Ristlahden venäläinen muistomerkki	16.01.2018, 18:43
Tavallaan tämä on hyvin ajankohtainen maamme itsenäistymiseen liittyvä kuva. Viime syksynä rajan takana käydessäni törmäsin tähän hämmästyttävään Ristlahden taistelun muistomerkkiin ymmärtääkseni Uukuniemen luovutetulla alueella. Uukuniemen kirkonmäellä seisoo toinen saman kahakan muistomerkki, mutta näköjään vuonna 2014 on vastaava pystytetty myös Venäjän puolelle oikealle tapahtumapaikalle. Vaikka muistomerkin tekstit ovat valtaosin venäjää, uskon suomalaisten olevan hankkeen takana, sillä venäläisillä ei juuri syytä muistella tätä sotahistoriallista selkkausta. Kiven kuvat ovat juuri samoja, mitä on Uukuniemen kirkonmäelle vuonna 1982 pystytetyssä paadessa, joten epäilen, että ne on siirretty nykyaikaisen tietotekniikan keinoin. Uukuniemellähän kuvat ovat pronssia ja ne ovat peräisin 1930-luvun lopulla Ristlahdelle pystytetystä muistomerkistä, jotka käsittääkseni Moskovan rauhansopimuksen artikloita väljästi tulkiten evakuoitiin rajan tälle puolelle. Ristlahden taistelu käytiin vuonna 1614 ja sen seurauksena Laatokan Karjala siirtyi Lännen etupiiriin. Sillä seikalla oli maamme myöhemmän kehityksen kannalta suuri merkitys. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, suomalaisten lukutaitoaste oli yksi Euroopan ja koko maailman korkeimmista, mutta venäläisten lukutaito oli maanosan huonoimpia. Se oli yksi selitys Suomen itsenäistymiselle. Nykyään muuten Pisa-tutkimuksen mukaan venäläislapset ovat sen sijaan suomalaisia parempia lukijoita. Kiitos siitä, että Laatokan Karjala jäi Lännen etupiiriin, kuuluu Hannu Munckille ja hänen sotilailleen,  joiden ansiosta Ristlahden kahakka päätyi luterilaisten voittoon. Evankelis-luterilainen kirkko on satoja vuosia kannustanut alamaisiaan kirjan ääreen, kun taas ortodoksipuolella lukutaitoa ole ei pidetty niin kovin tärkeänä asiana. Ristlahden taistelussa Idän joukkoja johti karjalainen sissipäällikkö Maksima Räsänen, josta asiasta voisi päätellä, että kyseessä taisi pitkälle olla savolaisten ja karjalaisten välinen koitos, koska uskon Hannu Munckin joukoissa olleen vankan savolaisedustuksen. Vähän Ristlahden tapauksen jälkeen suuri osa alkuperäisistä karjalaisista läksi evakkoon Tverin Karjalaan melkein tuhannen kilometrin päähän ja siellä pagistaan vieläkin karjalan kielellä. Sen sijaan Uukuniemellä viännetään seleväksi savoksi, sillä Savonlinnan suunnasta vyöryneet imperialistiset renkipojat valtasivat pitäjän 1600-luvulla. Kommentit (0)
SM-hiihdot 1963	15.01.2018, 18:53
Innostuin viikonlopun SM-hiihtojen innoittamana selaamaan nettiä etsiessäni vanhoja kisatuloksia ja suureksi ilokseni löysin Suomi-Filmin uutispätkän vuoden 1963 Suomen mestaruuskisoista. Siitä ilmenee eittämättä, että ennen sauvottiin huomattavasti näyttävämmin kuin nykyään, jolloin kilpahiihto lähinnä pelkkää sätkyttelyä. Tosin maisemat vaihtuivat entisajan hiihtäjiltä huomattavasti nykyistä hitaammin, vaikka lumi pöllysikin muinoin ankarammin. Mäkihypytkin olivat uljaampaa katseltavaa. Silloin mäkihyppyä harrastivat oikeat raavaat aikamiehet; nythän se on pelkästään aliravittujen pikkupoikien ilmavirtausten mukana tapahtuvaa liitelyä. Jostain syystä miesten hiihtomatkojen loppuajat olivat kuitenkin vuonna 1963 noin kaksi kertaa nykyistä huonompia, eli 50 kilometrillä voittaja hätyytteli silloin 3 tunnin maagista haamurajaa ja naisten vitosella viivyttiin yli 20 minuuttia. Mäkihypyssä haamuleiskautukset saattoivat ylittää nippanappa 60 metriä.Nykyäänhän mäkihypyn maailmanennätys on muistaakseni 253,5 metriä. Tarkastakaa itse, miten vuonna 1963 talviurheilutapahtumat olivat rehdimpiä ja mieltä ylentävämpiä kuin nykyään. Meitä kaikkia suonenjokelaisia hiihtourheilun ystäviä elähdyttää lisäksi se, että Hiihto-Niilo Väisänen, Suonenjoen Vasama, on viidelläkympillä ihan kärkiporukoissa ja vilahtaa kuvassakin. Katsokaa vaikka itse: http://www.elonet.fi/fi/elokuva/134900 Kommentit (0)
Kenttäpiispa ja Tabe	14.01.2018, 19:18
Yleensä väitöskirjat ovat huumorinpuolesta vähän kuivanpuoleisia, mutta Pekka Niirasen väitöskirjaa Kekkosen ja kirkon suhteesta lukiessani jouduin päästämään yhden selkäkeikkanaurun. Nimittäin kenttäpiispan virkaa täytettäessä joskus iloisella 1960-luvulla paljastui, että kenttäpiispaehdokas Yrjö Massalla ja aikansa kohukaunottarella Tabe Slioorilla saattoi hyvinkin olla suhde. Tosin täyttä varmuutta asiaan ei saatu ainakaan suhteen syvyyden suhteen. Nimittäin arvovaltaisessa Jallu-lehdessä julkaisemassaan muistelmasarjassa Miehet ja minä Slioor paljastaa seuraavan otteen kirjeestä, jonka eräs herra, josta käytetään nimitystä "George, teologian tohtori, pastori" oli vihreällä musteella kirjoittanut mielitietylleen ja jonka jostain syystä arveltiin lähteneen kenttäpiispaehdokkaan kynästä: "Teidän kiehtovan olemuksenne tuntu, Teidän ihonne tuoksu. Se tuo entistä elävämpänä mieleeni ne hetket, jolloin Te olitte minua niin lähellä - hyvin lähellä, jolloin me molemmat värisimme onnesta painautuessamme toisiamme vastaan kuitenkin onnen täyttymyksen maljaa pohjaan saakka juomatta - jolloin Teidän ihanilta huuliltanne kuulin niin kuumana, polttavana, sykähdyttävänä, huumaavana, unohtumattomina helliä kuiskauksia." Kauniistipa siinä lemmestä luriteltiin. Arveluttava piirre kirjeessä on se, että Yrjö Massa oli jo naimisissa toisella taholla. Kekkonen oli kuitenkin vapaamielinen mies eikä tapaus estänyt Massan valintaa kenttäpiispaksi. Korkeintaan se oli vain vähän hidaste sotilaskielellä ilmaistuna. 60-luku oli iloista aikaa; nythän jo piispan muutaman kokis-pullon osto synnyttää iltapäivälehdissä isot lööpit ja jopa poliisitutkintaa vaaditaan, vaikka luulisi poliiseilla olevan tärkeämpääkin tutkittavaa. Ainakin Aarnion ja Ulvilan tapaukset ovat vielä lopullisesti selvittämättä. Kommentit (0)
Henkinen valmennus	13.01.2018, 18:45
Suomalaiset johtajat ja urheilujohtajat ovat yleensä hyvin jämäköitä ja se on hyvä se ja silläkin normaalitilanteissa pärjää, mutta urheilujohtaja Kustaa Levälahti oli jämäkkyyden lisäksi myös taitava henkinen valmentaja. Jääkenttien Nurmeksi kutsuttu Clas Thunberg hermoili niin kovasti Chamonixin talviolympialaisissa vuonna 1924, ettei pystynyt enää syömään eikä nukkumaan. Kuultuaan vaikeasta tilanteesta Levälahti kertoo menneensä Thunbergin luokse ja sanoneensa vain yksinkertaisesti, että "sie syöt ja makkoot ja sillä hyvä." Se henkinen valmennus auttoi  ja valmennettava voitti kisoista kolme kultaa. Yhteensä Thunberg voitti urallaan viisi olympiakultaa, mutta enemmänkin hän olisi todennäköisesti voittanut, mutta hän ei suostunut kilpailemaan Lake Placidin kisoissa, koska siellä luisteltiin yhteislähtökilpailuina, joita Thunberg ei hyväksynyt, kuten ymmärrettävää onkin. Aina Levälahden psykologiset taidot eivät riittäneet, vaan hän joutui turvautumaan myöskin lääkitykseen. Antwerpenin olympialaisissa Oitin Kanuuna Elmer Niklander hermoili ennen kilpailua niin, että Levälahti katsoi parhaaksi juottaa hänelle viime tipassa puolipulloa konjakkia ja se auttoi. Niklander heitti voittotuloksen hyvin hilpeällä mielellä jo ensimmäisellä kierroksella. Levälahden oivallista psykologista silmää osoittaa se, että Niklander olisi halunnut koko pullon mukaansa kilpailupaikalle, mutta siihen joukkueen johtaja ei suostunut. Hopealle sijoittunut Armas Taipale oli kisan jälkeen katkera, koska hänelle ei voittolääkettä oltu tarjottu. Kommentit (0)
Kustaa Emil Levälahti	12.01.2018, 18:38
Ja taas löytyi oivallinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille. Nimittäin suuren suomalaisen urheilu- ja yhteiskuntavaikuttaja Kustaa Emil Levälahden elämä on vielä perusteellisesti selvittämättä. Kiveen hakattujen-sarjan viimeisimmästä osasta löytyy muutama mielenkiintoinen tieto Levälahdesta, mutta paljon asioita on vielä tutkimatta. Taustatiedoiksi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille kerron sen verran, että Kustaa Levälahti syntyi 1882 Rantasalmella suutari Taavetti Kämäräisen ja neiti Klaara Mullin ilmeisesti aviottoman rakkauden hedelmänä. Eräs kylän talollinen turvasi kuitenkin jostain syystä Kustaan Mullin, jolla nimellä hänet aluksi tunnettiin, ylläpidon ja tämä opiskeli itsensä vallan yliopistossa voimistelunopettajaksi. Sosiaalisen nousun myötä Kustaan nimikin vaihtui Mullista Levälahdeksi, ilmeisesti mies kyllästyi alituiseen mullitteluun ja kullitteluun. Ilmeisen lahjakas Levälahti kohosi yhteiskunnassa tärkeäksi vaikuttajaksi ja organisaattoriksi. Urheilupuolella hän kunnostautui ennen kaikkea maamme olympiajoukkueiden pitkäaikaisena johtajana ja Vierumäen urheiluopiston johtajana. Lisäksi hänellä oli tärkeitä tehtäviä urheiluelämän ulkopuolellakin. Hän oli mm. mukana organisoimassa vuonna 1918 Varkaudessa ns. Huruslahden arpajaisia, joissa punikeiksi luokiteltuja Ahlströmin työmiehiä järjestettiin Huruslahden jäälle riviin ja tietty määrä arvottiin tarinan mukaan ammuttaviksi. Ainoastaan osa voitiin ampua, koska sahan toiminta olisi muuten kärsinyt kohtuuttomasti. Seuraavan sodan aikaan Kustaa Levälahti toimi aluksi suomalaisen SS-pataljoonan yhdysupseerina. Tietoa ei ole siitä, oliko hän myös SS:n-jäsen ja vannoiko hän uskollisuuden valan Hitlerille, kuten asia vaati. Sitten Levälahti siirtyi Itä-Karjalaan keskitysleirin päälliköksi. Ne leirit eivät olleet mitään virkistysleirejä asiakkailleen. Mahdollisen väitöskirjan tekijä voisi selvittää varsinkin sen, oliko Huruslahdelle, SS-joukoissa ja keskitysleirillä johtajana toimimisella vaikutusta myös maamme urheilukulttuurin kehittymiseen. Senkin itsensä pöhköksi lukenut lisenssi voisi selvittää, oliko rantasalmelainen Kustaa Levälahti Pekka Lipposen esikuva. Jotkut asiantuntijat tosin väittävät, että Lipposen esikuva oli eräs Korhonen-niminen maanviljelijä. Kommentit (1)

Mäkiviikot	07.01.2018, 17:30
Tällä kertaa en seurannut lainkaan Keski-Euroopan mäkiviikkoja. Lehdestä luin, että paras suomalainen oli kokonaiskilpailussa sijalla 52 ja pari muutakin hyvää sijoitusta poikamme saivat.  Ennen muinaisessa nuoruudessani mäkiviikot tarjosivat huikeita tunne-elämyksiä ja jännitysnäytelmiä. Suurin jännitysnäytelmä nähtiin silloin, kun tv-selostaja Kukkos-Anssi katosi kesken mäkiviikkojen ja Suomen kansa pelkäsi jo pahinta. Anssi löytyi sitten lopulta kuitenkin ja niin syntyi kieleemme monimerkityksellinen sanonta "viettää mäkiviikkoja". Tv-selostajilla on ollut, kuten eilinenkin tarinani Seppo-nimisestä tv-selostajasta jo kertoi, paha tapa käyttäytyä todella sopimattomasti. Sen sijaan radioselostajat ovat aina hoitaneet asialliset hommat, vaikka välillä on oltukin kuin Ellun kanat. Radion viihdetoimittaja Markus Similän muistelmat  vahvistavat asian. Similä kertoo muistelmissaan, kuinka myös hän oli seuraamassa Cortinan olympiakisoja vuonna 1956. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan itseään reellä ihaillakseen vuoristonäkymiä. Kuinka ollakaan hän näki jonkun miehen väsyneen lumihankeen. Koska oli kylmä, Similä pelkäsi jo pahinta. Mutta reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli ruotsinkielinen urheiluselostaja Enzio Sevon. Tämä ymmärsi vielä sen verran maailman menosta, että sairaalan sijaan vaati pääsyä radioselostamoon, ja täytyihän siihen suostua. Selostamossa mies terhistäytyi ja alkoi suorassa lähetyksessä kertoilla päivän urheilutapahtumista kuulijoiden mukaan kauniilla ja jäntevällä ruotsinkielellä. Selostuksen jälkeen mies oli sitten taas aivan vetämättömässä kunnossa. Kun Similä ihmetteli asiaa, neuvoi Sevon kollegaansa: “Nuori mies! Urheiluselostaja tarvitsee kolme asiaa. Ensiksi: hemmetin kovaa kuntoa! Toiseksi: teräksenlujaa rutiinia! Kolmanneksi: teräksenlujaa itseluottamusta!” . Pekka Tiilikaisen elämäkertateoksessa Paavo Noponen kertoo, kuinka Pekka ja Enzio Sevon joivat kerran kahdessa viikossa 12 litraa pirtua ilman että se mitenkään heikensi miesten työtehoa tai että kuuntelijat olisivat huomanneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Noposen mukaan suoritus on aivan uskomaton ja sen pitäisi kelvata Guinnesin ennätysten kirjaan osoituksena Suomen radiomiesten poikkeuksellisen lujasta fysiikasta ja psyykestä. Urheilu- ja tilastomies Noposen mukaan määrä vastaa kahta kokonaista ja yhtä seitsemäsosaa Koskenkorva-pulloa miestä kohti päivittäin. Kommentit (0)
Talvisodan hengessä	06.01.2018, 18:16
Paljon sanomatta jäi Urheilu-Suomen urheiluselostajista kertovassa jaksossa. Itselläni olisi esittää paljonkin täydentäviä lisäkysymyksiä. Ohjelmassa kuultiin asiantuntijana arvostettua entistä radioselostajaa Seppo Kannasta ja itse toivoin, että häneltä olisi kysytty vaikkapa sitä, mitä mieltä hän on Paavo Noposen Tiilikais-Pekka-kirjassa kerrotusta sattumuksesta. Sattumuksen taustalla on se, että Noponen korostaa kirjassaan pitkin matkaa sitä, että vaikka Pekan kanssa liikuttaessa ei aina pystytty pitäytymään päihteettömään elämään, niin siitä huolimatta taistelijapari Noponen-Tiilikainen käyttäytyi aina herrasmiesmäisesti. Sen sijaan nuoremmilta se ei aina onnistunut, ei ainakaan tv-selostajapuolella. Kerrankin Leningradissa hotelli Europeiskajassa Paavo ja Pekka heräsivät yöllä käytävältä kuuluvaan hirveään suomenkieliseen karjuntaan: "Älkää perkele puristako ranteista! Mä olen pieni mutta vahva! ... Koetettihan te tullatalvisodassakin, mutta... perkele, minua ei puristeta! ....Ei mitään harashoo kun irti!" Lopuksi huuto peittyy valtavan kokoisen hissipeilin särkymisen synnyttämän helinään. Kun radiomiehet uskaltautuvat kurkistamaan, mitä on tapahtumassa, näkevät he, että kaksi karhumaista miliisiä on siellä vain saattelemassa erästä Seppo-nimistä TV-selostajaa huoneeseensa nukkumaan. Kommentit (0)
Martti Jukolan seksuaalinen suuntautuneisuus	05.01.2018, 19:16
Teeman maamme urheiluhistoriaa luotaavassa sarjassa Urheilu-Suomi käsiteltiin viimeksi maamme urheiluselostuksen historiaa. Asian erikoisasiantuntijana kuultu Finlandialla juuri palkittu kirjailija Juha Hurme ihasteli ihan aiheesta yleisradion ensimmäisen urheiluselostaja Martti Jukolan haltioitunutta tyyliä. Hän kertoi Jukolan kuvailleen selostuksissaan miesurheilijoiden vartaloiden kauneutta siihen malliin, että epäili, ettei Jukolan seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ole ihan täyttä varmuutta. Rohkenen olla Hurmeen kanssa eri mieltä asiasta. Martti Jukolan seksuaalisesta suuntautuneisuudesta antavat luotettavan kuvan eräät poliisitutkinta-asiapaperit. Nimittäin jo radiotoiminnan alkuvuosilta löytyy kuulustelupöytäkirja, josta voi lukea, kuinka kieltolain aikaan Yleisradion ensimmäinen urheiluselostaja tohtori Martti Jukola aiheutti melkoisen skandaalin, kun poliisi sattui pysäyttämään pääselostajan ohjastaman raskaasti kuormatun reen, joka oli matkalla urheilutoimittajien pikkujoulupaikalle. Poliisitutkintapöytäkirjan mukaan reestä löytyi suuri määrä pirtukanistereita ja lisäksi vielä epämääräisenoloinen naisenpuoli.Pojathan ovat poikia, vaikka he olisivat urheilutoimittajia. Urheiluhistorian tutkijoiden pitäisi kiireesti selvittää asiapapereissa mainitun epämääräisenoloisen naisenpuolen henkilöllisyys ja se, miten hän kytkeytyy maamme kilpaurheiluun. Runoudesta väitellyt tohtori Martti Jukola oli selostajan ammatissaan loistava. Ikävä kyllä miehen uran katkaisi sairastuminen alkoholismiin, mikä vei hänet ennenaikaiseen hautaan heti Helsingin olympialaisten jälkeen vasta 52-vuotiaana. Työnsä hän hoiti kalvavasta sairaudestaan huolimatta yleensä mallikkaasti. Jukola oli ilmiömäisen nopea puhuja ja ehkäpä kuuntelijoidenkin kannalta on vain hyvä, että selostaja on vähän juttutuulella. Kommelluksitta tosin ei Jukolakaan sairautensa vuoksi selvinnyt. Oslon olympialaisten näytöslajina oli jääpallo. Ruotsin ja Norjan välisen ottelun edellä selostaja tunsi vatsahermojensa reistailevan ja niinpä hän lääkinnällisistä syistä sulkeutui selostuskoppiin viskipullo eväänään. Selostus onnistui muuten ihan hyvin, mutta ottelun loppupuolella Jukola alkoi nähdä pelikentällä myös suomalaisia pelaajia. Vaikka senhän ei pitäisi olla mikään puute, sillä tokihan Suomessa ylipäätäänkin seurataan urheilutapahtumia ikään kuin sinivalkoisten silmälasien läpi. Kommentit (0) Karttulalaisia mestariurheilijoita 11.01.2018, 17:53 Lukaisinpa tuossa Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjoittaman Urheilun nousuja ja laskuja, jossa läpi käydään eräiden maamme urheilijoiden urheiluvaikuttajien elämäntarinoita. Tämä kirja on laskujeni mukaan noin neljäs teos, joka perustuu miesten Yleisradiolle tekemään mainioon Kiveen hakatut-sarjaan. Tällä kertaa pisti kirjassa silmääni karttulalaisten urheilijoiden näkyvä rooli, olenhan itsekin melkein karttulalainen. Kaikki suomalaiset, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät luonnollisesti Aulis Rytkösen, joka on yksi maamme jalkapalloilun kirkkaimmista tähdistä. Rytköstä pidetään kuopiolaisena, mutta kyllä hän syntyi Karttulan Syvänniemellä. Minusta eniten Rytkösen arvostuksesta kertoo, että nykyään Kupsin ja Hjk:n ottelujen kahdeksannella peliminuutilla katsojat spontaanisti osoittavat Rytköselle kunnioitusta seisomaan nousten minuutin kestävillä aplodeilla. Aalishan pelasi uransa aikana numerolla 8 sekä Kupsissa että Hjk:ssa. Huonommin karttulalaisista mestariurheilijoista muistetaan Eevi Huttunen. Hänkin syntyi Karttulassa, vaikka muutti kypsemmällä iällä Kuopioon. Eevi Huttunen voitti yhteispisteissä luistelun maailmanmestaruuden 1951 Eskilstunassa ja olympiapronssia 38-vuotiaana Squaw Valleyssä  1960 3000 metrillä. Hänet valittiin neljänä vuotena maamme naisurheilijaksi, joka on melkoinen saavutus, koska naishiihtäjämme olivat niihin aikoihin maailman parhaita. Eevi Huttusen nimi muuttui urheilu-uran jälkeen naimisiinmenon seurauksena Eevi Piriseksi. Hän kuoli reilut pari vuotta sitten 93-vuotiaana ja testamenttasi suuren osan huomattavasta omaisuudestaan Karttulan nuorisotyölle sekä Kuopion Luisteluseuralle. Ongelmallista testamentin täytäntöönpanossa on se, että Karttula liitettiin Kuopioon vuoden 2011 alussa. Kommentit (0) BKT ja HDI 10.01.2018, 19:32 Ihmetyttää tuo Pietarin kaupungin autojen määrä ja laatu. Määrä ihmetyttää siksi, että kaupungissa on loistavasti toimiva halpa metro eikä yksityisautolle pitäisi olla juurikaan tarvetta. Mutta tarvetta kuulema on, koska venäläiset ovat suomalaisten lailla kesämökkikansaa eikä mökkeily tahdo onnistua ilman omaa autoa. Autojen laatu ihmetyttää, koska pietarilaisilla näyttää olevan varaa parempiin autoihin kuin suomalaisilla, vaikka keskipalkka on Venäjällä järkyttävän pieni, eli noin 500 euroa kuussa ja keskieläke on alle 200 euroa, eli ihan käsittämättömän vähän. Venäjällä on jopa Kiinaa pienemmät palkat. Palkkataso hämmästyttää sikälikin, että Venäjän BKT/asukas on sentään 17.000 euroa vuodessa eli noin 40 % Suomen tasosta. Baltian maissa BKT on asukasta kohti pienempi kuin Venäjällä, mutta käsittääkseni palkat ja eläkkeet ovat Virossa, Latviassa ja Liettuassa kuitenkin jokseenkin järjelliset Venäjään verrattuna Venäläisen elämän laatu on sitä mittaavan HDI:n mukaan maailman 200 valtion joukossa sijalla 50. Suomalaiset ovat sijalla 24. Itänaapureiden elämän laatu on alhaisempi kuin vaikkapa Baltian maissa, vaikka baltit ovat BKT:llä mitattuna köyhempiä. Itse epäilen, että Venäjällä palkkatulot ovat suhteellisen pienet, mutta pääomatulot ja yrittäjävoitot ovat kansantalouden tulonmuodostuksessa sen sijaan suuret. Venäjällä kannattaa olla rikas liikemies, koska tavallisella työnteolla ei todennäköisesti pääse rikastumaan. Yksi selitys Pietarin hienoihin autoihin on myös se, että ainakin hyvien tarinoiden mukaan melkein kaikki Venäjän kansantalouden rahat kulutetaan Pietarissa ja varsinkin Moskovassa. Moskova lienee nykyään yksi maailman kalleimmista kaupungeista eikä sielläkään tule toimeen pienellä palkalla. Nettikirjoittelun mukaan sihteeriäkään ei Moskovassa saa alle 4000 euron kuukausipalkalla. Kommentit (0) Lamborghini 09.01.2018, 18:18 Harva on se suomalainen, joka ymmärtää Pietarin matkallaan pistäytyä nykytaiteenmuseossa Erartassa, joka on sikäläinen Kiasman vastine, tosin paljon suurempi, koska suurvalloilla on suurvaltojen vehkeet. Itse kuulun harvoihin suomalaisiin Erartan  vakioasiakkaisiin, vaikka en kuvataiteesta mitään ymmärrä, josta osoituksena on se, että olen tiettävästi ainut, joka on jäänyt piirustuksesta laiskanläksylle, kun en osannut vaahteranlehteä oikein hahmottaa paperille enkä osaa vieläkään. Tällä kertaa Erartassa oli mm. Lamborghini-autojen näyttely. Merkkihän on suomalaisille hyvin tuttu, koska maahamme on tuotu ainakin kolme tällaista kalliimman puoleista ajoneuvoa, joiden omistajina ovat olleet Rytsölän veljekset ja Vesa Keskinen. Pietarissa näkee muuten ökyautoja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, mutta Ladoja on siellä vähemmän. Itse bongasin kaupungin liikennekaaoksessa yhden perinteisen Ladan, ehkä minulle tuntemattomia moderneja Lada-malleja on enemmän. Lamborghini on tunnettua italialaista muotoilua ja minustakin, joka en tyylikkyydestä paljoa ymmärrä, hyvin tyylikäs, vaikka itse en kyllä sellaista huolisi. Sen yllättävän tiedon näyttelystä  löysin, että tehtaan perustaja herra Lamborghini aloitti uransa valmistamalla aluksi äärimmäisen kömpelön näköisiä traktoreita, mutta siirtyi myöhemmin urheiluautoihin. Nykyään on vaikea uskoa, että traktorimiehet siirtyivät suoraan urheiluautoihin, yhteisiä komponentteja löytyy laitteista hyvin vähän. Volvokin on valmistanut sekä traktoreita että autoja, mutta se ei ole yllättävä tieto, koska kyllä Volvo-autoissa on mielestäni paljon traktoriin viittaavia piirteitä. Lamborghini-näyttelyyn voi tutustua tästä linkistä: https://www.erarta.com/en/calendar/exhibitions/detail/e5ff4d92-6620-11e7-8be6-8920284aa333/ Kommentit (0) Rukkas-Antti 08.01.2018, 21:49 Radiotoimittaja soitteli Kuopion Tammimarkkinoiden tiimoilta ja halusi keskustella kanssani Miss-Mariasta. Kuten kaikki varmasti tietävät ja kuten isot pojat ovat minulle kertoneet, Miss-Maria oli Kuopion Tammimarkkinoiden vakiokalustoa käsittääkseni vuosikymmeniä. Isojen poikien mukaan hän vietti 50-vuotistaiteilijajuhlaansa henki huuruten vähissä vaatteissa erityisessä hänelle varatussa alastomuustanssiteltassa vuonna 1992. Jouduin kertomaan toimittajalle, että vanhana konservatiivisena herrana en ole koskaan nähnyt Miss-Mariaa elävänä luonnossa, mutta kuullut olen hänestä isoilta pojilta sitäkin enemmän. Sen sijaan neuvoin toimittajaa tekemään jutun Uukuniemellä syntyneestä Rukkas-Antista ja jopa haastattelemaan häntä. Rukkas-Antti, kuten kaikki varmaankin muistavat, oli Suomen helppoheikkien kuningas, joka myös kuului vuosikymmeniä Tammimarkkinoiden vakiokalustoon. Etsin netistä Rukkas-Antin yhteystietoja, mutta niitä on vaikea löytää, koska kunnon liikemiehen tavoin, hän karkasi vankilasta kesken tuomion ja katosi tiettävästi Uudelle Mantereelle. Kaikki tietävä Wikipedia kertoo Rukkas-Antista seuraavaa: Rukkas-Antti, oikealta nimeltään Urho Aadolf Albert Kuronen, (s. 13. toukokuuta 1924 Uukuniemi) oli suomalainen markkinoiden helppoheikki. Hän toimi muun muassa Kuopion Tammimarkkinoilla, jossa helppoheikit ovat perinteisesti olleet osa yleisötapahtumaa. Rukkas-Antti oli taitava sanankäyttäjä olematta rivo. Hän muun muassa kohdisti hyväntahtoista pilantekoaan asiakkaita kohtaan. Hän kauppasi muun muassa työrukkasia ja paristoja. Hänen tunnusmerkkinään oli asemapäällikönlakki, jota hän nimitti ”pääkassaksi” ja laittoi sinne suurieleisesti suurimmat setelit. Lahtelainen.net-blogin mukaan Rukkas-Antti kävi Lahden markkinoilla 1950- ja 1960-luvulla. Kuronen joutui sotaan 18-vuotiaana. Hänen kauppamiesuransa sai vauhtia, kun hän osti kirjansitomon Keravalta. Sitä kautta – nahkakansien hukkapaloista – syntyi rukkastuotanto. Kuronen on omistanut Pertunmaan Kuortissa tuotantohallin. Kuronen oli kansanedustajaehdokkaana Kymen vaalipiirissä vuoden 1983 eduskuntavaaleissa SMP:n sitoutumattomana ehdokkaana. Hän sai 1 658 ääntä eli puolueessaan toiseksi eniten, ja hänestä tuli kansanedustajaksi valitun Urpo Leppäsen varamies. Kurosen ammatti vaalilistoissa oli toimitusjohtaja ja kotipaikka Järvenpää. Vaalimainoksissa hänellä oli päässään asemapäällikönlakki. Kuronen on ollut myös Suomen Yksityisyrittäjäin Puoluejärjestön puoluesihteerinä. Kuronen sai ehdottoman vankeusrangaistuksen 1980-luvulla Tuusulan kihlakunnanoikeudessa. Alibi-lehden (12/1988) jutun mukaan hän kärsi rangaistustaan Katajanokan vankilassa, mutta pakeni kärsittyään puolet kahden vuoden tuomiostaan. Hovioikeus oli määrännyt Kurosen vapautettavaksi, mutta hän uskoi, että hovioikeuden käsittelyssä tuomio olisi vielä noussut. Hän pakeni ”Suureen Länteen”. Alibin mukaan Kuronen on kirjoittanut muistelmat, joita hän aikoi markkinoida Suomeen. Muistelmien toisen osa nimi on lehden mukaan Tuliko Suomesta polliisivaltio. Kommentit (0)
Rasputinin henkilökohtainen ase	04.01.2018, 19:13
Yleensä venäläismuotoilua arvostetaan vain, jos kyseessä on posliiniastia- tai sinkkiämpärituotanto, mutta hyvin on naapuri onnistunut myös konjakkipullomuotoilupuolella.  Maailman tunnetuin venäläinen kestokulutushyödyke Kalashnikov on valjastettu myös konjakkikaupan palvelukseen, kuten kuva todistaa. Karjalan tienvarsien metsäkauppiaat ovat keksineet kuvan esittämän hittituotteen ja niinpä seurueemme lähes joka jätkällä oli paluumatkasta  henkilökohtainen konjakkikalashnikov kainalossaan. Missään en ole törmännyt yhtä laadukkaaseen asiakaspalveluun kuin Karjalan metsämarkettien pk-yrittäjien kanssa asioidessani ja niinpä minäkin vanha raittius- ja rauhanmies suostuin moraalisesti arveluttavaan hankintaan. Suomalaisten kauppojen henkilökunta voisi hyvällä syyllä käydä opintomatkalla metsämarketeissa oppimassa hyvää asiakaspalvelua. Kalashnikov-pullon lisäksi konjakkia myytiin myös miekan mallisissa purnukoissa. Isot pojat tiesivät kertoa, että eräissä metsämarketeissa myydään myös Rasputinin henkilökohtaisen aseen mallisia ja kokoisia konjakkipulloja. Rasputinin henkilökohtainen asehan oli hirveä ja sen avulla tuhottiin koko Venäjän imperiumi sata vuotta sitten. Isot pojat tiesivät kertoa, että Rasputinin henkilökohtainen ase oli peräti 35 senttiä pitkä. Lisäksi isot pojat kertoivat, että jokainen miehenpuoli voi itselleen helposti hankkia Rasputinin henkilökohtaisen aseen kokoisen henkilökohtaisen aseen. Työkaluiksi tarvitaan vain pöytä, kirves ja mittanauha, joiden hankkimisen jälkeen Rasputinin henkilökohtaisen aseen haluava asettaa oman henkilökohtaisen aseensa pöydälle, mittaa siitä 35 senttisen pätkän ja lyhentää kirveellä oman henkilökohtaisen aseensa määrämittaiseksi. Kommentit (1)