Kaksi kuuluisaa Aarnoa	02.03.2020, 18:55
Eilen nähtiin ties monennenko kerran telkkarissa Kaappari-elokuva, tällä kertaa Subilla, eikä turhaan, koska minusta se on mainio elokuva, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat juuri sopivasti. Faktaa elokuvassa oli aikoinaan ainakin sen verran, että oikea kaappari Aarno Lamminparras loukkaantui, koska hänet esitettiin epäedullisessa valossa. Pahaa elokuvasta tykkäsi tiettävästi myös toinen Aarno, eli säveltäjä Aarno Raninen, joka uskoi joutuneensa manageri Huopasen esikuvaksi. Huopasta esittänyt Juho Milonof onnistui luomaan kuvan sietämättömän itsekeskeisestä ihmisestä, jollaisia nykyään kutsutaan narsisteiksi. Tosin kyseinen miehenpuoli ei elokuvassa ole nimeltään Raninen, vaan Huopanen. Fiktiota Kaapparissa edusti se, että elokuvan keskeisen vaikuttajahenkilön, eli liikenneministerin, sukupuoli oli vaihtunut verrattuna reaalitodellisuuteen. Todellisuudessa keväällä 1978 liikenneministerinä oli vähäpuheinen ja totinen sekä aina ministerimäisesti huolestuneen oloinen SKDL:n Veikko Saarto. Kaappari-elokuvan fiktiivisen naispuolisen liikenneministerin esikuva lienee ollut myöhemmin sisäministerinä toiminut SDP:n Kaisa Raatikainen, joka vuonna 1986 johti Mikkelin pamaukseen johtanutta poliisioperaatiota vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka Kaapparii onkin suosikki filmejäni, niin se vika elokuvassa on, että siinä tupakoidaan niin häiritsevässä määrin, että katsojankin terveys terveys tuntuu vaarantuvan. Innokas tupakkamies oli varsinkin elokuvan manageri Huopasta, jonka esikuvaksi siis epäiltiin Aarno Ranista, esittänyt Juho Milonof. Tupakointiharrastus osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi Raniselle, koska hän menehtyi muutama vuosi elokuvan valmistumisen jälkeen tupakoinnin aiheuttamassa tulipalossa. Säveltäjä Aarno Raninen on muuten kunnostautunut myös elokuvanäyttelijänäkin, sillä hän esitti Mikko Niskasen Nuoruuden Savotoissa kuoleman sairasta Kalle Päätalon enoa Matti Neulikkoa, joka hyvin sairaanakin yritti sinnitellä parkkuulanssilla. Pöllipinon viereen kuolevan Neulikon rooliin Ranisen aika riutunut olemus hyvin sopikin. Kommentit (0)
Desantin veli	01.03.2020, 18:16
Kommentaattori tiesi kertoa, että toissailtana jutussani mainitun Minä desantti-kirjan päähenkilön veli olisi ollut suonenjokelaisia. Tieto oli minulle aivan outo ja uusi ja mieleeni muistui tapaus syksyltä 1976, jolloin olin veteraanien mukana Petroskoissa. Silloin kadulla käppäillessäni minut pysäytti ystävällinen vanha herra, joka kertoi tietävänsä, että minä olen Suonenjoelta ja voisinko viedä terveiset hänen velipojalleen Suonenjoen vanhainkotiin. Muistelen, että velipojan sukunimi olisi ollut Kaipainen, etunimen päälle en nyt enää pääse. Petroskoi oli siihen aikaan Tamperetta suurempi kaupunki, jossa taisi olla 240.000 asukasta, ja niinpä tuntuu merkilliseltä sattumalta, että kadulla minut pysäyttää tuiki tuntematon mies, joka tietää mistä olen kotoisin ja jonka veli vielä sattui olemaan suonenjokelaisia. Siihen aikaan itänaapurissa oli ainakin joissain asioissa hyvä kuri ja järjestys, jos satunnaisen matkailijankin tausta pystyttiin noin hyvin selvittämään. Muistan, että 70-luvulla entinen Suonenjoen lyseon opettaja kapteeni evp. Valtteri Makkonen oli käynyt Leningradissa ja hänkin oli törmännyt merkilliseen sattumaan. Sota-aikaan Makkonen oli jonkinlainen propagandisti, jonka tehtäviin kuului huudella kovaäänisellä linjojen yli, että "tulkaa hakemaan voita leivällenne" tms. syvällistä, ja kerran kävi niin, että punapanssari ampui Valtterin äänenvahvistamisen tuhannen päreiksi. Ja kuinka ollakaan, kun kapteeni evp. istui Leningradin ravintolassa, törmäsi hän sikäläiseen sotaveteraaniin, joka kertoi olleensa juuri se mies, joka ampui kalliin kovaäänisen tuhannen päreiksi. Pieni on siis maailma tai sitten naapurissa oli niin hyvä kuri ja järjestys, että tällaisia tapauksia onnistuttiin järjestämään. En muuten tuntenut Suonenjoen vanhainkodissa asuvaa Kaipaista ja terviisit jäivät viemättä. Jos Kaipainen sattuu lukemaan tätä, niin meneehän ne terviisit näinkin perille. Muuten se suonenjokelainen desantin veli ei ollut Kaipaisia, kuten aluksi kuvittelin. Kommentit (0)
Kuopiolaisen palloilun päällekäisyysongelma	29.02.2020, 19:54
Eilen Kuopion Palloseura kohtasi 1065 katsojan todistaessa Kuopio-hallissa Rovaniemen vastaavan yhdistelmän Suomen cupissa jalkapalloilun merkeissä ja vaikka Rops on yleensä ollut kuopiolaisille kova vastus, loistivat ottelun jälkeen tulostaululla tulikirjaimin kotijoukkueen voittolukemat 4-0, vaikka Kups pelasi vahvasti junioripitoisella joukkueella. Kups pelasi näin 17. perättäisen tappiottoman ottelun, joka lienee joukkueen, ellei koko Suomen tai jopa koko Pohjoismaiden ennätys. Täsmälleen samaan aikaan klo 18.30 alkaen ihan Kuopio-hallin vieressä Kuopion jäähallissa kohtasi vahvasti kuopiolainen, mutta vahvasti sortavalalaistaustainen Kalpa, jonka nimi todellisuudessa kokonaisuudessaan on Kalevan Pallo, joka nimi todistaa joukkueen kalevalaisista juurista, SM-liigaa ylivoimaisesti johtavan Oulun Kärpät jääkiekkoilun merkeissä yli 4100 silmäparin todistaessa tapahtumaa ja voitti jännittävien vaiheiden jälkeen jatkoajalla 4-3. Täsmälleen samaan aikaan kohtasi Kuopioon rekisteröity Savo Volley Akaa Volleyn lentopalloilun merkeissä joukkueiden harhaanjohtavista nimistä huolimatta kotimaisessa lentopalloliigassa ja voitti puhtaasti 3-0, vaikka Akaa on koko kauden kiikkunut sarjan kärkiporukoissa. Ottelua seurasi peräti 725 katsojaa ja se on paljon lentopallo-ottelulle. Selitys yleisömäärään on se, että kuopiolaiset ymmärsivät pelata kotiottelunsa Iisalmessa asti. Jonkun olisi tehtävä jotakin kuopiolaista palloilua vitsaavalle päällekkäisyysongelmalle. Kommentit (0)
Toiseksi kuuluisin desantti	28.02.2020, 17:04
Jos Kerttu Nuorteva on kuuluisin Suomeen tulleista desanteista, niin toiseksi kuuluisin oli tunnettua taiteilijasukua ollut Boris Repin. Jostain luin, että Boris olisi ollut peräti Ilja Repinin poika, mutta itse äänestäisin sen puolesta, että hän oli Iljan veljenpoika. Boris Repinen tapauksessa olisi vaikkapa Teemu Keskisarjalle hyvä kirjanaihe. Boris Repin oli syntynyt Terijoella, eli samalla seudulla, jossa oli myös kuuluisa Repinin ateljee. Hän oli Suomen kansalainen ja joutui Jatkosodassa Suomen armeijaan. Vaikka Repinin suku ei ollut mitenkään neuvostomyönteistä, niin siitä huolimatta Boris loikkasi linjojen yli naapurin puolelle. On hieman epäselvää, voiko Boris Repiniä pitää desanttina, koska hän tiettävästi palasi vakoilijana Suomeen luistellen eikä laskuvarjolla, kuten desanttien tapana oli. Epäonnekseen luistelijadesantti törmäsi Helsingin raitiovaunussa hänet tunteneeseen suomalaiseen sotilaaseen ja vähän myöhemmin poliisi pidätti hänet. Miehen loppuvaiheet ovat minulle epäselvät. Erään version mukaan hän teki itsemurhan sellissä, mutta on myös tietoja joiden mukaan hänet olisi teloitettu Malmin metsikössä, jonne monen desantin tie päätyi. Ainakin Malmin hautausmaalla olevassa teloitettujen fasismin vastustajien muistomerkissä lukee myös Boris Repinin nimi, kuten tämäkin kuva todistaa https://gramho.com/media/2122742532084657176 . Kommentit (3)
Menolippu Australiaan	27.02.2020, 18:39
Ei kelvannut Kerttu Nuortevalle Australian lippu, vaikka häneen rakastunut vastavakoilun kuulustelija ja tuleva oikeustieteen professori Paavo Kastari sitä hänelle tarjosi, mikäli hän laulaisi kaiken. Kastarin ehdotus ei ollut outo eikä uusi, sillä jo vuonna 1929 Etsivä Keskuspoliisi kustansi Jalmari Rasi-nimiselle kommunistitoimitsijalle Australian lipun ja väärennetyt henkilöllisyystodistukset, kun hän suostui yhteistyöhön. Suomessa Rasi olisi saanut pelätä henkensä puolesta toverikostoa, mutta ei Australiakaan hänelle paljoa lisävuosia suonut, koska hän menehtyi jo 38-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hänen kuolintodistuksensakin väärennettiin kuolinpaikaksi Etsivä Keskuspoliisin ja kirkkoherran viraston yhteistyöllä Suomen Nokia. Tosin voi olla mahdollista, että Rasi jatkoi elämäänsä ja väärennetty kuolintodistus oli osa henkilösuojeluohjelmaa. Tukholman menolippu ei Nuortevalle kelvannut, koska hän kertoi kaupungin olevan Neuvostoliton vakoilukeskus. Hän varmaankin epäili, että siellä loikannut vakoilija olisi äkkiä päässyt ainuvastaan. Asia saattoi olla, kuten Nuorteva pelkäsi, mutta ihmeelliseltä kuitenkin tuntuu, että loikkari Arvo "Poika" Tuominen sai elää Tukholmassa ihan rauhassa. Epäilen, että nykyinen Venäjän tiedustelupalvelu ei olisi yhtä lempeä. Herääkin epäilys, että oliko Tuominen mahdollisesti jopa kolmoisagentti. Muuten joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi voisi tehdä väitöskirjan Ruotsiin päätyneestä suomalaissyntyisestä Puna-armeijan majuri Hjalmar Frontista. Hän aloitti sotilasuransa Suomen punakaartissa, jatkoi sitä menestyksellä Neuvostoliiton sotilasakatemiassa, mutta loikkasi sitten Stalinin vainoja pakoon Japaniin ja sieltä sitten sotien jälkeen Ruotsiin. Hjalmar Front julkaisi 1970-luvun alussa kaksi mielenkiintoista teosta elämästään nimillä Kremlin kiertolaisia ja Neuvostokomennuksella Siperiassa, mutta kolmas osa jäi kesken, kun hän kuoli Tukholmassa vatsanpuruihin. Arvovaltaisen Nyrkki-Posti lehden mukaan kyseessä olisi sittenkin ollut vain vatsasyöpä. Kommentit (0)

Maailman huonoin vakooja	26.02.2020, 17:38
Donner-sarja jatkui eilisiltana Teemalla ja nyt nähtiin vuonna 2009 valmistunut elokuva Kuulustelu, jonka olen nähnyt muutaman kerran aiemminkin, mutta filmi on niin hyvä, että se kestää useammankin katselun. Elokuva kertoo hyvin traagisesta vakoilija Kerttu Nuortevan tapauksesta. Kerttu Nuorteva oli tunnetun sivistyssuvun kaunis edustaja, joka syntyi Usa:ssa, mutta muutti perheensä mukana sieltä Neuvostoliittoon jo 20-luvalla. Kertun isä oli lehtimies ja poliitikko Santeri Nuorteva, joka joutui tsaarin aikaan muuttamaan Suomesta Amerikkaan majesteettirikoksen vuoksi, eli hän ilmeisesti oli kirjoittanut rumasti Venäjän hallitsijasta. Muita kuuluisia Nuortevan suvun edustajia oli Santerin veli kokoomuslaisen Uuden Suomen pakinoitsija Olli, eli Väinö Nuorteva ja Ollin poika on vieläkin elävä ympäristötieteiden professori Pekka Nuorteva. Veljesten äiti oli Venäjän juutalaisia. Kertun äiti taas oli pohjalaisen mestaripainija, näyttelijä ja poliisimestari Iivari Tuomiston sisko. Kerttu Nuorteva oli siis monipuolisesti lahjakasta sukua, mutta vakoojana hän oli lähes maailman huonoin, jolta ei mikään vakoilutoimi onnistunut. Hän loukkasi jalkansa laskeutuessaan laskuvarjolla Suomeen, ensimmäiselle leiripaikalleen johonkin liiteriin häneltä unohtuivat venäjänkieliset suklaalevypaperit, venäläinen keksipaketti, huulipuikko ja venäläinen Suomen kartta. Unohteluun saattoi vaikuttaa juuri alkaneet kuukautiset. Helsingissä hän vei laukkuun pakkaamansa venäläisen radiolähettimensä säilöön pesulaan, ja tietenkin se herätti pesulanväessä niin paljon epäilyjä, että poliisi oli odottamassa, kun hän palasi noutamaan laukkuaan. Kerttu Nuortevan huonomuistisuus oli niin häkellyttävää, että epäilen että kyseessä oli tahallisuus tai ainakin freudilaiset alitajuiset lipsahdukset. Ehkä hän halusikin jäädä Suomessa kiinni. Ehkä hän oletti ainakin alitajuisesti, ettei Uuden Suomen pakinoitsija Ollin kaunista veljentytärtä tulla ampumaan, kuten ei ammuttukaan. Kommentit (0)
Sankarikorpraali	25.02.2020, 17:11
Panu Rajalan Mika Waltari-kirjasta paljastuu, että Hangon suunnalla oli välirauhan aikaan muitakin jännittäviä tilanteita, kuin eilen kertomani. Kirjailija Waltari vietti reipasta kirjailijaelämää eikä siis ollut mikään vesipoika, mutta hänen boheemiutensa oli sangen vaaratonta luokkaa verrattuna velipoikaan Samuli Waltariin. Samulin oli niin mahdotonta sopeutua normielämään, että hän hakeutui armeijaan upseeriksi, koska ei juoppoudeltaan mihinkään muuhun pystynyt.  Tästä ammatinvalinnasta sitten seurasi se, että hän oli yksin muuttaa koko Toisen maailmansodan historian. Samuli oli nimittäin Välirauhan aikaan vartioimassa  Hangossa rajaa ja erään ryyppyputken jälkeen hän komensi miehensä tulittamaan tykillä venäläisten päämajaa. Eräs tervejärkinen korpraali rohkeni epäröidä pystymakkurissa toikkaroineen luutnantin määräystä ja tämän vuoksi Samuli Waltari ampui tätä niskuroijaa pistoolillaan. Korpraali ehti kuitenkin heittäytyä syrjään ja luoti vihelsi vain kahden kranaattia tykille kantaneen tykkimiehen välistä. Samuli Waltari vapautettiin tapauksen jälkeen tehtävistään. Toistakymmentä vuotta sitten kerroin tämän tapauksen blogillani ja esitin, että tuntemattomaksi jääneen korpraalin henkilöllisyys olisi selvitettävä ja hänelle olisi nimettävä Mannerheim-ristin ritariksi. Vuosia myöhemmin jutussani tuntemattomaksi jääneen sankarikorpraalin pojanpoika ilmoitti, että hänen vaarinsa Lars Holmström oli perään kuuluttamani sotilas. Lars Holmström kertoo tapauksesta kirjassaan Välirauhan ja jatkosodan päiviä ja öitä. Kommentit (0)
Carl von Haartman ja rajarauha	24.02.2020, 18:41
Eilen mainittu näyttelijänäkin kunnostautunut upseeri Carl von Haartman eli seikkailurikkaan elämän, josta hän kertoo muistelmateoksessaan Antaa Haartmanin yrittää. Läheltä piti, ettei hän jäänyt kerrassaan lähtemättömällä tavalla maamme historiaan, koska hän oli lähellä sytyttää Jatkosodan jo vuoden etuajassa. Nimittäin välirauhan aikaan Haartman toimi Hangon rajakomendanttina - Hankohan oli silloin osa Neuvostoliittoa. Tilanne rajalla oli kireä ja kerran tapahtui niin, että suomalainen sotilas katosi mystisellä tavalla. Tietoja tapahtuneesta kyseltiin myös naapurin puolelta, mutta puna-armeijalaisilla ei ollut havaintoja kadonneesta suomalaisesta. Toimen miehenä Haartman puuttui tapahtumien kulkuun ripeästi. Hän järjesti niin, että suomalaiset kaappasivat kaksi naapurin sotilasta. Taisi vielä olla, että miehet vallan kolkattiin. Tekohan oli tietysti kaikkien lakien ja hyvien tapojenkin vastaista eikä toimenpiteelle ollut valtiovallan hyväksyntää. Kohta tapauksen jälkeen Neuvostoliitosta tuli tiedustelu, onko kahdesta heidän kadonneesta sotilaasta mitään havaintoa suomalaisten puolella. Suomalaiset vakuuttivat olevansa asiasta täysin tietämättömiä. Sitten yllättäen naapurin puolelta tuli ilmoitus, että kadonnut suomalainen sotilas oli yllättäen löydetty jostain Leningradin läheltä. Tämän jälkeen suomalaisetkin pystyivät kertomaan ilouutisen, että myös kaksi puna-armeijan miestä oli onnistuttu löytämään Suomesta. Kadonneita vaihdettiin ilmeisen vähin äänin, koska virallisessa historiassa asiasta ei löydy tietoa. Kommentit (0)
Hughes ja Haartman	23.02.2020, 20:10
Toissa iltana kerroin aikansa maailman rikkaimmasta miehestä Howard Hughesista, jolla oli samanlainen taipumus tykästyä sairaalloisesti johonkin elokuvaan kuin itselläni, mutta on minulla sekin yhteinen piirre maailman rikkaimman miehen kanssa, että molemmat olemme suhteellisen säästäväisiä. Maailman rikkain mies Hughes painoi kuollessaan 40 kilogrammaa, vaikka oli 186-senttinen ja lisäksi hänellä oli valtavan pitkä tukka, koska hän ei haaskannut rahaa partureihin, johon haaskuuseen itse olen syyllistynyt. Mutta eihän maailman rikkaimmaksi pääse, ellei elä nuukasti. Kiinnostus lentäviin laitteisiin yhdistää minua myös Hughesiin. Hän meni kiinnostuksessaan niin pitkälle, että valmisti toisen maailmansodan aikaan sen ajan suurimman lentolaitteen, eli kahdeksan moottorisen lentoveneen, jonka lentoon lähtöpainoksi suunniteltiin peräti 180 tonnia. Rakennusprojekti onnistuikin sikäli, että lentovene onnistui irtoamaan veden pinnasta ja lentämään 20 metrin korkeudessa kolme kilometriä. Kyseistä lentolaitetta on halventavasti väitetty kuusilaudoista kyhätyksi, mutta kyllä se todellisuudessa tehtiin koivuviiluista. Metallia ei USA:n valtio suostunut rakennusprojektille antamaan, koska alumiinia tarvittiin muihin sodankäyntityökaluihin. En nyt onnistu keksimään yhtään seikkaa, joka yhdistäisi Hughesin Kärkkäälän kylään, kuten Forrest Gumpin osalta helposti keksin, mutta kesäpitäjääni Uukuniemeen Hughes kytkeytyy. Nimittäin elokuvista ja ilmailusta kiinnostunut Hughes ohjasi ilmailuaiheisia elokuvia ja niistä kuuluisin on vuonna 1930 valmistunut Hells´Angles, joka harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ei kerro moottoripyöräkerhosta vaan ensimmäisen maailmansodan sotilasilmailusta. Ilmeisesti rikollisjärjestö Helvetin Enkelit keksivät itselleen nimen tuosta elokuvasta. Tässä elokuvassa näyttelee saksalaisen ilmalaivan kapteenia Carl von Haartman, joka kymmenisen vuotta myöhemmin toimi Kollaalla taistelleen pataljoonan komentajana. Hänen alaisuudessaan palvelivat esimerkiksi Marokon Kauhuksi kutsuttu komppanian päällikkö Aarne Juutilainen ja Valkoiseksi Kuolemaksi kutsuttu tarkka-ampuja Simo Häyhä, mutta myös suuri joukko Uukuniemen miehiä, joista yli 40 haudattiin Uukuniemen kirkon viereen. Kommentit (0)
Apple ja kemiallinen kastraatio	22.02.2020, 18:45
Ei ymmärtänyt eilisessä elokuvassa Forrest Gump, joka oli vähän syntymässään saamapuolelle jäänyt, ettei hänen satumaisia katkarapuvoittojaan sijoitettu suinkaan hedelmäfirmaan, vaan Appleen, joka harhaanjohtavasta nimestään huolimatta toimii ihan muulla alalla. Wikipedia näyttää kertovan virheellisesti Appelan logon syntytarinan. Haukatun omenan kuvan kerrotaan juontavan juurensa aikaan, jolloin Appelan perustaja Steve Jobs työskenteli omenafarmilla. Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että haukattu omena liittyy Alan Turing tapaukseen. Turingiahan pidetään elektronisen tietokoneen keksijänä. Hän oli suuri tuntematon englantilainen sotasankari, joka toisen maailmansodan aikana kehitti tietokoneen murtamaan saksalaisten salattuja viestejä. Alan Turingin ongelma oli se, että hän oli homo, eli miehimys, kuten Suomessa siihen aikaan tuollaista taipumusta myös kutsuttiin. Tuollainen taipumus ei silloin ollut mitenkään myönteinen asia, ei varsinkaan salaisen palvelun puolella, vaan vielä 1950-luvulla sivistyneessä Englannissakin se kuului rikoslain piiriin. Alan Jobs sai valita vankilan tai kemiallisen kastraation väliltä ja hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Valinnan seurauksena hänelle alkoivat kasvaa rinnat. Vuonna 1954 hänet löydettiin huoneestaan kuolleena viereltään puoliksi syöty omena, johon oli ruiskutettu syanidia. Täyttä varmuutta ei ole siitä, oliko kyseessä murha vai itsemurha. Salaisen palvelun piirissä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tämä tapahtuma palauttaa mieleeni sadun Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä. Kommentit (0)

Forrest Gump	21.02.2020, 18:43
Tänä iltana tulee tv:n neloskanavalta jälleen kerran Forrest Gump-elokuva, joka on nähty telkkarissa arvioni mukaan eri kanavilla noin 20 kertaa, mutta aionpa sen jälleen kerran katsoa, koska se on mielestäni maailman paras elokuva, vaikka alan asiantuntijat ovat eri mieltä ja pitävät parhaana Kummisetää, jolla onkin ollut merkittävä vaikutus kulttuuriimme, sillä se opetti suomalaiset potkimaan toisiaan. Minussa on sikäli yhteistä aikanaan maailman rikkaimpana pidetyn Howard Hughesin kanssa, että me molemmat ollaan sairaalloisesti kiinnytty yhteen ainoaan elokuvaan. Howardilla se oli Jääasema Zebra ja minulla Forrest Gump. Minun elokuvani on hyvin humaani ja hauska filmi verrattuna Jääasema Zebraan. En ole kielimiehiä, mutta epäilen, että nimellä Forrest Gump saattaa olla jokin humoristinen piilomerkitys, jota en ymmärrä. Amerikassa nimi voisi merkitä vaikkapa samaa kuin meillä Aimo Jortikka. Tavallaan Forrest Gumpillakin on vankat yhtymäkohdat Suonenjoen Kärkkäälän kylään. Nimittäin ensiksi Forrest Gump ilmestyi romaanina ja sen suomensi Erkki Jukarainen, joka on Suonenjoen poikia ja jonka isä oli vuonna 1963 perkaamassa lapiomiehenä tuossa kotini lähellä virtaavaa Tollanpuroa, jolla toimenpiteellä alennettiin Suolammen pintaa siten, että maatamme alkoi vitsata kaikkien muiden ongelmien lisäksi maatalouden ylituotanto. Jonkun urakan suomentajamme isä joutui lapioimaan toiseen kertaan ja hän teki sen laulamalla Kainuun marssin säettä, jossa sanotaan, että meidän on uudestaan luotava maa. Itselläni oli suomenkielinen Forrest Gump hyllyssäni, mutta itse en pitänyt kirjaa hyvänä, en ainakaan elokuvan veroisena, joten vein sen kirjaston ilmaisjakeluhyllyyn. Kirjan ei-hyvyys ei johtunut suomentaja Jukaraisesta. Teoksen huumori ei vain minuun purrut, kuten esimerkiksi Jaakko Teppo puree. Kommentit (0)
Parturissa	20.02.2020, 17:22
Yleensä käyn Kuopiossa parturissa vanhassa puutalossa, jonka oven yllä on 50-lukuinen kyltti, jossa lukee PARTURI. Nimeä yrityksellä ei ole. Parturina toimii mummo, joka on ollut alalla 60 vuotta ja on ollut tänä aikana kerran viikon lomalla, mutta ikävystyi ja palasi takaisin töihin. Tukan liippaus maksaa mummolla 14 €. Nyt on työpaikan ruokalan viereen tullut parturi, jossa ajanvarausta ei tarvita ja ovi on houkuttelevasti auki.17 €:n hintakin on selvästi ilmoitettu. Pistäydyin sinne ja tutustuin parturiin, joka on tähän mennessä kohtaamistani kohteliain, iloisin ja nopein. Suomalaisethan ovat hieman huonoja asiakaspalvelijoita, koska meillä ei ole ollut maaorjuutta ja kansaltamme puuttuu sen mukanaan tuoma nöyryys. Rehellisiäkin olemme, emmekä viitsi kehua asiakkaita, jos syytä ei ole. Mies oli Albaniasta lähtöisin ja puhui ainakin kuutta kieltä, joista suomea heikoiten. Kerroin, että albanialaiset ovat hyviä jalkapallossa ja korostin, että Suomestakin saisi hyvän maajoukkueen pelkästään maassa olevista albanialaisista. Parturi itsekin oli niin sähäkkä liikkeissään, että hänestäkin olisi saanut vikkelän välihyökkääjän. Parturi tiesi kertoa, että pelkästään Sveitsin mm-kisajoukkueessa oli avauskentällisessä seitsemän albaania. Itse lisäsin, että tietääkseni Sveitsin maajoukkueringissä oli  albaaneja peräti 11. Palvelu oli siis hyvää, nopeaa, ystävällistä ja halpaa ja olin hyvilläni kokemastani. Tunnelmani latistui, kun rouva päästi Kalle Päätalon kirjoista tutun selkäkeikkanaurun pääni nähtyään. Nimitti minua sikaniskaksi, joka oikein onkin. Kommentit (1)
SS-mies Jorma Laitisen päiväkirjasta	20.02.2020, 17:19
SS-mies Jorma Laitisen päiväkirjat vuodelta 1941-43 on juuri julkaistu kirjana nimeltään Kiitoskortti Hitleriltä ja siitä voimme lukea seuraavan 3.8.1941 tehdyn merkinnän: "Täällä haetaan ryssäläisistä kaikkea mitä tarvitaan. Jos ei anneta niin otetaan. Kanat tapetaan ja syödään. Samoin lehmät lypsetään ja vasikat tapetaan. Naiset naidaan, jos ei anna niin ammutaan. Juutalaiset tapetaan joko käsikranaatilla tai ampumalla. Ensin teetetään töitä. Pellot tallataan. Taloista, joista asukkaat on pois, viedään kaikki mikä miellyttää. Sellaista on organisoiminen. Ryssän kaupat hävitetään ja kaikki mikä ei kelpaa mukaan särjetään. Aseet ja ammusjunat poltetaan ja yleensä kaikki viholliselta vallattu materiaali turmellaan. Hedelmäpuut hakataan autojen suojiksi ilmavaaraa vastaan. Yleensä kaikki hävitetään. Millä tulleneekin asukkaat toimeen?" Viime aikoina on Suomessa kiivaasti väitelty meikäläisten SS-miesten mahdollisista sotarikoksista. Laitisen päiväkirjan edellä oleva lainaus ei todista luotettavasti asiasta, sillä rikosten tekijöitä ei nimetä. Kuitenkin päiväkirja todistaa sen, että todella huonosti toimi maamme ulkomaantiedustelu, jos maamme johtaville poliitikoille ei pystytty välittämään tietoa siitä, mitä kauheuksia saksalaiset itärintamalla tekivät. Tuossa olisikin hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille. Hän voisi selvittää, mitä maamme johto todella tiesi saksalaisten tekemisistä valtaamillaan alueillaan toisessa maailmansodassa. Tavalliselle kansallehan noista asioista ei kerrottu. Kommentit (0)
Muureista	18.02.2020, 18:25
Ensi marraskuussa käydään Amerikassa kenties ihmiskunnan historian tärkein vaali ja epäilen, että Donald Trump voittaa jälleen, koska hänen suuri visionsa muurin rakentamisesta on vielä toteutumatta. Muuriprojektin jatkaminen ja loppuun saattaminen takaa hänelle luultavasti jatkokauden vaativassa virassaan. Tosin Trump ei ole ensimmäinen poliitikko, joka on hyödyntänyt muuria propagandassaan. Jo Goebbels vaati 30-luvun alussa paksua suojamuuria Saksan ympärille. Sekin projekti viivästyi ja latistui, koska muuri pystytettiin vasta vuonna 1962 ja ainoastaan Berliinin ympärille. Tosin sen rakennushankkeen toteuttajat eivät puhuneet muurista, vaan fasismin vastaisesta suojavallista. Tuo puhe muurista edusti Goebbelsin retoriikan maltillisempaa puolta. Muutenhan mies oli puheissaan ihmishirviö. Sosialidemokraattien johtohahmo Kurt Schumacher totesikin onnistuneesti, että, "kansallissosialistien agitaatio vetoaa ihmisen sisäiseen sikaan. Sikäli kuin kansallissosialismissa on mitään sisältöä, se on ensimmäisenä Saksan politiikassa onnistunut täydellisesti valjastamaan inhimillisen typeryyden." Samankaltaista sikamaisuuteen vetoavaa agitaatiota on havaittavissa omassakin ajassamme. Kommentit (0)
Liian fiksut jalkapalloilijat	17.02.2020, 18:50
Muistanpa, miten lähes kaksikymmentä vuotta sitten Konsta Hietanen oli suuri lapsitähti sekä laulajana että näyttelijänä. Hän voitti jonkun tenavatähtien laulukilpailun ja oli pääroolissa suositussa elokuvassa Poika ja ilves. Sitten Konsta ilmoitti tähtäävänsä jalkapallossa huipulle ja vetäytyi kulttuuriharrastusten parista. Hietanen nousikin FC Lahden kantavaksi voimaksi ja keskeiseksi vaikuttajahahmoksi, mutta miesten maajoukkueeseen asti hän ei yltänyt. Seitsemän vuotta sitten hän ilmoitti yllättäen lopettavansa palloilun, vaikka ikä ei vielä miestä painanut ja siirtyvänsä takaisin kulttuurin puolelle. Nyt hän on sitten tehnyt paluun laulajana ja sen asian voi todeta tästä sosialistisesta mediasta löytyvästä linkistä, joka on kuvattu Lahden Sibelius-talon konsertin harjoituksista. Hietanen kajauttaa kappaleen Kertokaa se hänelle siihen malliin, että mielestäni hän on lähes Mauno Koiviston luokkaa laulajana: https://www.youtube.com/watch?v=rSy51btjaqE&fbclid=I wAR3hBit4cmMRGRYcx3GIM2J-EgmKjBE7zpw1ZHlu8AnLPIJK4dgLkjX- ZnwMRGRYcx3GIM2J-EgmKjBE7zpw1ZHlu8AnLPIJK4dgLkjX-Znw Toinen jalkapalloilun lapsitähti oli Hjk:n miesten joukkueeseen jo 17-vuotiaana noussut Johannes Westö, jota pidettiin lahjakkaampana kuin ikätoveriaan Alexander Ringiä, joka vielä pari vuotta sitten kuului maajoukkueen avauskentälliseen. Westö ehti voittaa miehissä yhden Suomen mestaruudenkin. Muistan nähneeni hänen 17-vuotiaana pelaavan Kupsia vastaan ja hän oli jo silloin kentän parhaita. Sitten alta kaksikymppisenä hän ilmoitti pitävänsä välivuoden palloilusta ja kiertävänsä vähän maailmaa. Se välivuosi on nyt venynyt kymmeneksi. Wikipedia kertoo hänen aloittaneen filosofian opinnot Helsingin Yliopistossa vuonna 2010. Johannes Westöllä on kultturellit geenit, koska isä on kirjailija Mårten Westö, setä kirjailija Kjäl Westö ja vaari runoilija Claes Andersson, Hifk ja Skdl.  Kommentit (0)

Tuleva urheiluoikeuden professori	16.02.2020, 18:10
Kyllä ei voi moittia tämän hetken suomalaisen naishiihdon tasoa, ei ainakaan liiaksi. Vielä viime vuonna meillä oli montakin lupaavaa nuorta naishiihtäjää, mutta tänä talvena he ovat olleet sijoilla yms., kuten Krista Pärmäkoskea lukuun ottamatta muutkin hiihtäjätyttömme ovat olleet. Naishiihdon suurin toivo on tällä hetkellä Amerikkaan muuttanut reilu nelikymppinen Riitta-Liisa Roponen, joka hyvinkin saattaisi nostaa viestijoukkueemme pronssille seuraavissa suurkoisoissa, jos hänet vain valittaisiin joukkueeseen. Ikävä tulee Kuitusen, Saarisen ja Variksen aikoja, ja kun tutkin asiaa, niin edellä luetellut jo lopettaneet suurhiihtäjämme ovat jokseenkin Roposen ikäluokkaa. Täysin mahdoton ajatus ei ole, etteivätkö edellä luetellut suurhiihtäjät voisi vielä tehdä menestyksekkään paluun kisaladuille. Tosin Kaisa Variksen tapaus hieman mietityttää. Voi olla, että pari dopingkäryä ei estäisi hänen paluutaan huipulle, mutta epäilen, ettei Variksen nykyinen siviilivirka mahdollista täyspäiväistä urheilua. Varis nimittäin toimii tällä hetkellä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksen opettajana. Luulen, että hänellä on väitöskirjan teko loppusuoralla eikä ammattihiihtäjäksi paluu väikkärikiireiden vuoksi ole mahdollinen. Muistelen, että vaikka se uskomattomalta kuulostaa, että Helsingin Yliopistossa on urheiluoikeuden professorin virka.  Kaisa Varis saattaa hyvinkin joskus tulevaisuudessa lähteä vahvana ennakkosuosikkina kisaan, kun urheiluoikeuden professorin virkaa täytetään. Hänellä on monipuolista kokemusta tuolta oikeuden alalta. Kommentit (0)
Eläkeläislippuko?	15.02.2020, 20:32
Olen aina ihmetellyt, miten muut ihmiset vanhenevat silmissä, mutta itse säilyn aina yhtä nuorekkaana. Niinpä minua hätkäytti, kun ostaessani eilen lippua Kupsin peliin, lipunmyyjä kysyi, että eläkeläislippuko. Kerroin pitäväni kysymystä loukkaavana, jonka jälkeen myyjä pyysi anteeksi, johon pyyntöön lopulta suostuin. Kups voitti Sinäjoen jalkapallokerhon 1-0, mutta ne lukemat eivät kuvaa pelin luonnetta. Kups sai ottelussa 12 kulmapotkua ja Sjk yhden ja ne lukemat kuvaavat paremmin pelin luonnetta. Kups oli pelissä selvästi parempi ja ihmettelen, miten sekaisin Seinäjoen asiat ovat. Joukueen budjetti lienee Hjk:n jälkeen toiseksi suurin, mutta menestystä ei pariin vuoteen ole tullut. Valmentajat ovat vaihtuneet ennen tiheästi, mutta nyt näyttää vaihtuvan pelaajatkin. Muut nimet olivat joukkueen kokoonpanossa ihan vieraat, mutta yksi Tikkanen oli kuitenkin mahtunut joukkoon ja sen nimen olen kuullut ennenkin. Kups lähtee Veikkausliigaan yhtenä voittajasuosikeista ja mikäli mestari ratkaistaisiin painimalla, kuopiolaisten mestaruus olisi selviö, sillä joukkue muistuttaa tällä hetkellä enemmänkin painijoukkuetta. Ilmeisesti uusi norjalaisvalmentaja on panostanut joukkueen fysiikkaan; uudet afrikkalaisvahvistuksetkin on ilmeisesti pestattu sikäläisistä kehonrakennuskilpailuista. Pikkuisen pelkään, että vaikka Suomen kenttien tiukoissa jalkapalloväännöissä pärjää painimallakin, niin ensi kesän Eurokentillä Kupsin nopeus ja ketteryys eivät tule riittämään vikkeliä ulkomaalaisia vastaan.     Kommentit (0)
Heil Schicklgruber!	14.02.2020, 20:58
Luin juuri Benjamin Carter Hettin kirjan Demokratian kuolema - Kuinka Hitler nousi valtaan ja pelkään, että historia toistaa itseään. Vahvojen valtiomiesten johtamassa ajassamme on paljon samaa kuin 1930-luvussa. Mutta suurmiesten lisäksi sattumillakin on sijansa historiassa. Ehkä kaikki päätyykin hyvin. Hitlerin valtaan nousussakin oli sattumalla sijansa. Yksi myönteinen sattuma miehen urakehityksen kannalta oli se, että hänen isänsä sattui jostain merkillisestä syystä vaihtamaan sukunimensä. Hitlerin isä oli avioton lapsi ja saattoi jopa olla niin, että tulevan valtakunnanjohtajan vaari oli juutalainen. Tästä asiasta kiistellään ja mielestäni nyt olisi geenitutkimuksen paikka, mikäli Hitlerin geenejä vielä jostain löytyy. Varmaa kuitenkin on, että 39-vuotiaaksi asti Hitlerin isä oli nimeltään Schicklgruber, joka oli hänen äitinsä tyttönimi. Sitten mies kuitenkin kyllästyi jostain syystä sukunimeensä ja muutti sen Hitleriksi. Epäilen, että ellei nimenvaihdosta olisi tehty, ihmiskunta olisi saattanut säästyä monelta kauheudelta. On nimittäin vaikea kuvitella, että Saksan kansaa, joka silloin edusti ihmiskunnan sivistyksen huippua ja jonka keskimäärinen älykkyysosamäärä on vieläkin peräti viisi pistettä suomalaisia korkeampi, olisi saatu mylvimään Heil Schicklgruber-tervehdystä. Kommentit (0)
Armenia onnellisten maa	13.02.2020, 18:54
Munkkiprofessori Serafim Seppälä on eittämättä hyvinkin se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama viisas mies, mutta yhdestä asiasta rohkenin kuitenkin olla eri mieltä hänen kanssaan, kun hän vieraili Kuopiossa filosofiaillassa. Seppälä on viettänyt paljon aikaa Armenian peräkylissä ja esitti, että siellä vasta tapaa kaikin puolin terveitä ja onnellisia ihmisiä. Siellä ihmisillä on yhteisöllisyyttä. Siellä perheet viljelevät tyytyväisinä peltotilkkujaan ja lapset auttavat vanhempiaan ja isovanhemmat kasvattavat lastenlapsiaan eikä meitä vitsaavia mielenterveysongelmia juurikaan ole. Tarkistin juuri asian netistä, ja köyhiähän armenialaiset todella ovat; bkt asukasta kohti on kehitysmaaluokkaa eli noin kymmenesosa meikäläisestä. Serafim Seppälä kertoikin, että armenialaisen pikkukaupungin pormestarinkin eläke on vain 80 €/kk. Jos siellä tulee vaikka terveysmenoja, niin eläke tai palkka ei riitä, vaan suvut ja naapuristot keräävät rahaa sairaan hyväksi. Tapani mukaisesti pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain, jonka jälkeen totesin, että jo kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt, että me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa ja sen tosiasianhan voi todeta, vaikka tarkastelemalla paikalla olevien onnesta loistavia kasvoja. Salaa mielessäni itsekin myönnän olevani äärimmäisen onnellinen ihminen, mutta jos eläkkeeni tulisi olemaan 80 €/kk, en taatusti tuntisi itseäni enää kovin onnelliseksi. Sitä en älynnyt kertoa, että vahvaa ja tervettä väkeä armenialaiset ovat minunkin mielestäni. Nytkin Armenian mies pyöritteli Suomen vahvaa ja ehkä ainutta  olympiatoivoa Elias Kuosmasta mennen tullen painin EM-kisoissa.    Kommentit (2)
Jörniä ja topittaa	12.02.2020, 20:01
Hiljattain edesmenneen Jörn Donnerin muistoa kunnioitettiin eilen Teemalla ja esitettiin 50 vuotta sitten valmistunut elokuva Mustaa valkoisella ja se oli oikein se. Tosin itseäni vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana ärsytti elokuvassa vähän väliä näytetyt siveettömät kohtaukset, joissa täysin häpeämättä röyhyytettiin tupakkaa. Onneksi filmi oli kielletty alle 16-vuotiailta. Maustaa valkoisella oli aikansa kohufilmi varsinkin siihen liittyneen oikeusjutun vuoksi. Donner jörni alkuperäisessä ja väärentämättömässä versiossa tuntemattomaksi jääneen naisenpuolen kanssa ja jotenkin satunnainen katsoja, joka tunsi Kristiina Halkolan vain vaatetettuna, saattoi uskoa Halkolan olleen jörninnän kohteena. Halkola vaati oikeudessa Donnerilta korvauksia käsittääkseni ennen kaikkea menetetystä maineestaan ja oikeus katsoi hänen maineensa 5.000 silloisen markan arvoiseksi. Lisäksi elokuvasta määrättiin poistettavaksi kyseinen jörnintäkohtaus. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että Jörn Donner on toiminnallaan synnyttänyt suomen kieleen vallan uudissanan jörniä. Jörnimisen kanssa kilpailee uudissanana myös jokseenkin samaa tarkoittava sana "topittaa". Se sana syntyi eduskunnan puhemiehen Riitta Uosukaisen muistelmista, joissa kuvattiin hänen vireää yhdyselämäänsä miehensä Toivo Uosukaisen kanssa. Uosukaisen muistelma teos synnytti valtavan mielenkiinnon ja ostosryntäyksen, josta silloinen kansanedustaja Jörn Donner, joka on kirjailijanakin kunnostautunut, sai aiheen ihmetellä sitä, että kansaa kyllä kiinnostaa puhemiehen panot, mutta kansaa ei yhtään kiinnosta panomiehen puheet.

Amerikan löytäjä onkin Toivo Kolehmainen	11.02.2020, 22:26
Yllättävä uutinen kiirii maailmalle Facebookin Kolehmaisten suvun sivulta. Nimittäin Jouni Kolehmainen on löytänyt ilmeisesti Savon Sanomista ainakin minut vakuuttavan uutisen siitä, että Kolumbus ei ollutkaan ensimmäinen eurooppalainen Amerikassa, vaan häntä ennen sinne ehti Karttulassa syntynyt Toivo Kolehmainen, joka Uudella Mantereella tunnettiin paremmin nimellä Thomas Kohl. Asiasta kertovassa jutussa epäillään sitäkin, että Amerikan matkallaan Kolehmais-Topi on jättänyt nimensä maailmanhistoriaan myös sikäli, että Hyväntoivonniemi on nimetty hänen mukaansa. Amerikan todellisesta löytäjästä kertovan uutisen, jonka siis uskon olevan Savon Sanomista poimitun, voi lukea tästä linkistä: http://www.hojot.com/huhtikuu/toivokolehmainen.png? fbclid=IwAR1UW5bAwxDcmkuJNtvRVFFaQMmbtn99YJX- aQoB4MNr20ClY3N8UpYKpMU  Muutenkin savolaisilla on ollut merkittävä vaikutus Amerikan historiassa, koska ainakin rautalampilaisten näkemyksen mukaan Marttis-Jussi, joka Uudella Mantereella tunnettiin paremmin nimellä John Morton, perusti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen valtion. Myös Kiuruvesi on ollut hyvin keskeisessä roolissa USA:ssa, koska presidentti Richard Nixon oli tiettävästi alun perin Kiuruveden Nikkisiä, eli samaa sukua, kuin työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinen, Kiuruveden Teräs. Lisäksi yleisesti uskotaan, että Kiuruveden Rapakkojoella asuvat eläkkeellä olevat metsuriveljekset Pentti ja Tauno Kärkkäinen ovat hyvin läheistä sukua Donald Trumpille, koska yhdennäköisyys on hyvin ilmeinen. Pentti ja Tauno Kärkkäisten tapauksesta löytyy lisätietoa tästä linkistä: http://www.koivistoinen.net/pages/posts/trumpin_ sukua_kiuruveden_rapakkojoella3733.php Kommentit (0)
Filosofiakahvila jatkuu	11.02.2020, 18:51
Karjalasta palattuani oli ovella keskikokoisen muurahaispesän kokoinen kasa ilmaisjakelulehtiä ja ihan sattuma oli, että silmääni pisti Viikkosavon uutinen, että Kuopion filosofiakerho kokoontuu jälleen, eli Kuopion kaupunginteatterin aulassa alustaa keskiviikkona 12.2.2020 klo 17-19  Se­ra­fim Sep­pä­lä, sys­te­maat­ti­sen te­o­lo­gi­an pro­fes­so­ri, Itä-Suo­men yli­o­pis­tolta aiheesta Va­paus – käy­tän­nöl­li­nen vas­taus ja te­o­reet­ti­nen on­gel­ma. Vaikea keksiä tuon mielenkiintoisempaa aihetta. Itse tykkään filosofiakerhosta kuin hullu puurosta, koska siellä tapaan monia ihmisiä, joilla jalat ovat lähes yhtä tukevasti ilmassa kuin itselläni. Harva ei ole ollut myöskään se kerta, että olen törmännyt siihen harvinaiseen tunteeseen, että olen lähes normaalein paikalla olijoista. Tulevan tilaisuuden alustajasta Serafim Seppälästä kertoo Wikipedia seuraavaa: Serafim Seppälä eli munkki Serafim (s. 12. lokakuuta 1970[1]) on ortodoksinen pappismunkki,[2] filosofian tohtori ja kirjailija. Hänet vihki papiksi 15. elokuuta 2012 Helsingin metropoliitta Ambrosius.[2] Munkki Serafimin teos Tie ylösnousemukseen, joka käsitteli pääsiäistä edeltävää suurta paastoa, voitti ilmestymisvuonnaan 2006 pidetyn Kaikkien aikojen ortodoksinen kirja -äänestyksen. Lisäksi hän on kääntänyt suomeksi useiden idän kirkkoisien, muun muassa Johannes Krysostomoksen ja Iisak Niniveläisen tuotantoa. Serafimin kirja Vapaus käsittelee vapauden käsitettä ja olemusta yhtäältä länsimaisen filosofian, toisaalta idän kirkon teologisen opetuksen valossa. Vapaus valittiin vuonna 2007 vuoden kristilliseksi kirjaksi.[3] Kirja myi nopeasti viisi painosta ja on yksi Suomen eniten myytyjä ortodoksisia kirjoja. Serafim Seppälä toimii systemaattisen teologian ja patristiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimusaiheitaan ovat muun muassa islamilainen ja idän kirkon mystiikka, varhaiskristillinen opetus Neitsyt Mariasta, Jerusalemin idea juutalaisuudessa, islamissa ja kristinuskossa, kristillisten apokryfikirjojen teologia, Efraim Syyrialaisen runous, itäsyyrialainen 600–700-luvun mystiikka, klassinen juutalainen raamatuntulkinta, kaunokirjallisuuden teologia, armenialaisten kansanmurhan perintö sekä itäisen kristikunnan estetiikka, erityisesti idän kirkkoisien kauneuskäsitys ja armenialainen kuvataide. Serafim Seppälä on vuodesta 2019 lähtien toiminut Ikoni & kulttuuri -lehden päätoimittajana. Kommentit (0)
Savua Laatokalla	09.02.2020, 20:07
Uukuniemen Pyhäjärvi verhoutui eilen vaikuttavaan sumuverhoon ja se toi mieleeni joensuulaisen ainakin tarinan mukaan Saksassa suurta suosiota nauttivaan Eläkeläiset humppayhtiön ja varsinkin sen esittämän humppakappaleen Savua Laatokalla, jonka humpan on sittemmin sovittanut Deep Purple-yhtiö tyyliinsä paremmin sopivaan muotoon ja muuttanut iskelmän nimenkin amerikankieliseksi ja niinpä Savua Laatokalla tunnetaan nyt anglosaksisessa maailmassa paremmin nimellä Smoke on the water. Edellä mainitun musiikkiesityksen voi kuunnella tästä: https://www.youtube.com/watch?v=zEBxqKKm6po Savua Laatokalla ei ole mielestäni Eläkeläisten paras äänite, vaan paras on Kesäkatu-humppa, joka sekin on sittemmin käännetty amerikankielelle ja tunnetaan maailmalla nimellä Summer in the city, vaikka oikeampi käännös olisi Summer in Joensuu, joka korostaisi paremmin kappaleen pohjoiskarjalaista alkuperää. Mutta hyvin tämä humppa soi amerikankielelläkin alkuperäisestä sovituksesta poikkevalla tyylillä, joka muistuttaa mielestäni nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä rocken roll-tyylisuuntausta. Kuunnelkaa vaikka itse ja kiinnittäkää erityinen huomio yhtiön lavaesiintymiseen, jossa ei riehuta, vaan pitäydytään saksalaisia miellyttävään asiallisuuteen: https://www.youtube.com/watch?v=3PrBss8cimI Olen vahvasti sitä mieltä, että ensi kesänä voisi Uukunimellä Juholan talon navetan ylisillä esiintyä Aarne Tenkasen lisäksi myös Joensuusta asti saapuva Eläkeläiset-yhtiö. Varsinkin tuo Savua Laatokalla kappale tuo mieleeni Papinniemessä ennen pidetyt seurakunnan juhannusjuhlat. Missään en ole nähnyt yhtä paljoa juopuneita kuin Papinniemen kokolla. Paikkakuntalaisten mukaan kysymys oli ekumeniasta. Kommentit (0)
Kups se ei vaan suostu häviämään	08.02.2020, 19:01
Viime päivät ovat menneet kuntoilun merkeissä, vaikkakin en enää laske hiihtokilometrisuoritteita, vaan hiihtosuoritetunteja, kuten myös presidentti Kekkonen alkoi tehdä tuntiessaan vanhuuden väsymystä. Majapaikkamme Uukuniemen Vanha-Kanttorila onkin oivallinen kuntoliikuntapaikka, koska talossa kieltolakiaikaan asunut pitäjän nimismies oli ainakin hyvän tarinan mukaan kuulo kunnostaan. Kun hän oli Pyhäjärvellä soutamassa pirtulastissa ollutta venettään, häntä oli turha yrittää soutamalla tavoittaa. Kuntoilun lomassa ehdin kuitenkin kännykästä seuraamaan äsken pelattua jalkapallon Suomen Cupin ottelua, jossa Kups kohtasi vieraskentällä Tampereen Ilveksen. Alkuun näytti pahalta, koska heti ottelun alussa tuomari antoi Ilvekselle rangaistuspotkun, jonka syytä en saanut kännykästäni selville. Kotijoukkue siirtyi 1-0 johtoon ja kuopiolaisten tilannetta synkisti vähän myöhemmin sekin, että senegalilaisvahvistus Bismark ajettiin kentältä syystä, jota en kännykästäni saanut selville. Mutta hyvinhän pelissä lopulta kävi, sillä Kups tuli tasoihin vartin ennen loppua, ja kun kävin Ilveksen nettisivuja tutkimassa, pystyin rivien välistä lukemaan, että alakynnessähän Ilves oli koko pelin ajan, vaikka miehiä oli yksi enemmän. Laskujeni mukaan Kups pelasi nyt 15. tappiottoman pelinsä ja viimeksi joukkue hävisi yli puoli vuotta sitten. Kommentit (0)
Heleä-ääninen Heli Keinonen	07.02.2020, 19:25
Ruskealan Keinoset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua, sillä sen lisäksi, että suku on kunnostautunut sota- ja urheilurintamalla, on se niittänyt mainetta myös musiikin saralla. Samaan aikaan kun kenraali ja Mannerheim-ristin ritari Yrjö Keinonen komensi maamme puolustusvoimia, levytti hänen veljentyttärensä Heli Keinonen hyvin heleällä äänellä itäkarjalaisia kansanlauluja ja työväenlauluja kohoten suureen suosioon ja julkisuuteen. Puolustusvoimain komentajana Yrjö Keinonen joutui urallaan vaikeuksiin, mutta en kuitenkaan usko, että pelkästään sukulaistytön työväenlaulut ja SKDL:n jäsenyys kaatoivat puolustusvoimain komentajaa, vaan taustalla olivat muut syyt, jotka johtivat luottamuspulaan oikeisto- ja upseeripiiien kanssa. Epäilen, että monet kenraali Keinosesta kerrotut kummallisuudet saattoivat olla poliittista ajojahtia. Keinosen sotilasuran päättymiseen ja sakkotuomioon johtanut tapahtuma liittyy tavallaan maamme musiikkihistoriaan. Keinonen sai tuomionsa, koska oli käyttänyt varusmiehiä saunanrakennusprojektissaan ja tuota pioneerijoukkoa johti laulaja Fredinä paremmin tunnetun Matti Siitosen isä. Heli Keinonen katosi täysin julkisuudesta 70-luvun alussa, ja tarkastin äsken Wikipediasta, mitä hänelle kuuluu ja hyvää hänelle kuuluu. Hän on kääntynyt muslimiksi ja on ainakin jossain elämänsä vaiheessa toiminut arabian kielen opettajana. Hiljennymme nyt kuuntelemaan Heli Keinosen kauniin heleällä äänellä esittämää itäkarjalaista kansanlaulua Laskettakkua brihat hebot  https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/06/21/heli-keinonen-laskettakkua-brihat-hebot . Kommentit (0)

Ruskealan hiihtäjät ja Luonetjärven hirviö	06.02.2020, 17:56
Värtsilän kautta Sortavalaan mentäessä satunnainen matkailija ohittaa Ruskealan kirkonkylän ja sattuipa siinä silmiini viehättävä näky. Kokonainen luokallinen sikäläisiä peruskoululaisia hiihti peräkanaa kuin Kärkkäälän kansakoulussa ennen lapsuudessani ja hiihtotaitokin oli ilahduttavasti lähes kärkkääläläistä tasoa. Eipä taideta Suomen kouluissa enää moista liikuntamuotoa harrastaa. Ruskealassa on hyvät mäkiset hiihtomaastot ja niinpä siellä onkin varttunut yksi maamme maineikkaimmista hiihdon harrastajista, eli Yrjö Keinonen, joka kohosi 1960-luvun lopulla peräti maamme puolustusvoimain komentajaksi. Tosin hänen adjutanttinsa Veikko Vesterisen muistelmista ilmenee, että Keinosen päämielenkiinto kohdistui hiihtourheiluun. Tosin epäilen, ettei hän yltänyt asiassa kuitenkaan valtioneuvos Harri Holkerin tasolle, jonka kerrottiin  Suomen Pankin johtokunnassa istuessaan joutuneen uhraamaan harrastukselleen jopa vapaa-aikaansa. Itse asiassa Keinonen olikin melkein ammattimainen kilpahiihtäjä. Hän voitti laatimansa ikähyvitysjärjestelmän turvin jopa puolustusvoimien hiihtomestaruuden. Maailmanmestari Kalevi Oikarainenkin joutui silä kertaa tunnustamaan kenraaliluutnantti Keinosen minuutilla paremmakseen. Keinosella oli tapana teetättää varuskuntiin omia harjoituslatujaan, joiden käyttö oli muilta tiukasti kielletty. Kerran tosin syyllinen jäikiini itse teosta. Oli kova pakkaspäivä Luonetjärven varuskunnassa. Harjoituslenkillään viilettävä Keinonen oli suojannut kasvonsa laastareilla, hikeä oli jäätynyt pitkin naamaa, pipo oli syvällä korvilla, joita mustat korvalaput suojasivat. 6-7 -vuotias tyttönen hiihteli tätä otusta vastaan, joka ilmoitti tiukan sotilaalliseen sävyyn tällä ladulla hiihtämisen olevan kielettyä. Tyttö vastasi napakasti, vaikka vähän pelästyneenä ladun olevan varuskunnan yhteisen. Tällöin puolustusvoimain komentaja kenraaliluutnantti Keinonen korotti ääntään. "Tämä on minun latuni, paina se mieleesi!" Se oli liikaa tytölle, joka pillahti itkuun. Kommentit (0)
Hiihdon sponsorointi	05.02.2020, 17:31
Tarkoitukseni oli alunperin hankkia Valamo-merkkiset sukset. Taustalla oli, että kun palaan hiihdon huipulle reilun 50 vuoden tauon jälkeen, on tärkeää hankkia sponsorituloja. Ajattelin, että ortodoksinen kirkko olisi hyvinkin voinut ryhtyä tukemaan uraani, kunhan olisin ensin onnistunut varmaistamaan paikkani esimerkiksi tulevien talviolympialaisten viestikvartettiin. Kolme hyvää miestähän maastamme jo löytyykin, mutta yksi hyvä mies vielä puuttuu. Olen jo sikäli mainostanut ortodoksikirkkoa hiihtoladuilla, että rouvan neuloma hiihtopiponi on samaa mallia mitä ortodoksipispat käyttävät. Tässä yhteydessä on syytä kertoa, että jo suuri suomalainen hiihtosankari Elmo, Kainalniemen Hiki, joka voitti Dervangan kisojen 50 kilometrin hiihdon ylivoimaisesti, vaikka pelasi juottopaikalla marjapussia valmentaja Raimo "Rymy" Petterströmin kanssa ja lykki maaliin piippu hampaissa, vietti aikaansa ateististen ortodoksien luostarissa. Niin minäkin voisin ihan hyvin tehdä. Pari vuotta sitten satuin Sortavalan urheilukaupassa näkemään Valamo-merkkiset sukset, mutta enää niitä ei ollut. Ystävällinen myyjä, joka oli opetellut suomen kieltä, kertoi, ettei Valamoja enää löydy mistään, koska Sortavalassa toiminut Karjalan suksitehdas on mennyt konkurssiin. Niinpä on ilmeisesti käynyt niin, ettei Sortavala-suksiakaan enää valmisteta. Ei siis pärjännyt Karjalan suksitehdas globaalin kapitalismin oloissa, vaikka sen tuotteilla on ihan mukava hiihdellä, sen kävin päivällä testaamassa. Heti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen meni myös Sortavalassa toiminut maailman suurin jääkiekkomailatehdas konkurssiin. Sen mailoissa luki ihan meikäläisillä kirjaimilla KARJALA. Esimerkiksi Sortavalasssa perustettu Kuopion Kalpa olisi ihan historiallisista syistä saanut pelata KARJALA-mailoilla. Kommentit (0)
SORTAVALA-sukset made in KARJALA	04.02.2020, 19:02
Koska tässä verrattain kypsässä iässä on jo syytä pohtia, miten aion elakepäivät viettää, niin itse olen tullut siihen lopputulemaan, että aion ryhtyä harrastamaan kilpahiihtoa. Teen siis paluun kisaladuille runsaan 50 vuoden tauon jälkeen. 52 vuotta sitten nimittäin voitin Suonenjoen kansakoulupiirin mestaruuden sarjassa III - IV-luokkalaiset ja se asia oli siihen aikaan jokseenkin sama asia kuin maailmanmestaruus. Sen jälkeen siirryin suorittamaan akateemisia opintoja eikä akateemisissa piireissä hiihtokuntoa liiemmälti arvostettu ja niinpä hiihtoharrastukseni hiipui. Harmittaa, ettei lehdistö lähestynyt minua äskeisen merkkipäiväni johdosta enkä päässyt tiedotusvälineille kertomaan elämäni suurimmista saavutuksista, jotka ovat seitsemän tehtyä maalia Rieponlahden kansakoulua vastaan potkupallossa syksyllä 1967, kansakoulupiirin  hiihtomestaruus vuonna 1968 ja 50 metrin uintimerkki vuodelta 1967. Muuten olen menestynyt elämässäni ihan surkeasti ja niin köyhäkin olen, että jos puuhun kiipeän, niin maahan ei jää mittään. Välineillä on hiihtourheilussa suuri merkitys ja sen vuoksi kävin Uukuniemeltä käsin ostamassa Sortavalan toisesta urheiluliikkeestä vaatimusten mukaiset kilpailuvälineet eli SORTAVALA-merkkiset sukset, joissa lukee made in KARJALA. Ostin samanlaiset varusteet lahjaksi myös rouvalle, jolla myös on syntymäpäivä sekä myös hääpäivä. Sukset, siteet ja monot maksoivat yhteensä vajaat sata euroa ja saman verran maksoi myös matka taksilla Uukuniemeltä Sortavalaan, johon hintaan sisältyi myös yöpyminen 30-luvulla valmistuneessa funkkistyylisessä Sortavan Seurahuone-hotellissa, joka rakennus todistaa, että Suomessa osattiin ennen rakentaa. Kommentit (0)
Mammuttihuoltoasema	03.02.2020, 10:51
Pyhäselän Hammaslahdessa sijaitseva Gulfin huoltoasema tunnetaan kaikkialla maassamme tuosta sangen taiteelisesta olkimammutista. Olen vuosia ihmetellyt, miten tuo kuvan eläin jaksaa jurottaa paikallaan tuulessa ja tuiskussa mätänemättä. Mielestäni sitä ei ole edes remontoitu aikojen saatossa. Tänään ihmettelin myös, miten kaunista tsasounaa mammutti vartioi. Hyvin soveltuu tuollainen tsasouna pohjoiskarjalaiseen vaaramaisemaan. Toisaalta joku munaton nillittäjä voisi väittää, että molemmat nähtävyydet vääristelevät historiaa. Ei ole ainakaan täyttä varmuutta siitä, että mammutteja olisi käyskennellyt suomalaismetsissä eivätkä Pohjois-Karjan asuttaneet sudeettisavolaiset tsasounia rakennelleet. Tosin seudulla vuosisatoja asuneet nykyistä Aunuksen murretta pagisseet karjalaiset niitä rakentelivat. Hyvin muuten ovat ovelat savolaiset hyödyntäneet karjalaisuuden matkailussaan. Kuopion kaupungin merkittävin nähtävyys on ortodoksimuseo ja Keski-Savossa Heinävedellä sijaitseva muutaman  munkkipojan pyörittämä Valamon luostari vetää matkailuvirtoja varsinkin nykyään, kun munkkipojat ovat ymmärtäneet ruveta keittämään viinaa ja myymään sitä kovalla rahalla hengellisyyttä elämäänsä kaipaaville hienostorouville. Kommentit (0)
Futsalin suomalaismenestys on kova juttu	02.02.2020, 19:41
Suomi, isiemme maa, on ainakin lähellä selviytyä futsalin mm-turnaukseen. Ensiksi poikamme pelasivat karsintaturnauksessa tasan kaksinkerataisen Euroopan mestari Italian kanssa. italia onnistui tasoittamaan ihan loppuhetkillä. Sitten poikamme pelasivat tasan edellisen Euroopan mestarin Portugalin kanssa. Portugal onnistui tasoittamaan ihan loppuhetkillä. Äsken poikamme voittivat selvästi ennakkosuosikkina otteluun selvästi lähteneen Valko-Venäjän. MM-turnauspaikka on pojillemme todella lähellä ja se on kova juttu. Arvioni mukaan futsal on noin sata kertaa jääkiekkoa suositumpi laji maailmankaikkeudessa. Jostain syystä urheilijoittemme vaatimatontakin menestys kovasti hehkuttava maamme media ei ole huomioinut riittävässä määrin Suomen futsalmenestystä, joka on kova juttu.  Maamme media ei ole riittävässä määrin huomioinut sitäkään, että suonenjokelaiset Kytölän veljekset ovat maajoukkueemme kantavia voimia. Suonenjoen pallon kasvatti Jukka Kytölä on muistaakseni muutaman kerran valittu maamme parhaaksi futsalissa. Samalla tavalla Suonenjoen Vasaman kasvatti Lauri Kerminen on valittu muutaman kerran valittu maamme parhaaksi lentopalloilijaksi. Suonejoen mansikanviljelijät voisivat huomioida edellä kerrotun asian markkinoinnissaan. Kommentit (0)

Bismark ja Harald Grönningen	02.02.2020, 19:24
Eilen Kups pelasi laskujeni mukaan 14. perättäisen tappiottoman ottelunsa, kun se kukisti Suomen Cupissa FC Lahden niukasti, mutta ansaitusti 1-0. Ottelun paras pelaaja oli Ilmari Niskanen, joka tällä hetkellä niin nopea, näyttää pystyvän ohittamaan Suomen kentillä kenet tahansa valkoista rotua edustavan puolustajan. Nähtäväksi jää, ymmärretäänkö Ilmari kutsua vahvistamaan Huuhkajia kesän Em-turnaukseen. Kaksi muutakin nopeaa miestä Kupsissa nähtiin. Toinen oli Senegalista tullut vanttera herra, jonka nimi oli mieleen jäävästi Bismark. Toinen taas oli Norjasta tullut hujoppi, jonka nimi ei jäänyt mieleen, mutta tulen jatkossa käyttämään hänestä nimitystä Harald Grönningen, koska hän on ensimmäinen norjalainen, jonka olen nähnyt elävänä luonnossa. Tämä hiihdon olympiavoittaja oli esittelemässä iloisella 60-luvulla norjalaisia moottorisahoja Suonenjoella. Norjalaiset ovat nykyään kovia juoksemaan ja nyt asiaan on löytynyt selitys. Nimittäin siellä on totuttu treenamaan. Kupsin uusi norjalainen valmentaja on pistänyt joukkueen harjoittelemaan juoksemista niin, että ilmassa on kapinan tuntua. Katsomolegendan mukaan ainakin brasilialainen huippuhyökkääjä Rangel on halukas lähtemään muualle. Ilmeisesti brassipalloilukulttuuriin eivät kuulu pitkät lenkit. Tosin eivät ne juoksulenkit aina maistuneet savolaisillekaan. Kerrotaan, että taitavat Heiskasen veljekset Kupsista joutuivat maajoukkueleirillään Cooperin testiin, mutta toinen veljeksistä jaksoi lönkötellä vain kierroksen ja pisti sen jälkeen tupakaksi. Vaikuttaa muuten siltä, että Kuopion Palloseuran kannattaisi harkita nimen muutosta, koska avauskentällisessä oli yksi Kupsin kasvatti ja kaksi Ylä-Savon miestä. Vaihtopenkillä istui neljä kuopiolaista ja kolme Iisalmen Palloseurasta tullutta. Kommentit (0)
Onneton Annikin tapaus	31.01.2020, 21:39
Eilen mainitsemani suuri yhteiskunnallinen vaikuttaja Heikki Välisalmi kirjassaan Elämän kiertokulku selvästi romantisoi höyrytraktori Annikin onnetonta lautalta suistumista. Hänen mukaansa tapauksen taustalla oli komean muualta tulleen traktorimasinisti ja kauniin paikallisen tyttären onneton rakkaustarina, joka ei saanut täyttymystä, koska neidon isä ei kulukumiestä hyväksynyt. Niinpä nuoret päätyivät kaksoisitsemurhaan ajamalla höyrytraktorin kuljetuslautalta Saittajärven pohjaan. Asiasta vuonna 1871 uutisoinut Tapio-lehti sen sijaan kertoo tapauksesta seuraavaa: TAPIO-lehti 30.9.1871 ONNETON HYVÄSTIJÄTTÖ Viime viikon perjantaina tämän kuun 22 p:nä tapahtui Karttulassa Saittajärven rannalla seuraava onnettomuus: Lokomotiivi (höyryveturi) tuli tavalliselta matkaltansa Syvänniemen ruukilta tavaralastinsa kanssa, jossa sitä varten tehdyllä aluksella tuotiin Saittajärven toiselle puolelle, jossa lokomotiivi tavallisesti käännetään ympäri paluumatkalle Syvänniemelle ja varustetaan puu- ja vesitarpeilla. Lokomotiivi seisoi rantasillalla jonka vierellä oli alus odottamassa järven yli lähtöä. Masinistit puhdistivat masiinaa, panivat vettä pannuun ja lämmittäjä-poika puhdisti uunia, sillä lähtöhetki läheni. Eräs tyttö, joka oli matkalla Viipurin, jätteli jäähyväisiä kaikille tuttavillensa, hyppäsi Lokomotiivin etulavalle kättelemään lämmittäjä-poika, joka vielä oli kättelemättä. Tytön pyörähtäessä siinä ahtaassa paikassa, vastasi hänen ruumiinsa siihen tappiin, joka panee lokomotiivin käymään: tappi pyörähti ja samassa silmän räpäyksessä alkoi lokomotiivi käymään. Siitä säikähtäen hyppäsi lämmittäjä-poika lavalta sillalle, mutta tyttö ei taitanut mitään tehdä, hän seisoi lavalla ja tuossa tuokiossa oli lokomotiivi aluksesta, josta se samassa käynnistä suistui päätäpäin järven syvyyteen tytön kanssa. Sillä paikalla on viiden sylen syvää.  Warkaudesta on tuotu sukellusvaatteita ja koneet ja tällä viikolla on haalattu Lokomotiivia ylös järvestä. Tyttö on hukkunut. Se oli siis totisesti onneton hyvästijättö. Tämäkin tapaus pitäisi muistuttaa sitä tärkeätä seikkaa, ettei milloinkaan lähetä eikä käsitellä höyrykoneita sen joka ei asiaan kuulu eikä tunne laiteitten vaikutusta. Mainittu tyttö sai sen kautta kuolemansa ja tuotti arvaamattoman vahingon lokomotiivin omistajille. Kommentit (0)