torstai 11. heinäkuuta 2019












 
 
 
























    Minä ja Vennamo


Tänään Kuopion Isänmaallinen seura vieraili kesäretkellään tutustumassa Lapinlahden nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Olin luonnollisesti mukana Kuopion isänmaallisen nuorison edustajana. Kulunut sanonta kuuluu, että matkailu avartaa ja niin tapahtui tänäänkin. En ole tiennytkään, että tullineuvos Veikko Vennamo on saanut näköispatsaan Suomeen, mutta tämä kuva todistaa eittämättä, että Vennamo on saanut näköispatsaan Lapinlahden Alapitkän kylälle.

Näköispatsaan lähistöllä sijaitsee myös Asutusmuseo. Se liittyy Vennamon elämään sikäli, että nuorena miehenä hän oli johtamassa karjalaispakolaisten  onnistunutta asuttamista. Asutusmuseo on pieni ja suurelle yleisölle tuntematon, mutta mielenkiintoinen ja hellyttävä se on oppaan kertomien tietojen perusteella.

Museoksi on muutettu 70-luvulla tyhjilleen jäänyt Salmista Lapinlahdelle muuttaneiden Anni ja Yrjö Mureen pienviljelystila.Anni ja Yrjö olivat sisaruksia. Anne sairasti epilepsiaa eikä suku päästänyt Yrjöä naimisiin, koska siskon hoito olisi sen myötä vaarantunut.

Satunnaisen matkailijan kannattaa Asutusmuseolla pistäytyä. Samalla kertaa kannattaa myös pistäytyä läheisellä Pöljän kylällä ja jos kylällä vielä toimii posti, kuten varmaan toimi ainakin silloin, kun Postia johti Pekka Vennamo, niin kylän postikonttorista voi ostaa itselleen Pöljän leiman.

Pöljällä toimii myös Pöljän koulu, jonka seinässä olevassa kyltissä koulun nimi selvästi ja häpeämättömästi mainitaan. Koulun nimestä päätellen oletan sen olevan jonkinlainsen vanhan hyvän ajan apukoulun kaltainen laitos.  Satunnainen matkailijan on syytä ottaa itsestään selfie koulun nimikyltin alla.



Kommentit (0)



Leo Houtsonen on poissa

Uusi kuopiolaista jalkapalloilua koskeva suru-uutinen on luettavissa kaikissa muissa maamme merkittävissä sanomalehdissä, mutta ei Savon Sanomissa. Yksi kaikkien aikojen parhaista kuopiolaisista jalkapalloilijoista Leo Houtsonen on kuollut 5.6.2019 nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli kuollessaan 60-vuotias.

Houtsonen toimi valtion pääomasijoitusyhtiö Veraventuren toimitusjohtajana. Harva tietää, mikä on Varaventure, mutta sen sijaan jokainen, joka yleensä jotain tietää urheilusta, tietää, että Leo Houtsonen oli yksi niistä harvoista suomalaisjalkapalloilijoista, jolle on siunaantunut arvokisamitali. Vuonna 1975 Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue jäi Em-kisoissa hopealle hävittyään loppuottelussa jatkoajalla Englannille niukasti 1-0. Lopputulos tiettävästi mairittelee englantilaisia.

Houtsosen yhteydessä onkin hyvä puhua siitä, että hänelle siunaantui Em-hopea, koska hän oli kiinnostunut uskonnollisista asioista ja toimi Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Karjalan hiippakunnan säätiön asiamiehenä, jotka tehtävät minusta, joka en näistä kirkollisista asioista paljoa ymmärrä, ovat hyvin korkeakirkollisia tehtäviä.

Korkeakirkollisten toimien lisäksi Houtsonen harrasti myös nyrkkeilyä ja toimi työläisnyrkkeilyseura Kuopion Riennon varapuheenjohtajana. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että Kuopion Riento oli aikoinaan jokseenkin sama asia kuin Kuopion yli 1000 -miehinen punakaarti, jota aikoinaan johti talonmies Israel Närhi, joka upseerin uransa jälkeen siirtyi torikaupan puolelle. Punakaartin tiivistä yhteyttä Kuopion Rientoon todistaa se, että kaartin kiväärejä säilytettiin Kuopion Riennon voimailusalissa.

Minusta Houtsosen tapaus osoittaa, miten pitkälle konsensus on maassamme edennyt ja se on hyvä se. Valtion pääomasijoitusyhtiö Varaventuren toimitusjohtaja ja Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtaja toimi tavallaan Kuopion punakaartin varapuheenjohtajana. Se on historian ironiaa se.

Kommentit (0)



Ihmiskunnan loppulaukka

Itselläni on paha tapa murehtia kaiken maailman pikkumurheita, mutta enää en aio jatkossa niin menetellä, vaan alan tulevaisuudessa elämään ns. hauskaa elämää kuin viimeistä päivää, sillä lopun ajan ovat lähellä. 

Nimittäin vaikka suosikkijulkaisuani Maaseudun Tulevaisuutta ei pidetä minään kettutyttöjen ja sivaripoikien äänenkannattajana, niin kyllä lehti on aidosti huolestunut uhkaavasta ilmastokatastrofista. Alla olevasta linkistä löytyvässä Maaseudun Tulevaisuuden jutussa kerrotaan, että ilmasto saattaa lähiaikoina lämmetä kolme astetta ja sen seurauksena ihmiskunnalla olisi aikaa enää 30 vuotta. 


Mielestäni kaikki toivo ei ole kuitenkaan vielä mennyttä. Itse asetan toiveeni varsinkin maamme palloilevaan nuorisoon, koska se on yllättävän fiksua ja tiedostavaa. Esimerkiksi jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi talvella Dubain-turneesta protestina maan huonolle ihmisoikeustilanteelle, ja tänä aamuna Helsingin Sanomat kertoi koripalloilija Lauri Markkasen viestittäneen maailmalle olevansa ylpeä isänmaastaan, koska sen hallitus on ilmoittanut tekevänsä Suomesta hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä. 

Samassa jutussa kerrotaan myös maamme parhaan ja varmasti myös parhaiten ansaitsevan koripalloilijan kärsivän aliravitsemuksesta. Perussyytä aliravitsemukselle ei kerrota, mutta epäilen Markkasen ryhtyneen vähin äänin kasvissyöjäksi. 213-senttinen koripalloilija ei jäävedellä ja iduilla pitkälle pötki.

Kommentit (2)



Tysse

Niin vähenevät vanhat kuopiolaiset jalkapallosankarit. Alkutalvesta autuaammille jalkapallokentille siirtyi vanha maaotteluratsu Esa Heiskanen ja viime sunnuntaina kunnioitettiin Keskuskentällä legendaarisen maalivahdin Pertti ”Tysse” Hännisen (1941-2019) poismenoa hetken hiljaisuudella.  


Parhaiten Kuopiossa muistetaan Tyssen rooli vuoden Eurooppa Cupin otteluissa Ranskan mestaria ST Etienneä vastaan.  Kups hävisi maanosan huipulle molemmat ottelut luvuin 0-2 ja 0-3, mutta Hännisen otteet vakuuttivat ranskalaiset niin, että joukkueen johto tiedusteli ottelun jälkeen Tysseltä, että paljonko tälle tulisi maksaa, jotta hän siirtyisi seuran riveihin.


Katsomolegendan mukaan Hänninen vastasi, ”ettei teillä ou niin paljoo rahhoo, että minä tänne jäesin”. Vastaus kertoo miehen vahvasta itsetunnosta. Savolaisilta puuttuu historiallisista syistä se nöyryys, joka taas vaikkapa paljon kärsineillä karjalaisilla on erilaisista historiallisista syistä.  


Pertti Hänninen vahvistaa tarinan alla olevasta linkistä löytyvästä haastattelusta. Mies on sikäli muuten hyvin savolaisen oloinen, koska vastauksia haastattelijalle tippuu ihan turhia miettimättä ja tarinat ovat hyvin kerrottuja, vain silloin kun hän yrittää vaihtaa kirjakielelle keskusteluun syntyy aukkoja.


http://www.kups.fi/fi/uutiset/kuopion-palloseuran-maalivahtilegeda-pertti-tysse-hanninen-on-poissa?start=18

Kommentit (0)



Kesätoimittajat

Taitaa taas olla Ylellä kesätoimittajia. Tv:n aamu-uutisten urheiluosiossa kerrottiin, että Hjk:n naisten jalkapallojoukkue kärsi kauden ensimmäisen tappion, kun se pelasi tasan 1-1 Tipsiä vastaan. Saattaa olla, ettei uutisen laatija ollut mikään innokas jalkapalloilun ystävä, mutta kahdeksan laudaturin ylioppilas hän varmaankin oli. Kesätoimittajan sukupuolenkin luulen arvaavani.


Ylen teksti-tv pisti vieläkin paremmaksi, kun se kertoi, että Ruotsissa oikeus oli päättänyt olla vangitsematta Wikileaks-vuotaja Julian Assangen, jota epäillään raiskauksesta, koska oikeuden mukaan olisi ilmetty vaara, että mies karkaisi ruotsalaisesta vankilasta. Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto ja tahatonta komiikkaa tuossa uutisessa on kiitettävästi.


Tai saattoihan tuossa Assange-uutisessa olla mukana tahallista vääristelyä ja uutisen sanamuotoilu oli tietoinen neulanpisto Ruotsin kriminaali- ja vankeinhoitopolitiikan suuntaan, jota ainakin ennen pidettiin meikäläisen mittapuun mukaan liian lempeänä.


Muistanpa tapauksen, kun jokaisen suomalaisen äidin toivevävy Raivo Roosna päätyi harrastamiensa konepistooliavusteisten ryöstöjen vuoksi suomalaiseen vankilaan, jossa hän ei ymmärrettävistä syistä viihtynyt, vaan pyysi siirtoa Ruotsin rangaistuslaitokseen, johon hänellä oli täysi oikeus, koska Raivon viimeisin kotipaikkansa oli Ruotsissa.


Pyyntöön suostuttiin ja Raivo päätyi ruotsalaiseen vankilaan, josta hän pian pääsi lomalle. Tämä vankiloma on nyt jatkunut keskeytymättömänä jo kolmisen kymmentä vuotta.

Kommentit (0)




Haukimössö


Keskiajalla hauki oli muinaisille esi-isillemme tärkeä vientituote. Kuivattuna meikäläistä rasvatonta haukea pystyi senkin aikaisilla välineillä viemään Keski-Eurooppaan asti, jossa se oli paastoaikaan tärkeä tekijä sikäläisten kotitalouksien ruokahuollossa.

Keskiaikaista perua lienee, että tälläkin hetkellä sivistyneessä maailmassa haukea arvostetaan ja ainakin hyvän tarinan mukaan EU:n pääkaupungissa Brysselissä se on lohta kalliimpi herrojen herkku. Mielestäni uusimmassa hallitusohjelmassa, jossa on moni turhempikin asia huomioita, olisi ollut hyvä huomioida suomalaisen haukiteollisuuden mahdollisuudet.

Itse yritin viikonloppuna kokeilumielessä hyödyntää haukea valmistamalla haukipihvejä. En täysin onnistunut, koska pihvini eivät pysyneet kasassa, koska ilmeisesti kananmunia olisi tarvittu kaksi kappaletta. Mutta yllättävän hyvää on tuollainen kuvan esittämä haukimössö, josta voisi markkinointimielessä käyttää nimitystä mausteinen haukijauheliha.

Haukipihvien resepti löytyy tästä linkistä:
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/158507/HERKULLISET%20HAUKIPIHVIT/

Kommentit (0)



Suomen halvin asunto

Noin vuosi sitten kirjoitin, että Suonenjoen Iisvedellä on myynnissä Suomen halvin asunto. Kerrostaloyksiöstä pyydettiin silloin 4.000 euroa, joten ei ollut yksiö hinnankiroissa. Myyjä kertoi kohteen olevan kunnoltaan tyydyttävä, mutta hyväksi sen olisi saanut muutettua, jos vessaan olisi hankittu ovi.

Mutta nyt on aiempi hintaennätys lyöty. Nimittäin sosialistinen media kertoi minulle, että omakotitalosta Iisvedellä pyydetään 3.500 euroa. Ja tuo on vasta pyyntihinta, joku kunnon kauppamies tinkisi siitä ainakin 20 %. Tosin ilmeisen rehellisen oloinen myyjä myöntää, että puutteita asunnon varustuksessa on, mm. vessa puuttuu tyystin. Aiemmin kertomastani halvasta kämpästä puuttui vain vessanovi. Myyjän mielestä tämä halvahko okt soveltuisi asunnoksi varsinkin poikamiehelle tai koiralle.

Talon hintaa tosin nostanee jonkin verran se, että kyseessä on Erkki Junkkarisen syntymäkoti. Tämän asiaintilan toivoisi myös Suonenjoen kulttuuritoimen huomioivan. Kiinteistöön voisi nimittäin perustaa Sisä-Savon kevyenmusiikin keskusmuseon, jossa kunnioitettaisiin Erkki Junkkarisen ja Kari Tapion muistoa, molemmathan olivat Suonenjoen poikia ja aikoinaan maamme suosituimmat vokalistit.

Kommentit (0)



Tokoi ja Wälläri

Suomalaiset junapummit olivat poliittiset radikaalia väkeä, joka selittää eilen kertomani tapauksen, jolloin junapummit veisasivat Pelastusarmeijan herätyskokouksessa täysin palkein kantaaottavan poliitisen laulun Pois lahtarit Suomesta pakenee. Suomeen palattuaan kaksi junapummeista kohosi merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Oskari Tokoista tuli maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri ja Niilo Wälläri toimi pitkään Merimiesunionin puheenjohtajana.

Tokoi joutui elämässään kahteenkin kertaan pakenemaan pois Suomesta, vaikka ei mikään lahtari ollutkaan. Nuorena miehenä Pohjanmaalla hän löi tappelussa toista nuorta miestä halolla päähän siihen malliin, että katsoi viisaammaksi lähteä Amerikkaan karkuun tekosiaan. Hän palasi myöhemmin Suomeen, mutta joutui slsällissodan jälkeen punikkina pakenemaan takaisin rapakon taakse. Siellä hän elätti itsensä työmiehenä ja kuoli köyhänä miehenä kunnan vuokra-asunnossa 1960-luvun alussa. Talvisodan aikana hän organisoi siirtolaisten keskuudessa suuren varainkeräyksen entiselle kotimaalleen.

Niilo Wälläri muistetaan kovaotteisen ay-johtajana, joka tiukan paikan tullen kykeni pysäyttämään jäänmurtajat ja samalla koko Suomen ulkomaan kaupan. Kommunisti hän ei ollut, vaan jonkinlainen anarkisti. FBI kuulusteli Wälläriä vuonna 1919 ja tämä kertoi, että "väkivalta on ainoa voima, mikä voi synnyttää yhteiskunnallisia muutoksia. Työläiset puolustaessaan itseään kapitalisteja vastaan joutuvat turvautumaan väkivaltaan ja kun he ovat kyllin voimakkaita kukistamaan kapitalistit, ovat he myöskin siihen oikeutettuja."

Tuosta Merimiesunionin pitkäaikaisen puheenjohtajan lausunnosta voisi vetää johtopäätöksen, etteivät suomalaisen vallankumouksellisen työväenliikkeen juuret ole niinkään Neuvostoliitossa vaan Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Kommentit (0)



Suomalaiset junapummit

Suomalaisilla on kuva itsestään rehellisenä ja ahkerana kansana, joka oikein onkin, mutta luin tuossa juuri Jenni Stammeierin kirjan Amerikan suomalaisista junapummeista, joka ei välttämättä tue käsitystä kansamme rehellisyydestä. Nimittäin kaikilla suomalaissiirtolaisilla ei mennyt Amerikassa varsinkaan lamavuosina hyvin, vaan suuri joukko maamiehiämme päätyi kulkureiksi, jotka kuolemaa halveksien matkustelivat ympäri mannerta tavarajunien salamatkustajina.

Työtä ei ollut aina saatavilla ja niinpä nämä lännen lokarit elättivät itsensä kerjäämällä ja varastelemalla. Joku kehittyi vallan niin hyväksi kerjäläiseksi, että hän pystyi lähettämään rahaa Suomeen jääneelle perheelleen. Välillä täytyi varastellakin hengenpitimiksi, ja luulen, että jos nykyään joku somali tavattaisiin taluttamassa jonkin suomalaisen maataloustuottajan sikaa korvista teuraaksi, niin iltapäivälehtien lööppeihin tapaus päätyisi, mutta 1930-luvun Amerikassa sikavarkaudet olivat normitapauksia suomalaiselintasopakolaisille.

Suomalaiset junapummit käyttivät häpeämättömästi hyväksi myös silloista amerikkalaista sosiaaliturvaa, elikkä Pelastusarmeijan harjoittamaa hyväntekeväisyyttä otettiin vastaan. Pelastusarmeija tarjosi soppaa ja jopa majoitusta. Kerran muudan suomalaisporukka saapui Pelastusarmeijan herätystilaisuuteen ja yhtyi täysin rinnoin virrenvaisuuseen. Aluksi ilmeisesti pohjalaistaustaiset kailottivat virren nuotilla Isontalon Anttia ja Rannanjärveä, mutta kun se toisten mielestä oli liian suomalais-isänmaallista, alettiin hoilottamaan laulua Pois lahtarit Suomesta pakenee, joka tosin sekin laulettiin virren nuotilla.

Kokouksen jälkeen Pelastusarmeijan edustaja ihasteli suomalaisten laulutaitoa ja toivotti tulemaan toistekin järjestön kokouksiin.

Kommentit (0)



Helan går

Äsken näytettiin Subilla jääkiekon mm-kisojen loppuottelu uusintana eikä Kanada onnistunut tälläkään kertaa poikiamme voittamaan, vaikka läheltä se piti. Onnistuin tarkastamaan sen, että ottelun jälkeen koko Suomen joukkue lauloi tai ainakin näytti laulavan Maamme-laulua täysin palkein ilman pahempaa virnuilua. Ennen moinen ei olisi onnistunut.

Ainakaan vielä 70-luvulla Suomen jääkiekkomaajoukkue ei koostunut laulumiehistä. Nyt en nimen päälle pääse, mutta varmaankin se oli silloisen joukkueemme kapteeni, joka yritti joissain kisoissa velvollisuuden tuntoisesti laulaa kansallislauluamme vähän matkaa, mutta lopetti, kun muu joukkue päästeli vallan selkäkeikkanauruja tai ainakin nauroi kippurassa.

Se oli sitä aikaa, jolloin jääkiekkoiluun ei suhtauduttu turhan vakavasti. Maajoukkueeseen tosin pyrittiin iskostamaan oikeaa voittajan asennetta ja valmennusleirille kutsuttiin jopa psykologi, joka määräsi joukkueen selälleen salin lattialle ja sen jälkeen alettiin yhdessä ääneen luettelemaan Neuvostoliiton haalistuneiden punanuttutähtien nimiä ja vakuuttamaan, että olen parempi kuin nimeltä mainittu. Tapahtuma kuitenkin sai ikävän lopun, kun silloinen hieman hipin oloinen hyökkääjä Timo Sutinen purskahti nauruun kesken kaiken ja väitti, että kaikki nimeltä mainitut olivat häntä itseään parempia

Kansallislaulut ovat urheiluhistoriassa aika uusi asia. Ensimmäisen kerran kansallislaulut soitettiin vasta 1932 Los Angelesin olympialaisissa. Kun ruotslaiset 1957 voittivat jääkiekon maailmanmestaruuden Moskovassa, palkintojen jaossa ei vielä soitettu Ruotsin Du gamla du fria -sävelmää, mutta Sven Tumba esitti, että tässä tilaisuudessa joukkueen pitäisi varmaankin laulaa jotakin ja ilmeni, että ikivanha ruotsalainen juomalaulu Helan går oli ainut, jonka sanat koko joukkue osasi, ja niinpä se miehissä kajautettiin 60.000 katsojalle.

Kommentit (2)

Pingviinin kokoinen mies

Ruotsi voitti jääkiekkokultaa Moskovan kisoissa vuonna 1957. Loppuottelua Ruotsi-Neuvostoliitto oli seuraamassa peräti 60.000 katsojaa, joka lienee mm-kisojen yleisöennätys.  Ruotsin lätkähistoria-sarjassa legendaarinen ruotsalaistähti Sven Tumba kertoo, miten Ruotsi johti loppuottelua ensimmäisen erän jälkeen 2-0, mutta toiseen erään isäntäjoukkue tuli uutta ihmeellistä energiaa saaneena ja siirtyi  4-2 johtoon.


Tumba epäilee, että koko joukkue ehkä vaihdettiin erätauolla, samanlaisesta tempustahan epäiltiin myös Pohjois-Korean jalkapallojoukkuetta vuoden 1966 mm-kisoissa, jossa se kukisti yllättäen Portugalin 6-3, vaikka oli ensimmäisen puoliajan jälkeen tappiolla 0-3.


Ruotsille olisi riittänyt maailmanmestaruuteen tasapelikin ja niinhän siinä sitten kävikin, kuten ruotsalaisille niin usein käy. Ensiksi joukkue teki kavennusosuman ja muutama minuutti ennen loppua Tumban mukaan pingviinin kokoinen Garvis tasoitti pelin ovelalla kikalla, joka takasi länsinaapureillemme maailmanmestaruuden.


Selvitin internetistä, kuka tuo pingviinin kokoinen mies oli ja selvisi, että hän oli Eilart ”Garvis” Määttä, joka lienee suomalaisesta sukunimestä päätellen ollut Länsi-Pohjan poikia ja koosta päätellen hänessä saattoi olla saamelaisvertakin. Tosin Ruotsin suurin jääkiekkosankari Börje Salming on myös saamelaissukua, vaikka onkin ihan iso ja riski mies.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti