Teuvan rivakka	12.08.2019, 17:50
Rivakka mies oli Pauli Nevala aikoinaan, joten hän oli ihan sopiva tyyppi edustamaan urheiluseuraa nimeltään Teuvan Rivakkaa. Tosin vaikka hän oli rivakka, niin nykyheittäjiin verrattuna hän oli voimiltaan aika heikko. Penkkipunnerruksessa nousi 90 kiloa, rinnalle vedossa 120 ja jalkakyykyssä 160. Esimerkiksi Seppo Räty, joka oli aikoinaan melkein Suomen vahvin, taisi parhaimmillaan työntää suorille käsille lähes 200 kiloa, joten hän oli siinä lajissa melkein kaksi kertaa Nevalaa vahvempi. Cooperin testin ennätyskin oli Nevalalla vain 2800 metriä, eli aikoinani Suonenjoen Yhteislyseon 5. luokan pojista juoksi enemmän. Mutta satasen hän juoksi parhaimmillaan 11,3 ja se on tulos, johon nykyheittäjistä pääsee tietääkseni ainoastaan 18-vuotias Topias Laine, joka on juossut matkan aikaan 11,14 ja voittanut nuorten Sm-kisoissa 100 metrillä hopeaa. Nevala, jolla on pohjalaisen selkeät ja varmat mielipiteet, korostaa, ettei keihäänheitto ole mikään voimalaji. Norsukin on hänen mukaansa pirun voimakas, mutta ei se pärjää leopardille satasella. Ja oikeassahan Teuvan hirmu on tässäkin mielipiteessään. Muistanpa, miten Mexicon kisoissa keihäässä hopeaa voittanut Jorma Kinnunen ja painonnostossa kultaa voittanut Kaarlo Kangasniemi olivat joskus pilanpäiten kilpailleet keihäänheitossa. Kangasniemi oli saanut kepin lentämään vain 18 metriä ja poskeen oli siitä huolimatta sattunut pirusti. Kommentit (1)
Nevalan suolatankkaus	11.08.2019, 15:16
Minusta keihäänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala on verbaalinen nero, josta voisi halutessaan tulla myös menestyvä talkshow-artisti. Käsitykseni Nevalasta vahvistui, kun olen tänään lueskellut Henry Ahon ylöskirjaamia Nevalan tarinoita kirjasta, jonka osuvana nimenä on Kaamea heittäjä - Pauli Nevalan mietteitä urheilusta ja elämästä. Nevala on hankkinut laajan yleissivistyksen ja tietää paljon kaikenlaisista asioista eikä hän edes yritä salata asiaa. Ihmettelen, ettei Nevalan asiantuntemusta ole enempää hyödynnetty maamme urheiluvalmennuksessa. Tietysti omasta lajistaan keihäänheitosta hän tietää kaiken, mutta yllättävää on, että hän on perehtynyt myös kestävyyslajeihin. Luulen Kaameasta heittäjästä keksineeni Norjan kestävyyslajien menestyksen salaisuuden. Ilmeisesti norjalaiset ovat itsenäisesti jo ennen Nevalaa keksineet suolatankkauksen merkityksen hapenottokyvyn lisääjänä tai sitten keihäshirmu on keksintönsä heille paljastanut. Nevalan tutkimusten mukaan raju suolan syönti ennen kestävyyssuoritusta parantaa merkittävästi hapenottokykyä. Se ei nosta punasolujen määrää eikä hemoglobiiniarvoja, joita murtomaahiihdossa jo valvotaankin tiukasta, vaan runsas suolan syöni lisää punasolujen tilavuutta, jolloin niiden kyky kuljettaa happea paranee merkittävästi. Nevalan testasi menetlmää itseensä syömällä suuren purkillisen suolasillejä ja joi vielä oksettavan väkevää suolavettä kyytipojaksi. Kun hänen verenkuvansa tutkittiin laboratoriossa, todettiin punasolujen koon kasvaneen 92:sta 98:an eli lähes 10 %. Jokainen joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, että punasolujen kasvattaminen niiden suolaamisen avulla, on dramaattinen menestystekijä kestävyysurheilun näkövenkkelistä käsin. Ehdotankin, että Pauli Nevala on palkattava Suomen hiihtoliiton päävalmentajaksi, kun K-P Kyröä ei siihen jostain syystä kuitenkaan huolita. Kommentit (0)

Kulkumies ja urheiluhieroja Asko Vehviläinen	10.08.2019, 19:34
Ihan tuli lapsuusajat mieleen, kun polkupyörällä ajanut kulkumies pyysi vettä juodakseen. Kulkumies kertoi olevansa Pirttiselän Räsäsiä, jonka jo arvasinkin, koska kulkumies oli kovasti Viktor Klimenkon näköä. Räsäsen suvun muinainen esi-isä oli kasakka ja jostain syystä nämä geenit vaikuttavat vieläkin eivätkä Räsäset ole tavallisia pallonaamasavolaisia. Koska kulkumies oli Kärkkäälän Räsäsiä, hän jo kuulustelujen alkuvaiheessa myönsi olevansa lääkäri, kuten hänen suvussaan miehillä on tapana. Ja koska Kärkkäälän Pirttiselän urheiluhistoria on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, mm. kulkumiehen setä, kuivankälpeä SKDL:n kansanedustaja Pauli Räsänen hallitsi suvereenisti Pohjoismaiden parlamentaarikkojen hiihtomestaruuskisoja, vaikka mukana oli norjalaisia olympiavoittajiaan, hän hänen lajiaan kysyessäni kertoi olevansa urheilulääkäri. Hän myös kertoi juuri olleensa Kalevan kisoissa ja että siellä vietettiin muistohetki edesmenneen legendaarisen urheiluhieroja Asko Vehviläisen kunniaksi, jonka kulkumies kertoi olleen myös Pirttiselän poikia. Tieto oli minulle uusi ja ihmeellinen, tiesin kyllä Vehviläisen olleen suonenjokelaisia, mutta olin uskonut hänen olleen Vehvilän kylän poikia, koska sieltähän ne Vehviläiset ovat yleensä ovat lähtöisin. En väittänyt kulkumiehelle vastaan, koska yleensä luotan lääkäreihin, urheilulääkäreihin varsinkin. Niinpä pidän tästä lähtien maamme tunnetuinta urheiluhieroja Asko Vehviläistä Kärkkäälän poekana. Toiseksi tunnetuin urheiluhieroja lienee Yrjö Koivistoinen, joka toimi Hannes Kolehmaisen hierojana, managerina ja harjoittelukumppanina. Hän oli kuopiolaisia, mutta todennäköisesti sukujuuriltaan kärkkäälän poekia.   Kommentit (2)
NKP:n 12. puoluekokous	09.08.2019, 17:31
Kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Olen kuvitellut, että Savostakin pitäisi löytyä kaiken järjen mukaan timantteja, koska täällä kallioperän pitäisi kapitalistisenkin tiedemiehen mukaan olla timanttirikasta. Niinpä olen luonnossa liikkuessani katsellut ympärilleni sillä silmällä, että havaitsisin tielleni osuvat timantit. Mutta turhaa on ollut työni. Jussi Konttisen mielenkiintoisesta Siperia-kirjasta opin, että vaikka Jakutia onkin tärkeä timantintuotantoalue, niin eivät sielläkään arvokivet jaloissa pyöri vapaina luonnossa. Itse asiassa eivät edes timanttikaivosten työntekijätkään niitä näe. Kaivoksista louhittu kiviaines murskataan ja jauhetaan ja sen jälkeen timantit erotetaan malmista erityisillä separaattoreilla. Timantin painoa mitataan karaateissa ja karaatti tarkoittaa johanneksenleipäpuun siementä ja painaa 0.2 grammaa. Suurin Jakutiasta louhittu timantti on löydetty vuonna 1980. Se painoi 342 karaattia, eli 68,4 grammaa, joka ei kovin paljolta kuullosta. Timantille annettiin nimeksi NKP:n 12. puoluekokous, joka nimi osoittaa, että Neuvostoliitto oli myös huumorin supervalta. Kommentit (0)
Kansakuntien jakaantuminen	08.08.2019, 17:53
Vaikka olen vanha mies jo, epäilen näkeväni sen päivän, jolloin Pohjois-Amerikan Yhdysvallat jakaantuu sosialistiseksi Itä-Pohjois-Amerikan Yhdysvalloiksi ja kapitalistiseksi Länsi-Pohjois-Amerikan Yhdysvalloiksi. Amerikkalaiset ovat jakaantuneet kahteen hyvin eri tavalla ajattelevaan leiriin eikä nykyinen presidentti näytä edes haluavan eheyttää kansaansa. Usa:n käsittämättömän valtava valtion velkakin hoituisi kätevästi sillä tavalla, että maksumies lakkaa olemasta. Ja vaikka olen vanha mies jo, epäilen, että näen vielä sen päivän, jolloin Suomikin jakaantuu punavihreäksi Etelä-Suomeksi ja pohjoisemmaksi Juntti-Suomeksi. Raja kulkenee suunnilleen samalla linjalla kuin Nuijasodan ja sisällissodan aikaan. Epäilyni heräsi eilen, kun katsoin A-studion ohjelman Sylvia Modigista ja Teuvo Hakkaraisesta. Ohjelmassa esiintyneen Hakkarais-Tepen näkemys ilmastonmuutoksesta herättää syvää raivoa etelässä ja vähintään yhtä syvää riemua pohjoisessa. Noita näkemyksiä on vaikea sovittaa yhteen punavihreän kuplan kasvattien kanssa, varsinkin koska Hakkarainen vetoaa mielipiteissään Jumalaan, jonka olemassa oloon läheskään kaikki eivät enää usko, kuten vielä minun lapsuudessani noin 96,25 % suomalaisista uskoi. Hakkaraisen räväkkä lausunto alkaa alla olevalla videolla noin 6 min. 20 sek. kohdalla. https://areena.yle.fi/1-50247842 Kommentit (0)
Kulttuuripitäjä Uukuniemi	07.08.2019, 17:29
