Veren ja virtsan vaihdot 25.07.2019, 18:17 Kuopion kirjastosta ei enää löytynyt viime vuosituhannella ilmestynyttä valmentaja Kalevi Tuomisen muistelmateosta, jonka nimi onnistuneesti on Kallun muistelmat. Luin tuon kirjan sen ilmestyttyä ja mieleeni on jäänyt tarina siitä, kun Tuominen joko Lake Placidin tai Sarajevon talviolympialaisten kisapaikalla astui koputtamatta johonkin huoneeseen ja löysi sieltä kaksi maastohiihdon nimeltä mainittua keskeistä voittajahahmoa tiputuksesta. Kuten eilen kerroin, niin DDR:ssä veridoping oli kiellettyä sen vaarallisuuden vuoksi ja sama linja oli varmaan muissakin Itäblokin maissa. Niinpä monissa kestävyyslajeissa näiden menestys jäi huomattavasti heikommiksi kuin voimaa ja räjähtävyyttä edellyttävissä liikuntamuodoissa. Mutta eivät olleet Neuvostoliiton suurhiihtäjät vaihtamassa veriään, vaan he makasivat selällään letkuissa, koska käynnissä oli virtsan vaihto. Kyllähän silläkin tavalla voi menestymismahdollisuuksiaan lisätä, koska se mahdollistaa kemiallisen sisäruokinnan myös kisojen aikaan. Mutta ainakin Sarajevon kisoissa pelkällä virtsan vaihdolla ei pärjätty suomalaisille, joilla oli tehokkaammat konstit. Tosin johonkin iltapäivälehteen pakinoinut entinen seitsenottelija ja nykyinen astrologi Satu Ruotsalainen kirjoitti, että Suomen majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa. Sitä asiaahan ne norjalaisetkin kateellisen oloisena ihmettelivät. Sarajevosta Norjan miesmaastohiihtäjät eivät saaneet mitalin mitalia, joka nyt tuntuu kummalliselta.   Kommentit (0) Juoksemisen tuska ja hurma 24.07.2019, 18:18 Kaksi ilmeisen asiantuntevaa kommentaattoria ihmetteli eilisen juttuni yhteydessä 70-luvun suomalaisten kestävyysjuoksijoiden ihmeellistä palautumis- ja kunnonajoituskykyä. Rivien välistä olin lukevinani ironiaa. Jokainen, joka urheilusta vähänkin ymmärtää, ymmärtää, mistä silloin oli kysymys ja jokainen, joka urheilusta vähänkin jotain ymmärtää, ymmärtää, missä on kysymys norjalaisten kestävyysurheilijoiden ylivoimassa. Mutta sitä minä en ymmärrä, miten Martti Vainio kärsi Moskovan olympialaisissa anemiasta ja juoksut menivät ihan poskelleen. Juha Väätäinenkin ihmetteli samaa asiaa myöhemmin ja kertoi, että silloisenkin lääketieteen keinoin moinen vaiva olisi pitänyt hoitaa pois muutamassa minuutissa. Jostain syystä Vainion osalta vaivaa ei hoidettu pois, kuten esimerkiksi Kaarlo Maaningan osalta tehtiin. Uskoon tultuaan Maaninka tosin kiisti verenvaihdon, koska yhtään ei otettu entistä verta pois, jokunen pussi vain lisättiin. Pitäisi muuten lukea uudemman kerran Erkki Vettenniemen vuonna 1994 ilmestynyt kirja Juoksemisen tuska ja hurma, jossa haastatellaan myös 70-luvun teinitähteä Ari Paunosta, joka oli aikoinaan nykyisten norjalaisten luokkaa oleva lupaus, josta ei kuitenkaan tullut suurta sankaria. Hän tunnustaa, että sen ajan valmennusmenetelmät alkoivat ihan muistuttaa DDR:n vastaavia ja hän kyllästyi koko touhuun. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että tiettävästi DDR:ssä pidettiin veridopingia niin vaarallisena asiana, että se oli kiellettyä. Ja syytä on myös korostaa sitä, että jos DDR:ssä jokin asia oli kiellettyä, niin se myös oli todella kiellettyä. Kommentit (1) Miehet rautaa 23.07.2019, 18:12 Kulta-Lasse on nyt sitten pitkälle kahdeksannellakymmenennellä ja eilen juhlakalun kunniaksi esitettiin hänestä dokumentti, joka palautti mieleen sen, että jostain syystä 70-luvulla suomalaiset kestävyysjuoksijat olivat rautaa. Nykyiset maamme huiput juoksevat kympin kaksi minuuttia Vireniä hitaammin, mutta siitä huolimatta kärsivät kaikenlaisista ruumiin ja mielen ylirasitustiloista. Toisin oli vaikkapa Montrealin olympialaisten aikaan, jolloin Kulta-Lasse juoksi muutaman päivän sisällä kympin ja vitosen alkuerät  ja loppukilpailut voittaen molemmat matkat ylivoimaisesti ja vitosen loppukilpailua seuraavana päivänä hän osallistui vielä vaivojaan valittamatta maratonille ja johtikin kilpailua vielä kolmenkympin kohdalla, vaikkakin jäi lopulta viidenneksi. Jos maraton olisi juostu vaikka päivänkin myöhemmin, Lasse olisi voittanut senkin. Jokainen, joka urheilusta vähänkin ymmärtää, ymmärtää, että Virenin saavutus on uskomaton ja yli-inhimillinen. Tällä hetkellä maailmasta ei löydy lähellekään Kulta-Lassen veroista juoksijaa. Tosin ennätykset on luotu rikottaviksi ja uskon, että kunhan nuori 18-vuotias Jakob Ingebrigtsen saa rauhassa varttua ja harjoitella, niin hän hyvinkin rikkoo Virenin saavutukset. Ja uskon, että joku kolmesta Ingebrigtsenin veljeksistä voi samoissa olympialaisissa voittaa myös  1500 metriä ja 3.000 metrin esteet. Ja epäilen, että samoissa kisoissa veljekset ottavat kirkkaan kolmoisvoiton 10.000 metrillä ihan Salmisen, Askolan ja Iso-Hollon tapaan. Ja eiköhän Karsten Warholm voita 400 metrin sileän ja 400 metrin aidat, mutta sen sijaan pikamatkoilla ja 800 metrillä norjalaisnäkymät ovat tällä hetkellä synkät. Kommentit (2)
Karjalan palautus	22.07.2019, 17:56
Luinpa joku päivä sitten Jukka Seppisen kirjan Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen" ja huomaan kirjan olevan nyt ajankohtaisen, koska Helsingin Sanomat kertoi viikonloppuna, että venäläiset suunnittelivat 90-luvun alussa koko luovutetun Karjalan myymistä  Suomelle 15 miljardilla dollarilla, joka summa tuskin vastaisi edes alueen metsien todellista hintaa. Seppinen paljastaa kirjassaan, että presidentti Koivisto teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, ettei Suomi vain ostaisi Karjalaa. Hän piti hanketta ihan liian kalliina maallemme. Näkemys saattoi olla ihan perusteltu. Tuomittavaa Koiviston asenteessa oli se, että hänen mukaansa karjalaiset jättivät kotiseutunsa vapaaehtoisesti. Saman logiikan mukaan voisi myös väittää viiden miljoonan syyrialaisen jättäneen viime vuosina kotinsa ihan omasta halustaan. Tietysti Koiviston, vanhan sovan käyneen miehen, ajattelun taustalla oli sotilaspoliittiset syyt. Hänen ajatteluunsa vaikutti varmasti myös se, että kenraali Gustav Hägglund, joka varmaankin virkansa puolesta ymmärsi näitä asioita, totesi jossain lehtihaastattelussa, ettei Suomen pitäisi ottaa Karjalaa takaisin, vaikka sitä hopealautasella tarjottaisiin. Se on kovaa puhetta Viipurin pojalta. Turkulaisella Koivistolla tuskin oli suuria tunnesiteitä Karjalaan. Muuten Koiviston aatteellinen esikuva Tanner, joka sentään oli kolmenvartin savolainen, yritti jossain vaiheessa harrastaa Sortavalassa asianajajan tointa, mutta ei siellä viihtynyt, koska piti karjalaisia vain tyhjänpäiväisinä suunsoittajina ja rehvastelijoina. Nyt en ole ihan varma henkilöistä, mutta muistelen eräiden Suomen johtavien poliitikkojen esittäneen, että karjalaisten olisi pitänyt jäädä itärajan taakse, koska Suomella ei olisi ollut varaa heitä asuttaa. Epäilen, että taitavat talousmiehet Ryti ja Tanner saattoivat ajatella niin, mutta valalle asiasta en mene. Kommentit (0)
Jäähyväiset isänmaalle	22.07.2019, 18:01
Eilen illalla hyvin kuoppaposkinen ja tyhjäkatseinen nuorimies soitti Dostajevski-hotellin lähellä sähkökitaralla vaikuttavalla tyylillä Oginskin Jäähyväiset isänmaalle-nimistä hidasta poloneesia. Yleensä kyseisen sävelmän esittää vaskiryhmä tai torviseitsikko.   Lahjoitin liikuttuneena tälle ilmeisen lahjakkaalle nuorelle miehelle kaikki kolikkoni. Sen jälkeen hän lopettikin esiintymisen. Luulen, että hän oli saanut kerättyä kasaan huumepiikillisen hinnan.   Mutta kaikesta huolimatta Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin myöhäinen kesäilta oli tyyni ja rauhallinen, vaikka Pietarissa tehdään kahdeksan kertaa Suomea enemmän väkivaltarikoksia. Suomi on taas kolme kertaa Ruotsia väkivaltaisempi asukaslukuun suhteutettuna. Sen vuoksi ruotsalaismiehiä pidetään meillä hieman naismaisina. Yhden humalikkaan tapasin Pietarin yössä eikä hänkään ollut nauttinut rähinäviinaa.   Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Helsingin poliisien versiota kappaleesta, joka puolalaisten tulisi valita kansallishymnikseen.     https://www.youtube.com/watch?v=TLnoUJ27oUY&app=desktop Kommentit (0)
Venäjän rehellinen kansa	20.07.2019, 20:39
Tänään sitten tapahtui se, mitä ei saisi koskaan tapahtua. Siskovainaani, joka on Suomen yleisurheiluhistorian tuntemattomin mm-mitalista, saavutti maastojuoksun joukkuehopeansa ainoalla ulkomaille suuntautuneella kilpailumatkallaan, jolla matkalla belgialaisessa hotellihuoneessa varastettiin häneltä rahat. Tapauksesta viisastuneena olen Venäjän matkoillani säilyttänyt passia, viisumia ja vararahastoa visusti kaulapussissani. Niin mielestäni tänäkin aamuna tein kaupunkikierrokselle lähtiessäni, mutta iltapäivästä huomasin, ettei pussi roikkunutkaan kaulassani, vaan oli ilmeisesti jäänyt hotellihuoneeni pöydälle. Hotelli on nimeltään Dostojevski, jonka baarin nimi on luonnollisesti Roskolnikov. Olin varma, että joku rahaongelmista kärsivä oikeustieteen opiskelija Roskolnikov tai ehkä hänen hotellisiivoojana työskentelevä tyttöystävänsä on kaulapussini ottanut parempaan talteen ja että olen tapauksen seurauksena niin köyhä, että kun puuhun kiipeän, niin maahan ei jää mittään. Mutta ihme tapahtui. Siivooja oli kyllä huoneessani käynyt, mutta kaulapussi kaikkine tarvekaluineen oli tallessa. Rehellistä on Venäjän kansa. Kommentit (0)
Kuopiolaisen jalkapalloilun katastrofi	19.07.2019, 18:43
Huolestuttavia jalkapallouutisia kantautuu Kuopiosta tänne Pietariin asti. Kups selvisi eilen jatkoon Eurokentillä, ja kun näin Euroliigan jatko-ohjelman, alkaa olla urheilukielellä selviö, ettei Kuopio tänäkään vuotena voita Suomen mestaruutta, jonka asian haluaisin vielä tässä elämässä kokea. Veikkausliigan otteluohjelma on Kupsille liian rankka ja seuraavissa kotimaan sarjan otteluissa joukkueen energiat eivät luultavasti riitä. Euroliigassa vastaan tulee Legia Varsova ja se on pelottavan kova joukkue. Tavallaan Legia Varsova on myös savolaisjoukkue, koska jatkosota-aikaan Suonenjoen Halolanmäen kylällä oli eräässä maalaistalossa sotavankina Varsovalainen huipputason jalkapalloilija, joka oli esittänyt kyläläisille sirkusmaisia temppuja pallolla. Tapauksen muistelija oli sitä mieltä, että puolalaissotavanki olisi edustanut Varsovan Dynamoa, mutta sellaista seuraa ei tietääkseni ole ollut, joten uskon miehen olleen Varsovan Legian joukkueen kantavia voimia. Jos ihme tapahtuu ja Kups etenee Euroliigassa jatkoon, ei joukkueella tule olemaan pikkurahan puutetta ensi kaudella ja ehkäpä sitten tapahtuu se ihme, että Kuopion torilla tavataan. Kommentit (0)

Kaukasuksen makeat mansikat	18.07.2019, 18:43
Vanhan suomalaisen kansansanonnan mukaan Pietarissa liikkuja ei voi olla niin viisas, etteikö hän tulisi huijatuksi eikä niin tyhmä, etteikö pystyisi jotakuta huijaamaan. Itse kävin tänään Pietarin kaukaasialaisia kauppahallissa, koska tunnen suurta sympatiaa sikäläisiä yritteliäitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kovia kauppiaita sekä valmistavat hyvää ruokaa ja hyviä kuivia punaviinejä. Ihmeekseni löysin kaukaasialaisia mansikkamiehiä, joilla ei ollut tuotteidensa hintoja mitenkään esillä eikä heidän pakkauskokonsakaan täyttänyt Suomen lain vaatimuksia - rasiat olivat selvästi yli litran, mutta alle kilon, kuten mansikkamiehet auliisti myönsivätkin. Mansikat eivät ulkonäöltään olleet ihan suonenjokelaisten veroisia ja hintakin lienee ollut vähän kalliimpi mitä Kuopion torilla pyydetään. Mutta suurin yllätys oli mansikoiden maku. Ihan tuli lapsuuteni Ydenit mieleen. Niin makeita, suorastaan suussa sulavia marjoja en ole ihan äskettäin syönyt. Tai sitten marjojen päälle oli suihkutettu sokerivettä. Olen sitä mieltä, että Marjanviljely-yhdistyksen asiantuntijoiden olisi kiireellä matkustettava jonnekin Gruusiaan tutustumaan sikäläisiin kollegoihin. Kommentit (2)
Eräkirjan ja jopa väitöskirjan aihe	17.07.2019, 14:52
Olen mielestäni lukenut kaikki suomalaiset eräkirjat, poikien seikkailukirjat ja kaukopartiokirjat, mutta enpä ole törmännyt kertomuksiin siitä, miten muinaiset hämäläiset käytännössä toteuttivat eränkäyntimatkansa Sisä-Savon erämaihin. Tutkin tuossa Suomen karttaa ja yllättävän lyhyt on venematka jostain Sysmästä Suonenjoelle. Tosin sokkeloinen reitti se on ja nykyajan matkalainen tarvitsisi navigaattorin avukseen, mutta ehkä muinaisilla esi-isillämme oli sukupolvien ajoilta muistitietoa asiasta. Veikkaisin, että hyvällä kirkkoveneellä myötätuulessa soutuvuoroja vaihdellen ja ehkä apupurjetta avuksi käyttäen matka taittuu kahdessa päivässä. Itse olen ollut airoissa kirkkoveneessä, jolla soudettiin kovassa vastatuulessa 70 kilometriä päivässä ja olin kokemuksen jälkeen lähes talutuskunnossa, mutta epäilen entisten erämiesten olleen riskimpiä soutumiehiä kuin mitä itseni kaltaiset pikkuvirkamiehet. Koivistoisen suvun muinaiset esi-isät soutivat nykyisen Pietarin seudulta Suonenjoen erämaihin, kun joutuivat häviölle sissisodassaan Pietari Suurta vastaan, mutta ilmeisesti he eivät soutaneet Kymijokeen laskevia vesistöjä pitkin, vaan Saimaan kautta. Saimaastakin pääsi kätevästi Kymijoen vesistöön kuuluville Suonteelle ja Iisvedelle, kun veti veneensä 300 metriä leveän Kuivataipaleen yli. Kuivataipaleelle Suonenjoen Herralan kylälle rakennettiin 1800-luvun lopulla pieni kanava yhdistämään Vuoksen ja Kymijoen vesistöt ja kaunis kanava siitä tulikin, kuten yllä oleva kuva todistaa. Muuten olen jyrkästi sitä mieltä, että jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tulisi tehdä väitöskirja hämäläisten eräretkistä Sisä-Savoon. Kommentit (0)
Keltamahat	16.07.2019, 17:44
Asiantuntevan Sysmän kirkon oppaan kanssa keskustelimme aiheesta, miksi sysmäläisiä ainakin naapuripitäjissä haukutaan keltamahoiksi. Selityksenä on kuulema se, että vauraat sysmäläiset söivät voita silloinkin, kun köyhät naapurit kärvistelivät nälässä. Sen sijaan vastausta en saanut asiaan, miksi naapuripitäjäläiset kutsuvat hartolalaisia karvakorviksi. Itse en ainakaan ole huomannut hartolalaisten korvissa poikkeavaa karvanmuodostusta. Olen törmännyt  tuohon keltamahaisuusilmiöön muussakin yhteydessä.  Kuopiolainen "isokeisari" professori Lampen, joka oli syntynyt vuonna 1865 ja joka oli maamme ensimmäinen matkakirjailija, kertoo eräässä 1920-luvulla ilmestyneessä kirjassaan, että hänen vaarinsa oli poikasena tavannut vanhan miehen Hämeessä, joka oli kysellyt uteliaana, että vieläkö siellä Nilakassa on niitä tosi keltamahaisia lahnoja. Sisä-Savo oli vanhaa hämäläisten eränkäyntialuetta, ja historian kirjoista löytyy mainintoja siitä, että Sysmän puolen miehet kävivät jopa jonkinlaista sotaa savolaisia uudisasukkaita vastaan Rautalammin erämaissa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sekä Sysmä että Rautalampi olivat aikoinaan pinta-alaltaan suuria emäpitäjiä ja saattoi jopa olla, että ne olivat rajanaapureita. Lampenin kertomuksesta voi päätellä, että hämäläiset erämiehet kiertelivät keltamahaisten lahnojen perässä Sisä-Savossa ehkä vielä 1700-luvun lopulla. Kerrotaan, että savolaiset uudisasukkaat olivat törmänneet eräällä järvellä hämäläisiin kalamiehiin, jotka olivat vakuuttaneet omalla murteellaan, että "menkää pois, tänne ei enää mahlu". Tähän lupsakka savolainen oli sutkaissut, että "kyllä myö mahlutaan, kunhan teijät ensin tapetaan". Kommentit (1)
Sysmän jämäkkä kirkko	15.07.2019, 15:52
Vaan osattiinpa Suomessa ennen rakentaa jämäkästi ja siitä todisteena on Sysmän kirkko, jota kunnioitin läsnäolollani Kirjakyläpäivien yhteydessä. Sysmän Herran huone on seisonut ihan vatupassissa paikallaan jo yli 500 vuotta, vaikka matkan varrella on monenlainen viha maatamme koetellut. Itse rakennuskin on näkemisen arvoinen, mutta näkemisen arvoinen on myös kirkon sisällä oleva saksalaisperäinen historiallinen esineistö. En syytä enkä väitä, mutta totean, että luultavasti kyseiset kirkolliset tarvekalut ovat ryöstämällä saatuja. Elikkä ihan hukkaan ei 30-vuotinen sota mennyt suomalaisten osalta. Vaikka 1600-luvulla suuri osa Keski-Euroopasta pistettiin p-------n päreiksi, eli kuten siistimmin sanotaan vitukkeiksi, kun eurooppalaiset selvittivät sitä, kenen suhde yhteiseen mielikuvitusystävään oli oikea ja vaikka iso osa maamme miehistä vietiin pois arkiaskareistaan teuraaksi sivistyneeseen Eurooppaan, niin toivathan hakkapeliitat kuitenkin edes jykevän alttarikaapin ja jonkin verran muutakin hengellistä käyttötavaraa Sysmän kirkkoon. Historia ei välttämättä toista itseään, mutta epäilen, että muslimimaailmassa on parhaillaan menossa oma 30-vuotinen sota. Juutalaisen paimentolaisheimon väkivaltaisiin kansantarinoihin perustuvat uskonnot näyttävät historian valossa olevan väkivaltaisimmillaan 1500 vuotta syntymänsä jälkeen. Puolitoista tuhatta vuotta sitten kuolleen Mohamedin jälkeensä jättämää uskonyhteisön hallinnollista epäselvyyttä on alettu vasta viime aikoina näyttävästi selvittämään sunnien ja shiiojen välillä. Kommentit (0)
Opiskelijoiden toimeentulo ja hävikit	14.07.2019, 17:52
Lukaisin tuossa juuri paluumuuttaja Anna Petrovskajan neljännes vuosisata sitten ilmestyneen muistelmateoksen Kohtalokas kielto, jossa käsitellään myös eilen Jaakkiman kirkon palon yhteydessä sivuamaani Neuvostoliittoa vaivannutta tavaroiden hävikkiongelmaa. Petrovskajan mukaan pääsihteeri Brezhneville ehdotettiin jossain vaiheessa opiskelijastipendien ja pienipalkkaisten tulojen korottamista. Ainakin Petrovskajan kirjan mukaan ukrainalaisen työläisperheen kasvatti Leonid oli sitä mieltä, ettei se kannata. "Annetaan heidän varastaa vaunujen purkamisen aikana. Opiskelijat voivat ansaita lisää rahaa vaunuja purkamalla. Minä itsekin tein opiskellessani niin, neljä säkkiä varastoon ja viides kulman taakse. Kaikkihan niin tekevät, kyllä opiskelijat selviytyvät." Pääsihteerin näkemys on ajankohtainen tänäänkin, jolloin maamme tiedotusvälineissä velloo keskustelu opiskelijoiden toimeentulo-ongelmista. Nykyään Venäjällä työvoima on keskimärin hyvin halpaa. Kiinalaistenkin palkat ovat jo korkeammat. Osittain palkkakulujen pienuuden selittää se, että maassa on siirrytty 13 %:n tasaveroon. Toinen selitys saattaa hyvinkin olla se, että venäläisen työkulttuurin mukaan työntekijä voi ansaita lisätuloja varastamalla työnantajaltaan kohtuullisessa määrin. Kommentit (1)

Jaakkiman kirkkoalueen kunnostus alkanut	13.07.2019, 18:59
Pari viikkoa sitten kävin Uukuniemen naapurissa Jaakkimassa rajan takana ja ihmettelin, miten pitäjän kirkon ympäristö oli kovasti siistiyttynyt sitten viime näkemän ja nyt on tällekin ilmiölle löytynyt selitys kaikkitietävästi internetistä. Nimittäin tavallisesti luotettava Venäjän Karjalassa ilmestyvä Karjalan Sanomat -lehti kertoo nettisivullaan, että lähellä Jaakkiman kirkon kunnostus on alkanut ja jatkaa, ettei tosin itse kirkkorakennusta kunnosteta, vaan palaneen herranhuoneen ympäristö raivataan puskista ja sille rakennetaan parkkipaikka sekä pystyssä olevat seivät valaistaan. Näin uskotaan nähtävyyden houkuttelevan paikalle entistä enemmän matkailijavirtoja. Erilaiset kansalaisjärjestöt ovat varanneet hankkeeseen 70 miljoonaa ruplaa eli noin miljoona euroa, joten ihan pikkuprojektista ei ole kysymys. Jaakkiman kirkon rauniotkin ovat vaikuttava nähtävyys. Rakennus oli 42 metriä pitkä, 42metriä leveä ja 22 metriä korkea, joten se oli lähes yhtä suuri kuin maailman suurin puukirkko Kerimäellä. Tosin Jaakkiman kirkko ei ollut puuta vaan tiiltä, joita tarvittin peräti 756.000 kpl. Rakennuksen suunnitteli itse Carl Ludvig Engel, joka Jaakkiman kirkon lisäksi on suunnitellut myös Helsingin kaupungin keskustan. Engel kuoli vuonna 1840, mutta kirkko valmistui vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Jaakkiman kirkko paloi vuonna 1977, mutta sillä kertaa Herra ei polttanut huonettaan, vaan palon syyksi on minulle on tapahtumapaikalla suorittamissani puhutteluissa kerrottu se, että joukko nuoria miehiä olisi grillannut saslikkia rakennuksen vintillä. Tietoa ei ole siitä, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiaan. Toisaalta Arvo Ei-Poika Tuominen paljastaa vuosi sitten ilmestyneessä mainiossa Karjala-kirjassaan, että kyseessä saattoi olla tuhopoltto. Kirkko palveli Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan kansantalouden tarpeita varastona ja paikkakunnalle oli kiirinyt tieto, että jonkinlainen inventaario olisi tulossa, jonka jälkeen varastossa tiedossa ollut hävikkiongelma ratkaistiin kylmän rauhallisesti pyroteknisin menetelmin ennen reviisorin saapumista. Näin naapurissa. Kommentit (0)
Rotukysymyksestä	12.07.2019, 18:16
En ole rasisti, mutta väitän, että rotukysymys ratkaisi eilisen Kups-Vitebsk-ottelun. Kummallakin joukkueella oli tukku ulkomaalaispelaajia riveissään, mutta Kups oli viisaasti sijoittanut rahansa, joka lienee noin 1000euroa /kk/ulkomaalainen, uljaisiin afrikkalaistaustaisiin nuorukaisiin, kun taas Vitebsk oli palkannut vain todennäköisesti samanhintaisia valkoihoisia ukrainalaispelaajia ja niinpä sitten Kups oli selvästi parempi joukkue ja voitti ansaitusti 2-0. Ottelun lopputulos merkitsee sitä, että kuopiolaiset todennäköisesti jatkavat Euroliigan toiselle kierrokselle ja Kups saa sen ansiosta ainakin 250.000 euroa lisää rahaa uusien ulkomaalaispelaajien hankintaan. Tällä hetkellä joukkueen avauskentällisessä on yksi seuran oma kasvatti, mutta ehkä tulevaisuudessa kannattaa panostaa vain ulkomaalaisiin. Viisainta ja halvinta olisi ostaa vaikkapa Nigerian Lagosista jokin sikäläinen joukkue, joka pelaisi kesäisin Suomessa ja talvet kotimaansa sarjassa. Entisen Neuvostoliiton valtioissa näyttää olevan rasistisena periaatteena, että mustia miehiä ei sikäläisiin jalkapallojoukkueisiin hankita ja niinpä joukkueet eivät ole pärjänneet kansainvälisissä sarjoissa. Muistanpa, miten muutama vuosi sitten Pietarin Zenitin kakkosjoukkue kävi pelaamassa harjoitusottelun Kuopiossa ja taisi vaivoin yltää tasapeliin kakkosdivisioonan Kufua vastaan. Koko Zenitin joukkue koostui hyvin savolaisen näköisistä hitaista, mutta kankeista miehistä, joka asia ei ole mikään ihme, koska nyt geenitutkimus on paljastanut, että oikeita venäläisiä ei olekaan, vaan on vain venäjää puhuvia savolaisia. Tietääkseni Zenitin kannattajat eivät hyväksy ollenkaan mustiamiehiä joukkueeseen. Joukkueen kannattajien tasosta kertoo paljon se, että heidän kannustushuutonsa on suomennettuna jotain sellaista syvällistä, että "Zenitin kannattajilla seisoo aina". Kupsin ja Vitebskin kohtaamisen parhaat palat voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=N0N6vSxMwZM   Kommentit (0)
Kups - Fc Vitebsk	11.07.2019, 20:31
Hirmuisen synkkä ukkospilvi on lähetymässä Kuopiota, mutta en usko, että se latistaa suuren urheilujuhlan ja jopa  helleenisen kirkkauden tuntua, joka tullaan kokemaan Kuopion Keskuskentällä neljän tunnin kuluttua, kun Kuopion ylpeys Kups kohtaa Euroliigan ottelussa valkovenäläisen Fc Vitebskin vastaavan yhdistelmän jalkapalloilun merkeissä. Kuopion lähellä, eli vain 869 kilometrin päässä, sijaitseva Vitebsk ei meille urheilun ystäville kerro paljoakaan, koska urheilussa tämä 348.000 asukkaan kaupunki ei ole juurikaan menestynyt, mutta taiteen ystäville Vitebsk kertoo paljonkin. Nimittäin maailman kuvataiteen keskeinen vaikuttajahahmo Marc Chagal on syntynyt Vitebskissä. Tosin kotikaupungissaan hänet tunnettiin Moise Segal-nimisenä juutalaisnuorukaisena. Hän ei kuulunut kaupungin vähemmistöön, sillä vuoden 1897 väestölaskennan mukaan enemmistö kaupungin asukkaista oli mooseksenuskoisia, jotka puhuivat jiddisin kieltä. Juutalaiset ovat menestyneet hämmästyttävän hyvin eri elämän aloilla, mutta kuvataiteista en keksi tähän hätään Segalin lisäksi muita juutalaisnimiä kuin Viipurissa syntyneen Sam Vannin, joka syntymäkaupungissaan tunnettiin nimellä Samuel Besprosvanni. Besprosvanni tarkoittaa suomeksi nimetöntä henkilöä. Sam Vannin isoisä vietiin pakolla tsaarin armeijaan ja koska hän ei suostunut paljastamaan sukunimeään, hänelle annettiin sukunimeksi nimetön henkilö. Sam Vanni on meille urheilun ystäville erittäin tuttu nimi,  koska hän on jo uransa lopettaneen pituushyppääjä Ringa Ropon nykyisen miesystävän uransa jo lopettaneen kiekonheittäjä Mikko Vannin  isä. Kommentit (0)