maanantai 29. toukokuuta 2017

Kupsii. Kupsii, Kupsii

Öylönnä uskoakseni jalkapallosta kiinnostunut käki kiljui Kärkkäälässä Kupsii, Kupsii, Kupsii. Eikä se turhaan Kuopion Palloseuraa kannustanut, koska joukkue voitti Rovaniemen Palloseuran vieraissa ansaitusti 0-1 ja todisti näin olevansa Veikkausliigan palloseuroista paras. Veikkausliigassahan pelaa kolme palloseuraa, eli Kuopion, Rovaniemen ja Vaasan Palloseurat.

Lähellä on myöskin se tilanne, että Kups olisi ainakin tilapäisesti koko Suomen paras jalkapalloseura. Sarjaa johtava Hjk tosin on vielä kaksi pistettä edellä, mutta kuopiolaisilla on ottelu vähemmän pelattuna. Välillä mielessäni on jopa häivähdyksen omaisesti käynyt, että vaikka olen jo vanha mies, niin saattaa hyvinkin olla, että näen vielä tässä elämässä Kupsin Suomen mestarina.

Edellisessä kotipelissä Kups kohtasi Sjk:n, joka pelasi suomalaisittain erinomaista jalkapalloa ja osoitti olevansa tälläkin kaudella vahva mestarisuosikki.  Vaikka vieraat olivat selvästi parempia, päättyi peli tasatulokseen 1-1. Se ei ole oikeudenmukainen lopputulos, sillä jos pelin olisi tuominnut joku toinen erotuomari, Kups olisi voittanut 3-1.

Kotijoukkueelta vietiin tällä kertaa kaksi selvää rangaistuspotkua. Ensiksi seinäjokelaisilla oli selvä käsivirhe ensimmäisellä puoliajalla kulmapotkutilanteessa ja toisella puoliajalla Kupsin kärkimies Salami kaadettiin, kun hän pujotteli vastustajien puolustuksen läpi ja oli laukomassa pallon maaliin. Ilmeisesti Salamin uskottavuus on mennyt tuomarien silmissä, koska hän on liigan paras kaatuja.

Pelin loppupuolella äkämystynyt kotiyleisö alkoi huudella alatyylisiä pilkkahuutoja Silmäpuoli-Kalleksi nimeämälleen  oikeudenjakajalle, joka oli kyllä etunimeltään Kalle, mutta hän ei kuitenkaan ollut silmäpuoli. Silmäpuoli-Kalle on muuten lainaus Junnu Vainion reipashenkisestä vapaapalokunta-aiheisesta-laulusta, jossa sanotaan, että "vain Silmäpuoli-Kalle jää yksin  asemalle, yölähdössä, kun sotkeutuu hän vaatteisiin, vaan rattailla on jo toiset, nuo brankkarit aikamoiset, on joukko se, että heittää se vettä, vaikka helvettiin."

Kommentit (0)



Bristol Blenheim

Internetistä löytyy pommikoneen ohjaaja Pentti Tuiskun muistelu eilen mainitusta Uukuniemen Kummun kylän pakkolaskusta. Tuisku uskoo, että mikäli koneen mittaristo olisi toiminut eikä se olisi sen vuoksi eksynyt, Blenheim olisi saattanut selvitä kotikentälleen, jolle oli vain 15 minuutin lentomatka.

Tuiskun muistelun tässä vaiheessa luulin, että nyt oli vaimoni Liisa-tädin kadonneen lentäjän mysteeri ratkeamassa. Liisa nimittäin oli suurhyökkäyksen aikaan jututtanut tiellä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentän lähellä komeaan lentäjään, jonka oli seuraavana päivänä lähdettävä vaaralliselle lennolle kannaksen suuntaan, mutta hän oli vakuuttanut tulevansa varmasti Liisaa vielä tapaamaan, jos vain hengissä selviää. Lentäjä ei koskaan palannut, kuten komeilla lentäjillä on tapana.

Mutta ei ollut Tuiskun koneen mukana Liisa-tädin kaipaamaa komeaa lentäjää. Blenheimit nimittäin operoivat Värtsilän kentältä, jonne Uukuniemeltä on ehkä noin 70 kilometriä.  Uukuniemen kenttää käyttivät Saksasta saadut Dornierit, joilla Liisa-tädin komea lentäjäkin todennäköisesti lensi viimeisen lentonsa.

Joskus yritin alan kirjallisuudesta selvittää suurhyökkäyksen aikana kaatuneet lentäjät, jolla tavalla ehkä olisi selvinnyt Liisankin komean lentäjän henkilöllisyys, mutta kesällä -44 suomalaislentäjiä kuoli niin paljon, että etsimääni tapausta ei löytynyt. Suomalaisten 97 Bristol Blenheim-koneistakin tuhoutui puolet. Nämä Suomessa rakennetut pommarit olivat vielä Talvisodan aikaan niin nopeita, että ne pärjäsivät hävittäjille, mutta Jatkosodan lopulle ne olivat jo liian hitaita surmanloukkuja.

Pentti Tuiskun muistelmat Uukuniemen pakkolaskusta löytyvät tästä linkistä
http://www.uukuniemi.info/historia/pakkolasku_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/
_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/ .

Kommentit (0)



Ilmailua ja kulttuuria Uukuniemellä

Uukuniemen Kummun kylällä on kilometrin päässä päätieltä pellonreunassa BL-142:lle pystytetty muistomerkki. BL-142 oli suomalainen Bristol Blenheim-merkkinen pommikone, joka teki 12.6.1944 pakkolaskun saatuaan it-tykin kranaatin osuman ohjaamoonsa Karjalan kannaksen yläpuolella. Muistomerkki paljastettiin kesällä 2010 ja koneen ohjaaja Pentti Tuisku oli tapahtumassa läsnä, vaikka ikää hänellä silloin oli 88 vuotta.

Miehistö olisi voinut pelastautua koneesta hyppäämällä, mutta pahasti haavoittunut ohjaaja Pentti Tuisku päätti yrittää pakkolaskua, koska koneen tähystäjän Göran Ödnerin laskuvarjon oli kranaatin räjähdys paiskannut ulos koneesta.  Koneen pakkolasku savipellolle oli sikäli onnekas, että kone olisi muuten murskautunut pellon reunassa olleisiin puihin, mutta sattuman oikusta Blenheimin siipi osui viime hetkellä isoon kiveen joka pyöräytti koneen nokan takaisin tulosuuntaan.

Konekivääriampuja-sähköttäjä Sven Rosendahl kykeni laskun jälkeen hakemaan vielä apujoukkoja paikalle, mutta Tuisku ja Ödner loukkaantuivat pahoin; Ödner niin pahoin, että hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan reidestä. Sodan jälkeen hänestä tuli arvostettu muusikko, jonka esittämä Kun yö saapuu Pariisiin löytyy netistä. Ödner on sanoittanut Suomen ensimmäisen rock-iskelmän Tunnista toiseen, joka tunnetaan maailmalla paremmin Bill Haleyn esittämänä nimellä Roack Around the Clock.

Myös Göran Ödnerin poika Janne Ödner kunnostautui kitaristina ja soitti mm. Pave Maijasen ja Paroni Paakkunaisen yhtyeissä. Nykyään Maijanen asuu Uukuniemen naapurissa Kesälahdella ja Paakkunainen Uukuniemen kirkonkylässä. Janne Ödner menehtyi 33-vuotiaana kaatuessaan nakkikioskilla. Alkoholilla oli osuutta asiassa.
Lopuksi kuuntelemme Göran Ödnerin esittämänä, miten yö saapuu Pariisiin.
https://www.youtube.com/watch?v=QTABJ-o2aOc

Kommentit (0)



Herrojen vaativa harrastus


Minä, tavallinen jätkäpoika, tunnen itseni nyt pikkuisen herraksi, koska olen alkanut harrastamaan keilailua. Kävin nimittäin viraston liikuntailtapäivänä elämäni ensimmäisen kerran keilahallilla ja pidin keilamöykkyä ensimmäisen kerran isoissa työmiehen kourissani. Mainittakoon, että jostain syystä Kärkkäälän maamiesseurantalolle ei keilarataa rakennettu, kun taloa talkoilla rakennettiin.

Keilailu osoittautui herrojen vaativaksi harrastukseksi. Nimittäin keilaradan sarat ovat hyvin kapeat ja niitä reunustavat ojat ovat kohtuuttoman syvät. Minun oli vaikea saada keilamöykkyä pysymään sille tarkoitetulla kapealla saralla. Jonkin verran osumistani helpotti, kun aloin heittää keilamöykkyä mahdollisimman pitkälle ilmassa, jolloin pelkkä putoamisen aiheuttama täräyskin vavisutti radan päässä pystyssä olevia pulikoita.

Kokeilin myös sitä, että olin selin heittosuuntaan heitän keilamöykyn jalkojeni välistä ja se tyyli saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, kunhan sitä alan tosissani treenaamaan. Muutkin keilailua harrastavat herrat voivat luvallani kokeilla kuvan esittämää uutta tyyliä.  Tuolla kahden käden tyylillä ei heittokäsi kipeydy samalla tavalla kuin perinteisellä herrojen tyylillä. Oma olkapää kipeytyi perinteisellä herratyylillä heittäessäni niin, ettei tässä ropsimehtään kykene pitkään aikaan.

Kommentit (0)


Laukkukauppiaiden jälkeläisiä

Karjalaiset laukkukauppiaat ja heidän jälkeläisensä ovat kunnostautuneet monilla elämänaloilla. Tosin tietyistä historiallisista syistä johtuen moni venäläis-karjalaisen sukunimen omistaja on suomentanut nimensä. Niinpä esimerkiksi radion sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen oli kiertelevänä kaupustelijana toimineen Nikita Tiilikoffin poika ja todennäköisesti sinivalkoisena äänenä tunnettua Pekka Tiilikaisesta on lapsena kutsuttu nimellä Pjotr Tiilikoff. 
Toinen karjalaisen sukunimensä suomentanut urheilija-laukkukauppiassuku on Simolan suku. Alun perin Simolat olivat Bogdanoffeja. Kuulantyöntäjä Seppo Simola kunnostautui itsekin kauppamiehenä. Hän oli aikoinaan ylivoimaisesti tehokkain Karhun urheilutuotteiden myyntimies. Kuulantyöntäjänä Seppo Simolan menestys on kuitenkin paremmin tunnettu. Hän rikkoi ensimmäisenä suomalaisena sekä 18 että 20 metrin haamurajat.

Tähän hätään en keksi muita urheilunsaralla kunnostautuneita laukkuryssien jälkeläisiä. Enemmänkin heidän lahjakkuutensa on viitannut liike-elämän puolelle. Pitkään Suomen rikkaimpana tunnettu IT-liikemies Veikko Lesonen on sukujuuriltaan Vienan Venehjärven laukkukauppiaita. Myös hänen liikekumppaninsa Jorma Terentjeffin sukunimi viittaa Karjalan laulumaille ja minulla ei ole yhtään kappaletta syytä uskoa, etteikö suvussa ole harrastettu laukkukauppaa.

Muistelen, että taistelijapari Lesonen-Terentjeff omistivat aikoinaan suuren osan Suomesta. Lopusta omisti ison siivun Säästöpankki, jonka napamies oli Juhani Riilkonen. Riikosen vaari tunnettiin tietääkseni muinoin Pietarissa laukkuryssien kuninkaana. Hän käytti muistaakseni nimeä Riikojeff.

Myös maamme tunnetuimman kyläkauppiaan pohjalaisen Vesa Keskisen isä ja vaari olivat kulkukauppiaita, mutta täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että mies olisi reppuryssien sukua. Epätyypillinen pohjalainen nen-päätteinen sukunimi Keskinen viittaisi enemmänkin Itä-Suomeen, mutta ei välttämättä Karjalan laulumaille. Keskiset voivatkin olla savolaista sukujuurta, koska kun Nuijasodan jälkeen Pohjanmaan miehet oli tapettu lähes anhittomiin, siirtyi Savosta paljon vapaita nuoriamiehiä Pohjanmaalle lohduttaakseen siellä surevia leskiä.

Kommentit (0)



Laukkukauppaa

Jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi väitellä tohtoriksi eilen mainitsemistani karjalaisista laukkukauppiaista, joita myös ilman mitään arvolatausta aikoinaan reppuryssiksikin kutsuttiin, vaikka karjalaisiahan he olivat. Itselleni on asiaa sivunneesta kirjallisuudesta jäänyt käsitys, että muinaiset perussuomalaiset suhtautuivat ihan myönteisesti laukkukauppaan ja laukkukauppiaisiin, jotka toivat vaihtelua ja erilaisia tarvekaluja maamme syrjäkyliin.

Tosin muistaakseni Pohjantähti-trilogiassa kerrotaan sääntöä vahvistava poikkeus. Kirkkoherran kiivas fennomaaninen rouva kysyi Koskelan Jussilta, että ovatko pentinkulmalaiset isänmaallisia, eli vihaavatko he ryssiä. Jussi muisti yhden vihatapauksen, joka ei ehkä sittenkään liittynyt isänmaallisuuteen. Reppuryssä oli kerran saanut kyläläisiltä selkään, kun oli myynyt tiilijauhoa torakanmyrkkynä. Hän oli kyllä yrittänyt pelastautua fyysistä koskemattomuuttaan uhkaavilta kyläläisiltä vetoamalla siihen, että kyllä tiilijauhollakin torakka kuolee kun ottaa torakkaa niskasta kiinni ja syöttää sille väkisin tiilijauhoa.

Saattaa olla, että reppuryssiä pidettiin kuitenkin jonkin verran luikureina. Ainakin tarinan mukaan kaksi laukkukauppiasta tapasi liikeasioissa jossain Karjalan saloilla ja toinen kysyi, että "a, mihin sie olet mänössä". "A, mie oon Arkangeliin mänössä", vakuuti toinen. Silloin kysyjä muuttui mietteliään näköiseksi ja vakuutti, että "a, nyt sie valahteletkin, sie ootkin mänössä Arkangeliin".

Tarina opettaa meille sen, että eräissä kulttuureissa voi valehdella puhumalla välillä joukkoon vähän tottakin. On kulttuureita, joissa muunnellun totuuden puhumista ei paheksuta, mutta se, että joku tyhmyyttään uskoo muunneltua totuutta, on yleisesti paheksuttua.

Kommentit (2)



Uukuniemen patsaspuisto

 
Kun savolaiset asuttivat Uukuniemen ja kun alkuperäinen ortodoksiväestö muutti Tverin Karjalan, syistä joita voi vain arvailla, jäi kuitenkin paikkakunnalla muutama ortodoksisuku, joista yksi oli Ivanoffit. Kysyin Uukuniemellä Ivanoffin Veikolta, onko hän noita alkuperäisiä uukuniemeläisiä. Ei ollut Veikko vanhaa uukuniemeläistä sukua, vaan hänen isänsä pakeni vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen Jyskyjärveltä. Hän oli ns. laukkuryssiä, jotka olivat ja ovat edelleenkin tärkeitä vaikuttajia maamme elinkeinoelämässä.

83-vuotias Veikko on vielä kopsakka ukko, sillä hän on urheilumiehiä. Hänellä on edelleenkin hallussaan 50-60-luvun vaihteessa juostu Uukuniemen ennätys 400 metrillä. Tarkkaa aikaa hän ei muistanut, mutta se on jossain 50 sekunnin pinnassa, kuitenkin selvästi alta 51. Tietooni ei ole tullut, onko ennätykselle edes kasvamassa uhkaajaa. Nykynuoret eivät juuri yleisurheilusta piittaa. Veikko asuu Uukuniemen Niukkalan kylällä. Muutaman kilometrin päässä entisen Saaren kunnan Tarnalan kylässä asuva Jorma Härkönen juoksi 400 metriä Veikkoakin nopeammin ja vuonna 1979 hän kellotti ajan 48,17. 800 metrillä hän menestyi vieläkin paremmin ja oli Ateenan EM-kisoissa vuonna 1982 pronssilla. Härkösen 800 metrin ennätys on 1.46,39, ja siitä ajasta nykyiset suomalaiset huiput jäävät valovuoden.

Veikko Ivanoff on myös taiteilija. Hänellä on äärimmäisen hyvin hoidetulla tilallaan patsaspuisto, jonka puiset veistokset kilpailevat vallan Parikkalan maankuulun patsaspuiston kanssa. Veikko ei ole taiteestaan paljoa huudellut, enkä tiennyt asiasta ennen kuin miehen pihalle astuin. En ollut uskoa silmiäni Ivanoffin patsaita ihaillessani. Kuvassa seitsemän veljestä huutaa apua Hiiden kivellä. Vaikka en kuvataiteista mitään ymmärrä, niin heti tunnistin aiheen.

Kommentit (0)



Mönkkönen

Koska jääkiekko on yksinkertainen ja väkivaltainen urheilumuoto ja lähinnä pelkästään silmitöntä edestakaisin rynkyttämistä, niin ei siitä sen enempää. Lisäksi lajin MM-kisat menivät pojiltamme ja myös omien ennustusten osalta niin, etten haluaa enää lajiin palata.

Sen sijaan jalkapallossa näkee välillä sirkusmaisen taitavia esileikkejä, kuten alla olevassa videotallenteessa kohdalla 2min20 sekä, jolloin Saku Savolainen melkein tekee vuosituhannen maalin huikean harhautuksen päätteeksi. Tietääkseni Savolaisen esittämällä kantapäävippauskikalla ei ole vielä vakiintunut nimitystä, joten kutsumme sitä tästä lähtien Savolaisen kantapääkikaksi.
 http://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000005218721.html

Harvoin jalkapallokentillä näkee moista suoritusta. Jos Savolainen olisi onnistunut, olisi maalia esitelty näyttävästi koko maailman mediassa. Joskus viime vuosituhannen puolella Kups onnistui tekemään näyttävän täysosuman, jolla päästiin ainakin Eurokenttien kuukauden maalikimaraan. Muistaakseni kimarassa ensin taituroi Platini, sitten Maradona ja lopuksi Mönkkönen.



Kommentit (0)



Suomi ei voitakaan

Nyt näyttää siltä, että Leijonat eivät voitakaan maailmanmestaruutta. Itse olin laskenut sen varaan, että loppuottelussa tulee vastaan Venäjä, jonka historian huonosti tuntevat suomalaisnuorukaiset yleensä voittavat, koska suomalaisnuorten historian tuntemus on surkea. Kannaksen halkijuosua ei enää muisteta eikä sitä, että ne kuitenkin lopulta jyrää meitin.

Suomi ei loppuottelussa pärjää Kanadalle, koska joukkueella ei ole ottelussa tunnelatausta. Kanada on meille aika tyhjän päiväinen valtio. Kummeli teki asiasta jopa jonkinlaisen vitsin. Ruotsia, Venäjää ja USA:ta vastaan poikamme syttyvät taistelemaan, mutta Kanada vastaan ei. Meillä ei ole yhtikäs mitään pahaa sanottavaa kanadalaisista.

Muuten muinoin historiassa hävittiin Neuvostoliitolle, jossa silloin vallitsi kuri ja järjestys, myös ihan fyysisistä syistä. Kun eversti-valmentaja Tarasov määräsi majuri-hyökkääjä Firsovin kannattelemaan Volgaa ilmassa kaksi minuuttia, majuri myös teki sen, vaikka käsi murtui. Nykyiset venäläisjääkiekkoilija miljonäärit eivät suostuisi moiseen.

Kommentit (0)


Huono ennustaja

Niinhän siinä taas kävi, että ennustin väärin, kun ennustin, että Suomi vasta jatkoajalla voittaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Poikamme olivat parempia kuin uskoin. Seuraavaksi kaatuu sitten Ruotsi, vaikka sillä on riveissään 18 NHL-miestä.

Tosin peli tulee olemaan tiukka. Ruotsi saattaa johtaa ottelua jossain vaiheessa jo usealla maalilla, mutta Leijonat tulevat lopussa. Sellainen alitajuinen pelko länsinaapurilla on alitajunnassaan, että suomalaiset eivät anna koskaan periksi, vaan painavat sisulla lopussa ohi. Niin on käynyt sekä sählyn että jääpallon MM-kisoissa. Molemmissa palloilumuodoissa Ruotsi johti jo 4-0, mutta hävisivät lopussa jatkoajalla. Tosin jääkiekon puolelta en muista Suomelta samanlaista venymistä ainakaan Ruotsia vastaan.

Kommentit (0)



Ennustuksia

Olen kova poika ennustelemaan asioita. Joskus olen ollut väärässäkin. Ennustin, että Suomi voittaa vasta finaalissa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat jatkoajalla Puljujärven räkämaalilla, mutta niin ei käykään. Sen sijaan ennustan, että Suomi voittaa tänä iltana jo neljännesvälierässä Pohjois-Amerikan Yhdysvallat Puljujärven jatkoajan räkämaalilla.

Perustelen kantaani sillä, että Suomi pelasi edellisessä ottelussaan Kanadaa vastaan taktisesti äärimmäisen viisaasti voimiaan säästellen ja kehittämiään vaarallisia hyökkäyskuvioita paljastelematta. Siinä ottelussa Suomi ei esittänyt yhtikäs mitään. Mutta Pohjois-Amerikan Yhdysvallat kaatuvat tänään ja ennustan, että finaalissa Suomelle kaatuu hyvä ystävämme Ruotsi, tuo toinen Pohjolan vapaa kansa.

Muuten muistanpa, miten Lahden MM-hiihtojen miesten viestin aikana Nopos-Paavo hehkutti sitä, miten kolme Pohjolan vapaata kansaa johtaa kilpailua ja aiheutti äärioikeistolaisella ja neuvostovastaiselle mielipiteellään melkoisen älämölön.

Kommentit (0)



Vanhuus ja urheilu

Luinpa sattuneesta syystä professori Antti Eskolan Vanhuus-kirjan, sillä pidän sitä itselleni ajankohtaisena, josta paljastui, että professori on innokas urheilumies; pääleipälaji on nyrkkeily, mutta kyllä hänelle muutkin urheilumuodot ovat tuttuja. Eskola kertoo opiskeluaikanaan lukeneensa Ruth Benedictin vaikuttavan urheilua sivuavan teoksen Kulttuurin muodot, jossa kuvataan mm. eri intiaaniheimojen kulttuureja..

Kirjassa kuvatuista amerikkalaisista intiaaniheimoista Eskola inhosi erityisesti kwakiutleja, sillä heillä oli ylikehittynyt kilpailuvietti. Kwakiutlien kaiken toiminnan tarkoituksena oli itsensä todistaminen kilpailijoita etevämmiksi. Tätä voitontahtoa he ilmensivät mitä estottomimmilla tavoilla. Mielestäni kyseinen intiaaniheimo muistuttaa hyvin paljon Suomen eteläpohjalaasia.

Intiaaniheimoista eniten Eskolaa miellyttivät leppoisat zunit, jotka tuovat mieleeni Suomen heimoista savolaiset. He eivät esimerkiksi pitäneet siitä, että kilpajuoksussa joku voitti liian usein. Sellainen yksilö saatettiin sulkea kilpailusta, koska hän ylivoimaisuudellaan pilasi hyvän urheilukilpailun.

Minäkin olen sitä mieltä, että norjalaiset hiihtäjät, tai ainakin Maaret Björgen, voitaisiin vallan mainiosti sulkea pois kansainvälisestä kilpailutoiminnasta. Norjassa he voisivat kisata keskenään mielin määrin, mutta kansainvälisiä hiihtotapahtumia heidän ei pitäisi tulla pilaamaan.

Kommentit (0)



Helvetin huonoa kiljua

Eilinen juttuni helvetin huonosta pelistä tuo mieleeni suomalaisen elokuvan hauskimman kohtauksen heti Leo Jokelan Komisario Palmussa esittämän Tummat silmät-iskelmän jälkeen. Antti Tuurin saman nimiseen kirjaan perustuvassa Pohjanmaa-filmissä Hakalan aikamiesveljekset vetelehtivät joutilasta sunnuntaita. Kun pesäpallokentällä ei ollut edes naistenpeliä seurattavana, pojat ajelivat Toyota Mark 2:lla Lummukan sorakuopille uimaan, juomaan AIV-pöntöstä kiljua ja räiskimään isänsä asekätkentäkonepistoolilla.

Muuten vuosia sitten itsekin hakeuduin Kauhavalle pelkästään käydäkseni Lummukan sorakuopilla uimassa ja konepistoolin hylsyjä etsimässä, mutta siihen aikaan ei ollut vielä navigaattoreita, joten Lummukan kuuluisa uimapaikka jäi minulta löytämättä tässä elämässä. Eteläpohjaalaiset voisivat sen verran panostaa vahanaikaisen  rahkamattoteollisuuden lisäksi nykyaikaiseen matkailuteollisuuteen, että Lummukan sorakuopille pitäisi saada selkeä opastus kuten myös Kyllikki Saaren suohaudalle. Vääryytenä en pitäisi sitäkään, että Rannanjärven kuolin paikalle luotaisiin jonkinlainen marmoripatsas.

Ainut matkailunähtävyys Etelä-Pohjanmaalla on nykyään Kurikan kuuluisa Kusikivi, jonka takana Herran vuonna 1752 sattuivat Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulriika käymään myös kuninkaallisille luonnollisilla tarpeillaan ja jonka tapauksen johdosta kivelle löytyy vielä tänä päivänäkin selkeä opaste.

Lummukan sorakuopilla Hakalan poikien vanha opettaja yllättää pojat itseteosta. Hän haukkuu ensiksi heidän ampumataitonsa ja näyttää sitten itse mallia siitä, miten Suomi-konepistoolia pitää oikein käsiteltävän. Poikien kiljustakin hän toteaa kansakoulun opettajamaisen ankarasti, että "helvetin huonoa kiljua". Siihen vanhin Hakaloista närkästyneesti, mutta muodollisen kohteliaasti, kuten koulussa on hänelle opetettu, vastaa teititellen, että "teillä opettaja ei sitten ole koskaan ollut meistä mitään hyvää sanottavaa".

Kommentit (0)



Helvetin huonoa peliä

Viime yönä lointelin jo kerrostaloasunnossa siihen malliin Leijonien helvetin huonoa peliä katsoessani, että naapurit saattavat valittaa asiasta isännöisijälle. Mutta aiheesta lointelin, tosin en koko aikaa, koska 2-0-tilanteessa siirryin jo katselemaan Pohjantähteä, mutta koska sisällissodan seuraaminen oli vieläkin masentavampaa, siirryin takaisin jääkiekon pariin.

Hermoja repivä jännitysnäytelmä siitä tulikin. Onneksi Suomi voitti jatkoajalla, mutta helvetin huonolla pelillä ja räkämaaleilla. En haluaisi olla valmentaja Marjamäen asemassa, koska kun Jammu-setä on kuollut ja Paavo Väyrynen poistunut politiikan huipulta, hän on tällä hetkellä Suomen vihatuin mies, koska niin helvetin huonosti poikamme pelaavat.

Ei meinannut millään uni tulla silmään pelin jälkeen, mutta siinä valvoessani minut valtasi syvä mielenrauha ja sisäinen varmuus siitä, että Suomi voittaa jääkiekon maailmamestaruuden. Tosin se tulee helvetin huonolla pelillä ja ratkaisu tapahtuu vasta jatkoajalla loppuottelussa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja vastaan, jolloin Jesse Puljujärvi tulee tekemään uransa ensimmäisen miesten maajoukkuemaalin, mutta sekin maali tulee olemaan todellinen räkämaali.

Suomi siis voittaa onnekkaasti maailmanmestaruuden, mutta niin helvetin huonolla pelillä, että jos Lauri Marjamäki uskaltaa Suomeen palata, odottavat häntä täällä ankarat potkut, koska kyllä kansa tietää, ettei hänestä ole maajoukkuevalmentajaksi. Kyllä kansa tietää muutenkin jääkiekkoilusta paljon. Eilenkin kansa äänesti MTV3:n äänestyksessä maalivahti Joonas Korpisalon ottelun parhaaksi, vaikka mies istui vaihtoaitiossa melkein koko pelin ajan sen jälkeen, kun oli päästänyt heti alkuun kaksi maalia.

Kommentit (0)





Suomalainen suurmies

Olen vahvasti sitä mieltä, että edesmennyt presidentti Koivisto oli suomalainen suurmies. Hänen ansiotaan on pitkälti se, että Suomi on nyt luokiteltu maailman turvallisimmaksi maaksi. Koiviston suurin palvelus isänmaalle oli se, että ainakin hyvän tarinan mukaan hän ei ollut kuulevinaan, kun Venäjän presidentti Jeltsin halusi lahjoittaa menetetyn Karjalan takaisin Suomelle.

Tarina ei kerro, oliko Jeltsinin tarjouksessa alkoholilla osuutta asiaan. Nyt raivoraittiin Putinin lujan hallitusvallan aikaan Suomi saattaisi olla vähemmän vakaa yhteiskunta, jos Koivistolla olisi ollut parempi kuulo, jonka seurauksena Suomessa olisi 300.000 itsensä syrjityksi tuntevaa tyytymätöntä venäläistä.

Joskus heti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen monet meilläkin halusivat Karjalan takaisin ja olisivat olleet valmiit maksamaankin asiasta. Itsekin olisin ollut valmis maksamaan asiasta ja olisin ollut valmis maksamaan100 markkaa siitä, ettei Karjalaa oteta takaisin. Viime aikoina ei Karjalan palautuksesta ole meillä keskusteltu ja parempi niin. Alkuperäisen ja väärentämättömän rajasopimuksen mukaan Kärkkääläkin on vanha Novgorodilainen kylä, tosin Suonenjoen keskusta kuuluisi sentään Ruotsiin.

Ainakin hyvän tarinan mukaan Kekkonenkin yritti saada Karjalan takasin. Hän koetti Hrutsehvin kanssa käydä vaihtokauppaa ja halusi vaihtaa Lapin Karjalaan. Norjalaisilta ja ruotsalaisilta Kekkonen ei varmaankaan kysynyt kantaa asiaan. Läntiset naapurimme eivät varmaankaan olisi ilahtuneet rajamuutoksesta.

Kommentit (0)



Manukin lähti

Presidentti Mauno Koivisto lähti eilen ja kansa on aidosti suruissaan. Niin olen minäkin. Miehessä oli samaa karismaa kuin Rautavaaran Tapsassa. Tosin Tapsa oli lausunnoissaan selkeämpi. Manun viisaus kansan silmissä lienee pitkälti johtunut siitä, että kukaan ei hänen lausunnoistaan selvää ottanut ja siksi häntä pidettiin hyvin viisaana miehenä. Luulen, että Koiviston tie presidentiksi olisi vaikeutunut, mikäli hänen ilmetty poliittinen kilpailijansa Tapio Rautavaara olisi hyväksytty TPSL:n kansanedustajaehdokkaaksi 60-luvun alussa, johon mies itse oli jo suostumuksensa antanut.

Kukaan ei ole tänään puhunut vainajasta pahaa, kuten hyvien tapojen mukaista onkin. Kukaan ei ole nimitellyt vainajaa Rikkuri-Manuksi, kuten reilut 30 vuotta sitten tapahtui presidentinvaalien alla. En tiedä tapauksen taustoja. Tuskin Manu siihen aikaan kun työskenteli Turun satamassa, toimi rikkurina, vaan nimitys johtunee siitä, että hän oli satamassa jonkinlaisena työhönottajana, joka karsasti valinnoissaan innokkaita lakkomiehiä.

Kukaan ei ole muistuttanut meitä tänään siitä, Manun presidenttiaikana maa ajautui melkein vararikkoon, ainakin Suomi koki silloin historiansa toisiksi pahimman laman, jonka rinnalla nykyinen on pelkkää verryttelyä. Manun aikoihin presidentillä oli vielä maassa talouspoliittistakin valtaa. Kaikille niille, jotka ovat unohtaneet Koiviston aikaisen talouspoliittisen linjan kannattaa katsoa Ylen arkistoista löytyvän Kirkas ilta-niminen elokuva, joka perustuu Paavo Haavikon käsikirjoitukseen ja jossa Kalle Holmberg esittää Kekkosta. Elokuvassa kalkkeutunut Kekkonen kokee vielä kirkkaan hetken ja ennustaa, että hänen seuraajansa ajaa vielä maan konkurssiin. Elokuva löytyy tästä linkistä:
http://areena.yle.fi/1-2019529



Kommentit (0)



Muistoja Uokarin uuneista

Muutama vuosi sitten olin edellisen kerran kirjoittanut blogillani Uokarin uuneista ja nyt huomasin hämmästyksekseni, että nimimerkki Savolainen oli kommenttipalstalla kirjoittanut uuneista seuraavaa ja kiitokset hänelle mielenkiintoisista tiedoista:

"Näillä Uokarin uuneilla tuli käytyä monet kerrat ala-asteaikoina koulun liikuntatunneilla suunnistuksen merkeissä, rasteina oli useinkin joku metsästä löytyvä erikoisuus.

Vuonna 1912 syntynyt isosetäni tarinoi 80-luvulla nauhoitetuissa muistelmissaan, että kyseessä olisi ollut "murhamies, joka varasti lähiseudun tiloilta lampaita ja paistoi niitä eväikseen" kyseisissä uuneissa.

Tarinat toki elävät vuosikymmenten saatossa, ja versioita voi olla yhtä monta kuin kertojiakin. Samalta seudulta löytyy toinenkin paikka - muutama pieni painauma, joita sanottiin Uokarin haudoiksi. Tämä oli toinen perinteinen ala-asteen suunnistusrastin paikka.

Sieltä olisi kuulemma luitakin löydetty, ja eräs tarina kertoo, että lampaiden ym. varasteluun kyllästyneet kyläläiset olisivat saaneet Uokarin kiinni, tappaneet ja sinne Hautolahden korpimetsiin haudanneet."

Kommentit (2)



Tyynenmeren sarja

Vaan kyllä Suomi pelaa mielenkiintoista jääkiekkoa. Leijonien pelit eivät ole tylsiä. Eilenkin olisi saattanut Slovenia vastaan käydä miten tahansa. Itselleni ottelu oli niin raastava kokemus, että olin lopettamassa seuraamisen, kun Balkanin pojat tasoittivat kolmannessa erässä. Ja hyvinhän siinä sitten lopulta kävi eikä Suomi joutunut Tyynenmeren sarjaan, kuten selostajakin jo epäili.

Itselläni oli ottelussa suuret panokset ja ylimääräinen jännitysmomentti pelissä, koska työpaikallani lupasin tapani mukaisesti suuriäänisesti, että syön hatullisen mitä vain, ellei Suomi eilistä peliä voita. Perustelin kantaani sillä, että Suomessa on saman verran jäähalleja kuin Sloveniassa jääkiekkoilijoita. Kolmannen erän loppupuolelle asti jouduin jännittämään, miten äijän käy.

Tuo Tyynenmeren sarja ei ole pelkästään vitsi. Nimittäin Squa Walleyn olympialaisissa 1960 Suomi jäi alkulohkossaan kolmanneksi Neuvostoliiton ja Saksan jälkeen. Poikamme pelasivat sitten alemmassa sarjassa Japania ja Australiaa vastaan, ja mikä kamalinta, ensimmäinen peli jaappanialsia vastaan päättyi 6-6, mutta uusinnassa poikamme olivat palautuneet ilmeisestä vuoristoilman aiheuttamasta alppitaudista ja voittivat 11-2.

Suomi oli turnauksessa lopulta seitsemäs, joka on ihan kelpo sijoitus ja ilmeisesti parempi kuin meneillään olevissa MM-kisoissa. Australiakin kaatui kummassakin pelissä selvin 11-1 ja 19-2 lukemin. Tuo jälkimmäinen voitto on Suomen olympiahistorian suurin. MM-kisoissa Norja hävisi vuonna 1947 20-1 ja se on Suomen suurinumeroisin MM-kisojen voitto. Nähtäväksi jää, onko Suomi ylihuomenna yhtä ylivoimainen.

Kommentit (0)



Uokarin uunien koordinaatit



Eräs erittäin ystävällinen Hautolahden mies lähetti minulle Uokarin uunien kordinaatit, jotka ovat seuraavat:
Ylempi N 62 astetta 46.936` E 027 astetta 06.520´ Alempi N 62 astetta 47.561´ E 027 astetta05.690´

Mielikuvitusta kiihottavat Uoakrin uunit saattaisivat kiinnostaa satunnaisia matkailijoita, joten seudun matkailuyrittäjät voisivat huomioida nämä nähtävyydet tulevassa toiminnassaan. Muistelen hamassa lapsuudessani kuulleeni vanhojen hyvien aikojen metsärosvojen paistaneen noissa uuneissa varastamiaan lampaita. Mutta saattaa olla, että nuo uunit ovat ihan rehellisten eränkävijöiden kovertamia. Hyvä ja mielikuvitusta kiihottava teoria voisi olla sekin, että Ison vihan aikaiset piilopirttiläiset olisivat paistanee onkaloissa ruokiaan.

Luultavasti nuo uunit on valmistettu tulen ja veden avulla kovertamalla. Ehkä kalliossa on jo luonnostaan ollut joku halkeama, johon on laitettu nuotio ja kun kuumentuneen kiven jäähdyttää vedellä, voi rapautunutta kiveä murentaa helposti. 

Satunnaisia matkailijavirtoja saattaisivat kiinnostaa ne 25 pommikuoppaa, jotka jäivät Suojärven lähelle muistoksi loppiaisena 1940 tapahtuneesta Kärkkäälän suurpommituksesta. Muistelen, että 24 pommia putosi Suonenjoen puolelle ja yksi Karttulan eli nykyisen Kuopion puolelle.

Nyt kun puiden lehdet eivät ole vielä auenneet, Suonenjoen matkailuvirkamiehet voisivat maksaa kohtuullisen korvauksen vaikkapa Markkasen Joukon aikamiespojalle, jolla tietääkseni on kuvauskopteri, jotta hän kävisi ilmasta kuvaamassa montut ja nuorempana suunnistusta harrastanut isä-Jouko voisi Suonenjoen kaupungin maksamaa kohtuullista korvausta vastaan merkitä kuopat suunnistuskarttaan ja merkitä ne kiintorasteiksi alan harrastajille.


Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti