Puusuksen suihketta	21.03.2017, 18:55
Luinpa tuossa äskettäin ilmestyneen Timo Siukosen kirjan Puusuksia Suomesta, jossa kerrotaan suomalaisen puusuksen historia ja melkein kaiken luetun ymmärsin, mutta sitä en ymmärtänyt, että meillä kehiteltiin vuosikymmeniä sitten kaksikärkistä suksea. Kuvaa olisin kaivannut selvennykseksi moisesta keksinnöstä. Luulen, että kaksikärkisuksella tarkoitettiin mallia, jossa myös hiihtimen kanta on käyristetty voimakkaasti ylöspäin eräänlaiseksi toiseksi kärjeksi. Sellainen väline on sikäli kätevä, että mikäli varsinainen kärki katkeaa, voidaan suksi kääntää ympäri ja entinen kanta muuttuu uudeksi kärjeksi ja matka sen kuin jatkuu vaivatta varsinkin, jos siteenä on perinteinen mäystin. Lisäksi kaksikärkisuksesta olisi hyötyä voiteluvirhetilanteessa. Monta kertaahan sukset eivät luista, mutta luistavat taaksepäin, eli lipsuvat, sitäkin enemmän, jolloin ongelma olisi ratkaistavissa vaivattomalla sivakan kääntämisellä toisin päin. Puusuksikirjan luettuani ihmettelen sitä, että vaikka vaneria Suomessa on valmistettu jo 1800-luvulta lähtien, niin kuitenkaan vanerista suksea ei meillä kehitetty, vaan sivakat veistettiin 1940-luvulle asti yhdestä puusta. Sälesuksi keksittiin Norjassa 1930-luvun lopulla ja meillä niitä alettiin valmistaa vasta sodan jälkeen. Sota-aikana meillä veistettiin sattuneesta syystä satoja tuhansia suksia ja niinpä kunnon suksipuusta oli huutava pula. Itse olisin siinä tilanteessa kehittänyt vanerisuksen. Kommentit (0)
Suomalaissuksi suihki vihdoinkin voitokkaasti	20.03.2017, 18:54
Olen monta kertaa valittanut sitä, että koska vuoden 2001 Lahden hiihdon mömmönkisojen jälkeen paljon suomalaista lahjakasta valmennuspotentiaalia on ollut hyödyntämättä, niin meiltä on jäänyt paljon menestyspotentiaalia saavuttamatta. Viikonloppuna tuli todistettua, että olen tapani mukaisesti ollut oikeassa tässäkin asiassa. Nimittäin Antti Leppävuori ei saanut pitkään aikaan harrastaa Lahden tapahtumien jälkeen asiaa, jonka hän hallitsee suvereenisti, mutta viime kesänä hänet valittiin ampumahiihtomaajoukkueen valmentajaksi ja viime viikonloppuna suomalaisampumahiihtäjänaisten suksi suihki oikein kunnolla maailman kilpaladuilla tavalla, jota ei ole vuosiin nähty. Vaikka Kaisa Mäkäräisen sukset luistivat surkeasti ja alamäkilöissä hän jäi muusta porukasta selvästi, niin lopun nousuissa ja tasamaaosuuksilla hän ohitti heittämällä ulkomaalaiset kanssakilpailijattarensa. Hän ei kuitenkaan ollut kisan nopein hiihtäjä, koska Mari Laukkanen oli vieläkin nopeampi. Suomen tytöt hiihtelivät sellaista kyytiä, että uskoakseni norjalaisetkin katselivat menoa silmät ymmyrkäisinä mietteliään näköisinä. Olen sitä mieltä, että Kaisa ja Mari on jo tässä vaiheessa valittava ensi talven olympialaisten naisten viestinhiihdon vapaantyylin osuuksille. Pertsalla Kerttu ja Krista pitävät joukkueemme voittokamppailussa mukana ja vapaan osuuksilla ampumahiihtäjättäremme hoitelevat homman kotiin. Kaisa hiihtää sitten kolmososuuden Norjan kannassa ja Mari ohittaa ankkurina Maarit Björgenin loppusuoran kamppailussa heittämällä, kuten urheilukielellä tavataan sanoa. Kommentit (0)
Creek-intiaanien taitava työllisyyspolitiikka	19.03.2017, 17:58
Suurin syy Kuopion kansalaisopiston intiaani-iltaan osallistumiseeni oli se, että olen kovasti kiinnostunut talous- ja varsinkin työllisyyspolitiikasta. Asioita tutkiessani olin kirjallisuudessa törmännyt siihen, että creek-intiaanit harrastivat erittäin taitavaa työllisyyspolitiikkaa. Heillä oli nimittäin tapana uudenvuodenjuhlassa rikkoa kaikki mahdollinen nurkkiin siunaantunut tavara. Uudenvuoden aattoiltana he siis kaatoivat telttansa, hajottivat astiansa ja muutkin tarvekalunsa sekä sammuttivat tulensa, ja niin oli varmistettu se, että kaikille yhteisön jäsenille riitti hyödyllistä askaretta ja ajankulua seuraavana vuonna. Kysyin asiasta  Kuopion ainoalta intiaanilta ja hän vahvisti asian niin olleen. Eivätkä creek-intiaanit olleet ainoita, vaan monilla muillakin intiaaniheimoilla oli sama mielenkiintoinen täystyöllisyyttä suosiva tapa. Seppo Kononen tiesi kertoa senkin, että eräät heimopäälliköt vertailivat rikkautensa määrää siten, että päälliköt kokoontuivat polttamaan heimojensa huopia ja se, jolta viimeksi poltettava loppui, oli porukan vaurain ihan todistetusti. Suomalaisilla on Euroopan kansoista ainoana jonkin verran yhteistä perimää intiaanien kanssa ja se näkyy myös siinä, että meikäläisetkin ovat mieltyneet tavaroiden rikkomiseen. Tämä ei tosin tapahdu niinkään uudenvuodenjuhlassa, jolloin korkeintaan räjäytellään postilaatikkoja, vaan tavaroiden särkemisen painopiste ajoittuu vappuaattoon. Kommentit (0)
Hikimaja	18.03.2017, 18:38
Intiaanien hikimaja ei ollut ihan suomalaisen saunan veroinen. Hikimajassa löylykivet kuumennettiin ulkopuolella ja siirrettiin sitten kylpemisen ajaksi sisälle rakennukseen. Vaikka kaikkia kulttuureja on syytä arvostaa, arvotan kyllä suomalaisen saunan hikimajaa kehittyneemmäksi rakennukseksi. Sauna saattaa ihan hyvin olla suomensukuisten kansojen keksintö; saunanrakennusvyöhyke alkaa Suomesta ja kiertää Venäjän ja Siperian pohjoisosien kautta Amerikan intiaanien asuinsijoille asti. Luulen, että pohjoisvenäläiset ovat alun perin suomensukuisia, jotka ovat risteytyneet sittemmin tataarien ja eräiden muiden valloittajien kanssa. Niin kuulemma luulevat myös oikeat slaavit, eli ukrainalaiset ja puolalaiset, joiden mielestä venäläiset ovat suomalaisten ja tataarien sekasikiöitä. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan "Hikimaja tarkoittaa Amerikan mantereen alkuperäisasukkaiden saunaa vastaavaa laitosta. Pohjois-Amerikan intiaanit kutsuvat hikimajaa nimellä inipii ja Keski-Amerikan nimellä temascal. Näiden ja suomalaisen saunan yhteinen innovaatio on löylyn luominen valelemalla vettä kuumennetuille kiville toteaa Wikipedia ja jatkaa. "Inipii ja temascal ovat paitsi puhdistautumislaitoksia myös syvästi kytköksissä intiaanien luonnonuskontoon, aivan kuten saunakin oli aiemmin suomalaisille pyhä paikka. Hikimajan ansiosta intiaanit olivat puhtaampia kuin länttä valloittamaan hyökänneet eurooppalaiset, eivätkä heitä vaivanneet monet epähygienisyydestä johtuneet taudit, kuten tuberkuloosi, kuten Euroopasta tulleita valloittajia. Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset Amerikassa muuttivat nykyisen Delawaren seudulle 1600-luvulla. Paikalliset intiaanit alkoivat kutsua heitä nimellä ”hikimajaihmiset” tai ”valkoiset-miehet-jotka-ovat-samanlaisia-kuin-me” sen vuoksi, että suomalaiset kävivät saunassa. Tämän vuoksi suomalaiset tulivat hyvin toimeen intiaanien kanssa ja ensimmäisten intiaanisotien aikana suomalaisten asumukset jätettiin tuhoamatta". Kommentit (0)

Intiaani ja negro	17.03.2017, 19:59
Eilen Savon Sanomien entinen päätoimittaja Seppo Kononen ja dosentti Thomas McElwain keskustelivat Kuopion kansalaisopistolla suomalaisten ja intiaanien suhteesta luontoon. Kuvassa erottuu Kononen herroista hieman tummempana  vasemmalla ja zerokee-intiaaniheimoon lukeutuva Thomas McElwain vaaleampana oikealla. Tosin 1960-luvulla, jolloin amerikkalaisten henkilötietoihin merkittiin etninen alkuperä Thomas McElwainin virallisissa henkilötiedoissa luki, että "negro", eli nykykielellä afroamerikkalainen, koska hänen äitinsä perimässä oli paljon afrikkalaisia geenejä. Ainakin Usa:n Etelävaltioissa "negroilla" oli 1960-luvun alussa omat puistonpenkit, bussipaikat ja vessat. Lisäksi "negroja" myös lynkattiin, jos he katsoivat valkoista naista liian pitkään tai eivät väistäneet valkoista miestä jalkakäytävällä riittävän nöyrästi. Silloin ei olisi voinut uskoa, että "negro" on 40 vuoden kuluttua Usa:n presidentti. Monet asiat muuttuvat maailmassa välillä hämmästyttävän nopeasti. Dosentti Thomas McElwain osasi kertoa sen intiaanien ja suomalaisten suhteesta  1600-luvun Amerikassa, jolloin ensimmäiset suomalaiset sinne muuttivat, että välit olivat hyvät. Kansoja yhdisti eränkäynti ja sauna, jota tosin intiaanit kutsuivat hikimajaksi. Kuitenkin pasifistiset kveekarit olivat vielä suomalaisiakin paremmissa väleissä alkuperäiskansan kanssa. Kerrankin kun intiaanit kohdistivat oikeutettuna pidettävän iskun hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan ja hyökkäsivät joukolla väkivalta mielessä kveekareiden kimppuun, jotka olivat juuri hiljentyneet hartaustilaisuuteensa, kävi niin, että väkivaltaa hyväksymättömät kveekarit vain istuivat vastarintaa tekemättä hiljaa kaikessa rauhassa hartaustilaisuudessaan päälle karkaajista piittaamatta ja tästä käytöksestä äimistyneenä intiaanit istuivat myös hartauden viettoon tyystin unohtaneina vihan taannoisen. Kommentit (0)
Nykyajan noitavainot	16.03.2017, 22:24
Oikeushistorian professori Heikki Ylikangas opetti noin 40 vuotta sitten, että noitavainot liittyivät taisteluun rahasta ja vallasta. 1500-luvulta lähtien talonpojat menettivät valtaansa aatelistolle ja papistolle ja niinpä he alkoivat köyhtyessään napisemaan. Suomessakin käytiin silloin ensimmäinen sisällissota. Kansa piti pitää kurissa ja pelossa, jonka vuoksi rikosoikeutta kovennettiin ja kuolemanrangaistus määrättiin kymmenistä rikoksista, myös noituudesta. Porvoolainen talonpoikakin menetti päänsä, kun hän rohkeni naureskella piispan näyttävälle hiipalle ja epäili, että se on varmaankin hankittu Tallinnan huorilta. Nykyään eletään vähän samanlaisia aikoja kuin 1500-luvulla. Viimeisten tietojen mukaan varallisuuserot ovat kasvaneet niin, että kahdeksan rikkainta ihmistä omistaa enemmän kuin puolet ihmiskunnasta. Niinpä kontrollikoneistoa taas kiristetään ja maailman johtava supervalta on ottanut käyttöön kidutuksen rikostutkintamenetelmänä vähän samalla tavalla kuin vuosisatoja sitten oli tapana menetellä. Tosin nyt ei taistella noitia, vaan terroristeja ja huumekauppiaita vastaan. Muuten noitavainotkaan eivät ole maailmasta tyystin hävinneet.  Wikipedia kertoo asiasta seuraavaa: Vielä nykyään joissakin vahvasti taikauskoisissa ja perinteisiin nojaavissa yhteisöissä harjoitetaan noitavainoja. Nykyajan vainot vaativat tuhansia ihmishenkiä vuosittain. Etelä-Afrikan pohjoisosassa jopa satojen noidiksi epäiltyjen ihmisten uskotaan saaneen surmansa noitavainoissa 1990-luvulla. Kamerunissa järjestetään noitaoikeudenkäyntejä, joissa syytetty voi saada tuomion noitatohtorina esiintymisestä. Lynkkausjoukot ovat polttaneet elävältä tuhansia ihmisiä Tansaniassa, Keniassa ja Zimbabwessa 1990-luvulla. Noitavainot ovat jatkuneet myös vuosituhannen vaihteen jälkeen. Länsi-Keniassa väkijoukot polttivat 11 noidiksi epäiltyä miestä ja naista toukokuussa 2008. Nigeriassa noin 5000 lasta on hylätty kymmenessä vuodessa vanhempien karkottaessa heidät noitina. Lapsia on syytetty avioeroista, sairauksista, onnettomuuksista tai työn menetyksestä. Afrikan noitavainojen syyt ovat usein myös poliittiset, sillä vaikutusvaltaiset noidat ja noitatohtorit ovat yleensä uudistusten jarruina. Pastorit saavat myös lisämainetta paljastaessaan uusia "noitia." Vuonna 2010 Haitilla tapettiin 45, joita syytettiin koleran levittämisestä voodoon avulla. Kommentit (0)
Kyöpelinvuori	15.03.2017, 19:06
Eilen Kuopion Isänmaallisen Seuran tilaisuudessa museolehtori Sanna Reinikainen kertoi Savon 1600-luvun noitaoikeudenkäynneistä. Olin luonnollisesti paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Ja kyllä taas sai hävetä silmät päästään suomalaisuutensa ja varsinkin savolaisuutensa vuoksi. Melkoinen peräkylä ja kehityksen jarru on ollut Suomi ja varsinkin Savo sivistyneen eurooppalaisuuden näkövinkkelistä katseltuna. Kun Euroopan kovaan ytimeen kuuluvassa Saksassa poltettiin aikoinaan 26.000 ihmistä noitina, niin takapajuisessa Suomessa jäätiin selvästi alle sataan tapaukseen. Suomessa noituuden vastainen taistelu oli todella lapsenkengissä, vaikka silloiset Euroopassa oppinsa hankkineet älymystön edustajat pyrkivät saamaan maamme sivistysvaltioiden tasolle tässäkin suhteessa. Tarkkaa tietoa ei ole meillä surmattujen noitien määrästä, koska asiaa koskevat Turun hovioikeuden pöytäkirjat ovat tuhoutuneet, mutta se on selvillä, että noista vajaasta sadasta eliminoidusta noidasta suuri osa oli länsisuomalaisia. Varsinkin ahvenanmaalaiset ovat hyvin edustettuina tilastoissa. Savolaisia kuolemaantuomittuja oli yksi eikä hänenkään tuomion täytäntöönpanosta ole täyttä varmuutta. Kuopiolaisnoita oli tuomioistuimen mukaan aiheuttanut noitamenoillaan vallan lehmän kuoleman, joten vakava tapaushan se oli. Suomen noidat eivät eurooppalaisten kollegojensa lailla viettäneet vanhan vihtahousun kanssa rietastelevaa, elostelevaa ja irstailevaa elämää meikäläisten noitien omalla Kyöpelinvuorella, kuten kehittyneemmät eurooppalaiset kollegat tekivät omilla noitavuorillaan. Ruotsissa vastaava paikka oli nimeltään Blåkulla. Eilinen esitelmöitsijä kertoi, että Suomen papit olivat nimenomaan sopineet keskenään, ettei eurooppalaisia juttuja noita-akkojen seksimatkoista kerrota kansalle eikä tietämätön rahvas niitä oma-aloitteisesti pystynyt keksimään. Kyöpelinvuoren sijaitseminen Suonenjoella on seikka, joka olisi syytä huomioida seudun matkailua kehitettäessä. Suomalaisen kansanperinteen mukaan Kyöpelinvuori on siveiden naimattomien naisten paratiisi, ja tämän maineen vuoksi Kyöpelinvuorelle olisi syytä rakentaa vaikkapa moderni vapaa-ajankeskus kylpylöineen. Nyt kuntavaalien alla ehdokkaat voisivat huomioida idean. Kommentit (0)
Akupunktio	14.03.2017, 18:38
Eilen mainittu kansanedustaja-lääkäri Pauli Räsänen toi yhdessä veljiensä kanssa akupunktion Suomeen 1970-luvun alkupuolella. Silloin akupunktiohoitoon asetettiin suuret toiveet, mutta jotenkin tuntuu, että viime aikoina sen suosio on maassamme hiipunut. Monet puhuvat akupunktiosta jopa lumelääkintänä. Tosin Räsäsen vasemmistolaiset veljekset eivät olleet ihan ensimmäiset akupunktiohoitajat Suomessa, sillä jo 1930-luvulla sisällissodassa kyseenalaista mainetta hankkinut upseeri Hans Kalm harrasti asiaa. Hans Kalm luopui everstin arvoisena sotilasurasta pian sisällissodan ja Viron retken jälkeen ja muutti Amerikkaan. Siellä hän ilmeisesti tuli jonkinlaiseen synnintuntoon ja opiskeli vaihtoehtolääkäriksi perehtyen samalla myös akupunktioon. Sen verran Kalmilla oli jo upseeriajaltaan kokemusta terveydenhuollosta, että hän oli mukana siinä hiihtopartiossa, joka löi sisällissodassa lihoiksi Kuhmoisten sotasairaalan potilaat ja myös sairaalan henkilökunnan. Samassa partiossa hiihteli myös Lauri "Tahko" Pihkala, josta myöhemmin tuli suuri suomalainen urheilufilosofi. Hänen keksintöään ovat koulujemme hiihtolomat. Hiihtolomilla ei pyritty parantamaan vain kansanterveyttä, vaan samalla haluttiin kasvattaa myös hiihtotaitoisia sotilaita pitkän itärajamme turvaksi. Kommentit (0)
Pauli Räsänenkin lähti	13.03.2017, 18:59
Eilen oli Helsingin Sanomissa helmikuussa 81-vuotiaana kuolleen lääkärin ja kansanedustajan Pauli Räsäsen muistokirjoitus. Hän on historian ainut Kärkkäälässä syntynyt kansanedustaja, vaikka eduskuntaan mies valittiin Oulun vaalipiiristä.  Räsäset ovat ihan Kärkkäälän kylän ja myös Kärkkäälän koulupiirin rajoilta ja joku voisi määritellä heidät ei-kärkkääläläisiksi, sillä jotkut Räsäsen lapset kävivät Kärkkäälän kansakoulussa, jotkut Sammalselän, mutta joka tapauksessa  Kärkkääläntien varressa sijaitsee Räsästen kotitalo Rastila ja kärkkääläläisinä minä heitä pidän. Pauli Räsänen toimi kansanedustajana 14 vuotta ja jäi maamme poliittiseen historiaan varsinkin siitä, että hän hallitsi suvereenisti sekä Suomen eduskunnan että Pohjoismaiden parlamenttien hiihtomestaruuskilpailuja, vaikka norjalaisilla oli asettaan lähtöviivalle jopa hiihdon olympiavoittajia. Tosin siihen aikaan poliitikkojen hiihtoharrastus oli lähinnä amatöörien puuhastelua. Sittemmin tilanne on muuttunut ammattimaisempaan suuntaan ja puhutaan, että esimerkiksi valtioneuvos Harri Holkeri, Kok, joutui uhraamaan harjoitteluunsa jopa vapaa-aikaansa. Pari iltaa sitten kirjoitin blogillani Mannerheimista ja myös Pauli Räsänen on kunnostautunut Marskista kirjoittaessaan. Nimittäin Suonenjoen Yhteislyseossa piti joskus 50-luvulla laatia äidinkielen tunnilla aine Suomen marsalkasta. Myös tuleva SKDL:n kansanedustaja ja pohjoismaisten parlamenttien moninkertainen hiihtomestari Räsänen teki työtä käskettynä. Ilmeisesti hän kirjoitti ihan rehellisesti, mitä mieltä hän Mannerheimista todella oli ja ehkäpä hän kiinnitti myös huomiota tämän persoonaan kytkeytyviin ristiriitaisuuksiin, koska sai aineensa johdosta käytöksen alennuksen. Jostain syystä aine joutui myös kouluhallituksen syyniin ja sieltä se kuulemma palautettiin varustettuna arvosanalla täysi 10.   Kommentit (0)

Moskovan illat ja Moskovan valot	13.03.2017, 18:52
Kannaksen kaleidoskooppi-teoksen kirjoittanut Arvo Tuominen on viisas ja laajasti sivistynyt henkilö, mutta minä, joka en huomaa malkaa omassa silmässäni, löysin yhden rikan Tuomisen silmästä. Hän kertoo, että suosittu venäläinen säveltäjä Vasili Solovov-Sedin olisi säveltänyt vuonna 1956 Kellomäellä maailmanmaineeseen kohonneen sävelmän Leningradin illat, jonka nimi tietyistä poliittisista syistä muutettiin pian Moskovan illoiksi. Tuomisen tieto Moskovan iltojen sävellyspaikasta on varmastikin oikea, mutta väärän laulun sanat hän on liittänyt tarinaansa. Nimittäin se karaokeväen suosima iskelmä, joka alkaa sanoilla "sinut kerran löysin ystäväin", on nimeltään Moskovan valot. Sen laulun on säveltänyt Tihon Hrennikov. Moskovan illoissa lauletaan siitä, että "metsässä ei liikahda lehtikään", kuten jokainen yhteislaulua harrastava tietää. Käsittääkseni alkuperäisessä sanoituksessa kerrotaan Moskova-joen illasta, ei Moskovan jättiläiskaupungin illasta. En ole ihan varma, ovatko Moskova-joen illat ihania, koska tietääkseni Moskova-joen nimi on suomensukuisten merjalaisten antama ja se lienee samaa alkuperää kuin meillä suomen kielessä käytetty sana "moska". Kommentit (2)
Mannerheimin huorpoeka	13.03.2017, 18:50
Viime aikoina on sattuneesta syystä kirjoitettu paljon marsalkka Carl Gustav Mannerheimista ja hänestä on paljastettu monia salassa pidettyjä asioita. Teemu Keskisarja kertoi viime syksynä kirjassaan, että Mannerheim sai nöösipoikana homosteluharrastuksensa vuoksi potkut Haminan kadettikoulusta. Martti Turtola paljasti uutuuskirjassaan, että Marski oli alkoholin suurkuluttaja, joka tissutteli sekä mietojen että väkevien kanssa niin, ettei ei juuri selvää päivää nähnyt. Kansankielellä mies oli juoppo. Minä taas kerroin blogillani, että Mannerheim oli armoton kissan tappaja, joka ampui kissan heti, kun se kiväärin kantaman piiriin eksyi. Kissarakkaana ihmisenä tapa minua kauhistuttaa, mutta ymmärrän asiaa kyllä pitkälle, koska korkeasta upseerista on varmasti sietämätöntä tavata otus, joka ei häntä vähimmässäkään määrin tottele. Mutta kovin paljastus löytyy Arvo Tuomisen juuri ilmestyneestä kirjasta Kannaksen kaleidoskooppi. Tuomisen mukaan Vammelsuussa asunut taidemaalari Valentin Serovin olisi maalannut vuonna 1907 Carl Gustav Emil Mannerheimin ja ballerina Jekaterina Geltserin vuonna 1902 syntyneen pojan muotokuvan. Tarinan mukaan poika annettiin adoptioon Sveitsiin ja Mannerheim kantoi kuvaa mukanaan aina vuoteen 1940. Missä kuva on nyt ja mitkä olivat Marskin lehtolapsen myöhemmät vaiheet olisi ilman muuta jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin pikaisesti väitöskirjassaan selvitettävä. Kommentit (0)
Totuus on tarua ihmeellisempää jalkapallossakin	13.03.2017, 18:50
Kyllä en ollut silmiäni uskoa, kun teksti-tv:llä luki aamulla tulikirjaimin, että Mestarien liigan ottelussa Barcelona oli kukistanut Paris Sain Germanin lukemin 6-1. Edellisen joukkueiden kohtaamisen oli vastaavasti pariisilaiset voittaneet 4-0, ja sen lopputuleman jälkeen ainoastaan täysin asiaa tuntematon olisi voinut väittää, että otteluparista selviää jatkoon Barcelona. Reaalimaailmassa ei tuollaisia yllätyksiä pitäisi voida tapahtua.  Ilmeeni on hyvin mietteliäs. Kuitenkaan tietooni ei ole tullut, että vedonlyöntimarkkinoilla olisi ollut pelin alla epätavallista liikehdintää.  Muistan kuitenkin, että Suomen mestaruussarjassa on kerran tapahtunut vielä suurempi yllätys. että joskus 60-70-lukujen vaihteessa erästä työläisjalkapalloseuraa, nimi jääkööt mainitsematta, uhkasi sarjasta putoaminen. Syksyn viimeisellä kierroksella sarjapaikan olisi pelastanut vain se, että vaarallinen kilpailija olisi hävinnyt oman ottelunsa ja työläisjalkapalloseuran  olisi sen lisäksi pitänyt voittaa oma pelinsä noin kymmenellä maalilla. Toisella puoliajalla kiiri työläisjalkapalloilijoiden korviin tieto, että vaarallinen kilpailija olikin hävinnyt ja siitä tiedosta työläispalloilijat saivat niin paljon virtaa, että mättivät vastustajan pömpeliin sarjapaikan säilymiseen vaaditut noin kymmenen maalia. Pikkuisen tapahtumien kulkua silloinkin ihmeteltiin ainakin Savon Sanomien urheilusivulla, mutta poliisitutkintaan ei ryhdytty asian johdosta. Kommentit (0)
Vanha ihmeaine	09.03.2017, 19:21
Eilisen juttuni kommentista ymmärsin, että ihmeaine L-karnatiini on jonkinlainen lisäravinne eikä se sitten välttämättä olekaan dopingia. Se siis kuuluu sille Mika Myllylä-vainaan harmaalle vyöhykkeelle. Sillä vyöhykkeellä lienee paljon tavaraa, josta ei julkisuudessa huudella. Ihmettelen, ettei eräästä muutama vuosi sitten Suomessa kehitetystä harmaan vyöhykkeen ihmeaineesta ole pitkään aikaan julkisuudessa huudeltu. Muistaakseni noin vuonna 2009 painija-lääkäri Tuomo Karila ja antidopinglääkäri Timo Seppälä alkoivat markkinoimaan todella lupaavalta vaikuttavaa tehonlisääjää urheilijoille. Mielenkiintoista oli, että tuotteen keksimisen taustalla oli  AIV-rehun säilymiseen keskittynyt tutkija Pentti Hietala. Tätä Alfa-Hica-nimistä kemikaalia käytettiin ensiksi parantamaan rehun säilyvyyttä. Sivuseikkana havaittiin, että sitä nauttineet eläimet kasvoivat isommiksi ja tuottivat enemmän. Alfahydroksi-isokapronihapon vaikutus on siis osoitettu tieteellisesti. Urheilijoille tällä lisäravinteella luvattiin 3-5 kiloa lisää rasvatonta lihasta. Antidopinglääkäri Seppälä vakuutti, ettei kysymyksessä ollut kielletty menetelmä. Minä, joka olen luonnostaan pahansuopa ja epäluuloinen ihminen, epäilen, että monien merkittävien urheilusaavutusten taustalla saattaa hyvinkin olla tämä karjataloutta varten  kehitetty AIV-liuos. Kommentit (0)