Noita Antti Lieroinen, melkein Suonenjoen poika	14.07.2020, 16:58
Vaikka ei Sisä-Savossa eikä edes Suonenjoen Kyöpelinvuorella polteltu noitia, koska seutu oli aivan liian takapajuista moiseen, niin yksi noitarovio liippaa läheltä Suonenjokea. Nimittäin suonenjokelaisilla on perinteisesti läheiset ja luottamukselliset suhteet naapurikaupunkiinsa Pieksämäkeen, (jotka suhteet olivat muinoin niin läheiset, että pieksämäkeläiset kävivät ennen, jolloin nuoret harrastivat muutakin kuin vain netissä surffailua, tappelemassa Suonenjoella, jopa siinä määrin, että TV:n A-studiokin oli kerran mukana tällaisella vierailulla) ja Pieksämäeltä, eli siis melkein Suonenjoelta, oli kotoisin maamme kuuluisin noita, joka myös jäi maamme historian viimeiseksi polttoroviolle päätyneeksi noidaksi . Wikipedia kertoo maamme kuuluisimmasta noidasta mm. seuraavaa: Antti Lieroinen tai Liera (k. 1643, Ruovesi) oli suomalainen Virtain Jäähdyspohjassa elänyt noita, joka tuomittiin oikeudessa noituudesta kuolemaan ja poltettiin roviolla. Lieroinen oli kotoisin Savosta Pieksämäen pitäjän Leppienjärven kylästä, ja myös hänen isänsä tunnettiin noitana. Lieroisen aikaisemmat elämänvaiheet eivät ole tiedossa, mutta 1634 hän eli itsellisenä Keuruun Pihlasten kylässä. Seuraavana vuonna Lieroinen muutti Virtain Knuuttilaan (nyk. Jäähdyspohja) vaimonsa Kirsi Vihoittaren, kahden tyttärensä ja isänsä kanssa. Lieroinen tunnettiin siitä, että hän kykeni selvittämään varkauksia ja hankkimaan myös varastetun tavaran takaisin. Oman kertomansa mukaan häntä avusti henki, joka kertoi hänelle unessa tavaran kätköpaikat ja saattoi haluttaessa vahingoittaa myös varasta. Lieroisen kerrottiin myös näkevän unessa etukäteen, kuka oli hänen luokseen tulossa ja mikä hänen asiansa oli. Hänen luokseen saapui avunhakijoita pitkienkin matkojen takaa, ja jos varkauden uhri sitä vaati, Lieroinen saattoi myös aiheuttaa varkaalle jopa hengenmenetyksen. Lieroinen totesi kuitenkin aina, että vastuu tästä siirtyi asiakkaalle: Sinun sielusi päälle minä teen ja en omani. Tämä varkaan merkitsemiseksi kutsuttu toimi saattoi Lieroisen lopulta oikeuden eteen, sillä häntä alettiin epäillä useista kuolemantapauksista. Syksyllä 1643 Turun hovioikeuden presidentin Jöns Kurjen lähettämä hovioikeuden viskaali Anders Israelsson valvoi Lieroisen kuulusteluja Ruoveden käräjillä. Lieroista syytettiin Vesilahden Iloisten kylästä kotoisin olleen Heikki Matinpojan kuolemasta. Tämän isä Matti Eskonpoika oli tullut Lieroisen luo Jäähdyspohjaan etsimään apua kokemiinsa varkauksiin sekä huonoon hevosonneensa yhdessä toisen vesilahtelaisen miehen Martti Villenpojan kanssa. Miehet olivat juopotelleet Lieroisen kanssa, ja he pyysivät Lieroista selvittämään useita heille sattuneita varkauksia. Lieroinen suostuikin maksua vastaan merkitsemään Eskonpojalta kuoreita vieneen varkaan ja kertomaan, mistä varastetut tavarat löytyisivät. Kun Matti Eskonpoika palasi kotiinsa, oli sillä välin hänen poikansa Heikki Matinpoika tapettu. Tämä oli myynyt kuoreet isänsä tietämättä. Lieroisen väitettiin myös aiheuttaneen ruoveteläisen sotamies Yrjö Braskin kuoleman neljä vuotta aiemmin. Brask oli uhannut keriä Lieroisen tukan, jolloin tämä uhkasi, että Brask ei eläisi kauan, ja että hän ei saisi hyvää loppua. Brask kuolikin pian tämän jälkeen käveltyään metsässä vahingossa omaan karhuansaansa. Vesilahden