Se tapaus, ettei maalaiskylässä nerona pidetty Hoikkalan Kalle oppinut ajamaan polkupyörällä, toi mieleeni sen, että monta kertaa älyllisesti lahjakkaat ihmiset eivät ole lahjakkaita motorisesti. Ehkä on niin, että kun joku aivon lohko kasvaa liian isoksi, niin toinen osa jää vastaavasti liian pieneksi.
Hyvä esimerkki oli nerokkaan wankel-moottorin keksinyt insinööri Felix Wankel, joka oli varmasti tekninen nero, mutta autokoulun ajokoetta hän ei onnistunut koskaan läpäisemään. Voi olla, että hänen tekninen lahjakkuutensa oli enemmänkin teoreettista eikä käytännöllistä.
Toinen hyvä esimerkki oli minuakin aikoinaan opettanut professori Hannu Klami, joka ainakin hyvän tarinan mukaan pystyi oppimaan kolmessa minuutissa ulkoa kokonaisen puhelinluettelon aukeaman ei toisen lähes yhtä hyvän tarinan mukaan oppinut ajamaan polkupyörällä. Tosin innokas pyöräilijä hän tarinan mukaan oli, mutta hänen fillarissaan oli ainakin tarinan mukaan apupyörät.
Professori Klami ei ollut mikään urheilumies, mutta kuitenkin hän kertoi, että armeija-aikanaan hän oli ennen jotain varuskunnan maastojuoksukilpailua nauttinut hieman tätinsä laihdutuslääkettä, ja niinhän siinä hänen kertomansa mukaan sitten kävi, että muut jäivät kuin räkä, vaikkei oikeustieteilijä ollut ennen kilpajuoksua harrastanut.
Tässä yhteydessä on syytä kertoa, että ennen eräät laihdutuslääkkeet sisälsivät amfetamiinia. Monta kertaa olen ihmetellyt sitä, että vaikka pervitinin, eli metamfetamiinin voimalla Suomelle hiihdettiin sodan jälkeen monta arvokisamitalia, niin kukaan meikäläinen juoksija ei ole myöntänyt ainetta käyttäneensä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Tapani_Klami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti