perjantai 10. maaliskuuta 2017

Vanha ihmeaine

Eilisen juttuni kommentista ymmärsin, että ihmeaine L-karnatiini on jonkinlainen lisäravinne eikä se sitten välttämättä olekaan dopingia. Se siis kuuluu sille Mika Myllylä-vainaan harmaalle vyöhykkeelle. Sillä vyöhykkeellä lienee paljon tavaraa, josta ei julkisuudessa huudella.

Ihmettelen, ettei eräästä muutama vuosi sitten Suomessa kehitetystä harmaan vyöhykkeen ihmeaineesta ole pitkään aikaan julkisuudessa huudeltu. Muistaakseni noin vuonna 2009 painija-lääkäri Tuomo Karila ja antidopinglääkäri Timo Seppälä alkoivat markkinoimaan todella lupaavalta vaikuttavaa tehonlisääjää urheilijoille. Mielenkiintoista oli, että tuotteen keksimisen taustalla oli  AIV-rehun säilymiseen keskittynyt tutkija Pentti Hietala.

Tätä Alfa-Hica-nimistä kemikaalia käytettiin ensiksi parantamaan rehun säilyvyyttä. Sivuseikkana havaittiin, että sitä nauttineet eläimet kasvoivat isommiksi ja tuottivat enemmän. Alfahydroksi-isokapronihapon vaikutus on siis osoitettu tieteellisesti. Urheilijoille tällä lisäravinteella luvattiin 3-5 kiloa lisää rasvatonta lihasta. Antidopinglääkäri Seppälä vakuutti, ettei kysymyksessä ollut kielletty menetelmä. Minä, joka olen luonnostaan pahansuopa ja epäluuloinen ihminen, epäilen, että monien merkittävien urheilusaavutusten taustalla saattaa hyvinkin olla tämä karjataloutta varten  kehitetty AIV-liuos.

Kommentit (0)



Uusi ihmeaine

Jos norjalaisten ylivoiman taustalla on öljyraha, niin saattaa olla, että monien muiden urheilussa menestyneiden kansakuntien uskomattoman menestyksen taustalla on vaikkapa uusi ihmeaine nimeltään L-karnatiini, josta tavallisesti luotettava Savon Sanomat kertoi eilen.
 
Lehden mukaan kohuvalmentaja Alberto Salazar hankki kyseistä ainetta urheilijoilleen brittiläiseltä valmistajalta ennen kuin tuote oli tullut edes markkinoille. L-karnitiini ei ole Wadan kiellettyjen aineiden listalla, mutta Salazarin urheilijat saivat sitä infuusioina, jotka ovat yleensä kielletty menetelmä. Alberto Salazarin tunnetuin valmennettava on kestävyysjuoksuja ylivoimaisesti viime vuosina hallinnut kohujuoksija Mo Farah.
 
Ainetta on Savon Sanomien mukaan tyrkytetty myös ex-kohupyöräilijä Lance Armstrongille, joka suunnitteli pyöräilyuransa jälkeen siirtymistä triatlonistiksi. Pyöräilyuransa aikana mies ei kärähtänyt koskaan dopingista, vaikka tunnustikin myöhemmin kiellettyjen aineiden käytön. Sitä tietoa, jonka mukaan hänen pyörässään olisi ollut salainen sähköllä toimiva apumoottori, mies ei ole myöntänyt.

Kommentit (1)



Norjalaisten ylivoimaisuus

Kyllä minussa herättää tuo norjalaisten ylivoimaisuus kaikessa mihin ryhtyvät ihastusta ja varsinkin kateutta. Eilenkin läntinen naapurimme voitti meidät pyörätuolicurlingissa, mitä se sitten onkaan, ylivoimaisesti 8-1. Lisäksi minua on suuresti ärsyttänyt norjalaisten ylenmääräinen ystävällisyys ja lapsenomainen hyväntahtoisuus.

Joskus pikkupoikana pyöräilin vähän matkaa Norjan puolella ja kun kotimaan puolella sain pelätä autoja henkeni puolesta, niin Norjan puolella kaikki autoilijat hymyilivät, tervehtivät ja jättivät vielä selkeän turvallisuusvälin ohitustilanteissa. Pahinta oli se, että iso rekka pysähtyi pyytämättä ja hymyilevä rekkakuski olisi välttämättä halunnut ottaa minut pyörineni kyytiin. Senkin muistan, että eräs vanha herrasmies tuli minulta säälien kysymään, että onko Suomessa todella Stalininkatu, kuten hänelle on kerrottu.

En tiennyt moista katua silloin Suomessa olevan - toin Leninille oli omistettu monia katuja ja aukioita. Myöhemmin elämässäni sain selville, että jonkinlainen Stalininkatu on Heinolassa, jossa paikallinen väki kutsui sikäläistä valtaväylää Siltakatua Stalinstrasseksi, koska katu muistutti yleisilmeeltään Itä-Berliinin valtaväylää.

Muuten Norja ylivoimaan kaikessa on yksi hyvä selitys. Maan öljytuotot on sijoitettu eläkerahastoon, joka tosi asiassa on öljyrahasto, ja siihen on nyt jemmattu pahan päivän varalle yhteensä 745 miljardia euroa eli 150.000 euroa jokaista norjalaista kohti. Me olemme paljon köyhempiä. Meidän eläkerahastossamme on vain 182 miljardia euroa eli vain 35.000 euroa jokaista suomalaista kohti.  Eläkerahastoissa on varoja lähes kaksi kertaa valtion velkaa enemmän ja eläkerahastot kasvavat kaksi kertaa valtion velkaa nopeammin.



Kommentit (0)



Totuus Ruokolahden leijonasta

Vaikka kuulunkin kaikenlaista huuhaa-tietoa vastustavaan Skepsis ry:n, olen taipuvainen ajattelemaan, että heinäkuussa 1992 Suomea kuohuttanut Ruokolahden leijona onkin totta. Nimittäin MTV todistaa asian nettisivullaan. Jossain vaiheessa jo uskoin, että ison kissaeläimen jäljet pururadalla olivat pikkupoikien lusikalla painelemat, mutta professori Erik Nyholm vakuuttaa koko arvovallallaan, että kyllä siellä leijona liikkui. Hän oli asiantuntijana tutkinut otuksen tassunjälkiä.

Eläin oli karannut Moskovan sirkuksen eläimiä kuljettaneesta junanvaunusta, kun se kaatui jossain Viipurin ja Pietarin välillä. Näin oli Nyholmin venäläinen kollega kertonut. Leijona liikkui raja-alueella ja päätyi lopulta  ilmeisesti huonosta ruokahuollosta kärsivän venäläisvaruskunnan pataan. Se oli kivuttomampi ratkaisu viattoman luontokappaleen kannalta kuin nääntyä talvella Karjalan korpeen.

Neljännesvuosisata sitten, kun asia oli ajankohtainen, otin polkupyöräni ja läksin naureskellen tutustumaan tilanteeseen ja ihmisten typeryyteen sekä herkkäuskoisuuteen. Imatran lähellä Immolan tiellä, jossa epäilty suurpeto oli viimeksi nähty, hyytyi hymyni äkisti ja Herra Jumala, että minua pelotti. Tie oli autio ja tyhjä, ihmiset pysyttelivät suojassa sisätiloissa, vain helikopteri pörräsi taivaalla otusta etsien. Minuun iski vallan paniikki ja aloin huolestuneena tähyillä tienvieriä varmana siitä, että kohta löydän itseni leijonan perseestä. En kuitenkaan sieltä itseäni löytänyt.

Nyt kun luin MTV:n sivujen jutun asiasta, tuntuu, että miehuullisuuteni on pelastettu. Ihan aiheesta silloin pelkäsin. leijonan kanssa ei ole leikkiminen.

Kommentit (0)





Muun maailman juhlaa

Jännäksi meni. Olen kisojen ajan jännittänyt koko muun maailman puolesta ja yhteen aikaan näytti jo pahalta, mutta nyt viimeisessä lajissa Norjan koko hiihtourheilu romahti totaalisesti eikä pelkäämääni neloisvoittoa heille tullut, kuten eilen naisissa tuli, ja tänään jopa pelkästään suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat voittivat vuonojen maan miehet, ja niinpä muu maailma kukisti kisojen lopullisessa mitalitilastossa Norjan selkeästi.

Todella yllättäen myös pelkästään EU-valtioiden yhdistetty joukkue kukisti mitalien määrässä Norjan niukasti, kiitos pitkälti saksalaisten yhdistetyn miesten. Sikäli Norja joutui antamaan muille tasoitusta, että valtio pystyi erilaisiin viesteihin ja joukkuekilpailuihin asettamaan vain yhden joukkueen. Mikäli Norja olisi voinut nimetä viesteihin ja joukkuekilpailuihin useamman joukkueen ja mikäli maa olisi voinut asettaa yksilölajeihin enemmän kuin neljä edustajaa, olisi Norja todennäköisesti voittanut muun maailman mitalitaulukossa.

Uskomaton on siis Norjan taso erilaisissa kestävyyslajeissa. Se on maailman paras kestävyysurheilukansa samalla tavalla kuin Jamaika on maailman paras kansa nopeuslajeissa. Tällä hetkellä Suomi ei pysty hallitsemaan Jamaikan ja Norjan lailla mitään lajiryhmää, mutta muistanpa, miten vuonna 2000 olin Lahden Kalevan kisoissa todistamassa sitä, miten piskuinen Suomi pystyi kokoamaan maan mestaruuskisoihin kuulantyönnössä kahdeksan yli 20 metrin miestä; vastaavaan saattoi pystyä ehkä Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Itse en silloin nähnyt asiassa mitään ihmeellistä, koska suomalaiset ovat luonnostaan aika vahvoja.

Kommentit (0)



Iivon Sanomat


Ehkä jopa pikkuisen liiallisuuksiin näyttää Iivo Niskasen juhlinta menevän täällä Savossa. Savon Sanomatkin on muuttanut nimensä Iivon Sanomiksi. Toivoa sopii, että nuoren miehen pää kestää tulevan pyörityksen. Monen talviurheilusankarimme pää ei ole vastaavassa tilanteessa kestänyt, vaan hän on suistunut hunningolle.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että valtion tulisi välittömästi suurkisavoiton jälkeen myöntää suomalaiselle sankariurheilijalle urheilijaeläke. Niinhän tehtiin tietääkseni jo antiikin Kreikassa joillekuille silloisille olympiavoittajille. Heidän ei tarvinnut ryhtyä uransa jälkeen laulajiksi tai alastomuustanssijoiksi henkensä pitimiksi, kuten Suomessa on päässyt tapahtumaan. Toisaalta suorittamani vertaisarvioinnin pohjalta voin vakuuttaa, että laulajana Iivo Niskanen on vähintään Matti Nykäsen luokkaa.

Harmi, että Iivon fyysinen terveys petti, eikä hän päässyt kasvattamaan sankaruuttaan huomisella viidellä kympillä.  Mies olisi terveenä ollut voittajasuosikki, vaikka luistelutyyli on hänellä se heikompi. Shotsin olympialaisissa mies nuorena ja kokemattomana oli kuitenkin kuninkuusmatkalla kymmenes, nyt olisi kaiken järjen nimissä, joka on ehtymätön luonnonvara, Iivo ollut podiumilla ja ehkäpä jopa sen medium pallilla.

Eniten Iivon sairastumisesta kärsivät mömmönkisojen järjestäjät. Varovaisen arvioni mukaan huomiseen tapahtumaan olisi myyty pääsylippuja noin puolen miljoonan euron edestä enemmän, mikäli Iivo olisi ollut kisassa mukana.

Kommentit (0)



Mielensäpahoittaja ja hiihtojärjestys

Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin Suomen viestijoukkueiden väärien valintojen vuoksi. Suomen Hiihtoliiton herrat eivät ole alkuunkaan tehtäviensä tasolla ja niinpä katson velvollisuudekseni pyrkiä Hiihtoliiton herraksi, kunhan Hiihtoliiton herran paikkoja vapautuu.

Jokainen, joka nyt vähänkin hiihtourheilusta  ymmärtää, ymmärtää, että Suomen naisten viestijoukkueen olisi tullut olla seuraava ja hiihtää seuraavassa järjestyksessä: Aino-Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski ja ankkurina yllätysveto Mari Laukkanen. Tuossa koostumuksessa olisimme olleet viimeisessä vaihdossa Norjan kannassa ja hopea olisi ollut varma. Jopa kultaan olisi ollut mahdollisuudet, sillä sprintterinä Laukkanen olisi voinut lopussa jopa ohittaa Björgenin.

Miesten joukkueen hiihtojärjestys ja henkilöstökoostumus olisi ollut seuraava, jos olisin ollut Hiihtoliiton herra. Sami Jauhojärvi, Iivo Niskanen, Matti Heikkinen ja ankkurina Hannu Manninen. Manninen olisi ollut valinta, joka olisi saanut norjalaistenkin ilmeet mietteliäiksi. Poikamme olisivat olleet ehdottamassani koostumuksessa viimeisessä vaihdossa Norjan kannassa ja loppulaskussa painava Manninen olisi ohittanut norjalaisen eikä isokokoista ja mäkihyppyharrastuksen vuoksi hyvän tasapainon omaavaa Mannista olisi noin vain taklattu loppusuoralla pois kultamitalista.

Muuten Lake Placidin kisoissa joukko eteläpohjalaisia hiihtomiehiä käynnisti kansanliikkeen sen vuoksi, että ampumahiihtäjä Erkki Antila olisi pitänyt saada mukaan miesten viestiin. Hiihtoliiton herrat esittivät silloin sellaisen rätingin, että  ampumahiihtäjä häviää 10 kilometrillä kaksi minuuttia lajin erikoismiehelle. Miesten puolella Suomessa tilanne voi sellainen olla vieläkin, mutta epäilen, että ampumahiihtäjättäret Mari Laukkanen ja Kaisa Näkäräinen olisivat molemmat olleet vahvistuksia viestiporukassamme.



Kommentit (0)



Mansit

Sosialistisesta mediasta Ilmari Schepelin mainiolta blogilta olen kaivanut esille tiedon, jonka mukaan venäläisenä pidetty Sergei Ustjugov, joka lienee ainut vakavasti otettava kilpakumppani lähivuosina maailman kisaladuilla Iivo Niskaselle, onkin sukulaispoika, sillä hän kuuluu piskuiseen suomalais-ugrilaiseen mansien kansaan. Mansien parissa vaikuttaa vielä vahvasti vanha luonnonuskonto, ja luulen, että kun parisprintissä Ustjugovin pari Nikita Krjukov vakuutti kisan jälkeen, että Jumala antoi heille MM-kullan, kun Norjan mies eikä Jumala kampitti meidän Iivon, niin Sergei olisi saattanut hyvinkin äänestää Ukko Ylijumalan tai metsänjumala Tapion olleen kullan takana.

Siperiassa asuvia manseja on ainoastaan 10.200 kpl. Luulen sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että myös ampumahiihdon kaksinkertainen olympiavoittaja Jevgeni Ustjugov on mansi. Niinpä mansit saattavat olla väkilukuun suhteutettuna maailman menestynein urheilukansa, toisin kuin viralliset tilastot väittävät.

Virallisten rätinkien mukaan väkilukuun suhteutettuna parhaiten olympialaisissa on menestynyt Suomi, mutta Bahama ja Viro ovat olleet melkein yhtä hyviä. Muistelen, että Unkari, joka ei sattuneesta syystä ole ollut hyvä talviolympialaisissa, olisi kaikesta huolimatta tilastoissa neljäntenä. Joten mahtava on suomalais-ugrilaisten kansojen urheilumenestys varsinkin, jos tilastoihin mukaan lasketaan myös mansit. Viiden parhaan kansan joukossa on peräti neljä suomalais-ugrilaista kansaa.

Kommentit (3)



Iivo Niskanen on maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari

Ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta ylväimpänä hulmuaa Suomen sinivalko vaate. Eipä pärjännyt edes paras Norjan poika meidän Iivolle, vaikka sitä kovasti salaa mielessäni pelkäsin. Mutta hyvän vastuksen hän antoi, vaikka astma selvästi tahtia hidastikin. Iivo osoitti ylivoimaisella hiihdollaan, ettei urheilussa niinkään ole tärkeää voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.

Vuonojen maa sai tällä kertaa vain kolme miestä viiden parhaan joukkoon, ja se on voittamaan tottuneelle joukkueelle varmasti valtava pettymys. Norjalaisten menestystä hillitsi mielestäni se karkea taktinen virhe, etteivät he jostain merkillisestä syystä ymmärtäneet laittaa Maaret Björgeniä miesten 15 kilometrille; se olisi voinut olla meidän Iivollekin liian kova paikka.

Iltasanomien sivuilla soi Porilaisten marssi, vaikka se on tietääkseni nykyaikana kiellettyä vihamusiikkia eivätkä porilaiset oikein muutenkaan ole kunnostautuneita hiihtourheilijoita. Tällä sivulla sen sijaan hiljennymme tunnelmaan sopivasti kuuntelemaan vähemmän eri kansanryhmiä kohtaan vihaan kiihottavaa musiikkia, eli Marseljeesia, savoksi. Se soikoon aina, kun salskeat savolaismiehet Antti ja Iivo, jollaisia me kaikki muutkin savolaismiehet lajityypillisesti olemme, voittavat MM- tai olympiakisoissa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/12/11/marseljeesi-savoksi

Kommentit (0)

Immon enkelit ja saatanan huora

Olen aina pitänyt sekä Juha Mietoa että Immo Kuutsaa vanhan hyvän ajan hyvinä herrasmiehinä, jotka pitävät tyttöjä kuin kukkaa kämmenellä eivätkä suustaan päästä alatyylisiä ilmaisuja kauniimman sukupuolenedustajista, mutta Yle Areenassa vielä vähän aikaa näkyvästä ohjelmasta Immon enkelit paljastuu urheilukielellä ilmaistuna kohdasta noin 18 min 45 sek alkaen, että kyllä kummastakin miehestä kovan paikan tullen löytyy särmää myös naisasiassa.

Nimittäin vuoden 1978 Lahden mömmönkisoissa Mietaa epäonnistui pahasti voitelussa 50 kilometrin kisassa ja kaikki, jotka urheilusta jotain tietävät, tietävät, että kilpailun jälkeen mies hiihti sukset jalassa saunaan, jossa tempauksessa varmasti oli jokin logiikka, mutta minulle se ei kuitenkaan täysin avaudu.  Mutta harva urheilutietäjä tietää kilpailuun liittynyttä toista dramaattista tapahtumaa, jonka Kuutsa Immon enkelit-ohjelmassa paljastaa.

Kuutsan mukaan alkukierroksilla muudan hienoon turkkiin pukeutunut hieno naisenpuoli kannusti ihan oikeasti Pitkää-Jussia, mutta viimeisellä kierroksella hieno nainen jo voivotteli, että miten ihmeessä noin iso mies voi hiihtää noin hitaasti. Mieto ei jäänyt tilanteessa sanattomaksi, vaan kääntyi hienon rouvan puoleen lausuen, että "saatanan huora, lähetkös siitä". Luulen, että herrasmiehenä Kuutsa hieman kaunistelee hiihtäjän lausumaa. Luulen, että Mietaa totesi jotain talviurheiluun sopivampaa ja huusi, että "saatanan huora, suksi siitä vaikka ihan mihin hyvänsä".

Immon enkelit-ohjelman, joka on mieltä ylentävä kokemus tämänpäiväisen masentavan naisten kisan jälkeen, voi katsoa alla olevasta linkistä:
http://areena.yle.fi/1-3949033

Kommentit (0)



Hiihtoväkivalta

Eilen vallan pelästyin, että nyt törmätään pitkän tauon jälkeen jalossa hiihtourheilussa väkivaltaiseen käyttäytymiseen, kun Sami Jauhojärvi syöksyi norjalaisia toimitsijoita kohti sen jälkeen, kun näki Iversenin kaatavan Niskasen. Pelkäsin, että lyhytkasvuinen Lapin mies saattaisi tehdä jotain arvaamatonta pitkäkasvuisille norjalaisille; esimerkiksi kunnon poromiehen tapaan purra ulkomaalaiset hiihtovieraamme. Mutta ei Jauhojärvi purrut, vaan rehdisti onnitteli heitä.

Hiihtourheilun kunniaksi on mainittava, että lajin parissa törmää huomattavasti harvemmin väkivaltaan kuin vaikkapa jääkiekossa. Tosin yhden selkeän poikkeuksen muistan maamme hiihtohistoriasta. Vuonna 1898 käydyssä  kilpailussa, jolloin harrastettiin myös yhteislähtöjä, vaikka latuja oli vain yksi ja sekin huono,  jäivät silloiset suurhiihtäjät erään kanssakilpailijansa taakse eikä tämä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut päästämään parempiaan ohitseen. Eivätkä säännöt häntä tähän velvoittaneetkaan.  

Silloin leimahti mestarihiihtäjä Matti Mäkikankaan tulinen luonto. Hän tönäisi edellä hiihtäjän kumoon, sieppasi tamän ruokosauvan ja kopsautti miestä muutaman kerran hartioihin. Mäkikangas osoitti tilanteessa oivallista taktista silmää, koska hän ei vaarantanut omaa sauvaansa vaan käytti astalonaan kanssakilpailijan välinettä. Muuten nykyajan hiilikuidut eivät kestäsi noin kovaa käyttöä.


Tapauksen näkivät myös kilpailutuomarit, mutta he eivät sakottaneet syyllistä vaan päinvastoin yhdessä yleisön kanssa keräsivät Mäkikankaalle tapahtuman johdosta 80 mk:n avustuksen, joka vastasi tämän torpan pojan kuukausiansiota. Entisaikaan kilpaurheilu oli eittämättä jotenkin rehdimpää. Tietääkseni Mäkikankaan tapaus on hiihtohistoriamme ainut, jossa on kajottu kanssakilpailijan fyysiseen koskemattomuuteen.
   

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti