torstai 11. heinäkuuta 2019



   Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä ja olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, koska Uukuniemi-juhlat ovat alkaneet. Juhlien aiheena ovat sotapakolaiset eli evakot, joka on ajankohtainen aihe tänäkin päivänä. Opin aiheesta sen, että pakolaisiin sivistynyt ihminen suhtautuu ystävällisesti rotuun, uskontoon tai poliittiseen kantaan katsomatta.

Tänään opin myös sen, että kuohilaita, jotka ovat uskonnollinen suuntaus, jonka kannattajat pyrkivät hillitsemään synnillisen lihanhimonsa kuohitsemalla itsensä, oli Uukuniemellä kuusi kappaletta ja eräs peräti 200- senttimetrinen. Ilmeisesti kuohilaiden erilainen hormoonitoiminta lisää pituuskasvua.

Sain tietooni myös sen, että pikaluistelun maailmanhuippu Seppo Hänninen, joka tosin epäonnistui Sapporon olympialaisissa ja jäi viidenneksi, ei pärjännyt Hännisten suvun jäsentenvälisessä kilpailuissa, vaan jäi vasta kolmanneksi, koska nykyinen tsasounan rakentaja Andreas ja hänen pikkuveljensä olivat ainakin sillä kertaa kisassa nopeampia.

Tutustuin myös inkeriläissyntyiseen kristittyyn, joka kertoi mielenkiintoisia tarinoita uskovaisena olemisesta Neuvostoliitossa. Itse mietin parasta aikaa sitä, ovatko inkeriläiset olleet maailman vainotuin kansa. Siitä huolimatta piskuinen Inkerin kansa on tuottanut Suomen ja Viron jalkapallosarjoihin hyvin laadukkaita pelaajia.

Muuten päivän kruunasi se, että Kups miesjoukkue haki tänään tärkeän vieraspisteen HJK:lta, vaikka Venäjänkin maajoukkueessa pelaava Marina Kiskonen vahvistaa ainakin tällä hetkellä vain Kupsin miesjoukkuetta.



Kommentit (0)



On järkeä ja kuntoa

Eilen syyllistyin selvään neuvostovastaisuuteen, kun epäilin, ettei Sortavalan ns. Ruotsalaistiestä ja sen uudelleen rakentamisesta taida tulla lasta eikä muutakaan. Mutta kyllä tulee. Kun tänään palasimme kotiin, oli jo melkein koko tie saanut uuden päällysteen.

Ihan tulee mieleen Tuntematon sotilas, jossa sanotaan, että lapiomieshän se venäläinen, neljä turvetta on ilmassa ja yksi lapiossa, kun venäläinen tarttuu lapion hantaakiin. Mieleen tulee myös Hämeen maakuntalaulu, jossa sanotaan, että on järkeä ja kuntoa, jos toimeen tartutaan. Kuskimmekin totesi, että taidettiin tulla Suomen puolelle, kun tiekin muuttui selvästi huonommaksi. Sekin sanonta oli Tuntemattomasta sotilaasta, mutta silloin astuttiin Suomesta hyvään itäiseen naapuriin.

Kommentit (0)



Ruotsalaistie

Olen aloittanut pintatiedustelumatkani itärajan taakse. Viime syksynä valmistui uusi tie Niiralasta Sortavalaan ja hyvä tie valmistuikin. Helsingin Sanomatkin uutisoi asiasta ja kertoi uuden tien olevan ruotsalaistasoa eli paremmalta se vaikutti kuin rahapulasta kärsivän Suomen väylät. Itsekin tutustuin asiaan viime joulukuussa ja olin vaikuttunut tien tasosta.

Nyt tie ei enää ole ruotsalaistasoa, vaan vain pikkuisen suomalaistasoa parempi. Nimittäin kymmenien kilometrien matkalta kestopäällyste on raavittu pois ja valtavat tietyöt ovat käynnissä. Itse en asioista paljoa ymmärrä enkä tieasioista sen vertaakaan, mutta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, arvioin, että tiestä on eka kerralla unohtunut routaverkko pois ja sitä asennetaan nyt jälkikäteen. Ainakin jotain teräsverkkoa tielle näytettiin vedettävän.

Mutta varma olen, että uudesta kulkuväylästä nyt toisella tekokerralla tulee sellainen, että se synnyttää kateutta ja ihastusta ruotsalaisissakin.






Kommentit (0)



Niva

Huomenna saattavat viestiyhteydet takkuilla, koska lähden tiedustelumatkalle Nivan asemalle itärajan taakse. En suorita tiedustelumatkaani kuumailmapallolla kuten 50-luvulla CIA:n palkkaamat entiset kaukopartiomiehet tekivät, vaan suoritan tiedusteluretkeni taksilla.


Nähtäväksi jää, miten äijän käy. Tuonne rajan taakse on moni mies Uukuniemeltäkin kadonnut ja eräät jopa iäksi. Tosin yksi palasi vuosien perästä mukanaan muija ja liuta sikiöitä, joiksi Uukuniemellä mukuloita kutsutaan.


Kommentit (2)



On tyyntä nyt

Pitkään Uukuniemen Pyhäjärvi on raivonnut, mutta Pallea hapuillen lainaten totean, että on tyyntä nyt, ei tuule nyt, kun tuuli nyt on tyyntynyt. Se saa miljardin itikan mielen iloiseksi. Aurinko laskee kaikissa sateenkaaren väreissä pohjoiseen, ja ilmassa on jo orastavan syksyn kuulautta. Pihlajatkin jo lakastuvat, ja päivä on kukon askeleen lyhyempi kuin eilen. Alakulo valtaa mielen.
Kommentit (0)



Luonnon monimuotoisuudesta Uukuniemellä

Herhiläiset eivät ole ainut erikoinen uukuniemeläislaji. Tänään olen rapsutellut kahdeksaa bishonia, joka alkaa nykyään olla yksi tavallisimmista nisäkäslajeista maassamme. Bishoni on eri asia kuin biisoni, joka on Uukuniemellä bishonia tyypillisempi nisäkäslaji. Biisonia en oli koskaan rapsuttellut, vaikka ne ovat sävyisiä kotieläimiä. Tosin tietääkseni tuossa lähellä Pietarin seudulla on jo tavattu Puolasta harhautuneita eurooppalaisia biisoneja. Ne eivät ole sävyisiä ja painavat noin tonnin, mutta siitä huolimatta niiden rakenteellinen huippunopeus on 50 km/tunnissa. Piisameja en ole muuten Uukuniemellä koskaan tavannut, vaikka lapsuudessani kyseinen nisäkäslaji oli suoranainen maanvaiva. Luulen, että minkit ovat hävittäneet piisamit sukupuuttoon kuten ne näyttävät tekevän myös sorsille, jotka ennen paskoivat laiturit piloille.
Kommentit (0)



Rajan kirot

Moni suomalainen on sitä mieltä, ettei idästä tule aurinkoa lukuun ottamatta mitään hyvää ja kaikki muu, mitä sieltä tulee,  pitäisi ottaa vatsaan tasajyvällä. Itse olen täysin eri mieltä ja olen sillä kannalla, että Suomen kansalla on aina silloin mennyt hyvin, kun suhteet itään ovat olleet hyvät.

Mutta minustakaan kaikki, mitä idästä tulee, ei ole hyvästä. Nimittäin nyt ovat Uukuniemen vallanneet idästä tulleet herhiläiset ja minä, joka tähän asti olen pelännyt vain vihaisia saksanpaimenkoiria, pelkään nyt myös herhiläisiä. Ne ovat nakkimakkaran kokoisia ampiaisia, joiden pistos vastaa kolmen tavallisen ampiasen pistosta.

Sen asian minulle kertoi uukuniemeläinen evp. rajavartija, joka on aloittanut taistelun herhiläishyökkäystä vastaan ja tuhonnut tähän mennessä jo kolme herhiläisten pesää. Ne ovat kuulema metrin levyisiä ja usealla aukolla varustettuja linnoituksia.

Täysin varma en ole, salliiko laki herhiläisten torjuntatoimet, mutta itse tulkitsen ne tulokaslajiksi, jolla ei ole lain suojaa. Jos blogini päivitys takkuilee lähi päivinä, syynä eivät ole herhiläiset, vaan muut rajan kirot, koska nettiyhteys välillä täällä takkuilee pahasti.

Kommentit (0)



Työläisjalkapalloilun juhlaa


Kerran kesässä pyrin käymään seuraamassa Itkolanniemen kentällä Kuopion Elon ottelua ja viime viikolla oli se kerta, kun työläisjalkapalloiluseura Kuopion Elo kohtasi Savo Pallon porvaripalloilijat. Tällä kertaa vallankumous voitti taantumuksen lukemin 3-2.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että Kuopion Elo on Kuopion yli 1000-miehisen talonmies Israel Närhen johtaman punakaartin jatkumoa. Tosin vuonna 1918 Kuopion työläisjalkapalloilijatkin kuuluivat vielä Kuopion Rientoon, jonka painisalilla säilytettiin punakaartin kiväärejä.

Kuopion Palloseura sen sijaan on suojeluskuntataustaisen Kuopion Reippaan peruja. Juuri ilmestyneessä Kuopio 1918-kirjassa kerrotaan, että vielä marraskuussa 1917 Riento ja Reipas järjestivät vielä yhteisiä ampumaharjoituksia, joten liikuntapaikkapula oli jo siihen aikaan huutava.

Viimeviikkoisessa pelissä punapaitaisen työläisnuorison riveissä kunnostautuivat erityisesti joukkueen vankat peräpään lukot Tero Taipale,  joka vielä edellisellä kaudella edusti Kansallista Kokoomusta Kuopion kaupunginvaltuustossa ja hammaslääkäri Anton Mustonen.

Yllä oleva kuva paljastaa, ettei Itkonniemen stadionin pääkatsomo ollut ihan tupaten täynnä. Iloisella 60-luvulla Elon peleissä saattoi olla yleisöä jopa tuhat kertaa enemmän. Niiltä ajoilta juontaa juurensa sanonta, että "väkeä kuin Elon pelissä". Parhaimmillaan väkeä Elon pelissä oli 6787 kpl. Se tapahtui vuonna 1969, kun vastassa olivat Kupsin porvarit.

Kommentit (0)



Migin mittari

Uukuniemen epävirallisen, vaikkakin sangen luotettavan, historiasarjan toinen osa on juuri ilmestynyt, saman tien ilmestyi tarve jatkaa pitäjän historian tutkimuksia, koska koko ajan paljastuu uusia mielenkiintoisia asioita.

Olen aiemminkin kertonut tammikuussa 1954 tapahtuneesta neuvostoliittolaisen Mig-15 hävittäjän maahansyöksystä Rautjärven korpeen. Nyt kuulin luotettavista lähteistä, että tapaus liittyy myös Uukuniemeen. Nimittäin eräs uukuniemeläinen rajavartija oli mukana koneen ja sen kappaleiden etsinnöissä.

Ilmeisesti epähuomiossa kyseiselle rajavartijalle sattui se erehdys, että hän polkaisi erään löytyneistä koneen mittareista vähän syvemmälle hankeen eikä sitä sitten löytänyt edes hyvän naapurimme etsintäpartio, joka tuli lapioimaan hankea tapahtumapaikalta. Ainakin tarinan mukaan kyseinen uukuniemeläisvartija seurasi etsintäpartion toimintaa vierestä hyvin maireana.

Tarinan mukaan kyseinen mittari päätyi myöhemmin sen löytäneen rajavartijan kesämökin koristeeksi. Tällä hetkellä mittarin sijaintipaikkaa ei ole yleisessä tiedossa, mutta jos joku sen tietää, hän voisi toimittaa muistoesineen vaikkapa pitäjän museoon.

On paljon mahdollista, rajavartija ei nyt ihan viimeistä piirtoa myöten noudattanut annettuja ohjeita ja käskyjä, mutta rikos lienee jo vanhentunut tai jos se ei ole vanhentunut, niin ainakaan tapauksella ei ole asianomistajaa, koska asianomistaja Neuvostoliitto on lakannut olemasta.

Tämä tapaus palauttaa mieleeni sen, että joskus 60-luvulta Savon metsästä löytyi neuvostoliittoalisen satelliitin kappale, jota sen löytäjä yritti lehtitietojen mukaan kaupitella. Myöhemmin luin lehdestä, että tapauksesta oli nostettu maanpetossyyte. Muistelen jostain kuuleeni, että löytäjä oli yrittänyt kaupitella satelliitin kappaletta USA:n lähetystöön, joka ilmoitti asiasta Suojelupoliisille.  

Kommentit (0)



Älykköketju

Eilen mainittu maalivahti Kevin Lankinen ei ole ainut älykön maineessa oleva jääkiekkoilija. Älyköitä maamme jääkiekkohistoriasta löytyy jopa useita kappaleita, koska 80-luvulla Turun Palloseurassa pelasi jopa kokonainen älykköketju, jonka ketjun kolmesta pelaajista muistan nimeltä kaksi eli Jali ja Sami Wahlstenin – kolmannen nimen päälle en nyt millään pääse.

Wahlstenin veljeksistä Sami oli merkonomi ja Jali opiskeli taidehistoriaa tms. ja arvaan, että nimenomaan Jalin perusteella ketju sai älykköketjunnimensä. Molemmat veljekset pelasivat maajoukkueessa ja voittivat seurassaan Suomen mestaruuksia, mutta NHL:än asti he eivät sentään edenneet. Urheilu-uransa jälkeen Jali Wahlsten on vaikuttanut Lontoossa muun muassa The Finnish Instituten kulttuurisihteerinä, markkinointikonsulttina ja Nordic Bakery -kahvilan omistajana.

Wahlstenit olivat tavallaan Kuopion poika, koska heidän isänsä Juhani Wahlsten oli 60-luvun alussa Kalpan Pyörremyrskyketjun kantava hahmo. Muut ketjun pelaajat olivat Kusti Hyppönen ja Mauno Repo, joka oli ketjun ainut oikea savolainen. Wahlsten oli alun perin hesalaisia ja Kusti Hyppönen Lahdenpohjan evakkoja eli siis melkein Uukuniemen Urheilijoiden mies.

Muistanpa muuten erään jääkiekkohistoriasta kertovan kirjan kuvan, jossa maajoukkueemme oli talvella turneella jossain Keski-Euroopassa. Kuvassa Juuso Wahlsten ja Kusti Hyppönen poseerasivat teltan ovella. Pelaajat yöpyivät siis talvisella pelimatkallaan teltassa. Siihen eivät nykyiset NHL-tähdet suostuisi.

Kommentit (0)




Pieni elämä


Mielestäni olen sangen sitkeä mies, mutta pohja seon miunkiin säkissäin, kuten Karjalassa sanotaan. Yleensä en jätä kirjoja kesken, mutta nyt jätin tai oikeastaan en edes aloittanut teosjärkäleen lukemista. En toiminut niin missään tapauksessa  kirjan huonouden vuoksi, vaan lomakiireiden takia. Jostain syystä Kuopion kirjasto antaa loma-aikaankin vain kuukauden laina-ajan enkä lomakiireiden vuoksi usko ehtiväni lukemaan kuvan Hanya Yanagiharan teosta Pieni elämä, jossa vähättelevästä nimestään huolimatta on 938 sivua.

Tuon kirjan pumpsautti maailman maineeseen jääkiekkomaalivahti Kevin Lankinen, joka kertoi lukeneensa kirjan mm-kisojen aikaan. Sen jälkeen siitä tuli jonkinlainen bestselleri Suomessa. Tieto asiasta kiiri jopa hawaijilaisen kirjailijan tietoon, joka kiitti henkilökohtaisesti kultaleijonien maalivahtisankaria.

Mainittakoon, että tähänastisessa elämässäni olen aiemmin jättänyt yhden kirjan kesken. Se oli Eino Poutiaisen muistelmateos Melkoisen kova leikkiä. Luulin ennen kirjaan tarttumistani julkisten esiintymisten perusteella, että Eino olisi ollut hervoton huumorimies, mutta kirjaa vähän matkaa luettuani totesin, ettei hän sellainen ollutkaan, vaan hänen hauskat tv-esiintymisensä olivatkin olleet hyvin hauskoja pelkästään niihin sisältyvän tahattoman komiikan vuoksi.

Tosin arkielämässä mies kuulema käytti normaalisti d-kirjainta, mutta politiikon roolissaan hän vaihtoi sen t-kirjaimeksi, vaikka eräät kansanedustajakollegat uhkasivat lähettää hänet kielikurssille Addisabebaan.

Kommentit (0)



Loiseläjä

Muuallakin kuin meillä Suomessa ovat eräät loiset kohonneet merkittäviksi kulttuurivaikuttajiksi. Nimittäin Neuvostoliiton juutalainen runoilija Joseph Brodsky, joka vuonna 1987 sai kirjallisuuden Nobelin, sai reilut kaksikymmentä vuotta aiemmin vallan kuuden vuoden työleirituomion sillä perusteella, että häntä pidettiin loiseläjänä. Todellinen syy oli tietysti ns. toisinajattelu.

Jo aiemmin hänet oli toimitettu mielisairaalahoitoon, mutta kun sekään ei saanut nuortamiestä tarttumaan rehelliseen työhön, lähetettiin hänet pohjoisen alan erikoisleirille oppimaan rehellistä työtä. Sielläkään ei työhaluja löytynyt ja niinpä itseään runoilijaksi kutsunut mies päästettiin muuttamaan Amerikkaan. koska Neuvosto-yhteiskunnalle ei moisesta työnvieroksujasta ollut hyötyä.

Uukuniemeläisten oppaana Venäjällä toimi  monta kertaa Viipurin Mikoksi kutsuttu täydellistä suomea puhuva äärimmäisen sivistynyt venäläinen herra, joka oli Brodskyn nuoruuden kavereita. Mikko kertoi, että Brodsky inhosi sydämensä pohjasta Neuvostoliittoa sekä sen silloista ykkösrunoilijaa Jevgeni Jevtusenkoa ja oli kaikesta eri mieltä tämän kanssa.

Kun Neuvostoliitto oli romahtamassa, makasi sydän sairas 56-vuotias Brodsky kuolinvuoteellaan lähes tajuttomana, käytiin hänelle kertomassa, että Jevtusenko oli tuominnut kolhoosijärjestelmän. Silloin kuoleva selvästikin virkosi ja ilmoitti alkavansa kannattamaan kolhooseja.

Itse luulen, että suomalaiset pitävät enemmän Jevtusenkosta kuin Brodskysta, jota meillä ei juurikaan tunneta. Esimerkiksi tämä Älä kiiruhda, on lähtöisin Jevstusenkon kynästä.
https://www.youtube.com/watch?v=iae6x50Y6kw




Kommentit (1)



Leuanveto - kovien miesten vaativa harrastus

Viikonloppuna Suomessa kilpailtiin leuanvedon merkeissä vallan MM-tasolla ja suuri joukko  maailmanmestaruustason mitaleja jäi meikäläisille. Selittävänä tekijänä tälle erikoiselle seikalle lienee se, ettei ulkomaalaisia liiemmälti ilmaantunut rekin äärelle.

Parhaan tuloksen saavutti Juha Ruokonen, joka veti peräti 63 leukaa. Se kuulostaa hirmuiselta saavutukselta. Tosin ainakin hyvän tarinan mukaan huippumaileri Olavi Vuorisalo veti 69 leukaa. Se on juoksijalta maininnanarvoinen tulos sivulajissaan. Joskus nimittäin painijapiireissä puhuttiin, että Pertti Ukkolan 57 toistoa olisi Suomen ennätys. Ukkolan tempauksen ymmärtää, koska lajissa tarvitaan käsivoimia.

Tuon Vuorisalon leuanvetotuloksen saattaa selittää sääntöjen vastainen tekniikka. Epäilen suoritustyylin puhtautta. Ovatkohan kädet ojentuneet suoriksi, onko ala-asennossa tapahtunut vaadittava pysäytys ja onkohan suoritusta helpotettu kielletyllä apunytkäytyksellä?

Epäilen, että maamme kaikkien aikojen paras leuanvetäjä oli kuivan kälppeä ja sitkas sokea hieroja Johan Venninen. Kerrotaan, että vielä vaari-iässä hieroja veti leukaa 50 kertaa. Tosin suoritus tapahtui ehkä sääntöjen vastaisesti, koska hän veteli välillä leukoja yhdellä kädellä ja toisinaan ainoastaan yhdellä sormella tangosta roikkuen.

Kommentit (0)



Loisen poika

Olen joskus vieraillut Tuusulan Halosenniemessä, jonka rakensi aikoinaan taidemaalari Pekka Halonen. Halosenniemi on hulppea rakennus, jonka rinnalla Sibeliuksen Ainola on hyvin vaatimaton eikä Ainolan tontti ole nykykielellä edes omarantainen kuten Halosenniemi oli. Pekka Halonen oli hyvin vakavarainen mies, toisin kuin Janne Sibelius, joka tuskaili kovasti rahahuoliensa vuoksi, vaikka tuskin hänkään nyt sentään mikään persaukeinen jätkä oli nykykielellä ilmaistuna.

Lapinlahdella kuulin kuitenkin yllätyksekseni, etteivät ainakaan kaikki Haloset olleet vauraita talonpoikia, kuten olin kuvitellut, vaan ainakin Pekan serkku kuvanveistäjä Emil Halonen syntyi loisen pojaksi. Hänen isänsä ei siis ollut talonpoika eikä edes torppari tai mäkitupalainen, vaan loinen. Loiset olivat toisten nurkissa majailevaa maaseudun tilapäistä työvoimaa.

Emil Halonen ei ole suinkaan ainut maamme kulttuurielämässä menestynyt loistaustainen henkilö, sillä ainakin maamme kuunnelluin säveltäjä Topi Kärki oli ilomantsilaista loissukua. Muistelen myös, että kirjailija Joel Lehtosen yksihuoltajaäiti olisi ollut kirkonkirjoissa titteliltään loinen. Tosin olen kuullut, että Lehtosen isäksi epäillään aatelismiestä samalla tavalla kuin Aleksis Kivenkin tapauksessa väitetään olleen, koska moni on sillä kannalla, ettei tavallinen rahvas voi synnyttää neroja.

Tosin Joel Lehtosen synnyinkylän Säämingin Haukiniemen asukkaat ovat loukkaantuneet väitteestä, että kirjailijanero olisi aatelissukua, vaan ovat vahvasti sitä mieltä, että tämä on pantu alulle ihan kyläläisten voimin.



Kommentit (2)



Halosen harmonit


Hämmästyttävän lahjakkaita olivat lapinlahtelaiset Haloset. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 edusti Suomea peräti kolme Halosen suvun miestä. Pekka edusti kuvataiteita, hänen serkkunsa Emil kuvanveistoa ja Pekan pikkuveli Heikki soitteli viulua. Emilin veli Kalle kunnostautui näyttelijänä ja sisar Anna tekstiilitaiteilijna, mutta maailmannäyttelyyn asti heitä ei sentään päästetty.

Yllä kerrotut asiat tiesin jo hämärästi ennen kuin vierailin viime viikoloppuna Lapinlahdella, mutta Väärnin pappilassa, jossa Juhani Aho asui pikkupoikana, huomasin nurkassa hienon harmonin ja luulin, että se tietysti oli Uukuniemen tehtään valmiste; tuon tehtaanhan perusti olympiavoittaja Juha Tiaisen vaari.

Mutta ei ollut soitin uukuniemeläisiä, vaan se oli valmistettu Aapeli Halosen perustamassa Jyväskylän harmonitehtaassa. Aapeli oli taidemaalari Pekan veli. Soittimen rakentamistaitonsa Aapeli hankki Sortavan harmonitehtaalta ja sieltähän sen taito tuli myös Uukuniemelle, jonka esikaupunki Sortavala oli.

Suomessa on siis aikoinaan toiminut ainakin kolme harmonitehdasta. Se oli aikoinaan kysytty soitinpeli, koska kansakouluihin ei voitu ostaa pianoja, koska se oli syntinen soitin, jolla säestettiin toimintaa Amerikan ilotaloissa. Tietooni ei ole tullutyhtään kappaletta tapauksia, joissa harmonia olisi pojettu itotalossa.



Kommentit (0)




Muudan pankkiryhmä saa haistaa vaikka mitä hyvänsä

Kehitys sen kun vain kehittyy pankkipalveluissakin ja minulle tuli ilmoitus, että saan välttämättä hyödyntää jatkossa älykännykkääni laskujen maksamisessa. Asian järjestämisen luvattiin olevan helppoa, vaivatonta sekä nopeaa ja niinpä panin tuumasta toimeksi.


Kolme iltaa taistelin asian kanssa ja kun muu ei enää auttanut, otin yhteyttä pankin asiakaspalveluun. Tosin aikani chattailtua ymmärsin, että taho, jonka kanssa riitelin, olikin robotti. En päässyt yhteisymmärrykseen robotin kanssa ja se neuvoi minua ottamaan yhteyttä robotin ihmiskollegaan, ja otin tästä hyvästä neuvosta vaarin.


Sain ihmiskollegan soittamaan ja kerrottuani, että olen kolme iltaa uhrannut vaivattoman mobiiliavaimen hankintaan eikä se onnistu, koska olen idiootti, hän iloisella äänellä totesi, ettei se onnistukaan, koska Lumia-puhelin, jonka isänmaallisena ihmisenä neljä vuotta sitten hankin, ei sovellu ollenkaan asiaan.


Iloinen naisääni piti selvänä virheenä heidän puoleltaan sitä, ettei pankin ohjeissa kerrota, etteivät eräät kännykät toimi mobiilimaksuvälineinä, mutta ohjeisiin tullaan lisäämään tämä arvokas tieto. Iloinen naisääni myös kertoi, etten minä välttämättä älylaitetta tarvitsekaan laskujen maksamisessa, vaan asiat hoituvat myös tekstiviestivarmennuksilla kuten ennenkin.


Pystyin vaivoin säilyttämään muodollisen kohteliaisuuteni, enkä käskenyt iloista naisääntä haistamaan mitä hyvänsä. Mutta entistä enemmän ymmärrän sitä Unabomberiksi kutsuttua amerikkalaista matematiikan professoria, joka äityi lähettelemään pommeja eräille tietotekniikan vastuuhenkilöille, joiden katsoi olevan vastuussa tulevasta ihmiskunnan katastrofista, vaikka en tietenkään moista toimintaa voi hyväksyä.

Kommentit (0)



Jalkapallopyhättö


Eilinen jalkapallomaaottelu todisti, että Suomi alkaa olla maailman johtavia jalkapallokulttuurimaita, mutta kaikkialla se asia ei vielä näy. Esimerkiksi kuopiolaiset jalkapalloilun ystävät ovat jo tottuneet tilanteeseen, mutta muualta tulleen satunnaisen matkailijan silmä voisi hieman sairastaa, kun hän saapuu tutkimaan maamme johtavan jalkapallokaupungin jalkapallopyhättöä, jota Keskuskentäksi kutsutaan.

Viime ottelussa tosin huomasin, että kehitystä tapahtuu Kuopiossakin. Entinen ihan normaalin kokoinen ja hyvä tulostaulu oli jostain syystä vaihdettu sellaiseen vanhan ajan matka-tv:n kokoiseen laitteeseen, joka lisäksi on niin himmeä, että ilta-aurinko hävittää täysin sen vaisut tulikirjaimet. Jostain syystä uuden tulostaulun kellon numerot päättyvät 45:en tai 90:en minuuttiin, eli se ei näytä mahdollista lisäaikaa ollenkaan. Luulen, että paljoa kalliimmaksi ei olisi tullut kello, jossa olisivat näkyneet myös lisäaikaminuutit.

Keskuskentän kaiken kauheuden kruunaa tuo stadionin tv-torni, jota verhoilevat pressut ovat vuosien saatossa ratkeilleet niin, että niissä on hevosen mentäviä reikiä. Myönteistä tietysti on, ettei tv-lähetyksissä sattuneesta syistä tuota tornia näytetä.Jonkun olisi pikaisesti tehtävä Keskuskentälle jotakin. Joku terhakka kaupunginvaltuutettu voisi vaikka esittää, että Keskuskentän tv-torni verhoillaan tyhjiksi jääneillä apulantasäkeillä. Ne eivät paljoa maksa eivätkä rakennusprojektissa tarvittavat nastatkaan liene hinnankiroissa ja itse olen valmis tulemaan tv-tornin korjaustalkoisiin.

Kommentit (0)



Maksettu tuomari

Myöhään tänä iltana jää nähtäväksi, kaatuuko suomalainen jalkapalloilu vihdoinkin eteenpäin. Upporikas (144.000 USD/as, Suomi 44.000 USD/as), vaikkakin väkimäärältään (37.000 as) vain Kajaanin kokoinen, Liechtenstein on ollut perinteisesti pojillemme paha vastus. Maat ovat kohdanneet kolme kertaa. Kaksi kertaa on pelattu tasan ja kerran Suomi on niukasti voittanut.

Erityisen häpeällinen on suomalaisten 1-1-tasapeli vieraskentällä vuonna 2009. Silloin maajoukkueessamme oli tukku maanosan huippuja, mutta siitä huolimatta poikamme olivat hätää kärsimässä. Onneksi Jari Litmasen onnistunut rangaistuspotku näytti pelastavan meidät totaaliselta nöyryytykseltä.

Mutta ei se pelastanutkaan meitä totaaliselta nöyryytykseltä, sillä jälkeen päin paljastui, että ottelun tuomari oli maksettu. Hän oli saanut alamaailmalta 52.000 dollaria siitä, että järjesti asiat niin, että toisella puoliajalla tehtiin kaksi maalia. Myöhemmin tuomari sai 5,5 vuotta vankeutta ottelutulosten järjestelemisestä.

Tämän illan ottelun voi katsoa maksutta tästä linkistä, kunhan vain osaa kirjautua:

Kommentit (0)



Brexit

Eilen Kupsin naiset hyökkäsivät, kuten seuran kannustuslaulussa todetaan, vankka voitontahto rinnoissaan ja voittohan siitä tulikin, mutta sangen värikkäiden vaiheiden jälkeen. Maarianhaminan Ifkn:n tytöt olivat parempia, mutta Kupsilla oli kaksitoista pelaajaa joukkueessaan, koska pahasuinen 303-päinen kotikatsomo ratkaisi ottelun, ja Kups voitti 2-1.

Koko pelin ajan sain hävetä, kun joukko pahasuisia miehenpuolia otti ivahuutojensa kohteeksi erotuomarin, joka sattui olemaan nainen. Pelkäsin jo jossain vaiheessa, että naistuomari pillahtaa itkuun ja keskeyttää ottelun, kuten joskus on rasististen huutelujen vuoksi maassamme menetelty. Mutta peliä ei keskeytetty, ja pahasuista yleisöä miellyttääkseen oikeudenjakaja vihelsi loppuhetkillä kotijoukkueelle kyseenalaisen rangaistuspotkun, josta Kups sitten teki voittomaalin.

Koska olin kesäleskenä,  ajattelin ottaa kuumasta kesäillasta ilon täysimääräisesti irti ja päätin ostaa lähikaupasta puolen litran tölkin pilsneriä janooni. Ostosmatkani ei sujunut ongelmitta, koska edessäni kassajonossa eräs brittiherrasmies yritti ostaa itselleen olutpulloa, jota kassatyttö ei suostunut hänelle myymään, koska kello oli 21.02 ja väkevien myynti päättyy Suomen maitokaupoissa klo 21.

Yritin selittää huonolla englannillani asiaa brittiherrasmiehelle, joka muistutti 70-luvun suosikkisarjan Mennään bussilla tarkastajaa, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän minua, vaan vaikutti epäuskoiselta ja ainakin sillä hetkellä mielestäni myöskin hyvin brexit-myönteiseltä. Yritin selittää, että 4,7 % etanolia hän ei voi ostaa, mutta pilsneriä, kefiiriä ja hapantuneita omenia kyllä vallan mainiosti, koska niiden prosentit jäävät alle 4,7 prosentin. Brittiherrasmies katseli minua mietteliään näköisenä, vaikka kertoikin ymmärtävänsä.

Kommentit (0)



Asumistarveys


Komealle paikalle sisarukset Anni ja Yrjö Mure rakenisivat uudistilansa. Varsinkin tilan neljällä lehmällä oli upeat maisemat  pilttuustaan Alapitkänjärvelle. Mutta leveää ei sisarusten leipä ollut, sillä peltoa oli vain neljä hehtaaria ja metsää 16. Suurin piirtein samanlaisiahan ne muutkin sodan jälkeen perustetut  rintamamies- ja asutustilat olivat.

Silloinen asutus- ja maatalouspolitiikka oli myös sosiaali- ja asuntopolitiikkaa.Pienviljelijän leipä ei ollut leveää, mutta kun tutkin Mureen rakentamaa ns. tyyppitaloa, jollaisia myös rintamamiestaloiksi kutsutaan, niin asumistaso oli parempi, kuin monissa nykyajan ahtaissa kerrostalo-osakkeissa. Tyyppitalon asuinpinta-ala oli ehkä 80 m2, mutta tosiasiassa lähes 200, koska talossa oli kolme kerrosta. Vintinkin saattoi muuttaa asuinkäyttöön ja talon alla oli tilava kellari, joka ainakin eilen oli hyvin viileä, vaikka ulkona oli kova helle.

Tyyppitalo oli hyvin ekologinen asumismuoto. Talo tehtiin luonnonmateriaaleista, mikäli lämmöneristeenä käytetty puusta valmistettu haltex myös sellaiseksi luetaan. Rakennus lämmitettiin haloilla ja puu-uunin energiatehokkuus on lähes 100 %. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi valittanut 50-luvun rintamamiestalon aiheuttavan sellaisia terveysongelmia, joista nykyään joka toinen kärsii. Eikä niissä taloissa kärsitty edes ylipainon vitsauksesta, joka nykyään on maamme suurin terveysongelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti