Niinistön karisma 29.01.2018, 18:51 Jos asioita ajattelee oikein järjen kanssa, niin on selvää, mistä Sauli Niinistön suosia kumpuaa. Hänellä on karismaa ja karismankin voi  selittää, kun vain ajattelee oikein järjen kanssa. Yleensähän politiikassa pitkälle riittävät pelkästään vallan- ja kunnianhimo sekä täydellinen itsekritiikin puute, mutta ihan huippupaikoille pyrittäessä tarvitaan lisäksi karismaa. Karismaattisella miehellä ovat tuuheat hiukset, suora nenä ja matala ääni. Juuri sellaiset avuthan Niinistölläkin ovat. Erkki Liikasella ja Ele Aleniuksella olisi ollut aikanaan älyllistä kapasiteettia vaikka mihin, mutta vaikka he olisivat toimineet, kuten Niinistö toimii poliittisessa elämässä, niin harvat hiukset ja pystyt nykerömäiset savolaisnenät rajoittivat heidän menestysmahdollisuuksiaan. Molemmat herrat ovat lisäksi vielä vähän liian lyhyenläntiä maamme poliittiselle huipulle. Sen sijaan Paavo Lipponen oli aivan liian iso ja massiivinen ja Matti Vanhanen taas liian pitkä kuikelo presidentin virkaan. Niinistöllä on juuri sopivat raamit, häntä lyhyempi mies on pätkä ja pitempi miehenroikale. Muuten luulen, että seuraavissa presidentinvaaleissa on taas Niinistö vahvoilla, mutta tällä kertaa ei enää Sauli, vaan Ville Niinistö, jolle ovat siunaantuneet monet setänsä piirteet. Presidentiksi häntä ei kuitenkaan valita, ellei hän pysty muuttamaan puheennuottiaan. Nykyään hän lopettaa lauseensa korkeaan naiselliseen loppunaukaisuun, joka rikkoo muuten miehen puheen niinistömäisen miehekkään poljennon. Kommentit (1) Harmi, ettei toista kierrosta tule 28.01.2018, 16:32 Nyt kun Kalpa tai suomalainen maastohiihto ei tarjoa elämyksiä, niin olen ottanut vahingon takaisin seuraamalla presidentinvaaliviihdettä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että presidentti-instituutiosta on ollut niin paljon harmia, että siitä pitäisi kiireen vilkkaan päästä eroon esimerkiksi siitä syystä, että jokin ulkovalta pystyy painostamaan yhtä poliittista päättäjää helpommin kuin koko eduskuntaa, niin siitä huolimatta toivoin salaa mielessäni, että pääsisin nauttimaan presidentinvaaliviihteestä vielä yhden kerran. Tiedän kuitenkin varmasti, että Niinistö saa jo ensimmäisellä kierroksella vaadittavan enemmistön - veikkaan hänelle 54,2 % äänistä. Vaikka en äänestä Paavo Väyrystä ja vaikka olen hänen kanssaan eri mieltä lähes kaikesta, toivoin salaa mielessäni, että Väyrynen olisi ollut Niinistöä vastassa toisella kierroksella. Siinä otatuksessa olisi ollut paljon samaa, kuin Listonin ja Clayn tai Frazierin ja Alin otatuksissa. Arvostan Paavo Väyrystä Suomen harmaan politiikan väriläiskänä jopa niin paljon, että vitriinissäni on kunniapaikalla Paavo ja Vuokko-muki, joka saa minut alakuloon taipuvaisen ihmisen aina hyvälle tuulelle sen nähdessäni. Ja ihailen Paavoa niin paljon, vaikka en häntä äänestäkään, että ryhdyn tulevaisuudessa keräämään hänen teoksiaan. Aiemmin olen kerännyt ainoastaan Kim Il Jongin ja Kalle Päätalon tuotantoa. Ainakin Väyrysellä ja Päätalolla onkin paljon yhteistä. Molemmat vähän karsastavat ja molemmat olivat parhaassa miehuudessaan vahvoja kuin härät. Päätalo sai komppaniasta ainoana miehenä nostettua tykinpyörät suorille käsille ja Väyrynen joutui aina komppanian vahvimpana miehenä aukomaan ne aseöljypullot, joihin muiden käsivoimat eivät riittäneet. Kommentit (1) Kiitos 1918 27.01.2018, 18:15 "Sata vuotta sitten Suomi vajosi vihaan" toteaa päivän Helsingin Sanomat heti toisella sivullaan, joka ajankohtaista onkin. Paljon vihaa ja vihapuhetta tarvitaankin, jotta ihmiset saadaan tekemään yllä olevan kuvan esittämän kaltaisia tekoja. Tosin sitä, että ihmisten tappamista kasapäihin selitetään vihalla, ei ole koko totuus. Joukkioiden johtajiksi nousee poikkeusoloissa paljon kunnon tunteettomia psykopaatteja, jotka eivät anna tunteille sijaa, kuten esimerkiksi Pappilan Ilmari Pohjantähdessä ja he voivat perustella yllä olevan kuvan kaltaiset tapahtumat kylmän rauhallisesti sillä, että noin eliminoidaan vastapuolen alfa-urokset, joista saattaisi olla jatkossa paljonkin harmia. En tiedä, voisiko papin poika kainuulaiskirjailija Ilmari Kiantoa pitää psykopaattina, kun hän kirjoituksissaan kiivaasti vaati ennen kaikkea punikkiakkojen lihoiksi lyömistä, jotta jatkossa ei enää uusia punikkeja sikiäisi. Enkä tiedä, pystyikö toista pohjalaista kirjailijaa Kyösti Vilkunaa, joka oli myös innokas kansanmurhan kannattaja, pitämään psykopaattina ja tunnevammaisena, sillä hänen henkilökohtainen aseensa laukesi tuhoisin seurauksin heti vuoden -18 tapahtumien jälkeen, kun hän oli sitä puhdistamassa. Tapaturma saattoi olla myös posttraumaattinen stressireaktio. Nykyään näkyy olevan erittäin suosittu T-paita, jonka miehustassa on Suomi-konepistoolin kuva ja teksti "Kiitos 1939-1944". Pienkustannusyritys Sorretun Voima on ottamassa tuotantoon esimerkin innoittamana T-paita, jonka miehustassa on yllä oleva kuva ja teksti "Kiitos 1918". Asiasta kiinnostuneet ottakoot yhteyttä. Kommentit (0) Petosmiehiä 26.01.2018, 19:00 Suomalaisia ei pidetä kauppiaskansana. Hyvä esimerkki meikäläisten kauppiastaidoista on surullisen kuuluisa Umts-tapaus, jossa kansallisvarallisuuttamme siirrettiin 3,5 miljardin verran saksalaisille ilman, että siitä Suomi olisi mitenkään hyötynyt. Suomi osti Saksasta pelkkää ilmaa. Tästä katastrofista ei kuitenkaan ketään asetettu vastuuseen. Tosin silloisen viestintäministerin Olli-Pekka Heinosen tuleva selvä presidenttiys taisi siihen tapaukseen kariutua. Mutta välillä suomalaisiakin onnistaa. Kesällä 1944 maamme osti Saksasta kaikenlaisia tappovälineitä suuria määriä, mutta mitään niistä ei maksettu. Ainakin hyvän tarinan mukaan eräät suomalaiset väärensivät asiapapereita niin, että valvontakomission  miehet eivät huomanneet mitään erikoista. Muutenhan Neuvostoliitto olisi voinut vaatia rauhansopimuksen mukaisesti asemaksut itselleen. Saksalaisten kirjanpito tuhoutui sodassa, joten sieltäkään ei mahdollisesti puuttuvia maksukuitteja voinut etsiä. En kehdannut Lasse Lehtiseltä kysyä, että olivatko taitavat ja tarkat talousmiehet Ryti ja Tanner väärennyshankkeen taustalla. Kyseessähän on ilmeisesti maamme historian suurin petos, vaikka kansan enemmistö ei ehkä asiaa rikoksena pidäkään, vaan hyvin isänmaallisena tekona. Epäilen kuitenkin, että saksalaiset Umts-kauppojen yhteydessä ottivat omansa takaisin. Samalla logiikallahan maamme vuorineuvokset myivät ylihintaan tavaraa Neuvostoliitolle perustellen asiaa sillä, että sotakorvauksia tässä vaan peritään takaisin. Kommentit (0) Risto Ryti ja Aino Kassinen 25.01.2018, 18:54 Kuopion Isänmaallisen seuran tilaisuudessa, jossa olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana, tohtori Lasse Lehtinen kertoi Väinö Tannerin ja Risto Rydin merkityksestä maamme historiassa ja kauniistihan Lasse heistä puhuikin. Rohkenin rikkoa kuitenkin tilaísuuden myönteistä ilmapiiriä ja kysyä, että mahtoiko sillä skeptikkopiireissä levitetyssä huhussa olla edes totuuden siementä, jonka mukaa Ryti vieraili selvänäkijä Aino Kassisen puheilla kyselemässä neuvoa maamme asioiden oikein hoitamista varten oikein kovan paikan tullen. Lehtinen myönsi asian laidan ja korosti sitä, että varsinkin Rydin vaimo Gerda oli vielä innostuneempi henkimaailman asioista ja järjesteli kotonaan vallan spiritualistisia istuntoja, joissa keskusteltiin henkiolentojen kanssa. Tässä yhteydessä kannattaa painottaa sitäkin, että Gerda oli myös totinen harras kristitty, jonka aloitteesta Kannaksen suurhyökkäyksen aikaan alettiin päivittäin soittaa maamme radiossa eri paikkakuntien kirkkojen kelloja kuuntelijoiden iloksi. Tämä ohjelmaformaatti oli suosittu vielä minun lapsuudessanikin. Nykyäänhän kaiken maailman huutokauppakeisarit ja suomi lovet ovat syrjäyttäneet kirkonkellojen soittamisen Ylen ohjelmatarjonnassa. Risto Ryti valittiin jokin vuosi sitten maamme historian toiseksi tärkeimmäksi henkilöksi ja yleisesti häntä pidetään maamme presidenteistä kaikkein älykkäimpänä. Niinpä tieto siitä, että hän ihan vakavissaan vieraili kaikenlaisten ennustaja eukkojen luona, saa ilmeeni mietteliääksi. Luulenpa, että jos tämän illan viimeisessä ja ratkaisevassa presidentinvaalikeskustelussa ehdokas Niinistö erehtyisi kertomaan katsovansa kahvinporoista vastausta maamme valtiollisiin asioihin, niin hyvinkin se toinen kierros olisi lähellä. On tämä kansa jo sen verran valistunutta, että kahvinporoihin ei enää uskota, vaan enemmänkin luotetaan horoskooppeihin.  Kommentit (0) Härkä- ja hevosvetoiset kulttuurit 24.01.2018, 18:48 Selvästikin aspergerin taudin oireiden vaivaamana ihmisenä olen paljon salaa mielessäni yrittänyt keksiä selitystä sille, miten vanhat maanviljelyskulttuurit jostain merkillisistä syistä jakautuvat härkä- tai hevosvetoisiin kulttuureihin. Maapallolla viljelijäväestö käyttää menestyksellä sekä häkiä että hevosia yhteiskuntiensa ruokahuollon turvaajina, mutta vaikea löytää aluetta, jossa käytetään molempia rinnan. Tyydyttävää syytä tälle asiantolalle on vaikea keksiä. Suomen rahvaan historia -kirjasta löysin järkeen käyvän selityksen ilmiölle. Kirjan mukaan sotien vaivaamilla alueilla talonpojat alkoivat käyttää härkiä siitä yksinkertaisesta syystä, että riehuvat sotilaat ottivat heidän hevosensa maanpuolustuksellisiin tarkoituksiin, mutta härkien sotilaskäyttö on hyvin vaikeaa niiden kömpelyyden ja uppiniskaisuuden vuoksi. Tosin omat kokemukseni oikeista alkuhäristä, joita edustavat esimerkiksi Uukuniemen biisonit ovat kokonaan toiset. Itse uskon ainakin biisonien synnyttävän pelkoa ja vavistusta vihollisen riveissä. Biisoni painaa yli tuhat kiloa, eli tuplaten suomen hevosta enemmän, ja sen rakenteellinen huippunopeus on noin 60 km/t, joten sitä on vaikea pysäyttää, jos katsoo aiheelliseksi rynnätä ihmisen kimppuun. Tämä seikka kannattaa myös mahdollisen suurvaltavihollisen huomioida tehdessään suunnitelmia Suomen varalle; ainakin Uukuniemellä voi vastassa olla kokonainen kauhistuttava biisoniarmeija. Muuten oma isovaarini Kustaa Koivistoinen vedätti reilut sata vuotta sitten mökkinsä hirret härällä tulevalle rakennuspaikalle, mutta sitä asiaa ei sota ja riehuvat armeijat selitä, vaan syynä oli pelkästään viheliäinen köyhyys. Kommentit (0) Lapin lisä 23.01.2018, 18:39 Lappia käsittelevässä  tv-sarjassaan Peltsi pohdiskeli, mitä Lapin lisällä tarkoitetaan. Minä voin sen paljastaa, koska törmäsin Lapin lisä-käsitteeseen äskettäin lukemassani Kiveen hakattujen viimeisimmästä kirjasta. Siinä Arto Teronen ja Jouko Vuolle selvittävät mäkihyppääjä Jouko Törmäsen liian varhain päättyneen elämän viimeisiä vaiheita ja jututtavat asiasta myös tyypillistä pikisilmäistä Lapin miestä 163-senttistä Esko Rautionahoa, joka urallaan oli muutaman kerran suurkisoissa kymmenen parhaan sakissa, joka seikka nykyään synnyttäisi suuria otsikoita. Rautionaho kertoo, että hänellä on kahdeksan lasta usean eri naisen kanssa ja että epäilee yhden pojistaan jopa edustaneen  Jugoslaviaa olympiamäessä.  Itse olen sitä mieltä, että tuo on sitä Lapin lisää, mitä tyypillisimmillään. Siinä etelän veteliä vähän vedätetään. Kommentit (0) Kampela 22.01.2018, 19:49 Tänään söin ensimmäisen kerran tietoisesti kampelaa ja totesin kalan maukkaaksi ja ruodottomaksi. Soisin kampelan syönnin yleistyvän maassamme, mutta esteenä on sen saatavuus. Sitä esiintyy ainoastaan Porin ja Porvoon välisellä rannikolla. Pääsääntöisesti se elää vain meressä. Tosin kolme poikkeusta tiedän. Ensiksikin kampelaa elää Utsjoen pohjoisosan Pulmankijärvessä. Selitys lienee siinä, että järvi on ihan lähellä Jäämerta. Toinen poikkeus sääntöön on se, että Heinolan läpi virtaavasta Kymenvirrasta Forskullan kartanon edestä on saatu kampela joskus noin sata vuotta sitten. Eräs 1930-luvulla ilmestynyt kalakirja kertoo tämän tapauksen ja pitää sitä käsittämättömänä ihmeenä, koska merestä asti se ei ole voinut nousta. Itse epäilen, että Heinolan kampela on saattanut kulkeutua paikalle mätimunana jonkun muuttolinnun nokassa. Muutama vuosi sitten myös Saimaasta saatiin kampela. Lehtitietojen mukaan sen uskottiin nousseen merestä Savoon jonkun laivan painolastiveden mukana. Wikipedian mukaan kampela on kulkeutunut laivakyydillä myös Pohjois-Amerikkaan ja Iraniin. Kampela näköjään pystyy elämään myös järvivedessä, mutta todennäköisesti lisääntymiseen tarvitaan suolaista vettä, muutenhan se olisi vallannut muutkin maamme järvet. Kirjolohi on sikäli samanlainen tapaus, että sekin elää maamme järvissä, mutta ei pysty lisääntymään. Ehkä kirjolohien tapaan maamme järvissä voisi kasvattaa  myös kampelaa. Luulen myös, että pääministeri Sipilän julistamaa Talvivaaran ihmettä, jolla varmaankin tarkoitetaan sitä, että osa Kainuun ja Pohjois-Savon järvistä on muuttunut suolaisiksi, voisi hyödyntää siten, että kaivoksen saastuttamiin järviin istutetaan kampelaa turvamaan maamme kotitalouksien ruokakalahuoltoa. Kommentit (0) Jänteiden katkaisu 21.01.2018, 15:40 Suomen rahvaan historiaa opiskellessani vahvistui näkemykseni siitä, että !808-09 käyty Suomen sota oli herrasmiesten sotaa. Sivistynyt tsaari Aleksanteri I määräsi Venäjän armeijan käyttäytymään hyvin Suomessa ja yleensä niin tapahtuikin. Suomalaiset muistelevat yhä hyvällä ensimmäistä koko Suomea hallinnutta tsaariaan. Mutta kaikenlaista ikävää tapahtui Suomen sodassakin. Varkauden lähellä Ruotsin armeija tuhosi täysin venäläisten huoltokolonnan; ilmeisesti samanlainen taistelu nähtiin Raatteen tiellä 130 vuotta myöhemmin. Ruotsalaiset, jotka siis olivat sattuneesta syystä suomalaisia,  tappoivat kaikki viholliset ja valtasivat kuormaston. Myös parhaat hevoset otettiin sotasaaliiksi, mutta 400 vähän huonommalta kaakilta tyydyttiin katkaisemaan vain etujalkojen jänteet polven ylä puolelta. Ilmeisesti sellaisen hevosmäärän tappaminen sen ajan vehkeillä olisi ollut liian työlästä. Ilmeisesti minutkin voisi luokitella psykopaatiksi, koska ihmisten tappamisesta lukeminen ei paljoa hätkäytä, mutta 400 hevosen jalkajänteiden katkaisu saa minut tuntemaan jopa fyysistä pahoinvointia. Ymmärrän täysin Tuntemattoman sotilaan sotamies Korpelaa, joka oli ilmeisen paha ihminen eikä hän suostunut ottamaan väsynyttä lotta Kotilaista kärrylleen vedoten siihen, ettei ennenkään ole pyhänä sontaa ajettu, mutta joka kuitenkin kauhisteli sitä, miten viattomia luontokappaleita rääkättään. Korpela ei suostunut ilmahyökkäyksen aikana juoksemaan suojaan, kuten muut tekivät, vaan yritti pelastaa hevosensa, mutta koki itse siinä tilanteessa todellisen sankarikuoleman, vaikka tyhmempi lukija ei sitä heti huomaakaan. Kommentit (0) Musan Salama	20.01.2018, 18:52
Samaan aikaan, kun Kalpa pelasi Lappeenrannassa Saipaa vastaan, pelasi ammattilaisjalkapallojoukkue Kups Kuopio-hallissa Suomen Cupissa harrastelijajoukkue Musan Salamaa vastaan ja kuopiolaisottelujen samanaikaisuudesta huolimatta halli oli tupaten täynnä yleisöä eli reilut 1000 silmäparia. Ammattilaisjoukkue oli luonnollisesti parempi ja voitti harrastelijaporukan 5 - 2. Musan harrastelijamaisuus näkyi mm. siinä, että joukkue pisti kentän pienimmän miehen maalivahdiksi. Samalla tavalla mekin, kun liikuntatunnilla pelattiin potkupalloa, määrättiin porukan pienin ja huonoin maaliin. Eilen opin Suomen maantietoa sikäli, että nyt tiedän, että Musa-niminen paikkakunta on jossain Porin suunnalla. Oma valistunut arvaukseni on, että Musan Salama on entinen suojeluskuntajoukkue, kun taas valtakunnan tasolla tunnetumpi Porin Pallotoverit on sikäläisen punakaartin jatke. Tosin suuri yleisö tuntee Porin Pallotoverit paremmin nimellä FC Porin Jazz. Porin Jazz voitti 90-luvulla kaksi kertaa Suomen mestaruuden ja ensimmäisen mestaruuden ratkaisseessa pelissä Mypaa vastaan paikalla oli 11193 katsojaa. Se on hirmuinen määrä, sillä Porin kokoisessa Kuopiossa jalkapallo-ottelun katsoja ennätys on 7412. Niinpä olen sitä mieltä, että Veikkausliigaa tulisi laajentaa 16 joukkueeseen, jotta myös hyvät jalkapallokaupungit Pori, Oulu, Jyväskylä ja Kotka olisivat edustettuina ylimmällä sarjatasolla. Tyypillisenä työläisjalkapallojoukkueena Porin Jazz kärsi vakavista talous- ja alkoholiongelmista ja pelaa nyt kakkosdivarissa. Joukkueen historian paras pelaaja oli Jari Litmasen kaltainen pallovirtuoosi Jarno Alatensiö, josta on tehty elämänkertakirjakin. Miehestä käytettiin ironista lempinimeä Tenu, koska uransa alkupuolella hän oli joukkueen ainut raitis. Sittemmin mies ilmeisesti kyllästyi pilkankohteena olemiseen ja menehtyi alkoholismiin hyvin nuorena. Kommentit (0)
Tar ja nen	19.01.2018, 19:03
Suurella mielenkiinnolla olen lukenut Perttu Immosen massiivista Suomen rahvaan historiaa, joka paljastaa ennen kaikkea sen, että tavallisen suomalaisen elämä oli vuosisatoja sitten viheliäistä ja viheliäisen elämän harvoja hyviä puolia oli se, että kärsimyksen täyteinen elämä oli onneksi lyhyt. Varsinkin sodat söivät miehiä. Tosin taisteluissa kuoli vähemmistö, selvä enemmistö kuoli sotien mukanaan tuomiin tauteihin. Se tavallinen tarina oli, että jostain Savon saloilta vietiin väkipakolla miehiä puolustamaan Ruotsin kuningasta jonnekin kauas ulkomaille ja puolen vuoden kuluttua oli puolet miehistä sortunut erilaisiin tauteihin. Epäilen, että harvaan asutussa Suomessa, jossa pakkasetkin pitivät bakteereja kurissa, ihmisten vastustuskyky suuren maailman sairauksia vastaan oli heikko. Samalla tavallahan Pohjois-Amerikan intiaanit menehtyivät kasapäin eurooppalaisiin lastentauteihin, kun valkoinen mies astui Uudelle Mantereelle. Mutta on ainakin Savon rahvaan historiassa ollut myönteisiäkin asioita. Nimittäin naisten asema oli vahva, sillä Savon miehet olivat jo silloin kovia reissaamaan eikä heitä juuri kotona nähty. Jatkuvasti oltiin sodissa, erällä tai kaskimailla ja naiset pitivät sillä aikaa taloja pystyssä. Itä-Suomessa oltiin nimiasiassa jopa tasa-arvoisempia kuin nykyään. Nainen säilytti avioliitossa sukunimensä, jossa oli tytärtä tarkoittava tar-pääte. Miehillä sen sijaan sukunimissä oli nykyäänkin muodissa oleva nen-pääte, joka tarkoitti jonkun poikaa. En ole päässyt vielä selvyyteen, milloin tar- ja nen-päätteistä luovuttiin, mutta ainakin vuonna 1910 ilmestyneessä Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa-romaanissa eräs kirjan keskeinen vaikuttajahahmo on Kaisa Karhutar; nykyään hän olisi Kaisa Karhunen. Kommentit (0)
Karalahden viimeiset sanat Puijonsarven pihalla	18.01.2018, 18:58
Luin tuossa Jere Karalahden muistelmat ja kirjan lukemisen jälkeen arvostan jalkapalloa ja jalkapalloilijoita entistäkin enemmän. Karalahti-kirjassa pistää silmään varsinkin sen paksuus. Yllättävää, että mies muistaa vielä kaiken kokemansa jälkeenkin niin paljon asioita. Itseironiakaan, joka on yksi huumorin parhaista muodoista, ei kirjasta puutu. Kuopiossa käydessään Karalahti joutui Puijonsarvessa jonkinlaiseen selkkaukseen tunnetusti lupsakkaiden savolaisten kanssa. Selkkauksen alkusyynä oli se, ettei Karalahden hyvää kaveria Olli Jokista voinut syyttää ainakaan kaikin ajoin liiasta vaatimattomuudesta. Karalahti päätti rauhoittaa tilanteen ja ehdottaa eräällä savolaiselle kovanaamalle, että he poistuisivat kaksistaan pihalle selvittämään rehdisti tilanne, ilman että muiden hauskanpito siitä kärsisi. Sitten seuraavat Karalahden viimeiset sanat: "OJ, pidä takkia. Tässä ei mene kauan." Mielestäni taistelupaikalle olisi saatava pronssinen muistolaatta, yleensähän valtiot ja paikkakunnat pystyttävät muistomerkkejä tärkeille taistelupaikoilla. Samalla kerralla toisen muistolaatan voisi pystyttää vähän matkan päähän sille taistelupaikalle, jossa mestari mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen löi vastaan tullutta Savo-lehden toimittaja Hemmo Kuuranhallaa turpaan ihan mitään sanomatta, mutta ihan syystä. Toimittaja Kuuranhalla oli vastuussa siitä, että Savo-lehti julkaisi vähän väritetyssä muodossa Hemmo Silvennoisen kisaraportteja Cortinan olympialaisista, jonka johdosta maamme mieshiihtäjät antoivat Hemmolle niin perusteellisen sakinhivutuksen, että vahvalta ennakkosuosikilta meni mäkikisa pieleen. Onneksi Antti Hyvärinen ja Aulis Kallakorpi ottivat kaksoisvoiton. Kommentit (0)
Itsenäisyysmiehet	17.01.2018, 18:54
Tuokin on maamme itsenäisyyteen elimellisesti kytkeytyvä kuva, joka on lähtöisin Gennadiy Frelken pensselistä ja nimeltään From revolutionaries. Siinä palaveeraa joukko Suomen itsenäisyyden takuumehiä eli bolshevikkien johtoa. Kuva oli esillä uutena vuotena Pietarin Erartan  taidemuseon näyttelyssä, jossa aiheena oli Venäjän vallankumouksen juhlavuosi. Väitän tunnistavani kuvasta Leninin, Trotskin, Zinovjevin ja Kamenjevin, jotka kaikki olisivat nykyään oikeutettuja Israelin kansalaisuuteen, eli he täyttävät juutalaisuuden kriteerit. Leninkin oli äitinsä puolelta juutalaissukua, vaikka sitä ei hänestä nenän perusteella uskoisi, tosin äidillä oli myös ruotsalaisgeenejä. Isän puolelta Leninillä oli suomalaisugrilaisia eli mordvalaisia geenejä. Leninilläkin onkin savolaisnenä; muilla itsenäisyysmiehillä on sangen tyypillinen juutalaishaistin. Ilmeisesti taulun maalari on ainakin alitajuisesti korostanut sitä, etteivät oikeat venäläiset olleet Venäjän vallankumouksesta vastuussa, vaan syy vieritetään juutalaisille. Juutalaisvastaisuus taitaa olla Venäjällä vieläkin hengissä, sillä ainakin Pietarin suuren synagogan  ohi ajettaessa pisti silmään, että eräs paikan vartija näytti pahasti mukiloidulta. Neuvostoliiton aikaan juutalaisia oli maassa 2 miljoonaa, nyt enää 200.000.