torstai 4. toukokuuta 2017

Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva Kuopio

Männä viikolla Tarja Lappalainen Jyväskylän yliopistosta kertoi Kuopion Isänmaallisen Seuran tilaisuudessa, jossa luonnollisesti olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana, Kuopiossa 1800-luvun lopulla toimineista Minna Canthin ja Elisabeth Järnefeltin kirjallisista salongeista. Kummassakin salongissa oltiin taipuvaisia ajattelemaan, ettei sivistystä ja kulttuuria muualla Suomessa juuri ollutkaan kuin Kuopiossa eikä tämä mielipide ollut täysin perusteeton tänäkään päivänä.

Salonkien emäntien välit eivät olleet kaikin ajoin auvoiset. Vanhat rouvat eivät olleet keskenään kaikin ajoin edes puheväleissä, koska olivat mustasukkaisia toisilleen Juhani Ahosta. Tarinan mukaan rouvat eivät välillä edes tervehtineet toisiaan kadulla kohdatessaan. Elisabeth Järnefelt ei tosin pitkään aikaan tervehtinyt edes maaherra miestään, koska heidän liitossaan oli 14 vuoden täydellisen puhumattomuuden kausi. Runsaslukuisen lapsilauman tehtävänä oli kantaa viestilappuja vanhempiensa välillä.

Pariskunnan mykkäkoulua tuskin lievensi sekään, että taloudenhoitaja synnytti maaherra Alexander Järnefeltille lapsen. Mutta toisaalta yksiavioisuuteen ei ilmeisesti jaksanut pitäytyä rouva Järnefeltkään, sillä hänet tavattiin kerran samasta puskasta Juhani Ahon kanssa. Tarkempaa tietoa ei ole siitä, mitä he tekivät. Tässä tapauksessa on syytä korostaa sitä, että parin ikäero oli samaa luokkaa kuin tulevan Ranskan hallitsijaparin ja rouva Järnefelt oli yhdeksän kertaa synnyttänyt.

Juhani Aho ei ollut kiinnostunut vain äidistä, vaan myös tytär Aino kiinnosti jopa siinä määrin, että kilpakosija Jean Sibelius osti vallan pistoolin tehdäkseen välinsä lopullisesti selviksi Ahon kanssa. Suomen kulttuurihistorian onneksi hän ei kuitenkaan turvautunut tuliaseeseen, vaan tyytyi pelkästään repimään ravintola Kappelissa Ahon palttoon halki.

Kommentit (0)



Vappupilkillä

Harva on se vappu, jolloin on pilkille päässyt, mutta nyt oli se kerta. Petäiseltä sain kolme nykäystä ja Moskulalta vain yhden, joten nykyään Petäinen on kolme kertaa Moskulaa parempi pilkkijärvi. Yleensä tilanne on ollut päinvastainen. Moskulassa oli vielä niin paksu jää, että hädin tuskin kairan varsi riitti. Matalassa ja lämminvetisessä Petäisessä jäätä oli paljon vähemmän.

Nähtäväksi jää, tuleeko tästä ennätysmyöhäinen kesä. Muistelen, että minun aikanani Petäisen viimeisin jäidenlähtö on  tapahtunut 14. toukokuuta joskus 1970-luvulla. Varhaisin jäidenlähtö oli 16. huhtikuuta. ja muistaakseni vuosi oli 2008. Tänä vuonna myöhäisyysennätys saattaa olla vaarassa, mikäli viikonlopuksi luvatta kylmäkausi  toteutuu. Oma muistini ei ulotu kovin kauaksi ja varmaankin jäiden lähtö 1800-luvun nälkävuosina tapahtui todella myöhään. Ainakin hyvän tarinan mukaan nälkävuonna 1868 juhannuskirkkoonkin mentiin reellä.

Eilen vappuna oli miellyttävä pilkkikeli. Sää oli mukavan lämmin eikä kalantulokaan häirinnyt rauhallista tunnelmaa. Reikien poraaminenkin onnistui pehmeällä jäällä helposti, sillä minulla on harvinaisen hyvä kaira. Ostin sen noin 15 markalla eli nykyrahassa kolmella eurolla kolmisen kymmentä vuotta sitten Neuvostoliiton konkurssipesästä. Varaterätkin tulivat samaan hintaan eikä niitä ole tarvinnut vaihtaa.

Nyrkkeilijä Eva Wahlströmin muistelmien mukaan itäisessä naapurissa kaikki muu on paskaa paitsi kusi, mutta näkemys on väärä, sillä hyviä kairanteriä siellä ainakin on osattu tehdä. Minäkään en ole teriä koskaan teroittanut tai vaihtanut, mutta vieläkin kaira on partaveitsen terävä. Epäilen, että terät saattavat olla titaania, joka on timantin jälkeen maailman kovinta ainetta.



Kommentit (0)



Väkijuomien ja haureuden vastaisuus

Sata vuotta sitten, kun jopa yli puolet Suomen kansasta äänesti työväenpuoluetta, työväenliikkeen keskeisiä vaatimuksia maassamme oli väkijuomien ja haureuden kieltäminen. Nyt työväenliike on vajonnut marginaaliin ja epäilen, että ainakin osasyynä on, että se ei enää vastusta väkijuomia eikä haureutta vaan pikemminkin päinvastoin.

Tämän johtopäätöksen olen tehnyt seuratessani tämänpäiväistä työläisten juhlan viettoa. Tosin jossakin määrin haureuden vastustamisen tilalle on tullut prostituution vastustaminen, joka lienee melkein sama asia. Itse olen aika huonosti perillä näistä asioista.

Suomessa eduskunta yritti lähes yksimielisesti jo tsaarin vallan aikaan saada maahan kieltolain, mutta Nikolai II, jota pidän järkimiehenä ei lakia vahvistanut. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919 eduskunta hyväksyi lähes yksimielisesti kieltolain ja kokeilu osoitti, miten lainsäädäntö teitse voidaan yhteiskuntaa muuttaa. Kieltolaki oli voimassa 13 vuotta ja sinä aikana väkijuomien kulutus lisääntyi huimasti.

Tosin jostain syystä vain 72 % kansasta kannatti kansanäänestyksessä lain kumoamista, ja kuten kaikki muistavat kieltolaki päättyi 5.4.32.klo 10. Tätä päivämäärää historianlehtori Lauri Palomäki ei Suonenjoen Yhteislyseossa mitenkään korostanut, vaan sen sijaan vaati, että Magna Charta v. 1215 pitää muistaa ja aina kadulla vastaan tultaessa hänelle huutaa.

Suomen  esimerkin innoittamana myös Venäjälle säädettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kieltolaki eikä siitäkään hyvää seurannut, vaan tuloksena oli vallankumous. Gorbatshov yritti Neuvostoliiton loppuvuosina myös radikaalisti vähentää maan hillitöntä viinanjuontia, mutta vallankumous siitäkin seurasi, koska valtion verotulot romahtivat. Gorbatshovin seuraaja Jeltsin ei sitten ollut mikään kieltolakimies.

Raittius- ja urheilumies Putinin aikaan Venäjän alkoholipolitiikka näyttää muuttuneen Suomea tiukemmaksi. Huoltoasemilta ei enää saa edes olutta ja ainakin Karjalassa näyttää ravintoloiden mainoksissa lukevan vallan suomeksi, että "liika alkoholin nauttiminen vaarantaa terveytesi". Suomessa moinen holhoava teksti synnyttäisi selkäkeikkanauruja ja pakottavan juomisen tarpeen.


Kommentit (0)



Viikonlopun vaatimattomasta urheilumenestyksestä

Kauhistelinpa tuossa jo vakiintuneen tapani mukaisesti Suomen kiekkoleijonien kammottavan surkeaa peliä. Tosin silläkin pelillä kaatuivat sekä Venäjä että Ruotsi, mutta tsekeille tuli niukka tappio. Mutta surkeaa oli poikiemme peli enkä uskalla odottaa tulevista maailmanmestaruuskisoista menestystä, ellei Kalpasta oteta edes paria miestä joukkueeseen. Toisaalta murheessani minua lohduttaa se, että kyseessä eivät ole oikeat mm-kisat, koska muutama sata parasta pelaajaa puuttuu turnauksesta.

Myöskään Kupsin tilanne huolestuttaa minua. Vaikka puolet joukkueen pelaajista mahtuisi Suomen maajoukkueen avauskokoonpanoon, niin siitä huolimatta taas tuli tappio Tampereen Ilvekselle, vaikka Kups pelasikin jälleen kerran ihan hyvin. Tappio Ilvekselle ei ole uutta, sillä Kups ei ole pystynyt voittamaan itseään heikompaa tamperelaisjoukkuetta 20 vuoteen.

Jonkinlainen ilonpilkku olivat kuitenkin Formula ykkösten autohurjastelijamme, joista Bottas tosin voitti, mutta Räikkönen oli vasta kolmas. Mielestäni kansallisen itsetuntomme kannalta olisi välttämätöntä, että poikamme ajaisivat ylivoimaiseen kaksoisvoittoon, ja kansallisen itsetuntomme kannalta olisi tärkeää, että poikamme ajaisivat viimeisen kierroksen rinnakkain ja kannattelisivat välissä maamme siniristilippua.

Ja lopuksi haluan kaikille norjalaisille hiihdon ystäville kertoa sen, että mutrsikkaa seuraa noin promille ihmiskunnasta, kun taas Formula ykkösiä seuraa noin 50 % ihmiskunnasta. Eipä näkynyt Norjan miehiä Shotsissa, kun tällä kertaa siellä kilpailtiin murtomaahiihdon sijasta autohurjastelussa, edes sijoilla yms.

Kommentit (2)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä


Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.




Kommentit (1)






Uusi luku suonenjokelaiseen jalkapalloiluhistoriaan

Olen ennenkin kertonut hieman kulunutta vertausta käyttäen, että Suonenjoen jalkapallohistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Olihan Supan kasvatti Reijo Vaittinen aikoinaan jopa maajoukkueen peräpään lukko ja Supan ja Kärkkäälän kansakoulun kasvatti Pekka Onttonen Hjk:n kapteeni ja rankkareiden ampuja ja lisäksi minulle on Kupsin katsomossa ihan vakuuttavasti vakuutettu, että entinen maajoukkue maalivahti Ismo Korhonen on Suonenjoen poikia syntyjään - tieto, johon en ole löytänyt varmistusta.

Viime vuosina työläisjalkapalloseura Suonenjoen Pallo ei ole kuitenkaan loistanut eikä sen menestystä ole . Viimeinen uutinen, jonka seurasta olen lukenut, kertoi, että Suonenjoen Pallo hävisi rökälelukemin Karttulan Tennisseuralle ja urheilumuotona oli nimen omaan jalkapallo.

Mutta nyt ollaan kirjoittamassa taas uutta lukua Suonenjoen jalkapalloiluhistoriaan. Nimittäin seurasin äsken Futsalin kolmatta loppuottelua ja siinä jyväskyläläinen Kampuksen Dynamo otti toisen voittonsa ja on näin ollen lähellä Suomen mestaruutta. Dynamon joukkueen kantavina voimina loistivat veljekset Mikko ja Jukka Kytölä ja ainakin Wikipedia vakuuttaa, että veljekset ovat syntyneet Suonenjoelle ja aloittaneet uransa Supassa.

Sen lisäksi, että Kytölät ovat Dynamon kantavia voimia, ovat he samaa myös Suomen maajoukkueessa. Ainakin Mikko Kytölä on pitkään toiminut maajoukkueen kapteenina ja on sen lisäksi tehnyt Suomelle kolme maalia ja se on paljon se, kun ottaa huomioon suomalaisten menestyksen kansainvälisillä kentillä jaloilla pelattavissa pallopeleissä. Äskeisessä pelissä Mikko ei maalannut, mutta pikkuveli Jukka teki joukkueensa kolmesta maalista kaksi.

Korostan siunatuksi lopuksi sitä, että luokittelen futsalin yhdeksi jalkapalloilun muodoksi. Tosin se on perinteistä jalkapalloa kehittyneempi, koska häiritsevää paitsiota ei tunneta eikä sivurajaheittoja heitetä, vaan ne on korvattu vauhdittomalla potkulla. Jalkapallon sivurajaheitot ovat häiritseviä, koska niissä fuskaaminen on näköjään yleisesti sallittua. Esimerkiksi suuri syy Suomen häviölle Islannissa olivat isäntien sääntöjen vastaisesti suoritetut karmean pitkät ja kierteiset sivurajaheitot, joihin tuomari ei jostain syystä puuttunut.

Kommentit (2)



Maiju Lassila

Nettiä tutkiessani luulen selvittäneeni, miksi Algot Untola otti käyttöön naiseen viittaavan taiteilijanimen Maiju Lassia. Wikipedian mukaan vuonna 1905 Untola oli tavannut Lohjalla leskirouva Olga Jasinskin, jonka kanssa hän asui yhdessä vuoteen 1907 saakka. Suhde päättyi, kun parin yhteinen lapsi kuoli ja Jasinski kaatoi rikkihappoa Untolan sukupuolielimille. Kiivas temperamentti oli siis rouva Jasinskilla. Ymmärrän vallan mainiosti, että liitto päättyi eroon. Nykyään liitot hajoavat paljon pienemmistäkin syistä.

Muutenkin Maiju Lassilalla oli hieman huono onni naisasioissa. Wikipedian mukaan Pietarissa Untola meni 1903 naimisiin Therese Marie Johanna Püstringin kanssa. Avioliitto päättyi kuitenkin nopeasti erään version mukaan siksi, että Therese Marie olisi ollut hermafrodiitti; ts. ei ollut täyttä varmuutta siitä, oliko Lassilan mielitietty mies vai nainen. Toisen version mukaan taas Untola jätti vaimonsa heti häiden jälkeen. Avioliitto pysyi kuitenkin muodollisesti voimassa vuoteen 1913 saakka, jolloin Untola sai virallisen eron.

Kommentit (0)



Nuori mylläri

Käytän eilen mainitusta kirjailijasta nimitystä Maiju Lassila, koska sillä nimellä minä opin hänet tuntemaan vajaat 60-vuotta sitten, jolloin näin elämäni ensimmäisen elokuvan nimeltään Nuori mylläri, joka perustuu Maiju Lassilan saman nimiseen romaaniin.

Nuori mylläri oli ensimmäinen suomalainen värielokuva. Se esitettiin Kärkkäälän Korkeaharjun seurojen talolla, joka nimitys on harhaanjohtava, koska kyseessä ei ollut seurojen talo, vaan tietääkseni Maalaisliiton paikallisosaston talo. Nuori mylläri ei tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta; en itse asiassa muista siitä mitään, joka seikka ei ole mikään puute, koska filmi on siitä annettujen arvostelujen mukaan lähinnä ns. Junttilan tuvan seinäkoriste.

Mutta vika ei ole Maiju Lassilan, joka oli nero. Lassilan Tulitikkujalainaamassa ja Kuolleista herännyt ovat ihan katsomisen arvoisia vielä tänäkin päivänä eikä kummallakaan ole poliittisia ansioita, vaan ne ovat kansankomedioita. Maiju Lassila oli Suomalaisen puolueen, eli nykykielellä Kokoomuksen, miehiä kesään 1916 asti, jolloin hän alkoi kirjoitella Työmies-lehteä kohtalokkain seurauksin. Luokkapetturien kohtalo on ollut monta kertaa kova.

Nuori mylläri näyttää olevan vallan kokonaan Internetissä ja elokuvan värit ovat niin erinomaiset, että luulen filmiä käsitellyn modernin tietotekniikan välineillä.
https://www.youtube.com/watch?v=_ojWV02MuI0


Kommentit (0)



Älämölökolikko



Hyvään yhteiskuntaan kuuluu yksi kunnon kulttuuriskandaali vuodessa. Tänä vuonna älämölö on noussut juhlakolikosta, jonka kuvapuoli esittää punikkiryhmän lahtaustapahtumaa ns. vapaussodan aikana, joka sota sai uskoakseni nimensä siitä, että yhteiskuntaa säilyttävät voimat yrittivät silloin vapautua yhteiskuntarauhaa uhkaavista voimista.
 
Minusta kiistelty kolikko on hieno ja vaikuttava ja ilman muuta sen hankin, jos se myyntiin tulee. Jos valtiovalta ei sitä suostu kustantamaan, niin juhlarahan suunnittelija voisi näitä kolikoita valmistuttaa suuren määrän vaikka omaan laskuunsa ja lyödä siten rahoiksi punikkien lihoiksi lyömisellä.
 
Kyseinen teloituskuva vaikuttaa vahvasti lavastetulta ja se häiritsee asiaa. Vuoden -18 tapahtumista löytyy paljon ihan vaikuttavia aitoja kuvia. Kolikkokuvan historiallista arvoa lisää se, että professori Kemppinen, joka on Suomen viisain mies eikä edes yritä sitä mitenkään peitellä, kertoo blogissaan, että ampujista kolmas vasemmalta on nuori Urho Kekkonen. Täysin varma en ole siitä, esittääkö Kemppinen väitteensä ihan vakavissaan. Mutta jos hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden kanssa, niin äänestän hyvän tarinan puolesta.
 
Hallitus on vankka ja kätyrlauma sankka, joten epäilen, että nykyinen porvarihallitus estää teloituskolikon painatuksen. Koska pyrin elämässäni sovinnollisuuteen, esitän, että uuden juhlakolikon kuva-aiheeksi valitaan yllä oleva kulttuurihistoriallisesti arvokas ja hillitty kuva kansalliskirjailija Algot Untolan, eli Algoth Tietäväisen eli Maiju Lassilan eli Ilmari Rantamalan maahanpanijaisista. Hänet loppusijoitettiin Suomenlinnassa punikkien joukkohautaan. Myöhemmin Suomen puolustusvoimat perustivat haudan päälle sikalan.
 
Kansalliskirjailijan itsensä lisäksi kuvassa esiintyy huomattava joukko maamme johtavaa sivistyneistöä, jotka olivat lähteneet seuraamaan kansalliskirjailijan teloitusta. Siinä joukossa oli jopa kansalliskirjailijan kustantaja, joka vasta teloitusmatkalla tapasi kirjailijansa ensi kerran.
 
Siunatuksi lopuksi kerron sen, että kansalliskirjailijan viimeinen kirjallinen tuote on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Ennen viimeistä matkaansa Algot Untola kirjoitti hyvin tervejärkisen testamentin, jossa hän selkeästi osoitti loppunsa lähelläkin pystyneensä erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Lassilan ystäväperheelle osoitettu viimeinen kirjallinen kannanotto koski hänen perunoidensa tulevaisuutta, ja mikäpä sen olennaisempi asia onkaan tässä ihmisen elämässä kuin potaatit.
 
Lainaan tekstin Juha Hurmeen kirjasta "Hullu", ja hänen mukaansa alla olevat rivit soveltuisivat vaikka jouluevankeliumiksi:
 "…Pyydän Teitä ottamaan omakseni kaikki peruni, niin kiinteän kuin irtaimen omaisuuden. Kiinteimistöä minulla on se kaupungilta vuokraamani perunapalsta. Kun syksyllä tein melkein kuukauden työtä yötä päivää sitä kääntäessäni ja kärryymullalla kallioille lisätessäni ja kulutin rahoja lannan ostoon, niin haluaisin sen jättää Teille, koskapa miehenne kanssa sanoitte halauavanne perunapalstaa. Menkää siis kiireesti kaupungin viljelyskonttoriin ja ilmoittakaa, että A. Rantala haluaa viljellä palstaansa, ja että on siemenet.

Asunnostani löydätte neljästä laatikosta säästetyt siemenperunat. Ottakaa ne ja perikää talonmiehen lainaamat perunat lisäksi. Jos ette perunapalstaa ota, tai saa, niin ottakaa edes perunat syödäksenne tuttujenne kanssa. "
 

Kommentit (0)



Haamuraja

Joskus asetin tavoitteeksi, että lopetan blogini ylläpidon sitten, kun kävijöitä on 7,5 miljardia eli laskujeni mukaan silloin koko ihmiskunta on tätä lukenut. Tänään ylittyi vasta viisi miljoonaa, joten asettamani tulostavoite on haasteellinen ja mieleeni tulee, että eiköhän tämä ole tässä ja pitäkää tunkkinne.

Sitä paitsi iloani edellä mainitun viiden miljoonan rajan rikkoontumisesta himmentää se, että tiedän valta osan kävijöistä olevan robotteja, joiden perusluonne on minulle vieras. Lisäksi kaiken maailman nettivalvontaa suorittavia viranomaistahoja eri puolilta maailmaa on koko joukko seuraajissani sekä yhä entistäkin enenevämmässä määrin joukossa on myös Pietarin trolleja, joita sivuni kiinnostaa, vaikka mitään syytä ei siihen pitäisi olla, koska olen mielestäni ystävällisissä ja luottamuksellisissa väleissä Venäjän kaa.

Edellä mainitun väitteeni olemassa olevasta valvontajärjestelmästä voi tarkastaa siten, että kirjoittaa sivulle eräitä avainsanoja, jotka kiinnostavat valvontaviranomaisia ja heidän tietokoneitaan maailmalla. Eräiden tulenarkojen sanojen käyttö pumpsauttaa kävijämäärän taivaisiin. Todistan väitteeni oikeaksi seuraavasti kirjoittamalla muutaman uskalletun asian tähän alle:
Tšetšenia (ven. Чечня́, Tšetšnja, tšetšeeniksi Нохчийчоь, Noxçiyçö) eli Tšetšenian tasavalta (ven. Чече́нская Респу́блика, Tšetšenskaja Respublika

The Tiananmen Square protests of 1989, commonly known in China as the June Fourth Incident (六四事件

ISIS, ISIS, ISIS

Juha Sipilä Talvivaara, Juha Sipilä verotiedot, Juha Sipilä vakuutuskuoret




Kommentit (0)




Pahvikypärät ja muut puupohjaiset suojaimet

Tappara jakaa lehtitietojen mukaan Hakametsän hallissa katsojille pahvikypäriä. Hämäläiset ovat hiljaisuuden lisäksi myös hitaita. Idea on vanha. Kuopion automuseossa on lasivitriinissä näytillä kilpamoottoripyöräilijän kypärä 50-luvun Väinölänniemen ajoista. Se on valmistettu paperimassasta, joka on jokseenkin sama asia kuin pahvi. Ihan turvallisen näköinen pääsuoja on peperisilpusta ja tapettiliisteristä saatu aikaiseksi.

Tosin ei pahvisuojaimet ole savolainen tai edes suomalainen keksintö. Muinaisessa Kiinassa valmistettiin sotilaiden haarniskoita paperista. Sellainen oli huomattavasti halvempi ja vain vähän huonompi kuin rautainen. Toisen maailmansodan aikaan japanilaiset valmistivat lentokoneiden lisätankit paperista. Ne liimattiin ja tiivistettiin hedelmämehulla.

Voi olla, että hedelmämehu myös lujitti lisätankkeja. Nimittäin ainakin hyvän tarinan mukaan kunnolla kasteltu vanhan hyvän ajan Helsingin puhelinluettelo pysäytti pistoolinluodin ja kolme vedessä uitettua luetteloa päällekkäin pysäytti rynnäkkökiväärin laukauksen. Suomen uusilla biosellutehtailla saattaa olla hyvät tulevaisuuden näkymät levottomina aikoinamme.

Ja nyt tämä poika suksii Kuopion torin jättiläismäiseltä videotaululta seuraamaan jo lähes ratkaisevan tuntuista SM-liigan neljättä finaaliottelua.

Kommentit (0)



Jääkiekko turmelee urheilevan nuorison

Pian alkaa jääkiekon nuorten mm-kisojen loppuottelu, jossa Suomi kohtaa maapaloon ainoan supervallan Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Luultavasti pikkuleijonamme voittavat tuon pelin, mutta veikkaan, että poikiemme peliesitys tulee olemaan heikohko. Nimittäin poikamme ovat tosin voittaneet kaikki edelliset kuusi mm-turnausottelua, mutta peliesitys ei ole vakuuttanut. Voitot ovat olleet tosi nihkeitä.

Niinpä uskon, että tänä iltana Suomi voittaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat arvatenkin heikolla pelillä samalla tavalla kuin eilen kukistui Venäjän suurvalta. Mikäli huomenna vastan asettuisi Kiina, ottaisivat poikamme siinä kahdeksannen perättäisen niukan voiton uskoakseni huonohkon peliesityksen jälkeen. Ja jos ylihuomenna olisi peli muuta maailmaa vastaan, en pitäisi Suomen voittoa ollenkaan selviönä; sen verran huonoja pikkuleijonat nykyään ovat. Nykyinen joukkue ei pärjäisi ollenkaan edes viime vuoden Suomen joukkueelle, joka voitti maailmanmestaruuden.

Suomen urheiluelämän suuri ongelma on jääkiekkoilu. Siinä maallemme on tullut jonkin verran menestystä, mutta muiden lajien kustannuksella. Viime olympialaisissakin  olimme jäädä ilman mitalia. Onneksi Heinäveden Hyrskeen kasvatti otti naisnyrkkeilyssä niukan pronssin. Suomessa jääkiekkoilu vie urheilulliset lahjakkuudet. Se on ihan ymmärrettävää. Jääkiekkoilua harrastava nuori voi hyvällä syyllä uskoa tulevansa miljonääriksi, toisin kuin yleisurheilussa, jota harrastetaan toimeentulotuella, joka ei riitä kunnolla edes ruokaan.

Painija Pertti Ukkola tuomitsee kirjassaan jääkiekkoilun. Ukkola yritti Tampereella opastaa nuoria urheiluharrastuksen pariin, mutta se oli hankalaa, koska jokainen tamperelainen liikunnallisesti lahjakas nuori oli pilannut itsensä jääkiekolla niin, ettei osannut enää edes juosta hiihtämisestä puhumattakaan, vaikka luistimilla kyllä pysyttiin.

Kommentit (0)



Hiljaiset hämäläiset

Edellisessä pelissä radioselostaja ihasteli Kuopion jäähallin tunnelmaa ja vakuutti, että halli elää ja sykähtelee kuin suuri elin, joka vertaus sai ilmeeni mietteliääksi. Äsken Tampereen jäähalli ei elänyt ja sykähdellyt kuin suuri elin, vaan radioselostajat ihmettelivät täpötäyden hallin hiljaisuutta. Mutta hämäläiset ovatkin tunnetusti hiljaista väkeä.

Selostajat olivat taas kerran väärässä ennustuksissaan. Kolmannessa erässä tasatilanteessa he ennustivat, että Kalpa vielä voittaa tämän pelin, niin selvästi joukkue peliä hallitsi, mutta toisin kävi; kiitos kuopiolaisten vaihto- ja jäähysekoilujen. Pahaa pelkään, että me savolaiset vielä hävitään tämä turnaus, kuten jo heti alkuun ennustin ja sitten minä sanon, että mitäs minä sanoin.

Kalpan pelin jouduin kuuntelemaan radiosta ja samaan aikaan katselin pikkuleijonien jännitysnäytelmää Ipadilta ja seurasin älykännykällä sosialistisen median kautta Kupsin jännittävää peliä Vaasassa. Myönnän, ettei tämä touhu ole ihan täysijauhoisen ihmisen touhua ja jonkinlainen AA-kerhon kaltainen vertaistukipalvelu olisi järjestettävä urheiluriippuvaisuudesta kärsiville kansalaisille.

Kommentit (0)



Läpsyttimien läpsyttely

Suhteellisen voimakkaat tunne-elämykset tarjosivat eiliset pikkuleijonien ja Kalpan pelit. Yhtä voimakkaita tunne-elämyksiä en ole kokenut esimerkiksi teatterissa, vaikka teatterissa käymistä pidetään arvostettuna toimintona. Pikemminkin teatterissa olen tuntenut syvää myötähäpeää näyttelijöiden puolesta, joiden koulutus on maksanut lähes yhtä paljon kuin lentäjien koulutus ja siitä huolimatta he joutuvat esittämään kaiken maailman tyhjän päiväisiä hömpötyksiä suhteellisen pienellä palkalla.

Jääkiekkoa ei yleensä pidetä taiteena, koska se ei mukamas edistä ihmisyyden asiaa tosiin kuin esimerkiksi Joutsenlampi-baletti, mutta asiasta voidaan olla myös toista mieltä. Kyllä eilinen Matias Myttysen maali oli verrattavissa vaativaan balettisuoritukseen kaikessa suloudessaan.

Yritin eilen radiovastaanottimen välityksellä seurata Kalpan peliä Kuopion jäähallista, mutta ei siitä tahtonut mitään tulla, koska hurmioitunut yleisö häiritsi lähetystä. Varsinkin pahvisten läpsyttimien läpsytys yltyi pelin loppuvaiheessa kohtuuttomin mittasuhteisiin. Suomen Jääkiekkoliitto tekisi aivan oikein, mikäli se kieltäisi pahvisten läpsyttimien läpsyttelyn pelin aikana.

Kommentit (0)



Opettaja, joka joi karttapallonsa



Kyllä venäläiset ovat meitä suomalaisia, ainakin itäsuomalaisia, lähempänä kuin ruotsalaiset. Tämä käsitykseni vahvistui eilen, kun katselin Teemalta elokuvaa nimeltään Opettaja, joka joi karttapallonsa. Tutun näköistä oli meno siperialaisessa oppilaitoksessa. Ihan tuli mieleen 70-luvun Suonenjoen yhteislyseo.

Muistanpa esimerkiksi, että  kemianluokasta hävisi tislainlaitteisto, jonka jälkeen eräs nykyään merkittävänä yrittäjänä ja rehellisenä veronmaksajana toimiva tarmokas nuorukainen alkoi anniskella koulussa pontikkaa luokkatovereilleen. Sen seurauksena muudan luokkatoverini päästi 18-vuotissynttäripäivänään ns. pitkän syljen opettajalta salaa kesken oppitunnin pulpettiinsa, koska hän ei ollut vielä kovin tottunut pontikan nauttija.

Jotenkin tuota pontikankeittorikosta ei osattu Savossa ennen kovin suurena syntinä pitää, ja sama tilanne lienee nykyään Siperiassa. Eräskin SM-tason savolaishiihtäjä sai peräti neljän kuukauden kilpailukiellon pontikankeiton vuoksi. Tarina ei kerro kärsittiinkö tuomio kesäkaudella, kuten norjalaisen huipun piti tehdä nautittuaan liikaa astmalääkkeitä.

Huumorikin on meillä venäläisten kanssa yhteinen ja meitä molempia kansoja huvittaa juopotteleva opettaja. Ruotsissa asia taas olisi hyvin vakava yhteiskunnallinen ongelma, josta pitäisi perusteellisesti diskuteerata.

Huomasinpa muten, että viime kesän Pietarin reissulta minulla on säilynyt Erartan  taidemuseon suklaalevyn päällyspaperi, joka edustaa suomalais-venäläistä-huumoria. Päällyspaperi on suurta taidetta ja kuva on museon kokoelmista. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Vladlen Gavrilchik työ on nimeltään Kid, eli suomeksi Tenava ja siinä vaari on näköjään hakenut pojanpoikansa lastentarhasta, jossa ilmeisesti maanpuolustuksellinen kasvatus aloitetaan jo varhaislapsuudessa.

Tarkempaa tietoa kuvasta ja muistakin museon näyttelyistä löytyy tästä linkistä:
https://www.erarta.com/en/museum/collection/works/detail/H080807002/

Kommentit (1)




Puolueellisuus

Vaikka kuopiolaisen urheiluhistorian sankaritarusto onkin pitkä ja paksu kuin se ennenkin mainittu gorillan käsivarsi, on Kalpa, eli entinen Sortavalan Palloseura, joka seikka Kuopiossakin helposti unohdetaan, kirjoittamassa siihen uutta kunniakasta lukua. Vaikka olenkin synnynnäinen pessimisti ja näin ollen sitä ihmistyyppiä, joka ei koskaan pety, niin nyt saattaa mielestäni olla mahdollisuuksien rajoissa se, että jääkiekon Suomen mestaruutta juhlitaan Kuopion torilla ja että tulemme siellä kuulemaan Finlandia-hymnin Sakari Kuosmasen esittämänä.

Eilen vietin suurta jääkiekon juhlaa ja seurasin kahta ottelua yhtä aikaa; Kalpan peliä telkkarista ja Suomen pikkuleijonien peliä IPadilta. Hyvin se onnistuikin, ja molemmat pelit päättyivät mielihyvää tuottavasti dramaattisten vaiheiden jälkeen. Tosin jälleen kerran ihmettelin tuomareiden puolueellisuutta. Sekä Kalpan että pikkuleijonien pelissä viirupaidat olivat puolueellisia ja suosivat sekä Kalpaa ja että pikkuleijonia. Ilmeisesti tuomaritkin ovat ihmisiä ja asettuvat alitajuisesti pienemmän puolelle.

Sen sijaan Nelos-kanavan selostaja oli selvästi Tapparan miehiä. Sen saattoi helposti kuulla hänen äänensävyistään selostuksen aikana, joista heijastui selkeä savolaisvastaisuus. Ja kun tänä aamuna avasin Hesarin lukeakseni ylistävän jutun kuopiolaisesta jääkiekkoilusta, niin en löytänyt lehdestä halaistua sanaa eilisestä jääkiekkodraamasta. Se on skandaali ja selkeä osoitus Helsingin Sanomien puolueellisuudesta ja savolaisvastaisuudesta, vaikka arvioni mukaan noin kolmannes pääkaupunkiseudun asukkaista on savolaisia.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti