Heikki Välisalmi - yhteiskunnallinen vaikuttaja	30.01.2020, 18:48
Jokunen aika sitten kirjoitin Heikki Välisalmen novellikokoelmasta Elämän kiertokulku, jossa oli tarina Hööpel-Aepeliksi kutsutusta sisäsavolaisesta merkkihenkilöstä. Samasta kirjasta löytyi myös kertomus Annikista, eli Syvänniemellä 1870-luvulla ajelleesta höyrytraktorista, joka lienee ollut maamme ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä moottoriajoneuvoja ja jonka taival päättyi traagisesti järven pohjaan. Hyvin tuntui siis Heikki Välisalmi olevan perillä Sisä-Savon ja varsinkin Karttulan asioista ja tarkistin netistä, millainen mies oli kyseessä ja paljastui, että alun perin mies olikin sukunimeltään Karttunen, joka selittänee hänen Karttula tuntemuksensa. Muutenkin kyseessä näyttää olevan merkittävä savolainen kulttuuripersoona, mikäli on yhtään uskominen wikipediaa, jota nyt rohkenen jälleen kerran laajasti lainata: "Juho Heikki Välisalmi (nimi vuoteen 1906 Johan Henrik Karttunen; 11. huhtikuuta 1886 Kuopio – 28. maaliskuuta 1947 Helsinki) oli kirjailija, toimittaja, näyttelijä ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja. Hän käytti myös nimimerkkiä Hesekiel. Välisalmen vanhemmat olivat poliisikonstaapeli Heikki Karttunen ja Maria Vartiainen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 Kuopion lyseosta ja työskenteli Otava-lehden toimittajana Kuopiossa 1905–1906, Savon Työmiehen aputoimittajana Kuopiossa 1907, Sosialistin toimitussihteerinä ja päätoimittajana Turussa 1909–1912 sekä Hämeen Voiman päätoimittajana Hämeenlinnassa 1912–1914. Vuosina 1914–1917 Välisalmi oli poliittisista syistä karkotettuna Venäjälle. Palattuaan Suomeen hän oli Hämeenlinnan poliisimestarina 1917–1918 ja lähti sitten erään yksityisen liikkeen asioissa Venäjälle palaten sieltä 1921. 1920-luvulla Välisalmi oli Sosialistin päätoimittajana Turussa 1923–1924, Uuden Auran teatteriarvostelijana Turussa 1925, Kotoa ja kaukaa -lehden päätoimittajana 1925–1926 ja Suomen Sosialidemokraatin toimittajana 1925–1928. Viimeksi hän oli Kustannus Oy Kansanvallan kirjallisena johtajana Helsingissä 1928–1935. Näyttelijänä Välisalmi oli mukana Ida Aalbergin Unkarin-kiertueella 1907–1908. Kiertueen jälkeen hän oli Kotkan työväen teatterin johtajana 1908–1909, Turun näyttämön näyttelijänä 1910, Turun työväen näyttämön johtajana 1910–1911, Hämeenlinnan työväen näyttämön johtajana 1912–1913 ja vielä Pietarin suomalaisen teatterin johtajana 1920–1921 sekä Hämeenlinnan työväen näyttämön näyttelijänä 1922–1923. Hän näytteli 1920- ja 1930-luvuilla useissa elokuvissa. Välisalmi ohjasi sosialidemokraattisen puolueen vaalielokuvan Valveutuminen vuonna 1938. Välisalmi oli SDP:n kansanedustajana 1917–1918 edustaen Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän oli Valtion draamallisen taiteen asiantuntijalautakunnan sihteerinä ja oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan varapuheenjohtaja ja Suomen näytelmäkirjailijain liiton hallituksen jäsen. Välisalmi oli naimisissa vuosina 1910–1925 Saima Lydia Lehtisen kanssa. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1928 Amanda Aurora Heinosen kanssa. Teoksia Ikeen alta. Runoyritteitä. Savon työväen sanomalehti-osuuskunta, Kuopio 1907 Siperiaan karkoitettuna: muistelmia ja vaikutelmia. 1917 Kärsivä kansa. Runoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki 1922 40 kuukautta Neuvosto-Venäjällä, muistelmateos. 1923 Karu kamarani. Runoja. Sosialistin kirjapaino-osakeyhtiö, Turku 1924 Vankeja. Kertoelmia ja muistelmia. Sosialistin kirjapaino-osakeyhtiö, Turku 1924 Savolainen "neekeri" kesäreissulla. Pakinoita kesämatkalta Turusta Savoon. Kansanvalta 1925 Veres vanhaa veikeämpi. Maalailuja Savon maalta. Kansanvalta 1925 Esiintyjäin avuksi. Runoa ja suorasanaista, Sos.-dem. puoluetoimikunnan iltamaohjelmia 1. Sosialidemokraattinen Puoluetoimikunta, Helsinki 1926 Ihmisen polku. Kantaatti Suomen työväen laulu- ja soittojuhliin vuodelta 1927, Suomen Työväen musiikkiliiton nuottivarasto 7. Sävellykset Armas Maasalo. Tampere 1926 (uusia painoksia otettu vuosina 1953–1974) Kohtalon koura. Kansanvalta 1926 Savolainen neekeri muilla mailla. Pikku juttuja matkalta Helsingistä Napoliin. Kansanvalta 1926 Rautainen laki. 4-näytöksinen näytelmä. Kansanvalta 1927 Tuhatvuotinen valtakunta. Nelinäytöksinen näytelmä. Kansanvalta 1928 Juhlaruno Pienviljelijäpäiville v. 1929. Pienviljelijäin liitto, Helsinki 1929 Maailman toinen puoli. Kuvauksia. Kansanvalta 1929 Päivän paluu - Maan kutsu, runoja. Pienviljelijäpäiväin ohjelmisto 1930. Pienviljelijäin liitto, Helsinki 1930 Raja. 5-kuvaelmainen näytelmä. Kansanvalta 1932 (yhdessä Veikko Rajakosken kanssa) Elämän virta. Kantaatti Helsingin Työväen mieskuoron 25-vuotisjuhlaan. Sävellykset Väinö Pesola. Maan sävel, Helsinki 1933 Kantaatti Suomen työväen laulu- ja soittojuhliin 1935. Sävellykset Armas Järnefelt. Suomen työväen musiikkiliitto, Tampere 1934 Hämeen raatajat, runoja. Hämeen etel. sos.dem. piiritoimikunta, Hämeenlinna 1933 Elämän maantiellä. Kuvauksia. Karisto 1935 Täysi päivä. Runoja. Kansanvalta 1936 Nuorten vartio. Työläisnuorison marssi. Sävellykset Väinö Pesola. Tampereen Työväen Kirjapaino, Tampere 1937 Toinen porras, romaani. Karisto 1940, 2. painos 1962 Yhteisvoima. Osa kantaatista Maan sävel. Sekakuorolle. Hämeen jättiläinen. Kuka tietää?, runoja. Kirjoittajat Väinö Kivisalo (Hämeen jättiläinen) ja Heikki Välisalmi (Kuka tietää?) Desantti. 1-osainen huvinäytelmä, Propaganda-Aseveljet ry:n näytelmäsarja 11. Porvoo 1944 Kohtalon tähdet. 5-kuvaelmainen näytelmä. 1944 Uusi henki täyttää maan. 2-näytöksinen näytelmä, Propaganda-aseveljet r.y:n näytelmäsarja 12. Porvoo 1944, Tammi 1946 Elämän kiertokulku. Novelleja. Tammi 1946 Mies maailman turulla : muistelmia. 1946 Pane kirves pois. Käsikirjoitus. 1-näytöksinen näytelmä. Elokuvaroolit Murtovarkaus (1926) Muurmanin pakolaiset (1927) Runoilija muuttaa (1927) Herra Elanto (1932, myös käsikirjoittajana) Kahden tanssin välillä (1930) Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1931) Sininen varjo (1933) Voi meitä! Anoppi tulee (1933) Pikku myyjätär (1933) Syntipukki (1935) Valveutuminen (1938) Kommentit (0)
Kruunuhaan suunnistajat	29.01.2020, 21:57
En millään muista, kenenkä poliitikon kirjasta luin eilen mainitun tarinan Iisveden pitkäksi venähtäneestä työtaistelusta, mutta kyseessä saattoi olla vaikkapa Tul:n pitkäaikaisen puheenjohtajan Pekka Martinin muistelmat. Varmaankin samasta kirjasta luin myös tarinan työläisurheiluliikkeen tiimoilta käydystä valtataistelusta joskus sodan jälkeen. Valtataistelussa olivat ratkaisevana asiana seurojen jäsenmäärät. Sosialidemokraattien jäsenrikkain seura oli Kruunuhaan suunnistajat, johon Väinö Leskisen kannattajat haalivat jäseniä jopa Helsingin seudun reservin upseereista. Vastaavasti kommunistien vahva seura Suonenjoen Kunto tai Vauhti, en tiedä kumpaa nimeä sikäläinen työläisurheiluseura siihen aikaan käytti. Seuran jäsenmäärä oli huikea varsinkin, kun ottaa huomioon paikkakunnan vaatimattoman väestöpohjan. Suonenjoen työläisurheiluseuran jäsenluettelo vaikutti aluksi ihan uskottavalta, sillä työläisurheilijoiden syntymäajat ja nimet näyttivät pitävän paikkansa. Sitten kuitenkin joku ymmärsi ihmetellä jäsenistön ikärakennetta, joka oli sangen korkea. Tutkimuksissa selvisi syykin jäsenistön korkeaan keski-ikään. Nimittäin kyseiset työläisurheilijat oli hankittu jäseniksi Valkeisenmäen hautausmaalta. Kommentit (0)
Savolaiset työtaistelut	28.01.2020, 19:30
Kummallista on ay-toiminta nykyään Savossa. Eilen uutisissa haastateltiin sonkajärveläisen talotehtaan pääluottamusmiestä, joka kertoi sekä työntekijäpuolen että työnantajapuolen hiusten harmaantuneen, kun he ovat yhdessä miettineet kainoja lakon välttämiseksi. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että sekä pääluottamusmies että tehtaan toimitusjohtaja olivat kiiltävän kaljuja miehiä. Pääluottamusmies kertoi lopuksi olevansa tämän päivää lakkovahtina tehtaan portin ulkopuolella eikä hänellä ole kykyä selvittää, että onko tehtaalla joku töissä. Luulisin, että pääluottamusmiestä lukuun ottamatta työväki on salatöissä. Nyt tuossa lakkoasiassa on sirkusmaista tunnelmaa, mutta ennen sana "rikkuri" oli kauhistus ja pelottavuudessaan yhtä iljettävä kuin nykyajan sana "kosteusvaurio". Mutta on Savossa ennen osattu lakkoilla ihan oikeasti. Suonenjoen Iisveden taajaväkisessä yhdyskunnassa toimi 30-luvulla saha, jossa käynnistyi työtaistelu, joka jatkuu yhä. Nimittäin sahan työläiset saivat tarpeekseen erään sahan työnjohtajasta, josta ei pidetty. Työnjohtajan nimen perusteella Suomen historia tuntee tämän työtaistelun nimellä Rillan lakko. Ilmeisesti kyse oli ns. poliittinen lakko, koska työnjohtajan katsottiin olevan liian oikeistolainen Iisveden sahalle, koska hän oli sosialidemokraatti. Saha pysähtyi ja niin alkoi maamme historian sitkein lakko, joka jatkuu yhä. Aika oli nimittäin silloin sellainen, että kaikki lakkolaiset saivat nopeasti töitä muualta eikä kukaan muistanut enää huolehtia entisen työpaikkansa lakon lopettamisesta.  Kommentit (0)
Kodinkoneista ja niiden kestävyydestä	27.01.2020, 18:40
Pari iltaa sitten tv:stä tuli ohjelma kirjailija Juha Hurmeesta, joka kertoi heränneensä kerran yöllä ja tajunneensa sen, mikä on todella olennaista maailmassa. Itselleni kävi samalla tavalla seuravana yönä ja herätessäni tajusin kristallin kirkkaasti, mikä todella on olennaista maailmassa.   Tajusin, että Suomeen on säädettävä laki, jonka mukaan tavallisten kodinkoneiden, kuten jääkaapin, pakastimen, pesukoneen, astianpesukoneen ja pölynimurin kuluvien osien on kestettävä 20 vuotta ja niiden kuorien 50 vuotta, jotta maailma pelastuu. Yksittäisten yritysten elinikä ei välttämättä ole noin pitkä, mutta valtion on otettava virhevastuu kodinkoneista, jos valmistajaa ei enää ole.  Toimivien yritysten on kuitenkin maksettava valtion kassaan vakuus tuotteidensa virheiden varalta.   Siinä liikeidea, jolla lyömme ruotsalaiset ja maailman lisäksi myös isänmaa pelastuu. Ruotsalainen Ikea on yksi maailman suurimmista firmoista, joka myy tuotteitaan kaikkialla maapallolla. Sen liikeideana on myydä lautakasoja asiakkaille, joista nämä voivat koota erilaisia huonekaluja, jos osaavat. Suomalaiset yritykset sen sijaan valtaavat lähitulevaisuudessa maailman kodinkonemarkkinat yksinkertaisella ideallaan eli halvalla hyvää.   Hiihtäjä Kalevi Hämäläinen muuten voitti vuonna 1960 palkinnoksi pakastimen, joka oli toiminnassa vielä reilut 50 vuotta myöhemmin, kun miehen elämänkertateos ilmestyi. 60 vuotta kestävän pakastimen valmistaminen tuskin on paljoa kalliimpaa kuin kuusi vuotta kestävien.   Sitä paitsi pakastimenkin kuoret voidaan helposti suunnitella kestämään lähes ikuisesti, kuten esimerkiksi keskiaikaiset piirongit on suunniteltu. Sen sijaan kompressori ei tarvitse olla ikuinen, mutta sen tulisi kuitenkin olla helposti vaihdettavissa oleva. Kommentit (0)
Kallu Tuominen	26.01.2020, 18:01
Lähes kaikkien urheilumuotojen erikoisasiantuntija Kalevi "Kallu" Tuominen siirtyi viime viikolla paremmille urheilukentille 92 vuoden iässä, ja yritin kunnioittaa tämän urheilumiehen muistoa lainaamalla kirjastosta hänen muistelmateoksensa, jonka onnistunut nimi on Kallun muistelmat, mutta sitä ei ollut saatavilla Kuopion Pääkirjastossa. Muistelmat oli kirjoittanut joskus pari kymmentä vuotta sitten entinen maajoukkue koripalloilija Ville Vainio, 205 cm, joka ei tietääkseni ole mitään sukua savolaiselle kansanedustajalle ja ikiliikkujan keksijälle Ville Vainiolle. Luin Kallun muistelmat heti sen ilmestyttyä ja muutama hauska juttu jäi siitä mieleeni. Kallu on jäänyt urheiluhistoriaamme Suomen koripallomaajoukkueen tiukkana valmentajana, joka ainoana suomalaisena on luotsannut meikäläisen palloilujoukkueen ulkomailla pidettäviin kesäolympialaisiin. Koripalloilijamme sijoittuivat Tokiossa kunniakkaalle 11. sijalle. Kallu kutsui koripallomaajoukkueemme leirille myös erään karjalaisnuorukaisen, jolla ei ilmeisesti ollut muita edellytyksiä lajiin, kuin että hän oli venynyt 214 senttimetrin pituuteen, joka siihenkin aikaan oli paljon. Kovaääninen valmentaja Tuominen piti joukkueessa kovaa kuria, mutta kuinka ollakaan eräänä lauantai aamuna hän näki kyseisen hongankolistajan suunnistavan harjoitusten sijasta pikkutakki päällä kaupungille. Tuominen pysäytti miehen ja tivasi mihin tämä oikein oli matkalla. Karjalaisnuorukaisen selitys oli, että "kuule sie poika, nyt mie piän holipäivän". Tarina ei sitä kerro, mutta oletan, että miehen maajoukkueura päättyi siihen. Muistelen, että hongankolistaja oli syntyisin Sakkolasta, eli samasta pitäjästä, josta myös Antero Rokan esikuva Viljami Pylkäs oli kotoisin. Sen suunnan tasa-arvoisen pienviljely-yhteisön miehet eivät olleet tottuneet pokkuroimaan turhia herrojen edessä. Kommentit (0)

Leena Jäppinen 7.9.1954 - 19.12.2019	25.01.2020, 16:04
Tänään oli Helsingin Sanomissa Suonenjoella syntyneen toimittaja Leena Jäppisen muistokirjoitus. En ole viime vuosikymmeninä juuri radiota kuunnellut, mutta Jäppisen juttuja olen seurannut. Monet niistä liittyivät Suonenjoen historiaan, kuten alhaalla olevasta linkistä löytyvä ohjelma vajaan neljännesvuosisadan takaa. Jutun otsikkona on Herra Saidelsson ja tervatehtaan salaisuus. Ohjelma paljastaa sen, ettei Suonenjokikaan ollut täysin sivussa suuren maailman tapahtumista, vaan varsinkin Saksassa ollut juutalaisvastaisuus ulottui myös Sisä-Savoon asti. Ohjelma paljastaa myös sen, että presidentti Kallion sodan alla olevat radiopuheet olisivat ihan täyttä asiaa vielä vieläkin. Ajassamme on paljon samaa kuin 30-luvussa.  Tököttitehtaan perusti Viron juutalainen herra Saidelson 30-luvun lopulla Savoon ja se valmisti koivuntuohesta tervaa elikkä tököttiä. Synnyinkaupunkini on ymmärtääkseni ollut siis  joskus maailman johtava tökötin tuottaja. Mutta mihin tarkoitukseen tököttiä tehtiin, jää arvoitukseksi. Kuitenkin Savossa uskottiin vankasti, että jotain vilunkia tuollaisessa toiminnassa täytyy olla. Epäilyjä herätti myös se, että herra Saidelson kuten myös hänen liikemieskumppaninsa pukeutuivat arkenakin pukuun ja kravattiin. Niinpä Saidelson sai tarinan mukaan 24 tuntia aikaa poistua maasta, tosin todellisuudessa aikaa annettiin kaksi viikkoa. Epäiltiin vahvasti, että juutalaistaustainen liikemies oli Moskovan agentti. Tässä mielipiteessä oli varmasti vankka logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu. Leena Jäppisen jutun voi kuunnella tästä https://areena.yle.fi/1-2654030 . Kommentit (0)
Vänrikki Hiili ja Pentuvänrikki	24.01.2020, 18:41
Päätalon kirjoissa kerrotaan Pohjoisen taivaalla sodan edellä lennelleistä kummituskoneista. Niistä ei silloin julkisuudessa paljoa huudeltu. Niistä suurin osa oli venäläisiä, mutta kyllä suomalaisetkin Blenheimit kävivät rajan takana vakoilulennoilla, joista ei varmaan dokumentteja tehty eikä julkisuudessa huudeltu. Ihmeelliseltä tuntuukin, ettei suomalaisilla tai saksalaisilla ollut tietoa siitä, että Muurmannin radalta oli rakennettu lisähaara Arkangeliin. Jos Muurmannin rata olisi katkaistu Kiestingin korkeudella, siitä ei olisi ollut paljoa vahinkoa venäläisille, koska sen jälkeen laivat olisi ohjattu Murmanskin sijasta vähän pitempää reittiä Arkangeliin. Asiasta voisi vetää sen johtopäätöksen, että Kiestingin korvissa meni paljon miehiä ihan turhaan. Päätalon kirjojen mukaan Kiestingin taistelut olivat hyvin raskaat, mutta tilastojen valossa näin ei ollut, vaikka räjähtävällä luodilla läpiammuttu Päätalo koki asian hyvällä syyllä toisin. Suomalaisia kaatui nettitietojen mukaan vain 170, vaikka Kuusamon hautausmaalta käsin tarkasteltuna sotavainajien, leskien ja orpojen määrä on kohtuuton. Venäläisiä olisi saman nettilähteen mukaan lyöty lihoiksi peräti 15.000, mutta se saattaa olla ropakantaa. Saksalaisista pääsi ainuvastaan 248 kpl. Tosin henkisesti Kiestingin motti oli raskas, koska esimerkiksi kolme kenraali Siilasvuon lähintä alaista kuoli itsemurhan kaltaisella tavalla taistelujen aikana. Eivätkä itsemurhat rajoittuneet vain sota-aikaan, koska Kiestingissä Marskin ritarin arvon hankkinut luutnantti Paavo Koli, josta myöhemmin tuli professori, joka oli perustamassa Tampereen yliopistoa, luopui myös elämästään oman käden kautta 47-vuotiaana. Päätalo käyttää kirjoissaan Kolista nimeä Hiili. Sen sijaan Kolin alainen kersantti Kalle Päätalo epäonnistui itsemurhayrityksessään 40-luvun lopulla. Päätalon kirjoista tuttu Pentuvänrikki, joka oli oikealta nimeltään Paavo Korhonen, sen sijaan eli pitkän ja rikkaan elämän. Hän julkaisi vuonna 2006 omakustannekirjan nimeltään Pentuvänrikki muistelee. Sitä en ole vielä onnistunut saamaan käsiini. Kommentit (0)
Länsiapu	23.01.2020, 18:55
Eilisen jutun kuvassa Aljosha tähystää silmä kovana merelle ja varmistaa, että fasisteista huolimatta amerikkalaisten ystävien avustuslaivat pääsevät turvallisesti Murmanskin satamaan. Vaikka länsiapu kattoi vain pienen osan Neuvostoliiton sotaponnisteluihin tarvitsemista tarvekaluista, niin kyllä se kuitenkin oli melkoinen tavaramäärä. Netistä löytämieni tilastojen mukaan, joita voi tietysti epäillä, lännestä tuli esimerkiksi seuraavanlaista hätäapua: Lokakuusta 1941 elokuuhun 1945 mm: -375833 kuorma-autoa ja 51503 jeeppiä -14795 lentokonetta -1900 höyryveturia ja 66 dieselveturia -4 478 116 tonnia ruokatarvikkeita -185 000 kenttäpuhelinta ja 670 000 mailia kaapelia - 2 300 000 tonnia terästä, joka joidenkin laskelmien mukaan olisi riittänyt 40 000 T-34 panssarivaunun valmistamiseen. Vähän yllättävä tieto on se, että tuosta tavaramäärästä vain neljännes tuotiin Murmanskin kautta. Puolet avusta tuli Siperian halki ja neljännes Persian kautta. Saksalaiset yrittivät tosissaan katkaista Muurmannin rataa ja suomalaiset ainakin teeskentelivät pyrkivänsä samaan, mutta ilmeisesti radan katkaisulla ei olisi ollut kovin suurta merkitystä, koska muitakin kuljetusreittejä oli olemassa. Muuten pasifisti Yrjö Kallinen, joka kaikesta huolimatta toimi myös maamme puolustusministerinä, kirjoitti jossain kirjassaan, että viisaat tutkijat olivat laskeneet, että ensimmäiseen maailmansotaan käytetyillä voimavaroilla olisi kaikille sotaan osallistuneiden valtion kansalaisille, vai olikohan vain perheille, rakennettu talo puutarhoineen. Toinen maailmansota oli kuitenkin vielä paljon kalliimpi projekti. Kommentit (0)