Uukuniemi on maamme johtava kulttuuripitäjä ainakin väkilukuun suhteutettuna ainakin, mikäli yhtään on uskominen pitäjän tapahtumista raportoivaa tavallisesti luotettavaa Uukuniemi-infoa ja miksi ei olisi uskominen. Uukuniemi-infon uutiseen pääsee tutustumaan tästä linkistä: https://www.uukuniemi.info/artikkelit/superviikonloppu-kruunasi-uukuniemen-kesan/ Uukuniemellä on vain noin 490 asukasta ja pitäjä on kaukana merkittävistä asutuskeskuksista, mutta siitä huolimatta raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkasen konserttia saapui paikalle Juholan navetan vintille kuulemaan yli 500 innostunutta kuulijaa ja enemmänkin olisi varmasti tullut, jos paikat olisivat kestäneet. Autojononkin kerrotaan olleen satoja metrejä, joka on seudulla harvinaista, koska yleensä Uukuniemen tiellä kulkee lauantaisin yksi auto ja muulloin on vähän hiljaisempaa. Kulttuurinnälkäistä ja laulavaista on siis Uukuniemen karjalaiskansa. Uukuniemen musiikkitapahtuman kanssa pystyy kulttuurin saralla kilpailemaan korkeintaan Etelä-Pohjanmaan Vimpeli, koska siellä on välillä ainakin Vimpelin-Alajärven pesäpallo-ottelua Savojoen Saarikentällä seurannut enemmän ihmisiä kuin pitäjässä on asukkaita. Aarne Tenkanen on esiintynyt hyvällä menestyksellä Uukuniemellä jo kuutena vuotena peräkkäin ja hyvän menestyksen todistaa vuoden 2017 konsertista kuvattu alla oleva videotallenne, joka kertoo paljon paikkakunnan kulttuurielämän tasosta: https://www.youtube.com/watch?v=gJ9VLHZJpRI Kommentit (0)
Donin kasakat ja Kuopio	06.08.2019, 18:16
Markku Niskasen Kuopio 1918 -kirjan mukaan venäläiset sotilaat herättivät käytöksellään kaupungissa pahennusta. Heillä nimittäin oli tapana mm. kokea paikkakuntalaisten kalanpyydyksiä luvatta sekä istua hautausmaalla juopottelemassa ja korttia pelaamassa. Kovin suuriin ihmisoikeusloukkauksiin eivät Kuopiota miehittäneet Donin kasakat siis syyllistyneet ainakaan, jos tekoja vertaa tämän päivän hirveyksiin maailmalla. Itsekin katiskan omistajana ymmärrän kalavarkauksien paheksunnan, vaikkakin nykyään tilanne alkaa olla se, että lohen makuun päässeille suomalaisille ei taida ahvenensintit kelvata, vaikka maksaisi. Sen sijaan kasakoiden hautausmaakäyttäytyminen ei ehkä niinkään ole osoitus heidän pahantapaisuudestaan vaan enemmänkin kulttuurien eroista. Nimittäin Venäjällä on vielä nykyäänkin tapana kokoontua omaisten haudoille heitä muistelemaan ja nauttimaan vodkaa vainajan kunniaksi. Monilla haudoilla on jopa penkit muistohetkiä varten. Lähtiessä sitten vielä kaadetaan mahdolliset pullonpohjat vainajan oletetun suun kohdalle. Olen myös nähnyt, että monille sikäläisille haudoille  viedään ruokatarpeiden lisäksi vodkapullot, tupakkatopat ja pelikortit valmiiksi ylösnousemuksen päivän varalle. Surevat lesket haluavat näin varmistaa, että rakkaat miesvainajat pääsevät välittömästi ylösnousemuksensa jälkeen mieliharrastustensa pariin. Minusta moinen tapa muistaa vainajia on kaunis, vaikka kunnon suomalaispuritaanit tavan tuomitsevatkin hauskana elämänä, jollaisen täytyy olla syntiä. Kommentit (0)

Kuopion perinteinen liikuntapaikkapula	05.08.2019, 17:31
Tuossa luin Markku Niskasen mielenkiintoisen kirjan Kuopio 1918 ja opin sitä sen, että Kuopion liikuntapaikkapulalla on vankat historialliset juuret. Nimittäin vielä syksyllä 1918 kaupungin tuleva suojeluskunta ja tuleva punakaarti joutuivat pitämään yhteisiä ampumaharjoituksia Rauhanlahdessa, joka on nimensä puolesta harvinaisen huono paikka treenata sotahommia. Tosin suojeluskunta harjoitteli Kuopion Reippaan nimissä ja punakaarti Kuopion Riennon. Yhdessä tehdyt sotaharjoitukset saattoivat sittemmin jossain määrin hillitä kaupungin väkivaltaisuuksia. Suurlakon aikaan marraskuussa, jolloin monilla paikkakunnalla tapeltiin verissä päin ja kauppoja ryösteltiin, Kuopiossa ei niin tapahtunut, koska suojeluskunta ja punakaarti valvoivat yhdessä järjestystä. Sen sijaan sitten keväällä -18 ei sopu sijaa antanut, vaikkakin Kuopiossa nähtiin se erityispiirre, että punakaartin johtajia ei ammuttu, kuten muualla tapahtui. Niinpä kaartin johtaja Viitasaarella syntynyt Israel Närhi toimi torikauppiaana vielä vuosikymmeniä kapinan jälkeen. Siihen en ole saanut täyttä varmuutta, että käytettiinkö entisestä punapäälliköstä vielä torikauppiasaikanaan hieman liioittelevaa Kenraali-nimitystä, kuten olen kuullut kerrottavan. Se epätäsmällisyys Niskasen kirjassa on, että hän kertoo, että Kuopion vankileirillä olisi päässyt hengestään yli 270 punikkia tai  sellaiseksi epäiltyä. Ja kyllähän niitä oli yli 270, koska ainakin kasarmin seinässä olevan muistolaatan mukaan vainaita syntyi peräti 475 kpl. Kommentit (0)
Sisupuukon paikka	04.08.2019, 19:18
Kalevan kisat on nyt pidetty ja tulostaso olisi ollut häikäisevä, mikäli kisat olisi pidetty 1950-luvulla ennen kemiallisen sisäruokinnan yleistymistä urheilussa. Sen sijaan tämän päivän maailman yleisurheilun tasoon verrattuna tulostaso oli kerrassaan surkea. Ainoastaan miesten keihäänheitosta voimme odottaa hyvässä lykyssä loppukilpailupaikkaa. On selvää, ettei persjalkaisilla suomalaisilla ole mahdollisuuksia juoksu- ja hyppylajeissa, mutta heittolajeissa pitkäselkäisten ja raskasrakenteisten meikäläisten tulisi pärjätä, mutta kun ei pärjätä. Kiekkoa muualla maailmassa nakataan jo parikymmentä metriä ja kuulaa pukataan nelisen metriä pitemmälle kuin Suomessa. Eikä varmasti mitään olla otettu, koska käryjä ei käy. Suurin valopilkku Kalevan kisoissa oli 20 kilometrin kävelyn voittanut Aku Partanen, jolle Urheiluliiton herrojen pitäisi ojentaa Sisupuukko, kuten ainakin ennen oli tapana ojentaa erityistä taistelutahtoa osoittaneelle urheilijalle. Maaliin tultuaan tämä taiteenkeräilyä harrastava kävelymestari myönsi rehellisesti housujensa olevan täynnä sitä ihtiään, mutta siitä huolimatta miehen sisu ei antanut hänen jättää matkantekoa kesken. Partanen voitti lajinsa ylivoimaisesti eikä kukaan kanssa kilpailija edes yrittänyt häntä seurata, vaan jätti selvän hajuraon voittajaan. Kommentit (2)
Vuonna 1984	03.08.2019, 16:21
Tuli ikävä Kupsin Europelin katsomossa legendaarisen kuopiolaisen lupsakkaan poliisin Oiva Karhusen aikoja, kun katseli nykyisiä järjestyksenvalvojia, jotka eivät enää kaikkien taisteluvarusteidensa takaa edes muistuta ihmistä. Ihan tuli mieleen tv:stä tutut Hongkongin mellakkapoliisit. Luulenpa, että moiset hahmot provosoivat nykyajan huligaaneja tappelemaan kanssaan, koska heistä puuttuu ihmisyys. Ennen ottelun alkua kierteli poliisien ropottikopteri katsomon yllä ilmeisesti kuvaten paikalla olleet. Epäilen, että meilläkin saattaa jo olla käytössä automaattiset kasvojentunnistusohjelmat, joiden avulla voidaan tarvittaessa nimetä joka iikka poliisien hallussa olevien passi- tai ajokorttikuvien perusteella. Kiinassa on käytössä 170 miljoonaa kasvojentunnistusominaisuudella varustettua valvontakameraa, eli keskimäärin 20 jokaisella neliökilometrillä, ja niinpä luulisi sikäläisen kansan, joka on viidennes koko ihmiskunnasta, pysyvän järjestyksessä ja nöyränä esivallalle. Epäilen, että George Orwell erehtyi vain 40 vuotta kirjassaan Vuonna 1984. Toista ääripäätä edustaa Hollanti. Siellä putosi kerran matkustajakone kerrostaloalueelle eikä kuolonuhrien määrää vieläkään tiedetä. Nimittäin natsimiehityksen kokemusten opettamana Hollannissa ei saa vaarantaa ihmisten yksityisyyttä edes pitämällä rekisteriä siitä, kuka asuu missäkin. Kommentit (0)
Kansakuntien taistelu	02.08.2019, 18:30
Sen lisäksi, että eilinen Kupsin peli pelattiin suuren urheilujuhlan ja helleenisen kirkkauden hengessä, tapahtumapaikalla leijaili myös vahva internationalismin henki. Laskin, että joukkueiden riveissä pelasi yhteensä 15 eri kansakunnan edustajaa ja avauskentällisissä pelasi 11 eri kansallisuutta. Suomalaisia oli peräti 4 kpl, kuten myös kroaatteja ja portugalilaisia. Puolalaisiakin oli 3 kpl ja he kaikki olivat Varsovan legioonalaisia. Kuopion joukkueessa pelasi yksi Kuopiossa kasvanut ja todennäköisesti varsovalaistenkin riveissä oli ainakin yksi varsovalainen. Kansainvälistä on siis nykyajan jalkapalloilu ja se on hyvä se, koska ainakin kansallis- ja rotukiihkoilu soveltuu nykyään huonosti moiseen lajiin, jossa samassa joukkueessa on kaiken värisiä pelaajia ympäri maapalloa. Muistanpa, miten Kuopiossa oltiin 70-luvulla niin nurkkakuntaisia, että savonlinnalainen Ossi Loikkanen herätti suurta pahennusta siirtyessään Kupsin riveihin. Tosin saattoi taustalla olla vähän politiikkaakin, koska Loikkanen taisi olla Savonlinnan Työväen Palloseuran kasvatteja. Hänen setänsä toki oli Keskustapuolueen vahvamies Jouko Loikkanen. Eilinen ottelu oli hieno kokemus. Jos nyt jotain vikaa pitää hakemalla hakea, niin minusta olutta ei pitäisi saada tuoda katsomoon. Nyt joku lehtimies sai koko tuopillisen päälleen, kun uskalsi kameran kanssa lähestyä Kupsin faniporukkaa. Ja kun Kupsin viime hetken johtomaali hylättiin paitsiona, lensi monta täyttä tuoppia mielenosoituksellisesti pelikentälle. Niistä tuopeista Kups saattaa vielä joutua maksamaan paljon sakkoa. Kommentit (0)
Jalkapallomellakka	03.08.2019, 15:57
Tänä iltana on taas ilmassa suuren urheilujuhlan ja jopa helleenisen kirkkauden tuntua, kun Kups kohtaa kotimuovillaan Legia Varsovan vastaavan yhdistelmän Euroliigan jalkapallo-ottelun merkeissä. Jos hyvin käy, olen tänään todistamassa suomalaista jalkapallohistoriaa, koska taskulaskimeni kertoo, että Kupsilla on noin 10 %:n mahdollisuus selvitä liigan kolmannelle kierrokselle. Kupsin etuna on se, että ottelu pelataan muovikentällä, joka lienee Puolan pojille uusi tuttavuus ja vieraiden nivelsiteet tulevat olemaan koetuksella.  Puolalaisten etuna taas on se, että sää tulee olemaan syksyisen kolea. Vierasjoukkue on sellaiseen tottunut, mutta Kupsin mustia poikia voi paleltaa. Kupsille olisi Euroliigassa jatkoon pääsy katastrofi, sillä joukkueen kotiottelu jouduttaisiin todennäköisesti pelaamaan Helsingissä tai sitten vähän lähempänä Seinäjoella, koska Kuopion Keskuskenttä ei täytä enää sen tason pelin vaatimuksia. Vastaan saattaisi ihan hyvin tulla vaikakpa FC Barcelona, jonka miljonäärit eivät suostu muovikentällä vaarantamaan terveyttään. Median mukaan Keskuskentän turvajärjestelyt tulevat olemaan tiukat. Tilanne on uusi ja ihmeellinen Kuopion poliiseille, jotka eivät ole tottuneet jalkapallomellakoihin. Viimesin mellakka nähtiin Kuopiossa muistaakseni vuonna 1979, jolloin joukko Oulun palloseuran kannattajia ryntäsi kentälle, kun oululaiset siirtyivät Kupsia vastaan 3-0-johtoon. Häiriköt heitettiin virkavallan toimesta aidan yli 5783-päisen yleisön huutaessa voimakkaasti tahtia suorituksen aikana. Kahakan jälkeen uudelleen syntynyt Kups teki viisi maalia ja voitti 5-3. Kommentit (0)

Ennätysmonni	31.07.2019, 17:30
Pieniä ovat Suomen monnit joulukaloiksi. Suurin maastamme saatu painoi vain 42 kiloa, mutta rakkaista naapurimaistamme Virosta ja Ruotsista on saatu kolmemetrisiä ja 150-kiloisia vonkaleita. Venäjällä, joka kaikesta huolimatta vieläkin suurvalta, on tietenkin suurvallan monnit ja suurimmat ovat olleet nelimetrisiä. Maailman suurin monni on pyydetty Vietnamista Mekong-joesta, jossa varmaankin sodasta johtuen ollut runsaasti lihaa syötäväksi ja kala painoi peräti 293 kiloa. Monni ehti Suomesta jo hävitäkin sukupuuttoon, mutta niitä on nyt istutettu takaisin etelän järviin, mutta tietääkseni ne eivät ole kovin isoksi kasvavaa lajia. Sen sijaan rajan taakse jääneen Suojärven alueella virtaa Suojoki 50 kilometrin matkan ja siellä monnia voi pyytää edelleenkin. Suojärveltä alkava Suojoki on iso joki. Se on 160 kilometriä pitkä, 100 - 225 metriä leveä ja syvyyttä on parhaimmillaan yhdeksän metriä. Tiedän, että suojärveläisillä on vireä pitäjäseura, joka järjestää matkoja rajan taakse, ja esitänkin, että yhdistys järjestäisi joskus monnin pyyntimatkan Suojoelle. Itse ilmoittaudun jo tässä vaiheessa ja uskon, että paljon muitakin erähenkisiä löytyy. Monni on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan. Ennen matkalle lähtöä kannattaa tutustua vuonna 1939 ilmestyneeseen Olof Enckelin teokseen Rajan vartio - Jalkamatkoja Raja-Karjalassa, joka kertoo vaelluksesta itärajalla ja jossa on kokonainen luku, jossa kerrotaan monnin pyynnistä Suojoella. Välillä vähän herraskainen kirjoittaja joutui patikkaretkellään niin tiukille, että joutui ottamaan reppunsa taskusta hieman heroiinipulveria jaksaakseen, mutta sen jälkeen jalka alkoi nousta hyvin kevyesti.     Kommentit (0)
Monni ja Uukuniemen mies	30.07.2019, 17:35
SA-kuvan sivuilta löytyi tämä monnin vonkale. Kuvatekstissä kerrotaan seuraavaa: Kalastuskomennuskunnan pyydystämä suuri monni Säämäjärveltä. Monni oli 207mm pituinen ja 35kilon painoinen, siis lajissaan suurimpia yksilöitä mitä meillä on saatu. Suomessa ja Itä-Karjalassa se ei juuri kasvakkaan sen suuremmaksi. Monni lähetettiin preparoitavaksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliselle museolle. Kesäkuu -43. (Säämäjärvi) Valokuvaaja: Tapio Piha    Kalaa kannatteleva mies on uukuniemeläisiä, mutta nimen päälle en nyt pääse. Hänen poikansa kertoi minulle joskus vuosia sitten tuosta tapauksesta. Monni saatiin pitkälläsiimalla. Mukana ollut haavi ei riittänyt, vaan avuksi tarvittiin konepistoolia.  Kuvassa oleva mies on sen ajan mieheksi harvinaisen pitkä eli 187-senttinen, mutta niin vain monnin pyrstö laahaa maata. Otuksen kipsijäljennös on nykyään Eläinmuseolla.   Kuvan kala ei ole Suomen suurin monni, sillä 1800-luvun puolella Lammilta saatiin 42-kiloinen yksilö. Se on ikuistanut itsensä urheiluseura Lammin Säkiän nimeen. Säkiä tarkoittaa Hämeessä päin monnia.   Mutta Savossa, jossa yleensä kaikki on maailman suurinta, pannaan tässäkin paremmaksi. Sata vuotta sitten Kuopion seudulla puhuttiin, ettei Kallaveden Haminanlahdella hukkuneita kannata etsiä, koska siellä asusti monisatakiloinen monni. Miehet eivät tiettävästi uskaltaneet niihin aikoihin uida saunan jälkeen Kallavedessä muuten kuin selällään.   Kommentit (0)
Jalkapallojuridiikkaa	29.07.2019, 17:44
Mitäs minä sanoin. Europeleissä menestymisen vuoksi kuopiolainen jalkapalloilu on vaikeuksissa Veikkausliigassa. Eilenkin väsynyt Kups hävisi Kokkolassa Palloveikoille, vaikka vastustaja oli sarjan toiseksi viimeisenä. Europeleissä väsynyt Hjk joutui tyytymään sarjan viimeisenä majailevaa Vps:ää vastaan kotonaan vaivaloiseen tasapeliin. Kummankin suomalaisen suurseuran otteluruuhka on nyt kohtuuton. Meikäläisessä sarjajärjestelmässä on paha rakennevirhe ja jonkun olisi tehtävä jotakin. Mieleni on synkkä varsinkin Kupsin puolesta. Sen sijaa II-divisioonassa Kupsin reservijoukkueen pikkupojat ilahduttivat pelaamalla tasapelin Seinäjoen aikamiesreservijoukkuetta vastaan. Peli oli dramaattinen. Vieraat menivät jatkoajan kolmannella lisäminuutilla johtoon rangaistuspotkusta, jota juonittiin minuutteja. Asiantuntematon yleisö vaati erotuomarilta, että peli olisi pitänyt viheltää päättyneeksi ennen viivästyneen rankkarin ampumista. Siinä tosin yleisö oli väärässä, koska käsittääkseni tuomitut rankkarit aina suoritetaan, näytti pelikello vaikka mitä. Sen sijaan ainakin kulmapotkut on joskus jätetty suorittamatta, jos peliaika on ummessa. Rangaistuspotkun jälkeen pallo vietiin tietysti aloitukseen ja kuopiolaiset potkaisivat epätoivoisen  pitkän pallon ylös ja maalivahtia myöten koko joukkue ryntäsi vastustajan maalille. Seinäjoki rikkoi pallon tavoittelutilanteessa sekuntia myöhemmin.  Kups sai vapaapotkun eikä tuomari onneksi puhaltanut peliä päättyneeksi. Sekunti vaparin suorittamisen jälkeen SJK:n entinen Saksan ammattilainen kaatoi rangaistusalueella Kupsin teinipojan, ja tuomari vihelsi epäröimättä rangaistuspotkun. Nyt asiantunteva yleisö ei jostain syystä vaatinut peliä lopetettavaksi, vaikka lisäminuutteja lienee mennyt jo liki kymmenen. Rankkarista tuli maali ja sekös riemastutti katsomoa. Pelin tiimellyksessä kotikatsomo osoitti muutenkin asiantuntemuksensa. Nimittäin vierasjoukkue rikkoi niin, että kupsilainen loukkaantui ja kokkolalainen sai varoituksen.  Huoltomiehet päästettiin kentälle, jonka jälkeen peliä jatkettiin. Mutta heti jatkamisen jälkeen  erotuomari näytti loukkaantuneelle kuopiolaiselle keltaista korttia. Hänen mielestään pelaajan olisi pitänyt jäädä pallokentän laidalle odottamaan siihen asti kunnes tuomari kutsuu hänet kentällä. Asiantunteva kotiyleisö protestoi äänekkäästi ja vaati tuomarilta selvitystä siitä, oliko hän mahdollisesti ehtinyt tutustumaan sääntökirjaan. Yleisö oli voimakkaasti sitä mieltä, että tuomari teki virheen eikä hänen olisi pitänyt päästää peliä jatkumaan, vaan hänen olisi pitänyt vaatia loukkaantunutta pelaajaa siirtymään hetkeksi kentän laidalle. Asiassa olisi väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle liikuntatieteen maisterille. Kommentit (0)
Ainakin melkein sukulaismies	28.07.2019, 17:57
Eilen jäi mainitsematta se, että pidänpä edesmennyttä keihäshirmu Jorma Kinnusta ainakin melkein sukulaismiehenä. Nimittäin Kinnunenkin kuuluu Kolehmaisten-Markkasten-Kanasten-Kovalaisten-Könösten kovaan urheilijasukuun, vaikka sitä ei tyhmempi heti huomaakaan. Kinnunen oli nimittäin alunperin jatkosodassa kaatuneen pihtiputaalaisen Vilho Kanasen poika. Joten Kanasia oli Jorma alunperin ja niinpä spekulaatio siitä, oliko hän samoja Kinnusia kuin laulaja Laila Kinnunen, kuten olen kuullut väitettävän, on syytä lopettaa, vaikka moni on nähnyt jopa yhdennäköisyyttä heidän välillään, ellei sitten Jorma Kinnusen äiti ollut Kinnusia, kuten en muista asiantilan olleen. Muuten luettelo Kolehmaisten-Markkasten-Kanasten-Kovalaisten-Könösten-suvun olympiasankareista on pitkä ja paksu kuin se kuuluisa gorillan käsivarsi. Juoksija Hannes Kolehmainen voitti viisi olympiakultaa, meloja Mikko Kolehmainen yhden kuten myös ampuja Väinö Markkanen. Olympiahopeaa ovat voittaneet hiihtäjä Eero Kolehmainen ja keihäänheittäjä Jorma Kinnunen, joka saattoi hyvinkin alunperin olla Jorma  Kananen. Luulen, että  Kolehmaisten-Markkasten-Kanasten-Kovalaisten-Könösten-sukuseuran kanssa voi urheilumenestyksessä maassamme kilpailla vain turkulainen Nurmen suku. Maailmanlaajuisesti parhaiten on menestynyt olympialaisissa kuuluisa intialainen Singhin maahaockeyta harrastava suku ja toiseksi parhaiten samaa lajia harrastava pakistanilainen Khanin suku. Kommentit (0)
Jorma Kinnunen jutunkertojana ja työmiehenä	28.07.2019, 11:25
Keihäänheittäjä Jorma Kinnunen poistui keskuudestamme ja häntä on muisteltu mediassa ennen kaikkea urheilijana. Minä haluan muistella häntä myös hyvänä jutunkertojana ja hirmuisena työmiehenenä sekä kaikin puolin kovana jätkänä.  Luin joskus vuosia sitten Urho Salon Kinnusesta kirjoittaman kirjan pikkujättiläinen, joka perustuu keihäshirmun omiin värikkäisiin kertomuksiin ja se on harvinaisen hauska urheilukirja, tosin vastuu saattaa joidenkin tarinoiden osalta jäädä kuulijalle.   Kinnunen tunnetaan joltisenakin keihäänheittäjänä, mutta suurimmat meriittinsä hän on kuitenkin mielestäni saavuttanut työmiehenä, jona hänen saavutuksensa lähentelevät Kalle Päätalon vastaavia. Laajassa kansainvälisessä vertailussa hän sijoittuu työmiesrankingissa  toiseksi  heti vanhemman veljensä jälkeen. Velipoika oli vahva kuin karhu; otti 200 litran tynnyrin päistä kiinni ja heitti kuorma-auton lavalle. Yhtä helposti yhdellä kädellä hän sinkosi lavalle kuorma-autonsa 96-kiloisen vararenkaan. Isoveli väitti voittavansa nuorimman veljensä myös keihäänheitossa ja kävi tiettävästi ainakin kerran harjoittelemassa ja keihäs lensi 76 metriä. Ikävä kyllä Olavi-veli hukkui erään juhannuksen aatonaattona, kuten monilla tosi kovilla ja mitään pelkäämättömillä miehillä on tapana.   Vaikka pikkuveli ei pärjännyt isolle veljelleen, niin kuitenkin jo 15-vuotiaana Jormakin kaivoi pellonojaa 200 metriä päivässä, kun hyvänä urakkana pidettiin 100 metriä. Siinä sivussa syntyi viisi-kuusi mottia halkoja umpihangessa, joka sekin on tosimiehen saavutus. Rengin toimessa ollessaan hän kunnostautui myös heinän teossa; kun 60 seivästä päivässä pidettiin hyvänä saavutuksena, teki tämä työnahne nuorukainen 100 seivästä ja löi siinä samassa levätessään seipäät pystyyn ja haravoi.   Lannanlevityksen maailmanennätyksen Kinnunen teki jo nuortensarjalaisena. Tourusen lantalaa tyhjentäessään hän ajoi 100-300 metrin päähän pellolle 97 kuormaa jo iltasyönnille mennessä. Sadan haamuraja jäi valitettavasti rikkomatta. Sitä tarina ei kerro, mutta on luultavaa, että apuna ollut hevonen oli erittäin laiska. Isäntä ihmetteli, että normaalisti tuollaisen urakan tekee kaksi miestä traktorin avustamana kahdessa päivässä. Välinevalintakaan ei Kinnuselta täysin onnistunut. Kaksi puista talikkoa katkesi huippusuorituksen aikana, mutta onneksi rautavartinen kesti.   Mikään yllätys ei ollut, että kun tämä rasakka kovan ruumiillisen työnkaraisema nuorimies viitisen vuotta myöhemmin  kävi heittämässä keihästä Äänekosken kentällä, niin köyhän pitäjän kenttä ei siihen hommaan riittänyt, vaan keppi lensi kauas kentän takan olleeseen kaurapeltoon, ehkä noin 86 metriä eli todennäköisesti yli silloisen maailmanennätyksen. Sääntöjen mukaan heitto piti mitata vain kentän uloimpaan reunaan, joten viralliseksi pituudeksi saatiin vain 75,51.   Mainittakoon, että samoihin aikoihin heitti Pohjanmaalla Kinnusta vuoden vanhempi Pauli Nevala 19-vuotiaana 84,23 m, eli maailman toiseksi parhaan tuloksen siihen mennessä. Nevala oli hankkinut hurjan tuloskuntonsa  hätäaputyömaalla lapioimalla talven ajan mutaa eräällä suolla. Vaikka siinä herkkyys saattoikin kärsiä, niin motivaatio nousi sitäkin enemmän.   Urheilu-uransa loppupuolella Kinnunen käväisi Saudi-Arabiassa kirvesmiehen töissä. 8,5 kuukauden aikana työtä kertyi 2884 tuntia eli 14 tuntia/päivä. Kerran muuan kaveri halusi kokeilla montako kakkosnelosta mies pystyy kantamaan 100 metrin matkan. Kinnunen kipaisi alkuun hakemassa kuusi, kaveri toi ylimielisesti kymmenen, sitten Jorma pani isonvaihteen päälle ja pisti 16 kakkosnelosta olkapäille, justiin ulottuivat kädet kasan päälle ristiin ja läksi kävelemään. Taakan laskiessaan hän käski kaveria panemaan paremmaksi, mutta tämä ei edes yrittänyt. Kinnusen olkapäät olivat mustina monta päivää.   Äänekosken liikuntalautakunnan jäsenenä Kinnunen ei tyytynyt pelkästään kunnallispoliitikon rooliin, vaan osti itse omilla rahoillaan moottorikelkan, jolla hän sitten ajeli kaupungille hiihtoladut monen vuoden ajan. Kun ladulle piti saada valot, kävi liikuntalautakunnan jäsen  Kinnunen yhtenä iltana kaatamassa 120 runkoa ja teki ne myös propseiksi saakka. Metsäliiton johtaja ihmetteli, että propseja syntyi äkäisemmin kuin hänen metsureiltaan.   Kovan kilpakumppaninsa tavoin myös Kinnunen harrasti kullanhuuhdontaa. Kerran hän vieraili Nevalan valtauksella ja vaskasi pelkällä muoviämpärille tämän jo kertaalleen huuhtomasta jätemaasta monta hippua, joten siinäkin lajissa Kinnunen on Nevalaa ainakin himpun verran taitavampi.   Ja kaiken huipuksi Jorma Kinnunen oli karskista olemuksestaan huolimatta hellä ja rakastava perheenisä. Kun tytär alkoi seurustelemaan tulevan työministeri Timo Harakan kanssa, katkaisi isä suhteen tyttären kertoman mukaan tragikoomisella tavalla. Heittopiireissä uumoillaan, että vävykandidaatti oli ilmeisessä vaarassa tulla  kuohituksi.    . Kommentit (0)

Kupsin uljas taistelu

26.07.2019, 17:35

Vaikka kuopiolaisen jalkapalloilun sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin myöhään eilen illalla siihen kirjattiin uusi kunniakas luku tulikirjaimin, kun Kupsin pojat taistelivat kymmenen kertaa rikkaampaa Legia Varsovan vastaavaa yhdistelmää vastaan puolalaisten kotikentällä ja hävisivät vain maalilla. Ottelun lopputulema antaa herkullisen lähtökohdan joukkueiden toiselle kohtaamiselle ensi torstaina kuopiolaisten kotiluolassa Keskuskentällä. Ennustan, että Puolan tähdet eivät olekaan ennen muovinurmella pelanneet ja se saattaa olla heille yllättävä asia, joka saattaa kääntää asetelman Kupsin eduksi. Myös Keskuskentän käsittääkseni rimanpätkistä, pintalaudan kappaleista, hetekan putkista koottu tv-torni saattaa sotkea vieraiden keskittymistä, ellei sitten nykyinen tuulessa vapaasti lepattava repaleinen suojapressu, joka ei enää peitä rakennelman arkkitehtonista kokonaisuutta, tule korvatuksi häveliäämmällä apulantasäkkiverhoilulla. Varsovan viheriölle Kupsin pojat juoksivat Muumilaakson tunnussävelmän siivittämänä, joka valinta lienee osoitus puolalaisten huumorintajusta. Esitän, että varsovalaisten vieraiden kunniaksi Keskuskentällä soitetaan puolalaisen Oginskin säveltämä hidas poloneesi Jäähyväiset isänmaalle. Se kappale muistuttaisi joukkuetta siitä, ettei tappioon ole varaa, koska sen jälkeen he todennäköisesti saavat jättää jäähyväiset isänmaalleen. https://www.youtube.com/watch?v=TLnoUJ27oUY Nimittäin tulista on Puolan kansa. Eilenkin Varsovan poliisi esitti, etteivät kuopiolaiset vieraat esiintyisi kaupungilla seuran tunnuksien kanssa ja että stadionille vieraat saapuisivat taksilla, koska turvallisuutta ei voi muuten taata. Suomalaisessa jalkapalloilussa ei tuollaista tunteenpaloa ja alhaista mieltä nähdä. Pesäpallossa on tietääkseni Etelä-Pohjanmaalla joskus koettu vastaavaa. Kommentit (0)