perjantai 3. heinäkuuta 2020


Kups ja korona

Pelottavan vahvasti aloitti Kups Veikkausliigan. Vaikka joukkue voitti mestaruuden viime vuonna ja on sijoittunut kolmena viime vuotena peräkkäin mitalille, on kuitenkin kulunut jo viisi vuotta siitä, kun joukkue edellisen kerran voitti liigan avausottelun.

Nyt se kukisti kuitenkin perinteisen kovan vastustajansa Helsingin IFK:n selvästi 0-3. Ensimmäisen 14 peliminuutin aikana joukkue loi kolme vaarallista maalintekotilannetta ja viimeisteli jokaisesta näyttävän täysosuman. Jalkapallokielellä Kups viimeisteli kliinisesti. Jopa radion helsinkiläinen selostaja ihasteli kuopiolaisten otteita. Nähtäväksi jää, onko joukkueen kunnonajoitus tällä kaudella pielessä, kun jo avausottelussa peli kulki mallikkaasti.

Sen sijaan Helsingin Sanomat eivät keskiviikon numerossaan, jossa se arvio tylevaa Veikkausliigakautta, ei arvostanut Kupsia, vaan ennusti joukkueen jäävän kolmanneksi, joka sekin olisi hyvä sijoitus, koska harva on se kerta, jolloin veikkausliigajoukkue on neljä kertaa peräkkäin ollut mitalilla.

Hesari ennusti Hjk:n voittavan sarjan ja sikäli näkemys on perusteltu, että Hjk:n pelaajabudjetti on kaksinkertainen Kupsiin verrattuna. Tosin kyllä Kupskin on suomalaisittain rikas seura, sillä sen kokonaisbudjetti on 2,7 miljoonaa euroa ja liigajoukkueista toiseksi suurin. Ilmeisesti Kuopiossa on laskettu paljon rahakkaiden Euro-pelien varaan ja nyt on ilmeinen vaara, että Eurokentiltä ei Kuopioon tule koronan vuoksi tuloja, vaan enemmänkin menoja. 

Ja sekin vaara leijuu Veikkauliigan yllä, että koronan toinen aalto tulee ja sarja jää kesken. Tai vaikka sarja ei jäisikään kesken, niin jos joukkueesta joku sairastuu koronaan, saattaa koko joukkue joutua karanteeniin. Jos näin tapahtuisi Kupsin kohdala, niin seuran keskeinen vaikuttajahenkilö pankkiiri Ari Lahti, saattaa hyvinkin miettiä, etteikö miljoonista voisi päästä hauskemmallakin tavalla eroon, kuin sijoittamalla ne jalkapalloon. Hän saattaa hyvinkin siirtää Kupsille varatut tuet vaikka modernin taiteen museolle.

Katsokaapa kooste Hifk-Kups-pelistä alla olevasta linkistä. Moni jalkapalloilun ystävä saattaa hämmästyä, koska vaikka kyseessä on kotimainen ottelu, niin ainakin ajoittain se vaikuttaa ihan jalkapallolta, ja nuo maalit eivät ole mitään tsäkämaaleja, vaan ne ovat taidetta.

 


Kommentit (1)



Juomaan opettelemisesta

Jo lastenkirjailija Astrid Lindgren sanoi jossain syntymäpäivähaastattelussaan, että vanheneminen on paskamainen asia ja se on sattuvasti sanottu. Minustakin tuntuu siltä, että en enää muista, kuule tai näe ja ne asiat ovat vielä pientä sen rinnalla, että helvetilliset suonenvetokohtaukset vaivaavat, jos joutuu edes ajattelemaan työntekemistä.

Mutta Kuningasmetsuri-kirjasta opin lääkkeen ainakin suonenvetovaivaani. Nimittäin minun on opeteltava juomaan aikamiehen lailla. Kuningasmetsuri Jaakko Pessistäkin krampit vaivaavat, koska ammatti on vielä raskaampi kuin minulla, mutta hän on lääkitsee itseään juomalla kunnolla. Lämpimänä kesäpäivänä hänellä on ollut eväsjuomina metsässä kaksi litraa kahvia, litra maitoa ja hinkissä yli kuusi litraa mustaviinimarjamehua. Yhteensä siis lähes kymmenen litraa juotavaa eikä sekään tahdo aina riittää. Itse juon kuumana kesäpäivänä ehkä viides osan siitä mitä Pessinen, joten aion jatkossa keskittyä runsaaseen juomiseen.

Jututinpa joskus Siinailla rauhanturvaajana ollut miestä, joka oli vuoden 1973 sodan jälkeen ollut pelastamassa saarroksiin joutunutta Egyptin armeijakuntaa. Hän kertoi, että Siinain paahteessa mies kuivuu nopeasti hengiltä, ellei juo kahdeksaa litraa päivässä. Kolean Suomen kesässä ainakin metsuri joutuu juomaan vielä enemmän.

Kommentit (0)



Kuningasmetsuri

Harva on se kerta, jolloin törmää Suomen kirjallisuudessa yhtä vaikuttavaan työnkuvaukseen, kuin mitä Risto Jussilan kirjaa Kuningasmetsuri lukiessaan törmää. Kirjan keskeinen vaikuttajahahmo on lappajärveläinen metsuri Jaakko Pessinen, joka harjoitti vaativaa ammattiaan 70-vuotiaaksi asti, eli noin 55 vuotta, ilman ainuttakaan sairaspäivää. Hän on todennäköisesti eniten moottorisahalla puita kaatanut ihminen maapallolla. Yhtä vaikuttavaa työnkuvausta olen viimeksi lukenut Kalle Päätalon tuotannossa.

Vahva mieshän oli Päätalon Kassukin, sillä hän sai esimerkiksi komppanian ainoana miehenä nousemaan tykin pyörät suorille käsille, mutta Pessinen on vielä riskimpi. Tämä 175-senttinen ja 75-kiloinen metsuri menestyi metsätöiden lisäksi hyvin myös sivulajissaan, eli voimamieskilpailuissa, vaikka oli puolet pienempi ja puolet nuorempi kuin kanssakilpailijansa. Ymmärrettävistä syistä hän oli ylivoimaisesti paras erikoislajissaan säkinkannossa, joka vaatii samanlaisia ominaisuuksia kuin tukinkanto.

Pessinen kantoi 180 kilon säkkiä hirmuiset 265,1 metriä, kun toiseksi tullut yli kaksimetrinen Juha-Matti Räsänen kantoi 163,1 ja maailmanmestaruudenkin voimamiehenä voittanut Janne Virtanen 156 metriä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Pessinen oli hankkinut voimansa pelkästään metsätöissä ilman kuntosaliharjoittelua ja että ei hänkään tosin pärjännyt ilman kemiallisia lisäaineita, sillä joka suorituksen jälkeen hän nautti termospullosta puoli termarin hatullista kahvia sokeripalan läpi nautittuna. Pitkän metsurin uransa aikana hänen tavakseen oli tullut nauttia puoli termospullon hatullista kahvia aina sahaansa tankatessaan eli 5-6 kertaa päivän aikana.

Youtubesta löytyy muutamia videoita Jaakko Pessisen kyvyistä, esimerkiksi tässä hän vaihtaa autoon renkaan ilman tunkkia kannattelemalla autoa toisella kädellään ja vaihtamalla renkaan toisella.
https://www.youtube.com/watch?v=m3RcJ_9cQuA


Kommentit (0)



Freddy Adu

Iltasanomissa oli mielenkiintoinen juttu jalkapalloilija Freddy Adusta, josta veikattiin viitisentoista vuotta sitten tulevan uusi Pele, kun hän vasta 14-vuotiaana USA:n nuorten maajoukkueen riveissä piti pilkkanaan muutaman vuoden vanhempia vastustajiaan. Nuorten otteluissa hän oli häikäisevän taitava, mutta sitten hän katosi julkisuudesta.

Viisi vuotta sitten tämä uusi Pele putkahti suomalaisten tietoisuuteen, kun hän siirtyi Kupsin riveihin. Tietysti hälytyskellojen olisi pitänyt silloin soida, että kaikki ei ole kunnossa, kun oikein maailmanluokan supertähti muuttaa Kuopioon. Eikä kaikki ollutkaan kunnossa, sillä mies itse oli niin rapakunnossa, ettei mahtunut Kupsin edustusjoukkueeseen, vaan palasi II-divisioon Kufussa tehden joukkueelle yhden, tosin sitäkin näyttävämmän maalin.

Adusta piti tulla maailman huippu, mutta niin ei käynyt, hän oli hyvä vain juniorina. Vähän samanlainen tapaus oli myös eräs Kupsin ulkomaalaistaustainen lahjakkuus, joka tuli tietoisuuteeni, kun hän esiintyi B-juniori-ikäisenä A-junnujen joukkueessa ja teki siinä pelissä Kupsin kaikki kuusi maalia ja hänelle luovutettiin ottelun jälkeen peräti kaksi knallia kahden hattutempun kunniaksi.

Mutta ei tainnut tulla hänestäkään Kupsin miesjoukkueeseen vahvistusta. Nyt vähän yli kaksikymppisenä hän näyttää edustavan Mikkelin Kissojen II-divarin joukkuetta. Freddy Adusta kertova jutun voi lukea alla olevasta linkistä.



https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art
-2000006547579.html


Kommentit (0)



Kotikenttäetu

No niinhän siinä kävi, kuten epäilikin ja Turun Inter eteni Cupin loppuotteluun niin että vain heilahti. Kotikenttäetunsa ja hyvän onnenkin vuoksi Inter voitti muutama päivä sitten Kupsin vain vaivoin rankkarikisan jälkeen, mutta tänään se murskasi FC Lahden 5-0 ja tietysti kotikentällään.

Itse olen pillilupiaskin kanteen laskeskellut, että kotikenttäetu vastaa keskimäärin lähes yhden maalin etua, joten asialle olisi tehtävä kiireesti jotakin. Ainakin kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi puuttua tähän epäreiluun kilpailuasetelmaan, koska ammattilaisjalkapallossa on meilläkin kyse miljoonista, jotka nyt Kupsilta siis livahtivat sivu suun.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen Cupin loppuvaiheen ottelut tulisi pelata molempien joukkueiden kotikentillä ja loppuottelu puolueettomalla maaperällä. Nythän helsinkiläisjoukkueilla on loppuottelussa etulyöntiasema, koska pelit tavallisesti pelataan maamme jalkapallopyhätössä eli Helsingin Olympiastadionilla.

Muuten päivällä Kupsin A-junioreilla oli vihdoinkin vastassaan puhtaasti perussuomalainen joukkue eli Malmin Palloseura Helsingistä. Savolaiskatsojat yrittivät keksiä joukosta edes kuuluisia Malmin mustalaisia, mutta sellaisiakaan ei löytynyt. Kupsin nuorilla on tänä kesänä ollut vaikeuksia rannikkokaupunkien vahvasti ulkomaalaistaustaisten joukkueiden kanssa, mutta nyt ei ongelmia ollut.

Peli oli tosin sikäli mielenkiintoinen, että katsomossa jännitettiiin sitä, että tekeekö kotijoukkue yli kymmenen maalia, joka olisi ollut Keskuskentän ennätys. Ennätystä ei tehty, koska Kups voitti vain 8-1.

Kommentit (0)


Kiihkeät Cup-ottelut

Palataanpa vielä toissailtaiseen Kupsin  Suomen Cupin peliin ja sen aiheuttamaan harmitukseen. Mieleeni on nyt palautunut pätkittäin kuopiolaisten ja turkulaisten kaksi edellistä kohtaamista, joissa ei ole ulosajoiltakaan vältytty.

Noin viisi vuotta sitten Turun Palloseura saapui Kupsin vieraaksi Suomen Cupissa ja silloin erityistä mielenkiintoa ottelussa herätti se, että joukkue olivat saaneet vahvistuksekseen vallan Westhamissa pelanneen virolaisen, jonka uskottiin olevan todellisen pelimiehen. Mutta ei ollut Viron poika vahvistus sillä kertaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Muutaman minuutin pelin jälkeen hänet ajettiin kentältä suoralla punaisella.

Ottelusta kehkeytyi kuitenkin elämää suurempi näytelmä. Tps hallitsi mielin määrin, mutta maalia se ei saanut aikaiseksi varsinaisella peliajalla eikä myöskään seuranneella puolen tunnin jatkoajalla. Sitten mentiin rankkarikilpailuun, joka jatkui tasatilanteessa siihen asti, kunnes kuopiolaisista oli ampumatta enää nuori ja lupaava maalivahti Joonas Pöntinen.

Ensiksi hän minun muistoni mukaan torjui turkulaisten laukauksen; tosin uskon Palloliiton virallisen historian väittävän pallon osuneen ylähirteen. Sen jälkeen maalivahti Pöntinen laukoi varmasti omalla vuorollaan pallon pömpelin perukoille ja Kups eteni Cupissa jatkoon, mutta hävisi sitten loppuottelussa Hjk:lle, koska eräs afrikkalainen peluri ajettiin ulos, koska hän vaati vastustajalle varoitusta tämän  törkeästä rikkeestä. Sellaista ulosajoa ei tietääkseni maamme jalkapallohistoria tunne toista kpl:a.

Noin kolme vuotta sitten Kups kohtasi Cupin pelissä Turussa muistaakseni Interin. Silloin kaksi Interin miestä ajettiin kentältä ja Kups hallitsi sen jälkeen peliä suvereenisti, mutta voittomaalia se ei saanut aikaiseksi varsinaisella peliajalla eikä myöskään puolen tunnin jatko-ottelussa. Silloinkin Inter voitti sitten rankkarikisan, kuten se teki toissailtanakin.

Kommentit (0)



Suussasulava

Kioskin-Matti muisteli joskus Uukuniemellä kioskillaan, miten ennen tuotiin hevosella Viipurin markkinoilta sikäläisiä rinkeleitä ja ne olivat  vallan suussasulavan hyviä.

Itsekin olen viipurinrinkeleitä Kuopion markkinoilta ostanut, mutta eivät ne enää ole suussasulavia, vaikka resepti on tiettävästi sama kuin ennen sotia. Ehkä hevoskuljetus lisäsi muinoin rinkeleihin oman pikantin lisän.

Sen sijaan tänään ostin kauppa-autosta Parikkalan Pikapullan tuoreen rieskan ja se oli niin käsittämättömän maukas, että kutsuisin sitä  perustellusti suussasulavaksi. Sen mutustelu oli yksi lomani kohokohdista.

Kommentit (0)



Kupsin putki katkesi harmittavalla tavalla

Vaikka päälle tunkeva kasvihuoneilmiö ja uhkaava maailmanloppu harmittavatkin, harmittaa minua kuitenkin tällä hetkellä enemmän se, että Kupsin 17 ottelun tappioton putki katkesi eilen vieraskentällä Turussa harmittavalla tavalla rangaistuspotkukilpailun jälkeen, kun joukkue hävisi Suomen Cupin neljännesvälierässä sikäläiselle Interille lukemin 5-4.

Pääsin mukaan pelin tiimellykseen kännykän teksti-tv:n välityksellä vasta ottelun loppupuolella, jolloin Kups vielä johti 1-3 ja peli näytti urheilukielellä taputellulta eli selvältä pässin lihalta. Kuitenkin harmitukseni oli melkoinen, kun myöhemmin tarkastin tilanteen ja tulikirjaimin näytöllä luki Interin tulleen viime hetkillä tasoihin ja voittaneen lopulta jatko-ottelun ja rangaistuslaukauskisan jälkeen ottelun ja edenneen näin kohti Cup-voittoa ja kohti Keski-Euroopan rahakenttiä.

Erityisen harmittavaa oli se, että peli ehkä ratkesi kuopiolaisten afrikkalaispelaajan ulosajoon. Se oli harmittavasti neljän vuoden sisällä jo kolmas cup-ottelu, jonka Kups hävisi afrikkalaispelaajan ulosajoon. Fyysisesti sikäläiset pelimiehet ovat hyviä, mutta itsehillintäpuolella olisi vielä parannettavaa.

Tosin kulttuurierotkin saattavat aiheuttaa sen, että afrikkalaiset ovat erotuomareiden erityisen tarkkailun kohteena. Muistanpa tapauksen, jossa rikkeestä varoituksen saanut  mustamies ajettiin kentältä, kun hän keltaisen kortin nähtyään ryntäsi hieromaan erotuomarin poskia ja loukkasi näin törkeästi tämän koskemattomuutta. Erotuomari ei ymmärtänyt, että Afrikassa poskien hieromisella pyydetään anteeksi.

Kommentit (0)



Paikkaansa hakeva tie


Mökkinaapurilla on hieno huvila yhdellä maailman kauneimmista paikoista, mutta se puute huvilassa on, ettei sinne ole ollut tietä, koska upottava neva on ollut esteenä.

Ilmeisen vakavarainen naapuri päätti ratkaista ongelman rakentamalla tien puunrunkojen ja käytöstä poistettujen puhelinpylväiden päälle. Pietaria  suolle rakennettaessa paalut sen sijaan juntattiin turpeeseen pystyasennossa.

Ihan putkeen Uukuniemen projekti ei mennyt, koska talven aikana tie on hävinnyt suohon, niin että poreet vain nousevat veden alta. Näkyä katsellessani mieleeni tuli, että jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, osaisin päästä siitä eroon huomattavasti hauskemmilla tavoilla, kuin upottamalla ne suohon.

Näkyä katsellessani meleeni tuli myös Päätalon Herkon paikkaansa hakeva uuni, josta on tehty komedia, vaikka se olikin tragedia,joka oli yksi syy siihen, että Herkko vietiin köysissä mielitautiparantolaan.

Kommentit (0)



Keskiyön aurinko

Tänään on päivä pisimmillään, mutta keskiyön aurinko ei silti täällä Uukuniemellä näy, vaan lähin tähtemme laskee Pyhäjärveen jo heti klo 23 jälkeen. Olen monta kertaa kironnut  kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaa kellojen kääntelyä, mutta yhden kellojen kääntämisen minäkin vielä voisin hyväksyä.

Nimittäin sellaisen kellojen kääntelyn hyväksyn, jossa viisareita siirretään pysyvästi tunti nykyisestä eteenpäin. Silloinhan melkein koko maassa näkyisi keskiyön aurinko. Se olisi merkittävä piristysruiske maamme  koronan vuoksi riutuvalle matkailuelinkeinolle.

Kommentit (3)


Rapu


Suorastaan pelkoa ja kauhistusta herättää satunnaisessa uimarissa kuvan esittämä mökkirannasta löytynyt rapuvainaja, jonka sylivälikin on lähes 30 cm. Harkitsen siirtyväni harrastamaan selkäuintia vuosikymmenien tauon jälkeen.

Koska olen äitini puolelta Könösiä, joka sukunimi tarkoittaa jäykkäliikkeistä, eli könöttävää, henkilöä, on minulla aina ollut hyvin jäykät olkanivelet ja niinpä Heinolassa asuessani treenasin Kymenvirrassa paljon selkäuintia, koska uskoin sen notkistavan lapojani.

Luovuin selkäkroolista sen jälkeen, kun muudan ohi kulkeva herrasmies pelästyi ja huusi, että "pysy rauhallisena, kyllä sä sieltä selviät" jä lähti sitten juosten etsimään köyttä tai pelastusrengasta ja kun eräs saksanpaimenkoira räpistelyni nähtyään riistäytyi taluttajansa hallinnasta ja ryhtyi tarmokkaasti uimaan koiraa minua kohti. Olin laukaissut jostain syystä sen pelastusvietin.

Kommentit (0)



Kurja Karjalamme

Karjalaisten laulu on juhannuksen kunniaksi raikunut Uukuniemen Pyhäjärven rannalla ja se on hyvä se. Tosin laulu mielestäni kohtuuttomasti vääristää seudun historiaa, sillä väittäähän se, että maakunta on kurja eikä sillä ole rikkautta eikä makaan viljavaa.

Minulla ei nyt  erämaaoloissa ole luotettavia bkt-tilastoja käytössä, mutta väitän, että tsaarin vallan aikaan, jolloin Suomi kuului osana maailman mahtavimpaan imperiumiin, joka ulottui Ahvenanmaalta Pohjois-Amerikan mantereen puoliväliin ja jonka metropoli Pietari oli tavallaan karjalaiskaupunki, Karjala ei ollut sen ajan mittapuun mukaan kurja, vaan maamme vauraimpia alueita.

Ei ole sattumaa, että vajaat pari sataa vuotta sitten maamme ensimmäinen höyrylaiva puksutteli juuri tuossa Pyhäjärvellä ja että maailman ensimmäiset radiolähetykset singottiin eetteriin Karjalasta, mikäli Kotka lasketaan karjalaiskaupungiksi, kuten itse ainakin lasken. Johannes Virolaisen mukaan Pietari työllisti karjalaiset ja jos mitään muuta ei mies keksinyt, saattoi hän alkaa myydä risuja Venäjän pääkaupungin rikkaille. Tai sitten lähteä Pietariin nuohoojaksi, kaupungin nuohoojista suuri osa oli parikkalalaisia. Myös suomalaiset ilotytöt olivat siellä erittäin arvostettuja ammatti-ihmisiä, mutta parikkalalaisten prosenttiosuutta en ole saanut jostain syystä luotettavasti selville.

Vastoin maakuntalaulun väittämää Karjala oli viljavaa seutua. Maamme leipäviljasta tuotettiin ennen sotaa melkein puolet Karjalassa. Maakuntalaulussa mainitaan halla, mutta sitä ei Laatokan rannoilla tunnettu, koska Euroopan suurin järvi piti hallan loitolla. Kurkijoella Uukuniemen naapurissa viljeltiin jopa maissia hyvällä menestyksellä, tosin Hrutshevilta se ei sitten myöhemmin jostain syystä onnistunut. Pohjanmaata on pidetty maamme vilja-aittana, mutta tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Kurkijoella oli jopa ruotsalaiskylä, koska Pohjanmaan ruotsinkielisiä oli sinne muuttanut nälkää ja halloja pakoon.

Kommentit (0)



Kiiltävätähtinen

Luulen, että tuo Saarenmaan kiiltävätähtinen pellavapäätä tuloksetta houkuttanut kiiltävätähtinen sotilas oli taustaltaan ei-virolainen. Oletan, etteivät virolaismiehet suorittaneet asepalvelustaan niin strategisesti tärkeällä alueella kuin Saarenmaalla, vaan jossain muualla Neuvostoliitossa. Epäilen, että virolaisiin ei täyin luotettu näissä Neuvostoliiton turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä.

Nimittäin joskus jututin junassa reipasta Suomeen muuttanutta virolaista rekkakuskia, joka inhosi Gorbatshovia. Hän piti Neuvostoliiton viimeistä presidenttiä valehtelijana. Tämä oli joskus vieraillut Virossa ja pahoitellut niitä tuhansia nuoria virolaisasevelvollisia, jotka kuolivat Afganistanissa. Rekkakuski piti väitettä hölynpölynä. Hänen mukaansa Afganistanissa kaatui 14 virolaista ja heistä 11 oli KGB:n tms:n palkkalistoilla.

Rekkakuskin mukaan virolaiset eivät suostuneet lähettämään poikiaan Afganistaniin. Itse pikkuisen epäilen, ettei syynä sittenkään ollut virolaisten tahto, vaan se, ettei Neuvostoliitossa luotettu virolaisiin. Muutenkin suhtauduin pikkuisen epäillen rekkamiehen juttuihin. Hän kertoi, että Kamaz-merkkinen rekka-auto, joka on eniten levinnyt Venäjän maanteille, kuluttaisi lähes 100 litraa sadalle. Pikkuisen paljoksun tuota määrää.

Virolaisen rekkamiehen vaimo muisteli kaiholla neuvostoaikoja. Hänen mukaansa silloin kouluissa todella opiskeltiin ja nuorten sivistyksen taso oli paljon korkeampi kuin nykyään. Ja sitäkin hän muisteli ihastellen, miten kolhoosin väkeä kuljetettiin busseilla katsomaan Kansallisbaletin näytäntöjä, jotka nykyään ovat niin kalliita, ettei tavallisella kansalla ole sellaiseen varaa.

Kommentit (0)



Yöt on niin valgeat kuluvat ruttu

Se on sitten juhannus ja suomalaiseen juhannukseen liittyy suorastaan elimellisenä osana kuunnella veljeskansamme virolaisten tuottamaa Saarenmaan valssia, joka muuten kuulostaa paljon paremmalta alkuperäiskieleltä esitettynä. Varsinkin säe, jossa suomeksi sanotaan, että "ne yöt on niin valkeat, kuluvat kohta" kuulostaa paljon paremmalta viroksi, koska siinä sanotaan, että "ne yöt on niin valgeat kuluvat ruttu."

Viron kieltä en kunnolla ymmärrä, mutta minulla on vahva epäilys, että säe, jossa suomenkielisessä versiossa kerrotaan kiiltävätähtisestä neuvostosotilaasta, joka ihan turhaan yrittää houkutella pellavapäätä, jota ei kuitenkaan tule koskaan omakseen saamaan, on osa meikäläistä neuvostovastaisuutta. Siinähän vertauskuvallisesti annetaan ymmärtää, ettei miehitysarmeija tule koskaa Viroa lopullisesti omaksi saamaan. Sehän on selvää suomalaista neulanpistopolitiikkaa, jolla vaikutettiin kansan asenteisiin hyvää itäistä naapuria kohtaan. Virolaisessa versiossa ei ilmeisesti tuollaista säettä ole.

Kuunnelkaapa alla olevasta linkistä löytyvä virolaisten oma esitys Saarenmaan valssista ja huomioikaa esityksen lähes hurmoksellinen isänmaallisuus ja yleisössä olevien naisten viehättävyys - jostain syystä Baltiassa kasvaa maailman pisimmät ja hoikimmat naiset, jotka ovat kysyttyjä Keski-Euroopan rahakkailla mallimarkkinoilla. Lopuksi kannattaa hiljentyä muistamaan laulun lahjakasta säveltäjää Raimond Valgrea, joka kuoli alkoholismiin 36-vuotiaana pian neuvostoliittolaiseksi tulonsa jälkeen.

 


Kommentit (0)



Kaarinan Pojat ja rotuominaisuudet

Eilen Kups pelasi peräti 18. tappiottoman ottelunsa, kun se kukisti Suomen Cupin ottelussa varsinaissuomalaisen Kaarinan Pojat vaivoin lukemin 0-2, vaikka kaarinalaiset pelaavat kaksi sarjatasoa alemmalla. Kupsin joukkueessa oli yli puolet ulkomaalaisia, mutta kaarinalaiset pelasivat puhtaasti suomalaisin voimin.

 
Asiaa harrastamattomalle Kaarinan Poikien jalkapalloilijat eivät paljoa sano, mutta itse muistan joukkueen siitä, että juniorisarjoissa se on pärjännyt hyvin. Tosin ei niin hyvin kuin Kups, joka tällä hetkellä lienee maan paras junioriseura, mutta kyllä kuopiolaisillekin on tehnyt tiukkaa voittaa varsinaissuomalaiset vieraat.


Junioripelejä seuratessani olen ihmetellyt sitä, miten eri rotua suomalaiset ovatkaan. Savolaisnuorukaiset ovat enemmänkin sellaisia lyhyenläntiä ja muutenkin pienenpuoleisia isokokoisiin varsinaissuomalaisiin verrattuna, jotka keskimäärin vaikuttavat pari numeroa savolaisia kookkaammilta. Voi tosin olla, että Savossa nuoret aikuistuvat hitaammin, mitä lännessä ja aikuisten tasolla kokoero ei ole niin suuri.



Muuten viime viikonloppuna pystyin taas suorittamaan rotutieteellisiä vertailuja, kun Kupsin A-juniorit kohtasivat helsinkiläisen Atlantiksen vastaavan yhdistelmän. Kuopiolaisten joukkueessa kaikki muut olivat suomalaisnimisiä, mutta yksi Jansson oli kuitenkin huolittu porukkaan, mutta kentälle häntä ei päästetty, vaan hän sai tyytyä vaihtopenkillä istumiseen. Sen sijaan Atlantiksen joukkueessa ei ollut yhtään suomalaisnimistä ja ihonväristä päätellen iso osa joukkueesta oli tullut jostain Itä-Afrikan suunnalta, mutta siitä huolimatta joukkueen komentokieli kuulosti olevan suomi.



Vieraat voittivat 1-2, vaikka antoivat sen verran tasoitusta, että pelasivat valtaosan ajasta yhden alivoimalla, koska erään etelämaalaistaustaisen nuorukaisen temperamentti kuohahti niin, että hänet ajettiin kentältä. Savolaisnuorukaiset hävisivät kuitenkin yllättävän vähän, koska joukkueiden pelaajamateriaalilla oli juuri sama ero, joka on kylmä- ja lämminverisillä hevosilla. Kupsilaiset olivat tanakan hyvää työmiesainesta, mutta vastustajat olivat kevytrakenteisia juoksija- ja hyppääjätyyppejä.

 
Samanlainen rodullinen ero muuten näkyy myös yleisurheilukentillä. Ihmeeltä tuntuisi, jos tanakka ja raskasrakenteinen suomalainen voittaisi rennon ja pitkäjalkaisen afrikkalaisen juoksu- tai hyppylajeissa. Niinpä suomalaisten tulisikin panostaa pelkästään heittolajeihin ja 50 kilometrin kävelyyn, jolle matkalle meikäläistenkin nopeusominaisuudet riittävät.

Kommentit (2)

Talouspolitiikkaa

Nyt on sitten asiantuntijat lausuneet, että koronan aiheuttamat ongelmat ovat lähes katastrofaaliset ja että Suomen bruttokansantuote romahtaa tänä vuonna peräti kuusi prosenttia. Pahaltahan tuo minustakin kuulostaa, mutta talousromahduksen seurauksena taloutemme romahtaa sille tasolle, jolla se oli vuonna 2017.

Olen niin vanha mies, että muistan vuoden 2017 ja miten vaikeaa silloin oli, mutta kyllä me silloinkin jotenkin kuitenkin sinniteltiin. Sitä paitsi vuonna 2020 meille on siunaantunut pikkuisen enemmän varallisuutta, kuin mitä silloin oli. Lisäksi nykyään tiede ja tekniikka on vähän paremmalla tolalla kuin kolme vuotta sitten. Tuntuu myös siltä, että monien kodinkoneiden ja laitteiden hinnat ovat laskeneet kovasti muutamassa vuodessa.

Pelkäänpä, että kohta meitä uhkaa koronan toinen aalto ja sen jälkeen asiantuntijat kertovat taloutemme romahtavan ainakin kymmenen prosenttia, eli olemme noin vuoden 2016 tasolla. Sekin kuulostaa pahalta, mutta kannattaa muistaa Britannian talouden supistuneen tänä vuonna 25 %, mutta Boris Johnsson, jolla on muuten samanlainen ihastuttava hiuslaite kuin minulla, sen kun vain naureskelee ja mielestäni hän eilen uutisissa selvästi näytti saareltaan käsin keskisormea muulle Euroopalle.

Kommentit (0)



Adele Lehto ja puuttuvat nimet

Helsingin Sanomien Vierumäen joukkomurhia koskevassa jutussa nostettiin esille Adele Lehto, joka myös päätyi joukkohautaan ja pääsyynä saattoi olla se, että hän oli nainen, jonka oli nähty kantavan kivääriä, vaikka taisteluihin hän osallistunutkaan. Aseen kantaminen oli siihen aikaan naisilta erittäin huonoa käytöstä toisin kuin nyt, jolloin naissukupuolta ei enää pidetä aseista riisuttuna vyöhykkeenä, kuten ihmiskunnan historiassa yleensä on ollut tapana.

Voittajien asenne Adele Lehtoa kohtaan lienee ollut samanlainen, jollaiseen Suomessa nykyään törmätään, kun puhutaan Isis-naisista. Adele Lehto oli poikkeuksellisen riuska työläisneitonen, jonka kerrottiin hakanneen halkoja neljä mottia päivässä, johon määrään itse en pääse edes koko kesänä. Ihmeellistä on se, että vaikka Adele Lehto on yksi harvoista, joiden varmasti tiedetään lepäävän Vierumäen kankaalla, niin Suomen Sotasurmat-tietokannasta ei hänen nimeään jostain syystä löydy, vaikka siellä on viime vuonna tapahtuneen uudelleen laskennan jälkeen jo noin 41.000 sisällissodan melskeissä kuolleen nimi.

Kaksi muutakin nimeä näyttää edelleen Sotasurma-tietokannasta puuttuvan. Suonenjoen Karsikonmäellä ammuttiin August Könönen paperitollolla, joka lienee ainutlaatuinen tapaus ihmiskunnan väkivaltahistoriassa, vaikka se on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Lisäksi Suonenjoen Kärkkäälän kylällä kuoli Esa Korhonen heti Kuopion vankileiriltä päästyään.

Ilmeisesti nälkiintynyt mies söi vapauduttuaan liian vahvaa ja huonosti sulavaa ruokaa terveellisen kauravellin sijasta. Korhosen lisäksi moni muukin vapautunut nälkäinen koki saman kohtalon. Esimerkiksi Marjo Liukkosen kirjassa Hennalan teloitusjonossa kerrotaan tapauksesta, jossa eräs hyväntahtoinen isäntä kävi hakemassa kaksi renkiään vankileiriltä ja tarjosi nälkäisille miehille jo leiriaidan sisäpuolella vankat eväät. Lopputulos oli onneton, koska kumpikin renki kuoli heti vankileirin portilla tuskallisiin vatsavaivoihin.

Kommentit (0)



Heinolan joukkomurha

Sunnuntain numerossaan Helsingin Sanomatkin huomioi Heinolan rikkaan murhaperinteen, josta muutama ilta sitten kirjoitin ja kertoi peräti kahden aukeaman verran keväällä 1918 Vierumäen kankaan joukkomurhista. Murhiahan ne olivat, koska lakiin perustumattomat harkitut ihmisten surmaamiset ovat murhia.

Vierumäen joukkomurhan laajuudesta ei vieläkään ole täyttä yksimielisyyttä, mutta puhutaan jopa 300 uhrista. Itähämäläinen erikoisuus on se, että joukkohaudan päälle on myöhemmin rakennettu sahalaitos. Suomenlinnassahan tosin pantiin vielä paremmaksi ja sikäläisen punikkien joukkohaudan päälle Suomen puolustusvoimat perusti sikalan.

Hesari olisi saanut Heinolan tapauksesta vielä vaikuttavamman, mikäli esille olisi nostettu myös asiaan liittyvä kulttuurihistoriallinen puoli. Paikkakunnalla nimittäin toimi pikkupojista koottu kuolemanpartio, josta uskoakseni sittemmin Kambodzan punakhmerit ottivat oppia. Heinolassa partiojohtajana toimi silloinen lehtimies ja partiojohtaja  ja myöhempi teatterijohtaja Eino Salmelainen.


Sisällissodan aikana Salmelainen teki 15-vuotiaista partiopojistaan sotilaita. Muistelmissaan hän ihmettelee, miten innokkaista koulupojista hetkessä tuli kylmäverisiä teloittajia. Salmelaisen johdolla pikkupoikien kuolemanpartio liikkui polkupyörillä tekemässä tiedustelu- ja puhdistusretkiä lähiseudulla.


Näistä asioista Heinolan virallinen historiankirjoitus vaikenee. Muistelen kuitenkin Itä-Häme-lehdessä ollutta 100 vuotta täyttäneen mummon haastattelua ja hän ihmetteli, kuinka kapina-aikaan joku 15-vuotias poikanen kävi muuten vain ampumassa hänen veljensä.


Myöhemmällä iällä innokas suojeluskuntalainen Eino Salmelainen vaihtoi leiriä ja hänestä tuli arvostettu Tampereen työväenteatterin johtaja. Muistelmissaan hän kertoi katuvansa nuoruutensa pahoja töitä. 

Kommentit (0)



Helmarit

Eilen jätin hienotunteisesti kertomatta, että viimeisessä harjoitusottelussaan ennen sarjan alkua, Kupsin naiset pelasivat 2-2-tasapelin joukkueen C-junioreita eli alla 15-vuotiaita poika vastaan. Se kertoo aika paljon naisjalkapalloilun tasosta, mutta sehän ei yhtään vähennä naisotteluiden nautittavuutta.

Eilen tuli lähes koko TV2:lla lähetystä maamme jalkapallomaajoukkueemme historiasta, jonka menestystä ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi, mutta illan jännittäväksi kohokohdaksi nousi, kun kerrottiin naismaajoukkueemme, eli helmareiden, vaiheita vuoden 2005 Englannissa pelatussa EM-turnauksessa. Silloinhan Suomi selvisi lopputurnaukseen voittamalla karsinnassa mm. Venäjän.

Lopputurnauksessa helmarit hävisivät tuomarin suosiollisella avustuksella kotijoukkue Englannille 2-1, mutta pelasi sitten Ruotsin kanssa 0-0-tasapelin ja voitti Tanskan 2-1. Välierässä tuli vastaan hallitseva maailmanmestari Saksa, joka voitti 4-1. Saksa meni loppuotteluun ja voitti Euroopan mestaruuden ja Suomen sijoitukseksi tuli Ruotsin kanssa jaettu kolmossija. Suomen Anne Mäkinen valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, josta asiasta maassamme on jostain syystä vaiettu.

Helmareiden EM-turnauksen kolmossija on Suomen jalkapallohistorian suurin saavutus ja ohittaa miesten joukkueen saavutuksen vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa, koska siellä taso ei ollut joukkueiden vähäisen määrän vuoksi kummoinen eikä olympiajalkapallo muutenkaan ole ollut arvossa, koska ammattilaiset ovat sattuneesta syystä loistaneet poissaolollaan.

Tukholman kisoissahan Suomen miehet selvisivät pronssiotteluun, jonka hävisivät 9-0 Hollannille, koska virallisen urheiluhistorian mukaan peliväsymys yllätti poikamme. Todellinen selitys on kuitenkin se, että osa joukkueestamme oli ainakin krapulassa, ellei peräti juovuksissa. Ruotsalaiset kisaisännät ilmoittivat aluksi suomalaisille, että mitalipeli olisi vasta seuraavana päivänä, mutta kun poikamme rymistelivät kuvittelemansa välipäivän aamuyöstä kotiin kaupungilta, heille kerrottiin pelin olevankin jo samana päivänä. Se oli sellaista tyypillistä ruotsalaista v------a.



Kommentit (0)



Dostojevski ja peliriippuvuus

Kupsin taistelulaulussa, joka raikaa aina joukkueen juostessa kentälle, sanotaan sattuvsti, että keltapaidat hyökkää vankka voitontahto rinnoissaan. Ja niin hyökkäsi äsken Kupsin naisjoukkue Turun Palloseuraa vastaan vankka voitontahto rinnoissaan ja voitti puhtaasti 6-0, vaikka Turkukin on perinteisesti ollut vahva palloilukaupunki. Nähtäväksi jää, juhlitaanko syksyllä Kuopiossa vaihteeksi naisten Suomen mestaruutta.

Reppuselkämiehenä jouduin stadionin portilla turvatarkastukseen ja turvamies hämmästyi löytäessään repustani epäilemänsä pullon sijasta Dostojevskin elämänkerran. Turvamies myönsi kirjaa tutkiessaan, että onhan nuita tullut luettua. Kerroin, että minusta Dostajevski sopii hyvin pelikentän laidalle.

Nimittäin kirjailijanero oli peliriippuvainen kuten itsekin. Itse tosin olen riippuvainen vain jalkapallosta, kun taas Dostojevski oli uhkapeliriippuvainen ja pelasi monesti rahansa vallan anhittomiin Keski-Euroopan rahapelikeskuksissa. Se meitä yhdistää, että Dostojevskin tapaan itsekin olen kehitellyt peliteorioita, joiden avulla rahapeleissä pitäisi voida menestyä.

Sitten, kun itse lopetan köyhtymisen ja alan rikastumaan, tulen sijoittamaan varani kerralla lottoon. Nimittäin nykyisen peliteorian mukaan todennäköisesti vain yksi kymmenestä miljoonasta rivistä voittaa. Itse olen suunnitellut, että veikkaan kaikilla rahoillani ja veikkaan vain järkeviä rivejä. Jos kaikki järjenvastaiset numeroyhdistelmät, kuten esimerkiksi 1,2,3,4,5,6,7 tai  2, 4, 6, 8, 10, 12, 14  tai vaikkapa 3, 6, 9, 12, 15, 18, 21 yms.  unohdetaan, niin voittotodennäköisyys kasvaa valtavasti ja saan sijoitukselleni huiman voiton.

Kommentit (0)

Johtava yleisurheiluvalta

Selviö on urheilukielellä sanottuna se, että koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa Suomi, isiemme maa, on kohonnut maapallon johtavaksi yleisurheiluvallaksi. Harva on varsinkin se voimaa ja räjähtävyyttä vaativa laji, jossa poikamme tai tyttäremme ei olisi ainakin lähellä maailman tämän kauden kärkitulosta.

Koska kyseessä ovat ennen kaikkea voimaa ja räjähtävyyttä vaativat lajit, niin ilmeistä on, että raskaan talvisen voimanhankintakauden jäljiltä poikamme ja tyttäremme eivät ole vielä parhaimmillaan, vaan paikat ovat vielä jumissa ja parhaimmillaan ollaan vasta myöhemmin kesällä, kunhan on vähän herkistelty. Nähtäväksi jää, ovatko maailmanennätykset kohta vaarassa urheilijoittemme toimesta.

Ennenkin suomalaiset yleisurheilijat ovat tehneet parhaat tuloksensa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa varsinaisen kilpailukauden ulkopuolella. Muistanpa, että varsinkin Etelä-Afrikan leireillä keskellä talvea on syntynyt hirmutuloksia ja vuosikymmeniä sitten muistan erään keihäshirmun heittäneen talvileirillään Uudessa-Seelannissa ysikymppisiä lähes joka heitolla.

Minulla on luonnollinen selitys sille, miksi suomalaiset hyppääjät ja heittäjät kunnostautuvat kilpailuissa toisella varsinkin puolella maapalloa ja tekevät siellä kovia tuloksia. Johan alkeellinenkin järki kertoo, että maapallon alapuolella painovoima ei samalla tavalla häiritse hyppääjiä ja heittäjiä suorituksessaan kuin täällä maapallon yläpuolella.

Kommentit (0)



Kuka ampui Olof Palmen?

Kovin suuri yllätys ei ollut, että Olof Palmen murhan tutkimuksia johtanut Krister Pettersson tuli siihen lopputulemaan, ettei Christer Pettersson ollut syyllinen, vaikka alioikeus miehen elinkautiseen siitä jostain syystä tuomitsikin, vaan syyllinen oli jo edesmennyt ns. Skandian mies. Todisteetkin syyllisyydestä olivat niin eittämättömät, että ihmetellä sopii, miksi asian selvittäminen kesti Ruotsin poliisilta yli kolmannes vuosisadan.

Väkisinkin tapausten kulusta tulee mieleen, että koko Pohjolan poliisikunta on läpeensä korruptoitunutta, ja tämä seikka saattaa selittää sen, miksi maailman parhaat rikosromaanit ja tv:n poliisisarjat tulevat Pohjoismaista. Ensiksi kunnostautui Norjan huumepoliisin päällikkö, joka sai huumesotkuistaan melkein suomalaisen elinkautisen, sitten käynnistyi Suomessa Aarnio-vyyhti, jolle ei loppua näy ja nyt alkaa tuntua siltä, että Ruotsin poliisi ainakin suojeli pääministerin murhaajaa.

Lopullista totuutta tähän jälkimmäiseen Palme-murhaan ei ilmeisesti koskaan löydy, mutta itse aion vielä selvittää edellisen Olof Palmen ampumistapauksen. Nimittäin kuten aiemminkin olen kertonut, ammuttiin Olof Palmen saman niminen setä Tampereella huhtikuussa 1918. Ampumispaikka oli Kalevankankaan hautausmaa, jossa ruotsalainen vapaaehtoisprikaati hyökkäsi todella äärimmäisen urhoollisesti, mutta myös äärimmäisen tyhmästi päin kirkontornista tulittavaa punikkien kuularuiskua. Tämänkään Palmen ampujan nimeä ei ole saatu vielä luotettavasti selville, mutta yksi hyvä johtolanka minulla on, koska tunnen Kuopiosta erään huippulakimiehen, joka vaari toimi kapinan aikaan Tampereella punikkien konekivääriampujana.

Muuten Urheilutoimittajana paremmin tunnetun Antero Raevuoren kirjasta  Saarrettu kaupunki selviää se yksityiskohta tapauksen taustoista, ettei Tampereella ainuvastaan päässyt Olof Palme lähtenyt riemusta kiljuen sotimaan Suomeen, vaan matkalle pakottajana oli hänen äitinsä, joka uhkasi tehdä poikansa muuten perinnöttömäksi. Eli pohjimmiltaan rauhanmies saattoi olla myös Olof Palme senior veljenpoikansa tavoin.

Kommentit (0)



Rikas itähämäläinen murhaperinne

Tämä päivä on osoittanut sen, että murhilla on suuri viihdearvo mediassa. Niinpä palaan vielä itähämäläisiin murhatapoihin. Nimittäin joku päivä sitten kerroin siitä, miten eräs heinolalainen naisenpuoli, jota Mustaksileskeksi kutsuttiin, saattoi päästää päiviltä jopa kolme mielitiettyään. Mutta Mustaleski ei ollut ensimmäinen suloinen myrkynkeittäjä Itä-Hämeessä, sillä miesten myrkyttäminen oli yhteen aikaan nimittäin suoranainen muotioikku Heinolan seudulla.

Minulle on kerrottu tavallisesti luotettavista lähteistä, että eräs aistillisuudestaan ja vapaamielisyydestään tunnettu rouva olisi jo joskus 70-luvulla myrkyttänyt miehensä, joka oli paikallisen valtalehden toimittaja. Myös vähän matkan päässä Joutsassa sattui myöhemmin vastaava tapaus. Siitä tapauksesta minulle on kerrottu muuta, kuin että tekijä oli huomattavan rintava, reitevä ja persevä. Edellä kerrotuista murhista ei ole juuri muualla huudeltu.

Mutta sen sijaan Mäntyharjulla, jonka pitäjän sisällä kulkee Hämeen ja Savon raja, tapahtui henkirikos, josta puhuttiin jo koko valtakunnan tasolla. Silloin vauras Keskustapuolueen vahvoihin vaikuttajiin kuulunut maanviljelijä Erkki Lylys kuoli tulipalon yhteydessä. Tosin täyttä varmuutta ei liene siitä, kuoliko hän tulipaloon vai myrkkyihin, koska pahoin palaneesta vainajasta löytyi ruumiinavauksessa samaa myrkkyä, johon Marilynkin kuoli. Tapaus oli hyvin epäselvä, mutta siitä huolimatta korkein oikeus katsoi äänin 3-2, että vainajan nuori leski oli syyllistynyt murhaan ja leski saikin elinkautisen sen sijasta, että olisi perinyt yhdeksän miljoonaa.

Itä-Hämeen naismurhaajat ovat kuitenkin harrastelijamaisia amatöörejä verrattuna Suomen suurimpaan sarjamurhaajaan Juhani Adamin poikaan, josta oli tulla maamme viimeinen rauhan aikana mestattu henkilö. Vuonna 1853 oli mestauslava jo pystytetty Heinolan pitäjän kirkonmäelle, jossa oli sunnitelmissa irroittaa tämän 26-vuotiaan renkipojan pää muusta vartalosta.

Yhteensä mies oli surmannut 12 ihmistä; enemmän kuin kukaan toinen maassamme. Teot tehtiin Hämeen seudulla ja esimerkiksi Heinolan Hujansalossa mies löi kerralla lihoiksi äitinsä, isäpuolensa sekä sisko- ja velipuolensa. Yleensä eteläpohjalaista Matti Haapojaa pidetään Suomen suurimpana murhamiehenä, mutta kyllä hän jää virallisessa tilastossa aloittelijaksi Itä-Hämeen pojan rinnalla. Tosin Matin kaikkia saavutuksia ei ilmeisesti tiedetä, koska hän karkasi kirveen kanssa Siperian kaivoksesta takaisin kotiinsa ja ilmeisesti tämän reissun tilastot ovat vielä epäselvät.

Vaikka Heinolan kirkonmäellä oli kaikki valmista tuomion täytäntöönpanoa varten ja sarjamurhaajan pääkin jo pölkyllä, peruuntui tapahtuma, sillä keisari muutti rangaistuksen. Armahduksesta ei voine varsinaisesti puhua, koska Jussi muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoituksen muuriin ihan pieneen komeroon, jossa hän ei pystynyt kunnolla liikkumaan. Kansanperinteen mukaan hän menehtyi nopeasti matoja kuhiseviin paiseisiin.

Kommentit (0)



Melkein Suonenjoen tyttö puhemieheksi

Kova on poliittinen noste Matti Vanhasella. Toissa iltana hän vakuutti pontevasti silmät ymmyrkäisinä, ettei hän halua ministeriksi ja eilen hän vakuutti silmät ymmyrkäisinä, ettei halua varapääministeriksi, mutta niin siinä vain kävi, että poliittinen noste nosti hänet vimmatusta vastustelusta huolimatta maamme neljänneksi tärkeimpään virkaan. Jos sama tahti jatkuu, valitaan hänet miehen itsensä vimmatusta vastustelusta huolimatta presidentiksi. Se tosin olisi ulkopoliittisesti arveluttavaa, koska hän on tasan puolet hyvän naapurimme kovana mahkona pidettyä tyrannia pitempi ja se ei ehkä edistä hyviä naapuruussuhteita.

Kova noste on myös melkein Suonenjoen tytöllä Anu Vehviläisellä, joka valittiin maamme toiseksi tärkeimpään virkaan eli eduskunnan puhehenkilöksi. Tietääkseni Vehviläisen isä on lähtöisin Suonenjoen Vehvilän kylältä, vaikka hän itse on syntynyt Leppävirran puolella. Tarkkaa tietoa Anu Vehviläisen taustasta minulla ei ole, koska hän ei ole toisten kärkipoliitikkojen tapaan vielä julkonut muistelmiaan, joita odotan kiihkeästi.

Kansan sympatiat Anu Vehviläinen sai muutama vuosi sitten, jolloin hänen keskusrikospoliisissa työskennellyt miehensä menehtyi traagisesti työpaikkansa pikkujoulussa. Se oli silloin pitkään esillä julkisuudessa ja silloin ihmettelin mielessäni, että miksi muista maamme johtavien poliisien senaikaisista äkillisistä menehtymisistä ei noussut suurempaa kohua.

Nimittäin silloinen poliisiylijohtaja joutui vaikeuksiin ja menehtyi äkillisesti heti hyllyttämisensä jälkeen, suojelupoliisin johtaja joutui myös vaikeuksiin ja menehtyi äkillisesti hyllyttämisensä jälkeen ja myös poliisien ylin valvoja eli poliisiylitarkastaja menehtyi äkillisesti, vaikka häntä ei oltu hyllytetty. Poliisiylitarkastaja oli kunnostautunut varsinkin jonkin rahanpesujutun tutkinnassa, joka sitten taisi hautautua tutkijansa myötä.

Tiedän, että minulla on ylivilkas ja jopa sairas mielikuvutus, mutta joskus olen salaa mielessäni ajatellut, että ettei vain tällä hetkellä murhasyytteessä olevalla Helsingin huumepoliisin päällikköllä ollut osuutta siihen, että poliisijohdolle kertyi niin kovat paineet, että he menehtyivät äkillisesti.

Kommentit (0)



Melkein Suonenjoen poika ministeriksi

Nuori ja viaton valtiovarainministeri Katri Kulmuni päätyi käsittääkseni isojen poikien virittämään ansaan ja se vähän säälittää. Tosin tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että Ruotsin varapääministeri Mona Sahlin joutui neljännesvuosisata sitten eroamaan, kun oli käyttänyt valtion luottokorttia 5.000 €:n edestä perheensä menoihin. Kulmunin veriruskea synti on kymmenkertainen. 

Myönteistä Vanhasen valinnassa on se, että Suomen Keskusta, josta muistaakseni käytetään lyhennystä SuoKusta, valitsi uudeksi varapääministeriksi tiettävästi joukoistaan kaikkein rehellisimmän miehen Matti Vanhasen, joka vaikuttaa kuntoutuneen pelikuntoon pahasta alaraajavammastaan, joka pakotti hänet eroamaan pääministerin tehtävistä kymmenisen vuotta sitten.

Myönteistä valinnassa sen lisäksi, että se lisää maamme hallituksen levypallovoimaa, on myöskin se, että Matti Vanhanen on mielestäni ainakin melkein Suonenjoen poika, sillä hänen vaarinsa Vilho Vanhanen toimi Lempyyn kansakoulun käsityönopettajana sodan jälkeen. Matin professori-isä Tatu on käynyt oppikoulua Suonenjoella, tosin en usko hänen kirjoittaneen sieltä ylioppilaaksi.

Tiettävästi Vilho Vanhanen oli hyvä, mutta äkkipikainen opettaja. Kerrankin, kun paljastui, että eräs Olli oli ominut itselleen Paavo Nyyssösen veistämän jauhokoussikan, mikä se sitten onkaan, viskeli Vilho syyllistä tukasta käsin pitkin seiniä niin, että veri vain valui syyllisen suusta. Nykyään tuollaisesta tempusta pumpsahtaisi opettaja iltapäivälehtien lööppeihin samalla tavalla kuin pojanpoika Matti Vanhanen naisjuttujensa ja tuppeen sahattujen lautojensa vuoksi.

Sikälikin Vanhanen oli hyvä valinta valtion kassanvartijaksi, koska hän ei ole mikään tyypillinen suomalainen miespoliitikko, jollainen hyvin usein tahtoo olla Topi Sorsakoskea lainatakseni kiivas v---n mies ja lämmin jaloviinan ystävä. Tietääkseni Matti Vanhanen on ainakin sikäli poikkeava tapaus, että hän on täysin raitis.

 


Heinolan Mustaleski

Eilen kaukosäädintä napsutellessani löytyi joltain kanavalta Armanin rikosmysteerisarja, jossa kerrottiin heinolalaisesta Mustastaleskestä - mustaleskihän yleensä tarkoittaa hämähäkkilajia, jonka erityispiirteenä on, että parittelun jälkeen naaras syö koiraan. Heinolan tapauksessa ei ollut kyse hämähäkistä, vaan naisenpuolesta, joka oli ehtinyt elämänsä varrella olla 4-5 kertaa naimisissa ja kaupungilla kiertäneen huhun mukaan kolme aviomiestä oli poistunut tuonilmaisiin epäilyttävissä oloissa.

Kuten olen aiemminkin todennut, Heinola on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki, ja Mustanlesken tapaus vahvistaa tätä käsitystä. Tosin ehkä Heinola ei ole sen kummempi kuin muutkaan pikkukaupungit, mutta se on juuri sen kokoinen, että väkeä on sen verran, että edes jotain tapahtuu, mutta kuitenkin niin vähän, että asukkaat tuntevat ja tietävät toisensa ja heidän kummallisuutensa.

Mutta eilinen ohjelma paljasti, että en minäkään tiennyt kaikkea, vaikka paljon heinolalaiset asiasta kuiskuttelivat. Nimittäin en tiennyt sitäkään, että sen lisäksi, että Mustanlesken kolme aviomiestä epäiltiin murhatuiksi, niin eilen opin, että myös tämän suloisen myrkynkeittäjän setä kuoli samoihin aikoihin epäilyttävissä oloissa kuin Mustanlesken viimeisin puoliso.

Enkä tiennyt sitäkään, että murhattu pahasti liikuntavammainen sotainvalidi ei huiskutellutkaan kotinsa ikkunassa pelkää ystävällisyyttään ohikulkijoille, jotka huiskuttelivat ystävällisyyttään takaisin, vaan invalidi koetti huiskuttamalla viestittää, että Mustaleski oli vanginnut hänet kotiinsa.

Niinhän siinä sitten kävi, että Mustaleski sai elinkautisen miehensä myrkyttämisestä, mutta muita epäilyttäviä mieskuolemia hänen lähipiirissään ei saatu luotettavasti todistettua hänen syykseen. Ohjelman Heinolan suloisesta myrkynkeittäjästä voi katsoa Helsingin Sanomien tai Facebookin tunnuksilla tästä linkistä:
https://www.ruutu.fi/video/3097203


Kommentit (0)



Revanssi

Kups pelasi juuri ensimmäisen koronakauden ottelunsa ja hyvin pelasikin. Harjoituspelissä kaatui viime kauden lopuksi Veikkausliigasta pudonnut Kokkolan Palloveikot selvästi 3-0. Tasoero oli juuri sellainen, kuin Veikkausliigajoukkueen ja Ykkösdivarijoukkueen välillä tulee ollakin.

Laskujeni mukaan ottelu oli Kupsin 17. perättäinen tappioton peli ja se lienee seuran miesjoukkueen ennätys. Muistelen, että pari vuotta sitten Kupsin B-juniorit pelasivat SM-sarjassa yli 20 perättäistä tappiotonta ottelua, mutta nehän ovat vähän sellaisia poikasten matseja.

Äskeisessä pelissä huomionarvoista oli se, että Kups sai revanssin KPV:stä. Edellisen kohtaamisen kokkolalaiset voittivat, vaikka kuopiolaiset juhlivat kolme kuukautta myöhemmin Suomen mestaruutta ja kokkolalaiset surivat sarjasta putoamista. Viime heinäkuussa Kokkolassa Kups hävisi edellisen kerran ja tapauksen selittää se, että joukkueen suunniteltu lento Varsovasta peruuntui ja joukkue saapui Kokkolaan ihan viime tipassa.

Äskeinen ottelu pelattiin kriisiajan tunnelmissa ja turvajärjestelyt olivat tiukat. Keskuskentälle myytiin vain 430 lippua ja nekin piti ostaa netistä. Ostin omani viime tingassa, koska katsomo oli mukamas lähes loppuunmyyty, mutta itse laskin paikalle siunaantuneen todellisuudessa vain 137 silmäparia.

Minulla olisi nyt hyvä aloite sekä Kupsille että maamme hallitukselle. Nimittäin tällä hetkellä katsomoihin voidaan päästää vain 500 henkeä, mutta tätä koronasääntöä voisi muuttaa siten, että Kuopion Keskuskentälle voisi päästää yhteensä 1000 katsojaa, koska pääkatsomo ja ns. aurinkokatsomo ovat eripuolilla kenttää ja kumpaankin on oma lipunmyynti ja lisäksi ne on eristetty toisistaan teräsaidoilla, jonka läpi virukset eivät leviä.

Kommentit (0)



Pekka Vesaisen monoliitti

Elina Kahlan Petsamon luostarin vaiheista kertovaa kirjaa lukiessani on minua alkanut harmittaa, että en toissa syksynä, jolloin kunnioitin vierailullani Kuolan niemimaata, ymmärtänyt hiljentyä Pekka Vesaisen muistomerkillä. Petsamoon pystytettiin 1930-luvulla yhdeksän metriä korkea Liinahamarin graniitista veistetty monoliitti.

Muistopaadella kunnioitettiin kaukopartiopäällikkö Pekka Vesaisen urotekoa, kun hän talvella 1589 hiihti miehineen Kiimingin puolesta Petsamoon, jonne hiihtomatkaa siunaantunee noin 300 kilometriä ja taktisesti oivallisesti hyökkäsi jouluiltana luostariin ja löi lihoiksi 116 munkkia. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että monoliitti pystytettiin joukkomurhan kunniaksi eikä uhrien muistoksi.

Tosin Vesais-moniliitti ei ole enää entisellä paikallaan, vaan se on siirretty Kuolan niemimaalla sijaitsevaan Nikkelin kaupunkiin, jossa myös kävin ja nyt se palvelee Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkkinä. Tosin aika vaatimattomana muistomerkkinä, koska se on vain yhdeksänmetrinen, sillä Kahlan kirjan mukaan Muurmanskin  Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkki, eli silmä kovana satamaa vartioiva Aljosha-patsas, olisi 173 metriä korkea.

Mutta ei ole Aljosha läheskään niin korkea. Tosiasiassa se on vain 36-metrinen. Mietin, että onko mahdollista, että Aljoshan kypärän vaatettama pää olisi 173 metrin korkeudessa merenpinnasta ja se selittäisi väärinkäsityksen. Tosin saman logiikan mukaan Kuopion torin lyhyenläntä Veljmies olisi noin 200-metrinen, koska sen idiotismin leimaamat kasvot ovat pari sataa metriä merenpinnan yläpuolella.

Sitä en ollut ennen Elina Kahlan kirjan lukemista tiennytkään, vaikka olen Aljoshaa käynyt tapaamassa, että sen jalustaan on haudattu uurnassa kaatuneiden tuhkaa ja haaksirikkoutuneesta sotalaivasta talteen otettua vettä.

Kommentit (0)



Joukkoliikenteen kehittäminen Savossa

Nyt on Suonenjoella iskun paikka. Nimittäin hallitus on luvannut panostaa joukkoliikenteeseen ja se saattaa pelastaa Suonenjoen kaupungin, jossa väki vähenee ja niinpä kiinteistötkin alkavat olla ongelmajätteitä. Mutta kun Kuopion seudulla alkaa kohtaliikennöimään paikallisjuna, niin tilanne muuttuu, koska Suonenjoesta tulee Kuopion esikaupunki, jonne kuopiolaiset muuttavat puoli-ilmaisiin asuntoihin.

Juna pyyhältää Kuopiosta Suonenjoelle nykyvehkeillä alle puolessa tunnissa ja lippu maksanee nykyään noin kuusi euroa. Työläissähköjuna voisi aamuisin lähteä Suonenjoelta klo 7.15 ja iltaisin Kuopiosta klo 16.30. Sen lisäksi tarvitaan vielä iltamyöhällä Kuopiosta klo 22.00 lähtevä ns. juopposähköjuna, jota voisivat kaikkien juoppojen lisäksi käyttää myös Kalpan peleistä tulevat.

Jos hallituksella vielä on edes vähän ylimääräistä rahaa, paikallisjuna voisi ajaa vähän pitempääkin reittiä, eli Pieksämäen ja Iisalmen väliä. Pieksämäeltä voisi olla välitön jatkoyhteys Helsingin ja Tampereen suuntaan. Nythän tilanne on se, että iltasella Kuopiosta ei pääse junalla Helsinkiin. Sitten kun oikorata valmistuu Heinolan kautta, jonne on kaukaa viisaasti jo vuonna 1932 rakennettu hyvä silta savolaisia luotijunia odottamaan, pyyhkäisee Kuopiosta Helsinkiin 2,5 tunnissa.  

Kommentit (0)



Fillarikommunistinenko Tekniikan Mailma????

Tekniikan Maailma -lehti, jota ei käsittääkseni ole tähän asti pidetty minään viherpipertäjien tai muiden sellaisten fillarikommunistien julkaisuna, toteaa digijulkaisunsa eräässä otsikossa sangen huomiota herättävästi, että IHIMISKUNNAN SÄILYMINEN ON VAAKALAUDALLA ja jatkaa seuraavasti:

Uusi tutkimus vahvistaa aiemmat synkät ennusteet siitä, että ihmisen toiminta ajaa maailman eläimistöä kuudenteen lajien joukkotuhoon. Tutkijat painottavat kuitenkin nyt yhä vakavammin sitä, että kyseessä ei ole pelkkä joidenkin tuntemattomien tropiikin sammakoiden tuho, vaan lajien joukkotuhon vaikutukset voivat olla ihmislajinkin säilymisen kannalta jo kriittisiä.  Eläinlajien tuho voi kunkin lajin hienovireisten ekologisten tehtävien ja verkostojen välityksellä vaikuttaa ihmisen itsestään selvinä pitämiin asioihin kuten makean veden suodattamiseen, rantojen suojelemiseen myrskyjen tulvavaurioilta ja viljelykasvien pölyttämiseen.

Lisäksi Tekniikan Maailma korostaa sitä, että
"Joukkotuho on kiihtymässä, mikä heikentää elämää ylläpitäviä järjestelmiä, joista ihmiskunta on riippuvainen. Tutkijat osoittavat selkeästi, että ihmiskunnan säilyminen on vaakalaudalla. Emme enää tarkastele vain jotain epämääräisiä lajeja, joista suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut. Käsissämme on biologinen tuhoutuminen”.

Kokonaisuudessaa Tekniikan Maailman ajatuksia herättävän artikkelin voi lukea tästä linkistä:

 

Kommentit (0)


Hirviölinnut


Yritin nukkua viime yön ranta-aitassa luonnonääniä kuunnellen, mutta ei siitä sitten mitään tullut, koska klo 04.00 alkoivat joutsenet pitämään kerrassaan epäinhimillistä älämölöä. Joko kyseessä oli joutsenpariskunnan perheriita tai sittennämä jättiläiset yhdessä tuumin ajelivat pienempiään pois järveltä, jota ne jostain syystä ilman laillista perustetta pitävät itselleen kuuluvana. Tyynessä kesäyössä joutsenten raivokas karjunta ja ilmeinen kiroilukin rikkoo täysin luonnonrauhan.

Eikä asia jäänyt tähän, vaan seuraavaksi alkoivat talitiaiset tappelemaan oman sarjalaistensa siivekkäiden kanssa ja paha ääni lähtee pienestä linnusta. Minun lapsuudessani talitiaiset lauloivat kauniisti titityy, titityy, mutta nyt ne kiljuvat pelkästään hätäisesti tityy, tityy, tityy ja syöksyvät sen jälkeen haukkoina kirjosieppojen kimppuun.

Lintuhirviö ja pienpetolintu on talitiainenkin. Sillä on tapana tappaa varsinkin kirjosieppoja elävältä ja syödä sen jälkeen niiden aivot, jotka ovat talia ja siitä talitiainen lienee nimensä saanutkin. Eikä tämä aina edes riitä, vaan juuri luin Maaseudun Tulevaisuudesta, että talitiaiset ovat vuoden aikana tappaneet maassamme useita lehmiä.

Koko lehmää tiainen ei syö, vaan pelkästään sen utareet. Prosessi etenee siten, että talitiaiset nokkivat ensiksi elävältä lehmältä utareet verille ja sen jälkeen odottavat, että nauta kuolee erilaisiin tulehduksiin. Minusta luonto on ainutlaatuisen julma paikka.

Kommentit (0)



Karpaasi

Petsamon luostarin historiaa tutkiessani on vihdoinkin selvinnyt, mitä sana karpaasi tarkoittaa. Ihan tuulesta Jari Isometsä ei tuota sanaa temmannut huippuhiihtäjiemme tuotemerkiksi, ja sen seurauksena karpaasi-sana joutui kyseenalaiseen maineeseen tunnetuista syistä ilman omaa syytään.

Alkuperäinen ja väärentämätön karpaasi on Vienanmeren ympäristössä asuvien pomorien pitkä ja kapea kuljetusvene. Sen pituus vaihtelee yhdeksästä kahteentoista metriin ja siinä on useita airopareja sekä myös purjeita. Pomorit ovat kovia ihan viikinkeihin verrattavia merenkulkijoita ja vaikka he ovatkin venäläisiä, on heillä ollut ainakin ennen yhteinen kieli norjalaisten kanssa. Itse asiassa he ovat valokuvista päätellen enemmänkin viikinkityyppejä kuin meitä pallonaamaisia savolaisia. Meidän pallonaamaisten savolaisten asuinaluehan ulottuu havaintojeni mukaan Savosta Moskovan liepeille asti.

Vaikka suomalaisten ja venäläisten pitkäaikaisessa ystävyyssuhteessa on ollut matkan varrella erinäisiä mutkia, niin pohjoisnorjalaisten ja venäläisten välit ovat olleet paremmat. Esimerkiksi viime sodan loppupuolella voittamaton Puna-armeija kävi vapauttamassa Pohjois-Norjan saksalaisten ikeestä eikä tietooni ole tullut, että siellä vapauttajat olisivat syyllistyneet sellaisiin raakuuksiin, joista heitä eräillä muilla alueilla syytetään.

Muuten onkohan kenellekään jäänyt nurkkiin kuljeksimaan Karpaasi-sinappipurkkia. Sen merkkinen sinappi oli suosittua vuosituhannen vaihteessa. Ymmärtääkseni merkki ei ollut saanut nimeään pomorien venemallin mukaan. Karpaasi-sinappi vedettiin Lahden mömmönhiihtojen jälkeen välittömästi pois myynnistä. Olisin halukas ostamaan sellaisen urheiluhistoriallisiin kokoelmiini aika kovallakin rahalla.

Kommentit (0)



Työn vaativuuden arvioimisesta


Olen aika tyypillinen virkamies, sillä koko ajan virastossa käppäillessäni ja näppäillessäni valitan työni raskautta, vaativuutta ja kuluttavuutta. Nytkin selkä on ihan paskana liiallisesta istumisesta. Kun ottaa vielä huomioon sen, montako sivua olen elämäni aikana lukenut, niin ihan perustellusti voin väittää, että tuntipalkkani tästä kaikesta on hyvin pieni, mikäli lukemiseen käytetty aikakin otetaan laskelmissa huomioon ja miksi ei otettaisi.

Pikkuvirkamiehen virastoelämän hyviä puolia en läheskään aina jaksa muistaa. Niitähän ovat esimerkiksi sisävessa, hyvä kaukolämmitys ja eräissä tapauksissa kohtuuttoman hyvä palkka verrattuna monin raskaisiin ammatteihin.

Luulen, että ammatinvalinnanohjaaja olisi testien jälkeen suositellut minua kirjastovirkailijaksi tai jopa historiantutkijaksi. Luulen, että jos olisin valinnut historian opinnot, olisin jo tohtori, joka olisi väitellyt esimerkiksi jostain kiikkustuolinjalan kehityksestä. Palkkani olisi historian tohtorina vielä nykyistäkin pienempi, jos suinkin mahdollista ja niinpä valittaisin kovasti sitä, miten tämä yhteiskuntajärjestelmä ei arvosta sivistystä.

Mutta en tule koskaan enää valittamaan mistään vaatimattoman virkamiehen työhöni liittyvästä, kun olen nyt päässyt vierestä seuraamaan työskentelyä puunkaato- ja sahausalalla. Selkä oli jo ennestään kipeänä ja paskana liiallisesta istumisesta, mutta seuratessani Honkosen Hannun työskentelyä moottorisahan ja sirkkelin kanssa kipeytyivät minulta sivutkin pelkästä katselusta.

Kaiken lisäksi järkeni kaikissa käytännön asioissa on niin vähäinen ja hienomotoriikkani on niin surkea, että en selviäisi edes hengissä montaa päivää puunkaatoon tai sirkkelin hoitoon liittyvissä tehtävissä. Muistanpa, miten kunnon raittiina urheilija nuorukaisena yritin joskus opetella pelaamaan biljardia, mutta en saanut edes kepillä lyötyä palloa pussiin puhumattakaan siitä, että olisin tehnyt niin erilaisten kimmokkeiden avulla. Ainut asia, jonka jalosta biljardipelistä opin, oli että osasin sanoa lyöntiyritykseni jälkeen, että "verka päätyyn".
 

Kommentit (2)



Ihmeitätekevät ikonilaudat

Maailma taitaa sittenkin pelastua. Nimittäin hyvä ja älykäs naapuri Honkosen Hannu kävi kuukausi sitten kaatamassa valtavan haavan Kärkkäälän saunan nurkalta. Pohjoismainen hyvinvointi yhteiskunta maksoi yliopisto-opinnoistani ainakin miljoona mummonmarkkaa, mutta puuta en osaa kaataa. Mutta Hannu kävi ihan ammattikoulupohjalta haavan kaatamassa, koska katsoi sen aiheuttavan yleistä vaaraa. Pitkään siinä ei nokka tuhissut.


Tänään Hannu kävi kysymässä, että voisiko haavan sahata laudoiksi, koska kuukauteen sen tyviosalle ei ollut tapahtunut mitään - latvaosan olin nakertanut polttopuuksi perinnöksi saamallani 30-vuotiaalla sähkösahalla, jota ei ole koskaan teroitettu, koska viila on hukassa. Hannu pätki ja sahasi tänään valtavan puun tyviosan laudoiksi eikä ihan tavallisiksi laudoiksi, vaan ikonilaudoiksi, koska rouva on vallan kalliin kurssin käynyt Jumalankuvamaalari - Windows-ohjelman keksimisen jälkeenhän Jumalankuvamaalareita on alettu tietääkseni kutsua ikonimaalareiksi, koska tietokoneen näytöissähän on nykyään ikoneja.


Hannu laski halkaisijaltaan 70-senttisen, eli ympärysmitaltaan yli kaksimetrisen tukin iän ja totesi sen ehtineen vasta 33 vuoden ikään. Ja nyt tiedän, että maailma pelastuu. Suomessa kasvaa erinomaisen hyvä hiilensitojapuu nimeltään haapa. Meidän haapa oli kasvanut hyvän tukkipuun mittoihin 33 vuodessa, kun taas puunjalostusteollisuuden suosimalta männyltä se olisi vienyt noin sata vuotta ja kuuseltakin pikkuisen vähemmän.


Maamme punavihreän rintaman hallituksen, kuten Seppo Kääriäinen hallitustamme nimittää, tulisi välittömästi suosittaa metsänomistajille, että maamme hidaskasvuiset havupuut korvataan haavalla, jotta ilmastokatastrofilta vältytään. Sitä paitsi haavasta saa ihan hyvää valkoista paperia ilman ympäristöä tuhoavia kemikaaleja.  

 
Lisäksi kannattaa huomioida, että rouvan ikonilaudat ovat ilmeisesti ihmeitätekeviä, kuten monet ikonit ovat. Nimittäin kun Honkosen Hannu kaatoi jättiläishaapaa, olin itse vieressä neuvomassa ja opastamassa, ja kun se alkoi valtavalla ryskeellä kaatumaan, näytti se kaatuvan suoraan päälleni, ja minä, joka olen entinen lupaava jalkapallomaalivahti, heittäydyin salamana suojaan nurkan taakse eikä henkilövahingoilta siltikään vältytty, koska minulta murtui keskisormi.


Nyt murtunut sormi on ollut kuukauden pirun kipeänä, mutta kun kanniskelin ikonilautoja sateensuojaan, kipu jostain käsittämättömästä syystä katosi ja turvotus hävisi. Mitään luonnollista selitystä en paranemiselleni tähän hätään keksi, vaikka olen huuhaatiedon vastaisen Skepsis ry:n jäsen.

Kommentit (0)



Kolttien sosiaalinen markkinatalous

Olenpa tässä opiskellut Elina Kahlan Petsamon marttyyri-kirjasta kolttakansan mielenkiintoista historiaa, josta meidän lantalaistenkin olisi syytä ottaa oppia. Esimerkisi ennen itärajan sulkeutumista kolttien suurin juhla olivat Trifonin päivän talvimarkkinat, jonne osallistuneet toivat tuomisinaan poroja, turkiksia, lihaa tai kalaa ja ojensivat lahjansa kirkonisännöisijälle.

Kirkon isännöitsijän tehtävä oli välittää lahjat oikeudenmukaisesti eteenpäin.  Se tapahtui niin, että ostaja sai määrätä hinnan. Köyhät saivat tavaransa lähes ilmaiseksi, mutta varakkaan oli sopimatonta ostaa halvalla - sellaisesta uskottiin seuraavan sanktioita ja vaikka en näitä asioita ymmärrä, niin seuraamukset saatettiin kärsiä vasta tuonpuoleisessa.

Meidän lantalaistenkin kannattaisi harkita siirtymistä kolttien mallin mukaiseen sosiaaliseen markkinatalouteen. Silloinhan voitaisiin jopa kokonaan luopua yleisesti inhotusta tuloverosta. Nykyisen tietotekniikan aikakaudella asia olisi helppo organisoida. Meillähän on jo käytössä hyvin toimiva arvonlisäverojärjestelmä, jota varsinkin yhteiskunnan voittajat ylistävät. Arvonlisäverojärjestelmää voisi kehittää esimerkiksi sellaiseksi, että ostovaiheessa kaikki maksavat saman verran alvia, mutta jälkeenpäin alvia palautettaisiin köyhille ja pieneläjille progressiivisesti ottaen huomioon palautuksen saaja tulot ja varat.

Kommentit (0)

Runebergin kämmenpatukka

Luin juuri Panu Rajalan kirjan kansallisrunoilija J.L.Runebergista ja paljastui, että kansallisrunoilijalla oli viehtymystä väkivaltaiseen käyttäytymiseen, joka ei ole ollenkaan harvinainen luonteenpiirre runoilijoiden keskuudessa. Esimerkiksi toimiessaan nuorena miehenä Porvoon Kymnaasin rehtorina, huolehti hän oppilaitoksensa kurinpidosta riuskoin ottein.

Järjestyksen ylläpitovälineenä hänellä oli käytössään kämmenpatukka, joka oli koivunoksista punottu vitsa. Se oli varmasti tehty kestämään kovaa käyttöä, mutta aina ei sekään kestänyt, vaan murtui kansallisrunoilijan iskujen painosta. Runeberg oli iso ja vahva mies, hyvin paljon samannäköinen kuin hänen kaksimetrinen ja vanttera sukunimikaimansa, joka työskenteli huumepoliisina ja tuli tunnetuksi Aarnion tapauksen yhteydessä.

Kerrankin Runeberg muisteli antaneensa rikkomuksiin syyllistyneille kolme kertaa kaksitoista ja kaksi kertaa kuusi lyöntiä, jota iskujen määrää en itse täysin ymmärrä, ilmeisesti rangaistavia huonotapaisia lukiolaisia oli 5 kpl, mutta hurjalta asia kuulostaa. Hän kehui jälkeenpäin suorituksensa tasapuolisuutta sillä, että "kukaan ei voi tulla moittimaan, että viimeinen isku olisi ollut vähemmän luja kuin ensimmäinen".

Kansallisrunoilijan kurinpitotoimet eivät rajoittuneet pelkästään kouluympäristöön, vaan niitä sai kokea myöskin vaimo Frederika.  Runeberg oli innokas verkkokalastaja ja hän tarvitsi vaimoaan soutajaksi. Rajalan mukaan hän yritti kouluttaa soutuasiassakin vaimoaan samoilla keinoilla kuin oppilaitaan. Tosin tulokset olivat huonot. Itsekin olen sen verran verkkokalastusta harrastanut, että ymmärrän pitkälle kansallisrunoilijan käyttäytymistä, vaikka en voi sitä täysin hyväksyä.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti