Viskiä, viskiä! 13.10.2014, 17:39   Media on antanut yksinkertaisen kansan uskoa, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto on kieltänyt viski-sanan käytön myös yksityisiltä blogisteilta muista tahoista puhumattakaan. Ihan tulee aika, jolloin maailmalla mukamas puhuttiin, että Suomen kirjastoista kielletään Aku-Ankka-lehti epäsiveellisenä.   Epäilen, ettei totuus tässä viski-sanan kieltoasiassa ehkä sittenkään ole ihan niin yksinkertainen mitä lööpeissä väitetään. Monta kertaa hyvä tarina on harmillisessa ristiriidassa totuuden kanssa.   Aion nyt kuitenkin uskaliaasti testata lain rajoja ja jatkan eilen mainitun Erkki Tuomiojan tiimoilta, koska tavallaan hänkin liittyy viskiin, sillä Tuomiojan vaari  kansanedustaja Sulo Wuolijoki oli lämmin viskin ystävä, kuten mm. Väinö Tanner muistelmissaan paljastaa.   Muistelmissaan Tanner kertoo olleensa paikalla silminnäkijänä yksikamarisen eduskunnan alkuaikoina, kun porvaripuolen Pekka Ahmavaara ja Sulo Wuolijoki kehuskelivat toisilleen voimiaan. Ja kuinka ollakaan hetken päästä miehet olivatkin käsikähmässä. Wuolijoki oli hintelä mutta voimakas ja taitava. Ahmavaara oli sen sijaan vanttera ja lihava. Hän ei tosin näyttänyt laisinkaan tuntevan ranskalaista painia.    Seurauksena oli, että yhtäkkiä nähtiin Wuolijoen heittävän Ahmavaaran päänsä ylitse lattiaan että jysähti. Sivustaseuraavat pelkäsivät vähintään luita katkenneen, kun yli satakiloinen mies rojahti korkealta lattiaan. Ihme kyllä ei siinä sen kummempaa tapahtunut.     Työväenluokan moraalista huolestunut Otto Kuusinen epäili ottelun jälkeen, että Sulo Wuolijoki haiskahtaa selvästikin viinalle. Syytetty itse kiisti asian jyrkästi. Hänen mielestään ei ollut mahdollista, että hän haiskahti viinalle, koska hän oli nauttinut ainoastaan viskiä.           Kommentit (0) Siinä syntyy vielä rumihia 12.10.2014, 18:14   Dramaattisia hetkiä elettiin maamme poliittisessa elämässä tammikuun 20. 1993, mikäli yhtään on uskominen Erkki Tuomiojan kirjaa Siinä syntyy vielä rumihia, ja miksi ei olisi uskominen.Hallitus ja oppositio kävivät aamuyön tunteina tiukkoja neuvotteluja isänmaan pelastamisesta. Suomi ei kuitenkaan ollut ajautumassa Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen, kuten yleisesti uskottiin, sillä ainakin presidentti Koivisto piti moista näkemystä pelkkänä toiveajatteluna.   Siteeraan suoraan Erkki Tuomiojan päiväkirja merkintää yön tapahtumista: "Hallituksen puolelta äänessä on melkein yksinomaan Aho, juuri yhtä komentelevana ja kuurona kuin hänen neuvottelijanmaineensa kertoo. Viinanen käyttää satunnaisia puheenvuoroja, Salolainen nuokkuu ja kuorsaa neuvottelujen loppuvaiheessa niin kovaa, että Viinanen pyytää Seppästä puhumaan vähän kovempaa että Salolaisen vieressä istuvana kuulisi mitä pöydän toiselta puolen sanotaan. Hallitusryhmyrit vaikenevat tyystin, heistä myös Sasi lisäksi ottaa torkkuja. Mahtavaa tämä Kokoomuksen panos." Kommentit (0) Paavo Talvela 12.10.2014, 17:47 Teemu Keskisarja, joka on entinen roskakuski ja putkimies, joka ei oppinut lukemaan piirustuksia, vaan joutui lukemaan itsensä dosentiksi, on julkaissut taas mielenkiintoisen kirjan sotahistoriasta nimeltään Tolvajärven jälkeen. Kirjan keskeinen päähenkilö on kenraali Paavo Talvela, jonka johtama operaatio Tolvajärvellä saattoi muuttaa koko Talvisodan lopputuloksen. Epäilen, että Talvela liittyy Suonenjoenkin vaiheisiin. Erään Karjalan matkan bussikuskimme, joka tiesi sotahistoriasta kaiken, koska oli kuljettanut montaa sotaveteraani porukkaa Karjalan korvissa, tiesi kertoa, että jatkosodassa kaikkein kauimmaksi inhaan itään pääsi se pataljoona, joka oli koottu suurelta osin suonenjokelaisista miehistä. Itäisin rintaman kohta taisi olla nimeltään Konselkä tai jotain sinne päin. Sinne Suonenjoen miesten eteneminen pysähtyi, kun vastaan tuli jotain siperialaisia hiihtojoukkoja, ja paljoa ei tarvinnut päätään nostaa, kun sai napin ohtaansa. Olen kuullut, että pidemmällekin olisi yritetty, mutta joukoissa ilmeni jotain hämminkiä, josta en ole löytänyt sotahistoriasta virallista tietoa. Sovan käyneet Kärkkäälän miehet kuiskivat, että sodasta kylliksi saaneet joukot hyökkäämisen sijasta vetäytyivätkin jonkin paikkakunnan kirkkoon lämmittelemään ja myöhemmin näitä lämmittelijöitä alettiin kutsu kirkkomiehiksi. Tämä tapaus saattaa hyvinkin liittyä Keskisarjan kertomaan tapaukseen, jossa hyökkäysintoinen armeijakunnan komentaja Paavo Talvela aikoi erään hässäkän jälkeen ihan tosissaan ammuttaa eräästä pataljoonasta ensihätään joka kymmenennen miehen jäljelle jääneiden sotainnon nostattamiseksi ja mikäli sekään konsti ei olisi tehonnut, koko pataljoona olisi lakaistu konekivääreillä pois jaloista. Onneksi Mannerheim puuttui tapahtumien kulkuun ja katsoi, että ukkoja on jo muutenkin liian vähän. Pitäisi jostain selvittää, olivatko kotipuolen kirkkomiehet keskeisessä roolissa tässä tapauksessa. Kommentit (0) Honkavainaja 12.10.2014, 20:38   Pitäydytäänpä vielä petäjä-aiheeseen. Tuollainen oli Uukuniemen toiseksi mahtavimman hongan kohtalo, joka juroi Muukkosenkalion laella. Puun kaatoi myrsky toissa talvena. Uskon sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että tämä yksilö aloitti elämänsä niihin aikoihin, kun Kolumbus vei tuhkarokon ns. Uudelle Mantereelle.   Honka oli niin valtava, ettei sitä nykyajan metsätalousvälineillä olisi saatu nurin, joten sen elämäntarkoitus ei ollut hyödyntää maamme puunjalostusteollisuuden tarpeita. Sen verran se palveli ihmiskunnan tarpeita, että yksi sen oksista on katkaistu veneen kölipuuksi; siitäkin tapauksesta on voinut kulua jo sata vuotta. Tuon petäjän oksatkin olivat tavallisen männyn kokoisia. Kommentit (0) Askon raunio 09.10.2014, 17:54   Eilen mainitun Askolan talon takaa synkästä metsästä löytyy uskoakseni kaskiviljelijä Asko Korhosen huolella tekemiä kivikasoja. Ne ovat uhmanneet aikaa ja routaa pitkälti toista sataa vuotta ja pysyneet ihan vatupassissa. Minä, nykyajan menevä mies, eli todennäköisesti turhan kiireen vuoksi ennenaikaiseen hautaan menevä mies, en ehtisi, en osaisi enkä viitsisi noin paljoa panostamaan kivien kasaamiseen.   Kun alkaa oikein järjen kanssa miettimään, niin huomaa, että tuollaisten taideteosten pystyttäminen vaatii hyvää taiteellista silmää ja hyvää avaruudellista hahmottamiskykyä, vaikka kaskiviljelijä Asko Korhonen ei ollut moisista asioista kuullutkaan. Luulen, että Asko kasasi nuo kivet noin siististi, koska sellainen näytti hyvältä. Tuskin kasken viljelyä olisi yhtään haitannut se, että raunio olisi ollut matalampi ja laajempi.   Muuten Kärkkäälän metsistä löytyy paljon noita raunioita, joiden uskotaan olevan kaskiviljelyn peruja. Joskus on kyllä käynyt mielessä, että jospa ne eivät olekaan maanviljelyskulttuurin tuotteita, vaan lappalaisten hautoja. Jostain olen lukenut, että Sisä-Savossakin olisi lappalaisia liikkunut vielä 1600-luvulla. Lappalaisten jäljiltä Suomesta on löydetty tuhansia ns. lapinraunioita. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapinraunio Kommentit (0)     Viljami Vepsäläinen	08.10.2014, 17:59
Maailmassa monta on ihmeellistä tai ainakin epätodennäköistä asiaa. Päivällä menin syömään Kuopion suuressa kaupungissa, jossa on kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja syömispaikaksi. Törmäsin ruokapaikassani ihan täysin sattumalta Askolan Helmiin ja Olliin, jotka eivät varmasti käy Suonenjoelta asti Kuopiossa montaa kertaa vuodessa. Helmi antoi minulle tuon kuvan, jonka hän oli ottanut vasiten mukaansa sen varalta, että törmäisi minuun. Kuopiossa on 105.000 asukasta, eli todennäköisyys sattumanvaraiseen törmäykseen on pieni.   Olin joskus peräänkuuluttanut Viljami Vepsäläisen kuvaa ja Helmi oli sellaisen löytänyt. Viljami oli lapsuudessani kärkkääläinen merkkihenkilö. Hän oli niitä viimeisiä eränkävijäesi-isiämme. Tosin Viljamin eränkäyntiharrastusta rajoitti se, että hän oli melkein sokea. Nuorena miehenä oli häneltä räjähtänyt haulikko silmille, kun patruunoissa oli käytetty sotilaskiväärin ruutia, joka oli vähän turhan ärhäkkää ainetta.   Metsästysharrastusta tapaturma ei kuitenkaan estänyt - korkeintaan vähän hidasti. Ensimmäisiä asioita, joita elämässäni muistan, on se, kun Viljami Vepsäläinen ampui pihakuusestamme oravaa. Isäni seisoi ampujan takana johtamassa tulta ja kyllähän siinä kurrelle huonosti lopulta kävi ja se pääsi ainuvastaan, kun vastassa oli kaksi raavasta miestä.   Muuten kun oikein tarkkaan katsoo tuota keskellä seisovan Viljamin piirteitä, niin huomaa yhdennäköisyyden iskelmälaulaja Erkki Junkkariseen, joka laskujeni mukaan on Viljamin serkku. Kuvassa on Viljamin ja hänen vaimonsa Alinan lisäksi Askolan väkeä.Hevosen, jonka persaus näkyy kuvassa, oli nimeltään Kiri. Kommentit (0)
Puunhalaaja	07.10.2014, 19:50
Tuo on se Uukuniemen kolmas merkittävä petäjävanhus. Merkittävin, eli ns. alttaripetäjä, joka kasvoi historian saatossa tuhoutuneen ortodoksikirkon tontilla, tuhosi metsän omistaja dynamiitilla 1950-luvulla kyllästyttyään satunnaisiin puun "lyytijiin" eli palvojiin. Toiseksi merkittävin noin 500-vuotias vanhus seisoi Hevoskalliolla toissa talveen asti, jolloin se sortui myrskyn edessä.   Tämä mahtava, mutta kahta muuta selvästi pienempi honka seisoo Uukuniemen kirkonmäellä. Satunnainen matkailija on pysähtynyt puuta halaamaan. Ilmeisesti tarkoitus on imeä siitä jonkinlaista maailmankaikkeuden rakkauden energiaa. Satunnainen halaaja on pukeutunut asiallisesti, koska hirvestyskausi on alkanut ja maastopuku estää se, että satunnainen halaaja kaadettaisiin hirvenä.   Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi antaa, väitän tuon puun olevan 400-vuotias. Puu on niin vanha ja niin keskeisellä paikalla, että en keksi yhtään kappaletta syitä, miksi se ei ole voinut toimia ns. piiskauspetäjänä, johon köytettynä rikoksentekijät sovittivat tekonsa, ennen kuin vankilalaitos keksittiin. Kommentit (0)
Ja siinä meni kultamitali sekä rahakas eurosarjapaikka	06.10.2014, 18:56
Loppukesästä näytti jo siltä, että kuopiolainen juniorijalkapalloilu äityy ennennäkemättömälle tasolle ja että kuopiolaiset juniorijoukkueet voittavat kaikki merkittävät valtakunnan sarjat. A-ja B-pojat sekä B-tytöt johtivat sarjojaan pitkään. Lopulta kävi kuitenkin niin, että vain A-juniorit voittivat Suomen mestaruuden, B-pojat jäivät SM-hopealle ja B-tytöt, jotka voittivat alkulohkonsa, jäivät mitalitta, kun hävisivät ensimmäisen pudotusottelun. A-junnujen mestaruus oli muistaakseni 35. Kuopioon tullut jalkapalloilun Suomen mestaruus; vertailun vuoksi mainittakoon, että veljeskaupunki Jyväskylä on voittanut vain yhden mestaruuden.   Kesän vaikuttavin urheilusuoritus nähtiin alkusyksystä Keskuskentällä, jossa Kupsin B kohtasi Espoon Hongan. Kuopiolaiset hallitsivat peliä mielin määrin ja 5 - 0 olisi ollut kenttätapahtumiin oikeutettu lopputulos. Kuitenkin ottelun lisäajalla Kups johti vain 2 - 1 ja sitten yksi väsynyt honkalainen jaksoi vielä tuoda pallon kotijoukkueen rangaistusalueelle, jonne hän myös kaatui näyttävästi. Erotuomari osoitti epäröimättä rankkaripistettä ja silloin huomasin sanovani ääneen, että "ja siinä meni kulta".   Ja niin siinä menikin. Ottelu päättyi tasan, ja Hjk ohitti sarjapisteissä Kupsin eikä sitä eroa onnistuttu enää loppupeleissä kuromaan umpeen. Vieläkin harmittaa, vaikka tuomari virheestä ei välttämättä kysymys, sääntökirjan mukaan hän toimi ihan oikein. Kupsilaisten olisi kannattanut rikkoa jo selvästi ennen rangaistusaluetta, jos kerta vastustajaa ei muuten saatu pysäytettyä..   Vähän samanlainen tapaus oli nähty vähän aiemmin miesten ottelussa Kups - Maarianhaminan IFK. Silloinhan kupsilaisten kulmapotkun jälkeen pallo pomppasi keskikentälle jääneelle piskuiselle Petteri Forsselille, joka juoksi yksin läpi, koska samankokoinen Aleksi Paananen, joka ei ole muistaakseni koskaan varoitusta saanut, ei kehdannut tarttua Forsselin paidanhelmaan, kuten kuka muu tahansa olisi tehnyt. Siinä menivät kuopiolaisilta eurosarjapaikka ja ihan hyvät rahat sivu suun.   Pienet sattumat ratkaisevat välillä maailmanhistoriassa suuria asioita. Keskikoulun historiantunnillakin opetettiin, että elleivät kristityt eurooppalaiset olisi voittaneet islaminuskoisia  arabeja Poitiersissä Ranskassa lokakuussa 732, olisivat avaruuslennot tapahtuneet jo 1700-luvulla, koska arabit olivat siihen aikaan tieteellisteknisessä kehityksessä paljon edellä eurooppalaisia. Kommentit (0)
KTP	05.10.2014, 18:26
Yllättäviä asioita tapahtuu maamme jalkapalloilussa. Kotkan Työväenpalloilijoiden nousu Veikkausliigaan näytti jo lähes kirkossa kuulutetulta. Yhdeksän kierrosta sitten kotkalaiset johtivat Divaria 11 pisteellä, mutta niin vain HIFK tuli lopussa ohi ja nousi. Tuollaista ihmettä ei pitäisi tässä reaalimaailmassa tapahtua.   Jos jossain muualla maailmassa tapahtuisi moista ja jollain muulla sarjatasolla, niin varmaankin moni asianharrastaja tutkisi, että onko Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla ollut epätavallista liikehdintää. Mutta ei ole tiettävästi ollut epätavallista liikehdintää Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla. Rikkaat ruotsinkieliset jalkapalloilijat todennäköisesti voittivat kotkalaiset työläisjalkapalloilijat ihan puhtain asein.   Kotkassa oli syksyn viimeistä ottelua katsomassa peräti 4200 maksanutta. Muistellen, ettei Kuopiossa päästy ylemmällä sarjatasolla tällä kaudella lähellekään 4000 katsojan haamurajaa. Kyllä Kotka olisi pääsarjapaikan ansainnut, ja ehkä nousu vielä tapahtuukin, koska Hongan talous on kuralla ja sitä kautta Kotkakin voisi vielä nousta.   KTP:n uusi tuleminen toisi väriä Veikkausliigaan. Muistan, että Kuopiossa oli Kups-KTP-peleissä muinoin suuren urheilujuhlan tuntua, koska kotkalaisfanit ovat hauskaa väkeä. He eivät juoneet sellaista rähinäviinaa kuin esimerkiksi lahtelaiset jalkapallohuligaanit.Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan hyvää jalkapallomusiikkia. http://www.youtube.com/watch?v=we494lweRd0 Kommentit (0)
Kuppikivi	04.10.2014, 16:48
Uukuniemen leirintäalueen rannalta löytyy kuvan kummallinen kivi. Sen uskotaan olevan ns. kuppikivi. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo kuppikivistä seuraavaa: Kuppikivet ovat muinaisjäännöksiä, kiviä tai kalliopintoja, joissa on yleensä useita suhteellisen pyöreitä uurrettuja koloja, niin sanottuja uhrikuoppia.[1] Kolot on tehty viimeistään rautakaudella, mutta ei tiedetä miten. Suomessa kuppikiviä on varsinkin maan länsi- ja eteläosissa. Suomesta tunnetaan yli 350 kuppikiveä. Niiden käyttö on jatkunut historialliseen aikaan, syrjäisillä paikoilla 1900-luvulle.[2][3] Tällöin niiden käyttö on liittynyt esimerkiksi sairauksien parantamiseen.[4] Kivien kuoppien merkityksestä on useita oletuksia ja kansanperinteitä. Usein kivet ovat uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa.[3][5][6] Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus.[1] Loitsuissa myös kipuja ja vaivoja karkotetaan kiven reikiin.[3] Ruotsissa kuppikivien katsotaan olleen käytössä jo kivi- ja pronssikaudella. Niiden on oletettu liittyneen auringonpalvontaan ja hedelmällisyysmenoihin, myöhemmin myös vainajien palvontamenoihin.[3]     Uskotaan myös, että kuvan kuppikivi on toiminut myös ns. kouraisukivenä, josta karjalainen kauppamies kouraisi muinoin onnea kauppareissulle lähtiessään.  Karjalaiset olivat kovia kauppamiehiä ja keskiajalla Karjalassa mies ei ollut mikään mies, ellei ollut Konstantinopolissa käynyt. Jo silloin Turkki oli suosittu matkailukohde.   Kuvan kiveen liittyvä tarina on ihan hyvä, mutta monta kertaa hyvä tarina on ikävässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Jututin erästä arkeologia kiveen liittyvistä uskomuksista, ja hänen mielestään kuvan kivi on mielenkiintinen luonnonnähtävyys, mutta tieteellistä näyttöä muusta ei sitten olekaan. Kommentit (0)

 

 

 

Erilainen Tuntematon sotilas	03.10.2014, 18:52
Älkää hyvät ihmiset lukeko tätä tyhjänpäiväistä kirjoitusta, vaan käyttäkää aikavähänne hyödyllisesti ja kuunnelkaa Yle Areenalta heti paikalla Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaversio. Se on ihan erilainen versio kaikille tutusta romaanista. Kuunnelman ensimmäinen osa on kuultavissa enää neljä päivää, joten siitä vain kuuntelemaan. http://areena.yle.fi/radio/2331514   Uutta ja erikoista Tuntemattoman kuunnelm versiossa on se, että sotamies Rahikaisen sanotaan suoraan olevan ihmiskauppaa harrastavan ihmishirviön, kapteeni Kaarnan väitetään olevan natsin ja sotamies Sihvosen lievästi kehitysvammaisen. Jos nyt joku oli lievästi kehitysvammainen, niin sellainen oli sotamies Riitaoja.   Rahikainen ei ollut minusta ihmishirviö eikä pidetty Kaarna natsi. Muuten yksi suomalaisen elokuvan järkyttävimmistä kohtauksista on Kaarnan kaatumiskohtaus Tuntemattomassa sotilaassa ja sen kanssa järkyttävyydestä kilpailee Simpauttajan Hilppa Ryynäsen kaatuminen.   Simpauttajan kohtauksessa sotainvalidi Hilppa Ryynänen lankeaa maatalousaskareita suorittaessaan pellolleen jonkun sairauden satuttamana. Hilpan vähämielinen poika Otto huutaa hädissään äidilleen, että "äeti, äeti, issee viskas!". Hilppaa näyttelevä Veikko Tiitinen ei voi myöntää heikkouttaan, vaan väittää raivoissaan, että "ei ou viskannu. Minähän istun tässä, kun tämä on minun pelto". Suomalainen mies ei anna helpolla periksi.   Muistin tuon kohtauksen uutta Tuntematonta sotilasta ensi kertaa katsoessani. Siinähän samainen Veikko Tiitinen näyttelee kapteeni Kaarnaa, joka on juuri väitellyt lähettinsä Mielosen kanssa, että onko se tankki vai panssaritorjuntatykki, joka sivaltelloo. Sitten kranaatti tappaa Kaarnan, joka ei voi kuollessaankaan antaa periksi, vaan väittää viime sanoikseen, että "tankki se on perkele". Siinäkään suomalainen mies ei antanut helpolla periksi.   Kohtaus on järkyttävä, mutta minua tämä kohtaus alkoi elokuvateatterissa sopimattoman kovasti naurattamaan, kun muistin Simpauttajan tapauksen, jossa Veikko Tiitistä oli viskannut edellisen kerran. Kommentit (0)
Puheeksiottokeskustelu	02.10.2014, 18:03
Onneksi nykyään työmaajuopottelu on maassamme ihan lapsen kengissä, sillä työnantaja on velvollinen puutumaan nopeasti asioihin puheeksiottokeskusteluin ja hoitoonohjauksin. Panu Rajalan Olavi Paavolais-kirjasta ilmenee, että asiat eivät olleet niin hyvällä tolalla 60-luvun Yleisradiossa, jossa tunnettu sekakäyttäjä ja kulttuurihenkilö Olavi Paavolainen toimi Radioteatterin johtajana.   Olavi Paavolaisen alaisena työskenteli Harri Kaasalainen. Tämä piti esimiestään esikuvanaan ja koetti kaikin tavoin jäljitellä tätä. Esimiehen vaikutus ei ollut pelkästään myönteinen. Kun ystävien lähetystö kävi pyytämässä, että johtaja Paavolainen pitäisi silmällä alaisensa alkoholinkäyttöä, Olavi vastasi tuohtuneena: “Herra Jumala, minähän olen jatkuvasti sanonut Harrille, että sinä et saa pitää ginilasia kirjoituspöydällä, se on pantava ikkunalaudalle verhon taakse!”   Muistanpa samankaltaisen tarinan Heinolan kaupungin historiasta. Kauan kauan sitten kaupungin hevosmiehenä pitkään toiminut miehenpuoli oli vuosikymmeniä lähtenyt töihin Jaloviinapullon kanssa. Ongelmia ei syntynyt, koska hevonen pitäytyi päihteettömässä elämäntavassa ja hallitsi tehtävänsä. Kun uudet tuulet alkoivat puhaltamaan työelämässä, ohjattiin tämä hevosmies kaupunginjohtajan puhutteluun.   Silloinen kaupunginjohtaja  keskusteli ymmärtäväisesti alaisensa kanssa ongelmasta ja kaivoi sitten lopuksi oman työpöytänsä laatikosta oman Jaloviinapullonsa ja totesi mietteliäästi, että "tästä samasta asiastahan myös minua on usein arvosteltu". Kommentit (0)
Orankivaara	02.10.2014, 18:04
Uutisvuodosta koko kansalle tutuksi tullut Jari Tervo on toiminut siinä sivussa myös kirjailijana ja julkaisi juuri muistelmiensa toisen osan nimeltään Revontultentie. Muuten hyvä ja uskottava kirja, mutta yksi seikka vaikuttaa epäuskottavalta ja se yksityiskohta saattaa kirjan muunkin uskottavuuden kyseenalaiseksi.   Nimittäin peruskoululainen Jari Tervon marxilais-leniniläisen historianopettajan nimen kerrotaan olevan Orankivaara, joka mukamas on tyypillinen lappilainen, tarkemmin kolarilainen nimi, mutta niin asiantila ei ole. Tarkistin juuri puhelinluettelosta, Suomesta ei löydy yhtään Orankivaaraa. Mielestäni kenenkään uskottavan suomalaisen sukunimi ei voi olla Orankivaara. Jostain Borneon tai Sumatran suunnalta saattaa sen kaltaisia nimiä löytyä.   Muuten Revontultentien henkilöhahmot ovat hyvinkin uskottavia. Berliinin nuorisofestivaaleilla Jari törmää Ilkka-nimiseen Turun suunnalla vaikuttavaan kokoomuslaiseen nuorisopoliitikkoon, joka oli kiivas urheilumies ja sairaalloisen innostunut siitä muuvanniin värkistä. Hyvin todentuntuinen henkilö.   Lisäksi keskustalainen vähän tärkeä, mutta tomera Jorma-niminen eteläpohjalainen nuorisopoliitikko on niin etevänoloinen, että hänestä uskotaan olevan kypsemmällä iällä ainesta jopa esimerkiksi Kemijärven kaupunginjohtajaksi. Kyllä siltä Jormalta olisi sittemmin Kemijärven kaupungin johtaminenkin onnistunut. Kommentit (1)
Sputnik	30.09.2014, 17:58
Viime yönä yritin löytää Uukuniemen tähtikirkkaalta taivaalta sputnikkeja eli tekokuita, joiksi niitä nykyään virallisesti kutsutaan. Kuopion suurkaupungissa on niin paljon valosaastetta, ettei tähtitutkimus siellä onnistu. Yhtään en keksinyt.   Lapsuudessani kylmän sodan vuosina vakoilusatelliitteja oli taivas täynnä. Tosin saattaa niitä olla nykyäänkin paljon, mutta aamuinen Hesari kertoi syyn, miksi niitä ei enää näy. Tämän päivän satelliitit ovat vain sellaisia maitokannun kokoisia. Ensimmäinen sputnikki oli katiskan kokoinen ja painoi 80 kiloa.   En ole ainut, joka on elämässään pettynyt sputnikkien tarkkailussa. Ylen arkistosta löytyy haastattelu, jossa professori Järnefelt kertoo, kuinka hän yhdessä maisteri Pippingin ja ylioppilas Seveniuksen kanssa epäonnistuivat maailman ensimmäisen tekokuun havainnoinnissa yliopiston katolta käsin lokakuussa 1957. Tähtitieteilijät valvoivat yönsä turhaan ja Sputnik I jäi heiltä näkemättä, koska he katselivat väärään suuntaan.   Itsensä pöhköiksi lukeneilta tiedemiehiltä jäi siis sillä kertaa sputnikki näkemättä, vaikka kaikki muut kansalaiset siinä onnistuivat. Tosin monet suomalaiset eivät uskoneet Neuvostotekokuuhun, vaan uskoivat vain ryssän ampuneen huopatossun taivaalle.   Tähtitieteen professori Järnefeltin haastattelun kuulee tästä linkistä: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/sputnik_taivaalla_1957_25270.html#media=25274     Kommentit (0)
Myrskyn jälkeen	30.09.2014, 10:31
Myrskyn jälkeen on poutasää Uukuniemen Pyhäjärvelläkin. Tosin ei voi väittää, että metsässä ei liikahda lehtikään. Tuuli pikemminkin taas nousee ja voimistuu ja syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin. Metsään on tullut siis syys, lohduton yön hämäryys.   Mutta onneksi rajalla on rauhallista. Venäjän puolen vartiotornikin on miehittämättä. Olisiko vartiomies eksynyt Ukrainan aroille. Eikä hyvän mökkinaapurin Vladimir Putinin vaatimattoman datsan suunnalta kuulu mekastusta. Putinin, joka alunperin oli Savon Sanomien mukaan Savon Pulkkisia, kesämökki on tiettävästi tuossa ihan lähellä Lahdenpohjan liepeillä.   Nuorempana hän lomaili vähän kauempana Kiimajärven rannalla Karjalan kannaksen suunnalla. Lienee mies jo vanhentunut ja rauhoittunut seksuaalisessa mielessä ja keskittynyt ulkopoliittisiin asioihin, joka on harmi koko ihmiskunnalle. Kommentit (0)

 

 

 

Maailmanpolitiikan arkipäivää	28.09.2014, 16:37
Kyllä on sitten tänä syksynä pihlajanmarjaa niin että. Jonkun pitäisi keksiä noillekin metsiemme mätäneville C-vitmiinirikkaille miljoonille hyötykäyttöä. Nuoruudessani pihlajanmarjoista valmistettiin Sorpus-merkkistä väkijuomaa, jota alan miehet arvostivat hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi.   Vanha kansa uskoi, että hyvä pihlajanmarjasyksy ennustaa sotaa. Nähtäväksi jää, pitääkö uskomus paikkansa. Ajanmerkit ovat huolestuttavia. Itsekin pelästyin männä viikolla, kun Kuopion kadulla saapasteli nuoria ryhdikkäitä ulkomaalaisia maastopukuisia miehiä. He eivät todennäköisesti olleet pieniä vihreitä Putinin miehiä, koska puhuivat saksaa; tai sitten venäläiset ovat todella ovelia ja puhuvat hämäysmielessä saksaa.   Työpaikalla asiantuntija onneksi rauhoitteli minua ja epäili miesten olleen saksalaisia hirvimiehiä. Hallmanneilla on kuulema vanha perinne kutsua ulkomaalaisia metsästysvieraita. Turhaan siis pelästyin, että taas ovat Suomen herrat menneet sopimaan kansalta salaa jotain kauttakulkusopimuksia. Kommentit (0)
Yksityinen sektori	27.09.2014, 19:13
Yksityistäminen on nykyään vallan jonkinlainen muotioikku, ja sen avulla monet uskovat pelastavansa isänmaan. Vaikka Heinola onkin Hämettä, niin siellä on yksityistämisen saralla jo tehty sellaista, mitä muualla ymmärtääkseni vasta suunnitellaan. Ennen kaupunki omisti kuvan pesulan, mutta nyt uudet tuulet näköjään puhaltavat kaupungin kunnalliselämässä, ja Heinolassa on katsottu, ettei pesulatoiminta välttämättä olekaan julkisen sektorin tehtäviä.   Pesula on yksityistetty ja ainakin rakennuksen ennen hieman ankea ilme on muuttunut pirteämmäksi. En tunne tilannetta, mutta epäilen myös hintojen nouseen. Pesula on nimeltään Tango ja se on ihan hyvä nimi pesulalle. Ilmeisesti omistaja on musiikkimiehiä.   Alunperin kuvan pesularakennus oli osa Heinolan ohraviinatehtaan rakennuskombinaattia. Muistelen lukeneeni, että muu osa tehtaasta tuhoutui pommituksessa, joka taisi tapahtua jo pari päivää ennen Jatkosodan virallista alkua. Siinä pommituksessa 16 ihmistä sai surmansa ja 18 rakennusta tuhoutui. Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta myöhemmin Kouvolan hovioikeuden presidenttinä toiminut Heimo Lampi ampui virallisen tilaston mukaan pommittajista alas 2,5 konetta; ihmettelen, miten se kolmannen koneen puolikas pysyi ilmassa.   Lampi on julkaissut muutaman romaanin ja hän liittyy Suonenjokeen ja vähän Kärkkäälänkin suuntaan siten, että Lammen esikoisromaani Lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, ja varsinkin eräs kirjan henkilöistä kytkeytyy vankasti Kärkkäälän historiaan, vaikka muuten tapahtumat sijoittuvat Halolanmäelle. Lampi sai idean kirjaansa toimiessaan auskultanttina Suonenjoella.   Mielestäni Lähimmäistäsi niinkuin itseäsi-teos ei sisällä mainittavia romaanitaiteellisia arvoja; saattaa jopa olla, että se on toinen niistä kirjoista, joita en ole jaksanut loppuun lukea. Toinen kesken jäänyt kirja oli SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiaisen muistelmateos Melkosien kovaa leikkiä.   Heinolan pommitusten syytä on ihmetelty, koska kaupungin ei pitänyt olla venäläisille mitenkään merkittävä kohde.  Selitykseksi on tarjottu sitä, että Pääesikunnan tiedotusosasto sijaitsi kaupungin lähistöllä. On myös puhuttu, että kaupungin paperitehtaalla olisi toiminut huippusalainen trotulitehdas.   Heinolan pommitus aiheutti myös sellaisen vahingon, että yksi osuma tuli tuomiokunnan arkistoon ja tärkeitä asiapapereita tuhoutui. Kuitenkin kuulemma sekä asiakkaat, että henkilöstö olivat tyytyväisiä tapahtuneeseen. Moni ongelma ratkesi saman tien kätevästi. Näin paljasti eräs huippujuristi muistelmisaan, hän oli silloin töissä tapahtumapaikalla. Kommentit (0)
Huumepullapoliisi	26.09.2014, 18:23
Kuopion poliisien huumekohusta palaa mieleeni eräs maailman hauskimmista tapauksista, jonka joku elokuvantekijä voisi hyödyntää tulevassa toiminnassaan. Kauan kauan sitten  Äänekosken putkassa oli säilössä asiakas, jonka tyttöystävä halusi vilpittömästi piristää vangitun pitkää päivää. Niinpä hän leipoi ilmeisesti oman reseptinsä mukaan herkulliset kahvipullat yljälleen.   Paikallinen poliisi ei kuitenkaan suostunut toimittamaan herkkuja vangitulle ja pullat päätyivät lopulta haaskuuseen laitoksen roskakoriin. Sieltä ne kuitenkin kaivoi esille hyötykäyttöön  joku ilmeisen taloudestaan tarkka poliisimies, joka ihan perustellusti oli sitä mieltä, ettei Jumalan viljaa pidä heitettämään haaskuuseen.   Pullakahvit nautittuaan poliisimies istui virka-auton rattiin ja suoritti virka-ajon Äänekosken poliisilaitokselta Suolahden poliisilaitoksen seinään. Ilmeisesti pulliin oli ripoteltu normaalia enemmän unikonsiemeniä tms. ajotaitoa heikentävää.Tapauksesta taisi nousta vallan rikosprosessi, mutta muistelen, ettei roskisdyykkarina toiminutta konstaapelia sentään tuomittu huumautuneena ajosta, joka oikein onkin. Kommentit (0)
Rynnäkkö poliisiasemalle	25.09.2014, 18:24
Kuopio on säilynyt edelleenkin median huomion keskipisteessä, vaikka makkaraperunakohu näyttääkin jo laantumisen merkkejä. Eilisten lööppien suurin uutinen oli sitten se, että Oulun poliisilaitoksen miehet olivat hyökänneet Kuopion poliisilaitoksen tiloihin. Kuopiolaisten sitkeästä vastarinnasta huolimatta poliisilaitos oli ratsattu huumerikosepäilyjen vuoksi ja kolme poliisia oli viety poliisin pahnoille.    Poliisin pahnoille viedyt olivat varmaankin hieman kulunutta lehtimiesilmausta käyttäen ns. poliisin vanhoja tuttuja. Lööpit eivät kertoneet poliisien poliisin pahnoille viemisen tarkkaa syytä, mutta koska kyseessä on huumejuttu, epäilen, että poliisin pahnoille päätyneet oli tavattu itseteossa pössäyttelemässä huumetupakoita poliisilaitoksen pannuhuoneessa.   Muuten erittäin katsotun poliisilaitosten elämää käsitelleen Tosi-Tv:n suosituimmat jaksot oli kuvattu Kuopiossa, ja mielenkiinnolla jään odottamaan, että tallennettiinko oululaisten tinanappien suorittaman rynnäkön yksityiskohdat nauhalle. Se olisi varmastikin kiinnostavin jakso Tosi-Tv:n historiassa.   Ja saattaisi se rynnäkkövideo sisältää niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että se kilpailisi jännittävyydessään alla olevan Kuopion poliisien kuvaaman takaa-ajovideon kanssa. Tämän savolaisen takaa-ajon rinnalla amerikkalaisten elokuvien takaa-ajokohtaukset ovat pelkästään harrastelijamaista puuhastelua. http://www.youtube.com/watch?v=V3vhW3rUL7U   Kommentit (0)
Makkaraperunakohu	24.09.2014, 19:00
Kyllä Kuopiossakin sattuu ja tapahtuu, sillä pohjimmiltaan Kuopiokin on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki, mikäli iltapäivälehtiin on yhtään uskomista ja miksipä niihin ei olisi uskomista. Kuopion makkaraperunatapaus näyttää olevan lööppien ykkösaihe, vaikka ainakin Syyrian rintamalla tapetaan ihmisiä kasapäihin ja vaikka Ukrainan tulitauko on pelottavan hauras.   Ilta-Sanomien mukaan makkaraperunatapahtumaketju sai alkunsa sinällään koskettavasta uutisesta: nuori nainen kertoi Facebookissa, miten hän oli auttanut iäkkäämpää miestä Kuopion Hesburgerissa. Nainen kertoi sunnuntaina sattuneesta tapauksesta, jossa mies oli pudottanut makkaraperuna-annoksensa Hesburgerin lattialle. Henkilökunta oli ylenkatsonut tilannetta, eikä rientänyt auttamaan. Sen sijaan nuori nainen itse puuttui tilanteeseen ja osti miehelle uuden aterian.   Kyseisen nuoren naisen Facebook-kirjoitus oli tiistai-iltaan mennessä kerännyt 55.000 tykkäystä ja uskon lukeman olevan urheilukielellä vasta verryttelyä.  Suomen kansan oikeutettu viha on nyt kohdistunut Kuopion Hesburgeriin ja saanut dramaattisia muotoja.   Ilta-Sanomat toteaa, että pikaruokaravintolan työntekijät ovat joutuneet aggressiivisen nimittelyn kohteeksi, ja lehti jatkaa, että työntekijöitä on myös huoriteltu. Henkilökunta pelkää turvallisuutensa puolesta ja  Hesburger on joutunut järjestämään työntekijöille ammattiauttajan apua.    Muuten noin kaksi viikkoa sitten omassa Wanha Valio-nimisessä ruokapaikassani myös minulta, toiselta vanhalta mieheltä ja tohelolta, putosi kukkurapintaan mätetty tarjotin lattialle seurauksella, että herkulliset ruoat levisivät lattialle ja lasikin hajosi siinä tohakassa tuhansiksi päreiksi, kuten hieman alatyylisesti sanotaan.   Liikkeen kiinalaishenkilökunta ei minulle nauranut, vaan nuolena he syöksyivät paikalle siivousvälineiden kera eivätkä he huolineet maksua uudesta tuhdista ruoka-annoksesta eivätkä tuhansiksi päreiksi pirstoutuneesta lasista.     Kommentit (0)

 

 

 

 

Lumisade yllätti Itä-Suomen jalkapalloilijat

23.09.2014, 18:34

Yleensä syksyn ensimmäinen myräkkä yllättää pelkästään Etelä-Suomen autoilijat, mutta öylönnä lumisade yllätti myös kuopiolaiset jalkapalloilun ystävät. Olin sonnustautunut otteluun sopivalla vaatetuksella, eli pilkkivarusteilla, mutta siitä huolimatta aurinkokatsomossakin aisti hyvin raikkaan ilman.   Ei ollut ollenkaan sellainen painostava helle, kuten tällä kaudella monta kertaa on ollut. Myönteistä oli myös se, ettei aurinko päässyt häikäisemään ja että puoliajalla kenttäkuuluttamosta käsin soitettiin tunnelmaan harvinaisen huonosti sopivaa Tapani Kansan Kesän lasta.   Kupsin ja FC Lahden peli oli jännittävä ja tapahtumarikas. Koko pelin ajan jännitin kaataako myrsky katsomon, mutta se vain huojahteli eikä kaatunut. Merkittävin tapahtuma ottelussa oli, kun trombi alkoi pyörittelemään ilmassa kentänreunan painavia mainostauluja siihen malliin, että pelkäsin jo henkilövahinkojen vaaran olevan ilmeinen.   Talven tulon myötä osoittaa suomalainen jalkapalloilu selviä nousun merkkejä. Eilisen pelikierroksen seitsemästä maalista tekivät suomalaiset peräti kaksi ja se on ennätysmäisen paljon. Keskuskentälläkin molempien joukkueiden afrikkalaistaustaiset pelaajat vaikuttivat pyryn keskellä aika vaisuilta ja koti-ikäväisiltä.   Muuten siinä asiassa on varmasti jokin vankka logiikka, vaikka minulle se ei täysin avaudu, että ylimmän sarjatason ottelua pelataan lumipyryssä myöhään maanantai-iltana. Tosin muihin otteluihin verrattuna Kuopiossa oli yleisöryntäys, eli 1316 katsojaa, mutta itse pääsin laskuissani vain 316 asti. Mutta he olivat todellisia jalkapalloilun ystäviä ja tosi miehiä, koska tuollaiset vaativat olosuhteet erottavat miehet pojista.   Jalkapallokierroksen parhaat palat näkyvät tästä linkistä: http://www.iltasanomat.fi/veikkausliiga/art-1288741680170.html?pos=ksk-trm-jlka-ospu Kommentit (0)

 

Epätavallisesti käyttäytynyt puheenjohtaja 22.09.2014, 18:19   Muistanpa suhteellisen pitkän elämäni varrelta toisenkin tapauksen, jossa huomattava poliitikko on käyttäytynyt epätavallisella tavalla, kuten valtioneuvos Holkeri teki, kun hän palasi Irlannin matkaltaan juopumistilan vuoksi poikkeuksellisen inhimillisen oloisena.   Nimittäin joskun kauan kauan sitten erään itähämäläisen kaupungin erään tärkeän lautakunnan eräs puheenjohtaja johti puhetta siihen malliin, että eräs lautakunnan eräs jäsen epäili ääneen tämän olevan hieman ns. tinassa. Varomattomasta lausumasta kohosi melkoinen älämölö ja skandaali, jota puitiin vallan oikeudessa asti. En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta varmaankin lautakunnan puheenjohtaja peräsi takaisin menetettyä mainettaan.   Oikeus tutki asian perusteellisesti ja totesi, että puheenjohtaja oli tosiaan käyttäytynyt epätavallisesti, mutta oikeus totesi myöskin, ettei selvää näyttöä juopumuksesta ollut. Itsekin olen tapausta pohtinut kohta 20 vuotta ja tullut siihen lopputulemaan, että kyseinen lautakunnan puheenjohtaja todella käyttäytyi epätavallsiella tavalla, mutta että epätavallinen käytös saattoi hyvinkin johtua siitä, että hän poikkeuksellisesti olikin tavallisuudesta poiketen kokouksessa selvinpäin. Kommentit (0) Kristuksen liha 22.09.2014, 16:46   Tuosta eilen mainitusta Kristuksen verestä, jota ei saanut viemäriin kaadettaman, vaan mieluummin se piti juotaman, vielä sen verran, että luterilaisen uskonkäsityksen mukaan ehtoollisviini ja -leipä eivät symboloi Jeesuksen lihaa ja verta, kuten monissa muissa uskonsuunnissa ajatellaan, vaan leipä ja veri nimenomaan ovat Jeesuksen lihaa ja verta. Se on näkemys, joka monista järkevistäkin ihmisistä saattaa tuntua vastenmieliseltä. Erityisen vastenmieliseltä se saattaa tuntua kasvisyöntiä harrastavista ehtoollisen nauttijoista.   Minä, joka kuulun siihen vähemmistöön, jolla on ollut uskonnosta täysi kymppi todistuksessa, muistelen, että itse Luther, jonka täyspäisyydestä esitetään perusteltuja eriäviä näkemyksiä, kirjoitti, että jos ehtoollisen nauttimishetkellä mielessä käy epäilys, ettei tarjottu leipä ole Jeesuksen lihaa ja viini hänen vertaan, joutuu helvettiin.   Minusta panokset ovat niin suuret, että varmuuden vuoksi uskostaan vähänkin epävarman kannattaa vakavasti harkita ehtoollisen nauttimisen välttämistä, koska mistä sen tietää, ettei kaikesta huolimatta juuri ratkaisevalla hetkellä mielessä käy epäilyksen häivä. Rangaistus epäilystä on todennäköisesti kohtuuttoman kova, ja kuten jo muistaakseni Sanassa sanotaan, niin sitten on turha rypistää, kun on jo housuissa. Kommentit (0) Kristuksen veri 22.09.2014, 16:48   Itä-Suomen alueuutisissa kerrottiin, että muudan pappi oli saanut potkut, kun oli mukamas esiintynyt jumalanpalveluksessa hiprakassa. Ahdasmieliseksi on mennyt kirkkokansa. Nuoruudessani lahtelainen kirkonmies selvisi varoituksella, kun hän oli ottanut tavakseen juoda tähteeksi jääneet ehtoollisviinit.   Ehkä hän selvisi potkuitta, koska selitys oli ihan hyvä ja syvään kristittyyn vakaumukseen pohjautuva. Pastori katsoi, ettei hän voinut kaataa Kristuksen verta viemäriin. Saattaa olla, että myös seurakunnan kanttori osallistui Kristuksen veren pelastamiseen haaskuuseen joutumiselta, koska kanttori joutui vaikeuksiin, koska hänellä oli tapana elävöittää jumalanpalvelusmenoja soittamalla uruilla hieman laahaavina pitämiensä virsien säkeistöjen välillä niitä elävöittäviä jatsahtavia soolo-osuuksia.   Muuten muistanpa, miten kotikylällä ukot muistelivat lämmöllä sitä pitkään virassa toiminutta pastoria, joka piti erityisen hyviä saarnoja hieman ottaneena. Ne saarnat olivat olleet poikkeuksellisen lämminhenkisiä. Selvinpäin pastoria ei pidetty lämminhenkisenä ihmisenä.   Vähän samantapainen muuntumisilmiö koettiin silloin, kun valtioneuvos Harri Holkeria haastateltiin uutisissa, kun hän parikymmentä vuotta sitten palasi johtamistaan Pohjois-Irlannin onnistuneista rauhanneuvotteluista. Valtioneuvos Holkeri, jota yleisesti pidettiin paskantärkeänä nipottajana, esiintyi haastattelussa epäilyttävän sympaattisesti. Myöhemmin kerrottiin, että irlantilaiset olivat juottaneet Holkerin. Minusta valtioneuvos ei ollut juovuksissa, vaan pikemminkin hän oli kännissä kuin käki.   Kommentit (0) Suuri Baltika-testi 19.09.2014, 18:54   Nähtäväksi jää, toimiiko ns. porttiteoria myös alkoholismiin sairastumisen ollessa kyseessä. Nimittäin aloitin juopottelun Lidlin äärimmäisen halvalla alkoholittomalla oluella, koska kesäkuumalla se oli ihan hyvä janojuoma, toisin kuin makeat limpparit ja kokikset. Sen jälkeen siirryin pilsneriin, koska eittämättä se maistuu alkoholitonta vaihtoehtoa paremmalta.   Kesän Pietarin reissulla sitten sorruin kovempiin aineisiin. Pietarissa tuli nimittäin kierrettyä valtava määrä erilaisia taidenäyttelyitä ja -myymälöitä, vaikka kulttuuri ei minulle paljoa antanut, koska en ole kovin älykäs, mutta minua tarvittiinkin matkalla, koska olen aika hyvä kantamaan painavia taakkoja. Sää oli kuuma ja iltaisin minulla oli lupa nauttia pullollinen kylmää olutta.   Suoritin Pietarissa laajan Baltika-olut-testin ja lopputulema oli seuraava. Yleisesti ottaen Baltika-olut on hyvää ja edullista, tölkki maksaa vajaan euron ja yleensä hinta on sitä halvempaa, mitä enemmän aineesta löytyy prosentteja. Pahinta on Baltika-9, joka on noin 9 prosenttista ja jossa selvä pirtun maku häiritsee pahasti eikä ainetta juo ainakaan janoonsa - päihtymistarkoitukseen se on varmaankin ihan parahultaista, jos sellaista olotilaa halutaan tavoitella.   Toiseksi pahinta on täysin alkoholiton vaihtoehto eli Baltika-0, mutta kyllä sitäkin juo janoonsa, vaikka kylmän oluen ensi isku puuttuu. Parhaita ovat Baltikat-3 ja -7, joissa jäljessä oleva numero tarkoittaa tietysti prosenttimäärää. Mielestäni Baltika-7 voittaa niukasti rinnanmitalla, koska sen antama ensi isku on hieman voimakkaampi, kuin miedommassa kilpailijassaan. Kommentit (0) Ikimetsä ja kelkkailu 18.09.2014, 18:20   Vaikuttava on tuo näkymä Puijonsarvelta. Kyseessä ei kuitenkaan ole aito ja väärentämätön luonnontilainen maisema, vaan ihmiskäsi on sitä muovannut. Metsää on maisemahakattu sen verran, että järvi pääsee näkymään. Tietooni on saatettu, että luonnonsuojeluväki on maisemahakkuuta vastustanut, mutta tällä kertaa luonnonsuojeluväki ei ole ollut oikealla asialla, vaan on lyönyt mielestäni kirveensä kiveen.   Puijon ulkoilualue on sikäli erikoinen tapaus, että siellä vielä näkee aikuisia puita. Niitä yleensä näkee vain hautausmailla ja erämaissa, mutta Kuopiossa erämaa sijaitsee keskellä 100.000 asukkaan suurkaupunkia. Pari vuotta sitten kaupungilla oli vahva tahtotila, jonka mukaan osa Puijosta olisi muutettu golfkentäksi, mutta kiukkuinen kansalaismielipide torjui hankkeen. Alueella on kaupunkilaisille suuri tunnearvo, koska tiettävästi iso osa vanhoista kuopiolaisista on pantu alulle  Puijon tiheässä ikimetsässä.   Kaupungin virkamiehet koettavat keksiä ideoita, joiden avulla Puijollakin voisi lyöda rahoiksi, ja itsellänikin on hyvä idea. Puijon rinteellä oli viime vuosisadan alussa kelkkailurata, joka suljettiin 30-luvulla parin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään kilpakelkkailurataa ja Kuopioon sellaisen voisi perustaa.   Luulisin, että itsesuojeluvaistonpuuttumista aiheuttava geenivirhe, joka kansainvälisten tutkimusten mukaan on kansamme keskuudessa valitettavan tavallinen, suosii kelkkailuharrastusta. Kelkkailu saattaa hyvinkin olla se laji, josta Suomelle tulevaisuudessa sataa olympiamitaleja; varsinkin jos potkukelkkailu saataisiin olympialajiksi. Kaikki muut kelkkailumuodot siellä onkin edustettuina. Kommentit (0)       Puijonsarven nennee 17.09.2014, 17:54   Kallavesj-laulussa sen sanoittaja maanpakoon joutunut Aaro Jalkanen pohtii, että "tokko suanen koskaan ennee, kiertee Puijonsarven nennee". Minä sain päivällä kiertee Puijonsarven nennee, koska virastossamme vietettiin virkistyspäivää. Luonnonkaunis on Puijonsarven nenä. Se lienee yksi maamme, ellei peräti koko Pohjoismaiden kauneimmista maisemista.   Kovana jätkänä olin varustautunut retkelle ihan tosimiehen eväillä, koska romantiikka se ei sovi jätkälle, eli lenkkimakkaralla, sinapilla ja sitten se tosimiesten kova juttu - repustani löytyi myös Olvin pilsneritölkki. Sellaiseen hulvattomuuteen ei ole totuttu valtionhallinnossa.   Kollegat valtionhallinnossa kuitenkin suhtautuivat asiaan yllättävän maltillisesti. Epäilin, että tölkin nähtyään heikoimmat ne pyörtyy, mutta niin ei tapahtunut. Nähtäväksi jää kirjoitellaanko asiasta lehtiin, mutta minusta tuollaisesta asiasta lehtiin kirjoittelevat ovat naivia ihmisiä, kuten Simo Salmisen tunnelmaan sopivassa laulussa sattuvasti sanotaan. http://www.youtube.com/watch?v=_zVZfgJQSxo Kommentit (0) Poliisi kuristi pidätetyn! 16.09.2014, 18:50   Jon Skiftesvik kertoo uusimmassa kirjassaan Valkoinen Toyota vei vaimoni ihan hyvän tarinan legendaarisesta sanomalehtimiehestä Hemmo Kuuranhallasta. Kuurahallahan liittyy elimellisesti myös Kuopion sanomalehdistön historiaan.   Hän oli se Savo-lehden toimittaja, joka hieman lisäväritti mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen Cortinan kisaraportteja sillä seurauksella, että Silvennoinen saikin odotetun olympiakullan sijasta vain perusteellisen sakinhivutuksen suomalaishiihtäjiltä. Kuuranhalla sen sijaan sai turpiinsa Silvennoiselta tuossa kotini lähellä Tulliportinkadulla. Tapahtumapaikalle ei ole kiinnitetty muistolaattaa tapahtuman kunniaksi, vaikka olen sitä julkisuudessa aktiivisesti esittänyt.   Kuuranhallan lehtimiesura Kuopiossa päättyi 60-luvun puolivälissä, kun hän Savo-lehdessä uutisoi siitä, että amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa vastahankittuihin Mig-hävittäjiin. Konekaupan ehtona oli ollut, että suomalaiset lupasivat venäläisille, ettei niihin liittyviä salaisuuksista huudella kylillä, ja niinpä itse presidentin kanslia reagoi Savo-lehden juttuun. Vielä samana iltapäivänä Kuuranhallan nähtiin nousevan matkalaukkujen kanssa junaan Kuopion asemalta.   Jon Skiftesvik kertoo kirjassaan, kuinka hän toimiessaan Iltaset-lehden toimittajana, sai kuulla, että jossakin Pohjois-Suomessa oli mies väkivaltaiseksi äitynyt mies kuollut, kun poliisit olivat häntä vähän retuuttaneet. Toimittajakollega Kuuranhalla repäisi tapauksesta näyttävän juttuluonnoksen otsikolla POLIISI KURISTI PIDÄTETYN. Skiftesvik piti otsikkoa hieman liioittelevana ja Kuuranhallakin myönsi, että jotain täydennystä otsikko todellakin kaipaa. Kuten kaipasikin; kun lehti ilmestyi, luki etusivulla isosti, että POLIIISI KURISTI PIDÄTETYN! Eli huutomerkillä oli lööppiä täydennetty. Kommentit (2) Mustahipiäinen astronautti 15.09.2014, 17:52   Kuopion valokuvamuseolla oli maailmakaikkeusaiheinen näyttely. Siellä opin, että maailmankaikkeus on aika iso ja aika kaunis. Siellä opin myös, että afroafrikkalaistaustainen astronautti herättää huomiota ja hilpeyttä. Kuvan tummahipiäinen nuori avaruuslentäjä katselee mietteliään näköisenä kippurassa nauravia punanaamoja ja pohtii, että miksi punanaamaisia rouvia ja herroja on niin helppo huvittaa. Toivottavasti lapselle ei jäänyt mitään traumoja tapauksesta.   En muista, että olisin koskaan törmännyt mustan astronautin kuvaan, vaikka luulen, että rotujen tasa-arvoa edistävä Usa:n liittovaltio on määrännyt kiintiöt mustille astronauteille. Onhan rotukiintiö ilmeisesti olemassa myös esimerkiksi Usa:n koripallomaajoukkueessa. Eilisessä MM-kisojen loppuottelussa jouduttiin ilmeisesti tasa-arvosyistä päästämään muutamaksi toviksi kentälle myös valkoista rotua edustava pelaaja, vaikka enempikin hän oli siellä sotkemassa mustien joukkuetovereidensa loisteliasta peliä.   Kommentit (0) Viihdyttävyys 14.09.2014, 18:13   Veikkaus-tv:n selostajan mukaan perjantai-iltainen tasapeliin 2 - 2 päättynyt Hjk:n ja Kupsin kohtaaminen oli kauden viihdyttävin Veikkausliigaottelu. Selostaja oli lähellä totuutta, sillä kamppailu oli kesän toiseksi viihdyttävin. Kupsin kannattajille peli olisi ollut kauden viihdyttävin, jos Miikka Ilon ottelun loppuvaiheissa sisätolppaan osunut laukaus olisi kimmonnut maalin puolelle.   Mutta vielä viihdyttävämpi oli Kups-Hjk-ottelu heinäkuun alkupäivinä. Silloin Hjk siirtyi varttitunnissa 2 - 0 johtoon, vaikka kuopiolaiset hallitsivat koko ajan peliä. Kotijoukkue ei kuitenkaan luovuttanut, vaan ensiksi kavensi ja sitten muutama minuutti ennen loppua Kups tasoitti ansaitusta rankkarista. Heti rankkarin jälkeen aivan viime sekunneilla kankea, mutta nopea Kupsin puolustaja Colley juoksi  helposti karkuun Hjk:n väsyneiltä toppareilta, mutta jollain ihmeen tavalla, joka tapa  on minulle jäänyt mysteeriksi, koska edes Youtubesta torjuntaa ei löydy, Hjk:n maalivahti onnistui estämää varmalta näyttäneen maalin.   Jos pallo olisi mennyt pömpeliin, olisi peli ollut Kuopion jalkapallohistorian viihdyttävin; nyt se jäi kakkossijalle. Viihdyttävin ottelu Kuopion jalkapallohistoriassa käytiin joskus 1950-luvun alussa, jolloin Hjk myös johti parilla maalilla, mutta Kups nousi tasoihin. Viime minuutilla Aulis Rytkönen harhautteli itsensä koko kentän läpi ja harhautti lopulta myös maalivahdin ja kun hän oli työntämässä palloa tyhjään maaliin, kuului katsomosta falsettiin kohoava naisen kirkaisu: "Aalis, Aalis elä laakase, naatitaan. Kommentit (0) Kyllä eivät hermot kestä 15.09.2014, 17:53   Joskus elämä tuntuu ihan kohtuuttoman vaikealta asialta. Ensiksi Suomi ei pärjännyt jostain syystä elintärkeässä pelissä Kiinalle lentopallossa, joka on urheilumuodoista jännittävin. Seurasin ottelua telkkarista samalla kun napsuttelin koko ajan toista kanavaa, jolla ilmeni, etteivät maamme naisjalkapalloilijat pärjää jostain syystä elintärkeässä ottelussa Ranskalle; se oli toinen asia, joka kiristi hermojani.   Kännykästä yritin samaan aikaan seurata reaaliajassa  nuorten SM-sarjan ottelukierrosta, mutta se ei oikein onnistunut, koska turkulaiset, joista en oikein pidä, eivät ilmoittaneet moneen tuntiin A-junioreiden ottelun Tps- Inter-pelin tulosta. Se tulos olisi ollut elintärkeä tieto sen suhteen, onko Kupsilla mahdollisuus voittaa sekä A- että B-nuorten mestaruus. Se seikka oli kolmas hermostoani rasittava asia.   Ja  kaiken kruunu oli sitten se, että telkkaria katsoessani kuuntelin radion Oikealta asemalta elintärkeää ja hirvittävän jännittävää ottelua Tappara-Kalpa ja ottelun huikeilla loppuhetkillä lähetys katkesi teknisten ongelmien vuoksi ja selostuksen sijasta alettiin soittaa rauhoittavaa musiikkia. Se asia vei viimeisetkin hermovähäni.   Jos tietäisin, missä sijaitsee Oikean aseman toimitila, olisin lähtenyt sitä kivittämään samalla tavalla, kuin vihaiset kuuntelijat kokoontuivat kivittämään Yleisradion taloa Lontoon kympin jälkeen vuonna 1948. Silloinhan Suomen kansa odotti juoksulta paljon.   Alkumatka menikin hyvin, vaikka kuumuus oli Pohjolan miehille hirmuinen. Sitten vahva ennakkosuosikki Viljo Heino suoritti kovan nykäyksen jättäen kanssakilpailijansa selvästi - ja kaartoi pois radalta kenttäkäymälän suuntaan.   Hän kärsi hirmuisesta ripulista. Heino ei enää sieltä palannut mukaan kilpailuun, toisin kuin eräs tamperelainen työläisjuoksija 30 vuotta myöhemmin piirinmestaruuskisoissa voittaessaan tällä ainutlaatuisen ylivoimaisella tavalla piirinmestaruuden.     Muut suomalaiset sen sijaan jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten seuraamista. Sitten Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi.   Ainoastaan Suonenjoen sitkeä Salomon Könönen jaksoi maaliin ja oli noin seitsemäs - yhdeksäs, joka sijoitus ei alkuunkaan riittänyt Suomen kansalle, vaan kivet alkoivat lennellä. Muuten  onneksi en äsken poistunut radiovastaanottimen ääreltä kivenheittoon. Nimittäin ääniyhteys palasi voittolaukauskilpailun aikana ja Kalpa onneksi voitti 1-2, joka seikka hieman rauhoitti hermovähiäni. Kommentit (0)           Kalle Päätalon IC 12.09.2014, 18:37   Palataanpa männäviikkoiseen IC-asiaan. Moottoripyörä paransi huomattavasti monen suomalaisen elämänlaatua ja myös kansanterveyden tilaa, koska helpottunut liikkuminen paikasta a paikkaan b vähensi sukurutsaisuutta, jota maassamme esiintyy valitettavan runsaasti.   Kalle Päätalo kertoo tuotannossaan, miten IC lisäsi hänen työhyvinvointiaan. Taivalkosken kunnan rakennustarkastaja työskennellessään Päätalo hankki itselleen moottoripyörän kyllästyttyään polkupyöräilyyn. Vielä 1950-luvun alussa silloinen Taivalkosken rakennustarkastaja suoritti virkamatkansa polkupyörällä. Kerrankin Kassu lähti marraskuun sohjoisina aamuyön tunteina polkemaan yksivaihteisellaan jonnekin 90 kilometrin päähän syrjäkylälle rakennusta tarkastamaan ja polki sitten vielä saman päivän sohjoisina iltayön tunteina takaisin kotiinsa kellonvetoon.   Matkalla hän kaatui monta kertaa, mutta ei tuntenut siitä katkeruutta, vaan pikemminkin riemua, koska katsoi sillä tavalla hyvittävänsä työnantajalleen, eli Taivalkosken kunnalle, ne kunnan jauhot, joita joutui lapsena syömään, kun myös työhullu isä-Herkko vietiin köysissä piiriin. Vahvasti työorjentoitunut Herkko ei kestänyt 30-luvun laman mukanaan tuomaa joutilaisuutta.     Päätalon Kassun 180 kilometrin virkamatka vastaisi laskujeni mukaan sitä, että kuopiolainen virkamies suorittaisi virkamatkansa Pieksämäelle tai iisalmeen ja takasin jalkarattaalla. Tosin nykyään ovat vaihdepyörät ja pikitiet, mutta koville se ottaisi silti. Jotenkin sitkaampia ja vähääntyytyväisempiä olivat edellisen sukupolven suomalaiset. Kommentit (0) Metsiemme paleltuvat miljoonat 11.09.2014, 18:29   Kaikkitietävällä Internetin keskustelupalstalla kerrottiin, että lakin halkaisijaltaan 5-8-senttinen herkkutatti maksaa jossain hienossa Italian ravintolassa 10 €, eli kilohinta lienee noin 100 €. Poimijalle Suomessa maksetaan 3 €/kg ykköslaadun tateista, joten sienien vienti meiltä Italiaan lyönee leiville.   Netissä kerrotaan myöskin, että Italiassa sienestys on niin tärkeä asia, että siellä on jopa erityisiä metsäpoliiseja, jotka valvovat herkkutattien poimintaa. Meillä suunnitellaan vasta kyläpoliisin virkojen perustamista, mutta en näe mitään estettä sille, etteivätkö kyläpoliisit voisi valvoa myös sienestystä.   Tällä hetkellä ainakin Savon metsät ovat niin täynnä mätäneviä miljoonia, että tattikeisari Dalla Vallen olisi syytä organisoida marjan poimintaan tulleet thaimaalaiset tattien keruuseen, josta hommasta tienestit olisivat paremmat. Puolukat kestävät syyspakkasia eikä niiden noukkimisella ole kiirettä, mutta tattikausi päättyy ensimmäiseen pakkasyöhön.   Tattikeisari Dalla Valle on muuten myös innokas jalkapallomies. Hänen Joensuun Jipon taustavaikuttajia ja hänen poikansa Lauri oli ja on varmaan vieläkin erittäin lupaava jalkapalloilija. Lehtitietojen mukaan hän ei ole osannut päättää sitä, valitako Italian vai Suomen maajoukkue. Laurista ei ole pitkään aikaan kuulunut Suomessa mitään, joten hän lienee sitten valinnassaan päätynyt Italian maajoukkueeseen.Tosin Dalla Valle pelaa tällä hetkellä Belgian kakkosdivisioonan joukkueessa, joten matka Italian maajoukkueeseen on vielä melkoinen. Kommentit (0) Lituskaiset kivet 10.09.2014, 18:15   Tuo kuva osoittaa eittämättä, että olen tapani mukaisesti joskus vuosia sitten kirjoittanut ropakantaa. Nimittäin Kärkkäälän kansakoulussa oli aikanani käytössä erikoinen pedagoginen menetelmä, jolla pyrittiin kasvattamaan vastuuntuntoisia kansalaisia isänmaan palvelukseen.   Jos oppilas unohti jonkin opiskeluun liittyvän tarvekalun kotiinsa, sovitettiin virhe raahaamalla lihasvoimin määrämittainen lituskainen kivi koululle. Meille uskoteltiin, että lituskakiviä tullaan käyttämään koulun pihan kiveämiseen.   En ole kuullut, että vastaavaa pedagogista menetelmää olisi käytetty muualla maailmassa. Ja nykyäänhän lapsiasiamies ja Euroopan ihmisoikeuskomissio puuttuisivat asiaan. Sen sijaan 60-luvulla Kärkkäälässä elettiin kurissa ja nuhteessa ja mikäli jokin oppilas olisi valittanut kivenraahausasiasta, hän olisi saanut selkäänsä myös kotonaan.   Olen joskus kirjoittanut, ettei lapsityövoimalla koululle raahattuja kiviä otettu hyötykäyttöön, vaan että ne heitettiin haaskuuseen, mutta yllä oleva kuva nykyisestä koulun pihasta osoittaa säälimättömästi minun syyllistyneen tapani mukaisesti ropakantaan. Kyllä ne kivet palvelevat hyötykäytössä parhaimmillaan vielä tuhansia vuosia.   Kommentit (0) Mamma mia mika tattivuosi 09.09.2014, 18:07   "Mamma mia mika tattivuosi " otsikoi Hesari kymmenisen vuotta sitten tattikeisari Dallavallesta kertovan juttunsa. Tänä syksynä näyttää jälleen olevan tuollainen mamma miamainen-tattivuosi. Metsämme ovat tällä hetkellä täynnä aika hyväkuntoisen näköisiä tatteja. Ihan tulee mieleen se asia, että lukioaikaan yritin jukertaa vuoronperään äidinkielen tunneilla ainetta joko aiheesta "metsiemme mätänevät miljoonat" tai sitten "turve, kotimainen energianlähde", mutta kummastakaan aiheesta ei syntynyt lasta eikä mitään muutakaan.   En ole tattimiehiä, sillä tattien mättäminen koriin tuntuu pelkästään työnteolta, jota olen aina vierastanut. Sen sijaan kanttarellien jäljittämisestä pidän, koska siinä on aarteen etsimisen tuntua. Nytkin samosin pidennetyn viikkovapaan yhteydessä kymmeniä kilometrejä keltavahveroiden jäljillä ja sain niitä kasaan kolme litraa; tatteja olisi tullut samalla vaivalla kolmesataa litraa. Kun kuivatin neljän päivän työni hedelmät, mahtuivat ne puolen litran pakasteastiaan.   Mutta hirvikärpäsiä poimin nahkastani selvästi yli kolme litraa. Tänä syksynä niitä on valtavasti. Olisiko niin, ettei Suomen metsiin ole vielä kehittynyt hirvikärpäsille luonnollista vihollista, joten ne saavat lisääntyä estoitta.Hallituksen pitäisi kiireesti hankkia maahamme hirvikärpäsiin erikoistuneita hyönteissyöjälintuja. Perinteiset hyönteissyöjämme eivät osaa syödä hirvikärpäsiä.    Ennen monet maamieheni olivat erheellisesti sitä mieltä, ettei idästä tule mitään muuta hyvää kuin aurinko ja että kaikki muu pitäisi ottaa vastaan tasajyvällä. Hirvikärpäset ja jättiläismäiset tappaja-ampiaiset, joita  herhiläisiksi kutsutaan, ovat uusia idän tulokkaita ja niiden osalta suhtaudun ahdasmielisten maamiesteni inhaa itää vastustaviin mielipiteisiin ymmärtävästi, vaikka en kyseisiä mielipiteitä muuten hyväksykään.   Saattaa olla niin, ettei hirvikärpäset vaivaa itärajan takana, koska siellä ei taida olla hirviä, joita hirvikärpäset tarvitsevat lisääntyäkseen. paljon olen Karjalaa kiertänyt, mutta yhtään hirveä en ole siellä nähnyt. Voi olla, että vankka karhukanta pitää hirvet ja hirvikärpäset kurissa.     Kommentit (0) Färsaaret, Gibraltar ja Ahvenanmaa 08.09.2014, 18:25   Eilen tuli helposti uni silmään sen jälkeen, kun pallo kerrankin pomppi jalkapallomaajoukkueellemme ja 50 tuhanneen asukkaan Färsaaret joutui nöyrtymään Suomelle jännittävien vaiheiden jälkeen. Onneksi vastassa oli se pienempi pohjoinen saarivaltio eikä suurempi 200 tuhannen asukkaan Islanti, joka ainakin nuorten maaotteluissa yleensä voittaa Suomen.   Em-karsinnoissa näyttää nykyään pelaavan myös Gibraltar-niminen kallionkielike. Seuraavaksi Em-turnaukseen ilmoittautuu joku öljynporauslautta, sellaisiahan upporikkaalla Norjalla on monta kpl.  Siinä vaiheessa toivottavasti myös upporikas  Ahvenanmaa innostuu asiasta.   Ahvenanmaa voisi vallan mainiosti pärjätä kansainvälisillä kentillä, koska tälle maailman onnellisimmalle saarelle on helppo värvätä hyviä ulkomaalaisvahvistuksia, kunhan vain joku upporikas laivanvarustaja, joita saarelta löytyy montakin kpl, ymmärtää ryhtyä sponsoroimaan menestyvää jalkapallomaajoukkuetta. Uskon, että Suomi-Ahvenanmaa maaottelu vetäisi Olympiastadionin täyteen katsojia. Kommentit (0)     IC	07.09.2014, 16:16
Kuopion rompepäivillä silmääni pisti myös tämä neuvostoteknologiaa edustava IC-moottoripyörä reilun 50 vuoden takaa. Muistan ajan, jolloin Kärkkäälänkin vihaiset nuoret mihet omistivat Javan, Husqvarnan, ZZ:n tia IC:n. Sellaisten selästä käsin syljeskeltiin, kiroiltiin ja joku poltti tupakkaakin. Ts. meno oli ihan helvetillistä.   Muuten kuvan ajokin työkalulaatikko näyttää olevan kiväärinpatruunalaatikko. Se sopii hyvin tuohon laitteeseen, joka oli neuvostoliittolaisen sotilassektorin tuotantoa. Kaupunki, jossa pyörää valmistettiin, jonka nimen päälle en nyt muuten pääse, kuin että nimi alkoi i:llä ja siinä oli myös c-kirjainta paljon. IC-merkki tulee varmaankin tuosta kaupungin nimestä.   IC oli kuulemma hyvä pyörä muuten, mutta se ei tahtonut lähteä millään käyntiin. Siinä taisi olla jotain sähköpuolen ongelmia. Ongelma lieveni, kun työnsi silmäneulan jonnekin, mutta sen päälle en nyt pääse, että minnekä se piti työntää. Kommentit (0)
Maailman pienin perheauto	06.09.2014, 16:07
Kuopion rompepäivillä silmääni pisti tämä luultavasti maailman pienin perheauto. Auto oli vajaan aikamiehen sylinmittainen, mutta siitä huolimatta Subaru 340, vm-59, oli suunniteltu neljälle matkustajalle. Auton paino on 450 kiloa ja nokan alla pyörii 16 hummaa. Huippunopeudeksi väitetään peräti 90 km/t, mutta epäilen, että kyseessä on urheilukielellä tuulitulos tai sitten kuljettaja on nytkytellyt vahvasti.. Olen jyrkästi sitä mieltä, ettei edes keskivertoinen savolainen pienviljelijä-metsurin vaimo mahdu yksin tuohon kopperoon. Kommentit (0)
Siirrännäiset	05.09.2014, 22:41
Ukrainan suunnalta kuuluu kerrankin hyviä uutisia, ja toivotaan, että lajitoveriemme lahtaaminen kasapäihin on vihdoinkin ainakin tauonnut vähäksi aikaa. Itse olen kyllä synnynnäinen pessimisti, vaikka tiedänkin, että pessimistit ovat yleensä väärässä.   Kun historiaa tarkastelee kiihkottomasti, huomaa, että yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.Epäilen, ettei Ukrainan sota loppunutkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Luultavasti osapuolilta ovat paukut lopussa ja täydennyksiä hankitaan ja sen jälkeen sotimista jatketaan uusin voimin.   Uutiset kertovat siitä, että jälki on sotatoimialueella vielä pahempaa, mitä on luultu. Jos nyt jotain myönteistä pitää tapahtumien kulusta löytää, niin seudun lukemattomille  kulkukoirille on taas onnen päivät luvassa.Eri asia on tietysti se, miten Putinin hallinnon käy, kunhan Internettiin leviää valokuvia rintamalle vaihingossa eksyneistä venäläisistä asevelvollisista, joiden suolia kulkukoirat tonkivat.  Sellaiset kuvat olivat tuttuja Tsetseenian sodan ajoilta. Myönteistä voi olla sekin, että monille siirrännäisjonossa oleville sairaille on uusia nuoria hyväkuntoisia elimiä luvassa. Ihmisen varaosakaupassa on uusi hyvä bisnes tarmokkaille liikemiehille.   Ja Putinin hallinnon kannalta myönteistä on myöskin se, ettei kukaan enää muista sitä, että muutama viikko sitten jokin Haagin välitystuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan 37 miljardia euroa korvauksia edesmenneen öljy-yhtiö Jukosin osakkeenomistajille. Suurin osakkeen omistaja taisi olla Mihail Hodorkovski, joka on melkein Karjalan poika, koska hän asui vuosia Stalinin kanavan varren täysihoitolassa.   Hodorkovski ei ole Putinin kavereita ja ihmettelen, ettei hänelle ole vielä sattunut mitään tapaturmia tai yllättäviä sairastumisia. Miehessä voisi olla ainesta haastaa Putinin hallinto ja rahaakin hänellä saattaa olla Haagin välitystuomioistuimen päätöksen seurauksena riittävästi, mutta juutalaisuus saattaa olla liian suuri rasite Nyky-Venäjällä. Kommentit (0)
Eikä vieläkään saanut unenpäästä kiinni	04.09.2014, 17:15
Niin vain Susi-jengi teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta onnistui häviämään Turkille pelissä, joka oli täysin poikiemme hallinnassa loppuhetkille saakka. Kuin ihmeen kaupalla häviäminen onnistui, kun sitä vain oikein tosissaan yritti.. Ottelun loppu oli suurta draamaa ja tuomaripeliä.   Eivät muistaneet poikamme Kärkkäälässäkin vaikuttaneen Hööpel-Aapelin ohjetta. Höpel-Aapelin näkemyksen mukaan turkkilaisellekin voi pärjätä, kun vaan muistaa pistää ensiksi. Hööpel-Aapeli oli tämän oppinut Turkin sodassa 1878-79, jossa hän väitti toimineensa vääpelinä. Kateelliset kyläläiset eivät tuota uskoneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioittelevan vahvasti. Aapeli Airaksinen lienee elänyt Turkin sodan veteraaneista vanhimmaksi, ja häntä on haastateltu sotakokemuksistaan radioon 1930-luvulla. Harmi, ettei siihen aikaan lähetyksiä yleensä nauhoitettu.   Lopetan nyt hermostollisista syistä koripalloilun seuraamisen. Ihmettelen itsekin sitä, miten vakavasti suhtaudun lajiin, jota en ole ainakaan tässä elämässä  harrastanut. Suonenjoen Yhteislyseossa ei ollut niin suurta voimistelusalia, jotta koripalloilu olisi onnistunut. Itse asiassa koulussa oli kaksi pientä voimistelusalia, ilmeisesti siveellisyys syistä arkkitehti oli suunnitellut 1 kpl saleja molemmille sukupuolille.   Sen kuitenkin muistan, että opettaja Heikki Sorsa, eli Vempula, opetti meille jonkinlaista käsipallon muunnelmaa. Toinen maali oli päätyseinän puolapuu ja toinen sivuseinän ovi. Puutteellisista harrastusmahdollisuuksista huolimatta laji oli erittäin hyvä liikuntamuoto. Olen sitä mieltä, että maamme kouluissa pitäisi joka päivä pelata 15 minuuttia käsipalloa, joka kehittää ruumista ja henkeä monipuolisesti. Lajia voi harrastaa heikkolahjaisempikin yksilö, tosiin kuin vaikkapa pesä-, lento- tai jalkapalloa, joissa liikuntamuodoissa liikuntaa saavat vain ne, jotka hallitsevat lajin perustekniikan.     Kommentit (0)
Ei tullut uni silmään	04.09.2014, 16:12
Kyllä oli pahamieli ja tunnelma pilalla, kun valvoin aamupuolelle yötä yrittäen neuvoin ja kannustuksin siivittää Susi-jengimme voittoon, mutta turhaan. Ei meinannut tulla uni silmään koko yönä. Dominikaanisen tasavallan nimeä käyttänyt minulle suhteellisen tuntematon kehitysmaa voitti meidät yllättäen, mutta ansaitusti.   Kerrankin poikiemme piti olla vastustajaa pitempi joukkue ja niin ehkä olikin, mutta ilmatilaa hallitsivat siitä huolimatta Karibian saariston pojat. Kyse oli puhtaasti biologiasta. Ei kylmäverinen hevonenkaan pärjää lämminveriselle nopeudessa. Eivätkä syntyjään raskasrakenteiset poikamme pärjänneet ponnistusvoimassa vastustajan heinäsirkkamaisille mulattinuorukaisille.   Viime yönä tajusin sen, että käsipalloilu on sittenkin meikäläisten tuleva menestyslaji. Siinä pärjäävät vähän vantterammatkin ja vaikkapa persjalkaiset, mutta kovan heittokäden omaavat Suomen pojat. Ja muualla maailmassa suosittu rugbykin voisi olla meikäläisten laji. Aina kun aamuisin yritän ehtiä töihin ja joudun kiertämään koululaisbussista laskeutuvia massiivisia savolaispoikia, tulee mieleen, että he olisivat ruumiinrakenteensa puolesta synnynnäisiä rugbyn pelaajia.   Ihan samanlaisia tyyppejä löytyy myös Etelämeren kaukaisilta saarilta ja vaikka nämä saarivaltiot ovat pieniä, menestyvät ne hyvin rugbyn MM-kisoissa. Ja mikä merkillisintä, niin ainakin Nauru- ja Vitsi-saarten edustajat vilisevät suomalaisen korvaan tutuilta kuulostavia sukunimiä ja pelaajia, jotka muistuttavat ulkoisilta ominaisuuksiltaan keskiverto savolaisia, vaikka ovatkin ymmärrettävästi päivettyneempiä. Sielläpäin tavallisimpia sukunimiä ovat nimittäin Aho ja Ahola. Saattaa hyvinkin olla, että suomalais-ugrilaiset kansat ovat levinneet huomattavasti laajemmalle, mitä tähän asti on luultu. Kommentit (0)