Kärkkäälän suurpommituksesta 80 vuotta	06.01.2020, 12:54
Tänään 6.1.2020 noin klo 11 tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun voittamattoman Puna-armeijan pommituslentolaivue kävi pudottamassa 26 pommia Suonenjoen Kakkisensalolle. Pommeista noin kymmenen tosin upposi suutareina suohon. Kärkkäälän suurpommituksessa vaurioitui Olli Koivistoisen seinäkello lievästi. Lisäksi puntari putosi seinältä aiheuttamatta henkilö- tai omaisuusvahinkoja. Sikäli henkilövahinkoja kuitenkin aiheutui, että hävittäjälentäjä Jorma Sarvanto ampui Kymenlaakson suunnalla neljässä minuutissa pommittajista alas kuusi. Seitsemäs kone raahautui pahasti siipirikkona turvaan Viron kentälle.  Sarvannon suoritusta pidettiin aikanaan maailmanennätyksenä. Mainittakoon, että lentäjä rikkoi törkeästi esimiesten määräyksiä, sillä hänen konekivääriensä kaikki 2000 ammusta olivat kalliita sytytysluoteja, joita olisi saanut määräysten mukaan olla patruunavyössä vain joka neljäs, koska kalliita sytytysluoteja säästettiin pahan päivän varalle. Tietooni ei ole tullut, että lentäjää olisi asiasta rangaistu. Tuon ajan Iljusin DB-3-pommikoneissa oli 3-4 neljän hengen miehistö, joten kuolonuhreja pommituksen yhteydessä tuli noin 20. DB-3-koneet olivat melkoisia surmanloukkuja, koska niistä puuttui vielä Talvisodan aikaan panssarointi. Myöhemmin koneiden polttoainesäiliöt alettiin suojata kumilla. Kaksi lentäjistä onnistui pelastumaan laskuvarjolla sotavangeiksi. Kymenlaaksolaisten naisten mielestä heistä toinen oli hyvin komea mies, vaikka olikin ryssä. Kärkkäälän suurpommitus oli kuitenkin vain Kuopion pommituksen sivujuonne. Loppiaisen -40 Kuopiota pommitettiin ankarasti, mutta jostain merkillisestä syystä suuri osa pommeista putosi Kallaveteen ja varsinkin keskustassa sijaitsevan pienen Valkeisenlammen jäälle aiheuttamatta katastrofaalisia vahinkoja. Varsinaista ilmatorjuntaa Kuopiossa ei ollut, vaan sotilaat ja suojeluskuntalaiset tulittivat koneita kivääreillään eikä sen asian olisi pitänyt juurikaan huonontaa koneiden osumatarkkuutta. Loppiaisen pommituksesta Kuopio säästyi suurilta henkilövahingoilta, mutta suuri katastrofi tapahtui  3.2.1940, jolloin ilmahyökkäyksen aikaan ainakin yksi pommi osui Snellmanin patsaan lähellä olleeseen pommisuojaan, joka ilmeisesti oli vain pelkkä kaivanto. Sinä päivänä 37 kuopiolaista sai pommituksessa surmansa, iso osa juuri tuossa pommisuojassa. Kaikkiaan Talvisodan pommituksissa Kuopiossa kuoli 44 ihmistä, joista moni on poikkeuksellisesti haudattu sankarihautausmaahan, vaikka olivatkin siviiliuhreja. Pommituksilla oli Kuopiossa oma muistomerkkinsä, jota harva on huomannut. Eräs kirkon vieressä oleva lyhtypylväs oli melkein sirpaleen katkaisema. Saattaa ihan hyvin olla sen väestösuojaan osuneen pommin sirpaleen jättämä jälki. Pylvääseen oli myös kiinnitetty tulitikkulaatikon kokoinen muistolaatta, jossa kerrotaan 3.2.1940 tapahtuneen pommituksen uhrien määrä.Viime kesän katutöiden yhteydessä historiallisesti arvokas lyhtypylväs poistettiin. Ihmettelin asiaa museon johdolle ja minulle kerrottiin, että pylväs on hyvässä tallessa ja se tullaan pystyttämään tulevaisuudessa johonkin sopivaan paikkaan. Mielestäni sopiva paikka olisi Snelmanin puistossa se paikka, jolla huono-onninen sirpalesuoja sijaitsi. Suonenjoen suojeluskunnan 2. valistusasiamies Hugo Lindforsin virallinen raportti Suonenjoen pommituksesta on seuraava: Suonenjoen ilmapommitus 6.1.1940 Viholliskoneet saapuivat Suonenjoen seudun ylle noin kello 11 loppiaisaamuna. Ne kaartelivat kirkonkylän yläpuolitse neljä eri kertaa pistäytyen välillä Iisveden tehdasalueen yllä noin 7 kilometrin päässä kirkolta ja Rautalammin puolella noin 11 kilometriä Iisvedeltä. Ensimmäisen lennon aikana olivat koneet olleet korkealla, asiantuntijain arvelun mukaan noin 4000 – 5000 metrin korkeudessa, laskeutuen kerta kerralta yhä alemmas. Neljännellä kerralla, jolloin pommitus alkoi, arvioitiin lentokorkeus 1500 metriksi. Kylän etelälaitaan jäälle osuneiden pommien suunnasta päätellen varmistuu se käsitys, että pommituskohteeksi oli tarkoitettu sahan alueella olevat asuin- ja tehdasrakennukset, vaikkakin pommit putosivat niistä noin 30 – 50 metrin etäisyyteen syrjään, mutta rakennusten rivisuuntaan. Kylän pohjoisosassa tapahtuneen pommituksen kohteena oli taasen Kuopioon johtavan rautatien silta. Pommitus näyttää olleen, Kirkonkylää lukuun ottamatta, jokseenkin umpimähkäistä ja tarkoituksetonta. Niinpä oli mm. pommitettu noin 15 – 18 kilometrin päässä kirkolta olevaa aavaa suota ns. ”Ollinsuota”, jota vihollinen oli luullut nähtävästi ”lentokentäksi”, ja jolle oli pommia pudotettu 25 kappaletta. Lisäksi oli muuatta yksinäistä taloa pommitettu ja sen läheisyyteen oli pudonnut yksi räjähdyspommi. On seikkoja, jotka viittaavat siihen, että ryssien tarkoituksena ei liene ollut pommittaa Suonenjoen seutua, vaan Pieksämäkeä, mutta eivät olleet löytäneet sitä. Kerrotaan, että kun Pieksämäessä annettiin ilmavaarahälytys, oli ratapihalla olleet useat veturit saaneet määräyksen hakeutua metsän turviin. Veturien savusta oli ratapihan ylle syntynyt savuverho, joka haittasi näkyväisyyttä, mistä taasen johtui se, että vihollisen lentokoneet olivat sivuuttaneet seudun pommia pudottamatta. Tätä seikkaa puolestaan vahvistaa sekin, että viholliskoneet olivat Suonenjoen seuduilta etsineet Pieksämäen seudun maastoa sekä että pitivät ”Ollinsuota” Pieksämäen läheisyydessä olevana lentokenttänä. Suonenjoen seuduille pudotettujen räjähdyspommien luku noussee noin 80 – 90 kappaleeseen ja sytytyspommien määrä neljään, joista kaksi oli todennäköisesti tarkoitettu puhelinkeskusrakennukseen, jonka läheisyyteen ne putosivat.  Hugo Lindfors Suonenjoen suojeluskunnan 2. valistusasiamies Täydennysselostus rap. A. kohta 26.1.40 Olen vahvasti sitä mieltä, että Kärkkäälän vireä kylätoimikunta voisi vaikkapa kuvausdronen avulla etsiä kaikki noin 15 pomikuoppaa Kakkisensalolta ja merkitä ne karttaan suunnistusta tai historiaa harrastavien satunnaisten matkailijoiden iloksi. Suohon uponneiden kymmenen suutarin etsiminen voisi onnistua myös nykajan tekniikalla, mutta sen kylätoimikunta voisi jättää alan erikoisasiantuntijoille. Kerrotaan, että suutarit ovat todella syvällä suossa, koska monta metriä pitkät seipäätkään eivät olleet ulottuneet niihin asti, kun Maukosen Pentti oli pikkupoikana asiaa kokeillut. Kommentit (0)
Huono urheilupäivä	05.01.2020, 19:36
Katsoinpa tuossa jääkiekko- ja hiihtourheilua yhtä aikaa kahdesta ruudusta ja nyt on paha mieli ja tunnelma pilalla. Huono oli tämä urheilupäivä eikä Suomi, isiemme maa, ole enää urheilun suurvalta, kuten nuoruudessani oli. Vielä viime vuonna Suomi voitti jääkiekossa miesten ja nuorten maailmanmestaruuden ja naisten moraalinen maailmanmestari olimme, vaikkakin törkeällä tuomaripelillä naisiltamme mestaruus vietiin. Poikien mm-turnauksessa emme viime vuonna pärjänneet, mutta jos Kaapo Kakko olisi ehtinyt poikiemme joukkuetta vahvistamaan, niin eiköhän siinäkin ikäluokassa maailmanmestaruus olisi meille tullut. Äsken nuorten joukkue hävisi Ruotsille ihan ansaitusti pronssipelissä, ja pessimismiin taipuvaisena ihmisenä epäilen, ettei tänä vuonna mitalia tule missään ikäluokassa eikä missään sukupuolessa. Hiihdon puolella ei näytä yhtään paremmalta. Viime vuonna vielä näytti siltä, että naishiihtoon on nousemassa uusi lahjakas sukupolvi, mutta enää ei siltä näytä. Jonnekin ovat lupaavat nuoret naishiihtäjät kadonneet. Mieshiihtäjien puolella ei huippulupaavia nuoria ole yhtään kappaletta. Suomesta löytyy tällä hetkellä yksi mieshiihtäjä, yksi naishiihtäjä, yksi naisampumahiihtäjä ja yksi yhdistetyn hiihtäjä, jotka saattavat seuraavissa olympialaisissa kamppailla mitalista. Muuten näyttää synkältä. Erikoista päivän hiihtourheilutapahtumissa oli se, etteivät norjalaiset voittaneetkaan ihan kaikkea. Se ei tunnu ihan rehelliseltä peliltä. Luulen, että tulosluettelot tulevat vielä lähi vuosina muuttumaan moneen kertaan. Käsittääkseni hiihtourheilussa tulokset saavat lainvoiman vasta kymmenessä vuodessa. Kommentit (0)
Heinola - Itä-Hämeen helmi	04.01.2020, 18:13
Luinpa tuossa Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen kirjan Kultainen vasikka - Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa, joka lukukokemus palautti mieleeni ne 16 vihreimmän nuoruuteni vuotta, jotka asuin Heinolassa, jota ihan syystä Itä-Hämeen helmeksi kutsutaan. Kaiholla muistelen Heinolaa, jossa aina sattui ja tapahtui eikä elämä koskaan ollut yksitoikkoista. Laskinpa juuri, että neljä tuttuani tapettiin, tosin yksi tapaus on vähän epäselvä, koska epäillystä uhrista on löytynyt vain jalkaterä. Kolmea tuttuani ammuttiin, muistanpa miten kerran yöllä heräsin haulikonlaukaukseen ja ajattelin, että siellä jo miestä kylmennöö, mutta väärässä olin. Yhtä tuttuani oli vain ammuttu ohikulkevasta autosta haulikolla reiteen, mutta henki kuitenkin säästyi. Tapausta ei ole vieläkään selvitetty. Ja kerran töihin lähtiessäni ihmettelin, kun portaikon ikkunassa oli luodinreikä ja itse luoti oli uponnut asuntomme oven viereen. En pelästynyt, koska kun kaupungissa räiskittiin vallan konepistooleilla, niin ymmärsin, että kyseessä oli vain harhaluoti. Asiasta tuskin kukaan vaivautui ilmoittamaan poliisille. Muistan, että asuinaikanani Heinolassa tapahtui neljä pommiattentaattiakin, joista ei siihen aikaan liiemmälti mediassa kerrottu, koska niiden katsottiin kuuluvan normaaliin elämänmenoon. Pahin jysäys oli se, kun ihan lähellä uimarannallani räjäytettiin 20 kiloa dynamiittia. Silloin tuntui, että koko kerrostalo pomppasi ilmaan. Kultaisesta vasikasta opin, että maassamme on kolme merkittävää moottoripyöräjengiä, jotka harrastavat paljon muutakin, kuin moottoripyörien kunnostamista. Maailmanlaajuisesti tunnetuimpia ovat Helvetin enkelit ja Bandidos, joita johdetaan USA:sta käsin. Suomessa toimii myös Cannonball-niminen moottoripyöräkerho, joka on näistä järjestöistä Kultaisen vasikan mukaan väkivaltaisin, mutta sitä ei vielä muualla maailmassa tunneta kovin hyvin, koska sitä ei johdeta USA:sta, vaan Heinolasta. Kommentit (0)
Jääkiekko ja globalisaatio	03.01.2020, 18:55
Nyt on sitten Suomi saanut kaksi uutta kansallissankaria. Eilen pikkuleijonat kukisti 60 kertaa suuremman Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen vastaavan ikäluokan joukkueen nuorten jääkiekon MM-kisoissa ja upean voittomaalin laukoi Usa:ssa syntynyt ja englantia kotikielenään haastava suklaanruskea Joonas Oden, jonka yksinhuoltaja äiti on tehnyt montaa työtä yhtä aikaa rahoittaakseen poikansa harrastuksen. Kerrassaan nerokkaan ovelan syötön voittomaaliin antoi Kristian Tanus, jonka syötön nerokkaan oveluuden selittänee se, että syöttäjän isä on israelilaistaustainen ja käsittääkseni siis juutalainen ja äiti kuopiolaisia ja käsittääkseni siis savolainen. Maamme nuorten maajoukkueessa on tällä hetkellä monta muutakin kansainvälisen taustan omaavaa pelaajaa, joten niin on globalisaatio ulottunut myös maamme jääkiekkoiluun. Eilen ottelun tuomaristo suosi suomalaisia, sillä peli olisi saattanut ratketa jo heti ensi hetkillä, mikäli tuomaristo olisi noudattanut sääntökirjan käskyjä ja kieltoja. Ottelun toisen sankarin piskuisen Kristian Tanuksen kyynärpäätaklaus, jolla hän tyrmäsi kylmän rauhallisesti vastustajan pelaajan, olisi hyvinkin jääkiekkokaukalossa ansainnut ulosajorangaistuksen ja jääkiekkokaukalon ulkopuolella ehdollisen vankeusrangaistuksen. Tanuksen temppu ei varmaankaan miellyttänyt hänen äitiään Sari Tanusta, joka on tällä hetkellä kristillisten kansanedustajana. Sen sijaan isä lääkäri Michel Tanus saattoi ainakin jossain määrin ymmärtää poikaansa, joka lienee perinyt tulisen temperamenttinsa isältään.  Isä Tanus on tietääkseni Suomen jääkiekkohistorian ainut toimitsijakiellon saanut lääkäri. Nimittäin eräässä junioriottelussa Tapparan joukkueen lääkärinä toiminut Tanus tunkeutui ottelun jälkeen pukukoppiin keskustelemaan erotuomarin kanssa sääntökirjan tulkinnoista sen verran äänekkääseen sävyyn, että sai Jääkiekkoliitolta kolmen ottelun toimitsijakiellon. Kommentit (0)
Virheellisen katsomolegendan oikaisu	02.01.2020, 18:13
Keltamustat kyyneleet -kirjasta selviää, että vääristelevä katsomolegenda kiertää Keskuskentän veteraaniosastolla. Nimittäin kyseisellä osastolla kerrotaan totena, että kun eurooppalaista jalkapalloa yritettiin 1960-luvun lopulla juurruttaa Yhdysvaltoihin ja kun  sinne perustettiin jäähdyttelevistä maailman huipuista New York Cosmos-joukkuetta, myös Markku Hyväriselle soitettiin ja tarjottiin paikkaa joukkueen riveissä itsensä Pelen rinnalle. Hyvärinen torjui tarjouksen sanomalla mukamas, että "etten minä nyt jouva, minä oun mänössä Kuopioon Savon Sanomille töehin". Kuten menikin. Hyvärinen itse kertoo Keltamustissa kyynelissä, että Amerikasta tosiaan tuli tarjous ja kutsu testeihin, mutta vähän tunnetulta Washington VIPS-joukkueelta ja että 63.000 markan, eli nykyrahassa 97.000 euron, värväysrahoihin olisi päässyt käsiksi vasta, jos sopimus olisi syntynyt, joten Hyvärinen piti Savon Sanomien työtarjousta parempana. Sen sijaan Hjk:hon Hyvärinen Kupsista siirtyi, vaikka jäikin Kuopioon asumaan. Kupsin valmentaja Gunnar Boman oli sen verran katkera asiasta, että Hyvärinen ei saanut käydä Kupsin harjoituksissa, vaan joutui treenaamaan työläisjalkapalloa harrastavan Elon riveissä. Siitä sitten seurasi vuosia myöhemmin se kaupunkia ravistellut skandaali, että Kupsin johtotehtävissä toiminut Hyvärinen nimitti Eloa valmentaneen putkimies Martti Räsäsen Kupsin valmentajaksi. Erinomainen valinta se olikin. Tosin Kupsin hallituksesta muutama erosi valinnan seurauksena ja joku tuli Hyväriselle valittamaan, että "nimitit sitten kommunistin porvariseura Kupsin valmentajaksi", johon Hyvärinen vain nyökytteli, että "niinhän minä tein". Kommentit (0)

Keltamustat kyyneleet	01.01.2020, 20:02
Lukaisinpa tuossa Mikko Vehviläisen Kupsin kärsimyshistoriasta kertovan kirjan Kaltamustat kyyneleet, josta paljastuu, että varsinkin 90-luvulla seuralla meni raha-asioissa todella huonosti. Kerrankin joukkue kokoontui syksyn ensimmäisiin harjoituksiin Kuopio-hallille, jossa sitten selvisi, että joukkueelle ei ollut enää yhtään palloa, sillä ne oli myyty. Joukkueenjohtaja meni sitten suoraan harjoituksista johtokunnan kokoukseen ja kertoi fiiliksen olleen harjoituksissa helvetin hyvän, mutta yksi jalkapallojoukkueelle olennainen asia oli puutunut eli pallot. Asia sai onnellisen lopun, kun Sokoksen urheilujohtaja oli käskenyt valittajan kävelemään seuraavana aamuna suoraan Sokoksen urheiluosastolle ja ottamaan niin monta palloa kuin halusi. Paperitolloilla Kupsin ei siis tarvinnut harjoitella. Muuten Kamerunin maajoukkue oli pari kymmentä vuotta sitten MM-kisoissa ihan kärkiporukoita, mutta sitten maan jalkapallon taso romahti, koska sen jalkapalloliitolla ei ollut enää rahaa palloihin. Ja muistanpa, miten Puolan jääkiekkomaajoukkue joskus 70-luvulla voitti mm-kisoissa jopa Neuvostoliiton, mutta sitten maan jääkiekkoliiton rahat loppuivat ihan anhittomiin eikä Puolan jääkiekkomaajoukkueesta ole sen jälkeen kuultu. Kups oli lopulta jo ihan konkurssitilassa 90-luvun lopulla, mutta sitten seuran johto muisti, että Leppävirralla syntynyt pankkiiri Ari Lahti oli jalkapallon ystävä. Pankkiirilta oli varmaankin alunperin tarkoitus pyytää vain rahaa, mutta Lahti kysyikin, että paljonko tuollainen jalkapallojoukkue maksaa ja loppu onkin sitten urheiluhistoriaa. Kommentit (0)
Savolaista sanarieskoo	31.12.2019, 19:04
Savon Sanomat kertoo, että Sanna Marinin Lauri-isän mukaan poliitikkotytär on perinyt puhelahjansa vaariltaan Riku Marinilta, joka oli Vieremällä niin tunnettu suunsoittaja ja savolaisen sanarieskan harrastaja, että hänestä on tehty kirjakin nimeltään Riku Marinin kaskut. Riku veisteli juttuja myös politiikasta. Hänen mukaansa kerrankin eräs varis sattui istumaan paikkakunnan talollisen pihapuuhun, jolloin sitä ammuttiin vallan suojeluskuntakiväärillä. Laukaus ei osunut ja varis lensi karkuun raakkuen, että "porvar, porvar". Lintu laskeutui sitten Riku Marinin mökin pihakoivuun ja laskeutuessaan huokaisi tyytyväisenä, että "roletäärj". Ennen vanhakansa tosiaan ymmärsi luonnonkieltä paremmin. Kärkkäälässäkin joskus 30-luvun pula-aikaan Satulamäen ison talon uskottiin ihan aiheestakin olevan menossa pakkohuutokauppaan, koska  Kakkisen Ollin mukaan sammakot olivat läheisellä Patasuolla kurnuttaneet, että "konkurssi, konkurssi" ja rastas oli antanut sijoitusneuvoja talon velkoja takaamassa olleelle Ollille laulamalla, että "paa piiloon, paa piiloon". Itsekin luulen lukevani luonnon suurta kirjaa vielä ainakin jossain määrin, koska viime kesänä kuopiolaiset käet perinteisen kukkumisensa sijasta huutelivat selvästi, että "kupsii", "kupsii". Kommentit (0)
Uusi nuori ja kaunis pääministeri onkin Savon tyttöjä	30.12.2019, 17:58
Tavallisesti luotettava Savon Sanomat paljastaa lauantain numerossaan, että uusi nuori ja kaunis pääministeri Sanna Marin onkin vastoin yleistä näkemystä Savon tyttöjä. Savo onkin tuottanut maailmalle huomattavissa määrin muitakin suurmiehiä sekä -naisia. Savolainen oli esimerkiksi myös presidentti Tarja Halonen, vaikka hänkään ei asiaa liiemmin korostanut, kuten ei myöskään Urho Kekkonen, joka oli oikeasti 100-prosenttinen savolainen. Väinö Tanner sen sijaan oli vain kolmen vartin savolainen. Savon Sanomien mukaan pääministeri isä Lauri Marin on vieremäläisiä. Niinpä kaksi tämän päivän vaikutusvaltaisinta suomalaista, eli olympiavoittaja Iivo Niskanen ja pääministeri Sanna Marin, ovat tavallaan Vieremän Koiton edustajia. Kun tähän lisätään vielä se, että kulkukoira Ponsselta nimensä varastanut vieremäläinen monitoimikonefirma on valittu imagoltaan maamme parhaaksi yritykseksi, niin täytyy myöntää, että Vieremällä menee hyvin. Marin on sangen harvinainen sukunimi täällä Savossa enkä tähän hätään keksi muita Marineja pääministerin sukulaisten lisäksi, kuin että se kuuluisa ammattikorkeakoulussa riehunut sapelimies oli myös sukunimeltään Marin. Toivoa sopinee, ettei maamme oppositio ota kyseistä sapelitapausta lyömäaseekseen nuorta ja kaunista pääministeriä vastaan.  Muuten Lauri Marin paljastaa Savon Sanomissa olleensa jo vuosikymmeniä ihan täysin vesipoikana toisin kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Nuorempana hän tosin oli ollut aika kova mies ottamaan. Kommentit (0)
Hyvät ja luottamukselliset suhteet	30.12.2019, 17:51
Suomen ja Venäjän kansojen välisillä hyvillä ja luottamuksellisilla suhteilla on pitkät perinteet, joista todistaa tuo Nevskin talon seinässä oleva kyltti viime sodan ajalta. Kyltissä kerrotaan kansalaisille, että tykistötulen aikaan on kadun toinen puoli turvallisempi. Se puoli on Suomen suunnalla. Piirityksen aikaan silloisessa Leningradissa oli vallalla näkemys, ettei Suomen suunnalta lennä kranaatteja. Näkemys saattaa olla ihan oikeakin. Suomalaiset ovat vankasti sitä mieltä, etteivät meikäläiset osallistuneet Leningradin piiritykseen ampumalla kaupunkia tykeillä tai sitä pommittamalla ilmasta. Tosin muuten suomalaiset kyllä ovat vastuussa piirityksen aikana kuolleista miljoonasta ihmisestä. Toimittaja Aarno Loka Laitinen muuten muisteli jossain pakinassaan nähneensä sota-aikana elokuvateatterissa uutiskatsauksen, jollaisia siihen aikaan näytettiin ennen elokuvien alkamista, jossa kerrottiin suomalaisten pommikoneiden Pietarin pommitusretkestä. Paavo Rintalakin kertoo jossain kirjassaan siitä, miten suomalaiset tykkimiehet huvittelivat ampuilemalla tykillä kaukana horisontissa kultaisena siintävää Amiraliteetin neulaa. Se tarina ei pitäne paikkaansa, koska Amiraliteetin neula oli sota-aikana maalattu harmaaksi, jolla keinolla se yritettiin naamioida. Tosin saksalaisillakaan ei luultavasti ollut halua kaataa tornia, sillä siitä oli suunnistettaessa paljon hyötyä. Kommentit (1)
Muuttuva maailma	28.12.2019, 19:20
Tämä päivä on kulunut elokuvien merkeissä ja niistä olen oppinut, että maailma on muuttunut. Koirankynnen leikkaajassa, joka ajoittunee noin vuosiin 1945 - 46  timpuri Kuosmas-Ville, jota näyttelee Ahti Kuoppala, jotka on rossilattiaa tekemässä, haaveilee, että tulisi vielä joskus aika, jolloin saa oikeaa kahvia ja oikeaa tupakkaa. Nythän niitä molempia saa, mutta luulen, että nykyajan kirvesmiehet haaveilevat jo jostain isommista asioista. Koirankynnen leikkaajassa pienviljelijä-metsuri Eetvi Manninen, jota esittää Taisto Reimaluoto, joka oikeasti on Suonenjoen Sikasia, näki näädän jäljet ja uskoi siinä setelinipun juosseen. Eetvin mukaan näädännahkalla tienaa kahden kuukauden hakkuumiehen ansiot. Luulen, ettei nykyajan harvesterimies hanki näädännahalla kahden kuukauden tienestejään. Niskavuori elokuvassa Aarnelta ja hänen Martta-rouvaltaan menevät lusikat jakoon, koska Aarnen sukset uskotaan yleisesti nähdyn seistä sojottamassa yöaikaan kylän uuden opettajattaren seinää vasten. Martta myy osuutensa talosta 1.500.000 markalla, joka nykyrahaksi muutettuna vastaa 525.000 euroa, mikäli tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1938, kuten otaksun. Sain sen käsityksen, että Martalle olisi jostain syystä kuulunut puolet Niskavuoren ökykartanosta, joten pikkuisen vähällä Martta osuudestaan luopui, vaikka moni köyhä ja pieneläjä olisi nykyään ihan tyytyväinen puoleenkin milliin. Toivottavasti Martta ei sijoittanut kapitaaliaan pankkitilille, koska muutaman seuraavan vuoden aikana rahan arvo romahti. Kommentit (0)

Arvo Tuomisen matkassa	27.12.2019, 17:55
Olinpa juuri äsken laskujeni mukaan neljännen kerran toimittaja Arvo Tuomisen mukana Kannaksen kierroksella, tosin vain kotikatsomosta käsin. Mielenkiintoinen oli Kannaksen kierros neljännelläkin kerralla ja havaitsin, että ainakin kaksi nähtävyyttä minulla on velä sillä suunnalla kokematta, eli Stenbäckin suunnittelema upea kivikirkko Räisälässä ja räjäytetty Inon linnake, jossa kuvattiin suurelta osin Tarkovskin Stalker-elokuva. Lisäksi epäilen, etten ole nähnyt Siestarjoelle sijoitettua maailman ensimmäistä sukellusvenettä, mutta rouva tuossa väitti kiven kovaan, että nähty se on ja kuvattukin se on. Itselläni ei ole asiasta mitään mielikuva; käsittääkseni muistamattomuus ei johdu viinasta vaan orastavasta dementiasta. Korostettakoon sitä, että kyseinen sukellusvene toimi suunnitellusti vain osittain, koska lihasvoimalla toimiva alus kyllä sukelsi, mutta pintaan se ei omin voimin palannut. Uudenvuoden aattona näkyy kristillis-siveelliseltä Alfa-tv:ltä Dosentti-ohjelmassa Arvo Tuomisen haastattelu, jonka aiheena on tietysti Venäjä. Ohjelma on kuitenkin nähtävissä jo etukäteen tästä linkistä https://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=38610990 . Tuominen paljastaa haastattelussa, että hänen seuraavan kirjansa aiheena on Suomi ja Venäjä - koko tarina. Oletan, ettei ensi syksynä ilmestyvä kirja tule olemaan mikään vähäinen läpyskä. Itse muuten odotan innolla, että suuresti arvostamani toimittaja Arvo Tuominen tekisi vielä yhden tv-sarjan ja sen otsikkona voisi olla Arvo Tuominen Arvo Poika Tuomisen jäljillä. Kommentit (2)
Tortut	26.12.2019, 17:26
Sitä lienee vaikea uskoa, kun tuota kuvaa katsoo, että olen Suomen viimeisiä tosimiehiä, eli olen miehenpuoli, jolle ei opetettu koulussa lainkaan kotitaloutta. Mutta koska olen nykyaikeinen moderni mies ja sitä mieltä, että myös vahvemman sukupuolen tulee osallistua kotitalousaskareisiin kykyjensä mukaan varsinkin näin joulun aikaan, niin väänsinpä tuossa ihan itse keneltäkään edes neuvoja kyselemättä herkullisen näköiset tortut pellille. Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa leivonnaisistani hakea, niin ilmeinen puute on se, että koska minulta täysin puuttuu avaruudellinen hahmottamiskyky, en täysin onnistunut torttujen sakarajaotuksessa, koska se on yllättävän vaikea laskutoimitus ja vaatii niin ollen harjaannusta henkilöltä, jolta puuttuu edellä mainittu avaruudellinen hahmottamiskyky. Mutta harvinaisen herkullisia nuo tortut olivat ja sillä asialla on selityksensä. Minä nimittäin laitoin leivokseni kylmään uuniin ja haudutin ne kypsiksi pikkuhiljaa miedolla lämmöllä toisin kuin kotitaloustunneilla ja keittokirjoissa opetetaan. Muidenkin kannattaa kokeilla tätä kotitalousvinkkiäni ja luulenpa, että Niksi-Pirkka maksaisi oivalluksestani viisi eurosen. Kommentit (3)
Tähtitaivas talon yllä	25.12.2019, 18:29
Yritin joulun kunniaksi levätä ja virkistäytyä nauttimalla radio- ja tv-viihteen tarjonnasta, mutta vaikeaa se oli. Nykyajan radio- ja tv-viihde on enimmäkseen sellaista rääkyvän tekohauskaa visailua ja mökämusiikkia, joka minusta vanhasta konservatiivisuuteen taipuvaisesta herrasta on pelkästään ärsyttävää. Tutkimusten mukaan suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on dramaattisessa laskussa ja se näkyy heijastuvan myös viihdetarjontaan. En tiedä, onko kyseessä syy vai seuraus. Mutta Saara Cantelin ohjaama elokuva Tähtitaivas talon yllä pelasti paljon. Se on herttainen, hauska ja sivistynyt kertomus kolmen eri sukupolven naisen kokemuksista arvioni mukaan vuosilta 1942, 1978 ja 2010. Kummasti maailma muuttuu sukupolvien saatossa. Sääli, että elokuvan näki aikoinaan teatterissa vain 18005 katsojaa ja se tuotti tappiota noin miljoona euroa. Tähtitaivas talon yllä -elokuvan voi vielä muutaman päivän katsoa tästä linkistä https://areena.yle.fi/1-2437648 . Elokuvan tapahtumapaikka on maalaistalo jossakin Savossa. Tarkemmin talon sijaintia ei kerrota, mutta koska filmillä esiintyvä väestö käyttää mie-sanaa, otaksun talon sijaitsevan jossain Savonlinnan itäpuolella. Nimittäin mie-sana ei ole päässyt rantautumaan Kyrönsalmen länsirannalle, koska aikoinaan sillalla on seisonut vartija kirveen kanssa estämässä mie-sanan leviämistä. Kommentit (2)
Rauhallista joulua	24.12.2019, 17:55
Vaikka eilen aatonaattona vielä kirjoitin, miten Riiprästinvästingissä ja Sitkan solassa oli Hööpel-Aapelin kertoman mukaan Turkin sodan aikana verta, kusta ja paskoo poloveen asti, niin siitä huolimatta nyt aattona toivotan kaikille rauhallista joulua. Tavallaan tuo Hööpel-Aapelin kertomus liittyy jouluun ainakin jonkinlaisen aasinsillan kautta, koska hänellä on vastakkainen näkemys sodasta Viktor Rydbergin kanssa. Nimittäin tämän merkittävän ruotsalaisen runoilijan Viktor Rydbergin Ateenalaisten laulussa korostetaan, miten nuorukaisen on kaunista kuolla joukkojen eessä, mutta verestä, kusesta ja paskasta tässä laulussa vaietaan, kun taas Hööpel-Aapel ei näistä olennaisesti sodankäyntiin liittyvistä asioista vaikene. Minusta Viktor Rydberg taas liittyy sikäli jouluuni läheisesti, että Ateenalaisten laulun lisäksi hän on sepittänyt runon Tonttu. Se on joululauluista levollisin ja kaunein. Tosin Rydbergin tontut eivät liity vain jouluun, vaan ne olivat olennainen osa yhteiskuntaa muinakin aikoina. Itsekin uskon, että ainakin täällä Savossa oli vielä vähän aikaa sitten tonttuja, sillä saamelaisia liikkui näissä selkosissa vähin äänin ja turhia huutelematta vielä 1600-luvulla. Luulen, että Pohjolan kansanperinteessä lappalaiset olivat tonttujen esikuvia. Muun Euroopan perinteessä tontut saattoivat olla neanderdahlilaisia, jotka jostain syystä eivät pärjänneet meille, vaan hävisivät muutama tuhat vuotta sitten anhittomiin, vaikka olivat meitä vahvempia ja isompiaivoisia. Tosin jotain jälkiä he jättivät, esimerkiksi vihreät silmäni olen perinyt neanderdahlilaisilta esi-isiltäni. Hiljennymme viettämään joulua kuuntelemalla Viktor Rydebergin Tonttua https://www.youtube.com/watch?v=7VDckHzvlaE. Kommentit (1)
Hööpeli	23.12.2019, 17:58
Sainpa juuri lukija palautetta Hööpeli-Aapelista, josta olen kertonut joskus kauan sitten. Hööpeli- Aapeli eli Aapeli Airaksinen oli vaarini veljen Eemeli Koivistoisen appiukko, joka oli käynyt Turkissa 1870-luvulla Suomen kaartin riveissä silloisissa kriisin hallinta tehtävissä. Aapelia oli jopa haastateltu asian tiimoilta radioon joskus 1930-luvulla, jolloin hän lienee ollut viimeisiä Turkin sodan veteraaneja. Aapelilta oli radiossa kysytty sitäkin, että miten siellä Turkissa oikein selvittiin, niin Aapelin mukaan mitään hätää ei ollut, kun vain muisti pistämään ennen kuin turkkilainen. Aapeli kertoi kyläläisille olleensa sodassa peräti vääpelinä, mutta yleistä tasa-arvoisuutta kannattavat kärkkääläiset eivät uskoneet, vaan väittivät miehen toimineen siellä hööpelinä. Ja niinpä Aapelia alettiin kutsua Hööpeli-Aapeliksi, koska siihen aikaan kaikilla täytyi olla lisänimi. Sotasankari Aapeli Airaksisen maine on kiirinyt jopa Pielavedelle asti, koska siellä on eräs maakuntaa kierrellyt seppä kertonut tapaamastaan Aapelista, jonka kyläläiset arvelivat miehiäkin tappaneen. Asiasta kysyttäessä tämä oli vastannut, että "onhan sitä tullu monelta kiännettyä silimistä taelpuolet piällepäen".  Kun Aapelilta kysyttiin, että mitkä ne olivat Turkin sodassa pahimmat paikat, hän oli kertonut, että "Riiprästinvästinki ja Sitkan sola, siellä oelj verta, kusta ja paskoo polovee myöten". Itse olen ymmärtänyt, että hööpelin puhumisella tarkoitetaan vahvaa liioittelua, ja luulen, että tosi pahoja paikkoja olivat Riiprästinkivästinki ja Sitkan sola, mutta rohkenen epäillä, ettei kummassakaan paikassa ollut sentään verta, kusta ja paskoo ihan polvea myöten. Toisaalta Aapeli Airaksisen näkemys sotatouhuista lienee lähempänä totuutta, kuin esimerkiksi J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa antama kuva. Muuten tarkistin netistä, että hööpeli-sanalla on kielessämme yksi muukin merkitys, mutta koska lapset ja jopa naiset voivat tätä lukea, jätän sen mainitsematta. Kommentit (1)

Halpa halli

22.12.2019, 20:01

Eilen mainitsemassani Pohjoismaiden suurimmassa kuplahallissa istuessani laskeskelin mielessäni, miten paljon tämäkin kaunis turhuus on tullut maksamaan ja kauhistelin hintaa mielessäni ja ihmettelin, ettei Kuopiossa tietääkseni ole ollut kansanliikettä vastustamassa rajallisten veroeurojen käyttämistä moiseen humpuukiin. Arvioin, että hehtaarin suuruinen ja 20 metriä korkea kupla on maksanut ainakin kymmenen miljoonaa euroa. Muistanpa, kuinka vajaat kolmekymmentä vuotta sitten Kuopiossa taisteltiin Kuopio-hallin rakentamisesta urheilijoita varten ja muistanpa senkin, miten silloinen kunnallispolitiikan keskeinen vaikuttajayksilö ja entinen voimistelun olympiavalmennettava liikunnanopettaja Matti Karttunen, SDP, vastusti hallia sen kalleuden vuoksi; arvioitiinhan rakennusprojektin maksavan huikeat kymmenen miljoonaa markkaa. Karttunen valitti kaupungin rakentamispäätöksestä eikä turhaan valittanutkaan, koska hanke lykkääntyi ja maksoi sitten lopulta 100 miljoonaa markkaa, eli kymmenen kertaa enemmän. Karttunen myönsikin olleensa Kuopion kallein valtuutettu. Kaivoin tuossa netistä esille Savon Sanomien jutun uuden ylipainehallin rakentamispäätöksestä ja yllätyin. Ainakin päätöstä tehtäessä hinnaksi arvioitiin vain 3,7 miljoonaa euroa ja vuotuisiksi käyttökuluiksi 80.000 euroa. Uskon jutun olevan totta, koska sen on kirjoittanut Marita Tiihonen, joka on luonnollisesti Kärkkäälän tyttöjä. Kummasti ovat siis rakentamiskustannukset laskeneet kolmessakymmenessä vuodessa, joka on kulunut 100 miljoonaa mummonmarkkaa maksaneen Kuopio-hallin valmistumisesta. Nykyrahassa Kuopio-hallin hinta oli lähes 25 miljoonaa euroa. Kommentit (0)

Maailman suurin kupla

21.12.2019, 17:40

Tänään kävin tutustumassa yhteen Kuopion tärkeimmistä matkailunähtävyyksistä eli Lippumäen uuteen ylipainehalliin, jollaista myös kuplahalliksi kutsutaan. Tavallisesti luotettavasta Savon Sanomat lehdestä luin, että tiettävästi kyseessä on Suomen, ellei peräti Pohjoismaiden suurin kuplahalli. Itse en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö se voisi myös ihan hyvin olla maailman suurin kuplahalli. Kauniisti ja savolaisittain sanoen kupla on hyvin äekee, eli suomeksi sanottuna komea. Lehtitietojen mukaan sen sisään mahtuu kolme normaalia jalkapallokenttää ja ihan vaivatta yksi viralliset mitat täyttävä kenttä, niin että vielä 500 katsojaakin mahtuu kentän reunoille seisoskelemaan. Korkeuttakin on riittävästi, koska kertaakaan ei Kups-MP -ottelun aikana pallo koskettanut kattoon. Kuten tuossa jo paljastinkin, kävin päivällä katsomassa Savon el klassiko-ottelun, eli Kuopion Palloseuran ja Mikkelin Palloilijoiden välisen tiukan väännön. Vaikka vuosikymmenten varrella Kups on menestynyt paremmin, niin mielikuvani on, että joukkueiden välisistä koitoksista MP on voittanut enemmän. Mikkeliläisillä on ollut tarvetta näyttää isoveljelleen. Tasaväkinen ottelu nähtiin tänäänkin, vaikka vastakkain olivat hallitseva Suomen mestari ja sarjatasoa alempana pelaava joukkue. Peli päättyi 2-2, mutta Kups onnistui tasoituksessa vasta ihan loppuhetkillä. Kuopiolaisten puolustukseksi on sanottava, että se pelasi junioripitoisella joukkueella. Syksyn Suomen mestaruuden voittaneita pelaajia ei juurikaan päästetty kentälle. Poikkeus oli Mikko Pitkänen, mutta hän pelasikin mikkeliläisten riveissä Tänään Kups pelasi 13. peräkkäisen tappiottoman ottelunsa. Epäilen, ettei edes FC Barcelona ole pystynyt moiseen. Katsojia seisoskeli kentän reunalla hämmästyttävän runsaasti, vaikka tapahtumaa ei oltu liiemmälti mainostettu. Jos jotain kielteistä pitää etsimällä etsiä, niin jonkinlaiset penkit olisi kentän laidalle saatava ja lisäksi pelialuetta ympäröivän verkon silmäkokoa olisi suurennetava, sillä nykyinen silmäkoko haittaa näkyvyyttä. Kommentit (0)

Isis-miehet Kuopioon	20.12.2019, 19:08
Korkein Hallinto-oikeus on puhunut ja pulinat pois. Ei tule jättisellutehdasta Kuopioon ja siitä luonto kiittää. Paikallinen elinkeinoelämä tosin näyttää olevan kovasti huolissaan kaupungin tulevaisuudesta ja jonkun olisi keksittävä jotakin. Ja minäpä keksin. Elikkä perinteiseen puunjalostusteollisuuteen on pyrittävä panostamaan ja minäpä kerron, miten siihen pitäisi panostaa. Kuopion Itkonniemessä on maailman kauneimmalla paikalla noin kahden hehtaarin kokoinen jykevä ja hyväkuntoinen vaneritehdas vailla järkevää käyttöä, mutta minäpä luulen sille käyttötarkoituksen keksineeni. Nimittäin tv:ssä näytettiin juuri, miten järkyttävissä oloissa vangittuja Isis-miehiä pidetään. Varmasti kaikenlainen väkivaltainen kumousoppi sikiää sellaisissa oloissa. Kurdit ovat köyhiä ja sodan runtelemia, joten meidän rikkaiden on heitä autettava. Esitänkin, että muutama tuhat Isis-vankia siirretään Itkonniemen vaneritehtaan tiloihin maisemavankilaan kärsimään elinkautistaan. Suomi on ylpeä siitä, että meillä on melkein maailman paras koulutusjärjestelmä, mutta siitä vaietaan, että meillä on maailman paras vankeinhoitojärjestelmä. Kuopiossa on pitkät vankileiri- ja vankilaperinteet. Luulen, että kansainvälinen yhteisö olisi valmis maksamaan kunnon korvauksen siitä, mikäli Kuopio tarjoutuisi huolehtimaan surkeissa oloissa viruvista Isis-miehistä. Kommentit (2)
Ainakin melkein uukuniemeläinen kulttuuripersoona	19.12.2019, 19:04
Arvostettu kirjailija Sirpa Kähkönen oli eilen Kuopion kaupungintalolla kertomassa aiheesta Asiakirjasta tarinaksi. Ja hyvin kertoikin, koska hänellä on erittäin sujuva suullinen ulosanti toisin kuin monilla kirjailijoilla, joista on tullut kirjallisen ilmaisun taitajia, koska puhekyky on rajallinen. Vaikka Kähkönen on syntynyt Kuopiossa, hän kertoi olevansa osittain karjalaisevakkoja, koska isän suku on Sortavalan Kalattomasta. Tutkiskelin sanottua sydämessäni ja pyysin esitelmän jälkeen puheenvuoroa, jonka heti myöskin sain ja ihmettelin, että miten ihmeessä Sortavalassa voi olla Kalattoman kylä, kun sellainen on myös Uukuniemen menetetyllä alueella. Koska minulla ei ollut mahdollisuutta kiduttaa, niin Kähkönen ei suostunut muuttamaan näkemystään sukunsa alkuperästä, vaan vakuutti olevansa isänsä puolelta nimenomaan Sortavalan Kalattomasta.   Ehkäpä on sitten niin, että myös Sortavalassa tai pikemminkin Sortavalan maalaiskunnassa on myös Kalattoman kylä. Itse en sellaista kuitenkaan kartasta löytänyt, kun asiaa myöhemmin tutkin. Sen sijaan Uukuniemen Kalattoman löysin ja paljastuipa netistä, että sillä kylällä on ennen sotia asunut Kähkösiä. Vaikka uukuniemeläisten kulttuurihenkilöiden luettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin epäilen luetteloon löytyneen uuden suuren nimen. Tässä yhteydessä korostan vielä sitä, että olen tutkimuksissani päässyt siihen vaiheeseen, että uskon runoilija Arja Tiaisen, jonka sanoittama Paratiisi oli jossain vaiheessa radion suosituin kappale heti Maamme-laulun jälkeen, olevan uukuniemeläistaustaisen kulttuuripersoonan. Kommentit (0)
Mikä kasakoita niin kovasti naurattaa?	18.12.2019, 18:58
Taiteentutkijoiden mukaan eilen esittelemässäni Ilja Repinin maalauksessa ilmenevät kaikki naurun muodot railakkaasta selkäkeikkahohotuksesta vaisuun satiiriseen hymähdykseen. Lisäksi maalauksen kerrotaan sisältävän itsevaltiuden vastaista tasa-arvoajattelua ja demokratian ihailua. Itselläni on kuitenkin käsitys, etteivät ainakaan nykyään Venäjällä vaikuttavat kasakkayhteisöt ole kiihkeitä demokratian tai vapauden kannattajia. Nykyajan kasakoita ei ymmärtääkseni voi pitää erityisen punavihreinä kansainvälisesti suuntautuneina feministeinä. Kaikkitietävä Wikipedia tietää myös kertoa, mikä maalauksen miehenpuolia niin kovasti huvittaa. Kasakkajoukkion hilpeyden aihe on heidän porukalla laatimansa kirje Turkin sulttaanille, joka tarinan mukaan on sanomaltaan seuraava: Zaporižžjan kasakoilta Turkin sulttaanille!   Te, turkkilainen perkele ja perkeleen kirottu veli ja ystävä, Luciferin itsensä sihteeri. Mikä pirun ritari te olette, kun ette pysty edes nujertamaan siiliä paljaalla perseellänne. Paholainen paskoo ja teidän armeijanne syö. Te, te nartunpenikka, ette tee alamaisia kristityistä pojista; me emme tunne pelkoa armeijaanne kohtaan, maalla ja merellä me taistelemme teitä vastaan ja naimme äitiänne.   Te Babylonian lakeija, Makedonian kärrynkorjaaja, Jerusalemin oluenpanija, Aleksandrian lampaannussija, Suuremman ja Pienemmän Egyptin sikopaimen, Armenialainen sika, Podolialainen rosvo, Tataarikunnan portto, Kamjanetsin hirttomies, ja koko maailman ja maanalaisen narri, idiootti Jumalan silmissä, käärmeen pojanpoika ja kouristus kullissamme. Sian kärsä, tamman perse, teurastamon piski, ristimätön harjas, nussikaa äitiänne!   Näin julistavat zaporogit, senkin lurjus. Te ette pääse edes paimentamaan kristittyjen sikoja. Me päätämme tähän nyt, koska me emme tiedä aikaa emmekä omista kalenteria; kuu on taivaalla, vuosi on kirjassa, päivä on sama täällä kuin se on sielläkin; siksi voitte pussata persettämme!   Yliatamaani Ivan Sirko, koko zaporogiporukan puolesta.    Kommentit (3)