torstai 11. heinäkuuta 2019






Kissojen ja koirien paratiisi


Vaikka sortavalalaisten hyvinvoinnin taso ei ole vielä pohjoismaista luokkaa, niin kissoilla ja koirilla kaupungissa hyvät oltavat. Sortavalaa voikin perustellusti pitää kissojen ja koirien paratiisina. Venäjä on nykyään niin vapaa maa, että siellä kaupungeissakin kissat ja koirat voivat käyskennellä vapaina toisin kuin yksilönvapautta rajoittavissa länsimaissa. Jos Suomessa jossakin kaupungissa juoksentelisi koira vapaana, niin todennäköisesti Yleisradion lähetykset  katkaistaisiin hätätiedotuksella.

Kissat ja koirat ovat Sortavalassa hyödyllisiä perheenjäseniä, sillä kissat torjuvat pihapiirien jyrsijöitä ja koirat kaikenlaisia kuluku-ukkoja. Vaikka lemmikit saavat elää kaduilla ihan vapaasti, niin ihmeen hyvin ne selviävät liikenteen seassa. Meidän piloille hemmoteltu Dinge-koiramme ei olisi selvinnyt minuuttiakaan, jos se olisi päässyt kadulla karkaamaan hihnasta.

Kuvan arvokas vanha herra oli ulkoiluttamassa kissaystäväänsä Väinämöisenpuistossa, jota Suomen vallan aikaan kutsuttiin Kolmikulmapuistoksi.

Kommentit (0)



Isotakiainen

Kaikkitietävän Wikipedian avulla uskon onnistuneeni Sortavalan jättirikkaruohon lajin määrittämisessä. Kyseessä lienee isotakiainen, joka Suomessa kasvaa harvinaisena vain etelässä enkä ole sitä meillä nähnyt. Sen sijaan tavallinen takiainen tuli minulle hyvinkin tutuksi siihen aikaan, kun asuin Heinolassa pienen lamppuharjamaisen koiran palvelijana.

Vaikka Sortavala sijaitsee aika pohjoisessa, niin isotakiainen on siitä huolimatta onnistunut valtaamaan kaupungin kadunvarret. Jättikasvia voidaan hyödyntää myös ihmisravintona, joten Sortavalan ruokahuolto näyttää hyvin turvatulta. Wikipedian mukaan isotakiaista voi käyttää ravintona mustajuuren tapaan; tosin en tiennyt, miten mustajuurta hyödynnetään ennen kuin katsoin Wikipediasta, että sitä käytetään parsan tapaan.

Isotakiainen ei ole Karjalan suurin rikkaruoho, vaan sitäkin suurempi on erittäin myrkyllinen jättiputki, joka on vallannut rajantakaiset kylät pelottavan tehokkaasti. Ennen pelkäsin jättiputkien ajavan karjalaiset lähiaikoina uudelle evakkomatkalle, mutta viime matkalla näin orastavan toivonkipinän.

Nimittäin aiemmin Sortavalan lähistöllä erään raunioituneen ja hylätyn lehmäkombinaatin tienoilla kasvoi monen hehtaarin suuruinen tiheä jättiputkikasvusto, mutta nyt ilokseni huomasin, että osa jättiputkipellosta oli raivattu pelloksi. Ihmeen taustalla lienevät Lännen talouspakotteet, jotka ovat elvyttämässä Karjalankin maataloutta.  Ilmeisesti Round-Up-niminen syöpää aiheuttava rikkaruohomyrkky tepsii myös voittamattomana pidettyyn jättiputkeen.

Kommentit (0)



Pölyttäjähyönteisten paratiisi

 
Vaikka sortavalalaisten hyvinvoinnin taso ei olekaan ihan pohjoismaisella tasolla, niin pölyttäjähyönteisillä, jotka ovat maailmanmenon näkökulmasta huomattavasti ihmislajia tärkeämpiä, pyyhkii hyvin. Itse asiassa Sortavalaa voi pitää pölyttäjähyönteisten paratiisina ja se on hyvä se.

Kaupungissa saavat kaikki kukat kukkia vapaasti ja kadunvarretkin ovat jännittävän reheviä ja monimuotoisia toisin kuin meillä, jossa jokainen kasviyksilö, joka  yrittää nostaa päätään toisia ylemmäksi, armotta niitetään tai trimmeröidään maahan.

Itse kuulun viimeiseen ikäluokkaan, joka joutui oppikoulussa keräämään kasveja. Tosin tämä velvoite kohdistui minuun vain ensimmäisen luokan jälkeisenä kesänä ja vain ylivoimaiselta tuntuvat 25 lajia piti minun oppia tuntemaan, mutta siitä huolimatta ainoastaan voikukan, pionin, jättiputken ja pelakuun nykyään tunnistan.

Niinpä en osaa määritellä kuvan lajia, joka jo alkukesästä on kasvanut miestä pitemmäksi. Noita hujoppeja olivat Sortavalan kadunreunat täynnänsä. Vähän se muistuttaa meikäläistä ohdaketta, mutta jos se on se, niin suurvallalla on suurvallan rikkaruohotkin.

Kommentit (0)



Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin

Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi.

Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole.

Kommentit (0)




Pionien tuotannosta


En ole mikään rasisti, mutta väitän, että keskimäärin venäläiset ymmärtävät kukkien kasvatuksesta suomalaista enemmän. Olen pitänyt itseäni koko Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden johtavana pionin tuottajana, mutta siitä huolimatta jouduin katselemaan ihastusta ja jopa kateutta tuntien Sortavalan pihojen kukka- ja varsinkin pioniloistoa.

Muutenkin venäläiset näyttävät ymmärtävän kukkasten päälle. Suinkaan harva ei ole se kerta, kun olen nähnyt sikäläisten miehen puolien ostavan käsittääkseni vaimoilleen tai ainakin jalkavaimoilleen kukkapuketteja, ja hämmästyttävää oli havaita, että Uukuniemen toisessa naapurikaupungissa Käkisalmessa, joka on sellainen Heinolan kokoinen kaupunki, toimi kukkakauppa, joka oli auki ympäri vuorokauden. Luulen, että aamuyöstä retkiltään rouviensa tykö palaavat miehenpuolet piipahtivat siinä myymälässä.

Muuten samaisessa Käkisalmen pikkukaupungissa toimi ainakin viimeksi siellä käydessäni myös sushibaari, jollaisia ei myöskään Heinolassa esiintynyt siellä asuessani. Siellä esiintyi ainoastaan turkkilaisten pk-yrittäjien ylläpitämiä pitserioita. Suomessa sushiraja kulkee jossain Tampereen korkeudella.

Kommentit (0)



Pienen pintaremontin tarve


Viimeisen päälle vatupassissa olevan Sortavalan sotamuistomerkin vieressä on kuvan jännittävän näköinen talo, joka ei ole täysin vatupassissa, vaan ainakin pienen pintaremontin tarpeessa. Jos tuollainen pytinki seisoisi jossain Suomen pikkukaupungissa, olisi se arvokas kiinteistö, koska moni vakavarainen kulttuurityöntekijä haluaisi tuollaisessa asua. Esimerkiksi menestyvän savendreijausosuuskunnan voisi rakennukseen vallan mainiosti perustaa.

Tuo kuva ei asiaa paljasta, mutta talon takakulma on palanut pahasti. Siitä huolimatta rakennuksessa toimii edelleenkin sähkötarvikemyymälä. Toivottavasti kyseinen sähkötarvikemyymälä ymmärtää huolehtia tuotteidensa turvallisuudesta, koska itärajan takana näkee paljon palaneita taloja. Alan asiantuntija kertoi, että ainakin yksi syy paloihin on, etteivät venäläisten sähköasennukset ole läheskään aina kunnolla tehtyjä.

Joku toinen asiantuntija taas tiesi kertoa, että tulipalojen taustalla on, ettei Venäjän asuntolainajärjestelmä ole kovin kehittynyt. Niinpä lainanantajilla on tapana turvata saatavansa polttamalla lainoitettu kiinteistö vakavissa maksuhäiriötapauksissa. Sellainen menettely pitää yllä velallisten maksuhalukkuutta ja yleistä yhteiskuntamoraalia.

Kommentit (0)



Sortavalan sotamuistomerkki


Mutta osataan itärajan takanakin rakentaa. Esimerkiksi jokaisessa karjalaiskylässä on täysin vatupassissa oleva sotamuistomerkki ja kaikkein köyhimmässäkin se on komeampi kuin yksikään suomalainen vastaava muistomerkki. Sortavalan sotamuistomerkki on poikkeuksellisen komea sikälikin, että se on selkeästi kolmiulotteinen. 

Se on siis vain kolmiulotteinen eikä sikäli pärjää Heinolan F. A. Kairon muistomerkille, joka on peräti neljäulotteinen. Taiteilija Väänänenhän teki teoksensa tyhjästä viskitynnöristä ja perusteli valintaansa sillä, että kun kanslaiskeskustelu vaati muistomerkistä kolmiulotteista, kehitti hän sille vielä neljännenkin ulottuvuuden eli onttouden, joka kuvasti aiheeseen liittyvän keskustelun tasoa.

Sortavalan muistomerkistä myös heijastuu onnistuneesti Venäjän historian eri vaiheet, koska taiteellisen kokonaisuuden sankaripatsasosa on tyypillistä perinteistä neuvostoajan tyyliä, mutta taustalla horisontissa erottuu myös ortodoksiristi, joka lienee pystytetty Neuvostoliiton konkurssin jälkeen.

Itse patsaan ja ristin väliin on kerätty suuri joukko rikki menneitä kypäriä. Yleensä niissä kiväärin luodinreikä on sekä edessä että takana, joten kypärän kantajalle lienee käynyt huonosti. Muistomerkin puhkiammutuista kypäristä voinee päätellä sen, ettei konepistoolin luoti kyennyt yleensä puhkaisemaan kypärää.

Isäni oli heinäkuun helteillä vuonna 1941 19-vuotiaana mukana Sortavalan valtauksessa ja kertoi, että siellä hän oli erään Karttulan Virmaanpään miehen kanssa raahaamassa  suomalaiskaatunutta pois etumaastosta ja vainaja oli jo sen verran huonossa kunnossa kuumuudesta johtuen, että tältä irtosi päänahka. Silloin Karttulan mieheltä pääsi oksennus.

Kommentit (0)



Jaakkiman kristillinen opisto


Vaan kyllä osattiin Suomessa ennen rakentaa. Sen todistaa tuo vuonna 1929 valmistunut Jaakkiman kristillisen kansanopiston funkkisrakennus, joka on kestänyt ihan vatupassissa 90 vuotta, vaikka sitä on koetellut 50 vuotta bolshevikkivaltaa ja 30 vuotta venäläistä riistokapitalismia.

Ja kyllä on Suomen kirkolla ollut joskus paljon rahaa, kun se on pystynyt rakentamaan niin valtavan kasvatuskombinaatin, ettei sen kuva mahtunut edes kokonaisuudessaan kännykkääni. Alunperin kombinaatissa kasvatettiin kristittyjä nuoria, mutta nykyään siellä kasvatetaan pihan harrastusvälineistöstä päätellen urheilevia lapsia ja varhaisnuoria.

Aiemmin Jaakkimassa oli toinenkin matkailunähtävyys, eli pientalonpoikajohtaja Veikko Vennamon syntymäkartano, mutta siitä ei ole enää mitään merkkiä jäljellä, koska se paloi. Kun näin Vennamon kartanon viimeksi, siinä toimi kirpputori. Joskus rakennuksen seinällä oli Vennamosta muistuttava laatta, mutta sitten se katosi ja epäilen, että se myytiin edellä mainitulla kirpputorilla.

Ihan sovinnolla Veikko Vennamo ei suvun kartanosta luopunut, koska Talvisodan rauhan jälkeen, kun ilmeni, että kartanon omistaja vaihtuu, Vennamo kävi ennen lähtöään heittelemässä kellarin mehut ja hillot pitkin seiniä. Molotov ei jostain syystä vaatinut vahinkoja korvattaviksi, vaikka muuten hän oli erittäin tiukka mies.

Kommentit (0)




Ns. Mannerheimin huvila


Kyllä Suomessa osattiin ennen rakentaa. Kun Puna-armeija vapautti Talvisodassa Sortavalan Kirjavalahden rannalla sijaitsevan komean kivihuvilan, uskottiin, että rakennuksen omistajan täytyi olla marsalkka Mannerheimin. Mutta ei ollut huvila marsalkan, vaan sen oli apteekkari Tauno Jääskeläisen oma. Neuvostoliittolaisten oli varmaankin vaikea uskoa, että terveysalan työntekijällä olisi varaa moiseen, koska itärajan takana tuon alan työntekijät olivat silloin ja ovat vieläkin palkkakuopassa. Epäilen, että peruspäivärahalla oleva työtönkin ansaitsee tällä hetkellä enemmän kuin lääkäri Sortavalassa.

Jääskeläisen huvila valmistui vuonna 1935 ja on selvää, että se jäljittelee tyyliltään kolmisen kymmentä vuotta aiemmin valmistunutta lääkäri Winterin kesämökkiä. Kummassakin rakennuksessa on hyödynnetty ns. säästöbetonia eli sementin sekaan on valettu paljon luonnonkiviä. Epäilen, että jos normaalissa betonissa on hiekan ja sementin jaotus neljän suhde yhteen, niin säästöbetonissa kallista sementtiä menee puolet vähemmän.

Rakennuskiveä Laatokan rannalla kyllä riittää, ja rikas apteekkari Jääskeläinen osoitti sosiaalista mieltä ja maksoi kyläläisille markan joka kivestä, jonka he toivat rakennuspaikalle. Nykyrahassa kiven hinta olisi noin puoli euroa ja luulen, että huvilaa nieli tuhansia kiviä. Epäilen, etteivät mitkä tahansa kivet apteekkarille kelvanneet, vaan niiden tuli olla määrämittaisia, ehkä halkaisijaltaan noin 30 cm.

Jääskeläisen kriteerit olivat siis tiukemmat kuin Kärkkäälän yläkansakoulun opettaja Suomelan vaatimukset. Kärkkäälän koulussa nimittäin oppilas, joka unohti jonkin koulunkäyntivälineensä kotiinsa, sai sovittaa rikkeensä toimittamalla koululle lihasvoimin litteän kiven, jonka tuli olla läpimitaltaan noin 20 cm X 20 cm. Niillä kivillä ei reunustettu koulun komentokorsun polkua, vaan niillä kivettiin koulun pihaa.

Kommentit (0)



Ns. Putinin huvila

 Kyllä suomalaiset osasivat ennen rakentaa. Kahdeksan kilometriä Sortavalasta etelään sijaitsee lääkäri Gustaf Winterin vuonna 1909 valmistunut kansallisromanttinen huvila, jonka on suunnitellut itse maailmankuulu arkkitehti Eliel Saarinen. Suosittu tietokilpailukysymys muuten kuuluu, että milloin Eliel Saarinen eli Eli Saarinen eli. Oikea vastaus on, että vuosisadan vaihteessa.

Nykyään Winterin huvilan alueelle on rakennettu ylellinen lomakylä, joka on ympäröity korkealla aidalla, mutta ystävällinen vartija suostui pyynnöstämme raottamaan porttia sen verran, että pääsimme rouvan kanssa tutustumaan huvilaan, joka on näkemisen arvoinen paikka persaukeiselle suomalaiselle.  Alueen tiukkojen turvajärjestelyjen uskotaan liittyvän Winterin huvilan nykyiseen omistajaan. Ainakin Iltasanomien mukaan huvilan ja lomakylän nykyinen pääomistaja on itse Venäjän presidentti Putin.

Jostain syystä Putin on mieltynyt Karjalaan ja omistaa ainakin huhujen mukaan myös huvilan Valamon saarelta ja liikuntakeskuksen Raudusta. Raudussa vakavaraisen liikunnan harrastajan on mahdollista harrastaa myös formuloilla ajelemista. Tavallisesti luotettavista lähteistä olen saanut kuulla, että tulevaisuudessa Raudussa on tarkoitus järjestää myös Formula I:n osakilpailuja, joka tieto innostaa varsinkin Uukuniemen urheiluautoilijoita.

Julkisuuteen vuotaneiden ns. Panama-paperien mukaan Putin ei omista Winterin huvilaa, vaan omistaja on hänen hyvä kaverinsa, joka on luonut miljardiomaisuutensa sellon soitolla. Kyllä siinä on mies saanut selloa soittaa sormenpäät verillä.

Kommentit (0)



Sortavalan Suomen Pankin rakennus


Suomessa osattiin ennen rakentaa. Uno Ullbergin suunnittelema Suomen Pankin rakennus on seisonut 104 vuotta Sortavalassa eikä ajanhammas ole ainakaan sen ulkokuoreen pystynyt. Myös hyvää poliittista tyylitajua Sortavalan kaupunkisuunnittelijat ovat osoittaneet, kun ovat sijoittaneet Karl Marxin patsaan pankkirakennuksen eteen, koska taloustieteilijähän se Marx ennen kaikkea oli.

Suomen Pankin rakennus on siis yli sadan vuoden jälkeenkin kuin uusi ja sen kuntoa kannattaa verrata vaikkapa puolta nuorempaan Finlandia-taloon, jossa julkisivu on jo kertaalleen uusittu, koska italialaiset marmorilaatat eivät kestä meikäläisessä ilmastossa, vaan käyristyvät ulospäin. Aikoinaan suomalaisilta kyseltiin, miten Finlandia-talon julkisivu kannattaisi uusia ja ensimmäisenä tuli mieleeni, että seinät pitäisi päällystää vaaleilla koivupäreillä, jotka erehdyttävästi muistuttavat käyristyneitä marmorilaattoja.

Toisaalta Alvar Aalto ei ehkä olisi päreitä hyväksynyt, joten toiseksi edullisin vaihtoehto olisi ollut se, että ulospäin käyristyneet marmorilaatat olisi irrotettu ja pultattu toisin päin seinään kiinni. Niinpä laatat olisivat todennäköisesti  muutaman vuoden päästä vääntyneet suoriksi ja alkaneet sitten käyristyä ulospäin, jonka jälkeen ne olisi taas pultattu toisin päin.

Kommentit (0)



Nivan asema


Saksanseisoja-koirien lailla tuijotimme rouvan kanssa tuota kuvan Nivan asemaksi uskomaamme rakennusta ja kunnioitimme rouvan vaarin yksinhuoltajaisän Juoso Kuikan muistoa, joka menehtyi vuonna 1938 tuon aseman lähelle myllymatkallaan jättäen täysorvoksi näin tulleen lapsilauman suureen suruun ja surkeuteen.

Kuvan rakennus vaikuttaa suomalaisen silmään hieman pienen pintaremontin tarpeessa olevalta, mutta pihan luonnon monimuotoisuuden vaaliminen herättää kunnioitusta. Tuollaisen rehevän ja luonnon lajirikkautta suosivan pihan minäkin haluaisin, mutta rouva ei halua.

Suomalaisen ihmetystä sen sijaan herättää tuo kuvan vasemmassa alareunassa erottuva sininen piste. Se on ns. Putin-puhelin. Putinhan antoi vuosia sitten ultimaattumin, että jokaiseen kylään tulee saada puhelinyhteys, joka ihan oikein onkin ja niin sitten myös tapahtui. Putin-puhelimia lienee Venäjällä noin miljoona, mutta kenenkään ei ole nähty niitä käyttävän, koska kaikilla on kännykät. Sitä paitsi ainakin tuon kuvan puhelimen ääreen pääseminen vaatii hyvän raivaussahan, kyllä sen ympäristö on päässyt sen verran vesoittumaan.

Muuten vähän ennen Neuvostoliiton konkurssia päätettiin, että jokaiseen kotitalouteen pitää tuottaa mekaaninen laskukone kotitalouksien taloussuunnittelua varten. Tietääkseni mekaanisia laskukoneita ei ehditty ainakaan jokaiseen talouteen tuottaa ennen kuin halvat taskulaskimet tulivat markkinoille. Itse olen haaveillut, että hankin joskus tuollaisen neuvostoliittolaisen mekaanisen laskukoneen, koska digitalisaatio on mielestäni hävittämässä kaiken meille arvokkaan.

Kommentit (0)



Voi laari laari laa

Karjalaiset ja varsinkin uukuniemeläiset ovat hyvin laulavaista väkeä ja niinpä noin 10 prosenttia Uukuniemen pitäjän väestä oli paikalla, kun lakkautetulla ja Moilasen musiikkisuvulle myydyllä kirkonkylän koululla järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut Parhaat koululaulut-tilaisuus nyt jo ensimmäisen kerran.

Olin luonnollisesti paikalla täysin palkein ja rinnoin. Arvioni mukaan noin neljännes paikkaolevista oli ammattimuusikoita, joka on nykyään tyypillisin uukuniemeläisammatti, mutta siitä huolimatta ääneni erottui selvästi laulajien joukosta. Myönnän kyllä, ettei ääntelyni aina ehkä mennyt nuottien mukaan, mutta mielestäni syvä tunne korvasi täysin puuttuvan taiteellisuuden.

Perinteiset koululaulut ovat hengeltään hyvin isänmaallisen-kristillis-siveellisiä, mutta kappaleen Hoi laari laari laa kohadalla huomautin vieressäni istuneelle kunnan eläinlääkärille, ettei ole luonnontieteellisesti perusteltua laulaa, että käki ylistää kukunnallaan sulhonsa suloutta, koska vain koiraskäet kukkuvat. Eläinlääkäri, joka varmasti koulutuksensa puolesta ymmärtää näistä asioista, vakuutti, että kyseessä luultavasti on nykyaikainen pride-henkinen siivekäs.

Kommentit (0)



Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä ja olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, koska Uukuniemi-juhlat ovat alkaneet. Juhlien aiheena ovat sotapakolaiset eli evakot, joka on ajankohtainen aihe tänäkin päivänä. Opin aiheesta sen, että pakolaisiin sivistynyt ihminen suhtautuu ystävällisesti rotuun, uskontoon tai poliittiseen kantaan katsomatta.

Tänään opin myös sen, että kuohilaita, jotka ovat uskonnollinen suuntaus, jonka kannattajat pyrkivät hillitsemään synnillisen lihanhimonsa kuohitsemalla itsensä, oli Uukuniemellä kuusi kappaletta ja eräs peräti 200- senttimetrinen. Ilmeisesti kuohilaiden erilainen hormoonitoiminta lisää pituuskasvua.

Sain tietooni myös sen, että pikaluistelun maailmanhuippu Seppo Hänninen, joka tosin epäonnistui Sapporon olympialaisissa ja jäi viidenneksi, ei pärjännyt Hännisten suvun jäsentenvälisessä kilpailuissa, vaan jäi vasta kolmanneksi, koska nykyinen tsasounan rakentaja Andreas ja hänen pikkuveljensä olivat ainakin sillä kertaa kisassa nopeampia.

Tutustuin myös inkeriläissyntyiseen kristittyyn, joka kertoi mielenkiintoisia tarinoita uskovaisena olemisesta Neuvostoliitossa. Itse mietin parasta aikaa sitä, ovatko inkeriläiset olleet maailman vainotuin kansa. Siitä huolimatta piskuinen Inkerin kansa on tuottanut Suomen ja Viron jalkapallosarjoihin hyvin laadukkaita pelaajia.

Muuten päivän kruunasi se, että Kups miesjoukkue haki tänään tärkeän vieraspisteen HJK:lta, vaikka Venäjänkin maajoukkueessa pelaava Marina Kiskonen vahvistaa ainakin tällä hetkellä vain Kupsin miesjoukkuetta.



Kommentit (0)



On järkeä ja kuntoa

Eilen syyllistyin selvään neuvostovastaisuuteen, kun epäilin, ettei Sortavalan ns. Ruotsalaistiestä ja sen uudelleen rakentamisesta taida tulla lasta eikä muutakaan. Mutta kyllä tulee. Kun tänään palasimme kotiin, oli jo melkein koko tie saanut uuden päällysteen.

Ihan tulee mieleen Tuntematon sotilas, jossa sanotaan, että lapiomieshän se venäläinen, neljä turvetta on ilmassa ja yksi lapiossa, kun venäläinen tarttuu lapion hantaakiin. Mieleen tulee myös Hämeen maakuntalaulu, jossa sanotaan, että on järkeä ja kuntoa, jos toimeen tartutaan. Kuskimmekin totesi, että taidettiin tulla Suomen puolelle, kun tiekin muuttui selvästi huonommaksi. Sekin sanonta oli Tuntemattomasta sotilaasta, mutta silloin astuttiin Suomesta hyvään itäiseen naapuriin.

Kommentit (0)



Ruotsalaistie

Olen aloittanut pintatiedustelumatkani itärajan taakse. Viime syksynä valmistui uusi tie Niiralasta Sortavalaan ja hyvä tie valmistuikin. Helsingin Sanomatkin uutisoi asiasta ja kertoi uuden tien olevan ruotsalaistasoa eli paremmalta se vaikutti kuin rahapulasta kärsivän Suomen väylät. Itsekin tutustuin asiaan viime joulukuussa ja olin vaikuttunut tien tasosta.

Nyt tie ei enää ole ruotsalaistasoa, vaan vain pikkuisen suomalaistasoa parempi. Nimittäin kymmenien kilometrien matkalta kestopäällyste on raavittu pois ja valtavat tietyöt ovat käynnissä. Itse en asioista paljoa ymmärrä enkä tieasioista sen vertaakaan, mutta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, arvioin, että tiestä on eka kerralla unohtunut routaverkko pois ja sitä asennetaan nyt jälkikäteen. Ainakin jotain teräsverkkoa tielle näytettiin vedettävän.

Mutta varma olen, että uudesta kulkuväylästä nyt toisella tekokerralla tulee sellainen, että se synnyttää kateutta ja ihastusta ruotsalaisissakin.






Kommentit (0)



Niva

Huomenna saattavat viestiyhteydet takkuilla, koska lähden tiedustelumatkalle Nivan asemalle itärajan taakse. En suorita tiedustelumatkaani kuumailmapallolla kuten 50-luvulla CIA:n palkkaamat entiset kaukopartiomiehet tekivät, vaan suoritan tiedusteluretkeni taksilla.


Nähtäväksi jää, miten äijän käy. Tuonne rajan taakse on moni mies Uukuniemeltäkin kadonnut ja eräät jopa iäksi. Tosin yksi palasi vuosien perästä mukanaan muija ja liuta sikiöitä, joiksi Uukuniemellä mukuloita kutsutaan.


Kommentit (2)



On tyyntä nyt

Pitkään Uukuniemen Pyhäjärvi on raivonnut, mutta Pallea hapuillen lainaten totean, että on tyyntä nyt, ei tuule nyt, kun tuuli nyt on tyyntynyt. Se saa miljardin itikan mielen iloiseksi. Aurinko laskee kaikissa sateenkaaren väreissä pohjoiseen, ja ilmassa on jo orastavan syksyn kuulautta. Pihlajatkin jo lakastuvat, ja päivä on kukon askeleen lyhyempi kuin eilen. Alakulo valtaa mielen.
Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti