Upseerit sotia taistelee ja juo	05.11.2017, 17:30
Lasse Laaksosen massiivisesta kirjasta Viina hermot ja rangaistukset - sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945, paljastaa sen, etteivät maamme entisajan kenraalit olleet mitään vesipoikia. Jos nykyajan työelämän pelisääntöjä olisi sota-aikoina noudatettu, olisi puheeksiottokeskusteluja, hoitoonohjauksia sekä työsuhteenpurkuja ollut niin paljon, että Suomen armeija olisi ollut toimintakyvytön. Mannerheimkin oli vähintäänkin alkoholin suurkuluttaja, joka tuskin selvää päivää näki.  Pari poikkeusta, eli raittiusmiestä joukosta sentään löytyi, mutta he joutuivatkin urallaan ylitsepääsemättömiin  vaikeuksiin poikkeavan käyttäytymisensä vuoksi. Tosin kyllä kenraalien juopotteluunkin puututtiin ainakin kuopiolaissyntyisen Kurt Martti Walleniuksen tapauksessa, joka lähetettiin Talvisodan jälkeen siviiliin. Wallenius yritti puolustautua sillä, ettei hän ainakaan ollut kuullut yhdestäkään suuresta sotapäälliköstä, joka olisi ollut raittiusmies. Senkin hän uskalsi sanoa Mannerheimille: "Sinä olet yhtä juoppo mies kuin minäkin". Sekään ei auttanut ja Wallenius vetäytyi Lapin eräkämpälle kirjoittamaan erätarinoita ja satuja lapsille hyvällä menestyksellä. Minullakin näyttää olevan hyllyssäni kaksi kenraalin kirjaa. Wallenius lienee ollut pohjimmiltaan herkkä taiteilija, vaikka yrittikin vetää ronskin miehen roolia. Talvisodassa hän johti joukkojaan Lapissa ja ilmoitti heti alussa, että "partaa ei sitten ajeta eikä persettä pyyhitä, ennen kuin ryssä on rajan takana". Toisaalta tiedetään, että kenraali purskahti itkuun nähtyään paleltumista kärsineiden sotavankien surkeuden. Kommentit (0)
Maamme jalkapalloilun tappioita ja voittoja	04.11.2017, 16:20
Minuutti sitten päättyi Espoon Honka - Helsinki ifk- karsintaottelu, joka varmisti sen, että espoolaiset nousivat Veikkausliigaan ja Hifk hävisi maamme palloilukartalta. Itse toivoin helsinkiläisten voittoa. Hifk:n talous on sattuneesta syystä vakaa toisin kuin Hongalla ja lisäksi Hjk:n ja Hifk:n paikallisottelut olivat jalkapalloilumme väriläiskiä. Äskeisen ottelun lopputulos oli selvä tappio maamme jalkapallokulttuurille. Sen sijaan viime yönä vietti suomalainen jalkapalloilu riemujuhlaa. Olin nimittäin unessani Suomen maajoukkueen kärkimiehenä maaottelussa Ruotsia vastaan. Maalijyväni oli kerrankin paikallaan, koska jo ottelun alkupuolella Suomi johti 3-0 ja itse olin laukonut kaikki maalit, joten olin tehnyt ns. puhtaan hattutempun. Kolmannen maalini ammuin rangaistusalueen rajoilta puhtaalla nilkkapotkulla. Pallo osui tolppaan, mutta pomppasi siitä maalivahdin selän kautta pömpelin perukoille. Siinä vaiheessa lausuin vieressäni toisena kärkimiehenä pelanneelle Eero Markkaselle, että tänään näyttää kaikki onnistuvan. Muuten uni oli hyvin todentuntuinen, ainoastaan pelitempoa ihmettelin, koska pärjäsin hyvin ihan kävelyvauhdilla. Luulen, että uneni sisältöön vaikutti Urheiluruudussa äskettäin näytetty juttu 80-luvun Englannin liigasta. Siihen aikaan pelivauhti oli puolet nykyisestä, pelaajien pelihousut olivat kooltaan vain puolet nykyisestä, sen sijaan tukat ja pelaajien rasvaprosentin olivat nykyisiä puolta suuremmat. Kommentit (0)
Trollit ja presidentinvaalit	03.11.2017, 19:21
Suomessa ollaan huolestuneita siitä, voiko Venäjä yrittää vaikuttaa tuleviin presidentinvaaleihin ja oma näkemykseni on, että kyllä voi. Trollauskampanja näyttää olevan jo täyttä päätä menossa sosialistisessa mediassa. Ensiksikin sosialistisessa  mediassa leviää oikeussosiologian dosentti Johan Bäckmanin video, jossa hän ottaa voimakkaasti kantaa Sauli Niinistön puolesta ja tämä saattaa olla melkoinen kuolemansuudelma Niinistön kampanjalle. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että dosentti Bäckman korostaa Yhtenäinen Venäjä-puolueen olevan jonkinlainen Kokoomus-puolueen veljespuolue. Nähtäväksi jää, näkyykö tämä kannanotto seuraavassa puolueiden kannatuskyselyssä. https://www.youtube.com/watch?v=1W0NhAUwppw Dosentti Bäckmanin toiminta on kuitenkin vasta urheilukielellä verryttelyä verrattuna oikeustieteen professori Jyrki Virolaisen blogissaan esittämään spekulaatioon, jota voi vaikuttavuudeltaan verrata Usa:n presidentinvaalien alla venäläistrollien levittämiin valeuutisiin. Professori Virolaisen esittämä tieto, että moni nettikirjoittaja epäilee, että Sauli Niinistö ei olisi pelkästään Jenni Haukion aviopuoliso, vaan myös Haukion kummisetä, on tieto, joka voi synnyttää mietteliäitä ilmeitä ainakin kristillisesti suuntautuneen äänestäjäkunnan keskuudessa ja saattaa jopa aiheuttaa sen, että vaaleissa nähdään sentään toinen kierros. Virolainen itsekin myöntää, että kummisetäväitettä on vaikea uskoa todeksi ja niinhän se on minustakin. http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/search?updated-max=2017-10-17T15:13:00%2B03:00&max-results=4 2017-10-17T15:13:00%2B03:00&max-results=4 Kommentit (0)
Kierrätyspontikka	02.11.2017, 19:00
Itse olen niin tumpelo, että en osaa edes pontikkaa keittää, mutta toisaalta ei minulla ole haluakaan siihen eikä minulla enää ole edes halua pontikan nauttimiseen, mikäli yhtään on perää tarinasta, jonka luin eilen mainitsemastani Viinalla terästetty sota -kirjasta. Sen mukaan korpisotureiden humalan halu oli välillä niin voimakas, että miehet olivat valmiit nauttimaan juomaa, jonka valmistuksessa oli käytetty vallan sitä ihtiään. Tarinan mukaan eräässä porukassa oli taitava pontikkamestari, jonka johdolla prosessi aloitettiin keräämällä näkkileipää, joka lieneekin se normaali vaihtoehto mäskiä tehtäessä. Näkkileipää ei kuitenkaan ollut pula-aikana riittävästi ja niin oli turvauduttava raaka-aineen kierrätykseen. Kenttäkäymälän takana olevasta ojasta mätettiin kaikki ulosteet kalliolle kuivumaan ja tämän kierrätysraaka-aineen kuivettua, se mätettiin käsin mäskitynnyriin näkkileipien sekaan. Kun mäski oli tarpeeksi käynyt se keitettiin pontikaksi. Kirjan mukaan valmista ainetta ryypättiin sitten suurella halulla ja itse tarinan kertoja muistelee sanoneensa, että "tuossa on niin vähän paskaa, ettei se mitään haittaa". Se ei siis ollutkaan mitään paskapontikkaa. Kommentit (0)
Kylmätislausmenetelmä	01.11.2017, 18:58
Niin ajat muuttuvat. Ennen isäinpäivän alla ilmestyi kahmalo kaupalla kaukopartiokirjallisuutta, mutta nyt ilmeisesti tämä runsauden sarvi on ammennettu tyhjiin ja tänä syksynä ilmestyi kaksi paksua sotahistoriallista teosta, joissa kerrotaan suomalaisten sotilaiden juopottelusta. Eikä suomalaissotilaiden juopotteluharrastuksesta turhaan kerrotakaan, koska luulen keksineeni Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin Viinalla terästetty sota- kirjasta ratkaisun ihmiskunnan vesihuolto-ongelmaan. Nimittäin sota-aikana Suomessa oli käytössä korvikemoottoripolttoaine, jossa bensiiniä oli 72 % ja alkoholia 22 %. Nokkelat korpisoturit kehittivät nerokkaan menetelmän, jolla arvoton bensa ja himoittu viina eroteltiin toisistaan. Niin saatiin juoma, jota kutsuttiin houkuttelevasti telaketjuksi. Nimestä päätellen kyseisen päihteen valmistukseen käytettiin aluksi Laguksen panssarien polttoainetta. Telaketjun tislaus tapahtui siten, että selkeällä pakkaskelillä polttoainetta valutettiin hitaasti suksen olasta pitkin, jolloin haitalliset epäpuhtaudet jäätyivät matkan varrella ensiksi ja alkoholi valui suksen kannasta keräysastiaan. Suksen puuttuessa apuvälineenä voitiin käyttää vaikka rautakankea, kiväärinpiippua tai ratakiskoa. Luulen, että samankaltainen kylmätislausmenetelmä oli aikoinaan käytössä myös suolan tuotannolla rikastuneessa Solovetskin luostarissa Vienanmerellä. Epäilen, ettei siellä suolaa eroteltu vedestä lämmön vaan jollakin erinomaisella tavalla pakkasen avulla. En usko, että saaren puuvarat olisivat riittäneet laajamittaiseen suolankeittoon, vaan tislaus perustui siihen, että jäätyessään suola ja merivesi erottuivat toisistaan ja tuloksena oli suolatonta jäätä ja suolaa. Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että on huomattavasti kustannustehokkaampaa tuottaa makeaa vettä merivedestä jäädyttämällä kuin keittämällä. Kesäaikaan suomalaiset jouten lojuvat jäänmurtajat voisivat hinata näin syntyvät makeat jäävuoret etelään tyydyttämään sikäläisen väestön vesihuollon tarpeita. Kommentit (0)

Jean Boldt ja silakka	31.10.2017, 18:28
Lasse Lehtinen kertoo mainiossa ja massiivisessa Väinö Tanner-kirjassaan, joka muistini mukaan pitkälti perustuu Tannerin itsensä vankeusvuosinaan kirjoittamaan muistelmasarjaan, jonka itsekin olen kauan sitten lukenut ja jonka pari osaa näyttää olevan tuossa hyllyssäni, siitä, kuinka kuopiolainen kenraalin poika ja anarkistiteoreetikko Jean Bold puhui sata vuotta sitten Senaatintorilla kiivaasti myös pyhää omistusoikeutta vastaan. Hänen näkemyksensä mukaan kaikki omaisuus oli varastamalla saatua ja koska kaikki hyödykkeet olivat maasta lähtöisin, ne kuuluivat yhteiskunnalle. "Mainitkaa jokin hyödyke, joka ei olisi maasta tullut"? Boldt haastoi. Muuan ylioppilas vastasi: "Silakka".  Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun itsensä pöhköksi lukeneen filosofiandosentin tulisi kiireesti kirjoittaa tohtorin väitöskirja Jean Boldtin elämästä ja teoista. Huomattavasti tylsemmistäkin miehenpuolista on tohtoriksi väitelty. Kommentit (1)
Kuopiolaisia yhteiskunnallisia vaikuttajahahmoja	01.11.2017, 19:03
Lasse Lehtisen Tanner-kirjaa lukiessani olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Kuopio on Suomen poliittinen pääkaupunki. Varsinkin erilaisia vallankumousmiehiä löytyy kaupungista joka lähtöön. Turhaan Kuopiota ei ennen, eli siihen aikaan, kun vahvasti kärkkääläistaustainen kansanedustaja ja ikiliikkujan keksijä Ville Vainio alk. Karjunen, johti kaupungin runsaslukuisia kommunisteja, kutsuttu Suomen Moskovaksi. Tosin Lasse Lehtisen kirjan mukaan Väinö Tanner ei ollut vallankumousmiehiä, vaan pikemminkin hän kuului yhteiskuntaa säilyttäviin voimiin. Jo nuorena hänestä kehittyi menestyvä sosialistikapitalisti. Sitä paitsi hän ei oikein edes ollut Kuopion poikia, koska vain hänen äitinsä oli Kuopion Räsäsiä. Tannerin savolaisuutta tosin lisää se, että hänen isänsä oli sentään puolittain savolaisia, koska tämän äiti oli Juvalta. Tanner oli siis vain 75 % savolainen. Mutta monta oikeaa todellista vallankumousjohtajaa kalakukkokaupunki on tuottanut maahamme. Suomen ensimmäisen työväenyhdistyksen perusti kuopiolainen aatelismies ja tehtailija Julius von Wright. Hän oli kuuluisien taidemaalareiden sukua. Ensimmäinen Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja professori Nils af Ursin oli myös Kuopiossa syntynyt aatelismies. Punakaartin ylipäällikkö, eli Mannerheimin vastine kapinapuolella, oli Kuopiossa syntynyt oikeustieteen ylioppilas ja toimittaja Eero Haapalainen. Hänen äitinsä muuten kutoi kankaita vallankumoukselliselle naisasianaiselle Minna Canthille. Toinen kapinajohtaja tilastotieteen professori Edwad Gylling, joka toimi kapinan jälkeen Neuvosto-Karjalan päämiehenä, oli luonnollisesti myös syntynyt Kuopiossa. Sekä Haapalainen että Gylling päätyivät Stalinin joukkohautoihin 30-luvun lopulla. Niskalaukaukseen päättyi myös Eero Haapalaisen Toivo-pojan elämä. Hän oli hiihtomiehiä eli toimi Petroskoin suksitehtaan yli-insinöörinä. Muistelen, että kirjailija Sirpa Kähkösen vaarin veli, hänkin Kuopion poikia, oli saman suksitehtaan johtaja. Kaikkein mielenkiintoisin ja vähiten tunnettu kuopiolainen vallankumousjohtaja oli Jean Boldt. Lainaan nyt lähes suoraan Wikipediaa, joka paljastaa, että kenraalin poika Boldt oli hovioikeuden auskultantti, asianajaja ja toimittaja, joka tuli tunnetuksi 1800-luvun lopussa teosofina ja myöhemmin anarkistina. Boldtia voidaan pitää tolstoilaisena kristillisenä anarkistina, joka oli kiinnostunut muun muassa eläinsuojelusta, kasvissyönnistä sekä rauhanaatteesta. Lakia opiskelleena hän vastusti kiivaasti oikeuden väärinkäyttöä, jota Boldt kutsui valtion pakkovallaksi ja piti oikeuslaitosta rikkaiden etujen ajajana. Hän vastusti myös prostituutiota, joka tuolloin oli Suomessa valtiovallan hyväksymää ja osittain säätelemää toimintaa. Viimeisinä vuosinaan Boldt radikalisoitui vallankumoukselliseksi, jonka toiminta huipentui vuonna 1917 tapahtuneeseen Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon valtaukseen. Se valtaus oli varmasti Vanhan valtausta näyttävämpi tapahtuma. Kesäkuun 17. päivänä joukko Boldtin johtamia anarkisteja valtasi jumalanpalveluksen jälkeen Nikolainkirkon ja alkoi pitää siellä omaa kokoustaan. Boldt puhui kannattajilleen saarnatuolista käsin, kunnes miliisi saapui paikalle ja hajotti kokouksen. Boldt vaati puheissaan muun muassa, että Helsingin miljonäärit oli vangittava ja tapettava, että "kansa pääsisi vapaaksi sellaisista loisista". Hänellä oli jopa lista tapettavista kapitalisteista ja eräs kauppaneuvos loukkaantui, kun häntä ei listalle huolittu. Boldt pidätettiin 18 tuntia kestäneen valtauksen jälkeen kirkon tyhjennyksen yhteydessä ja toimitettiin takaisin syntymäkaupunkiinsa Kuopioon  sikäläiseen Niuvanniemen mielitautiparantolaan. Hänen pidätyksensä aiheutti Senaatintorilla rajun mellakan, jossa loukkaantui kolme miliisiä. Boldtin kannattajat jatkoivat Senaatintorilla kokousten pitämistä vielä tämän jälkeenkin koko kesän ajan.  Minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että Jean Boldt oli noin sata vuotta aikaansa edellä. Ainakin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki otti pari vuotta sitten esille tuon Jean Boldtin keksimän idean upporikkaiden tappamisesta yhtenä ihmiskunnan ongelmien ratkaisumallina. Tosin alkoholilla epäillään olleen osuutta Kaurismäen lausuntoon. Kommentit (0)
Tuomiopäivänkone	29.10.2017, 18:58
Teemalla esitettiin juuri aika monennen kerran elokuva Tohtori Outolempi eikä turhaan, sillä on yksi maailmankaikkeuden historian parhaista elokuvista. Ja hyvin ajankohtainenkin se on, sillä Trump ilmoitti juuri haluavansa kymmenkertaistaa maansa ydinaseet ja Pohjois-Korea haluaa aikaansaada edes yhden kunnollisen vetypommin turvatakseen laillisen yhteiskuntajärjestyksensä säilymisen. Pohjois-Korean diktaattorin kannattaisi kuitenkin katsoa Tohtori Outolempi-elokuva, sillä sen jälkeen hän ymmärtäisi, ettei kallista fuusiopommia tarvita, koska elokuvassa esitelty tuomiopäivänkone olisi huomattavasti halvempi ja tehokkaampi pelote maailmalle. Elokuvan tuomiopäivänkonehan on jättiläismäinen ydinhyökkäyksen jälkeen automaattisesti laukeava törkypommi, jonka levittämä radioaktiivisuus muuttaa Telluksen ihmiselle elinkelvottomaksi. Välttämättä mitään vasiten tehtyä erityistä tuomiopäivänkonetta ei edes tarvita, sillä Risto Isomäen vuosi sitten ilmestyneessä tieteiskirjassa vähälukuinen, mutta hampaisiin asti aseistettu, joukkio terroristeja suunnittelee Olkiluotoon ehkä joskus lähivuosina valmistuvan maailman suurimman ydinreaktorin muuttamista törkypommiksi, jolla Länsi-Eurooppa saastutetaan elinkelvottomaksi ihmiselle. Nähtäväksi jää, puututaanko tulevissa presidentin vaaleissa, joissa pitäisi nimenomaan keskittyä ulkopoliittisiin kysymyksiin, tuomionpäiväkoneongelmaan ja sen ratkaisemiseen. Nimittäin Suomessa on jo kehitelty ratkaisua siihen, miten maamme voisi selvitä ydinaseiskusta. Meillä on tutkittu mahdollisuuksia kasvattaa perunaa kilometrin syvyydessä Pyhäjärven kaivoksessa. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Kaivoksessa on koko ajan potulle sopiva 18 asteen lämpötila eikä led-tekniikalla tarvittavan valon tuottaminen ole ongelma. Peruna tuottaa viisi satoa vuodessa eikä kasvupohjaa tarvita pinta-alallisesti paljoa, koska pottua voi kasvattaa monessa kerroksessa. Uskon, että Pyhäjärven kaivoksen avulla voidaan turvata Suomen kansan jatkuvuus asuttamalla maan alle muutama sata valioyksilöä. Kommentit (0)
Ennustamisen vaikeudesta	28.10.2017, 19:00
Kyllä ei minusta tule Päätalon Kassun setämiehen Kummun Kallen veroista enneuniennäkijää enkä edes pysty unistani Kallen tapaan lätystelemään ja entiijjaa pellaamaan. Enneuneni mukaan Kupsin piti johtaa FC Kemiä vastaan ensimmäisen puoliajan jälkeen 2-0, mutta se johtikin 3-1 ja voitti lopulta pelin samoin lukemin. Työpaikan urheiluveikkauksessa, jossa roknoosini perustui pelkästään urheiluasiantuntemukseeni eikä enneuniin, veikkasin sarjan alussa Kupsin sijoittuvan toiseksi ja niinhän siinä sitten kävikin. Kalpan ennustin olevan kauden lopussa sijalla 13 ja nyt vaikuttaa siltä, että olin tapani mukaan liian toiveikas. Näyttää vahvasti siltä, että savolaisjoukkueet Kalpa ja Jukurit taistelevat sijoista 14-15. Viime kaudella Kalpa oli hopealla ja hävisi silloin Jukureille useimmat kauden kuudesta kohtaamisesta. Nyt Kalpa sijoittunee häntäpäästä laskettuna hopealle, mutta on siitä huolimatta voittanut Jukurit kaikissa kauden kolmessa kohtaamisessa. Muiden joukkueiden voittaminen näyttääkin olevan hyvin haasteellista. Kuuntelin äsken radiosta jännittävää liigakierrosta ja erityisen jännittävä oli kuopiolaisten ja mikkeliläisten kohtaaminen, jossa ratkaistiin maamme huonoimman ammattilaisjääkiekkoseuran arvo ja asema. Olen muuten seurannut jääkiekkoilua herkeämättä vuodesta 1964, mutta en ole ennen törmännyt siihen, että pelaaja on saanut 5 minuutin jäähyn puremisen vuoksi. En ole edes tiennyt sääntökirjan sellaista asiaa edes kieltävän. Odotan jännityksellä, koska ensimmäinen jäähy tuomitaan raapimisen vuoksi. Kommentit (0)

Johtavat palloilukaupungit	27.10.2017, 17:08
Viime yönä seurasin enneunessani tiukkaa vääntöä Kupsin ja Fc Kemin välillä. Ikävä kyllä herätys kello keskeytti ottelun seuraamisen puoliajalla. Toista puoliaikaa en voinut katsella, koska virastossamme ei ole juurikaan nukkumismahdollisuutta.  Enneunessani Kups johti peliä 2-0, mutta saatoin nähdä tilanteen väärinkin, koska tulostaululla loisti tulikirjaimin lukemat 2-0, joka tarkoittaisi sitä, että kotijoukkue Kemi olisi ollut voitolla. Ensimmäinen maali oli tulostaulun mukaan syntynyt jo 5 minuutin kohdalla ja toinen 23. Tiukka vääntö oli tuo ottelun alku ja tiukka vääntö on myös siitä, mikä kaupunki tänä vuonna voittaa maamme johtavan palloilukaupungin arvon ja aseman. Tampere voitti jääkiekon mestaruuden ja Kuopio oli toisena. Jos Kuopio voittaa jalkapallossa Sm-hopeaa ja Tampere jää pronssille, niin sitten periaatteessa kamppailu johtavan palloilukaupungin asemasta olisi tasan, mutta kun huomioidaan muut suuret palloilulajit, eli lentopallo, koripallo, pesäpallo ja sähly, nousee Kuopio niukasti mutta aivan ansaitusti maamme johtavaksi palloilukaupungiksi. Ja sitä paitsi rugbyssä ja uppopallossa Kuopio on aivan ylivoimainen Tampereeseen verrattuna. Olen aina haaveillut, kun olen katsellut vastaan astelevia miehenpuolia työmatkallani, että Kuopioon tulisi perustaa rugbyseura, koska savolaispyknikot ovat ihannetyyppejä lajiin, ja viimeisimmässä ilmaisjakelukaupunkilehdessä kerrottiin, että rugby on tullut Kuopioon ja että jopa rugbymaajoukkueen kapteeni on Kuopiosta. Mainittakoon vielä, että pari vuotta sitten Suomi oli rygbyn maailmanlistalla vihoviimeinen. Kommentit (0)
Sätkällä kääritty perintö	26.10.2017, 18:19
Kohtuuttoman yksipuolisesti olen käsitellyt itärajan tuntuman patsaita, koska en ole huomioinut ollenkaan Suomen puolen Karjalaa. Mutta nyt Karjalasta kajahtaa ja julkaisen kuvan Uukuniemen hautausmaalla olevasta komeasta veistoksesta, joka on pystytetty uukuniemeläisen keksijän ja liikemiehen Jalmari Ahokkaan kummulle. Ruotsalaiset ovat ylpeilleet sillä, että he keksivät jakoavaimen ja norjalaiset sillä, että he ovat keksineet klemmarin, mutta huomattavasti näitä tuotteita vaativampi on Jalmari Ahokkaan keksimä sätkäkone. Sen avulla mies kohosi ryysyistä rikkauteen. Erityisen kunnioitettavaa on, että yhdessä vaimonsa Rauhan kanssa he perustivat sätkäkoneella käärityillä rahoilla terveystutkimusta tukevan säätiön maahamme. Jalmari Ahokkaasta on julkaistu elämäkerta, joka löytyy myös netistä. Sikäli se on erilainen elämänkerta, että se ei tee päähenkilöstä mitään pyhimystä, vaan inhimillisen ja vähän särmikkäänkin ihmisen. Kirjan mukaan Jallulla oli esimerkiksi Viipurissa asuessaan tapana kerran kuukaudessa majoittua kavereidensa kanssa sikäläiseen hotelliin viettämään ns. hauskaa elämää, jonka hauskanpidon jälkeen koko kerros piti pistää remonttiin. Jallussa oli vähän tuurijuopon vikaa ja kun hän oli päättänyt aloittaa juomisen, ei se päättynyt kuin vasta parin päivän jälkeen. Miehen oli siis viisainta pysyä itsellisenä liikemiehenä, koska vieraan palveluksessa moisesta tavasta voisi koitua vaikeuksia. Sätkällä kääritty perintö-niminen Jalmari Ahokkaan elämänkerta löytyy tästä linkistä: https://issuu.com/spiritushistoriae/docs/satkalla_kaaritty Kommentit (0)
Tali-Ihantalan muistomerkit	25.10.2017, 18:09
Ennen oli niin, ettei rajan takana Karjalassa ollut vatupassissa mikään muu kuin sotamuistomerkit, mutta Putinin valtakaudella suoraakulmaa on alettu suosia kaikessa rakentamisessa. Neuvostoliiton aikainen Tali-Ihantalan monumentti on näyttävä ja hyvinhoidettu. Muistomerkissä luetellaan noin 7000 kaatuneen puna-armeijalaisen nimet. Venäläiset näyttävät mieltyneen värikkäisiin muovikukkiin. Niitä suositaan haudoilla ja myöskin liikenneonnettomuuksien tapahtumapaikoilla. Hautausmailla huomaa sen, että ennen muovikukkien keksimistä maassa suosittiin peltikukkia, jotka vuosikymmenien aikana ovat menettäneet maalipintansa. Muutaman kilometrin päässä Neuvostoliiton monumentista on suomalaisten huomattavasti vaatimattomampi muistomerkki. Ison luonnonkiven kylkeen on kaiverrettu pelkistetysti kahdella kielellä "1944 / Tali-Ihantalan taistelu / Kunnia sankareille". Kiven juurella ovat viralliset seppeleet ja sinne on kerätty epävirallisesti myös löydettyä sotaromua. Lisäksi kiven juurelle oli laskettu epävirallisesti venäläinen vodka-pullo ja saksalainen oluttölkki. Nekin tavallaan symboloivat taistelun tapahtumia. Joskus luin tiiliskiven, joka oli sotatieteellinen tutkimus Tali-Ihantalan taistelusta ja kirjan mukaan iso osa puna-armeijalaisista oli ympäri kännissä sotaretkellään. Muistelen, että kiintiö sodan aikana oli 100 grammaa pirtua päivässä joka ukolle. Se tekee 306litraa puhdasta alkoholia vuodessa ja ylittää kolminkertaisesti suomalaisten nykykulutuksen. Mutta varmasti se lisäsi sillee sopivasti myös rohkeutta. Saksalainen oluttölkkikin oli ihan perustellusti kiven juuressa. Hitlerin suomalaisten avuksi lähettämä 70 koneen lento-osasto Kuhlmey tuhosi taistelun aikana mm. 200 panssarivaunua. Suomalaisten osuus oli 400 vaunua. Historian tutkijat voisivat selvittää, ratkaisiko lento-osasto Kuhlmey sen, ettei Suomea miehitetty. Kommentit (0)
Elisenvaaran ihanteellinen patsas	24.10.2017, 17:29
Muutaman kilometrin päässä Veikko Hakulisen muistolaatasta on Elisenvaaran asema, jolla kesäkuussa 1944 tapahtui kauheita. 80 Puna-armeijan konetta pommitti paikalle pakkautuneita junia ja noin tuhatta ihmistä,. Ihmeenä on pidettävä sitä, että kuolonuhreja tuli vain noin sata; heistä 2/3 naisia ja lapsia. Ilmeisesti moni pelastui aseman lähellä olleeseen Pusutunneliin. Olen joskus blogillani julkaissut pommituksen uhrien muistomerkin, joka on hyvin huomaamaton ja vaatimaton kivi. Aseman lähellä on kuitenkin huomattavasti näyttävämpi veistos. Käsittääkseni Elisenvaaran koulun pihalla seisoo kuvan pystypäinen ja ylväsryhtinen neuvostonuori, joka esittelee jotain tärkeää asiapaperia ohikulkijoille. Asiapaperin yläkulmasta erotan sirppi- ja vasaralogon, joka viittaa siihen, että poliittisesta painotuotteesta on kysymys. Uskon ihanteellisen nuorukaisen kaupittelevan Pravdan kuukausiliitettä. Minusta tuollainen ylväs nuorukainen on mieltä ylentävä näky. Verratkaapa sitä vaikka Kuopion torin Veljmies-patsaaseen, joka on veistänyt suonenjokelaislähtöinen Heikki Konttinen. Veljmies ei ole mitenkään ylevä nuorukainen, vaan pikemminkin vain sellainen keskiverto savolaiskolli, eli lyhytjalkainen, isopäinen, mulkosilmäinen ja huomiota herättävän pienimunainen. Tosin Savon Sanomat haastatteli joskus lääketieteen professori Martti Hämäläistä, joka epäili, ettei kyseessä sittenkään ole keskivertosavolaisnuorukainen, vaan taiteilijan mallina on ollut sairas savolaislapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt lihasten kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Kommentit (0)
Terentjevin patsas	23.10.2017, 19:02
Uljaan patsaan on olympiavoittaja Feodor Terentjev, eli Heikki (karjalaisittain Huoti) Teronen, saanut muutama vuosi sitten Petroskoihin, mikäli eilistä videoklippiä on uskominen. Täytyy käydä jollain tulevaisuuden urheiluhistoriallisella kiertomatkalla hiljentymässä muistomerkin äärellä, koska hiljentymiseen on todella aihetta, mikäli on uskominen kaikkitietävää Wikipedia, joka kertoo patsaan mallista mm. seuraavaa traagista:   ”Terentjev ei ollut mukana Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960.  Virallisen selityksen mukaan hän oli tuolloin jo “liian iäkäs”, mutta samaan aikaan Veikko Hakulinen, yksi noiden kisojen sankareista, oli yhdeksän kuukautta vanhempi. Neuvostoliitto ei noissa kisoissa menestynyt niin kuin oli ajateltu.   Heti Squaw Valleyn talviolympialaisten 1960 jälkeen Terentjev kuitenkin oli Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toinen 30 km kilpailussa, neljäs 50 km kilpailussa ja voitti kultaa 4 x 10 km viestikilpailussa. Vuonna 1962 Terentjev kilpaili edelleen, ja mm. voitti Neuvostoliiton mestaruuden 50 km kilpailussa ja ilmoitti tähtäävänsä Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, mutta hän kuoli ennen näitä kisoja.   Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.   Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.   Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”.   Ilmeisesti Terentjevin suvun miehet eivät olleet mitään vesipoikia, koska Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa sota-aikana hiihtäjä Terentjevin setään, joka oli kunnon karjalainen huuliveikko ja tietäjä. Kerran Terentjevin starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: "Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin." Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.      Kommentit (0)

Hakulisen muistolaatta	22.10.2017, 17:15
Olen luvannut elakkeelle päästyäni kiertää kaikki maamme hiitäjä- ja juoksija- sekä eläinpatsaat ja muistomerkit. Syksyllä helpotin urakkaani sen verran, että kävin katsomassa rajan takan Kurkijoella siellä olevaa Veikko Hakulisen muistolaattaa. Se pystytettiin Kurkijoen museon seinään vuonna 2010, jolloin hiihtäjäsuuruuden syntymästä oli kulunut 85 vuotta. Hakulinen on syntynyt Kurkijoella, mutta hänen vanhempansa ovat pieksämäkeläisiä. Suonenjokihan kuului aikanaan valtaosin Pieksämäkeen ja minulla on vankka usko, että jos pääsisin oikein perusteellisesti asioita tutkimaan, niin Suonenjoen Hakulisiahan se Veikkokin todennäköisesti. Oli se Suonenjoki aikoinaan niin kova hiihtopitäjä, että oikeus ja kohtuus on pitää Hakulista oikeastaan Vasaman miehenä. Ikävä kyllä en ole vielä päässyt vierailemaan Hakulisen kovan kilpakumppanin Feodor Terentjevin patsaalla Petroskoissa, mutta eiköhän se päivä vielä nähdä. Minulle Feodor Terentjev on suomalaisittain Heikki Teronen, koska suomenkieltähän mies Karjalan poikana haastoi. Falunin mm-kisojen 15 kilometrillä 1954 suomenkieliset miehittivät muistaakseni peräti viisi ensimmäistä sijaa, koska neljänneksi sijoittui karjalainen Terentjev. Urheilumies Hakulisen kuolema oli surullinen, koska hän jäi 78-vuotiaana juoksulenkillä ollessaan auton alle.  Autoihin liittyi myös Terentjevin kuolema, koska hän tukehtui autotallissa häkään hieman epäselvissä olosuhteissa. Miestä ei oltu huolittu enää edustamaan Neuvostoliittoa ulkomaille, vaikka hänen kilpailunäyttöjensä olisi pitänyt riittää ja mies otti asian raskaasti. Alla videonpätkä, jossa käsittääkseni Karjalan tv:ssä kerrotaan suomen kielellä sikäläisestä ensimmäisestä olympiavoittajasta. https://www.youtube.com/watch?v=ecwz3tM4r0s Kommentit (2)
Rukoushetki	21.10.2017, 18:19
Savolaiset, jotka ovat karjalaisten ja hämäläisten sekasikiöitä, ovat perineet jähmeää heimoa eivätkä turhaan hötkyile eivät muutenkaan ilmaise kehonkielellä tunteitaan. Eilen savoaliset kuitenkin ilmaisivat Keskuskentällä riemuaan vallan kehonkielellä ja vilkkaimmat pistivät vallan afrikkalaistyyliseksi tanssiksi, kun tuomari vihelsi pilliinsä pelin päättymisen merkiksi ja Kupsin ja rahakas Euro-liigapaikka varmistui, kun Jyväskylän JJK kaatui hermoja raastavien vaiheiden jälkeen. Itse kyllä saapastelin koti kohti hieman allapäin ja mietteliäänä. Mielestäni kotijoukkue pelasi korkeintaan tyydyttävästi. Vaikka Kups hallitsikin tapahtumia, teki vastustaja kolme sekuntia ennen pelin päätöstä ainoan maalinsa vapaa potkusta rangaistusalueen rajalta, ja se livahti hieman helpon näköisesti ohi ilmeisesti kylmästä kangistuneen maalivahti Otso Virtasen.  Mielestäni olin nähnyt elämäni ensimmäisen jalkapallo-ottelun, jossa Kupsin maalivahti ei torjunut kertaakaan ja myös kotitietokoneeni sen varmisti. Palloliiton tilastojen mukaan Kups laukoi maalia kohti 11 kertaa ja JJK kerran ja se ainuva sitten suhahti pömpelin perukoille ja uskon maalivahti Virtasta harmittaneen yhtä paljon kuin itseäni. Myös teologiset asiat askarruttivat mieltäni pelin jälkeen. Ottelun alussa silmääni pisti, kuinka iso sinisen musta nigerialainen Kupsin mies teki ristinmerkin vähän samalla tavalla kuin puolalaiset mäkihyppääjät ennen eikä tämä riittänyt, sillä kun pelin loputtua muut voittajat tanssivat ja kiljuivat riemusta, polvistui iso nigerialainen ääneti rukoukseen kentän laidalla ja joukkuetoverit ymmärsivät antaa hänen olla rauhassa eivätkä tulleet takomaan tätä selkään. Sitä katsoessani ymmärsin, että uskonnolla on vielä suuri merkitys jossain päin maailmaa ihmisten elämissä. Mietiskelin myös sitä, että varmasti moni JJK:n pelaaja ja kannattaja oli pyytänyt omalta jumalaltaan,tai muulta henkiolennoltaan, johon uskoi tai ainakin mielikuvitusystävältään sitä, että joukkue säilyisi Veikkausliigassa ja sitten tulikin katkera tappio ja pudotus Divariin. Romahtiko hänen uskonnollinen vakaumuksensa katkeran vastoinkäymisen myötä? Kommentit (0)
Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli tänä iltana	20.10.2017, 17:04
Vielä kappaleen verran käsittelen runousoppia. Nimittäin netistä löytyy lyhyt Ylen ohjelma Edith Södergranista ja siinä runoilija toteaa, että "Koko aurinkoisesta maailmastamme toivon vain puutarhasohvan, jolla kissa paistattaa päivää". Itsekin olen pohtinut asioita pitkään ja tullut vähän samankaltaisen tulokseen, eli itse haluaisin syödä oikein hyvin ja kölliä sen jälkeen auringossa. Ylen ohjelma löytyy tästä linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/21/ edith-sodergran-runoilija-edella-aikaansa  Lisäksi haluaisin, että Kups voittaa kohta alkavan mitalitaistelun kannalta äärimmäisen tärkeän pelin Jyväskylän JJK:a vastaan, kun joukkueet kohtaavat kohta Keskuskentällä jalkapalloilun merkeissä. Kups on sarjakakkosena ja JJK sarjan vihoviimeinen, mutta siitä huolimatta pelkään Kupsin tappiota, jota voi pitää tilastotappiona, koska tällä kaudella joukkue on yleensä kotikentällä voittanut itseään huonommat vastustajat. Suomalaisen palloilukulttuurin tasosta sekä yhteiskuntamme henkisestä tilasta kertoo paljon se, että täsmälleen samaan aikaan Kups-JJK- ottelun kanssa Kalpa kohtaa Kuopion jäähallissa Jyväskylän Jypin jääkiekkoilun merkeissä. Olen joskus aiemminkin tuominnut kuopiolaisen palloiluharrastuksen puuttuvan koordinaatiokyvyn ja toistan nyt jälleen tuomioni. Kommentit (0)
Totti	19.10.2017, 17:56
Runoilija Edith Södergran asui Totti-kissansa kanssa suuressa köyhyydessä kylmässä ja vetoisessa talonrähjässä ja kun hän kuoli juhannuspäivänä 1923, hänet haudattiin talonsa puutarhaan. Runoilijan köyhyydestä kertoo se, että hän joutui myymään vaatteitaankin henkensä pitimiksi. Käsittääkseni runoilijan muistomerkki on hänen haudallaan.  Se pystytettiin vasta 1960, eli aikana jolloin Raivola jo kuului Neuvostoliittoon, joten uudet isännät ovat tunnustaneet runoilijan ansiot.  Venäläisten suurta tunteellisuutta todistaa tuo Totti-kissa patsas, joka on veistetty runoilijan ystävän kunniaksi ja luulen veli venäläisten löytyvän kissan takaa. Uskon, että Tottikin on haudattu samaan puutarhaan emäntänsä kanssa.  Minusta kissaveistos on niin mainio, etten voinut olla sitä silittämättä, vaikka taide-esineisiin ei saisikaan koskea. Jo aiemmin olin päättänyt, että jos joskus pääsen elakkeelle, tulen kiertämään kaikki maamme juoksija- ja hiihtäjäpatsaat, mutta nyt olen päättänyt nähdä myös kaikki eläimille omistetut patsaat. Ruuna-Reipas Varpaisjärvellä ja Totti-kissa Raivolassa on tullut jo nähtyäkin. Muuten netistä löysin suomennoksen Södergranin muistomerkkiin kaiverretusta runosta ja se sopii tähän masentavan tuhnuiseen syyssäähän oivallisesti: Tässä ikuisuuden ranta on, ohi virran vierivän nään. Ja kuolema soittelee pensaissa samaa yksitoikkoista säveltään. Kommentit (0)
Kuolleen runoilijan haudalla	19.10.2017, 16:14
Ja nyt ei poikkeuksellisesti kirjoitetakaan urheilusta vaan yllätys, yllätys, runoudesta. Kävin alkusyksystä Karjalan kannaksella Raivolassa, jossa asui aikoinaan Edith Södergran (1892 -1923), jota alan erikoisasiantuntijat pitävät kansainvälisesti tunnetuimpana suomalaisrunoilijana. Uskon hänen olleen hauraan ja eteerisen ihmisen, joka kuoli tuberkuloosiin 31-vuotiaana aikana, jolloin suomalaisia tappoi keuhkotauti puolen tunnin välein. Ehkä yhteiskunnallisesti merkittävin Södergranin ihailija on ollut entinen pääministeri Paavo Lipponen, joka ei ole vähimmässäkään määrin hauras ja eteerinen, mutta tietääkseni hän silti teki opiskeluaikanaan gradunsa tästä nuorena menehtyneestä runoilijasta. Toivon, että jo perinteiseksi muodostunut kuopiolainen kirjallisuustapahtuma Kirjakantti-tapahtuma kutsuu Lipposen alustamaan aiheesta. Paavohan köpsähtelee jo eläkeukkona ja saattaisi hyvinkin joutaa, koska lapsenhoitokiireitäkään ei enää ole, koska kuopus lienee jo kouluiässä . Venäjän-Karjala on täynnä muistomerkkejä ja varsinkin erilaisia sotamuistomerkkejä ja yleensä ne ovat hyvin hoidettuja. Suomalaisen silmään pistää niiden värikylläisyys, joka välillä tuo mieleen joulukuusen. Venäjällä ja Itä-Suomessakin kirkkaista väreistä tykätään, mutta rantaruotsalaistaustaisen Södergranin Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki edustaa hillittyä ruotsalaista tyylisuuntausta.  Minusta se on todella tyylikäs taiteellinen luomus. Muistomerkissä on seuraava teksti: Se här är evighetens strand Här brusar strömmen förbi och döden spelar i buskarna sin samma entoniga melodi Edith Södergran 4.4.1892-24.6.1923 Rest av Finlands Svenska Författareförening Kommentit (0)

Spede	17.10.2017, 18:12
Lukaisinpa Spede Pasasen elämänkerran, josta ilmeni, ettei tämä tunnettu kansannaurattaja ollutkaan yksityiselämässään lupsakka savolainen, vaan pikemminkin hyvin särmikäs mies, josta asiasta voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua. Speden isä oli kyllä oikeasti hauska mies, mutta luonteeltaan poika muistutti enemmän äitiään, joka oli tiukka ja tarkka talousihminen. Laulaja Kari Tapio asui nuoruudessaan vuokralla rouva Pasasen talossa ja kertoi vuokranantajansa olleen täysin huumorintajuttoman ihmisen. Toisaalta huumorintajuttomuuteen saattoi vaikuttaa myös se, että vuokralainen oli poikkeuksellisen iloluontoinen. Speden yksityiselämästä muistan kirjasta vain yhden huvittavan tapauksen. Kun Speden hautajaisia vietettiin kirkossa, niin yhtenä ohjelmanumerona  oli Arja Korisevan, jonka sukunimi ei ole mielestäni kovin hyvä laulutaiteilijan sukunimi, esittämä Muistatko vielä sen virren, joka soveltuukin hyvin hautajaisten tyyppiseen tapahtumaan. Pahaksi onneksi juuri kun Koriseva puhkesi laulamaan, alkoi kännykkä hänen laukussaan suureen ääneen soimaan digitaalista Säkkijärven polkkaa. Tilanteen pelasti Jukka Virtanen, joka totesi suureen ääneen, että Spede soittaa. Kommentit (0)
Kupsin karmea tappiomaali	16.10.2017, 18:25
Kyllä ei mieli mettä keittänyt, kun radiosta omin korvin kuulin, miten lisäajalla pallo lirui Kupsin maalin alanurkkaan, ja valmentajan Jarkko Wissin mukaan työläisjalkapalloa pelaava Tampereen Ilves voitti siten tiukan väännön jälkeen savolaista lyhyt syöttöpeliä harrastavat kuopiolaiset 1-0 hieman helpon näköisellä lirumaalilla. Silloin tuli tunne, että tähän sitten elämä päättyi, tai että ainakaan ei ensi kesänä FC Barcelona juokse Keskuskentän viheriölle esittämään savolaista lyhyt syöttöpeliä Euroliigan ottelussa, jonne uskoin vielä 91 peliminuutin jälkeen Kupsin selviävän. Tosin voi selvitä vieläkin, mutta se edellyttää, että sarjan jumbojoukkue JJK ja sarjan kolmanneksi huonoin FC Kemi voitetaan, ja se on haasteellinen tehtävä. Mutta selitykseni Kupsin mahdolliselle mitaleille tippumiseen on uskottava. Kups on kohdannut kovimmat kilpailijansa, eli HJK:n, Ilveksen ja FC Lahden kaksi kertaa vieraissa ja vain kerran kotonaan. Laskujeni mukaan kotikenttäetu lähes yhden maalin luokkaa ja jos kuopiolaisilla olisi ollut kovimpia vastustajia kohdatessaan kaksi kertaa kotikenttäetu, olisi joukkue lähellä Suomen mestaruutta. Missään sivistysvaltioissa ei hyväksyttäisi näin epäreilua sarjajärjestelmää. Kommentit (0)
Väinämöinen	15.10.2017, 17:37
Ja taas myönnän kirjoittaneeni ropakantaa. Terävä kommentaattori antoi palautetta ja joudun sen perusteella myöntämään, ettei taida Väinämöinen ollakaan Kärkkäälän poekia, vaan tämä tietäjä iänikuinen syntyikin ilmeisesti Airakselan puolella. Nimittäin Kakkisensalolla itse Kakkisenjärven vieressä Airakselan puolella on lampi nimeltään Väinämöinen, jolla itsekin olen monet kerrat käynyt. Vaikuttaa todennäköiseltä, että ainakin Väinämöisen kesämökki sijaitsi tämän lammen rannalla. Harmittaa vietävästi, että en älynnyt mainita uskontotieteen professori Juha Pentikäiselle, joka männä viikolla luennoi kirjastolla Savoon liittyvistä paikannimistä, että kotipuolessani, tosin valitettavasti vähän entisen Karttulan puolella, lienee tietääkseni Suomen ainut Väinämöiselle nimetty lampi. Monet paikannimet on maassamme nimetty asukkaiden mukaan. Kakkisensalolta löytyy mm. Taskisenlampi ja uskoakseni myös Kakkisenjärvi on saanut nimensä sen rannan asukkaan mukaan. Toisaalta Kakkinen merkitsee eräissä murteissa myös haltiaa, mutta itse äänestän sukunimi-Kakkisen puolesta, sillä sen nimisiä ihmisiä Savossa oli ennen paljonkin, mutta ei enää sangen ymmärrettävästä syystä. Suomen tunnetuin Kakkinen on suurpainija ja olympiavoittaja Kuopiossa syntynyt Eino Kakkinen, joka kypsemmällä iällä vaihtoi nimensä Eino Leinoksi. Runoilijaan hän ei ole sukua, vaikka kouluvuosinaan Eino Lönnbohm, eli sittemmin Eino Leino, tunnettiin vahvana juntturana. Alunperin Lönnbomit olivat Mustosia ja Mustoset ovat tunnettua voimailijasukua. Runoilija Leinon kaukainen sukulainen Jari Boogie Mustonen taisi joskus jopa voittaa kehonrakennuksen Suomen mestaruuden. Kommentit (1)
Kalevalaista liikenneraivoa	15.10.2017, 17:41
Professori Juha Pentikäisen luennon innoittamana tutkin Kalevalaa, jonka tutkimisesta luulin jo kouluaikana saaneeni kylliksi. Pentikäinenhän kertoi ainakin minun mielestäni selvästi, että Kalevalan tapahtumat sijoittuvat Savoon ja tosiaan ainakin Hornankallio ja Pisanmäki mainitaan kansalliseepoksessamme.   Kirjan mukaan Väinölän aholla, jonka uskon sijaitsevan Kärkkäälässä jossain Väinöläntien varrella, Väinämöisen ja Lemminkäisen reet eivät mahtuneet ohittamaan toisiaan, vaan niin ihkatiukalle siinä mentiin, että aisanpäät osuivat toisiinsa sen verran lujasti, että vesi tippui vempeleestä, rasva rahkehen nenästä.   Tiukka vääntöhän siitä seurasi ja nykykielellä selvä liikenneraivokohtaus. Väiski oli sitä mieltä, että nuorempana Joken oli siirryttävä sivuun, mutta Jokke ei näkemystä hyväksynyt, vaan oli valmis ratkaisemaan konfliktin jopa väkivallalla. Lopulta asia päätettiin ratkaista siten, että tyhmempi väistyköön.    Jokke alkoi luettelemaan, mitä kaikkea hän tietää ja paljon hän tiesikin sekä luonnon- että maantieteestä. Senkin hän kertoi, että "Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla." Elikkä Jokke on maailmaa nähnyt mies ja käynyt vallan Leppävirralla ja Nilsiässä asti.      Väiski väitti Joken olevan tiedoiltaan lasten tai korkeintaan naisten tasolla, jonka jälkeen tämä alkoi jo lipsumaan totuudesta ja väitti olleensa paikalla, kun maailmaa luotiin, mutta senkin väitteen vaka vanha Väinämöinen vakuuttaa olevan muunneltua totuutta, koska ei hän siellä vastustajaansa nähnyt, kun oli itse paikalla maailman luomista todistamassa. Lopulta mahtavampi tietäjä suuttuu ja meinaa sotkea vastaantulijansa vallan suohon, mutta luopuu aikeesta, kun häviäjä lupaa parittaa siskonsa voittajalleen.   Oikeastaan tuo liikenneraivosta kertova Kalevalan neljäs luku on kuin Kummelihuumoria, kun sen vain oikein ymmärtää. Jos Aki Kaurismäki jatkaa vielä elokuva-alalla, niin hän voisi filmata Kalevalasta modernin version samalla tavalla, kuin hän teki Rikokselle ja rangaistukselle, jossa oikeustieteen ylioppilas Roskolnikovin sijasta pääosassa oli teurastaja Rahikainen.    Kommentit (2)