kappalainen Krister Jacobi Wesilaxius puolestaan todisti, että hänen veljensä siltavouti Yrjö Jaakonpoika oli pyytänyt Lieroista selvittämään, kuka oli varastanut häneltä hopeasoljen (toisen lähteen mukaan kysessä oli hopeinen tarjotin). Viljakappaa vastaan Lieroinen ilmoitti merkinneensä varkaan puhkaisemalla tämän silmän. Kun Yrjö Jaakonpoika palasi kotiin, toisen silmänsä menettänyt kappalaisen piika oli palauttanut hänelle soljen. Lieroista syytettiin myös Ruovedellä sattuneesta Pekkasen talon tulipalosta. Talossa oli aiemmin tapahtunut hernevarkaus, ja Lieroinen oli luvannut merkitä varkaan. Varas olikin kuulunut talonväkeen, ja Lieroisen uskottiin aiheuttaneen näin tulipalon. Noituussyytteiden lisäksi Lieroisen epäiltiin tehneen aviorikoksen Pirkkalan Ylöjärven kylästä kotoisin olleen Valpuri-nimisen naimisissa olleen naisen kanssa. Lieroinen ei myöskään ollut käynyt Ruovedellä kirkossa kymmeneen vuoteen ja ripilläkin viimeksi 22 vuotta aikaisemmin. Lieroinen itse kiisti kaikki syytteet häntä vastaan. Lieroinen tuomittiin Ruoveden käräjillä mestattavaksi ja poltettavaksi roviolla kolmesta eri rikoksesta: taposta, huoruudesta ja noituudesta. Seuraavaksi hänet vietiin Hämeenkyrön käräjille, joilla häntä syytettiin kolmesta Hämeenkyrössä tapahtuneesta kuolemantapauksesta. Myös täällä Lieroinen tuomittiin mestattavaksi ja poltettavaksi taposta ja noituudesta. Lieroinen kuljetettiin Hämeenkyröstä Turun linnaan, ja lopulta hänen tapaustaan käsiteltiin Turun hovioikeudessa, joka tuomitsi Lieroisen kuolemaan noituudella surmaamisesta, huoruudesta ja murhapoltosta. Hovioikeus oli erityisen kiinnostunut Lieroisen apunaan käyttämästä hengestä eikä uskonut Lieroisen vakuutusta siitä, että henki oli peräisin Jumalasta. Lieroisen tuomion täytäntöönpanosta ei ole säilynyt asiakirjatietoja, mutta kansanperinteen mukaan hänet kuljetettiin Ruovedelle ja poltettiin roviolla neljännespeninkulman päässä Ruoveden kirkolta sijainneessa Lieransaaressa. Lieroiselta apua hakenut Matti Eskonpoika tuomittiin Vesilahden käräjillä vuonna 1643 kuolemaan, ja siltavouti Yrjö Jaakonpoika tuomittiin 1645 sakkorangaistukseen.  Ruovedellä asunut kirjailija Heikki Asunta kirjoitti Antti Lieroisesta runon Lieran savu. Ruovedellä on 1960-luvulta lähtien järjestetty Noitakäräjät-kesätapahtuma, jonka yhteydessä on esitetty Oiva Hernesniemen Lieroisesta kirjoittamaa näytelmää. Tämä näytelmä on ollut myös Jukka Linkolan kansanoopperan Lieran poika (1993) libreton pohjana.  Kommentit (0)
Kyöpeli	13.07.2020, 16:53
Olen seurannut TV1:n Ahvenanmaan noitaoikeudenkäynneistä kertovaa Tulen morsian-sarjaa mielenkiinnolla, koska onhan se mielenkiintoinen asia, että sivistyneessä Euroopassa poltettiin muutama sukupolvi sitten kymmeniä tuhansia ihmisiä roviolla noidiksi epäiltynä. Viimeinen Euroopan noita poltettiin julkisesti jo silloin hyvinvointivaltiona pidetyssä Sveitsissä vuonna 1782, eli aikana,jolloin takapajuisessa Suomessakin elettiin ns. valistuksen aikaa. Suomessa on ollut 453 noitaoikeudenkäyntiä, joista noin puolet on päättynyt vapauttavaan tuomioon. Kuolemantuomio annettiin vain sellaisesta noituudesta, jossa katsottiin noituuden aiheuttaneen jonkun kuoleman. Suomessa noituudesta tuomituista noin 70 % oli miehiä. Suomessa noituudesta tuomittiin kuolemaan vain runsaat sata ihmistä ja heistäkin poltettiin vain osa, eli maamme oli hyvin kehittymätön verrattuna Euroopan sivistyskansoihin. Suomessa noitakokot loimusivat varsinkin maan kehittyneimmissä osissa eli Ahvenanmaalla ja länsirannikolla. Meillä Sen sijaan köyhässä ja takapajuisessa Savossa ei tuollakaan alalla pysytty alkuunkaan sivistyneen maailman kehityksen mukana. Tiedossani ei ole, että täällä Sisä-Savossa olisi ketään ymmärretty polttaa, vaikka käsittääkseni Suonenjoen Kyöpelinvuori tai Kyöpelinmäki, jota nimeä siitä myös käytettiin, olisi juuri sopiva paikka noituuden harjoittamiseen.  Suonenjoen Kyöpelinvuori voisi olla nykyaikana sopiva paikka myös jollekulle matkailuyrittäjälle, joka voisi kohdistaa palvelunsa hyvämaineisille naimattomille naisille. Nimittäin Wikipedian mukaan Kyöpelinvuori tarkoittaa seuraavaa: Kyöpelinvuori on ollut suomalaisessa kansanperinteessä paikka, jonne kunniallisesti eläneet ”vanhatpiiat” pääsevät. Vuori on voitu tulkita lasiseksi, jolloin neitsyytensä menettäneet eivät ole kyenneet kipuamaan sen liukasta rinnettä. Vastaavia tarinoita hurskaille neitsyeille tarkoitetuista paratiisivuorista on tunnettu myös katolisessa Keski-Euroopassa sekä Venäjällä.[1] Sittemmin Kyöpelinvuori on yhdistetty noitasapattiuskomuksiin, mutta 1600-luvun noitavainojen aikaisissa asiakirjoissa nimeä ei vielä mainita. Ruotsin noitakertomuksissa sapattipaikkana oli Blåkulla, josta puhuttiin joskus Suomessakin, mutta useammin vain yleisesti vuoresta tai jostakin muusta myyttisestä paikasta. Kommentit (3)
Punkaharju Artup	12.07.2020, 17:09
Korona on hiljentänyt maamme yleensä niin vireän kesätapahtumarintaman, mutta jotain sentään tapahtuu. Sosialistisesta mediasta minulle viestitettiin, että Punkaharjulla, joka on lähes Uukuniemen naapuripitäjä, on parasta aikaa menossa kaksiviikkoinen Punkaharju Artup-tapahtuma. Vallan harmittaa, että sain tiedon asiasta vasta nyt, koska tuonne olisi voinut ihan hyvin poiketakin, koska ohjelmatarjonta on perin mielenkiintoista. Mutta ei mitään hätää, koska tapahtumaa voi seurata myös netissä ja niinpä teenkin ja tehkää te samoin. Katson ensiksi, kun Sam Inkinen ja Arvo Tuominen puhuvat maailman metropoli Pietarista ja sen jälkeen samojen arvostettujen asiantuntijoiden keskustelun Putinista, joka on tavallaan Karjalan urhoja. Hän täyttää mielestäni aika hyvin kunnon tyrannin tunnusmerkistön ja on sen vuoksi tällä hetkellä maailman mahtavin hallitsija. Hän on jopa onnistunut nostamaan apupoikansa vallan USA:n presidentiksi asti. Tuomisen ja Inkisen keskustelut löytyvät alla olevista linkeistä: https://www.facebook.com/ punkaharjuartup/videos/276450363428059 https://www.facebook.com/ punkaharjuartup/videos/581690122544019 Kommentit (0)
Arvo Tuominen ja Rasputinin etuveitikka	11.07.2020, 15:47
Suinkaan harva ei ollut se kerta, jolloin jouduin päästämään selkäkeikkanaurun, kun luin tuossa Arvo Tuomisen uusimman, eli PIETARI Arvo Tuomisen matkassa. Tuominen kertoo kirjassaan hauskoja tai ainakin mielenkiintoisia tarinoita Pietarista ja sen lähiseuduista ja niitähän riittää, vaikka kaupungista on jo monta teosta aiemminkin tuotettu. Yhtenä aikaisemmista Pietarista kirjoittaneista voidaan esimerkiksi mainita Feodor Dostojevski, jota moni pitää maailmankaikkeuden historian parhaana kirjailijana. Monta kertaa hedelmällinen epätotuus on voittaa hedelmättömän totuuden ja niinpä joskus suhteudun epäillen Arvo Tuomisen juttuihin. Muistanpa esimerkiksi, miten hän jossain Karjalan kannasta käsittelevässä kirjassaan kertoi, että sukuni syntysijoilla, eli Koivistolla, oli paljon avaruusraketteihin liittyvää teollisuutta, koska seudulla kasvaa paljon korvasieniä ja korvasienten myrkkyä mukamas käytetään rakettien polttoaineena. Olen selvittänyt asiaa. Tosiaankin se on totta, että korvasienien myrkkyä käytetään rakettien polttoaineena, mutta ei sitä korvasienistä saada, vaan tuotetaan nykyään synteettisesti. Mutta hyvä juttu tuokin on. Uusimmassa Tuomisen kirjassa todistetaan vallan kuvan kanssa, miten kolmeen kertaan murhatun Rasputinin irti leikattu ns. etuveitikka olisi nähtävillä Pietarin erotiikkamuseossa, jossa en ole vielä käynytkään. Tutkin kuvaa tarkkaan ja rohkenen väittää, ettei se esitä Rasputinin etuveitikkaa, vaan on joko norsun tai paremminkin ehkä Siperiasta ikiroudasta esiin kaivetun mammutin etuveitikka. Sekin virhe Tuomisen kirjassa on, että etuveitikka olisi leikattu irti ennen sen haltijan hautaamista. Simon Sebag Montefioren kirjassa Romanovit 1613–1918 ainakin kerrotaan, että sen jälkeen, kun juonitteleva hoviväki vihdoinkin onnistui suurella vaivalla ja pahan ryssimisen jälkeen saamaan tämän irstaan munkin hengiltä ja vielä hautaamaankin hänet Tsarskoje Selon puistoon, niin miehen tarina ei vielä päätykään tähän. Nimittäin vallankumouksen levottomuuksien aikaan kapinoivat sotilaat kaivoivat Rasputinin ruumiin ylös ja sen jälkeen, kun olivat aikansa tutkineet kalmoa ja mittailleet vainajan sukuelimen kokoa tiilen avulla, kyseinen ruumiinosa leikattiin irti. Täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä Rasputinin henkilökohtaiselle aseelle, jonka avulla hän pystyi romahduttamaan koko Venäjän suurvallan, tapahtui sen jälkeen. Wikipedian, kuten myös Tuomisen mukaan, mukaan Rasputinin siitintä säilytetään Pietarin erotiikkamuseossa. Toisen tiedon mukaan Rasputin etuveitikka olisi ollut myynnissä eräässä lontoolaisessa antiikkiliikkeessä, mutta sellaisenkin tiedon olen lukenut, että tarkemmissa tutkimuksissa kyseinen antiikkikalu olisi paljastunut säilötyksi merimakkaraksi. Merimakkarahan on alkeellinen selkärangaton eläin, joka parhaimmillaan kasvaa viisimetriseksi. Tiettävästi Rasputinin "merimakkara" oli vain 13-tuumainen eli reilut 30-senttinen. Kommentit (0)
Kuka tappoi Davey Mooren?	10.07.2020, 17:25
Viime vuonna nyrkkeilijöiden ammattisairauksiin, eli dementiaan ja alzheimeriin kuollut, Olli Mäki on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen ja suosittu. Tänään nähdään viikon sisällä jo toisen kerran hänestä kertova elokuva Hymyilevä mies, joka on erinomaisen hyvä filmi. Se valittiin elokuvakriitikoiden äänestyksessä maamme 2010-luvun parhaaksi elokuvaksi ja se niitti mainetta myös maailmalla, eli se palkittiin vallan Cannesissa asti. Sikälikin Mäki on ajankohtainen, että häntä muisteltiin juuri radion mainiossa edesmenneistä urheilijoista kertovassa Kiveen hakatut sarjassa. Ohjelmassa häntä luonnehditaan erinomaisen kiltiksi ja kunnolliseksi lempeästi hymyileväksi mieheksi. Aika yllättävä tieto on se, että tämä työläisnyrkkeilijä, jota manageri Elis Ask kutsui komunistiksi, oli urheilu-uransa jälkeen monena vuotena Kirkkonummen suurin veronmaksaja, jonka vaarallisiin töihin erikoistunut yritys, joka maalasi esimerkiksi Lahden 200 metrin korkeuteen kohoavat radiomastot, työllisti yli 60 