Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva Kuopio |
03.05.2017, 17:54 |
Männä viikolla Tarja Lappalainen Jyväskylän yliopistosta kertoi
Kuopion Isänmaallisen Seuran tilaisuudessa, jossa luonnollisesti olin
paikalla isänmaallisen nuorison edustajana, Kuopiossa 1800-luvun lopulla
toimineista Minna Canthin ja Elisabeth Järnefeltin kirjallisista
salongeista. Kummassakin salongissa oltiin taipuvaisia ajattelemaan,
ettei sivistystä ja kulttuuria muualla Suomessa juuri ollutkaan kuin
Kuopiossa eikä tämä mielipide ollut täysin perusteeton tänäkään päivänä.
Salonkien
emäntien välit eivät olleet kaikin ajoin auvoiset. Vanhat rouvat
eivät olleet keskenään kaikin ajoin edes puheväleissä, koska olivat
mustasukkaisia toisilleen Juhani Ahosta. Tarinan mukaan rouvat eivät
välillä edes tervehtineet toisiaan kadulla kohdatessaan. Elisabeth
Järnefelt ei tosin pitkään aikaan tervehtinyt edes maaherra miestään,
koska heidän liitossaan oli 14 vuoden täydellisen puhumattomuuden kausi.
Runsaslukuisen lapsilauman tehtävänä oli kantaa viestilappuja
vanhempiensa välillä.
Pariskunnan mykkäkoulua tuskin
lievensi sekään, että taloudenhoitaja synnytti maaherra Alexander
Järnefeltille lapsen. Mutta toisaalta yksiavioisuuteen ei ilmeisesti
jaksanut pitäytyä rouva Järnefeltkään, sillä hänet tavattiin kerran
samasta puskasta Juhani Ahon kanssa. Tarkempaa tietoa ei ole siitä, mitä
he tekivät. Tässä tapauksessa on syytä korostaa sitä, että parin ikäero
oli samaa luokkaa kuin tulevan Ranskan hallitsijaparin ja rouva
Järnefelt oli yhdeksän kertaa synnyttänyt.
Juhani Aho
ei ollut kiinnostunut vain äidistä, vaan myös tytär Aino kiinnosti jopa
siinä määrin, että kilpakosija Jean Sibelius osti vallan pistoolin
tehdäkseen välinsä lopullisesti selviksi Ahon kanssa. Suomen
kulttuurihistorian onneksi hän ei kuitenkaan turvautunut tuliaseeseen,
vaan tyytyi pelkästään repimään ravintola Kappelissa Ahon palttoon
halki.
Kommentit (0)
|
Vappupilkillä |
02.05.2017, 18:32 |
Harva on se vappu, jolloin on pilkille päässyt, mutta nyt oli se
kerta. Petäiseltä sain kolme nykäystä ja Moskulalta vain yhden, joten
nykyään Petäinen on kolme kertaa Moskulaa parempi pilkkijärvi. Yleensä
tilanne on ollut päinvastainen. Moskulassa oli vielä niin paksu jää,
että hädin tuskin kairan varsi riitti. Matalassa ja lämminvetisessä
Petäisessä jäätä oli paljon vähemmän.
Nähtäväksi jää,
tuleeko tästä ennätysmyöhäinen kesä. Muistelen, että minun
aikanani Petäisen viimeisin jäidenlähtö on tapahtunut 14. toukokuuta
joskus 1970-luvulla. Varhaisin jäidenlähtö oli 16. huhtikuuta.
ja muistaakseni vuosi oli 2008. Tänä vuonna myöhäisyysennätys saattaa
olla vaarassa, mikäli viikonlopuksi luvatta kylmäkausi toteutuu. Oma
muistini ei ulotu kovin kauaksi ja varmaankin jäiden lähtö 1800-luvun
nälkävuosina tapahtui todella myöhään. Ainakin hyvän tarinan mukaan
nälkävuonna 1868 juhannuskirkkoonkin mentiin reellä.
Eilen
vappuna oli miellyttävä pilkkikeli. Sää oli mukavan lämmin eikä
kalantulokaan häirinnyt rauhallista tunnelmaa. Reikien poraaminenkin
onnistui pehmeällä jäällä helposti, sillä minulla on harvinaisen hyvä
kaira. Ostin sen noin 15 markalla eli nykyrahassa kolmella
eurolla kolmisen kymmentä vuotta sitten Neuvostoliiton konkurssipesästä.
Varaterätkin tulivat samaan hintaan eikä niitä ole tarvinnut vaihtaa.
Nyrkkeilijä
Eva Wahlströmin muistelmien mukaan itäisessä naapurissa kaikki muu on
paskaa paitsi kusi, mutta näkemys on väärä, sillä hyviä kairanteriä
siellä ainakin on osattu tehdä. Minäkään en ole teriä koskaan
teroittanut tai vaihtanut, mutta vieläkin kaira on partaveitsen terävä.
Epäilen, että terät saattavat olla titaania, joka on timantin jälkeen
maailman kovinta ainetta.
Kommentit (0)
|
Väkijuomien ja haureuden vastaisuus |
01.05.2017, 15:16 |
Sata vuotta sitten, kun jopa yli puolet Suomen kansasta äänesti
työväenpuoluetta, työväenliikkeen keskeisiä vaatimuksia maassamme oli
väkijuomien ja haureuden kieltäminen. Nyt työväenliike on vajonnut
marginaaliin ja epäilen, että ainakin osasyynä on, että se ei enää
vastusta väkijuomia eikä haureutta vaan pikemminkin päinvastoin.
Tämän
johtopäätöksen olen tehnyt seuratessani tämänpäiväistä työläisten
juhlan viettoa. Tosin jossakin määrin haureuden vastustamisen tilalle on
tullut prostituution vastustaminen, joka lienee melkein sama asia. Itse
olen aika huonosti perillä näistä asioista.
Suomessa
eduskunta yritti lähes yksimielisesti jo tsaarin vallan aikaan saada
maahan kieltolain, mutta Nikolai II, jota pidän järkimiehenä ei lakia
vahvistanut. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919 eduskunta hyväksyi
lähes yksimielisesti kieltolain ja kokeilu osoitti, miten lainsäädäntö
teitse voidaan yhteiskuntaa muuttaa. Kieltolaki oli voimassa 13 vuotta
ja sinä aikana väkijuomien kulutus lisääntyi huimasti.
Tosin
jostain syystä vain 72 % kansasta kannatti kansanäänestyksessä lain
kumoamista, ja kuten kaikki muistavat kieltolaki päättyi 5.4.32.klo 10.
Tätä päivämäärää historianlehtori Lauri Palomäki ei Suonenjoen
Yhteislyseossa mitenkään korostanut, vaan sen sijaan vaati, että Magna
Charta v. 1215 pitää muistaa ja aina kadulla vastaan tultaessa hänelle
huutaa.
Suomen esimerkin innoittamana myös Venäjälle
säädettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kieltolaki eikä siitäkään
hyvää seurannut, vaan tuloksena oli vallankumous. Gorbatshov yritti
Neuvostoliiton loppuvuosina myös radikaalisti vähentää maan hillitöntä
viinanjuontia, mutta vallankumous siitäkin seurasi, koska valtion
verotulot romahtivat. Gorbatshovin seuraaja Jeltsin ei sitten ollut
mikään kieltolakimies.
Raittius- ja urheilumies Putinin
aikaan Venäjän alkoholipolitiikka näyttää muuttuneen Suomea tiukemmaksi.
Huoltoasemilta ei enää saa edes olutta ja ainakin Karjalassa näyttää
ravintoloiden mainoksissa lukevan vallan suomeksi, että "liika alkoholin
nauttiminen vaarantaa terveytesi". Suomessa moinen holhoava teksti
synnyttäisi selkäkeikkanauruja ja pakottavan juomisen tarpeen.
Kommentit (0)
|
Viikonlopun vaatimattomasta urheilumenestyksestä |
30.04.2017, 18:57 |
Kauhistelinpa tuossa jo vakiintuneen tapani mukaisesti Suomen
kiekkoleijonien kammottavan surkeaa peliä. Tosin silläkin pelillä
kaatuivat sekä Venäjä että Ruotsi, mutta tsekeille tuli niukka tappio.
Mutta surkeaa oli poikiemme peli enkä uskalla odottaa tulevista
maailmanmestaruuskisoista menestystä, ellei Kalpasta oteta edes paria
miestä joukkueeseen. Toisaalta murheessani minua lohduttaa se, että
kyseessä eivät ole oikeat mm-kisat, koska muutama sata parasta pelaajaa
puuttuu turnauksesta.
Myöskään Kupsin tilanne
huolestuttaa minua. Vaikka puolet joukkueen pelaajista mahtuisi Suomen
maajoukkueen avauskokoonpanoon, niin siitä huolimatta taas tuli tappio
Tampereen Ilvekselle, vaikka Kups pelasikin jälleen kerran ihan hyvin.
Tappio Ilvekselle ei ole uutta, sillä Kups ei ole pystynyt voittamaan
itseään heikompaa tamperelaisjoukkuetta 20 vuoteen.
Jonkinlainen
ilonpilkku olivat kuitenkin Formula ykkösten
autohurjastelijamme, joista Bottas tosin voitti, mutta Räikkönen oli
vasta kolmas. Mielestäni kansallisen itsetuntomme kannalta olisi
välttämätöntä, että poikamme ajaisivat ylivoimaiseen kaksoisvoittoon, ja
kansallisen itsetuntomme kannalta olisi tärkeää, että poikamme
ajaisivat viimeisen kierroksen rinnakkain ja kannattelisivat välissä
maamme siniristilippua.
Ja lopuksi haluan kaikille
norjalaisille hiihdon ystäville kertoa sen, että mutrsikkaa seuraa noin
promille ihmiskunnasta, kun taas Formula ykkösiä seuraa noin 50 %
ihmiskunnasta. Eipä näkynyt Norjan miehiä Shotsissa, kun tällä kertaa
siellä kilpailtiin murtomaahiihdon sijasta autohurjastelussa, edes
sijoilla yms.
Kommentit (2)
|
Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä |
29.11.2016, 18:12 |
Nuorempana ihmettelin
sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten
tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin
sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on
alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni
muistan, kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja
katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.
Kirja
nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt
minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista
eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman
kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi
mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja
pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin
antaa sen ilmeiseksikin.
Kirjan voi tilata sähköpostilla
osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta
0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen
säälistä ostaisin.
Kommentit (1)
|
Uusi luku suonenjokelaiseen jalkapalloiluhistoriaan |
30.04.2017, 18:37 |
Olen ennenkin kertonut hieman kulunutta vertausta käyttäen, että
Suonenjoen jalkapallohistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin
gorillan käsivarsi. Olihan Supan kasvatti Reijo Vaittinen aikoinaan jopa
maajoukkueen peräpään lukko ja Supan ja Kärkkäälän kansakoulun kasvatti
Pekka Onttonen Hjk:n kapteeni ja rankkareiden ampuja ja lisäksi minulle
on Kupsin katsomossa ihan vakuuttavasti vakuutettu, että entinen
maajoukkue maalivahti Ismo Korhonen on Suonenjoen poikia syntyjään -
tieto, johon en ole löytänyt varmistusta.
Viime vuosina
työläisjalkapalloseura Suonenjoen Pallo ei ole kuitenkaan loistanut eikä
sen menestystä ole . Viimeinen uutinen, jonka seurasta olen lukenut,
kertoi, että Suonenjoen Pallo hävisi rökälelukemin Karttulan
Tennisseuralle ja urheilumuotona oli nimen omaan jalkapallo.
Mutta
nyt ollaan kirjoittamassa taas uutta lukua Suonenjoen
jalkapalloiluhistoriaan. Nimittäin seurasin äsken Futsalin kolmatta
loppuottelua ja siinä jyväskyläläinen Kampuksen Dynamo otti toisen
voittonsa ja on näin ollen lähellä Suomen mestaruutta. Dynamon joukkueen
kantavina voimina loistivat veljekset Mikko ja Jukka Kytölä ja ainakin
Wikipedia vakuuttaa, että veljekset ovat syntyneet Suonenjoelle ja
aloittaneet uransa Supassa.
Sen lisäksi, että Kytölät
ovat Dynamon kantavia voimia, ovat he samaa myös Suomen maajoukkueessa.
Ainakin Mikko Kytölä on pitkään toiminut maajoukkueen kapteenina ja on
sen lisäksi tehnyt Suomelle kolme maalia ja se on paljon se, kun ottaa
huomioon suomalaisten menestyksen kansainvälisillä kentillä jaloilla
pelattavissa pallopeleissä. Äskeisessä pelissä Mikko ei maalannut, mutta
pikkuveli Jukka teki joukkueensa kolmesta maalista kaksi.
Korostan siunatuksi
lopuksi sitä, että luokittelen futsalin yhdeksi jalkapalloilun
muodoksi. Tosin se on perinteistä jalkapalloa kehittyneempi, koska
häiritsevää paitsiota ei tunneta eikä sivurajaheittoja heitetä, vaan ne
on korvattu vauhdittomalla potkulla. Jalkapallon sivurajaheitot ovat
häiritseviä, koska niissä fuskaaminen on näköjään yleisesti sallittua.
Esimerkiksi suuri syy Suomen häviölle Islannissa olivat isäntien
sääntöjen vastaisesti suoritetut karmean pitkät ja kierteiset
sivurajaheitot, joihin tuomari ei jostain syystä puuttunut.
Kommentit (2)
|
Maiju Lassila |
28.04.2017, 18:22 |
Nettiä tutkiessani luulen selvittäneeni, miksi Algot Untola otti
käyttöön naiseen viittaavan taiteilijanimen Maiju Lassia. Wikipedian
mukaan vuonna 1905 Untola oli tavannut Lohjalla leskirouva Olga
Jasinskin, jonka kanssa hän asui yhdessä vuoteen 1907 saakka. Suhde
päättyi, kun parin yhteinen lapsi kuoli ja Jasinski kaatoi rikkihappoa
Untolan sukupuolielimille. Kiivas temperamentti oli siis rouva
Jasinskilla. Ymmärrän vallan mainiosti, että liitto päättyi eroon.
Nykyään liitot hajoavat paljon pienemmistäkin syistä.
Muutenkin
Maiju Lassilalla oli hieman huono onni naisasioissa. Wikipedian mukaan
Pietarissa Untola meni 1903 naimisiin Therese Marie Johanna Püstringin
kanssa. Avioliitto päättyi kuitenkin nopeasti erään version mukaan
siksi, että Therese Marie olisi ollut hermafrodiitti; ts. ei ollut
täyttä varmuutta siitä, oliko Lassilan mielitietty mies vai nainen.
Toisen version mukaan taas Untola jätti vaimonsa heti häiden jälkeen.
Avioliitto pysyi kuitenkin muodollisesti voimassa vuoteen 1913 saakka,
jolloin Untola sai virallisen eron.
Kommentit (0)
|
Nuori mylläri |
27.04.2017, 18:10 |
Käytän eilen mainitusta kirjailijasta nimitystä Maiju Lassila, koska
sillä nimellä minä opin hänet tuntemaan vajaat 60-vuotta sitten, jolloin
näin elämäni ensimmäisen elokuvan nimeltään Nuori mylläri, joka
perustuu Maiju Lassilan saman nimiseen romaaniin.
Nuori
mylläri oli ensimmäinen suomalainen värielokuva. Se esitettiin
Kärkkäälän Korkeaharjun seurojen talolla, joka nimitys on
harhaanjohtava, koska kyseessä ei ollut seurojen talo, vaan tietääkseni
Maalaisliiton paikallisosaston talo. Nuori mylläri ei tehnyt minuun
lähtemätöntä vaikutusta; en itse asiassa muista siitä mitään, joka
seikka ei ole mikään puute, koska filmi on siitä annettujen arvostelujen
mukaan lähinnä ns. Junttilan tuvan seinäkoriste.
Mutta
vika ei ole Maiju Lassilan, joka oli nero. Lassilan
Tulitikkujalainaamassa ja Kuolleista herännyt ovat ihan katsomisen
arvoisia vielä tänäkin päivänä eikä kummallakaan ole poliittisia
ansioita, vaan ne ovat kansankomedioita. Maiju Lassila oli Suomalaisen
puolueen, eli nykykielellä Kokoomuksen, miehiä kesään 1916 asti, jolloin
hän alkoi kirjoitella Työmies-lehteä kohtalokkain seurauksin.
Luokkapetturien kohtalo on ollut monta kertaa kova.
Nuori
mylläri näyttää olevan vallan kokonaan Internetissä ja elokuvan värit
ovat niin erinomaiset, että luulen filmiä käsitellyn modernin
tietotekniikan välineillä.
https://www.youtube.com/watch?v=_ojWV02MuI0
Kommentit (0)
|
Älämölökolikko |
26.04.2017, 18:36 |
Hyvään
yhteiskuntaan kuuluu yksi kunnon kulttuuriskandaali vuodessa. Tänä
vuonna älämölö on noussut juhlakolikosta, jonka kuvapuoli esittää
punikkiryhmän lahtaustapahtumaa ns. vapaussodan aikana, joka sota sai
uskoakseni nimensä siitä, että yhteiskuntaa säilyttävät voimat yrittivät
silloin vapautua yhteiskuntarauhaa uhkaavista voimista.
Minusta
kiistelty kolikko on hieno ja vaikuttava ja ilman muuta sen hankin, jos
se myyntiin tulee. Jos valtiovalta ei sitä suostu kustantamaan,
niin juhlarahan suunnittelija voisi näitä kolikoita valmistuttaa suuren
määrän vaikka omaan laskuunsa ja lyödä siten rahoiksi punikkien lihoiksi
lyömisellä.
Kyseinen
teloituskuva vaikuttaa vahvasti lavastetulta ja se häiritsee asiaa.
Vuoden -18 tapahtumista löytyy paljon ihan vaikuttavia aitoja
kuvia. Kolikkokuvan historiallista arvoa lisää se, että professori
Kemppinen, joka on Suomen viisain mies eikä edes yritä sitä mitenkään
peitellä, kertoo blogissaan, että ampujista kolmas vasemmalta on nuori
Urho Kekkonen. Täysin varma en ole siitä, esittääkö Kemppinen väitteensä
ihan vakavissaan. Mutta jos hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden
kanssa, niin äänestän hyvän tarinan puolesta.
Hallitus
on vankka ja kätyrlauma sankka, joten epäilen, että nykyinen
porvarihallitus estää teloituskolikon painatuksen. Koska pyrin
elämässäni sovinnollisuuteen, esitän, että uuden juhlakolikon
kuva-aiheeksi valitaan yllä oleva kulttuurihistoriallisesti arvokas ja
hillitty kuva kansalliskirjailija Algot Untolan, eli Algoth
Tietäväisen eli Maiju Lassilan eli Ilmari Rantamalan maahanpanijaisista.
Hänet loppusijoitettiin Suomenlinnassa punikkien joukkohautaan.
Myöhemmin Suomen puolustusvoimat perustivat haudan päälle sikalan.
Kansalliskirjailijan
itsensä lisäksi kuvassa esiintyy huomattava joukko maamme johtavaa
sivistyneistöä, jotka olivat lähteneet seuraamaan kansalliskirjailijan
teloitusta. Siinä joukossa oli jopa kansalliskirjailijan kustantaja,
joka vasta teloitusmatkalla tapasi kirjailijansa ensi kerran.
Siunatuksi
lopuksi kerron sen, että kansalliskirjailijan viimeinen kirjallinen
tuote on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Ennen viimeistä matkaansa
Algot Untola kirjoitti hyvin tervejärkisen testamentin, jossa hän
selkeästi osoitti loppunsa lähelläkin pystyneensä erottamaan olennaisen
epäolennaisesta. Lassilan ystäväperheelle osoitettu viimeinen
kirjallinen kannanotto koski hänen perunoidensa tulevaisuutta, ja
mikäpä sen olennaisempi asia onkaan tässä ihmisen elämässä kuin
potaatit.
Lainaan tekstin Juha Hurmeen kirjasta "Hullu", ja hänen mukaansa alla olevat rivit soveltuisivat vaikka jouluevankeliumiksi:
"…Pyydän
Teitä ottamaan omakseni kaikki peruni, niin kiinteän kuin irtaimen
omaisuuden. Kiinteimistöä minulla on se kaupungilta vuokraamani
perunapalsta. Kun syksyllä tein melkein kuukauden työtä yötä päivää sitä
kääntäessäni ja kärryymullalla kallioille lisätessäni ja kulutin
rahoja lannan ostoon, niin haluaisin sen jättää Teille, koskapa
miehenne kanssa sanoitte halauavanne perunapalstaa. Menkää siis
kiireesti kaupungin viljelyskonttoriin ja ilmoittakaa, että A. Rantala
haluaa viljellä palstaansa, ja että on siemenet.
Asunnostani
löydätte neljästä laatikosta säästetyt siemenperunat. Ottakaa ne ja
perikää talonmiehen lainaamat perunat lisäksi. Jos ette perunapalstaa
ota, tai saa, niin ottakaa edes perunat syödäksenne tuttujenne kanssa. "
Kommentit (0)
|
Haamuraja |
25.04.2017, 18:19 |
Joskus asetin tavoitteeksi, että lopetan blogini ylläpidon sitten,
kun kävijöitä on 7,5 miljardia eli laskujeni mukaan silloin koko
ihmiskunta on tätä lukenut. Tänään ylittyi vasta viisi miljoonaa, joten
asettamani tulostavoite on haasteellinen ja mieleeni tulee, että eiköhän
tämä ole tässä ja pitäkää tunkkinne.
Sitä paitsi iloani
edellä mainitun viiden miljoonan rajan rikkoontumisesta himmentää se,
että tiedän valta osan kävijöistä olevan robotteja, joiden perusluonne
on minulle vieras. Lisäksi kaiken maailman nettivalvontaa suorittavia
viranomaistahoja eri puolilta maailmaa on koko joukko seuraajissani sekä
yhä entistäkin enenevämmässä määrin joukossa on myös Pietarin trolleja,
joita sivuni kiinnostaa, vaikka mitään syytä ei siihen pitäisi olla,
koska olen mielestäni ystävällisissä ja luottamuksellisissa väleissä
Venäjän kaa.
Edellä mainitun väitteeni olemassa olevasta
valvontajärjestelmästä voi tarkastaa siten, että kirjoittaa sivulle
eräitä avainsanoja, jotka kiinnostavat valvontaviranomaisia ja heidän
tietokoneitaan maailmalla. Eräiden tulenarkojen sanojen käyttö
pumpsauttaa kävijämäärän taivaisiin. Todistan väitteeni oikeaksi
seuraavasti kirjoittamalla muutaman uskalletun asian tähän alle:
Tšetšenia (ven. Чечня́, Tšetšnja, tšetšeeniksi Нохчийчоь, Noxçiyçö) eli Tšetšenian tasavalta (ven. Чече́нская Респу́блика, Tšetšenskaja Respublika
The Tiananmen Square protests of 1989, commonly known in China as the June Fourth Incident (六四事件
ISIS, ISIS, ISIS
Juha Sipilä Talvivaara, Juha Sipilä verotiedot, Juha Sipilä vakuutuskuoret
Kommentit (0)
|
Pahvikypärät ja muut puupohjaiset suojaimet |
24.04.2017, 16:35 |
Tappara jakaa lehtitietojen mukaan Hakametsän hallissa katsojille
pahvikypäriä. Hämäläiset ovat hiljaisuuden lisäksi myös hitaita. Idea on
vanha. Kuopion automuseossa on lasivitriinissä näytillä
kilpamoottoripyöräilijän kypärä 50-luvun Väinölänniemen ajoista. Se on
valmistettu paperimassasta, joka on jokseenkin sama asia kuin pahvi.
Ihan turvallisen näköinen pääsuoja on peperisilpusta ja
tapettiliisteristä saatu aikaiseksi.
Tosin ei
pahvisuojaimet ole savolainen tai edes suomalainen
keksintö. Muinaisessa Kiinassa valmistettiin sotilaiden haarniskoita
paperista. Sellainen oli huomattavasti halvempi ja vain vähän huonompi
kuin rautainen. Toisen maailmansodan aikaan japanilaiset valmistivat
lentokoneiden lisätankit paperista. Ne liimattiin ja tiivistettiin
hedelmämehulla.
Voi olla, että hedelmämehu
myös lujitti lisätankkeja. Nimittäin ainakin hyvän tarinan mukaan
kunnolla kasteltu vanhan hyvän ajan Helsingin puhelinluettelo pysäytti
pistoolinluodin ja kolme vedessä uitettua luetteloa päällekkäin pysäytti
rynnäkkökiväärin laukauksen. Suomen uusilla biosellutehtailla saattaa
olla hyvät tulevaisuuden näkymät levottomina aikoinamme.
Ja
nyt tämä poika suksii Kuopion torin jättiläismäiseltä videotaululta
seuraamaan jo lähes ratkaisevan tuntuista SM-liigan neljättä
finaaliottelua.
Kommentit (0)
|
Jääkiekko turmelee urheilevan nuorison |
23.04.2017, 17:21 |
Pian alkaa jääkiekon nuorten mm-kisojen loppuottelu, jossa Suomi
kohtaa maapaloon ainoan supervallan Pohjois-Amerikan Yhdysvallat.
Luultavasti pikkuleijonamme voittavat tuon pelin, mutta veikkaan, että
poikiemme peliesitys tulee olemaan heikohko. Nimittäin poikamme ovat
tosin voittaneet kaikki edelliset kuusi mm-turnausottelua, mutta
peliesitys ei ole vakuuttanut. Voitot ovat olleet tosi nihkeitä.
Niinpä
uskon, että tänä iltana Suomi voittaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat
arvatenkin heikolla pelillä samalla tavalla kuin eilen kukistui Venäjän
suurvalta. Mikäli huomenna vastan asettuisi Kiina, ottaisivat poikamme
siinä kahdeksannen perättäisen niukan voiton uskoakseni huonohkon
peliesityksen jälkeen. Ja jos ylihuomenna olisi peli muuta maailmaa
vastaan, en pitäisi Suomen voittoa ollenkaan selviönä; sen verran
huonoja pikkuleijonat nykyään ovat. Nykyinen joukkue ei pärjäisi
ollenkaan edes viime vuoden Suomen joukkueelle, joka voitti
maailmanmestaruuden.
Suomen urheiluelämän suuri ongelma
on jääkiekkoilu. Siinä maallemme on tullut jonkin verran menestystä,
mutta muiden lajien kustannuksella. Viime olympialaisissakin olimme
jäädä ilman mitalia. Onneksi Heinäveden Hyrskeen kasvatti otti
naisnyrkkeilyssä niukan pronssin. Suomessa jääkiekkoilu vie
urheilulliset lahjakkuudet. Se on ihan ymmärrettävää. Jääkiekkoilua
harrastava nuori voi hyvällä syyllä uskoa tulevansa miljonääriksi,
toisin kuin yleisurheilussa, jota harrastetaan toimeentulotuella, joka
ei riitä kunnolla edes ruokaan.
Painija Pertti Ukkola
tuomitsee kirjassaan jääkiekkoilun. Ukkola yritti Tampereella opastaa
nuoria urheiluharrastuksen pariin, mutta se oli hankalaa, koska jokainen
tamperelainen liikunnallisesti lahjakas nuori oli pilannut itsensä
jääkiekolla niin, ettei osannut enää edes juosta hiihtämisestä
puhumattakaan, vaikka luistimilla kyllä pysyttiin.
Kommentit (0)
|
Hiljaiset hämäläiset |
22.04.2017, 18:47 |
Edellisessä pelissä radioselostaja ihasteli Kuopion jäähallin
tunnelmaa ja vakuutti, että halli elää ja sykähtelee kuin suuri elin,
joka vertaus sai ilmeeni mietteliääksi. Äsken Tampereen jäähalli ei
elänyt ja sykähdellyt kuin suuri elin, vaan radioselostajat ihmettelivät
täpötäyden hallin hiljaisuutta. Mutta hämäläiset ovatkin tunnetusti
hiljaista väkeä.
Selostajat olivat taas kerran
väärässä ennustuksissaan. Kolmannessa erässä tasatilanteessa he
ennustivat, että Kalpa vielä voittaa tämän pelin, niin selvästi joukkue
peliä hallitsi, mutta toisin kävi; kiitos kuopiolaisten vaihto- ja
jäähysekoilujen. Pahaa pelkään, että me savolaiset vielä hävitään tämä
turnaus, kuten jo heti alkuun ennustin ja sitten minä sanon, että mitäs
minä sanoin.
Kalpan pelin jouduin kuuntelemaan radiosta ja
samaan aikaan katselin pikkuleijonien jännitysnäytelmää Ipadilta ja
seurasin älykännykällä sosialistisen median kautta Kupsin jännittävää
peliä Vaasassa. Myönnän, ettei tämä touhu ole ihan täysijauhoisen
ihmisen touhua ja jonkinlainen AA-kerhon kaltainen vertaistukipalvelu
olisi järjestettävä urheiluriippuvaisuudesta kärsiville kansalaisille.
Kommentit (0)
|
Läpsyttimien läpsyttely |
21.04.2017, 18:08 |
Suhteellisen voimakkaat tunne-elämykset tarjosivat eiliset
pikkuleijonien ja Kalpan pelit. Yhtä voimakkaita tunne-elämyksiä en ole
kokenut esimerkiksi teatterissa, vaikka teatterissa käymistä pidetään
arvostettuna toimintona. Pikemminkin teatterissa olen tuntenut syvää
myötähäpeää näyttelijöiden puolesta, joiden koulutus on maksanut lähes
yhtä paljon kuin lentäjien koulutus ja siitä huolimatta he joutuvat
esittämään kaiken maailman tyhjän päiväisiä hömpötyksiä suhteellisen
pienellä palkalla.
Jääkiekkoa ei yleensä pidetä taiteena,
koska se ei mukamas edistä ihmisyyden asiaa tosiin kuin esimerkiksi
Joutsenlampi-baletti, mutta asiasta voidaan olla myös toista mieltä.
Kyllä eilinen Matias Myttysen maali oli verrattavissa vaativaan
balettisuoritukseen kaikessa suloudessaan.
Yritin eilen
radiovastaanottimen välityksellä seurata Kalpan peliä Kuopion
jäähallista, mutta ei siitä tahtonut mitään tulla, koska hurmioitunut
yleisö häiritsi lähetystä. Varsinkin pahvisten läpsyttimien läpsytys
yltyi pelin loppuvaiheessa kohtuuttomin mittasuhteisiin. Suomen
Jääkiekkoliitto tekisi aivan oikein, mikäli se kieltäisi pahvisten
läpsyttimien läpsyttelyn pelin aikana.
Kommentit (0)
|
Opettaja, joka joi karttapallonsa |
20.04.2017, 19:08 |
Kyllä
venäläiset ovat meitä suomalaisia, ainakin itäsuomalaisia, lähempänä
kuin ruotsalaiset. Tämä käsitykseni vahvistui eilen, kun katselin
Teemalta elokuvaa nimeltään Opettaja, joka joi karttapallonsa. Tutun
näköistä oli meno siperialaisessa oppilaitoksessa. Ihan tuli mieleen
70-luvun Suonenjoen yhteislyseo.
Muistanpa esimerkiksi,
että kemianluokasta hävisi tislainlaitteisto, jonka jälkeen eräs
nykyään merkittävänä yrittäjänä ja rehellisenä veronmaksajana toimiva
tarmokas nuorukainen alkoi anniskella koulussa pontikkaa
luokkatovereilleen. Sen seurauksena muudan luokkatoverini päästi
18-vuotissynttäripäivänään ns. pitkän syljen opettajalta salaa kesken
oppitunnin pulpettiinsa, koska hän ei ollut vielä kovin tottunut
pontikan nauttija.
Jotenkin tuota pontikankeittorikosta ei
osattu Savossa ennen kovin suurena syntinä pitää, ja sama tilanne
lienee nykyään Siperiassa. Eräskin SM-tason savolaishiihtäjä sai
peräti neljän kuukauden kilpailukiellon pontikankeiton vuoksi. Tarina ei
kerro kärsittiinkö tuomio kesäkaudella, kuten norjalaisen huipun piti
tehdä nautittuaan liikaa astmalääkkeitä.
Huumorikin on
meillä venäläisten kanssa yhteinen ja meitä molempia kansoja huvittaa
juopotteleva opettaja. Ruotsissa asia taas olisi hyvin vakava
yhteiskunnallinen ongelma, josta pitäisi perusteellisesti diskuteerata.
Huomasinpa muten, että viime kesän Pietarin reissulta minulla on
säilynyt Erartan taidemuseon suklaalevyn päällyspaperi, joka edustaa
suomalais-venäläistä-huumoria. Päällyspaperi on suurta taidetta ja kuva
on museon kokoelmista. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Vladlen Gavrilchik työ on nimeltään Kid, eli suomeksi Tenava ja siinä
vaari on näköjään hakenut pojanpoikansa lastentarhasta, jossa ilmeisesti
maanpuolustuksellinen kasvatus aloitetaan jo varhaislapsuudessa.
Tarkempaa tietoa kuvasta ja muistakin museon näyttelyistä löytyy tästä linkistä:
https://www.erarta.com/en/museum/collection/works/detail/H080807002/
Kommentit (1) |
Puolueellisuus |
19.04.2017, 18:34 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti