44 pakkasasteen maakuntaviesti	28.03.2019, 18:55
Eilen muisteli Kupsin katsomossa vanha kunnon Hiihto-Niilo entisaikojen Pohjois-Savon maakuntaviestejä. Nehän olivat aikanaan huomattavia mediatapahtumia. Katsojia oli pilven pimein ja yleisön kiinnostus muutenkin valtavaa. Savon Sanomien talon ulkopuolellakin seisoi sankka väkijoukko ja seurasi viestin tapahtumia sen ajan parhaan tiedonvälitystekniikan avulla. Savon Sanomien ikkunaan kiinnitetyt paperilaput kertoivat kisan etenemisestä vaihto vaihdolta.   Vanha Hiihto-Niilo väitti, että tiistain Itä-Suomen alueuutisten maakuntaviestistä kertovassa jutussa oli pahoja asiavirheitä. Ensiksikin viesti hiihdettiin vuonna 1957 eikä 1958, kuten uutisissa erheellisesti kerrottiin. Myös uutisen lämpötilatieto oli erheellinen. Pakkasta kilpailupaikalla oli enimmillään 44 astetta eikä 43, kuten uutisissa vähätellen todettiin. Tuon pakkasviestin voitti Sonkajärven Pahka. Maaliin filminpätkä maaliin lykkivästä Pahkan ankkuri Eljas Koistisesta tuo mieleeni 60-luvun alun radiokuunnelman nimeltään Jäätynyt mies. Eljas oli kova mies hiihtämään eikä mm-mitalisti Kuopion Poliisiurheilijoiden Arto Tiainen saavuttanut häntä ankkuriosuudella yhtään.   Muuten vanhan Hiihto-Niilon (80 v)  humeettirasia jo hieman sassaroi. Tarkastin asian kirjasta Pohjois-Savon maakuntaviesti 1907-1966. Sonkajärven Pahka voitti 1958, joten uutisten mainitsema tapahtumavuosi oli oikea ja Hiihto-Niilon väärä. Maakuntaviestin historiakirja vaikenee jostain syystä pakkaslukemasta. Ilmeisesti reilusti yli 40 asteen pikkupakkasta ei siihen aikaan pidetty hiihtokilpailuista kertovissa jutuissa maininnanarvoisena. Maakuntaviestihistoriaa voi katsoa tästä linkistä noin kolmen minuutin jälkee: https://areena.yle.fi/1-50103139?autoplay=true Kommentit (0)
Ystävyysmatkat	27.03.2019, 19:37
Kyllä ennen oli moni asia paremmin. Minun nuoruudessani maailman asioista päättivät silloisten supervaltojen sivistyneet ja humaanit johtajat, jollaisia olivat esimerkiksi Ronald Reagan ja Mihail Gorbatshov. Myös Nixon ja Brezhnev olivat ihan hyviä tyyppejä. He eivät olleet sellaisia öykkäreitä kuin heidän nykyiset seuraajansa. Tuon kuvan T-paidan, jossa mainostetaan Neuvostoliittoon suuntautuvia ystävyysmatkoja, sain viime kesänä lahjaksi ystävälliseltä mökkinaapurilta. Paita on reilun 30 vuoden takaa, mutta täysin käyttämätön ja aion sen säilyttää muistona ajalta, jolloin maailma näytti olevan menossa parempaan suuntaan. Olin muuten vuonna 1986 Ystävyysmatkojen Silkkitie-matkalla Keski-Aasiassa. Muistaakseni 8 päivän matka maksoi peräti 690 markkaa eli noin 100 euroa nykyrahassa. Keski-Aasian Neuvostotasavallat vaikuttivat satunnaisen matkailijan silmään ihan ihmismäisiltä tai ainakin siedettäviltä paikoilta yrittää elää. Minä onneton en silloin tajunnut, että olin todistamassa ihmiskunnan suurimman supervallan täydellistä romahdusta. Vähän myöhemmin Keski-Aasiassa päädyttiin kaaokseen. Tällä hetkellä esimerkiksi Tadzikistanin bkt on peräti 2300 euroa asukasta kohti eli se on noin 20 osa Suomen vastaavasta. Tadzikistan on kehitysmaaksikin harvinaisen köyhä, 33 vuotta sitten epäilin siellä eletyn parempaa elämää kuin silloisessa Neuvosto-Karjalassa. Nykyään Karjalassa lienee kivempaa. Kommentit (0)
Vaalitaistelu kärjistymässä	26.03.2019, 18:40
Joskus tulee väkisinkin mieleen, että 1930-luku on tullut takaisin. Demokratia ei ole enää kunniassa ja vahvat miehet ovat jälleen nousseet valtaan eri puolilla maailmaa. Suomessakin on vaalitaistelu käynnistynyt väkivaltaisissa merkeissä, mikäli uutisiin on uskominen.  Odinin soturit perustettiin aikoinaan turvaamaan katurauhaa ulkomaalaisten aiheuttamaa uhkaa vastaan, mutta nyt järjestön liiviä kantanut edustaja oli yrittänyt turvata katurauhaa yrittämällä lyödä ulkomaalaisten sijasta sinisten ulkoministeri Timo Soinia.   Nyt kaipaan Lapuan liikkeen historiaa tutkineen sinisten puolustusministeri Jussi Niinistön kannanottoa asiaan. Lapuan liikettä koskevassa tutkimuksessaan hän toteaa seuraavaa: "Kyyditystoimintaa on sanottu aseettomaksi sissisodaksi. Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä." Ehkäpä Soinin lyömistä yrittänyt Odinin soturi halusi harrastaa kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä ja muuttaa Soinin myös fyysiseltä olemukseltaan siniseksi.   Eilen kuultiin uutisissa Oulun kokoomuslainen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hännistä, joka kantoi huolta poliittisen ilmapiirin kiristymisestä. Tilanne vaikuttaakin pahalta, jos jopa evp. majuri ja entinen olympianyrkkeilijä Juha Hänninen kokee väkivallan uhkaavana.  Kokoomuslainen Hänninen edusti aikoinaan Työväen Urheiluliiton Oulun Tarmoa. Paljon mahdollista, että hän tulee jatkamaan eduskunnan vankkoja työläisurheiluperinteitä, sillä Helsingin Työväen Uimareita edustanut ja TUL:n uintimestaruudenkin voittanut kokoomuksen Pertti Salolainen jättää eduskunnan.   Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, mitä Petroskoissa ilmestyvä Punainen Karjala kirjoitti vuonna 1931: "On selvää, että työläisurheilun meillä samoin kuin kapitalistisissakin maissa tulee palvella ainoastaan työväenluokan omia vallankumouksellisia tarkoitusperiä. Työläisurheilu ei ole tarkoitus sinänsä, vaan keino luokkataistelussa." Kommentit (0)
Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta	29.11.2018, 19:03
Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.   Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.   Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.   Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.   Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana. Kommentit (2)
Uukuniemen suihkarit	25.03.2019, 18:58
Olenpa yrittänyt selvittää muutaman kilometrin rajan taakse jääneen Mensuvaaran lentokentän historiaa kirjoista ja kansista sekä internetistä. Mieltäni on vuosikymmeniä askarruttanut se, että Kioskin Matti kertoi, että joskus 1950-luvulla ei ollut suinkaan harva se kerta, jolloin Mensuvaarasta nousseet naapurin suihkukoneet kävivät kiertämässä kovalla jyrinällä Uukuniemen kirkon tornin. Nykyäänhän tuollainen lentokäyttäytyminen olisi nootin paikka. 50-luvulla asiasta vaiettiin.      Mensuvaaran kenttä oli ja on hiekkapäällysteinen, ja pikkuisen erikoiselta tuntuu, jos naapurin suihkuhävittäjät olisivat uskaltaneet sitä käyttää, koska pölyn aiheuttama moottoririkon vaara olisi ollut ilmeinen. Kiitoradan pituus oli kuitenkin peräti 1650 metriä, joten kyllä se mittansa puolesta olisi soveltunut myös suihkareille. Voi olla, että suihkuhävittäjät pystyivät käyttämään kenttää talvisin, jolloin hiekka ei pölissyt.     Utin kentän historiaa tutkiessani selvisi, että suomalaisetkin uskalsivat lentää suihkukoneilla hiekkakentältä käsin. Nimittäin Suomenkin Ilmavoimilla käytössä ollut Iljušin -28-merkkinen pommikone pystyi operoimaan hiekkakentältä, koska sen moottorin ilmanottoaukot sijaitsivat hyvin korkealla. Olisivatkohan Uukuniemen ilmatilassa jyrisseet kaksimoottoriset suihkupommikoneet?     Kioskin Matin suihkukonehavainnot saattavat siis ihan hyvin pitää paikkansa. Asiasta täytyy vielä joskus kuulustella lisää vanhoja uukuniemeläisiä.     Sa-kuva-arkistosta löytyy yllä oleva kuva Mensuvaaran sotilaskodista. Rakennus on sisustettu suurella maulla, vaikka onkin sota-ajan tarpeista tehty. Ihmettelen seinien ja pöytien tyylikästä laikkuisuutta enkä keksi laikuille muuta selitystä, kuin että rakennus on viimeistelty puhalluslampulla.     Kommentit (0)

Voitontahto rinnoissaan	24.03.2019, 18:48
Eilen olin paikanpäällä todistamassa historiaa, kun Kupsin naisjoukkue pelasi historiansa ensimmäisen pelinsä ylimmällä sarjatasolla. Asia huomioitiin myös Urheiluruudun pitkässä jutussa, jossa Kupsin edustaja vakuutti tapahtuneen todistavan joukkueen suosimaa tasa-arvoajattelua. Se oli ihan oikein sanottu. Itse tosin vankkana feministinä, jonka asian vaalikonekin juuri todisti, kysyisin, että entäpä palkkauksen tasa-arvo. Kupsin ammattilaisjalkapalloilijamiehet ansaitsevat keskimäärin ainakin katsomolegendan mukaan keskimäärin noin 1000 euroa kuussa, mutta paljonko naispalloilijat tienaavat. Ettei vain ole niin, että jalkapallossa naisen euro on vielä vähemmän kuin se keskimääräisten työmarkkinoiden 85 centtiä. Tosin noita palkkauksen tasa-arvolaskelmia on monenlaisia. Erään tilaston mukaan miehen nettopalkkaeuro onkin vain 93 centtiä. Yhteinen virhe kaikille palkkavertailuille näyttää olevan se, että miesten asevelvollisuuteen uhraama aika jätetään huomiotta. Monet miehet korostavat myös sitä, että miehet kuolevat keskimäärin kuusi vuotta nuorempina kuin naiset eivätkä he näin ole pitkään nostamassa viivästettyä palkkaansa, joksi työeläkettä voi kutsua. Yhden todellisen skandaalin feministikorvana kuulivat eilisessä pelissä. Kun Kupsin valtaosin alaikäiset naispelaajat juoksivat kentälle, kaikui äänentoistolaitteista miesjoukkueelle tarkoitettu taistelulaulu, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu seuraavasti: KuPSin matsi alkaa, keltapaidat hyökkää vankka voitontahto rinnoissaan pallo haltuun vaan ja pikkunätti kulkee KuPSin katsomo on innoissaa. Minusta on kerrassaan sopimatonta laulaa, että naisjoukkueella on vankka voitontahto rinnoissaan. Mitähän siitäkin tulisi, jos jollain toisella työpaikalla naisille sanottaisiin moista. Mielestäni Kupsin johtopaikoilla istuvien ilmeisen  irstaiden vanhojen herrojen olisi muutettava säkeistö kuulumaan vaikkapa niin, että "vankka voitontahto mielissään".   Kommentit (0)
Laupias Koivistoinen	24.03.2019, 18:30
Sukuni on hyvin pieni, vaatimaton, vähäväkinen ja aika maineeton, mutta silloin tällöin sukuni edustaja ylittää julkisuuskynnyksen. Niin tänäänkin, jolloin Kuopion Rosebudin kirjakaupassa pidettiin Paavo Romppaisen Hopeatähden lento-kirjan julkistamistilaisuus. Kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, että Hopeatähti, eli amerikaksi Silverstar, kohosi julkisuuteen lokakuussa 1948. Silloin kuopiolainen Silvo Sokka löydettiin lojumasta täysin toistaitoisena Suonenjoelta Suonteen rannalta. Ensiksi rannalla retkottavan nuorukaisen näki pitäjän kanttori, joka oletti kyseessä olevan sammuneen juopon eikä puuttunut asiaan. Sen sijaan viisi minuuttia myöhemmin paikalle saapui työmiehen leski Emma Koivistoinen, joka kantoi huolta vaikeuksiin joutuneesta lähimmäisestään, totesi tilanteen vakavuuden ja hälytti paikalle poikansa Erkki Koivistoisen ja maamieskoulun työnjohtajan Vilho Pellisen. He kantoivat tiedottoman ja märän uhrin sisätiloihin virkoamaan. Tajuihinsa palattuaan Silvo Sokka kertoi lentäneensä Riistavedeltä Suonenjoelle itsetekemällään raketilla, joka konevian vuoksi syöksyi Suonteeseen ja lentäjä pelastui vain vaivoin. Kertojan uskottavuutta varmasti lisäsi se, että hän oli sonnustautunut lentäjän nahkaiseen päähineeseen ja hänen kaulassaan riippui kiikari. Uutinen levisi hetkessä maailman lehdistöön syrjäyttäen hetkeksi jopa Berliinin kriisin, joka oli johtamassa kolmanteen maailmansotaan. Kuopiolaisen keksijänuorukaisen lennosta uutisoitiin jopa Australiassa ja Etelä-Amerikassa asti eikä minulla ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö tapauksessa Sokan suvun lisäksi mainittu myös laupiaat Koivistoisen suvun edustajat. Kuten kaikki tietävät paljastui lopulta, että Silvo Sokka ei saapunut Suonenjoelle raketilla vaan polkupyörällä, joka asia kuitenkin sen ajan kaluston ja tieolot huomioiden oli kova juttu. Kommentit (0)
Rauni-Leena Luukasen elämä ja teot	22.03.2019, 19:17
Eilen Kuopion skeptikot keskustelivat jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan Sammon luodinreikätaulupöydän ääressä Suomen, ellei koko universumin tunnetuimman nyt jo edesmenneen ufo-asiantuntijan Rauni-Leena Luukasen elämästä ja teoista.  Luukanenhan poistui keskuudestamme muutama vuosi sitten. Hän itse ei uskonut kuolemaan, joten hän ei siis oletettavsti kuollut, vaan siirtyi jollekin uudelle värähtelytasolle.   Luukanen oli sikäli merkittävä ufo-asiantuntija, että hän oli kertomansa mukaan tavannut avaruusolennen, eli  humanoidin, ja vieläpä monta kertaa. Tämän hän paljasti rohkeasti kirjassaan "Kuka hän on", jossa kerrotaan näistä kokemuksista seuraavasti:   "Samana iltana kysyin itsekseni, kuka haluaa kontaktia minuun, ja silloin hän tuli, minun ns. sininen mieheni. Hän seisoi sänkyni vieressä ja katseli minua hymyillen, ikään kuin olisi halunnut sanoa: Tätä et olisi ikinä uskonut. Hän oli hyvin pitkä, hoikka ja hauskan näköinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tumma tukka ja tumma ihonväri kuin intiaaneilla. Hänellä oli yllään länsimainen huikean sininen silkkipuku. Tämän jälkeen olen tavannut hänet monta kertaa meditaatiossa ja tuntenut, että hän on minua hyvin lähellä."   Lääketieteen ja kirurgian tohtori Luukanen oli ufo-asian lisäksi myös monien muiden paranormaalien ilmiöiden tietäjä ja taitaja ja niistä hänen kirjoissaan esitetään eräitä suorastaan henkeäsalpaavia esimerkkejä seuraavasti: -Maailmassa on esimerkiksi joukko ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan ajatuksia ja jopa vaikuttamaan niihin. Tämä on tieteellisesti todistettu sekä idässä että lännessä.   -Ajatuksen voimalla voidaan matkustaa muihin maanosiin ja vieraille planeetoille.   -Ajatuksen voimalla voidaan myös parantaa sairauksia ja päästä kuoleman rajan taakse. -Ajatuksella voidaan aiheuttaa fyysisiä ja jopa materiaalin muutoksia. Luukasen mielestä psykokinesiatutkimuksen tärkein koehenkilö oli Uri Geller. Luukasen mukaan Gellerin metallinväännöt eivät ole olleet silmänkääntötemppuja, vaan esimerkiksi tunnettu ja arvostettu tiedemies Brian Josephson sekä professori John Hasted ovat todistaneet, että Gellerin aiheuttamat psykokineettiset ilmiöt kestävät tieteellisen kritiikin. Luukanen korosti, että Uri Gellerin taito perustuu erilaisten värähtelytaajuuksien hallitsemiseen. Kun hän 70-luvulla vieraili Suomessa, kertoi hän maassamme olevan hyviä värähtelyjä. Sen sijaan Ruotsissa ei niitä ollut. Muutenkin Ruotsi oli paskamainen maa, sillä siellä häntä ja hänen psykokineettisiä taitojaan ei otettu todesta. Meillä ne sen sijaan otettiin hyvinkin todesta, kuten tämäkin ohjelma todistaa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/01/taivu-lusikka-taivu   Kommentit (0)
Italian onnellinen kansa	21.03.2019, 19:50
Eilen kirjastolla eräs Pohjois-Italiassa asuva suomalainen aviopari esitteli kirjojaan ja kertoili elämästään Italiassa. Kovasti miellyttävältä vaikutti sikäläinen elämänmuoto. Vuoristossa lähellä Sveitsin rajaa sijaitseva pikkukaupunki, jossa avioparilla oli asunto, vaikutti kuvien perusteella vähää vaille paratiisilta.     Enpä älynnyt kysyä, että tietävätkö illan esiintyjät, että Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Epäilen, että jos italialaisille näytettäisiin kuvia suomalaisesta pikkukaupungista, vaikkapa Kouvolasta tai Seinäjoelta ja väitettäisiin siellä elävän maailman onnellisimmat ihmiset, niin selkäkeikkanauruja päästäisivät italiaanot.     Eläkeiässä oleva suomalaispariskunta oli myös sangen tyytyväinen Italian julkisen sektorin terveydenhuoltoon. Terveyspalvelut ovat ilmaiset ja lääkkeet erittäin halpoja. Julkinen terveyshuolto perustuu omalääkäreihin, jotka kilpailevat asiakkaista; ilmeisesti palkka määräytyy asiakkaiden lukumäärän perusteella.     Jos olisin vain älynnyt, olisin kysynyt siitä, että kuka tuon italialaisen elämäntyylin rahoittaa. Suomella ei ole varaa moiseen. Nytkin kansa viettää unettomia öitä, koska valtion velka hirvittää. Mutta italialaisia ei valtion velka huoleta, vaikka sitä on 300.000 € asukasta kohti.     Meillä valtion velkaa on vain 100.000 € per inehmo. Niinpä meillä valtion velkaongelmien vuoksi joku sote onkin pelkkä suuri sotku eivätkä Suomessa terveyskeskuslääkärit kilpaile asiakkaista. Kommentit (0)
Onnellisuus ja lihavuus	20.03.2019, 19:10
Aamulla meille kerrottiin uutisissa, että kapitalistinenkin tiedemies myöntää, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Jokin aika sitten meille kerrottiin, että kuopiolaiset ovat suomalaisista kaikkein onnellisimpia. Siitä on helppo vetää se johtopäätös, että kuopiolaiset ovat maailman onnellisimpia ihmisiä.     Tarkkailin aamulla tilannetta, kun kahlasin sohjossa työpaikalleni. Vastaani sohjossa kahlaavat ihmiset eivät vaikuttaneet kovin onnellisilta, mutta sitäkin lihavimmilta he vaikuttivat. Luulen, että onnellisuus ja lihavuus liittyvät toisiinsa ja historian valossa se on helppo ymmärtää.     Itse asiassa monet vastaantulijat, sukupuoli jääkööt mainitsematta, eivät oikeastaan edes näyttäneet ihmisiltä, vaan pikemminkin talipalloilta. Olen telkkarista nähnyt, että savolaisten kaltaisia talipalloja asuu myös jossain Tyynenmeren saarivaltioissa, varsinkin Vitsillä ja Naurulla. Näillä saarivaltioilla asuu paljon ihmisiä, joiden sukunimi on Aho tai Ahola. Mielestäni tässä olisi geenitutkimuksen paikka. Onko Vitsin ja Naurun väestöllä geneettinen yhteys Savoon?     Riskit vitsiläiset muuten voittivat viime olympialaisissa rugbyn olympiakullan. Englanti hävisi loppuottelussa muistaakseni 72 – 2. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että kuopiolaiset nousivat viime vuonna amerikkalaisen jalkapallon, joka on rugbyn sukulaislaji, maamme ylimmälle sarjatasolle ja selvisivät heti loppuotteluun helsinkiläisiä vastaan, mutta jäivät vielä tällä kertaa hopealle.     Kommentit (0)

Kanataloudesta	19.03.2019, 18:44
Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Ennen luulin, että presidentin rouva Ellen Svinhufvud on jäänyt Suomen historiaan pelkästään kehittämänsä juhlakakkutyypin ansiosta. Meidänkin perheessä on sellainen leivottu ja se sekä näytti että maistui lehmän läjältä.     Mutta on Ellen muutenkin jäänyt maamme historiaan. Hän nimittäin oli topakka kanan kasvattaja. Sen opin kirjasta Suomen päämiesten lemmikit. Ellen oli niin taitava kanankasvattaja, että hän sai siipikarjalemmikkinsä tuntemaan nimensä. Kanat ja muutkin linnut ovat yllättävän fiksua väkeä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että edesmennyt koiramme Dinge, joka oli paljon minua hienompaa sukua, tunsi nimensä ainoastaan silloin, kun arvioi nimen tuntemisesta olevan jotakin hyötyä.     Ellen Svinhufvud ei kuitenkaan ole ollut Etelä-Karjalan tunnetuin kanankasvattaja. Tunnetuin on ollut iskelmälaulaja Veikko Lavi. Nuorena miehenä hän haaveili tulevansa Etelä-Karjalan parhaaksi kuulantyöntäjäksi, mutta siinä hän ei onnistunut.     Sitten hän haaveili tulevansa Etelä-Karjalan suurimmaksi kanankasvattajaksi. Sekään hanke ei täysin onnistunut, koska Lavi ei pystynyt katkaisemaan kanalta pölkyllä kaulaa, jota elinkeinon menestyksellinen harjoittaminen olisi vaatinut. Kanan kaulojen katkaisemisesta joutui huolehtimaan vaimo Sylvi. Sen sijaan Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissä. Kommentit (0)
Vaalihäirintä	18.03.2019, 18:43
Alkaa vahvasti näyttämään siltä, että suurvaltaavihollinen yrittää häiritä myös Suomen vaaleja. Kävin nimittäin Ylen vaalikoneella ja vastasin tapani mukaisesti ihan rehellisesti koneen esittämiin kysymyksiin. Kone kehotti minua äänestämään Itä-Suomen ainoata Feministipuolueen naisehdokasta, jonka kanssa olin lähes kaikesta samaa mieltä.     Luulen, että suurvaltavihollisen hakkereiden on helppo työ tunkeutua vaalikoneisiin ja sekoittaa sillä tavalla vaalikuviot. Olen esimerkiksi saanut tietooni, että eräälle sysimustalle porvarille vaalikone valitsi Kommunistisen Työväenpuolueen ehdokkaan ja vasta kolmannella yrityskerralla tarjottiin jotakuta muuta. Kyllä sillä tavalla lietsotaan hajaannusta maamme poliittiseen kenttään ja epäuskoa koko vaalijärjestelmään.     Olen oikeastaan ylpeä itselleni vaalikoneen antamasta lopputuloksesta. Olen ihastuksella seurannut telkkarin MS Romantica-sarjaa, jossa kaltaiseni urheilullisesti suuntautunut kaltaiseni varhaista keski-ikää lähestyvä miehenpuoli yrittää herättää naisten huomion tekemällä laivan kannella etunojapunnerruksia.     Kyllä sekin asia minulta onnistuisi, mutta vielä enemmän herättää naisten huomiota se, kun kerron lahjomattoman vaalikoneen todistavan, että olen tietääkseni ainoa Feministipuolueen arvoja lähes 100 %:sti, eli vaalikoneen mielestä 95 %:sti, kannattava miehenpuoli. Kommentit (0)
Kilvanajonhenki	17.03.2019, 20:02
Runsaasti tarjosi tunne-elämyksiä urheiluhullulle tämäkin päivä. Erityisen suuren tunne-elämyksen tarjosi naisten ampumahiihto. Loppuun asti näytti todella pahalta, mutta sitten viimeinen ampumapaikka ratkaisi. Olin nimitäin luvannut työkavereille kahvipullat, mikäli Kaisa tuo mitalin. Pelottavan lähellä se oli, mutta onneksi Kaisan hermot pettivät viime tipassa ja säästin monta euroa. Muutenkin talviurheilurintamalla oli tänään paljon myönteisiä tunne-elämyksiä, koska norjalaiset eivät voittaneetkaan ihan kaikkea, vaan rehdit venäläiset ja italialaiset talviurheilijat venyivät yllättävästi ja pelastivat muun maailman kunnian. Norjalaiset ovat maailman parhaita shakissa, talviurheilussa ja jopa yleisurheilussa, mutta autohurjastelussa he eivät pärjää suomalaisille alkuunkaan. Meikäläiset juhlivat tänään formuloissa, mutta norjalaisia ei näkynyt edes maailman cupin pistesijoilla. Eikä tuo ole minulle, maailmaa nähneelle miehelle, mikään yllätys. Olen nimittäin käynyt ulkomaillakin eli polkupyörällä muutaman kilometrin Norjan puolella ennen kuin käännyin pelästyneenä takaisin. Sikäläinen autoilukulttuuri tyrmäsi minut. Kaikki autoilijat väistivät reilusti pyöräilijää, kaikissa autoissa minulle huiskutettiin iloisesti hymyillen ja lopuksi kaiken huipuksi iso rekka pysähtyi vuokseni ja kuski pyysi minua nousemaan pyörineni kyytiin. Sellaista en ole Suomessa koskaan kokenut, vaikka olen pyöräillyt maassa kymmeniä tuhansia kilometrejä kymmenien vuosien aikana. Pelästyin norjalaisten pelottavan tungettelevaa ystävällisyyttä niin, että käännyin takaisin kotiin parin kymmenen kilometrin jälkeen. Mutta sen opin lyhyen Norjan vierailun aikana, että sikäläiseltä kansalta puuttuu täysin se räväkkä kilvanajonhenki, jonka avulla suomalaiset ovat hallinneet maailman moottoriurheilutapahtumia vuosikymmeniä Kommentit (0)
Nuorisopalloilua	16.03.2019, 19:46
Tämän päivän olen uhrannut nuorisopalloilun hyväksi. Ensin olin seuraamassa Kupsin ja Hjk:n nuorten karsintaottelua. Myös nuorisojalkapalloilu voi tarjota dramaattisia tunne-elämyksiä. Ensimmäinen dramaattinen tapahtuma oli, kun joukkueista huonompi, eli Hjk meni ottelussa johtoon, kun kulmapotku ainakin minun silmiini näytti leijailevan suoraan kuopiolaisten takanurkkaan. Harvoin kulmuri menee nykyään suoraan maaliin. Edellisen kerran muistan, kun Kups vuonna 1991 voitti Hakan Suomen cupin loppuottelussa ja Harri Nyyssönen teki pelissä kaksi maalia suoraan kulmapotkusta, vaikka Hakan veräjää vartioi maajoukkuemaalivahti Olli Huttunen. Lopulta kuitenkin oikeus voitti, kun Kups teki väkisin kaksi maalia, joista jälkimmäisen komeasti ylänurkkaan ihan viime hetkillä. Siinäkin oli tietysti pientä draamaa, mutta suuremman draaman esitti Hjk:n valmentaja. Hän nimittäin suorastaan perinteiseksi muodostuneeseen tapaan räksytti melkein koko pelin ajan erotuomaristolle käyttäen mitä törkeintä kieltä, vaikka katsomossa oli lapsia ja jopa naisia. Sitten räksytys hetkeksi taukosi ja kun katsoin valmentajan suuntaan, makasi hän kuolleen näköisenä kentän laidalla. Epäilin hänen saaneen jonkin sairauskohtauksen ja ajattelin soittaa hätäkeskukseen kuten myös eräs toinen katsoja, joka lausui ambulanssitarpeen suureen ääneen. Ambulanssi-sanan kuultuaan valmentaja nousi heti kuolleista. Ilmeisesti hän oli rynnännyt suutuspäissään penkiltään ja ainoastaan liukastunut. Kupsin nuorten pelin jälkeen kipitin kannustamaan Kalpan nuoria pudotuspelissä Espoon Bluesia vastaan. Turhaan kannustin. Blues voitti puhtaasti 0-3, vaikka Kalpa hallitsi peliä. Jääkiekkojoukkueessa näyttää olevan voittavia maalivahteja ja sitten ei-voittavia maalivahteja. Sekä Kalpan miehillä että nuorilla oli tällä kaudella ihan hyvät maalivahdit, mutta he eivät olleet voittavia maalivahteja. Kommentit (0)
Lihan himo	15.03.2019, 18:43
Pitkällä on konsensus Suomessa ja se on hyvä se. Eilisen vaalikeskustelun perusteella voisi päätellä, että 7,5 maamme eduskuntapuolueista edustavat Usa:n Demokraattisen puolueen arvoja ja puolet persuista edustavat Usa:n Republikaanisen puolueen arvoja..   Ainoastaan lihaan liittyvät asiat kiihdyttivät puoluejohtajien tunteita. Tosin kaikki hyväksyivät lihan syömisen ja eläinten kasvattamisen teuraaksi ilman eettisiä ongelmia, mutta lihan syömisen verokohtelussa ilmeni näkemyseroja. Harmi, ettei Suomen eduskunnassa ole edustettuna eläinsuojelupuoluetta, joka toisi hieman väriä vaalikeskusteluihin ainakin silloin, kun aiheena olisi ihmisten lihan himo. Epäilen, että jos nykyajan lähiösuomalaiselle näytettäisiin pääuutislähetyksessä vaikkapa sian lihoiksi lyöminen sensuroimattomana alusta loppuun, saattaisi eläinsuojelupuolue olla vaaleissa vahvoilla. Sika on söpö, älykäs ja kiltti eläin, jota kukaan ei pelkää toisin kuin kissoja ja koiria. Luulen, että harva lähiösuomalaismies pystyisi sikaa pyörtymättä pistämään hengiltä.  Toissa iltana kirjoitin siitä, miten monet urhoolliset sotilaat tekivät kapinan ja kieltäytyivät ampumasta Marskin ratsua. Samana iltana telkkarissa näytettiin dokumentti eläinrakkaasta teinitytöstä, joka kylmän rauhallisesti lopetti ampumalla jalkavaivaisen hevosen kärsimykset, joka oikein olikin eikä edes kovin pahalta näyttänyt. Se kohtaus esitetään tämän dokumentin loppupuolella.  https://areena.yle.fi/1-4457880 Kommentit (0)

Kummituslennot	16.03.2019, 19:47
Eilen Heidi Ruotsalainen luennoi Kuopion Isänmaallisessa seurassa suomalaisten harjoittamasta Neuvostoliiton vakoilusta ennen sotia, josta hän on valmistelemassa väitöskirjaa. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana ja myös siksi, että vakoiluun liittyvät 1930-luvun kummituslennot kiehtovat minua.     Olenhan kuullut esimerkiksi jännittävästä tapauksesta, jossa suuri joukko ihmisiä oli todistamassa, miten lentokone valaisi valonheittäjällä alla olevaa maantietä jossain Pohjois-Suomessa. Olisiko kone eksynyt ja miehistö yritti lukea tienviitoja. Hyvän tarinan mukaanhan vielä 1960-luvun alussa suomalaiset liikennelentäjät laskeutuivat kovan paikan tullen tutkimaan rautatieasemien kylttejä. Tekniikka oli siihen aikaan niin alkeellista, etteivät lentäjät uskaltaneet juuri selvin päin lennellä.     Kummituslennoista ei ole tutkittua tieteellistä tietoa eikä asiasta ole muutenkaan liiemmin huudeltu muualla kuin Kalle Päätalon kirjoissa ja Jussi Kukkosen Pohjolan kummituslentäjä-nimisessä vuonna 1938 ilmestyneessä poikien seikkailukirjassa. Kysyin tutkija Heidi Ruotsalaiselta, mitä hän kummituslentäjistä tietää. Hänkään ei ollut tähän asiaan perehtynyt, mutta uskoi suomalaistenkin tehneen vakoilulentoja itärajan yli.   Tietenkin iso osa koneista oli venäläisiä, mutta se ei varmaankaan ollut syy siihen, miksi asiasta aikoinaan vaiettiin. Luulisin, että osa tunnistamattomista lentävistä koneista oli myös suomalaisia, jotka tekivät vakoilulentoja Neuvostoliittoon. Sekään ei varmaan ollut lentojen pimittämisen perimmäinen syy.   Luulen, että suomalaiset tekivät vakoilulentonsa saksalaisten piikkiin, ja se oli syy salamyhkäisyyteen asian ympärillä. Eipä ole tainnut kukaan historiantutkija vielä selvittää asiaa perusteellisesti. Pohjolan kummituslentäjät olisivat hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille.   Kukkosen poikien seikkailukirjassa kummituslentoihin syylliset selviävät helposti. He ovat suomalaisia kommunistiagentteja, jotka lentelevät itänaapurin asioissa. Mutta heidän käy huonosti sen jälkeen, kun kaksi kesälomalla Lapissa ollutta reipasta koulupoikaa heidät pidättää. Ja kaiken kruunaa lento kaapatulla koneella Lapin kairasta sivistyksen pariin.   Pojat olivat nimittäin saaneet lentämisen teoreettista opetusta Suojeluskunnan ilmailukerhossa ja pääsivät sitten soveltamaan teoreettisia taitojaan käytäntöön kaappaamallaan koneella. Se ei kuulosta uskomattomalta, vaan se kuulostaa hyvinkin ajankohtaiselta ja uskottavalta sen jälkeen, mitä joukko hurskaita musulumaaninuorukaisia teki 11.9.2001.  Kommentit (0)
Kuka murhasi Käthyn?	13.03.2019, 20:06
Marsalkka Mannerheimista on kirjoitettu noin 700 kirjaa, mutta yhtä vielä puuttuu. Joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi voisi tehdä vaikka väitöskirjan Marskin viimeisen ratsun mysteeristä. Myyvänä otsikkona voisi olla Kuka murhasi Käthyn?.     Luin juuri ilmestyneen Meri Eskolan kirjan Presidenttien lemmikit ja siinä on mielestäni kohtuuttoman lyhyesti kerrottu Käthyn traagisesta tapauksesta. Ilman muuta siinä olisi ainesta dekkariin taikka vaikka paksuun väitöskirjaan.     Marsalkka Mannerheim kuoli talvella 1951 ja häntä jäi suremaan myös hänen viimeinen ratsunsa Käthy, joka jäi jatkamaan uraansa puolustusvoimain palveluksessa Ypäjän hevoshuoltokoulussa. Helmikuun 24. päivän iltana 1953 Ypäjälle tuli puhelimessa tiukka määräys, että Käthy on lopetettava välittömästi. Määräys oli yllättävä, koska 19 -vuotias hevonen oli vielä hyväkuntoinen.     Sitten seurasi erikoinen näytelmä. Käthystä vastuussa ollut vääpeli kieltäytyi tottelemasta määräystä eikä suostunut taluttamaan hevosta ulos sen tallista. Hän tiesi marsalkan viimeisen tahdon olleen, että ratsu saisi elää elämänsä luonnolliseen kuolemaan asti. Hevoskoulua johtanut majuri sai kuitenkin erään rivimiehen tuomaan Käthyn ulos.     Kapinointi, joka on varsinkin armeijassa vakava rikos, ei päättynyt vääpelin kieltäytymiseen, vaan hevosen ampujaksi määrätty kapteeni ei pystynyt käyttämään virka-asettaan, vaan lankesi polvilleen ammuttavan eteen.  Sen jälkeen eräs rehumestari suostui ottamaan kapteenin aseen ja ampumaan Käthyn, joka sen jälkeen haudattiin sotilaallisin menoin.     Syytä Mannerheimin ratsun ennenaikaiseen kuolemaan ei ole onnistuttu selvittämään, mutta Marskista vuosi sitten tutkimuksen tehnyt historioitsija Teemu Keskisarjan mielestä Käthy murhattiin poliittisista syistä. Asia kaipaa kipeästi lisätutkimuksia. Kommentit (0)
Huippuvalmentaja Wolfgang Pichler	12.03.2019, 18:51
Kyllä ei taida tulla meille mitaliakaan meneillään olevista ampumahiihdon mömmönkisoista. Onneksi hyvät läntiset naapurimaamme niittävät mainetta ja kunniaa, joka seikka varmasti ilahduttaa meitä suomalaisia. Muistan, miten Paavo Noponenkin joskus selostuksissaan riemuitsi Pohjolan vapaiden kansojen hiihtomenestyksestä ja hänen riemunsa tuomittiin selkeänä neuvostovastaisuutena, jota se tietysti olikin. Norjalaisten menestys ei minua yllätä, sillä siihen on totuttu, mutta ruotsalaisten ampumahiihtäjien mitalisade jo viime olympialaissa sai ilmeeni mietteliääksi. Nettiä tutkiessani ilmeeni muuttui entistä mietteliäämmäksi. Nimittäin ruotsalaiset ampumahiihtäjät menestyivät siitä huolimatta, että heidän valmentajallaan Wolfgang Pichlerillä oli lähestymiskielto kisapaikalle. Lähestymiskiellon syynä oli se, että  saksalainen Pichler oli aiemmin toiminut Venäjän ampumahiihtojoukkueen valmentajana ja siihen aikaan paljastui jotain Isoon D:hen liittyviä sotkuja, jotka johtivat siihen, etteivät venäläiset eikä edes heidän entinen valmentajansa saanut lähestyä kisapaikkaa. Mutta vapaamielisiä ja suvaitsevaisia sekä rohkeita ovat ruotsalaiset. Suomen media olisi nostanut melkoisen älämölön, mikäli Pichler olisi pestattu valmentamaan suomalaisia. Kommentit (0)