keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Katariina Suuren rehabilitointi

Ja taas olen kirjoittanut ropakantaa. Saamani palautteen johdosta minun täytyy rehabilitoida eli palauttaa Katariina Suuren menetetty maine. Katariina ei ollutkaan se psykopaatti, joka syötti alamaisilleen huvittelumielessä sokeripalojen seassa kiviä, vaan tämä kyseinen ihmishirviö oli Katariinan puolison, nuorena peräpukamiin menehtyneen, Pietari III:n äiti naiskeisari Elisabet.

Ellu oli muutenkin erikoinen naisenpuoli. Hänellä kerrotaan olleen 15.000 kpl ranskalaista pukua ja 5.000 paria kenkiä. Filippiinien diktaattorin puoliso Imela Marcos menetti maineensa maailmalla paljon vähemmilläkin vaateostoksilla.

Luulen, että tuon kohtuuttoman vaatekaappinsa vuoksi Elisabet ei koskaan saanut lisämääritettä Suuri nimeensä, vaikka oli huljakka 180-senttinen mannekiinityyppi. Hän oli perinyt kaksimetrisen isänsä Pietari Suuren geenit. Sen sijaan  pieni ja pyöreä 154-senttinen Katariina II sai Suuri-lisämääreen. Lyhyenläntä Katariina oli geeneiltään puhtaasti saksalainen eikä hänellä ollut Romanovien taipumusta jättikasvuisuuteen.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Neuvostoliiton ja nyky-Venäjänkin suurin sankari kosmonautti Juri Gagarin oli vain 157-senttinen. Hän oli itseasiassa niin lyhyt, että oli saada potkut ilmavoimista, koska hän ei ylettynyt kunnolla näkemään Mig-hävittäjän kojelaudan yli. Ongelma ratkaistiin rakentamalla lentäjän istuimelle koroke.

Toisaalta Gagarinin penikokoisuus saattoi olla ratkaiseva tekijä siihen, että hänet valittiin maailman ensimmäiseksi avaruuslentäjäksi. Hän mahtui hyvin Vostokin ahtaisiin tiloihin. Kova kilpailija German Titov oli peräti 163-senttinen ja sitä paitsi hänellä oli epäilyttävän saksalainen etunimi.

Yleisradion entinen johtaja Erkki Raatikainen kertoi jossain kirjassaan, että kerran radiotalossa vieraili German Titov ja hän näki siellä jonkinlaisen avaruudellista hahmottamiskykyä testaavan "pirunnyrkin", siis eräänlaisen sen ajan Rybikin-kuution, jota kukaan ei osannut kunnolla koota. Titov kasasi sen kädenkäänteessä ilman, että kädenliike olisi kertaakaan pysähtynyt suorituksen aikana.

Kommentit (0)



Savolainen henkivartiokaarti

Paul I of Russia by Stepan Shchukin (1797, Tretyakov gallery).jpg
Minun on käytävä tässä elämässä vielä ainakin kerran Pietarissa. Luulin, että Katariina Suuren seuraajan Paavali I:n savolaisia henkivartiokaartin sotilaita esittävät patsaat löytyisivät Katariinan palatsin puistosta, mutta eivät löytyneetkään. Ne ilmeisesti ovat muutaman kilometrin päässä Pavlovskin palatsin puistossa.

Noissa patsaissa minua kiinnostaa se, että ne esittävät tiettävästi Jaakko Tepon näköisiä miehiä preussilaisissa univormuissa. Sen lisäksi, että Paavali I oli hullu, oli hän myös sotahullu ja sairaalloisen innostunut preussilaisesta sotilasmeiningistä. Niinpä hän varusti henkivartiostonsa preussilaisilla sotasovilla. Ilmeisesti Paavali oli ihastunut myös omaan ulkomuotoonsa ja hän halusi henkivartijoikseen itsensä näköisiä uroita, joiden nenienkin piti olla Paavalin mallisia eli savolaistyyppisiä pystysieraimisia.

Paavalin savolaista pienviljelijä-metsuria muistuttavaan ulkonäköön ovat historiantutkijat pyrkineet löytämään selityksen ja parhaan selityksen luin tavallisesti luotettavista Iisalmen Sanomista, jossa kerrottiin, että Paavalin mummo, joka oli Pietari Suuren toinen vaimo, olisi ollut alunperin Iisalmen Kauhasia. Savon Sanomat vahvisti myöhemmin tämän tiedon.

Erityisen hyvin Paavali I:n henkivartiosto ei tehtävässään onnistunut, koska viidentenä hallitsijavuotenaan keisari tukehtui nukkuessaan tyynyynsä. Hänen kohtalonsa oli siis melkein yhtä surullinen kuin isänsä, joka kuoli peräpukamiin pian keisariksi tulonsa jälkeen. 

Kommentit (0)



Psykopaatti Katariina Suuri

Muistanpa, kuinka Putinin kovana kilpailijana pidetty ja sittemmin lento-onnettomuudessa kuollut möreä-ääninen kenraali Lebev kertoi suosikki tsaarinsa olevan Katariina Suuren. Itse pidin vastausta myönteisenä yllätyksenä. Nyt en kuitenkaan enää pidä Katariinaa hyvänä tyyppinä sen jälkeen, kun tutustuin Tsarskaja Selossa häneen lähemmin.

Ymmärrän hyvin pitkälle sitä, että Katariina kaappasi vallan vouhkalta mieheltään Pietari III:lta, mutta minun on vaikea hyväksyä täysin sitä, että hän samalla myös murhautti puolisonsa. Toisin ymmärrän sitä pitkälle. Itse hän tosin väitti Pietarin kuolleen kaappauksen yhteydessä peräpukamiin.

Mutta sitä en voi hyväksyä, että Katariinalla oli tapana huvitella kätkemällä sokeripalojen sisään kiviä, jotka aiheuttivat ikäviä yllätyksiä alamaisten purukalustolle. Se on osoitus ainakin huonotapaisuudesta, ellei peräti psykopatiasta.

Kommentit (0)



Hevosten sukukalleudet

Anitskovin siltaa Pietarissa komistavat Peter Clodtin veistämät uljaat hevosten kesyttämistä esittävät patsaat, jotka kyllä kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät. Ne ilmeisesti symboloivat sitä, kuinka ihminen pystyy alistamaan luonnonvoimat palvelemaan kansantalouden tarpeita, kun vain sitä oikein järjen kanssa yrittää.

Sitä moni ei kuitenkaan tiedä, että ainakin hyvän tarinan mukaan yhden hevosen sukukalleudet olisi taiteilija kullannut, tai ehkä tässä tapauksessa olisi parempi sanoa, että kullittanut. Saman tarinan mukaan yhden hevosen sukukalleudet olisi muotoiltu Ranskan keisari Napoleonin näköisiksi.

Äsken kaupungilta palattuani tarkastin pimeän turvin sillan itäpuolen hevosten sukukalleudet, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa en niistä havainnut. Niinpä luulen, että sillan länsipuolen hevosten sukukalleudet on kullitettu tai muotoiltu Napoleonin näköiseksi. Joku satunnainen lukijani voisi tulevaisuudessa tarkastaa asian, mutta taskulamppu on syytä varata mukaan.

Muuten tuo kuvan veistäjä Peter Clodt oli Kuopiossakin vaikuttaneen Elisabeth Järnefeltin setä. Kuopiossa Ellun väitetään olleen itseään 30 vuotta nuoremman Juhani Ahon kaa silleen. Se ei kuitenkaan juuri vaikuttanut Ellun avioliittoon läänin kuvernööri Aleksanteri Järnefeltin kanssa, vaan parisuhde oli sopuisa, koska vuosikymmeniin he eivät puhuneet toisilleen, vaan kommunikoivat paperilappusin.

Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä


Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.




Kommentit (1)


Kilpavarustelu

Kun 1970-luvulla ensimmäisen kerran kunnioitin nykyistä Pietaria, jota silloin jostain syystä Leningradiksi kutsuttiin, oli kaupunki valaistusolojen puolesta hyvin kestävän kehityksen mukaisella linjalla ja valosaastetta oli niukan puoleisesti. Vain välttämättömät valoneuvot olivat käytössä ja ainoastaan erilaisten teollisuuskombinaattien erityisesti kunnostautuneiden työläisten valokuvat kombinaattien portinpielissä olivat ylenmääräinen valaistut, joka viittasi lievään turhuuteen.

Kun eilen saavuin nykyiseen Pietariin pisti ensimmäiseksi silmääni ällistyttävä jouluvalomeri. Se oli vaikuttava näky. Joulun alla telkkarissa näytettiin amerikkalaisten jouluvalohulluutta, mutta se on vain amatöörimäistä puuhastelua Pietarin kaupungin jouluvalojen rinnalla. Venäläiset ovat taiteellista ja väreistä tykkäävää kansaa ja se näkyy myös jouluvalojen väreissä, monet valoteokset ovat sangen elegantteja. Luulen itänaapureiden olevan tässä jouluvalokilpavarustelussa tällä hetkellä voitolla.

Eräs paikallinen asukas kertoi Pietarin keskustan jouluvalaistuksen maksaneen 30 miljoonaa ruplaa eli puolimiljoonaa euroa ja että 90 prosenttia summasta meni lahjuksiin, mutta vakuutin hänelle, etteivät ne rahat ole hävinneet minnekään kansantalouden kiertokulusta ja että kyllä jouluvalot houkuttelevat paikalle turisteja tuon 30 miljoonan ruplan edestä, kuten varmaan tapahtuukin.

Kommentit (2)



D-poika ja T-poika tappelivat


Kunnollisia ovat nykyajan nuoret ihan tilastojenkin mukaan; sen myöntää moni kapitalistinenkin tiedemies. Eivät ne juo, tupakoi tai edes tappele, kuten ennen tehtiin. Nykyään vain räplätään tietokoneita, vaikka sitä paheksutaankin laajalti. 

Sen sijaan Kultaisen Aapisen D-poika ja T-poika tappelivat ja saivat siitä vapausrangaistuksen, joka oikein onkin. Poikien äiti oli sen verran edistyksellinen, että säästi vitsaa, josta voi päätellä, että hän vihasi lapsiaan. Ainakin sattuva sananlasku niin opettaa.


Kommentit (0)



Orjatsalo

Väinö Linna sai varmasti virikkeitä tuotantoonsa Laukon ja Tottijärven kartanoiden häädöistä.Kartanot omisti paroni Herman Standertskjöld-Nordenstam, joka hallitsi torppareitaan kovalla kädellä. Esimerkiksi kartanon pihan poikki ei saanut kulkea lakki päässä edes silloin, kun siellä ei ollut ketään , vaan lakkia piti nostaa ja kumartaa kiinni olevalle ovelle.

Jotaarkka Pennanen kertoo juuri ilmestyneessä kirjassaan Orjatsalo - taiteilija politiikan kurimuksessa, kuinka nuori radikaali Aarne Riddel oli Yhdenvertaisuus-lehden toimittajana seuraamassa torppareiden "laittomia" lakkoja seuranneita häätöjä ja kirjoitti, että "Sanoin ei voi sitä hävityksen kauhistusta kuvata. Ovet, ikkunat ammottavat vastaasi, sisällä näet muurin tiiliä lattialla hujan hajan."

Aarne Riddelin Kuopiossa asunut porvarismielinen metsänhoitaja isä suomensi vähän myöhemmin nimensä Ritarsaloksi, mutta Aarne-poika ei sitä nimeä hyväksynyt, vaan otti nimekseen Orjatsalo. Se lienee ollut jonkinlaista isäkapinaa. Aarne Orjatsalosta tuli sittemmin aikansa suurin näyttelijä, nykyään 204-senttinen Jussi Lampi on vähän suurempi.

Kommentit (0)



Papin perkeleet

Väinö Linna antaa Pohjantähti-sarjassaan vähemmän mairittelevan kuvan Pentinkulman Salpakarien pappisperheestä. Kylällä vieraillut työväenliikkeen puhuja suutari Eetu Salin totesikin osuvasti kuultuaan Koskelan Jussin ongelmista isäntänsä kanssa, että papithan ne vasta perkeleitä ovatkin.

Mutta Salinin arvio ei ole ihan totuutta vastaava. Vuoden 1918 joukkolahtausta arvosteli ainakin yksi maamme yli tuhatlukuisesta papistosta. Sisällissodan aikana Hollolan seudulla tapahtui kuvottavia asioita, joissa epäilen olleen mukana myös Linnan kirjasarjan tutuksi tekemät Pentinkulman punakaartilaiset.

Wikipedian mukaan kesäkuun lopulla 1918 tuomiokapituliin raportoinut kappalainen Hjalmar Paunu mainitsi Hollolan kirkon vieressä ammuttuja punikkeja olleen lähes 500. Hänen mukaansa ruumiit lojuivat röykkiöinä pitäjänmakasiinin luona useita päiviä, ennen kuin ne siirrettiin haudattaviksi. Tuomiokapitulille tekemässään selonteossa Paunu paheksuu kirkon vierustan käyttämistä teloituspaikkana, mutta ei teloituksia itsessään. Hänen mukaansa ”metsää ja mäkeä olisi hiukan kauvempanakin ollut miten paljon tahansa.”

Virallinen historiankirjoitus myöntää virallisesti teloitettuja olleen vain 200, mutta Parinpellon joukkohautaan parin kilometrin päähän Hollolan kirkosta päätyi kuitenkin 500 punikkia. Vuonna 1948 Parinpellon joukkohaudalle pystytettiin kirkkoherra Rafael Saartion suunnittelema pyramidinmuotoinen muistomerkki. Saartio on myös siunannut haudassa olevat vainajat.

Hollolan kappalaisena vuonna 1918 toimineen Hjalmar Paunun pojantytär oli vuosi sitten kuollut laulaja Päivi Paunu. Kirjailija Hannu Salaman elämänkerrasta luin, että Päivi Paunu olisi ollut jossain vaiheessa kihloissa työläiskirjailija Hannu Salaman kanssa. Minulle tieto on uusi ja yllättävä. Olisiko niin, että Paunun suvussa on ollut salaista punahenkeä, jollaisesta Pentinkulman isännät epäilivät myös Koskeloita vielä kapinan jälkeenkin.

Kommentit (4)



Pentinkulman ja Metsolan joulut

Joulu on rauhan ja hyväntahdon juhla. Niinpä aattoillan harrasta tunnelmaani hieman häiritsi, kun telkkarissa näytettiin Täällä Pohjantähden alla-elokuvan uusin versio eikä sisuni antanut periksi jättää sitä katsomatta. Täällä Pohjantähden alla-elokuva ei synnytä samanlaista lapsekasta joulumieltä kuin vaikkapa monena vuotena peräkkäin esitetty Metsolan joulu. Itsekään en jouluaattoiltanakovin mielelläni seuraa sitä, kun ihmisiä tapetaan kasapäihin.

Tosin Väinö Linnan romaanisarja antaa jouluisen kaunistellun kuvan Urjalan ja Pentinkulman tapahtumista. Tällä hetkellä Urjalassa on noin 5000 asukasta ja tuskinpa heitä vuonna 1918 oli sen enempää. Sota surmat-tietokannan mukaan sisällissodan seurauksena urjalalaisista 378 kpl pääsi ainutkertaisesta elämästään. Toinen maailmansota ei missään Suomen kunnassa vienyt läheskään niin suurta osaa väestä ennenaikaiseen hautaan.

Tänä iltana nähdään tapaninpäivän iltaan sopivasti  Pohjantähti-elokuvan toinen osa nimeltään Akseli ja Elina ja se on hyvä se. Tapaninpäivä on jo vähemmän harras juhla, jolloin voidaan jo vähän huvitellakin. Minua huvittaa suuresti, kun elokuvan jatko-osassa paljastuu, että kaikille kunnon alfa-uroksille käy Pentinkulmalla huonosti ja he tuhoutuvat, mutta sen sijaan elämän vähän rennommin ottavat ja mitättömyyksinä pidetyt Kankaanpään Elias ja Leppäsen Preeti sen kun vain porskuttavat.

Kommentit (0)



OIKEIN AISTILLISTA JOULUA!


Tämän tyypillistä neuvostoliittolaista suurperhettä esittävän kuvan myötä toivotan OIKEIN AISTILLISTA JOULUA kaikille. Tuota suurpeheen joulujuhlaa tarkasteltaessa väkisinkin tulee mieleen, että kyllä Lenineilläkin on sänkyn mänty, mutta ei nukuttu, kuten Savossa ennen sattuvasti asia ilmaistiin.

Kuvan näppäsin puolisalaa kännykälläni Tampereen työväenmuseon seinällä roikkuvasta taulusta; luulen kuvan olleen vain lainassa Lenin-museolta, jota parhaillaan remontoitiin, kun kunnioitin Tamperetta läsnäolollani vajaat pari vuotta sitten.

Pikkuisen amatöörimäistä puuhastelua tuo Leninin pariskunnan lapsenteko on verrattuna vaikkapa isovaariini Risto Könösen saavutuksiin. Tällä suonenjokelaisella Kanta-Könösellä oli virallisesti ainakin 24 jälkeläistä tosin suuremmistakin jälkeläismassoista puhutaan.  Risto saattoi nuorikkonsa raskaaksi vielä 74-vuotiaana, joten Niinistölläkin on vielä asiassa oppimista.

Kommentit (0)



Sukupuoliroolit


Tämänkin julkaisen varoittavana esimerkkinä nykynuorisolle. Kultaisessa Aapisessa miehet ovat miehiä, naiset naisia, pojat poikia ja tytöt tyttöjä ja heillä kaikilla oli oma selkeä roolinsa yhteiskunnassa. Urokset ovat rohkeita ja väkivaltaisuuteen taipuvaisia avuttomien naaraiden suojelijoita.

Eikä eläinsuojeluaatekaan vielä siihen aikaan turmellut maamme nuorisoa. Käärme oli lajia tarkemmin määrittelemättä Suomen ilkein elukka ja pojan vaativa tehtävä oli lyödä se lihoiksi ja vielä kiireesti. Saattoipa siinä tohakassa joku vaskitsakin, joka on lisko eikä käärme päästä ainuvastaan.

Vaskitsat eivät ole ilkeitä, mutta tyhmänpuoleisia ne ovat. Olen kerran vaskitsan nähnyt eikä se osannut autoja pelätä ollenkaan, vaan jouduin ohjaamaan sen pois keskeltä Uukuniemen tietä.




Kommentit (1)



Kiihotus kansanryhmiä kohtaan


Ei ole ihme, että minustakin on tullut näin huono ihminen, koska tuollaisten ihmisten etnistä alkuperää halventavien ja rasismia sisältävien stereotypioiden avulla opettelin lukemaan 50-luvun Kultaisesta Aapisesta. Onneksi maailma on mennyt näissä asioissa parempaan suuntaan.

Tämä nykyihmistä pöyristyttävä näkymä avautuu ihan kyseisen ABC-kirjan alkusivuilta. Tuomitsen kirjan sisällön jyrkästi ja pitkään mietin, uskaltaako tällaista yleensä julkoa, mutta teen sen varoittavana esimerkkinä jälkipolville.

Kommentit (1)



Miedon sadasosa

Urheilu-Suomi-sarjassa käsiteltiin eilen jälleen kerran sitä kuuluisaa Miedon sadasosaa. Uutta asiassa oli se, että Pitkä-Jussi olisi partansa vuoksi menettänyt olympiakullan. Jopa urheilun johtavan asiantuntijan suulla kerrottiin, että Miedon partalaite olisi hidastanut miehen vauhtia 15 kilometrillä ainakin puoli minuuttia. Itse en moiseen mielipiteeseen yhdy, mutta paljon mahdollista, että parta hidasti matkantekoa ainakin sen 5,6 cm:n verran, jonka sadasosa sekunti tekee matkaksi muutettuna.

Myös sellaisen laskelman on eräs kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt oikeaksi, että Mieto menetti kullan, koska eräs kreikkalainen maakuntasarjan mies ei antanut käskytettäessä latua, vaan Kurikan jätti joutui ohittamaan hänet loivassa kaarteessa ulkokautta, jolloin matka piteni karkeastikin arvioiden 36 senttimetriä. Siihen hupeni peräti viisi sadasosaa.

Itse keksin eilen vielä yhden selityksen kullan luisumiselle Ruotsiin. Loppumatkasta Norjan vanha maaotteluratsu ja kova viimeisen kierroksen mies Ove Aunli hiihti aivan Wassergin kannassa ja vaikka tyhmempi ei sitä huomaa, niin aerodynamiikan lakien mukaan edellä hiihtävä hyötyy perässä tulijasta, koska häneen kohdistuva vauhtia hidastava imu pienenee merkittävästi. Itse olen sitä mieltä, että ellei Ruotsi ja Norja olisi tehnyt jälleen kerran yhteistyötä suomalaisten päänmenoksi, olisi Mieto voittanut lähes sekunnilla.

Eikä Pitkästä-Jussista olisi koskaan tullut niin suosittua kuin nykyään ja kansanedustajan paikkakin olisi jäänyt saamatta.

Kommentit (1)



Pörröpää Päivi Räsänen

Kohu kansanedustaja Härski-Hakkaraisen ympärillä ei ota laantuakseen. Nyt lööpit kertovat, että mies olisi retuuttanut kollegaansa kristillisdemokraatti Päivi Räsästä vallan tukkalaitteesta. Eli vielä löytyy yli-ikämies Teukasta mieskuntoisuutta, koska ainakin Jaakko Tepon mielestä mieskuntoisuutta osoittaa sekin, jos mies kykenee edes saamaan vielä naiselta tukan sekaisin.

Päivi Räsänen, joka on herttainen ja kiltti ihminen, ei osannut arvioida, missä mielessä herra Hakkarainen häntä lähestyi tarratessaan tukkalaitteeseen kiinni. Hän epäili, että kansanedustajakollega halusi vain osoittaa hellyyttä. Itse luulen, että kyse ei ollut vain hellyydestä, vaan muusikko-raitiovaununkuljettaja Arska Tenkasen, joka lienee Hakkaraisen sielunveli, antamasta esimerkistä eikä Räsäs-tapauksessa kyse ollut pelkästään hellyyden osoittamisen halusta, vaan muustakin.

Tenkanenhan on tunnettu artisti varsinkin Uukuniemellä, jossa hän joka kesää kokoaa ladollisen kuulijoita konserttiinsa ja jonka musiikki saattaa puhutella Hakkaraisen kaltaista tosi miestä ja uskon, että kappale nimeltään Hemaisevan seksikäs pörröpää on hänen mielimusaansa. Siinähän mm. sanotaan seuraavaa vertauskuvallisen syvällistä:

Hemaisevan seksikäs pörröpää, kun tahdoin pörröäs pörröttää, sä annoit sen minkä sulta saada tahdoinkin. "Ja kiitokset siitä."

Kommentit (0)


Härski-Hakkaraisen tulisuudelma

Lehtitietojen mukaan Teuvo Hakkarainen on jo käynnistänyt vaalityönsä seuraavia eduskuntavaaleja varten ja antanut eduskunnan kuppilassa todellisen tulisuudelman itseään kookkaammalle kokoomuslaiselle naispoliisikansanedustajalle sillä seurauksella, että rakkauden kohteen niska on ollut tämän päivää jäykkänä ja huulet turvoksissa. Alkoholilla epäillään olevan osuutta asiassa.

Tiettävästi Teukkaa on kiihottanut toimintaan eduskunnassa viime päivinä vellonut alkoholi- ja häirintäkeskustelu, joka osoittaa, miten polttavasta ongelmasta asiassa on kysymys. Hakkaraisen vaalityöllä tulee olemaan merkittävät poliittiset seuraukset. Uskon miehen kannatuksen tupalaantuvan seuraavissa vaaleissa, sillä tähän asti häntä ovat äänestäneet vain juopot, mutta jatkossa hän tulee saamaan myös naippojen äänet Keski-Suomen vaalipiirissä. Harmi, ettei Hakkarainen ole nyt ehdolla presidentiksi, sillä hän olisi vähintäänkin Paavo Väyrysen kaltainen väriläiskä, joka voisi mainostaa itseään vaikka iskulauseella "kansanmies presidentiksi".

Itse asiassa Teukassa olisi ainesta peräti Suomen Trumpiksi. Trumpkin totesi, että hän voisi vaikka ampua vastaantulijan Manhattanilla eikä hänen kannatuksensa siitä laskisi. Myös miesten mielipiteet ja sivistystaso ovat lähellä toisiaan. Tosin Trump ei menestyisi Suomen vaalikentillä Hakkaraisen lailla, koska tiettävästi hän on täysin vesipoika, joka herättää meillä epäilyksiä. Muuten myös Putin ja Hitler tunnetaan kiivaina raittiusmiehinä.

Kommentit (1)



Tärkein kirjani



Muudan medianedustaja kyseli presidenttiehdokkailta, että mitä he pitävät elämänsä tärkeimpänä kirjana. Jokaisella ehdokkaalla oli antaa selkeä vastaus, istuva presidentti tosin ei uskaltanut ottaa jyrkästi kantaa, vaan korosti sitä, että hän on lukenut monia kirjoja ja ne kaikki ovat tärkeitä.

Harmi, ette ole ehdokkaana. Minä olisin voinut ihan ämpyilemättä vastata, että elämäni tärkein kirja aivan ehdottomasti on Kultainen Aapinen, jonka ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet Haavio-Tynni-Hinkkanen. Siitä ABC-kirjasta opettelivat siskoni lukemaan ja samalla opettivat myös minut, josta asiasta oli paljon harmia, koska kansakoulun ensimmäiselle luokalle menevän ei ole hyvä osata lukea. Se synnyttää levottomuutta luokassa.

Itselläni oli eka luokalla jokin tylsä kokeiluaapinen eikä se ole jättänyt lähtemättömiä jälkiä alitajuntaani, kuten Kultainen Aapinen on tehnyt. Hankin tuon kirjan syntymäpäivälahjaksi tasavuosia täyttäneelle siskolleni ja samalla pystyin verestämään muistojani.

Mieleeni on jäänyt tuon aapisen ensimmäisen sivun ensimmäinen runo ja luulen, että noin kolme miljoonaa suomalaista on sen opetellut. Kuusikymmentä vuotta sitten ei ilmeisesti oppikirjoja kilpailutettu, vaan valtion monopoli määräsi, miten Suomen lapset oppivat lukemaan.

Auto Satumaahan ajaa. Katsos kuutta matkustajaa. Valo paistaa Satumaasta, ajetaanpas sisään A:sta. Itse jäin pysyvästi tuohon satumaahan ja olen koko ikäni kärsinyt parantumattomasta kirjajuoppoudesta. Tulen heti hermostuneeksi, ellei jotain uutta luettavaa ole ja ahdistun kun katselen kaikkia lukemattomia kirjoja. Ttämänkin syksyn kirjauutuuksista en ehdi lukea kuin pienen osan.

Kommentit (0)



Raja

Eilen Teemalla näytettiin eräiden helsinkiläisten rippikoululeiriläisten muodostamasta Agit-Prop-yhtiöstä kertova dokumenttielokuva Utopia eikä turhaan näytetty. Kyllä se kosketti ja herätti ajatuksia. Erityisesti minuun vaikutti Agit-Propin esittämä Aira Sinervon runoon sävelletty Raja, jonka sanoma ontällä hetkellä  erittäin ajankohtainen.

Aira Sinervon runo liittyy kylmään sotaan, joka on taas palannut. Toisaalta ihmettelen, että Agit-Prop suostui kappaleen esittämään, koska kyllä sen sanoma on kaikkea muuta kuin yhtiön perinteisesti esittämän luokkakantaisen musiikin sanoma. Väitänpä, että aikoinaan Neuvostoliitossa runo olisi tulkittu pahimman luokan revisionismiksi ja runoilija olisi saattanut hyvinkin päätyä vaikeuksiin. Vai mitä sanotte seuraavasta:

Kaiken maailman välillä raja,
kahden rintaman välillä viha,
kahdelta taholta kaikuu huuto:
”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!"


Aira Sinervo on meille kaikille suonenjokelaisille tuttu, sillä 50-luvulla hän oli Iisveden työväenopiston johtajana ja julkaisi tästä ajasta kertovan romaanin Koskessa kolisten. Kylmän sodan vuosina teos jotenkin unohdettiin, oli se sen verran edellä aikaansa. Mikään aatesuunta ei kirjaa hyväksynyt. Kirjasta löytyy muuten selvästi tunnistettavia paikkakunnan henkilöitä, kannattaa tutustua asiaan. Teos ei anna suonenjokelaisista kovin mairittelevaa kuvaa.

Youtubesta löytyy Rajasta seuraava koskettava tulkinta:
https://www.youtube.com/watch?v=Qm8x8LdKF2k 




Kommentit (0)



0,8 %

Suomen kansa nauroi taas eilen ties mitä ruumiinosaansa repien vapaissa vaaleissa valitsemilleen edustajille, joiden katsottiin kinastelevan jälleen kerran ihan tyhjän päiväisestä asiasta. Rohkenen taas olla eri mieltä Suomen kansan enemmistön kanssa. Väkijuomaongelma ongelma on sen suuruusluokan ongelma tässäkin maassa, jotta kyllä siitä sopii keskustella perusteellisesti ja hyvä olisi nojata keskustelussa tieteellisiin tosiasioihin.

Esimerkiksi sitä ei eilen kukaan älynnyt eduskunnassa kertoa, että Etelä-Euroopan meitä vapaammissa alkoholikulttuurin maissa on alkoholin kanssa läträtty jo vuosituhansia, meillä vasta vuosisatoja. Etelässä on luonnollisen valinnan kautta väestöstä hävinnyt alkoholismia aiheuttava geeni lähes anhittomiin, mutta meillä tuon geenin karsiminen väestöstä tulee viemään vielä satoja vuosia nykymenetelmillä, ellei massiivinen maahanmuutto muuta kansamme geneettistä perintöä nopeammin.

Sitäkään ei eilisessä eduskuntakeskustelussa kerrottu, että äskettäin on kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt, että osalla suomalaisista on myös rähinäviinageeni. Tämä tosiasia tunnettiin arkikokemuksen perusteella jo yli sata vuotta sitten eräillä Uuden Mantereen  paikkakunnilla, joissa oli kielletty viinan myyminen intiaaneille ja suomalaisille.

Muistanpa, että oikeushistorian professori Heikki Ylikangas hymähteli edeltäjälleen Veli Verkolle, joka perusteli suomalaisten korkeita väkivaltarikostilastoja huonolla viinapäällä. Ylikankaan mukaan meikäläisen ja varsinkin pohjalaisen tappelunhalun syyt historiassa olivat yhteiskunnalliset. Kovan kilpailun oloissa alenevaan säätykiertoon joutuneet odotuksissaan pettyneet talollisen pojat tarttuivat puukkoon saavuttaakseen siten arvostusta. Nyt uskon molempien professorien olleen osittain oikeassa.

Muuten vaikka Putinia arvostellaankin monesta asiasta ja ihan syystäkin, on Venäjällä juopotteluun puututtu tomerasti. Ravintolamainoksissa lukee tarvittaessa jopa suomen kielellä, että liika alkoholin nauttiminen vaarantaa terveyden, jollainen asia Suomessa synnyttäisi selkäkeikkanauruja. Viinan myyntiinkin on tullut rajoituksia ja kun yritin Viipurin isoimmasta valintamyymälästä ostaa 9 % oluttölkkejä työkavereilleni tuliaisiksi, ei moista janojomaa enää löytynyt, mutta pilsutölkkejä oli sentään vielä iso vuori tarjolla.

Kommentit (0)



Lainkunnioitus

Hyvin lainkuuliaisia ihmisiä ovat presidenttiehdokkaamme, mikäli MTV:n vaalikeskustelusta voi jotain päätellä. Kaikki muut korostivat, että lakia on visusti noudatettava; vain Pekka Haavisto rohkeni epäillä, että erittäin painavista syistä lakia voi olla noudattamatta kansalaistottelemattomuuden filosofiaan vedoten, mikäli lain noudattamatta jättäminen tehdään avoimesti omalla nimellä.

Toivoa sopinee, että presidenttiehdokkaamme ovat pelkästään epärehellisiä eivätkä tyhmiä. Epärehellinen, mutta viisas ihminen selviää presidentinkin tehtävistä mainiosti, mutta tyhmä voi ajautua vaikeuksiin.  Nimittäin jos historia nyt ylipäätään jotain opettaa, niin sen se opettaa, että laillisesti historiassa on tehty hirmutekoja. Olen jyrkästi sitä mieltä, että täysin moraalittomia lakeja ei tarvitse ateistinkaan noudattaa ja mielestäni uskovaisten pitää olla piittaamatta synnillisistä laeista helvetin uhkaan vedoten.

Esimerkiksi nykyisen työpaikkani tiloissa surmattiin vajaa sata vuotta sitten pääasiassa aliravitsemukseen 476 ihmistä ihan laillisesti. Aikuiset miehet liikkuivat tuhoamisleiriksi muutetun Kuopion kasarmin pihalla ryömien etsien ruohoa syötäväkseen. Ruokapaketteja tuovia ja siten lakia törkeästi rikkovia lähimmäisiä uhkasi ampuminen. Vaalikeskustelussa joku nokkela ja korkeamoraalinen ehdokas olisi voinut hyvinkin oikaista vähän yksinkertaisia tai vähän epärehellisiä kollegoitaan mainitsemalla esimerkiksi tämän tapauksen ja korostamalla, että siinä tilanteessa lain rikkominen oli arvostettava teko ja hän olisi varmistanut ääneni.

Itse olen niin arka ja nahjusmainen mies, että minussa ei ole ainesta moraalisiin sankaritekoihin moraalittomia lakeja rikkomalla ainakaan avoimesti omalla nimellä, mutta minua rohkeammat kansalaiset voivat niin luvallani tehdä. Korkeintaan kävelen Kuopion autiossa keskustassa päin punaisia ja joskus kauan sitten olen vetänyt kahta uistinta yhtä aikaa Petäisellä, vaikka viehelupa oikeuttaa vain yhteen enkä siitä huolimatta mitään saalista saanut. Sen lainrikkomuksen uskon olevan jo vanhentuneen.





Kommentit (2)



Pallokuvioiset presidentin sukat

Hieman väritön oli eilinen MTV 3:n vaalikeskustelu. Sen jälkeen olin entistäkin vakuuttuneempi siitä, ettei kehittyneessä demokratiassa, jollainen Suomikin on, ole tarvetta poliittisilla valtaoikeuksilla varustetulle presidentille. Presidentti-instituutiosta on ollut niin paljon harmia tällekin maalle, että siitä olisi pikimmiten päästävä eroon. Varsinkin nyt, kun kukaan ei oikein tiedä, kumpi maamme ulkopolitiikkaa johtaa, presidentti vai hallitus, jonka epäselvyyden seurauksena voi tulla katastrofi, kuten Ukrainassa jokunen vuosi sitten.

Hieman eiliseen keskusteluun kuitenkin toivat väriä RKP:n edustajan huomiota herättävät pallokuvioiset sukat, jollaiset monien mielestä presidentillisessä käytössä voisivat osaltaan rapauttaa presidentin arvovaltaa. Itse sen sijaan haluaisin juuri samanlaiset suuripallokuvioiset sukat, sillä ne käyvät hyvin yhteen syylinkieni kanssa.

Vaikka en ole mikään kielimies, niin melkein pääsen kyseisen RKP:n ehdokkaan nimen päälle, mutta koska en osaa sitä oikein kirjoittaa, niin jätänpä kirjoittamatta. Senkin minä tiedän tuosta edellä mainitusta ehdokkaasta, että nuorena hän oli kovasti radikaali Nalle Wahlroosin tavoin. Kerrotaan, että hän olisi reilut neljäkymmentä vuotta sitten RKP:n nuorisojärjestön tilaisuudessa alkanut osoittelemaan kokousedustajia konepistoolilla huutaen samalla. että "nyt riittää paskan puhuminen". Tiettävästi konepistooli ei ollut oikea vaan jäljitelmä.

Hieman toivoin, että hän olisi eilen piristänyt tylsähköä tapahtumaa hyppäämällä ylös ja kaivamalla  yhden käden Jatimatic-jäljitelmän povestaan, sehän mahtuu mainiosti povitaskuun ja huutanut, että "nyt riittää paskan puhuminen". Se olisi lisännyt RKP:n kannatusta ja  toiveita toisesta vaalikierroksesta.

Muuten olen sitä mieltä, että Suomessa alkaa olla liikaa erilaisia vaaleja, kun Eu-vaalejakin on alettu viime aikoina  järjestämään perinteisten oikeiden vaalien lisäksi, joissa äänestysvilkkaus on neljännes, eli Amerikan luokkaa ja kun nyt on vielä luvassa uutuutena maakuntavaalit. Presidentin valinnan voisi järjestää puhelinäänestyksenä vaikkapa Syksyn sävel äänestyksen yhteydessä. Tai sitten Suomi voitaisiin muuttaa kuningaskunnaksi ja kuningattareksi valita Ruotsin prinsessa Madelaine, koska erään kärkkääläisen pienviljelijämetsurin mielestä tämä on ihan naetavan näkönen naenen; sen kauniimmin ei Savossa voi naisesta sanoa.



Kommentit (0)



Kourinta ja maailmanpolitiikka

Eilisten tv-uutisten tärkein sanoma oli se, että vaikka seksuaalinen häirintä on maassamme vähentynyt, on se polttava ongelma edelleenkin. Toiseksi tärkein uutinen oli se, että syntyvyys on maassamme huolestuttavasti vähentynyt. Mietin, että onko edellä mainituilla asioilla jotain tekemistä keskenään.

Tv-uutisissa näytettiin, miten varsinkin miespuoliset kansanedustajat jostain syystä hyvin mietteliään näköisinä kuuntelivat keskustelua työpaikkavonkaamisesta ja ymmärrän täysin heidän huolensa. Toisaalta vonkaamisasia ei ole vain vakava asia, vaan sen tiimoilta löytyy myös ihan hauskaa kansanperinnettä. Esimerkiksi Otavan entinen johtaja Heikki Reenpää  kertoo muistelmissaan karjalaisen osakunnan riennoissa tapaamastaan taidehistorian professori Onni Okkosen, joka oli nuorena ylioppilaana ollut Raja-Karjalassa tutkimassa kansanomaisia tekstiilejä ja syyllistyi sillä matkalla tahtomattaan seksuaaliselta häirinnältä vaikuttavaan toimintaan .


Erään talon tuvassa hän oli nähnyt mielenkiintoisia tekstiilejä ja emäntä  kertoi, että talon aitassa olisi vielä lisää talon  tyttären tekemiä käspaikkoja ja muitakin kankaita. Okkonen lähti aitan ovea kilkuttelemaan, mutta oven avatessaan ja hintelän ylioppilaspojan nähdessään talon tytär käsitti tämän aikeet väärin ja tokaisi: " A miun tähe katsho sie älä muniais paisuttele:" Tuon karjalaistytön asenteesta olisi meidän tiukkapipoisilla paljon oppimista.

Itse epäilen, että seksuaalisen häirintäasian on nostanut esille Venäjän presidentti Putin.  Se on osa hybridisodankäyntiä, jolla pyritään saattamaan Länsimaat ja varsinkin USA kaaokseen. Luulen, että Trump joutuu kohta jatketun kourinnan vuoksi luopumaan virastaan ja läntinen supervalta on sen jälkeen vailla toimivaa johtoa. Venäjällä sen sijaan seksuaalista häirintää ei tiedetä tapahtuneen ja sikäläinen poliittinen järjestelmä jatkaa vakaata kulkuaan kohti uusia kansainvälisiä saavutuksia.

Ymmärrän täysin työpaikkojen seksuaalisen häirinnän aiheuttaman ahdistuksen. Itsekin olen kokenut työpaikkojen sen hyvin kipeänä asiana, koska toiveistani huolimatta minua ei ole koskaan edes pikkusormella seksuaalisesti häiritty. Se kyllä vetää mielen aika katkeraksi.

Kommentit (3)



Urheilu ja tasa-arvo

Urheiluruudussa suomalainen naisjalkapalloilija valitti, että hän ansaitsee vain 40 osan siitä, mitä suomalaismiehet lajinhuipulla. Ymmärrän katkeruuden, mutta ymmärrän myös sen, että moni urheiluruudun katselija mylvähteli ja tömisytteli takaraajojaan mielenosoituksellisesti. Mylvähtelijöiden sukupuoli jääkööt arvailematta.

Naisjalkapalloilijalta kysyttiin, että katsooko hän olevansa 40 kertaa miespuolista kollegaansa huonompi pelaaja. Kysymys on ajatuksia herättävä tasa-arvonäkökulmasta. Mielenkiintoista olisi järjestää jalkapallo-ottelu, jossa 11 Suomen maajoukkuemiestä vastassa olisi 440 parasta naisfutaajaamme.

Mutta ei se urheilupalkkioiden logiikka noin taida mennä. Messi tienaa yksin enemmän kuin kaikki Suomen palloilulajien harrastajat yhteensä, mutta sitä ei ole nähty tasa-arvoon liittyvänä asiana. Tero Pitkämäki heittää keihästä vajaa 90 metriä ja  tienaa sillä työllä varmaankin 100.000 euroa vuodessa. Itse luulen heittäväni 15 metriä, mutta en katso sen taidon oikeuttavan minua 16.666 euron vuositienestiin.

Itse vapaan markkinatalouden vankkumattomana kannattajana jätän kysynnän- ja tarjonnanlain vastuulle yksityisen sektorin urheilijoiden palkat. Yhteiskunta voisi tietysti halutessaan sosiaali- ja veropolitiikan keinoin pyrkiä lieventämään eriarvoisuuden ongelmia. Naisjalkapalloilijoiden kannattaa myös harkita työtaistelutoimia palkkakehityksensä turvaamiseksi, jos katsoo sellaisen toimenpiteen järkeväksi.

Sen sijaan valtion maksaman huippu-urheilun osalta olen tiukka feministi. Mielestäni olympiakomitean niukat määrärahat kannattaa keskittää pelkästään naisnyrkkeilijöiden, naispainijoiden ja naispuolisten raskaansarjan pumppuhaulikkoampujien tukemiseen, koska kannatan tiukkaa panos-tuotosajattelua. Kesäolympialaisten harvat Suomen mitalimahdollisuudet ovat edellä mainituissa lajeissa. Ehkä keihäänheitossakin on pikkuriikkisiä mitalimahiksia, jos Antin käsi kuntoutuu ja Tero jaksaa jatkaa kolme vuotta.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti