Liisankadulla

Ymmärtääkseni jokainen, joka haluaa olla tässä yhteiskunnassa edes jotain, vierailee Uudessa Valamossa ja hiljentyy siellä runoilija Pentti Saarikosken haudalla. Niin tein eilen minäkin ja jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan laskin runoilijaneron haudalle yhden vielä toimivan kuulakärkikynän. 

Se on laskujeni mukaan 241. kynä tuolla haudalla, jolla kynien lisäksi lepäsi tupakansytytin ja tölkinavaaja. Jos kyseessä olisi ollut Reino Helismaan hauta olisin laskenut sille useammankin kynän, koska arvostan Repeä Penaa enemmän.

Kun olin hiljentymässä tuolla suomalaisen runouden pyhällä paikalla, saapui sinne myös linja-autollinen hämäläisiä turisteja kunnioittamaan suurta runoilijaa. Uteliaisuuttani kuulustelin joitakuita heistä saadakseni selville, että osaako joku kenties edes yhden Saarikosken runon, mutta kukaan ei tunnustanut osaavansa. Luultavasti Helismaan iskelmärunoja olisivat useimmat osanneet lausua ja jopa laulaa.  

Itse osaan Saarikosken runoista yhden säkeen, joka kuuluu seuraavasti: "Liisankadulla, samassa talossa kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike on mun kotini: vessa, vesiposti, keittokomero ja huone. On mun kotini ja muijan koti ja neljän ikioman lapsen: vessa, vesiposti, keittokomero ja huone." 

Tämän runon levytti aikoinaan Muksut-yhtye, mutta Yleisradion vaatimuksesta ruumisarkkuliikkeen nimeksi piti muuttaa Matti Makkosen ruumisarkkuliike, koska Yleisradiossa ei saanut siihen aikaan mainostaa.