ilmaista ruokaa. Itsekin kävin pitkästä aikaa ulkona syömässä. Tosin ruokajonot olivat kohtuuttoman pitkät. Mielestäni erilaisissa vaaleissa tulisi tulevaisuudessa olla enemmän ehdokkaita ja myös erilaisia vaaleja voisi olla nykyistä enemmän.

Ehdokkaat voisivat myös panostaa enemmän ruokien laatuun. Nyt ateriavalikoima oli liian suppea. Vihreiden kasvismakkara, jollaista maistoin ensimmäistä kertaa, oli yllättävän myönteinen kokemus, mutta kieltämättä epäeettinen lenkki maistuu paremmalta, mikäli tyystin unohtaa omantunnon äänen.

En ole ihan varma, keille ehdokkaille minun pitäisi ulkoruokinnastani olla kiitollinen, koska vaalikuvien perusteella oli vaikea tunnistaa poliitikkoja, kun nämä näki elävänä luonnossa. Vuosi vuodelta vaalikuvaväärennökset vieraantuvat entistä enenevämmässä määrin todellisuudesta ja nyt asia alkaa mennä jo huumorin puolelle. Vanhat mummotkin saadaan näyttämään nykytekniikalla hemaisevilta teinitytöiltä.

Mutta kyllä miesehdokkaiden puolellakin osataan. Helsingin Sanomien vaalimainokseen Antti Kaikkonen 45 v näyttää laittaneen ilmeisen rippikoulukuvansa. Todellisessa elämässä eletyn elämän jäljet, eli kaksi avioeroa ja yksi vankeustuomio, ovat jo jättäneet jäljet hänenkin kasvoihinsa.

Kommentit (0)



Klassikko

Onneksi ei enneuneni tällä kertaa toteutunut ja mieleni on hyvä siitä. Kups-Hjk päättyi tasatulokseen 0-0, joka on oikeutettu lopputulos. Hjk oli joukkueena parempi, joka ymmärrettävää onkin, koska helsinkiläisten palkat ovat arvioni mukaan kaksinkertaiset kuopiolaisiin verrattuna, mutta Kupsilla oli paremmat maalipaikat, koska joukkue yritti kotiyleisönsä edessä kaikkensa.

Ottelu oli siis maaliton, mutta kuitenkin se oli harvinaisen hyvä ja viihdyttävä peli suomalaiseksi jalkapallo-otteluksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli paljon kummallakin joukkueella. Ajoittain peli vaikutti ihan jalkapallolta, jollaista telkkarissa näkee nykyään kiitettävästi suorina lähetyksinä Keski-Euroopan rahakentiltä.

Siistikin ottelu oli, tosin jokunen vierasjoukkueen ulkomaalaistaustaisen pelaajan näyttävä loukkaantuminen pelästytti katsojia, mutta helposti pojat sitten palautuivat pelikuntoon, koska kentällä kävi sen verran kylmä viima, ettei kovin kauaa pystynyt tekonurmella makoilemaan. Perinteisesti kupsilaiset eivät ole innokkaita vaikertamaan vaivojaan, sillä sitä pidetään jotenkin epämiehekkäänä asiana.

Ainakin hyvän tarinan mukaan joskus iloisella 70-luvulla vierasjoukkueen pelaaja kieriskeli näyttävästi kentän pinnalla ja varoitushan siitä tulikin jollekulle kolmesta kovaotteisesta Pasasen veljeksestä. Varoitus ei tullut itse taklauksesta, vaan siitä, että Pasanen huusi vähän tuohtuneena erotuomarille, että "kato nyt tuotakin hommoo".

Kommentit (0)


Jalkapalloa ja biodieseliä

Kyllä ei mestarisuosikki Kupsin tilanne näytä hyvältä. Kahden pelin jälkeen joukkue on saavuttanut vain kaksi häpeällisen tuntuista tasapeliä. Ja kyllä ei yhtään paremmalta näytä myöskään huomisen klassikko-ottelu Hjk:ta vastaan, sillä satun tietämään ottelun tuloksen jo etukäteen, koska se kerrottiin minulle toissa yönä.
 
 
Nimittäin olin palaamassa muun maajoukkueen mukana Keski-Euroopasta, jossa olin toiminut joukkueen kärkimiehenä. Kone joutui laskeutumaan jo Maarianhaminassa, koska maajoukkueen kapteeni Tim Sparv jäi jostain syystä Ahvenanmaalle, vaikka onkin kotoisin Närpiöstä ja siinä vaiheessa alkoi näyttää pahasti siltä, että en ehdi katsomaan Kuopiossa kohta alkavaan Kups-Hjk-peliin.
 
 
Tilanne vaikeutui entisestään, koska Maarianhaminan lentokentältä minun olisi pitänyt siirtyä autolla satamaan, josta matka jatkuisi laivalla kohti Manner-Suomea. Autonkin kanssa oli ongelmia, koska bensa oli vähissä, mutta minä tungin hädissäni tankkiin yliaikaisia lihapullia. Vaikka en ole tekniikan mies, vaan enemmänkin humanisti, ymmärsin epäillä, että tempustani ei välttämättä hyvää seuraa.
 
 
Ilmeisesti keksin unessani ratkaisun maamme pahalle jäteruokaongelmalle; siitähän olisi helppo valmistaa vaikka kotikonstein biodieseliä. Valitettavasti minun tapauksessani keksintöä ei päästy testaamaan käytännössä, koska kesken lähtöhässäkän jostakin kiiri tieto, että Kups oli hävinnyt 1-3. Kiireeni olivat siis ohi sen tiedon myötä. Nähtäväksi jää, toteutuuko ennusuneni lauantaina. Niillä on paha tapa toteutua.
 
 

Kommentit (0)



3,9 senttiä

Tietokirjailija Ossi Kamppinen viestitti, että eilen mainitut kuohilaat pitivät vielä sotien jälkeen kokouksiaan Petroskoin eteläpuolella Hiilisuon Sovhoosilla. Tämän sovhoosin perustivat Amerikasta tulleet suomalaiset vuonna 1931 ja siitä tuli menestystarina siihen asti, kunnes sovhoosin miehet päätyivät Karjalan joukkohautoihin. Tietääkseni siirtolaisten joukossa ei ollut kuohilaita, vaan he olivat alkuperäisväestöä.
 
 
Sitkeitä olivat siis kuohilaat uskossaan, jos he selvisivät hengissä sotien yli. Sitkeitä he olivat muutenkin, sillä jostain luin, että he elivät keskimäärin yli 80-vuotiaiksi aikana, jolloin valtakunnan keskivertomiehet kuolivat nelikymppisinä. Erikoinen asia oli sekin, että kuohilasmiehet olivat keksimäärin 3,9 senttiä keskivertoa pidempiä. Itse veikkaan, että pitkäkasvuisuuden edellytyksenä oli, että kastraatio tehtiin jo kasvuiässä.
 
 
Mielestäni maamme kastraation tuomat edut olisi huomioitava myös maamme urheiluvalmennuksessa. Sekä Suomen koripallo- että lentopallomaajoukkue kärsivät pitkien miesten huutavasta pulasta. Nuorille pelaajalupauksille tehtävä oikea-aikainen kastraatio saattaisi hyvinkin olla ratkaisu ongelmaan.
 
 
Kuohitseminen lisää miesten pituutta keskimäärin 3,9 senttiä, mutta luonnostaan pitkien miesten osalta operaatiolla voisi olla suurempikin merkitys. Luulen, että jostain 213-senttisestä pelaajasta saisi sen avulla venytettyä noin 218 senttisen, niin niillä lisäsenteillä olisi valtava merkitys muuten tasaväkisessä pelitilanteessa.
 
 

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti