Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0