keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Vakooja Pentikäinen

Luinpa tuossa Martti Backmanin kirjan VakoojatVilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933, joka oli jännittävä lukukokemus. Luutnantti Vilho Pentikäinen on ilmeisesti maamme menestynein vakooja, joka pääesikunnassa työskennellessään välitti vuosien ajan Suomen puolustusvoimien huippusalaisia asiapapereita Neuvostoliittoon. Toiminnan uhatessa paljastua 1933 hän kylmän rauhallisesti ajoi autollaan Helsingistä itärajalle ja käveli rajan yli Pystykorvineen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa suomalaista sotilaskivääriä.

Sen jälkeen mestarivakoojan vaiheista ei ole luotettavaa tietoa. Virallisten tietojen mukaan hän menehtyi Stalinin vankileirillä vuonna 1940, mutta jotkut uskovat hänen jatkaneen menestyksellistä vakoilijan uraansa vielä kylmän sodan aikaankin. Backmanin mukaan Pentikäistä pidettiin Suomen armeijan luutnanttina esiintyessään vähän yksinkertaisena, mutta joka korvasi yksinkertaisuutensa erittäin sotilaallisella käytöksellä. Hän kunnostautui myös erinomaisena ampujana. Lisäksi mies oli myös kyltymättömänä naistenmies eli naippo, jonka naisseikkailuista kertoessaan kirja paljastaa, että Pentikäinen oli ilmeisesti myös väkivaltainen psykopaatti, joka luonteenpiirre ei liene vakoilijalle mikään puute.

Vaikka Pentikäinen ilmeisesti näytteli tyhmää, niin tyhmä hän ei ollut, mikäli hänen lähisukulaisistaan voi mitään päätellä. Nimittäin hänen veljensä oli rovasti Veikko Pentikäinen, veljenpoikansa teologian professori ja keskustapuolueen entinen varapuheenjohtaja Juha Pentikäinen, jonka poika taas on entinen Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen, joka nyt toimii Suomen yrittäjien puheenjohtajana. Pentikäiset ovat ilmeisesti geeniperimältään erinomaisen lahjakkaita ihmisiä.

Olen joskus Helsingissä käydessäni jututtanut Mikael Pentikäistä, kun tämä oli Hesarista potkut saatuaan myymässä itseään kadulla. Hän oli nimittäin ehdokkaana Eu-vaaleissa ja jakoi kunnon ehdokkaan lailla esitteitään ohikulkijoille. Älykkään ja sivistyneen oloinen mies hän oli ja huumorintajuinenkin, koska ei suuttunut vain nauroi, kun kysyin, että joko hän on Hesarinsa tutustumistarjouksen tilannut. Pentikäisen vieressä toinen katumyyjä kaupitteli ihmisille Hesarin tutustumistarjouksen.  

Kommentit (0)


Siikajoen Trump

Oikeistopopulismi nostaa maailmalla päätään, mutta Suomessa se ei nosta päätään. Politiikasta väistyvä Timo Soini saattaisi vanhan poliittisen jaotuksen mukaan olla pelkkä tannerilainen sosialidemokraatti eikä hänen seuraajansa Jussi Halla-Aho ole värikäs rääväsuinen populisti, vaan enemmänkin ujo ja punasteleva akateeminen henkilö.

Mielestäni TV:n Perjantai-ohjelman loppukevennyksen siikajokelainen Markus Kuotesaho on Suomen huomattavin oikeistopopulisti. Perussuomalaiset voisivat yllättää kerrankin myönteisesti ja pyytää tätä pohjalaista pk-yrittäjää puheenjohtajakseen ja myös presidenttiehdokkaakseen. Uskoisin hänen yltävän presidentinvaaleissa ainakin 25 %:n kannatukseen, koska mielestäni neljännes suomalaisista vastustaa kaikkea.

Markus Kuotesahon persoona auttaa ymmärtämään Donald Trumpin suosion. Molemmat miehet puhuvat kansankielellä asioita, joita proletariaatti, jolla tarkoitan nyt älyllistä proletariaattia, haluaa kuulla. Ja molemmilla miehillä on yrittäjätausta, joka osoittaa, että he pystyisivät ainakin hoitamaan R-kioskia, jollaisen homman hoitaminen ei monelta politiikan suurmiehelä ei onnistuisi. Tuskin Mannerheimkään olisi pystynyt R-kioskia johtamaan .

Trump on kunnostautunut kiinteistö- ja viihdebisneksessä, kun taas Kuotesaho on kunnostautunut romukauppa- ja viihdebisneksessä. Minusta oikeistopopulisti pk-yrittäjä Kuotesahon monologi on parasta tv-viihdettä. Katsokaa vaikka itse:
http://areena.yle.fi/1-4124668

Kommentit (0)


Jeesuksen pääsiäinen

Selostajakin totesi osuvasti, että Suomen joukkueen peliesitystä Jeesuksen pääsiäiseen, kun poikamme hävisivät äsken Ranskalle katastrofaalisen häpeällisesti 5-1.  Hyvinhän Jeesuksellekaan ei eräänä pääsiäisenä ainakaan tarinan mukaan käynyt. Mutta nähtäväksi jää, nouseeko Leijona-joukkuekin vielä kuolleista näissä MM-kisoissa. Hävisihän Neuvostoliittokin Puolalle vuoden 1976 kisoissa 6-4, mutta voitti siitä huolimatta kisat. Nähtäväksi myös jää, saako MTV:n selostaja palautetta vertauksestaan. Ainakin vielä iloisella 60-luvulla asiasta olisi noussut syyte Jumalan pilkasta.

Itse luulin, etten vaivaudu tätä turnausta seuraamaan,  koska kyseessä eivät ole mm-kisat, koska muutama sata parasta pelaajaa puuttuu tapahtumapaikalta. Mutta aionpa kuitenkin seurata ainakin Suomi-Slovenia pelin, sillä pahaa pelkään, että se on A-sarjapaikan säilymisen kannalta pojillemme äärimmäisen tärkeä. Mikäli leijonien peli ei kulje, kannattaa jo ottelun aikana turvautua hyvin järeään keinoon poikien herättelemiseksi. Maalivahdin vaihtaminen ei tällä kertaa riitä, vaan kesken pelin kannattaa tällä kertaa vaihtaa valmentaja.

Ymmärtääkseni Aurinko kuningas, eli Juhani Tamminen, on tapahtumapaikalla ja hän ottakoon joukkueemme komentoonsa kesken Slovenia-pelin, mikäli Suomi on häviöllä. Tammista ei jostain syystä arvosteta Suomen jääkiekkopiireissä, vaikka mikäli asiaa yhtään ymmärrän, hän on keksinyt koko jääkiekkopelin.

Kommentit (0)


Haamumaali

Kyllä minä sitten nyt tykkään Erkon kapitalistisuvusta. Erkon suku nimittäin antoi minun katsoa Internetin välityksellä Sanoman kanavilta maksutta Fc Kemin ja Kupsin välisen Veikkausliigan potkupallo-ottelun. Enkä turhaan katsonutkaan, koska sain ilokseni nähdä ainakin Kupsin Veikkausliigahistorian komeimman maalin.

Yleensä Suomen sarjapelit ovat vain tiukkaa vääntöä, mutta tällä kertaa ei vääntö ollut tiukka, koska selostajakin myönsi kuopiolaisten pallolisen pelin olleen valovuoden Kemiä edellä. Ottelun kohokohta ja kulminaatiopiste oli, kun Hjk:sta luultavasti isolla rahalla ostettu Sebastian Sorsa laukaisi 35 metristä pallon kemiläisten ylänurkkaan ja maalivahti oli voimaton. Selostaja epäili, että kyseessä oli epäonnistunut keskitys, mutta ei ollut epäonnistunut keskitys, vaan tyypillinen savolainen juonikas maalilaukaus. Niin uskon vankasti, sillä yhtään Kupsin hyökkääjää ei ollut lähelläkään maalia siinä tilanteessa.

Yhtä komeaa maalia en ole edes Suomen maajoukkueen nähnyt tehneen. Sen sijaan kuullut olen. Vuonna 1966 Suomi voitti Ruotsin Helsingissä Pohjoismaiden mestaruuden ratkaisseessa ottelussa ja radioselostuksesta kuulin omin korvin, kun Tommy Lindholm teki vastaavanlaisen maalin, joka ratkaisi Pohjolan parhaan jalkapallomaajoukkueen arvon Suomelle, isiemme maalle. Silloin muistan Lindholmin myöntäneen, että keskitystä hän vain yritti, mutta se epäonnistui pahasti.

Suomi voitti jalkapalloilun Pohjoismaiden mestaruuden sekä 1964 että 1966. Se oli kova juttu silloin, mutta ihmeenä sitä ei pidetty. Nythän Suomi on Fifan listalla Pohjoismaiden huonoin, kun Färsaaretkin on meidät ohittanut kirkkaasti. 60-luvulla maajoukkuettamme valmensi Olavi Laaksonen ja kun rahaa ei ollut kalliisiin etelän leireihin halleista puhumattakaan, hän pisti pelaajat hiihtämään ja niinpä maajoukkuettamme kutsuttiin huuhkajien sijasta hiihtäjiksi.

Pelaajien kunto oli tarinan mukaan sellainen, että heidät olisi voinut määrätä juoksemaan Helsingistä Ouluun ja takaisin. Luulen, että maajoukkueemme Fifa-sijoitus ei laskisi, vaikka hiihto otettaisiin uudestaan jalkapalloilijoittemme keskeiseksi harjoitusmuodoksi.

Kommentit (0)




Symposion


Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Akseli Gallen-Kallelan maalaus nimeltään Symposion esittää maamme 1890-luvun johtavaa kulttuurieliittiä pohtimassa elämän ja taiteen arvoitusta. Varsinkin pöydän päässä istuva Kesäillan valssin säveltäjä Oskar Merikanto on erityisen syventynyt aiheeseen.

Istuviltaan  sen sijaan kykenevät tässä vaiheessa iltaa  pohtimaan elämän ja taiteen vielä säveltäjät Jean Sibelius ja Robert Kajanus, vaikka miesten ilmeet ovat jo aika poissaolevat. Itse taiteilija, silloin nimeltään vain Axel Gallen, on kuvattu vallan seisovilla jaloilla skarpin oloisena.  Tiettävästi kuvassa on mukana myös runoilija Eino Leino, mutta hän lepää näkymättömissä pöydän alla.

En tiedä onko tuossa kyseessä se symposion, jonka aikana Robert Kajanus välillä poistui Pietariin johtamaan orkesteria ja kun hän muutama päivä myöhemmin palasi reissultaan pöytään, Sibelius ihmetteli sitä, miksi mies dramppaa koko ajan edestakaisin. 

Wikipedian mukaan sanalla symposion-sanalla tarkoitettiin  antiikin Kreikassa ja Roomassa juhla-aterian jälkeisiä juominkeja, joihin kutsuttiin usein myös laulajia, tanssijattaria, akrobaatteja yms.  Sibelius myöntää muistelmissaan harrastaneensa nuoruudessaan railakasta elämää, mutta miehen itsensä mukaan siihen hänet pakotti ahdistus isänmaan tulevaisuudesta. Huoli isänmaan tulevaisuudesta onkin hyvä syy juopottelulle.

Kommentit (0)


Sibeliuksen syfilis

Helppoa ei ollut Ainon elämä Jannensa kanssa. Säveltäjänero oli ainakin alkoholin suurkuluttaja, eleli sitten peräti alkoholisti. Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi selvittää, kumpi kansamme kansainvälisesti tunnetuimmista miehistä, eli Mannerheimista ja Sibeliuksesta, oli suurempi juoppo.

Sibeliuksella oli paljon muitakin terveysongelmia. Säveltäjällä oli mm. jonkinlainen kasvain kurkussa, jonka vuoksi hän joutui muutaman vuoden ajan rajoittamaan juomistaan ja sikarinpolttoaan. Niinä vuosina hän oli säveltäjänä parhaimmillaan. Netistä löytyy pitkä luettelo hänen sairauksistaan ja säveltäjäneron terveysongelmista eniten silmääni pistää kuppasairaus; sellaisesta vaivasta ainakin moni tutkija väittää Sibeliuksen kärsineen.

Täyttä varmuutta kuppa-asiasta ei ole. Ilmeisesti Sibelius, jolla oli tapana poistua välillä päiväkausien ryyppyreissuille, harrasti reissuillaan muutakin kuin syvähenkisiä keskusteluja, joita hän Ainolle lähettämissää kirjelapuissa väitti harrastavansa. Kunnon aviomiehenä hän kuitenkin ainakin joskus vakuutti palailevansa kotiin vähitellen. Tarkkaa paluu ajankohtaa hän ei välttämättä pystynyt kertomaan, koska hän korosti olevansa säveltäjä eikä ennustaja.

Lääkärit kehottivat Sibeliusta luopumaan viinasta ja sikareista, mutta niin hän ei tehnyt, mutta eli siitä huolimatta 91-vuotiaaksi. Sibelius perusteli elämäntapansa jatkamista sillä, että kaikki häntä raittiuteen kannustaneet lääkärit olivat kuolleet kauan ennen häntä. Aino Sibelius eli peräti 98-vuotiaaksi, ja saattoi olla viisasta, että hän valitsi Ahon sijasta Sibeliuksen. Aho kuoli nimittäin 59-vuotiaana ja Ainon leskeys olisi kestänyt peräti 45 vuotta. Muuten Minna Canth kuoli vielä Ahoakin nuorempana, eli 53-vuotiaana, joten myös häneltä jäi moni kirja kirjoittamatta ja Nobelin palkinto saamatta.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti