Von Bagh ja Tiilikainen	28.01.2015, 19:00
En ole pitänyt edesmennyttä elokuvatietäjä Peter von Baghia erityisenä huumorimiehenä, mutta olen tapani mukaisesti ollut väärässä. Kun luin hänen Muisteja-kirjaansa, jouduin väkisinkin  päästämään kolme selkäkeikkanaurua. Syvimmän selkäkeikkanaurun jouduin päästämään, kun tämä aikansa radikaali elokuvamies kertoi suhteestaan Pekka Tiilikaiseen. Von Bagh, eli kavereiden kesken vain Bagh, teki joskus 70-luvun alussa elokuvan naistennaurattaja Pertti Ylermi "Kreivi" Lindgrenistä ja hän sai mielestään ihan hyvän idean hyödyntää Pekka Tiilikaista filmin markkinoinnissa. Von Bagh soitti Tiilikaiselle ja pyysi, että suuri urheiluselostaja istuisi pöydän takana maailmankuulussa anorakissaan, edessään hiihtokello, ja sanoisi: "Suomen kansa. Kreivi Lindgrenillä on teille tärkeää asiaa." Elokuvaohjaaja kertoo muistelmissaan, että hän sai kokea täydessä kaunopuheisuudessa, millainen on raivostumisen kuulokuva. Pekka jylisi puhelimeen: "En tule. Ja sanon vielä: Noponenkaan ei tule!" Käsittääkseni pääselostaja Tiilikainen ei ollut mikään kulttuuriradikaali. Muuten huomasinpa, että Urheilumuseo on ymmärtänyt sijoittaa vitriiniinsä edellä mainitun maailmankuulun Pekka Tiilikaisen anorakin. Pekkahan ompeli puseronsa täyteen erilaisia selostusmatkoiltaan ostamiaan merkkejä ja viirejä. http://sylvi.fi/2014/02/unohdetut-herkut-osa-4-kuinka-kerroimme-matkustamisesta/ Kommentit (0)
Kuopiolaisen jalkapalloilun tähtiä ja tähtihetkiä	27.01.2015, 19:15
Kuopiolaisen jalkapalloilun tähtiä ja tähtihetkiä nähtiin viime viikonloppuna Kuopio-hallilla. Olen jo kertonutkin, miten erittäin pienikokoinen, ellei lähes kääpiöjalkapalloilija Urho Nissilä harhautteli Ilveksen puolustuksen perusteellisesti ja yritti sitten kruunata temppunsa tekemällä maalin kantapäällä. Samassa pelissä nuori ja lupaava Saku Savolainen ohitti puolustajan vippaamalla täydessä vauhdissa pallon kantapääkikalla yli vastustajan äimistyneen puolustajan. Näin sellaisen sirkusmaisen tempun toisen kerran, viime kesänä Kupsin ruotsalais-jugoslaavialaisvahvistus Admir Catowvic teki saman harhautuksen. A-junnujen pelissä pitkä, lähes 200-centtimetrinen Mikko Pitkänen ampui normaalissa pelitilanteessa pallon maaliin lähes 40 metristä. Mielestäni kyse oli kylmän viileästi harkitusta laukauksesta eikä mistään onnenkantamoisesta, jossa pallo vain silmittömästi roiskaistaan johonkin mahdollisimman kauas. Pallo kaarsi nätisti yli hölmistyneen maalivahdin ja laskeutui juuri ylähirren alle. En ole ennen nähnyt niin kaukaa ammuttua maalia, vaikka olen monilla jalkapallokentillä taistellut. Lisäksi 16-vuotias liukasliikkeinen Ansu Sherif esitti sellaista peliä, että uskon pojan olevan seuraava kuopiolainen Keski-Euroopan rahakentillä. Poika pelasi vähän aikaa sekä miesten ottelussa että koko pelin itseään pari vuotta vanhempien A-junioreiden pelissä. Epäilen, että Sherif saattaa tällä hetkellä olla ainakin Savon nopein 30 metrin juoksussa. Kommentit (0)
Kalevalaismaisema	26.01.2015, 18:39
Tuossa on mitä tyypillisin rukajärveläinen kalevalaismaisema. Minusta siinä kuvastuu karjalainen rauha ja levollisuus. Ihmisen ei suinkaan tarvitse huolehtia ruohon leikkaamisesta tai maaseudun jätehuollosta, vaan kyllä aika ja luonto järjestävät nämäkin asiat. Silmää hivelevän kaunis on tuo näkymä, jossa tuhannet kukat saavat vapaasti kukkia. Ihmettelen, miksi rikkaat venäläiset ostelevat isolla rahalla meidän surkeita rantojamme, kun heillä itsellään olisi kauniita omarantaisia tontteja omasta takaa vaikka millä mitalla. Kyllä poikiemme oli ihana hiihtää, samoilla, pyöräillä ja taistella tuollaisessa maisemassa reilut 70 vuotta sitten. Tosin vastoinkäymisiäkin oli, mutta lupsakkaalla savolaishuumorilla niistä selvittiin. Kun everstiluutnantti Majewski sai tarkka-ampujan luodin otsaansa surmattuja vihollisia laskiessaan, laukaisi eräs sotamies tilanteen huumorilla ja tokaisi, että "everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne", kun hän heitti tämän Suomen kenttäarmeijan ehkä rohkeimman upseerin ruumiskuormaan päällimmäiseksi. Ja kun sodan päätyttyä Iisalmen torilla järjestettiin Rukajärven suunnan miesten paraati, niin joku koiranleuka huusi yleisöstä ihmettelevään sävyyn, että "paljonhan teitä vielä jäekin." Kommentit (0)
Rukajärven tiellä	26.01.2015, 18:02
Eilen satuin paikalle kirjastoon, kun jokin Rukajärven sotahistoriallinen perinneyhdistys järjesti siellä kirjansa esittelytilaisuuden. Olen itse kaksi kertaa päässyt käymään Rukajärven suunnalla ja ihastunut seutuun; ihan kuin olisi palannut alkuperäisille Kalevalan laulumaille, vähän on siellä muuttunut sitten Lönnrotin vierailun. Sotahistoriallisestikin Rukajärvi on merkittävä. Maailman kirjallisuuden historian ensimmäinen kaukopartioromaani on nimeltään Rukajärven sissit, joka on lähtöisin Onni Palasten kynästä. Kirja on siis eräänlainen kaikkien kaukopartioteosten äiti. Rukajärvestä kertoo myös kovasti suosittu Olli Saarelan ohjaama elokuva Rukajärven tie, joka kertoo savolaisen polkupyöräkommandon vaiheista. Eilisessä tilaisuudessa selvisi, että yksi suomalaisen elokuvahistorian vaikuttavimmista kohtauksista perustuu tositapahtumiin. Polkupyöräosaston tiedustelijana toiminut alikersantti Juho Kärkkäinen, ei Saarinen, kuten elokuvassa erheellisesti esitetään, ammuttiin eräällä sillalla seulaksi, jonka jälkeen hän putosi kylmään veteen, joka tyrehdytti sitten verenvuodot ja mies selvisi ihmeen kaupalla elämälle. Ilmeisesti venäläinen pienikaliiberinen konepistooli ei tehnyt niin pahaa jälkeä kuin suomalainen ysimillinen. Jälkeenpäin seulaksi ammuttu tiedustelijana vakuutti nähneensä veden alla Jumalan. Alikersantti Juho Kärkkäisen tapauksesta löytyy lisätietoa näistä nettilinkeistä:  https://m.youtube.com/watch?v=wBeONkw7lRs https://www.youtube.com/watch?v=uMF9lsT_gqk Mainittakoon, että alkuperäinen alikersantti Kärkkäinen ei ole nimestään huolimatta Kärkkäälän poikia, mutta elokuvassa häntä esittänyt Taisto Reimaluodon isä on Kärkkäälän Sikasia, hänen mummonsa on muistaakseni omaa sukuaan Bovellan. Samanniminen oli myös Rukajärven sissit kirjoittanut Onni Palaste alunperin. Ja Bovellan oli myös elokuvaohjaaja Edvin Laine ennen sukunimen suomentamista. Minusta Laineessa ja Reimaluodossa on kovasti samaa näköä. Kommentit (0)
Koordinointi	24.01.2015, 15:19
Vaan kyllä on kuopiolaisessa kilpapalloiluharrastuksessa vielä paljon kehitettävää. Koordinoinnissa esiintyy puutteita. Eilenkin pelattiin yhtä aikaa ylimmän sarjatason jalkapalloa Kuopio-hallissa ja jääkiekkoa jäähallissa. Jalkapallo-ottelua seurasi 900 katsojaa ja jääkiekkoa 3800. Tuskin olisi ollut ylivoimainen asia järjestää asia niin, että jalkapalloa olisi pelattu vasta tänään, jos vain hyvää tahtoa olisi löytynyt. Itse seurasin jalkapallopelin. Siinä Kups hävisi yllättäen sarjanousija Tampereen Ilvekselle 1-2. Muuten ihan hyvä peli ja hyvää oli myös se, ettei ketään tällä kertaa kannettu paareilla kentältä. Kuopio-hallissa on niin surkea pelialusta, että yleensä joka pelissä jonkun palloilijan kausi tai jopa ura päättyy ennenaikaisesti. Sikäli eilisessä ottelussa tehtiin historiaa, että ensi kertaa ylimmän sarjatason miesten ottelussa nähtiin kentällä alle 50-kiloinen peluri. Nimittäin Kupsin juniori-ikäinen Urho Nissilä painaa silmämääräisen arvioni mukaan 44,5 kilogrammaa. Siitä huolimatta hän oli tehdä maalin harhauteltuaan ensin rangaistusalueella muutaman tamperelaisen, mutta sitten hän jostain minulle käsittämättömästä syystä kääntyi maaliviivalla selin maaliin ja yritti viimeistellä kantapäällään. Epäilen, että Urho näki jo mielessään seuraavan päivän Savon Sanomien otsikot. Minulle olisi vallan mainiosti kelvannut, vaikka poika olisi potkaissut pallon pömpelin perukoille perinteisellä kärkipotkulla, jota harva nykyään hallitsee. Mutta ihan tuli Urhon suorituksesta mieleen vuosikymmenien takainen kuopiolainen tähtipelaaja Ahtaan Paekan Ana Kostiainen. Mies, joka viimeisteli Suomen mestaruuden varmistaneen täysosuman jatkoajalla Helsingissä vuonna 1958. Syöttäjänä oli Peltipolvi Gunnar Boman, joka syöttöhetkellä ainakin hyvän tarinan mukaan huusi kuuluvasti, että "mäne". Kommentit (0)

 

 

 

Tuulen huuhtoma takapuoli	23.01.2015, 18:54
Anatoli Firsov oli 60-luvun suuri jääkiekkotähti ja muutenkin suuri, hyvä ja rehellinen ihminen, ainakin mikäli on yhtään uskominen Markku Jokisipilän kirjaa. Nimittäin syksyllä 1969 hänen oli maajoukkueen kapteenina pidettävä puhe valtakunnallisessa jääkiekkokonferenssissa. Sikäläiseen tyyliin kaikki edeltävät puhujat olivat viitanneet seuraavana keväänä vietettävään V.I.Leninin syntymän satavuotisjuhliin ja kiittäneet sekä ylistäneet Leniniä, joka ilmeisesti oli hyvä myös jääkiekossa. Sen sijaan Firsov ei valmistelemattomassa puheessaan maininnut pyhää vallankumousjohtajaa lainkaan, vaan valitteli sen sijaan kiekkoilijoiden huonoa asemaa urheilu-uran jälkeen. Lopettaneen jääkiekkoilijan oli vaikea löytää töitä, koska työkokemus puuttui ja "käytännössä pelaajalle ei jää mitään muuta kuin tuulen huuhtoma paljas takapuolensa" kiteytti Firsov asiansa. Hänen käyttämänsä värikäs ilmaus köyhyydestä on siis venäläistenkin tuntema. Toisenlaisiin juhlapuheisiin varautunut juhlayleisö kiemurteli kiusaantuneena. Jos Firsov ei onnistunut juhlapuhujana, niin jääkiekkoilijana hän onnistui varsinkin hirmuisen fysiikkansa ansiosta. Se oli hankittu kovalla työllä. Jostain syystä Tarasovin aikaan neuvostokiekkoilijat jaksoivat treenata hämmästyttäviä määriä ilman ylikunnon vaaraa, joka uhka on koko ajan suomalaisten nykyurheilijoiden vaivana. Esimerkiksi Firsovin tavallisena harjoituspäivä oli ohjelmassa aamulla 45 minuutin juoksulenkki, kuntoharjoitus, aamiainen ja jääharjoitus klo 11-13. Sitten seurasi lounas, parin tunnin lepo ja harjoittelua iltakahdeksaan asti, jonka jälkeen oli ohjelmassa päivällinen. Kun Firsovilta kysyttiin dopingin käytöstä urheilussa, hän totesi: "Meidän huumeenamme oli Tarasov". Erään tarinan mukaan Firsov piti Volga-autoa ilmassa n. 5-7 minuuttia yhdellä kädellä ja jaloilla Tarasovin hokiessa vieressä, "sinun pitää kestää tämä tilanne". He olivat tämän jälkeen menneet pelaamaan tennistä Tarasovin huvilalle. Firsov oli pelannut käsi murtuneena niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.        .       Kommentit (0)
Miss-Maria ja pussihousut	22.01.2015, 20:01
Taas puhuttiin Savon Sanomien pääkirjoituksessa täyttä asiaa, kun siinä paheksuttiin Kuopion Tammimarkkinoiden perinteiden häviämistä. Enää ei markkinapaikalla esimerkiksi ole alastomuustanssitelttaa, joka ennen houkutteli pussihousuisäntiä ympäri talousaluetta. Sitä lehti ei ole huomannut, että myös pussihousut ovat kadonneet katukuvasta. Pussihousuja, joissa oli esimerkiksi hyvä kuljettaa eväitä, näkee enää vain joulun alla myyntiin tulleissa Tom of Finland-lakanoissa. Ilmeisesti pussihousumiehet pelkäävät leimautumista harhaviettisiksi ja siksi niistä on luovuttu. Savon Sanomien mukaan viimeisen kerran alastomuustanssia nähtiin Kuopion torilla tammikuussa 1992. Isot pojat ovat minulle kertoneet, että silloin 50-vuotistaiteilijajuhlaansa vietti sulojaan esitellen muudan Miss-Maria-artistinimeä käyttänyt lievästikin sanottuna kypsäänikään ehtinyt naisenpuoli. Luulen, että jos siihen aikaan oli samanlaiset pakkaset kuin nykyään, niin Miss-Marian henki on huurunnut performancen aikana ja ties mikä paikka on hyvinkin voinut olla kuurassa. Muuten Hartolassa järjestetään syksyisin maan suurimmat markkinat, ja siellä ovat sentään perinteet säilyneet ja muutakin on tarjolla kuin viipurinrinkeleitä ja tuoretta kotimaista lakritsaa. Eräs Heinolan työkaveri kertoi pelkästään uteliaisuuttaan vierailleensa Hartolan markkinoiden alastomuustanssinäytöksessä. Hän oli ollut ainut katsoja tapahtumateltassa. Näytännön päätyttyä oli teltan ilmeisesti savolaistaustainen omistaja huutanut tämän ainoan maksaneen asiakkaan perään, että "suat vielä panna sammaan rahhaan". Kommentit (0)
Ragulin	21.01.2015, 18:50
Aiemmin mainittu puolustajajärkäle Aleksandr Ragulinin mielenkiintoinen haastattelu löytyy tästä linkistä: http://www.jatkoaika.com/Haastattelu/aleksandr-ragulinin-60-vuotishaastattelu/85447 Jutusta ilmenee, että valmentaja Tarasovilla oli tapana kehittää olosuhteiden pakosta jääkiekkoilijoille erilaisia soveltavia harjoitteita, koska kesäaikaan jääkiekkoa ei voinut maassa pelata; ensimmäinen keinojää saatiin Neuvostoliittoon vasta 1950-luvun lopulla. Tarasov esimerkiksi peluutti joukkueelleen sellaista muunnelmaa koripallosta, jossa kiekkoilijat pelasivat koripalloa istuen toisen pelaajan olkapäillä. Tarasovin koripalloidea on hyvä ja sitä voisi vieläkin kehittää. Itse jokus ajattelin, ettei Suomen alimittainen koripallojoukkue tule menestymään kansainvälisillä kentillä, mutta ehkä suomalaiset voivat korvata lyhyen vartensa Tarasovin kehittämällä taktiikalla. Ja sama joukkuetaktiikka soveltuu varmasti myös lentopalloilun verkkopeliin ja miksei myös jalkapalloilun kulmapotkutilanteissa voisi pyrkiä lisäämään joukkueen pääpelivoimaa muodostamalla pelaajista eräänlaisia ihmispyramideja. Tosin tuossa huomasin Koripalloliiton sivuilta, että Suomen maajoukkueen sentteripula on helpottumassa, koska entisen maajoukkuekoripalloilija Pekka Markkasen, 207 cm, poika Lauri, 17 v, ilmoittaa pituudekseen 211 cm ja painokseen 85 kilogrammaa. Kaipa poika on vielä kasvuiässä ja varsinainen kasvupyrähdys on vasta tulossa, joten hänestä saamme vielä ilmatilan valtiaan kansainvälisille pelikentille. Kommentit (0)
Työtaistelu	21.01.2015, 18:38
Välillä kuri rakoili Neuvostoliiton jääkiekkoilussakin. Kaudella 1968-68 mestaruudesta kamppailivat legendaarisen valmentaja Anatoli Tarasovin valmentama TsSKA ja legendaarisen palloilulahjakkuuden Vsevolod Bobrovin luotsaama Moskovan Spartak. Valmentajat eivät olleet lievästi ilmaistuna ylimpiä ystäviä. Ratkaisuottelussa erotuomari teki kyseenalaisen sääntötulkinnan, jonka seurauksena täysin hermonsa menettänyt Tarasov määräsi joukkueensa pukusuojaan kesken pelin. Tilanne oli kiusallinen, sillä täpötäydessä katsomossa istui Brezhnevistä lähtien koko valtiojohto, ja kaiken kukkuraksi ottelu televisioitiin. Neuvostoliitossa ei oltu totuttu lakkoiluun, joten tilanne oli senkin vuoksi vallan erityisen kiusallinen. Puolen tunnin odottelun jälkeen marsalkka Andrei Gretsko, joka taisi olla koko Varsovan liiton komentaja, kapusi alas bolitbyroon aitiosta, meni TsSKA:n pukuhuoneeseen ja määräsi Tarasovin pelaamaan ottelun loppuun. Gretskolla oli siihen aikaan paljon valtaa,  hän olisi pystynyt halutessaan vaikka hävittämään ihmiskunnan, joten hän varmaankin uskoi pystyvänsä ratkaisemaan tämänkin ongelman. Jostain syystä Tarasov totteli, vaikka tietääkseni hän ei edes ollut armeijan palveluksessa, kuten seuraajansa Viktor Tihonov, joka osoitti sellaista ripeyttä, oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta upseerin urallaan, että eteni vallan everstin arvoon ja asemaan. Everstin arvo olikin tarpeen, koska ykkösketju Harlamov-Petrov-Mihailov oli muodostettu kapteeneista ja majureista. Kommentit (0)
Kurissa ja nuhteessa	20.01.2015, 18:26
Jokisipilän jääkiekkokirjassa kerrotaan, miten haalistuneita punanuttuja pidettiin ankaralla kädellä kurissa ja nuhteessa. Maajoukkue harjoitteli kuusi tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa 11 kuukauden ajan vuodessa. Harjoituskeskus sijaitsi 30 kilometrin päässä Moskovasta metsässä, koska ilmanalan uskottiin edesauttavan kunnon rakentamista. Jäähallia harjoituskeskukseen ei onnistuttu rakentamaan neuvostovallan vuosina ja niinpä pelaajat istuivat päivittäin kaksi tuntia bussissa. Mainittakoon, että kovaa kuria pitänyt valmentaja Tihonovkaan ei päästänyt itseään helpolla, vaan juoksi joka päivä heräämisen jälkeen 10 kilometrin lenkin. Tosin saattoi olla, ettei eversti Tihonovin tarvinnut kuitenkaan vaivautua marjametsään. Ainakin hyvän tarinan mukaan tapana oli, että kesälomalta palattuaan maajoukkuekiekkoilijat joutuivat poimimaan ämpärillisen mustikoita mieheen, joka harjoite varmasti vahvistaa selkää ja luonnetta. Maajoukkuekiekkoilijat pakotettiin myös päihteettömään elämään. Se elämänmuoto ei venäläismiehille aina ole helppoa, ja niinpä määräyksiä pyrittiin kiertämään. Ainakin puolustajajätti Ragulin pyrki iltateen asemasta nauttimaan teelasistaan salaa konjakkia. Jokisipilän kirjassa ei kerrota erään venäläislehden Ragulinin haastattelusta, joka löytyy Internetistä. Haastattelusta saa sen käsityksen, ettei pelaajien valvonta sittenkään ollut ihan aukotonta: "No jaa, kyllä sitä juomaan pystyi. Pääasia, että kenenkään ei tarvinnut vasten tahtoaan kokonaan kuivin suin olla. Minun mielestäni kunnon paukku, 150 grammaa, konjakkia tai votkaa pelin jälkeen on vain hyödyksi. Jännitys helpottaa heti ja saa hyvin nukutuksi. Hermojärjestelmää pitää säästää. Muistan, kun palasimme 70-luvulla lentokoneella Montrealin reissulta. Lentokoneen laskuteline juuttui kiinni, ja kiertelimme lentokentän yläpuolella kolme tuntia, jotta polttoaineen määrää saatiin hätälaskua varten vähemmäksi. Aluksi tilanne hirvitti, mutta kun huitaisimme naamariimme 200 grammaa votkaa mieheen, niin heti helpotti. Alettiin sitten pelata korttia. Emmehän me voineet siinä vaiheessa tehdä asian hyväksi mitään, joten mitä sitä turhaan hermoilemaan." Muuten toinen tunnettu vankkarakenteinen puolustaja, eli Valeri Vasiljev, jäi kerran Suomen tullissa kiinni kuudesta votkalitrasta. Niistä tulli takavarikoi viisi. Vasiljev itse ei saanut valmennusjohdolta kurinpidollisia seuraamuksia, kun sai sen vakuuttuneeksi siitä, ettei votka ollut varattuna hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Olympiavoittaja Tapio Rautavaaralle oli käydä Ruotsin tullissa yhtä hassusti kuin olympiavoittaja Vasiljeville. Rautavaara oli vielä yleisurheilijana täysin raitis, mutta viinansalakuljetukseen hän silti syyllistyi. Siihen aikaan viina oli Suomessa halpaa ja Ruotsissa kallista - niinpä markkinamekanismi pyrki oikaisemaan vääristymän. Kun tunnetun keihäsmiehen nähtiin Ruotsin tullissa raahaavan epäilyttävän painavaa jaloviinalastissa olevaa kassia, tiedusteli sikäläinen tullimies kantamuksen sisältöä. "Moukareita" vastasi laukun kantaja rautavaaramaisen jämerästi ja kukapa niin rehdin oloista miestä olisi epäillyt. Kommentit (0)

 

 

 

KHL	18.01.2015, 18:48
Joskus ihmettelin sitä, että miten Venäjällä, jonka bkt/asukas on vajaat puolet Suomen vastaavasta, jossa keskipalkka on 700€/kk  ja keskiseläke 250 €/kk, on mahdollista maksaa jääkiekkoilijoille NHL-tason palkkoja. Sitten MOT tai jokin muu yhtä arvovaltainen taho kertoi, että Venäjän valtio sponsoroi KHL:ä 500 miljoonalla eurolla vuodessa, joten pikkurahasta ei siinä liigassa ei ole puutetta eikä pääsylipputuloilla juurikaan merkitystä. Historiantutkija Markku Jokisipilän Punakone ja vaahteranlehti kirjassa paljastetaan, mistä pohjimmiltaan on kysymys, tai eihän siinä mitään paljastamista ole, koska presidentti Vladimir Putin sanoi asian julkisesti marraskuussa 2011. Hänen mukaansa: "KHL ei ole pelkkä urheiluprojekti. Se on hanke, joka luo mahdollisuuden pohtia vakavasti entisen Neuvostoliiton alueen palauttamista yhdeksi yhtenäiseksi humanitääriseksi alueeksi." Onnea ja menestystä Helsingin Jokereille humanitäärisessä työssään. Kommentit (0)
Jääkiekon Dream Team	17.01.2015, 18:39
Jokaisen urheiluhenkilön on syytä lukea historiantutkija Markku Jokisipilän jääkiekkoilusta ja kylmästä sodasta kertovan kirjan Punakone ja vaahteranlehti. Se on oikeasti mielenkiintoinen teos politiikan ja urheilun ykseydestä. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että en ole ennen tiennytkään, että kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF järjesti vuonna 2008 satavuotisjuhliensa kunniaksi 56 jääkiekkoasiantuntijan kesken äänestyksen kaikkien aikojen parhaista pelaajista.  Kaikkien aikosen kentälliseksi valittiin seuraava: Maalivahti Vladislav Tretjak, puolustajat Vjatseslav Fetisov ja Börje Salming, hyökkääjät Valeri Harlamov, Wayne Gretzky ja Sergei Makarov. Huomattakoon, että sekä vähäväkiset kanadalaiset että vähäväkiset saamelaiset saivat Dream Teamiin yhden edustajan. Nimittäin Ruotsin Börje Salming on ainakin työpaikaltani saamieni tavallisesti luotettavien tietojen mukaan Lapin poika juurta noitain eli Ruotsin saamelaisia. Epäilen, että arvovaltaisen Dream Teamin valitsijamiehistössä oli selkeä eurooppalaisenemmistö, itse olisin tähtimiehistöön valinnut vielä pari NHL:n miestä eli Kalpan kasvatit Kimmo Timosen ja Sami Kapasen. Kommentit (0)
Hopeanyrkki	16.01.2015, 18:53
Luin tuossa Urheilulehdestä Yrjö Raution jutun ex-nyrkkeilijä Reima Virtasesta ja olen vahvasti sitä mieltä, että miehestä pitäisi tehdä kunnon elokuva. Käsikirjoitushan on jo lähes valmis, koska pari kymmentä vuotta sitten Kemin kaupunginteatterissa pyöri pitkään Virtasen elämästä kertova näytelmä Hopeanyrkki. Eikä pahitteeksi olisi, että Virtasesta tehtäisiin myös elämänkertakirja; sen verran kovia juttuja hänellä oli kertoa toimittaja Rautiolle. Munchenin olympialaisissa hopeaa voittaneen Virtasen elämässä on sattunut yhtä ja toista vähän samalla tavalla, kuin myös nyrkkeilijöiden Tarmo Uusivirran ja Tony Halmeen tragedioissa tapahtui. Kuitenkin kolmen itsemurhayrityksen ja kahdenkymmenen sekakäyttövuoden jälkeen vieressäni Työnkulman katsomossa istui pari vuotta sitten erittäin tasapainoisen ja hyväkuntoisen oloinen eläkeläinen. Hyvin on mies toipunut olympialaisten loppuottelutappiosta, vaikka silloin huhuttiin miehen lyödyn sekoboltsiksi. Huonommin kävi tyrmääjä Vjatseslav Lemesheville, joka poistui tuonilmaisiin 46 vuoden iässä aika tyypilliseen venäläiseen tapaan. Hänkään ei ollut mikään vesipoika. Reima Virtanen uskalsi katsoa tämän Munchenin loppuottelusta kertovan videon vasta muutama vuosi sitten. Itsekään en suosittele sitä herkille ihmisille. Huomioikaa voittajan neuvostoliittolaismainen eleettömyys ja ilmeettömyys  olympiavoiton jälkeen, siinä ei paljoa tuuletella. https://www.youtube.com/watch?v=V5OEa1WuKmw Kommentit (0)
Vierasmies tuli kylään	15.01.2015, 18:56
Mielenkiintoisia tarinoita on Paavo Nyyssösen Lempyyn historiassa. Enpä ole tiennyt sitäkään asiaa, että sodan jälkeen vuosien ajan Lempyyllä oli metsätöissä vähän erilainen jätkä. Hän kertoi olevansa Raudun evakkoja ja nimeltään Alex Vuori. Mies oli vähän herraskaisen oloinen eikä hän  aluksi täysin hallinnut jätkän vaativaa ammattia, mutta hyvin hän oppi metsätyöt ja oli kaikin puolin ahkera sekä kunnollinen. Sikäli outo jätkä oli erikoinen, että hänet oli tavattu kuuntelemasta ulkomaalaista radioasemaa ja mikä vielä kummallisempaa, hän harrasti avantouintia. Se oli siihen aikaan uutta Savossa. Kyläläiset epäilivät, että mies palelluttaa itsensä tai ainakin munansa ja niin arveltiinkin jo tapahtuneen, koska muukalainen oli poikamies. Joskus 50-luvun alussa mies haastettiin käräjille, tosin vain todistajaksi. Hän oli sattunut erottamaan kaksi tappelevaa isäntää toisistaan ja häntä haluttiin tapauksen johdosta kuulla oikeudessa. Mutta oikeuteen mies ei koskaan saapunut, vaan katosi yllättäen kylältä. Häneltä jäi kuitenkin jälkeensä matkalaukku, jota penkomalla uteliaat kyläläiset saivat selville, ettei mies ollutkaan rautulainen Alex Vuori, vaan ihan eriniminen Latviassa syntynyt insinööri, joka oli palvellut majurina Saksan armeijassa. Ihmetyttää, miten latvialainen insinööri oli oppinut suomen kielen niin hyvin, ettei herättänyt epäilyjä kyläläisissä ja miten ihmeessä hän oli onnistunut hankkimaan rautulaisen Alex Vuoren henkilöllisyyden. Sattuvasti sanotaan, että totuus on monta kertaa tarua ihmeellisempää.Tietääkö kukaan tapauksesta enempää? Kommentit (0)
Melkein suonenjokelainen pääministeri	14.01.2015, 18:57
Melkein suonenjokelainen entinen pääministeri Matti Vanhanen oli taas pumpsahtanut naisjuttujen vuoksi iltapäivälehtien lööppeihin. Matti on kuin perhonen jo lentelee kukasta kukkaan. Korostettakoon sitä, että hän ei kuitenkaan ole kuin koiperhonen, joka lentelee lumpusta lumppuun, vaan jonkinlainen tason mies on muistanut säilyttää. Nytkin Vanhanen on esiintynyt julkisuudessa rikkaan sahanomistajan tyttären seurassa. Tietooni ei ole tullut, etteikö morsiamen isän sahalla harrastettaisi tuppeen sahaamista. Niin tuo ex-pääministeri on melkein Suonenjoen poika sen vuoksi, että hänen vaarinsa Vilho Vanhanen toimi Lempyyn kansakoulun käsityönopettajana sodan jälkeen. Matin professori-isä Tatu on käynyt oppikoulua Suonenjoella, tosin en usko hänen kirjoittaneen sieltä ylioppilaaksi. Edellä kerrotut asiat luin Paavo Nyyssösen Lempyyn historiasta. Ja senkin vielä luin Lempyyn historiasta, että Vilho Vanhanen oli hyvä, mutta äkkipikainen opettaja. Kerrankin, kun paljastui, että eräs Olli oli ominut itselleen Paavo Nyyssösen veistämän jauhokoussika, mikä se sitten onkaan, viskeli Vilho syyllistä tukasta käsin pitkin seiniä niin, että veri vain valui syyllisen suusta. Nykyään tuollaisesta tempusta pumpsahtaisi opettaja iltapäivälehtien lööppeihin samalla tavalla kuin pojanpoika Matti Vanhanen naisjuttujensa vuoksi. Kommentit (0)