henkeä. Vaikka Mäki oli lempeä mies, joka ei tappanut kärpästäkään, niin rajansa hänelläkin oli. Mikäli hänen firmassaan joku mies tuoksahti vähänkin viinalle, niin hän sai kävellä samantien ulos kassan kautta ilman mitään nykyaikana suosittuja puheeksiottokeskusteluja, joita nykyään alkoholiongelmista kärsiviä työntekijöitä yritetään auttaa, joka oikein onkin. Kiveenhakatut-ohjelmassa kerrotaan, että Mäen yritystoiminta päättyi verosotkuihin. Asia, josta julkisuudessa ei ole puhuttu, niin muistelen nähneeni lehdessä pienen huomaamattoman jutun, jossa kerrottiin, ettei verosotkuissa vältytty rikosoikeudellisiltakaan seuraamuksilta. Jostain syystä iltapäivälehdetkään eivät revitelleet silloin asialla, kuten niiden tapana on. Olli Mäki otteli kerran jopa maailmanmestaruudesta, mutta liikaa laihduttanut mies tyrmättiin pahasti jo toisessa erässä. Siitä huolimatta mies piti tuota päivää elämänsä onnellisimmalta, koska hän sinä päivänä osti sormuksen tulevalle vaimolleen, joka liitto kesti loppuun asti. Hymyilevä mies-elokuvan lopussa on liikuttava kohtaus, jossa Mäen pariskuntaa esittävät näyttelijät sivuuttavat kadulla onnellisen näköisen kypsään ikään ehtineen hyvin onnelliselta näyttävän pariskunnan, jonka nähtyään nuoripari pohtii, että tuleekohan meistäkin joskus tuollaisia. Vastaantulijat olivat oikea Olli Mäki ja hänen oikea vaimonsa. Olli Mäen ja Davey Mooren MM-ottelu kohosi myöhemmin maailman kulttuurihistoriaan, koska Bob Dylan levytti pian sen jälkeen kappaleen nimeltään Kuka tappoi Davey Moore. Olli Mäki se tappaja ei ollut, vaan Moore menehtyi puoli vuotta Helsingin vierailunsa jälkeen seuraavassa MM-ottelussaan saamaansa aivovammaan.  Dylanin esityksen ja Mooren viimeisen ottelun lopun voi katsoa ja kuunnella tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=IssR_J0QWr4 Olli Mäestä kertovan Kiveen hakatut-sarjan ohjelman voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-50511457 Hymyilevän miehen voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-2895541   Kommentit (0)

Olen muotitietoinen	09.07.2020, 16:43
Yleensä en harrasta blogillani kaupallista mainontaa enkä esittele vaatekaappini sisältöä, kuten eräät. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen ja julkaisen kuvan vaatekaappinisisällöstä. Eli uudet kesäjalkineeni ne siintelevät siinä isänmaan aamunkoitossa. Annoin rouvalle rahan kouraan ja pyysin häntä hyvissä ajoin rientämään Lidliin, jossa oli tarjouksessa varmastikin vain rajoitettu erä myytävänä noita kesäisiä jalkineita, joita muistaakseni kutsutaan skandaaleiksi. Harmi, ettei kesäpäähineeni, joka myös tavallaan sisältää kaupallisen sanoman, mahtunut kuvaan. Kesäpäähineeni on 60-lukuinen Hankkijan-lippalakki, joka mielestäni jotenkin sopii imagooni. Kunhan vielä saan Lidlistä hankittua sellaisen tumman liituraitapuvun, joka ainakin kerran on ollut siellä tarjouksessa ja joka lienee ollut aitoa 100 % plastickia eikä se silloin ollut edes pahasti hinnankiroissa, vaan maksoi 29,90-, minusta voi sitten kerrankin hyvällä syyllä sanoa, että siinä on muotitietoinen mies. Luulen, että siinä asustekokonaisuudessa, joka koostuu Hankkijan lippiksestä, Lidlin tummasta liituraitapuvusta ja Lidlin skandaaleista, Kuopion kaduilla liikkueassani hyvinkin edes kerran tässä elämässä herätän naisväen huomion, kuin hattumuoti uus.  Silloin minustakin voi hyvällä sanoa, että olen kova naistennaurattaja, koska kaikki naiset varmasti nauravat minulle. Kommentit (0)
Hillitöntä kuopiolaisylivoimaa	08.07.2020, 16:16
Eilen pelattiin Veikkausliigassa mestaruustaistelun kannalta ratkaisevan tärkeä Kuopion Palloseuran ja Turun Interin välinen ottelu, jota olin luonnollisesti paikanpäällä todistamassa täysin koronariskistä piittaamatta. Kotiin palattuani kiirehdin tv:n ääreen, jossa MTV:n urheilutoimitus kertoi, että Kupsin ja Interin välisen ottelun ensimmäinen puoliaika käytiin tasaväkisissä merkeissä. Kyllä ei käyty tasaväkisissä merkeissä. Harva on se kerta, jolloin Veikkausliigassa näkee moista tasoeroa. Vaikka Inter on viime kauden hopeajoukkue ja vahva sen pitäisi olla tälläkin kaudella, niin ensimmäisen puoliajan tilastot kertovat lahjomattomalla tavalla, ettei ottelua menty tasaväkisissä merkeissä. Kups voitti virallisten tilastojen mukaan laukaukset 10-1 ja kulmapotkut 7-0. Peli oli siis täysin yhtä maalia. Uusi norjalaisvalmentaja on, kuten norjalaisen kestävyysurheilukansan edustajalle kuuluukin, saanut kuopiolaiset kovaan juoksukuntoon ja esimerkiksi tuulennopea Ilmari Niskanen näytti pitävän hitaita turkulaisia välillä ihan pilkkanaan. Toinen puoliaikakin meni täysin Kupsin merkeissä, vaikkakaan ei enää yhtä selkeästi. Paremmalla onnella joukkue olisi tehnyt neljä maalia sen yhden lisäksi, jonka se nyt väkisin teki. Turkulaisilla oli koko ottelussa yksi ainoa kunnon maalintekotilanne ihan pelin loppuhetkillä, mutta onneksi pallo pomppasi ylähirrestä maahan kentän puolelle. Siinä tilanteessa kaukaa katsomosta käsin nähtynä maali vaikutti jo urheilukielellä selviöltä, mutta hidastus todistaa, että maaliviivaa pallo ei ylittänyt. Sitä paitsi hidastettuna tapahtumaa katsottaessa tilanteessa paitsio on selviö. Katsokaa vaikka itse: https://www.youtube.com/watch?v=kcJzGRNQyMA Kommentit (1)
Hrustsov ja Trump	07.07.2020, 14:32
Eilen TV1:n historiasarjassa muisteltiin Nikita Hrustsovia, jota myös Ukrainan teurastajaksi aikoinaan kutsuttiin. En ole ennen tullut ajatelleeksikaan, että Nikita Hrustsovin ja Donald Trumpin kehonkielessä ja muussakin käyttäytymisessä on paljon yhteistä. Molempia voi luonnehtia hyvällä syyllä impulsiivisiksi ihmisiksi,  joka ominaisuus ydinaseaikakaudella ei ole hyvä ominaisuus suurvallan johtomiehelle. Se eroavaisuus miehistä löytyy, että Trump on niittänyt mainetta Raamatun heristelijänä, kun taas Hrustsov kunnostautui heristelemällä kenkää. Tutkijat edelleenkin kiistelevät siitä, heristelikö hän YK.n täysistunnossa kenkää vai nyrkkiä, sillä erään näkemyksen mukaan kenkä oli vain toisessa kädessä näytillä, kun taas heristely tapahtui vain paljaalla nyrkillä. Joidenkuiden asiantuntijoiden mukaan kenkä ei ollut edes Hrustsovin oma vaan se otettiin ulkoministeri Gromykon jalasta, jota esimies lainasi vastusteluista huolimatta. Eilisestä ohjelmasta selvisi minulle se mieltäni vaivannut asia, että miksi Neuvostoliittoon 1960-luvun alussa rakennettiin ns. ohjusteitä, eli erinomaisen hyviä ja suoria betoniteitä, joita pitkin mannertenvälisiä ohjuksia siirreltiin, sellainen väylä löytyy Karjalan kannakseltakin. Selitys on se, että Kuuban kriisin aikaan Usa:lla oli jo satoja mannertenvälisiä ohjuksia, mutta Neuvostoliitolla vain neljä. Näitä harvoja maailmanlopunvehkeitä siirreltiin sitten koko ajan paikasta toiseen, jotta niitä ei olisi voitu ainakaan helposti tuhota. Kolme vuotta sitten olin bussimatkalla kannaksella ja siellä Moilasen Matkojen bussi ajeli moista ohjustietä pitkin ja kun kunnon kääntöpaikkaa ei löytynyt, käännyttiin jollekin surkealle metsäautotielle ja kun sitä pitkin oli muutama kilometri jyryytetty, tuli vastaan pusikko, jonka reunassa seisoi itse Lenin liftaamassa, kuten kuvakin todistaa. Kommentit (0)
Ollin muistokivi	06.07.2020, 16:24
Kuten olen joskus aiemminkin myöntämään, niin sukuni, eli Koivistoisten suku, on sangen pieni, vaatimaton ja vähämaineinenkin. Mutta upean muistomerkin, joka lienee eräs Suomen, ellei koko Pohjoismaiden vaikuttavimmista, on yksi suvun edustaja, eli Olli Koivistoinen, jota myös Kakkisen Olliksi kutsuttiin ja jota myös Kakkisensalon maaherraksi nimitettiin, saanut. Kävin hiljentymässä muistomerkin ääressä ja laskin sille myös itse tekemäni horsmista valmistetun kukkalaitteen. Kuvan mahtavan siirtolohkareen kylkeen on tietääkseni radionsinfoniaorkesterin viulisti, kirjailija ja kuvataiteilija Kauko Vainio kaivertanut OLLI KOIVISTOISEN nimen. Kaiverrus on sen verran haalistunut, että taidanpa ostaa joskus vielä kultamaalia ja kullittaa, kuten Savossa ennen sanottiin, tämän merkkihenkilön nimen. Kauko Vainio oli lahjakasta sukua ja hänen isänsä Ville Vainio, alk. Karjunen, oli menestyvä liikemies, mutta siitä huolimatta Sosialistisen Työväenpuolueen kuuluisin kansanedustaja ja hän oli myös maamme johtavia ikiliikkujan kehittäjiä, joka projekti on tosin vielä vaiheessaan. Kivi löytyy Jouhteniselta, joka ennen kuului Karttulaan, mutta nykyään Kuopioon, kun Suonenjoentieltä käännytään Hautolahdentielle, joka muuttuu sitten Jouhtenisentieksi. Matkaa Suonenjoentieltä siunaantuu muistomerkille noin kahdeksan kilometriä ja sen sijaintipisteet ovat N 6958687 E 508762. Kivi sijaitsee noin 50 metriä tiestä kangasmaastossa, joten vähän huonojalakasempikin sen lähelle halutessaan suoriutuu. Kommentit (0)
Hiljainen hetki Ullanrannassa	05.07.2020, 21:46
Kakkisenjärvi se siinä loistaa isänmaan aamunkoitossa Ullanrannalta käsin nähtynä . Ainakin kerran kesässä käyn hiljentymässä paikalla, joka sopii tarkoitukseen hyvin, koska Kakkinen on seudun viimeisiä järviä, jonka rannalle ei ole rakennettu eivätkä vesiskootteritkaan ole vielä yleistyneet tällä suunnalla. Saksanseisojakoiran lailla järvelle toljotellessani muistan isovaarini siskonpoikaa Aatami Rossia ja hänen vaimoaan Ulla Jalkasta, jotka asuivat tällä paikalla ja jotka joulun aatonaattona 1881 murhattiin mökkiinsä ja mökki poltettiin. Syyllisiä hirmutekoon ei ole vieläkään saatu selville enkä minäkään ainakaan tällä kertaa löytänyt uusia johtolankoja, jotka saattaisivat auttaa tapauksen ratkaisemisessa. Järvelle toljotellessani, muistelin myös 1930-luvun pulavuosien tapausta, jolloin Balzarin perheen hevonen uupui Kuopion markkinoilta palattaessa tuolle selälle ja kolme ihmistä paleltui kuoliaaksi. Vasta ihan äsken kuulin sukulaismieheltä Närhin Eelikseltä, että vainajia säilytettiin pitkään aitassa, jossa minäkin lapsena nukuin asiasta mitään tietämättä. Balzarit ovat viime aikoina saaneet julkisuutta, koska suvun kirjailija Veijo on nyt epäiltynä kuohuttavista asioista. Nähtäväksi jää puolustaako häntä tulevassa oikeudenkäynnissä entinen kohuasianajaja Heikki Lampela, jonka vaari oli Iso-Valtti Balzar, joka ei paleltunut Kakkisen jäälle. Kommentit (6)

Sillanrakentajaveljekset	04.07.2020, 14:23
Vielä löytyy maailmasta hyviäkin ihmisiä, kuten nyt esimerkiksi kuvan esittämät Pitkäsen veljekset Suonenjoen Särkiskylältä. Nämä veljekset eivät jääneet odottamaan EU:n tai jonkin muun instanssin toimenpiteitä Rajapuron sillan rakentamisessa, vaan he ihan oma-aloitteisesti pistivät asiat kuntoon. Eikä asioiden kuntoon saattaminen rajoittunut pelkästään sillan rakentamiseen, vaan tapasin eilen Pitkäsen veljekset itseteossa raivaamasta Kakkisen Ollin polkua; sehän oli vesottumassa ihan läpipääsemättömäksi ryteiköksi, mutta nyt ei enää ole risuista ja männynkävyistä huolta. Raivaussaha on hyvä keksintö. Olen jyrkästi sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi huomioida Pitkäsen veljesten ripeys, oma-aloitteisuus ja urhoollisuus, kun itsenäisyyspäivänä taas jaetaan mitaleita. Kyllä niitä on annettu paljon pienemmästäkin. Tai ainakin esimerkiksi Kärkkäälän kylätoimikunta voisi lahjoittaa veljeksille vaikkapa jopa jonkinlaisen pöytästandaarin, josta asiasta löytyy lisäinformaatiota vaikkapa tästä linkistä, ellei mitalia ole tähän hätään saatavilla: https://www.taitopaino.fi/tuotteet/poytastandaari/   Kommentit (0)
Ystävyydensilta	03.07.2020, 20:08
Minulle on luotettavista lähteistä kerrottu, että noin kymmenen vuotta sitten kunnan tms:n tahon edustajat halusivat kehittää Kakkisensalon matkailua ja päättivät kunnostaa sillan, joka on  Kakkisen Ollin 1700-luvulta peräisin olevalle mökille johtavalla polulla ja ylittää Suonejoen ja Kuopion välisen Rajapuron. Muinoin Rajapuro erotti Suonenjoen ja Karttulan, mutta Karttulan kuntaahan ei enää ole. Sikäli projekti onnistui hyvin, että vanha huono silta saatiin purettua, mutta uuden rakentaminen on ollut savolaisittain sanottuna vaeheessaan, eli aloittamista vaelle valamis, kuten Savossa myös osuvasti sanotaan, kymmenisen vuotta. Itse olen noin kymmenen vuoden ajan tasaisin välein blogillani muistuttanut, että jonkun, vaikkapa EU:n, tulisi tehdä asialle jotakin, mutta ajallemme tyypillisesti kukaan ei ole tehnyt asian hyväksi mitään, vaikka olen itse intensiivisesti seurannut asiaa läheltä ja siitä tasaisin väliajoin muistuttanut, kuten olen jo aiemmin maininnut. Olen jopa luvannut ihan puoluekantana katsomatta äänestää sitä siltarumpupoliitikkoa, joka tekee asialle jotakin, koska olen vanhemmiten muuttunut huonojalakaseksi ja minun on ollut vaikea nostaa 12-vaihteista Tunturi Retkisuperiani vm. 1978, synkän virran yli. Mutta nyt silta-asia on saanut ihan yllättäen onnellisen käänteen ja jykevä, jopa kevyttä moottoriajoneuvoliikennettä kestävä silta on valmistunut hetkessä, kun toimeen on tartuttu tomerasti kunnon kansalaisten toimesta. Huomenna aion blogillani kiittää ja ylistää asian ratkaisseita sankareita. Mutta jo tänään esitän, että kuvan esittämää Kuopion ja Suonenjoen yhdistävää siltaa aletaan tästä lähtien kutsumaan Ystävyydensillaksi. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että samanniminen silta sijaitsi ennen Serbian ja Bosnia-Herzegovinan rajalla, mutta sitten se räjäytettiin tuhansiksi päreiksi. Myös Jalkasen Kari Tapion, joka oli lähestulkoon Kärkkäälän poikia, sanoittamassa ja esittämässä alkoholismista kertovassa laulussa Myrskyn jälkeen sanotaan aiheeseen liittyvästi ja kauniisti, että Aidon ystävyyden silta kaarineen Päivänvalon lailla kantaa sydämeen. Kommentit (0)