keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Lokakuinen mansikkajuttu

Ei ollut ennen tiedonvälitys niin nopea kuin nykyään. Nimittäin lokakuun 25. vuonna 1963 on Helsingin Sanomissa ollut näyttävä juttu Suonenjoen mansikan viljelyksestä. Nykyäänhän nuo jutut ovat yleensä juttupulan vaivaamalla heinäkuulla, jolloin suonenjokelaiset viljelijät valittavat uutisten päälähetyksessä joko huonoa satoa tai sitten sitä, että mansikan poikkeuksellisen hyvä sato vie kasvuvoiman maasta.

Helsingin Sanomien toimittaja vierailee Koivulan mansikkatilalla, jonka isäntä Kalevi Koivistoinen esittelee viljelmiään. Mietin, että kuka on Kalevi Koivistoinen ja epäilen, että hänet tunnettiin kylällä paremmin Koivulan Mattina. Koivulassa oli vuonna 1963 mansikkaa 1,5 hehtaaria ja koko Suonenjoella 50 hehtaaria. Nykyäänhän taitaa suurimmalla viljelijällä yksin olla mansikkaa kaksi kertaa enemmän kuin 56 vuotta sitten yhteensä maamme johtavassa mansikkapitäjässä.

Jutussa haastatellaan myös emäntä Kustaava Koivistoista, joka kertoo löytäneensä 1930-luvulla heinäpellolta villiintyneitä mansikantaimia, jotka hän sitten istutti ilmeisen menestyksekkäästi puutarhaansa. Koivulan talon marjanviljelyllä on siis vähän samanlaiset alkujuuret kuin Halolanmäellä vaikuttaneen opettaja Olavi Leskisen vastaavalla toiminnalla. Häntähän pidetään Suonenjoen mansikan viljelyn isänä.

Eräänä kesäpäivänä, vuosien 1915-17 paikkeilla,  Leskinen poimi 12 mansikantainta naapuritalon puutarhasta heinikon joukosta ja kantoi ne koulunsa tontille istutettavaksi ja loppu onkin sitten menestystarina. Halolanmäen opettaja ei pistänyt kynttiläänsä vakan alle, vaan opasti innokkaasti kaikkia asiasta kiinnostuneita viljelyn saloihin; mm. äitini ja isäni häätilaisuudessa hän oli esitelmöinyt aiheesta.  Ainakin hyvän tarinan mukaan Leskisen taimet olivat alun perin Valamon luostarisaarelta tuotuja.

Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea mansikkajutun näköislehdestä tästä linkistä:
https://nakoislehti.hs.fi/7f7fa45a-37e0-4546-99cb-cfcc89290786/34?q

Kommentit (0)



Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin

Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi.

Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole.

Kommentit (0)



Uusi Uukuniemen kulttuurikirja



Rouvani blogilla kerrottiin eilen seuraavaa: ” Uukuniemen kulttuurijuttuja -kirjamme tuli tänään painosta. Ettei kukaan tulisi harhaanjohdetuksi, huomautettakoon, että kyseessä on lähinnä vain visuaalinen kulttuuri. Musiikkiin ja teatteriin pidimme parempana olla puuttumatta, sillä meillä ei ole siihen kummallakaan riittävää kompetenssia, mutta joitain mainintoja on siltäkin suunnalta. Tästä huolimatta sivumäärä on sama kuin viimeksi eli 347.
 
Ja edellisen tuotoksemme, Uukuniemi-juttuja -kirjan, tapaan mukana on myös sota- ja urheiluhistoriaa sekä tarinoita reissuistamme molemmin puolin itärajaa. Viimemainituissa on tällä kertaa painopiste vähän enemmän kulttuurissa. Kirjaa voi tilata sähköpostitse aulis(ät)koivistoinen.net omakustannehintaan 30 € (+ postimaksu 6€). Kirja on nyt pikkuisen hintavampi kuin viimeksi, sillä lopussa on vähän värisivuja.”
 
Rouvani vähättelee mielestäni jonkin verran kirjan musiikkikulttuuriin liittyvää osuutta, koska muistelen teoksessa paljastettavan sen tosiasian, että vaikuttaa ilmeiseltä, että nykyajan nuorison suosima kovaääninen ns. rocken roll -musiikki keksittiin Uukuniemellä, vaikka sitä asiaa ei vielä yleisesti tunnetakaan.
 
Nimittäin kesällä 1944 teki suomalainen pommikone pakkolaskun Uukuniemen Kummun kylälle, jolloin koneen tähystäjä Göran Ödner loukkaantui täräyksessä pahoin. Epäilen vahvasti, että tällä Uukuniemellä saadulla täräyksellä oli vaikutusta siihen, että Ödneristä tuli myöhemmin muusikko ja käsittääkseni ensimmäinen rock-iskelmän levyttänyt ihminen maailmassa.
 
En oikein hallitse tätä kulttuurin muotoa, mutta muistelen, että joku Bill Haley -niminen ulkomaalainen miehenpuoli levytti käsittääkseni myöhemmin saman meillä Tunnista tuntiin-nimisenä tunnetun rytmimusiikkikappaleen ulkomaakielellä nimellä Rock Around the Clock ja siitä tuli ihan menestynyt hitti muuallakin maailmassa.  
 
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Göran Ödnerin esittämää nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rocken roll -musiikkia vuodelta 1956.

Kommentit (0)






Kainuun maakuntavärit

Siinä vaiheessa, kun Vehviläinen hörppäsi toisen löysän, olin varma, että ennakkonäkemykseni maajoukkueemme tasosta oli aivan oikea ja että me olemme hävinneet tämän matsin, joten lähdin katsomaan II-divisioonan jalkapallo-ottelua Kuopion Futiksen ja Kajaanin Hakan välillä.Se olikin jännittävä peli ja toi mieleeni ottelut maailman huipulta.

Nimittäin alusta asti oli jännittävää sen suhteen, voittavatko kuopiolaiset yli kymmenellä maalilla. Eivät voittaneet lopulta kuin 6-0. Peli toi elävästi mieleeni noin kymmenen vuoden takaisen mm-turnauksen ottelun Espanjan ja Skotlannin välillä. Silloin Espanja oli selvä maailman huippu ja Skotlanti ei sitä ollut. Hupaisaa oli siinä ottelussa seurata sitä, että aina kun skotit saivat pallon haltuunsa, he samalla näyttivät vapaaehtoisesti antavan sen heti takaisin espanjalaisille. Tasoero Kuopion ja Kajaanin kakkosjoukkueiden välillä oli yhtä suuri.

Mielenkiintoisin asia Kajaanin Hakan joukkueessa oli se, että  sen peliasu oli keltamusta kuten Kupsillakin on. Keltamusta on Savon maakuntaväri, mutta Kainuun maakuntaväri on keltavihreä ja en näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö joukkue voisi pelata oman maakuntansa väreissä.

Puoliajalla kahvilassa seurasin isolta ruudulta Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen (asukasluku 330 miljoonaa) ja Suomen (asukasluku 5,5 miljoonaa) jääkiekko-ottelun loppuhetket ja ne todistivat, että näkemykseni oli oikea. Me hävittiin se matsi jatkoajalla, mutta poikamme ottivat kuitenkin yhden tärkeän sarjapisteen.

Joku asioita huonosti ymmärtävä voisi väittää, että sen pisteen turvin Suomi voittaa lohkonsa, mutta minä realistina olen eri mieltä. Nyt Suomen helpot pelit ovat ohi ja ratkaisuottelut Saksaa, Tanskaa, Ranskaa ja varsinkin Britanniaa vastaan saattavat olla pojillemme liian haasteellisia.

Kommentit (0)






Jätösten tutkintaa

Itse en ole koskaan onnistunut näkemään karhua elävänä luonnossa, mutta kuullut olen. Viime kesänä Luakon lammikon vesakossa liikkuessani kuulin kummallista tuhina. En osannut sitä edes pelätä, koska saattoihan puhisija olla vaikka metsäsika, mutta jälkeen päin aloin epäillä karhun olleen liikenteessä.

Nimittäin Tuukinharjun Martin metsämajan lähistöltä löytyi selviä karhun jätöksiä. En niitä tukiessani löytänyt niistä sellaisia tiukuja, joita nykyään myydään petoja pelkääville. Tiukujen pitäisi varoittaa  helinällään karhuja, jotta ne ymmärtäisivät väistää ihmistä. Jätöksissä ei siis ollut tiukuja, joten ilmeisesti ne toimivat luvatulla tavalla.

Muuten karhukantaa voidaan vähentää myös luonnonmukaisin keinoin. Maamme metsiin voisi siirtää siperian tiikereitä, jotka käyttävät myös karhuja ravintonaan. Tutkimusten mukaan näiden petojen kohtaamisissa 50 % päätyy tiikereiden voittoon, 25 % karhujen ja 25 % jää ratkaisemattomiksi.

Kommentit (0)



Kärkkäälän karhuistuminen

Sosialistisesta mediasta saimme eilen lukea, että Kärkkäälän kylä on hyvää vauhtia karhuistumassa. Eilen illalla oli peräti kuusi autokuntaa ollut seuraamassa kahden karhunuorukaisen edesottamuksia Miettisen pellolla. Yllättävän levollisesti suhtautuu kylänväki näihin otuksiin.

Kuolemantuomiota ei ole kukaan niille vaatimassa. Itse kyllä äänestäisin jonkinlaisten pelkoa ja kauhua herättävien varoituslaukausten tai paukkupommien puolesta. Isoja metsänpetoja ei saa totuttaa luottamaan ihmiseen. Siitä ei hyvää seuraisi isoille metsänpedoille.

Itse vanhana luonnonsuojelijana kannatan jopa tapporahoja susista ja karhuista. Eläinsuojelun nimissä suurten petojen metsästys tulisi jatkua luvanvaraisena ja pedon kaatajalle pitäisi maksaa vaikkapa 10.000 euron palkkio, mutta salakaadoista pitäisi tulla ankarat rapsut. Tämä periaate tekisi metsästäjistä petojen suojelijoita. Nythän järjestelmä on se, että ihmisten ilmoille tulevat sudet vain häviävät jonnekin.

Kommentit (0)



Jakautunut kansa

Eilisen Eu-vaalikeskustelunperusteella voi päätellä, että Suomen kansa on jakaantunut kahteen eri poliittiseen ryhmittymään, jotka ovat perussuomalaiset ja muut suomalaiset. Yhdysvalloissa vastaava jako on republikaanien ja demokraattien välillä.
 
Esimerkiksi Vasemmiston Silvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen istuivat sulassa sovussa rinnakkain ja muistuttivat sekä ulkonäöltään että mielipiteiltään toisiaan. Ainut toisen suomalaisten puolikkaan, eli perussuomalaisten edustaja,  Laura Huhtasaari erosi sekä mielipiteiltään että ulkonäöltään selkeästi muista keskustelijoista.
 
Vaalikeskustelusta saattoi ennustaa, että kamppailu kahden kansanpuolikkaan välillä tulee olemaan tiukka, mutta tänään Länsi-Savo saattoi alla olevasta linkistä löytyvällä jutulla kääntää kamppailun muiden suomalaisten eduksi, koska aiemmin Edistyspuoluetta edustanut lehti uutisoi, että suursavolainen perussuomalaisten kansanedustaja on nyt saanut lainvoimaisen tuomion siitä, että hän on yllyttänyt kansaa tuhoiskuihin Punaisen Ristin toimipisteitä vastaan.
 
Yleensä maailmalla on Punaista Ristiä kunnioitettu yli ideologisten rajojen, mutta Somalia ja Suur-Savo näyttävät olevan poikkeuksia asiassa. Somaliastahan Punainen Ristikin lähti aikoinaan karkuun turvattomuuden vuoksi, mutta nähtäväksi jää, tapahtuuko näin myös Suur-Savossa.
 
https://lansi-savo.fi/mielipide/kolumnit/a2dc8ccf-19d6-432e-ae61-d7984ae9e6f4?clid=IwAR3n8n5BpEfIxxiKNUgOWVKoJ6sJ_nkgPFwWhKqA9V0pAH0TVPn-eKFhr2Ud7984ae9e6f4?clid=IwAR3n8n5BpEfIxxiKNUgOWVKoJ6sJ_nkgPFwWhKqA9V0pAH0TVPn-eKFhr2U



Kommentit (0)



Pesäpallon sääntömuutoksia

Sami Joukaisen elämänkerrassa epäillään, että pesäpallon keksijä Tahko Pihkala pyörii haudassaan hänen jälkeensä tehtyjen sääntömuutosten vuoksi. Pihkala kehitti pesäpallon, koska halusi tuottaa hyviä sotilaita Suomen armeijalle, ja pari kymmentä vuotta sitten käyttöön otetut jokerilyöjät eivät tue tätä päämäärää. Nyt pesäpallokentän kaaren takana seisoskelee ylipainoisia, kankeita, isokokoisia, kuulantyöntäjäntyöntäjän näköisiä miehiä, jotka helposti taistelutilanteessa ammuttaisiin ensimmäisinä.  
Muutenkin pesäpallon kehitys on alkanut suosia lyöntipeliä. Pomppulyöntien avulla on helppo edetä ja hitaat, mutta kankeat lyöjät välttyvät kuolemilta haavoittamalla itsensä korkeiden lyöntien avulla. Joukaisen uran aikaan pomppulyöjät pyrittiin tarvittaessa eliminoimaan pehmittämällä kentän etuosa rautanaulojen ja teollisuusimureiden avulla pomppukelvottomiksi. Myöhemmin pelituomarit alkoivat tarkastusten valvoa moista kentän manipulointia. Toisaalta samaan pomppulyöntien estämiseen päästäisiin myös siten, että etulaittoman rajaa siirrettäisiin muutama metri kauemmaksi.
 
1950-luvulla kolme haavoittumista vastasi yhtä kuolemaa. Tämä sääntö toisi kummasti lisävauhtia nykyiseen lyöntivoimaa korostavaan pelitapaan. Hitaat mutta kankeat lyöjät välttyvät nykysäännöillä kuolemalta lyömällä pallon pilviin ja haavoittamalla tahallisesti itsenä. Itse kannatan ajatusta, että sääntöjä voisi muuttaa siten, että kaksi haavoittumista vastaisi yhtä paloa. Samalla nykyaikaiseen rauhankasvatusta korostavaan aikaan huonosti sopiva termi haavoittuminen voitaisiin poistaa ja korvata sanalla puolipalo.

Kommentit (0)



Sopupallo

Vaan kylläpä Kups jatkaa yllättäviä peliesityksiään. Ellen itse olisi ollut paikalla todistamassa, niin epäilisin eilisen pelin aikana Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla olleen erikoista liikehdintää. Kups pelasi niin epäilyttävän surkeasti sarjajumboa Kpv:ä vastaan.

Myös harvalukuinen kannattajajoukko totesi asian ja kilpaili siitä, kuka pystyy huutamaan ilkeimmän herjan kotijoukkueelle. Ihan loppuhetkillä kuopiolaiset terhistäytyivät kuitenkin sen verran, että voittivat pelin selvästi 3-1. Savon Sanomatkin poikkeuksellisesti haukkui joukkueen, mutta totesi lopuksi kuitenkin sen kaikesta huolimatta olevan sarjaa johtavan Sjk:n kanssa tasapisteissä, vaikkakin peliesitykset ovat olleet tällä kaudella todella surkeita.
 
Maamme jalkapallohistoriassa sopupelitapaukset ovat olleet kerrassaan amatöörimäisiä ja lähinnä ulkomaalaisten vaatimatonta puuhastelua. Sen sijaan kansallispelissämme pesäpallossa, jota 1990-luvun lopulla myös sattuvasti kutsuttiin sopupalloksi, on päästy ihan kotimaisin voimin kunnioitettaviin tuloksiin.

Luin tuossa pesäpalloilija Sami Joukaisen elämäkerran ja sen mukaan ex-jääkiekkoilija HPK:n Mika Lartama on kertonut voittaneensa pesäpallon sopupelien ansiosta kerralla peräti 420.000 markkaa. Sekään ei ole Suomen ennätys, vaan silloinkin se oli vasta kierroksen kuudenneksi suurin voitto. Suurimman voiton kerrotaan olleen peräti 2,8 miljoonaa. Sami Joukaisen itsensä vedonlyöntitouhu oli urheilukielellä lähinnä pelkkää verryttelyä. Kolmen miehen kimppa, johon hän kuului, tienasi yhteensä vain 37.500 markkaa.
 
Muuten HPK juhlii parasta aikaa jääkiekon Suomen mestaruutta, mutta en huomannut, että seuran legendaarista entistä pelaajaa Mika Lartamaa olisi huolittu mukaan juhlahumuun, vaikka mies oli aikoinaan niin arvostettu pelaaja Hämeenlinnassa, että hänen pelipaitansa ripustettiin hallin kattoon juhlallisin menoin. Tosin myöhemmin paita sitten poistettiin ns. ulkojääkiekkoilullisten syiden vuoksi hallin katosta vähemmän juhlallisin menoin.

Kommentit (0)




Mannis-Leevi

Kovasti jalkapallotäyteinen on ollut tämä viikonloppu. Eilen Kufu voitti ansaitusti Rovaniemen Pallooseuran kakkosporukan 2-0, tänään Kupsin B-junnut hävisivät ensiksi hieman ylättäen Pierarsaaren Jarolle 1-2 ja sen jälkeen Kupsin A-junnut hävisivät myös yllättäen 0-2 helsinkiläiselle Atlantikselle. Tässä yhteydessä on syytä paluttaa mieleen, että molemmat kuopiolaiset juniorijoukkueet voittivat keväällä karsintasarjansa ja olivat sen vuoksi ennakkosuosikkeja otteluissa.

Atlantiksen nuorukaiset muuten edustivat kaikkia ihmisrotuja  ja niinpä yksi suomalaisugrilainenkin mahtui joukkueeseen, mutta kuitenkin Mannis-Leevi joutui aloittamaan vaihtopenkillä. Joukkueen avausjoukkueessa ei ollut yhtään suomalaisnimistä pelaajaa. Tosin jonkin verran Atlantiksen pojat taisivat suomea, koska huomattavan usein heidän huuliltaan kirposi luontevasti se muuvankin v-alkuinen sana. Se sana lienee ensimmäisiä sanoja, jotka maahanmuuttajat Suomessa oppivat.

Nyt kiirehdin katsomaan Vaikkausliigan ottelua Kups-Kpv, ja vaikka kuopiolaiset ovat pelanneet surkean alkukauden, niin mikäli joukkue tänään voittaa, kuten kaiken järjen nimissä uskon, saattaa se siirtyä sarjakärkeen. Marginaalit ovat siis pienet maamme jalkapalloilussa.

Kommentit (0)



Silvo Sokka radio-ohjelman aiheena

Kohu avaruusilmailun pioneerin Silvo Sokan ympärillä ei näytä laantuvan, vaan pikemminkin päinvastoin. Yle-Areenaan on nimittäin ilmestynyt Sokan tapausta käsittelevä kolmiosainen yli kaksituntinen ohjelmasarja ja sen voi kuunnella tästä linkistä:
https://areena.yle.fi/1-50084079
Ohjelmasarja on perusteellisen tutkimuksen tulos ja se paljastaa suorastaan säälimättömästi, että olen minulle valitettavan tyypilliseen tapaan kirjoittanut ropakantaa asiasta. Sokan lento ei synnyttänyt maailmalla sellaista kohua kuin aikoinaan väitin. Kohu oli nimittäin huomattavasti kertomaani laajempi. Tapaus herätti suurta huomiota vallan Amerikassa asti - itse väitin, että korkeintaan vain Australiassa olisi Suonenjoki ja ehkä samalla myös Koivistoisten suku tullut tunnetuksi.

Juttusarja asettaa myös Koivistoisen suvun merkittävän roolin kyseenalaiseen valoon rakettilentäjän pelastamisessa. Saattaa hyvinkin olla, että työmiehen leski Emma Koivistoinen olikin vasta toisena ihmisenä pelastamassa epäonnista  rakettilentäjää eikä ensimmäisenä, kuten joskus olen ilmeisen erheellisesti väittänyt.

Kommentit (0)



Siirrännäisiä saatavilla

Kylläpä lumipyry yllätti jälleen kerran Etelä-Suomen autoilijat. Tänään niittää tuonenviikate tuo julma saalistaan maamme maanteillä ja viikonlopun menoliikenne tulee vaatimaan lukuisia uhreja. Monelle elinsiirtojonossa olevalla tämä päivä on onnen päivä. Hyväkuntoisia siirrännäisiä tulee olemaan saatavilla.  
Muistanpa ajan, jolloin autoissa käytettiin lumiketjuja. Siihen aikaanne olivat hyvin kömpelöitä ja jykeviä valurautaisia laitteita. Vaikka olen enemmänkin humanisti kuin tekniikanmies, niin pyydän ystävällisesti, että joku insinööri kehittelisi nykyaikaiset yksinkertaiset, peräkontissa vähän tilaa vievät lumiketjut autoihin hyödyntäen nykyajan lujia, keveitä ja joustavia keinokuituja.
 
Tähän hätään sellaisia ketjuja ei ole saatavilla, mutta luulen, että hätätapauksessa autonrenkaiden ympärille voisi pingottaa sukkahousut. En ole varma, toimiiko ratkaisu, mutta ainahan sitä voi ainakin kokeilla.

Ja jos sukkahousut eivät ole riittävän kestävät tieliikennekäytössä, niin katiskaverkkokin voisi ajaa saman asian. Ainakin Niksi-Pirkassa neuvottiin liukkaalla jäällä liikkuvia pilkkimiehiä kiertämään katiskaverkonpalat kenkiensä ympärille pidon lisäämiseksi.

Kommentit (0)



Raevoesa taestelu jatkuu

Kyllä teki eilen mieli ottaa selvää, näkyikö Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla epätavallisen voimakasta liikehdintää. Kups oli Maarianhaminassa ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla 3-0, joka tulos kertoo jokaiselle, joka jalkapallosta edes jotain ymmärtää, että peli on käytännössä hävitty. Itsekin keskeytin mielenterveydellisten syiden vuoksi välillä ottelun seuraamisen teksti-tv:ltä.

Sitten toisella puoliajalla tapahtui todellinen ihme, jonka seurauksena kuopiolaiset voittivat pelin 3-4. Eikä kyseessä ollut sopupeli, vaikka tyhmempi voisi niin luulla. Sen voi jokainen, joka jalkapallosta edes jotain ymmärtää, tarkastaa tästä videopätkästä:
https://www.youtube.com/watch?v=CWeXKBEJhD8

Kyllä ne kaikki neljä olivat tekomaaleja, tosin pari tsäkämaalia joukkoon mahtuu, mutta yhtään sopumaalia ei nähdä. Kupsin taestelu mitalista jatkuu siis suorastaan raevoesasti.

Ihan palautui eilen mieleeni Kups-Ops-ottelu vuodelta 1979. Silloinhan kuopiolaispelaajilla vahvistettu  Ops oli huipulla ja johti peliä Väinölänniemellä jo 0-3. Kolmannen maalin jälkeen joukko innokkaita oululaisfaneja ryntäsi kentälle riemuitsemaan voitosta ja peli keskeytettiin siksi ajaksi, kun vantterat järjestysmiehet heittivät häiriköt yli aidan lähes 6000-päisen yleisön huutaessa tahtia.

Kups sai välikohtauksesta lisävirtaa ja niin vain oululaiset poistuivat kotimatkalle lukemin 5-3 nöyryytettyinä. Ops kuitenkin voitti lopulta mestaruuden pisteen erolla Kupsiin, mutta kuten jo Sanassa sanotaan, niin kannettu vesi ei kaivossa pysy ja kun kuopiolaisvahvistukset lopettivat Oulussa, tervakaupunginpojat ovat olleet  sen jälkeen sijoilla yms. eikä oululaisjoukkuetta ole nähty ylimmällä sarjatasolla ainakaan valovuoteen.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti