Eläinsuojelua 08.02.2016, 19:03 Jatkan eläinsuojeluaiheella, jota aihetta sivusin jo viime viikolla, jolloin kerroin söpöstä pyrstötiaisesta, joka törmäsi rekkaan ja jonka rekkakuski toimitti hoitoon Heinolan lintutarhalle, jonka jälkeen Suomen naiset ihastuivat tähän teiden ritariin. Eilen ilmestyi Helsingin Sanomien kuukausiliite, jossa oli juttu Auschwitzin keskitysleirin kauheuksista. Mutta jutussa myös kerrottiin, että natsit olivat kaikesta huolimatta innokkaita eläintensuojelijoita. Saksaan perustettiin heidän aikanaan suuria luonnonsuojelualueita. Susi rauhoitettiin ensimmäisenä maailmassa, ja jopa kalojen lempeästä kohtelusta oli tiukat määräykset. Tuossa kala-asiassa minullakin, vanhalla luonnonsuojelulla olisi natseista paljon opittavaa. Jos joku olisi natsi-Saksassa kuljettanut eläimiä junissa samalla tavalla kuin juutalaisia, olisi syyllinen saanut nappituomion. Sen jo tiesinkin, että Hitler oli täysraitis kasvissyöjä, mutta minulle oli uutta, että SS-:n päällikkö Himmler oli myös vegaani. Ennen uskoin, että kasvissyöjät  ovat enimmäkseen lempeitä, mutta nyt joudun siis tarkistamaan käsityksiäni tässäkin asiassa. Ehkäpä lihansyöjät ovat sittenkin leppoisempia. Kun oikein pinnistelen muistiani, muistelen jostain lukeneeni, että Intian kasvissyöjä hindut ovat olleet välillä hyvinkin innokkaita lyömään lihoiksi sikäläisiä lihaa syöviä muslimeja. Toisaalta luulen lihansyöjä muslimien osanneen pitää myös hyvin puolensa. Jostain väitän lukeneeni, että kun Intia itsenäistyi lempeän suurmiehen Mahatma Gandhin johdolla ja maa jaettiin hindujen ja muslimien kesken, niin siinä tohakassa olisi tapettu 10 miljoonaa ihmistä, eli melkein saman verran kuin ensimmäisessä  maailmansodassa. Kommentit (0) Mitäs minä sanoin 07.02.2016, 17:20 Mitäs minä sanoin! Taas olin oikeassa. Ei ollut Suomen pojista mitään vastusta hyvän itäisen naapuriemme pojille jääpallon mm-kisojen loppuottelussa. Taas ne siis jyräsi meitin, kuten ennustinkin. Jos sen sijaan venäläisiä vastassa olisivat olleet ruotsalaiset, jotka eilen hävisivät häpeällisesti pojillemme, olisi Ruotsi varmasti voittanut loppuottelun ja tehnyt voittomaalin kylmän rauhallisesti jatkoajalla. Ihan tuli elävästi mieleeni suomalaisten peliesityksestä maamme jalkapallojoukkue Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Silloinhan poikamme kukistivat ensiksi yllättäen Venäjän ja sitten skandaalimaisesti Italian ja selvisivät otteluun pronssista Hollantia vastaan. Otavan Suuren tietosanakirjan mukaan väsymys iski poikiimme siinä vaiheessa ja hävisimme pronssi ottelun 9 - 0. Edellä kerrottu on siis virallisen urheiluhistorian näkemys asiaan. Tosiasiassa suomalaiset eivät pelanneet väsyneinä mitalipelissä vaan pelkästään krapulassa. Joukkueemme oli päättänyt virkistäytyä ennen loppuotteluja ja lähtivät Tukholman yöelämään koska pelin piti olla vasta kahden päivän päässä, mutta kisaisäntinä toimineet ruotsalaisetpa tekivätkin heille niin tyypillisen jäynänsä ja varhensivat ottelua vuorokaudella. Mainittakoon, että Suomen silloisen joukkueen kovaotteisina toppareina pelasivat Algot Niska ja Erik von Frenckell. Edellisestä tuli sittemmin Suomen  pirtukuningas sekä Dannyn vaari ja jälkimäisestä Helsingin kaupunginjohtaja ja kohukaunotar Tabe Slioorin erittäin hyvä ystävä. Syvä ystävyys tuli julkiseksi, kun ystäväänsä 40 vuotta nuorempi Tabe paljasti suhteen intiimit yksityiskohdat siihen malliin arvovaltaisessa Vip-lehdessä, että lehti myytiin hetkessä loppuun. Rouva Ruususen rikosoikeudelliseen vastuuseen johtaneet paljastukset suhteestaan silloiseen pääministeri Matti Vanhaseen olivat urheilukielellä verryttelyä Taben paljastuksiin verrattuina. Kommentit (0) Ihmeiden aika ei ole vielä ohi 06.02.2016, 22:25 Olen innokas jääpallomies ja ehkäpä lajin viimeinen Suomessa. Sen olen kuullut, että entinen Supon päällikkö Seppo Tiitinen seurasi aikoinaan innokkaasti WP:n otteluja kentän laidalla, mutta luulen, että hän teki sen vain virkansa puolesta. Epäilemättä kansainvälisen terrotin uhka laijuu myös Suomen jääpallokentillä. Päivällä seurasin teksti-tv:ltä Suomen ja Ruotsin mm-välieräottelua. Tosin aluksi hieman innottomasti, koska mitään jännitystä kohtaamisessa ei pitänyt olla. Ruotsi voitti Suomen alkusarjassa kahdeksalla maalilla ja jopa Venäjän kolmella maalilla ja joukkueen piti olla matkalla kohti helppoa maailmanmestaruutta. Aluksi olin innoton pelin suhteen, mutta sitten teksti-tv kertoi tulikirjaimilla, että Suomi oli yllättäen siirtynyt 2-0 johtoon, ja niinhän siinä sitten kävi, että poikamme voittivat lopulta 3-2, joka tulos lienee maamme palloiluhistorian suurimpia yllätyksiä. Huomenna loppuottelussa on vastassa isäntäjoukkue Venäjä, ja tiedän, miten pelissä käy. Odotan nyt innokkaasti nettilehtien raporttia äskeisestä pelistä. Tuomarilinja minua kiinnostaa kovasti. Venäjällä jääpallo on erittäin suosittua ja luulen, että isännät ovat tehneet kaikkensa voittaakseen maailmanmestaruuden. Ihan tulee mieleen Antti O. Arposen viimeiseksi jäänyt urheilunovellikirja. Siinä oli tarina Valko-Venäjän jääkiekon mm-kisojen loppuottelun etukäteisjärjestelyistä. Kaksi nahkatakkimiestä kävi pelin edellä kertomassa tuomarille, miten tämän tulisi tuomita. Tuomaria muistutettiin siitä, että joskus huonosti tuominnut viirupaita on vain kadonnut pelin jälkeen eikä häntä ole koskaan löydetty.  Arposen tarina oli fiktiota, mutta jokainen, joka yleensä jotain muistaa, muistaa, että Minskin kisojen tuomarilinja sai monen jääkiekon ystävän ilmeen mietteliääksi. Kommentit (0) Suru-uutinen Itä-Hämeestä 05.02.2016, 18:53 Maailman media on niin täynnä kaikenlaista pahuutta ja julmuutta, ettei esimerkiksi uutinen ihmisten tappamisesta kasapäihin tai se, että laivalasti evakkoja hukkui, tunnu enää yhtikäs miltään. Mutta kun arvovaltaisen Itä-Häme lehden nettisivulla on surullinen juttu rekan ja söpön pikkuisen pyrstötiaisen kohtalokkaasta törmäyksestä, on päiväni pilalla. Uutinen kuitenkin osoittaa, että vielä on maailmassa hyväsydämisiä tolkun ihmisiä: "Hellyttävä tarina pikkulinnusta ja rekkakuskista sai surullisen lopun Heinolassa", otsikoi Itä-Häme ja jatkaa: "Rekan tuulilasiin Nelostiellä törmännyt pyrstötiainen kuoli lopulta vammoihinsa Heinolan lintutarhalla torstaina iltapäivällä. Rekan kuljettaja Riku Vianto pysähtyi heti törmäyksen jälkeen lähimmälle levähdysalueelle ja pelasti linnun tuulilasin aurinkosuojan alta. Hän soitti tuntemalleen lintutarhalle, ja tarhan omistaja Olli Vuori lähti rekkaa vastaan noutamaan lintua hoidettavaksi. Tintti oli pirteä ja päällisin puolin kunnossa. Vuori vei sen toipumaan tarhalle ja odottamaan vapautusta luontoon lajitoveriensa luokse. Vuori oli vielä torstaiaamuna toiveikas linnun toipumisen suhteen. Lintu pystyi sisätiloissa lähtemään lentoon, muttei jaksanut lentää kuin viisi metriä. Se jätettiin tarhalle toipumaan. Pyrstötiainen on sosiaalinen lintu, joka ahdistuu hiljaisuudessa, joten se sijoitettiin papukaijojen lähelle. Niiden elämöinti piristi tinttiä. Iltapäivään mennessä pyrstötiainen alkoi kuitenkin väsyä. Lopulta Olli Vuori ilmoitti ikävän asian. - Surullisia uutisia. Tintti on nyt kuollut, hän kertoi Etelä-Suomen Sanomille. Vuoren mukaan pieni lintu oli ilmeisesti saanut törmäyksessä sisäelinvammoja, joihin se oli lopulta kuollut. - Useimpien autoon törmänneiden lintujen kohtalo on sama, Vuori kertoo." Tarina saattaa kuitenkin saada vielä onnellisen lopun, koska arvovaltainen Etelä-Suomen Sanomat kertoo nettilööpissään seuraavaa: "Linnun pelastaneesta rekkakuskista tuli naisten sankari: "Sydänritari!""   Kommentit (0) Hiljaisuus 04.02.2016, 20:05 Suomessa tehdään hyviä elokuvia, mutta kansainvälisesti ne eivät menesty, koska ne on suunnattu yli 12-vuotiaan älykkyysosamäärälle. Sunnuntai-iltana tuli telkkarista Sakari Kirjavaisen toisenlainen sotaelokuva nimeltään Hiljaisuus, joka oli vaikuttava kokemus, eikä sitä turhaan palkittu Jusseilla muutama vuosi sitten. Yleensähän sotafilmeissä kuvataan miehiä, jotka tekevät ruumiita, mutta tässä tapauksessa kuvattiin miehiä, jotka niitä pesivät.   Ymmärrän kyllä, ettei ruumiinpesuaiheesta oli juuri elokuvia tehty, koska aihe on ahdistava. Harva on se katsoja, joka suostuu sellaisen katselusta vapaaehtoisesti maksamaan. Olen tässä tutustunut Matilaisen Veikon albumeihin, joista löytyy paljon sota-ajan kuvia. Jollain suonenjokelaisella oli kuulema oma kamera mukana rintamalla.   Tässä alhaalla näytteeksi kaksi kuvaa, jollaisia ei yleensä perhealbumeista eikä isänpäivän sotakirjoista löydy. Luultavasti sovan käyneillä miehillä oli paljonkin noita kuvia ihmisruumiin kappaleista, mutta lapsille ja naisille niitä ei näytelty. Toisen kuvan takana lukee ”motti on puhdistettu”, vaikka aika paljon siivottavaa on vielä jäänyt.       Kommentit (2) Kivettömän kellon myyjä 03.02.2016, 19:10 Nyt korkein oikeus tutkii nyt vallan harvinaisessa suullisessa käsittelyssä sitä, että onko se ihan lainmukaista peliä, kun merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ostaa taulun satasella, kehystää sen kympillä ja myy sen sitten tonnilla eteenpäin. Ennen oltiin sitä mieltä, ettei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Nyt korkein oikeus sitten ratkaisee, että onko kyseessä hyvä bisnes vai rahanpesu. Kun nyt maamme kotitalouksien sisäkatotkin alkavat olla poliitikkojen myymillä tauluilla vuoratut, voisivat vaaliehdokkaat keksiä jotain muuta myytävää arvokkaan yhteiskunnallisen toimintansa tukemiseksi. Muistan, että ainakin lapsuudessani erilaiset veijarit myyskentelivät ohikulkijoille henkensä pitimiksi kivettömiä kelloja; ehkä ne olisivat poliitikoille sopivia myyntiartikkeleita. Niidenkin kate oli ihan hyvä vaikkei ihan taulujen luokkaa. Luulen, että nuo kivettömät kellot, joita kutsuttiin aluksi Mikki-hiiri-kelloiksi, koska niiden kellotauluissa nimestä päätellen oli silloin suositun sarjakuvahahmon kuva. Kellot olivat amerikkalaisten sotilaiden tuomisia köyhille eurooppalaisille toisen maailmansodan aikana. Näitä komean näköisiä halpoja aikarautoja jaeltiin paikallisen väestön suosion hankkimiseksi. Kellojen laakereissa ei käytetty timantteja ja niinpä ne kävivät ajassa vain aikansa. Eräskin kivettömän kellon myyjä vakuutteli asiakkailleen, ettei hyvä kello kauaa tuntia käy. Lopuksi syvennymme tutkailemaan kuvataidetta. Tästä linkistä löytyy edesmenneen naivistin Martti Innasen työ nimeltään Kivettömän kellon myyjä. Tuon näköistä miestä minäkin äänestäisin täysin puoluekantaan katsomatta. Tuollainen poliitikko ei ostaisi Saksasta ilmaa 4,5 miljardilla, antaisi maamme kansallisaarretta, eli Sokostin äärettömän arvokasta fosfaattiesiintymää, norjalaisille puoli-ilmeiseksi tai myisi pilahintaan maamme sähkönjakeluverkkoa ulkomaiselle yhtiölle, joka maksaa Suomelle tuloistaan veroa 1,2 % ja joka häpeämättömästi korottaa siirtomaksuja kerralla 27 %. https://www.flickr.com/photos/22601320@N00/2795964202 Kommentit (2) Suonenjoen - Pieksämäen heimosoturit 02.02.2016, 19:08 Kärkkäälän facebook-sivulta bongasin Yle-arkiston dokumentin pieksämäkeläisten ja suonenjokelaisten nuorten urosten välisestä heimosodasta, jossa luonnollisesti pohjimmiltaan taisteltiin lisääntymisoikeudesta alueen harvalukuisten naaraiden kaa. Ainakin luontoelokuvien tekijä niin asian selittäisi. Villien alkuasukasheimojen elämää kuvaavassa dokumentissa taas puhuttaisiin siitä, että tuollaisella sotaisella käyttäytymisellä villiasukasheimo pyrkii estämään väestön liikakasvun. Mekanismina on se, että uljaita miessankareita, eli parhaita tappelijoita, ihannoiva heimo ei arvosta tyttövauvojaan ja niinpä tyttöjen määrää rajoitetaan tyttölapsikuolemien avulla. Miesten lukumäärän vähentyminenhän ei tunnetusti juurikaan vaikuta syntyvyyteen. Isonvihan aikaan esimerkiksi Lapualta tapettiin kaikki miehet lukuun ottamatta erästä kuusikymppistä pappaa, jota sitten sodan jälkeen lisääntymisikäiset naiset vetelivät vesikelkassa talosta toiseen eikä turhaan, sillä seuraavana vuonna syntyi pitäjässä yli 200 lasta. Yleisesti arvellaan tämän asian vaikuttavan vieläkin eteläpohjaisten muusta väestöstä poikkeavaan käyttäytymiseen. Muuten, jos nykyään käytäisiin tuollaisia dokumentissa kuvattuja heimosotia ja piekäsämäkeläisurhot palailisivat nenät verissä takaisin koteihinsa, kuten filmissä nähtiin, iltapäivälehdet repisivät asiasta isoja lööppejä. 70-luvulla vain ajateltiin, että pojat ovat poikia. Nykyäänhän nuoristamiehistä ei enää ole moiseen sankaruuteen. Ne vain surffailevat netissä eivätkä enää tilastojen mukaan edes juo viinaa tai polta tupakkaa. Eivätkä ne enää osaa tapellakaan, vaan se on vain sellaista tyhjänpäiväistä potkimista. Kyseisen luontodokumentin voi katsoa tästä linkistä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/03/12/koviksia-juntteja-ja-traktoriporukkaa Kommentit (0) Tärkeitä ihmisiä 01.02.2016, 22:33 Myös eilen mainitsemani Ylen Arkiston lyhyet Suonenjoki-aiheiset pätkät kannattaa katsoa, niin huomaa, että vanhoina hyvinä aikoina ihmiset osasivat vastailla vakavasti ja asiallisesti toimittajien vaikeisiin kysymyksiin vaikkapa siitä, pitäisikö Suonenjoen kirkonkylä muuttaa kauppalaksi. Haastateltujen mielestä kysymyksessä oli tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Kaikki haastatellut korostivat, tähdensivät ja painottivat sitä, että elämä muuttuu paremmaksi ja onnellisemmaksi, kun kirkonkylä muuttuu kauppalaksi. Varmaan niin sitten kävikin. Kuntamuotoasia oli tärkeä asia ja niinpä myös eräät haastatellut muuttuivat lievästikin sanottuna tärkeän oloisiksi kameran edessä. Joku nykyajan lättähattunuori, vai mitä ne nykyajan huligaanit ovatkaan, tyytyisi vain toteamaan nykykielellä, että v----u, evvk koko kuntamuoto. Sen sijaan 70-luvun hyvinkasvatettu suonenjokelainen nuori perustelee pitkään ja seikkaperäisesti kuntamuodonmuutoksen positiivisia vaikutuksia. Paljon uutta väkeä muuttaisi varmasti paikkakunnalle kauppalaksi muuttumisen myötä. Tanssejakin tultaneen asian johdosta järjestettämään entistäkin enenevämmässä määrin. Oletin, että tyttö lopuksi toteaa, että "suahaan  kaet tiskokin, kun ei ou nykyään mittään tekemistä", mutta niin ei haastateltu neiti muista sanoa. Tarkastakaapa liitteen lyhyet videot - ehkä sieltä löytyy tuttuja. Oletteko muuten huomanneet, että tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/15/marjat-markoiksi-suonenjoen-kauppalassa   Kommentit (0) Metsiemme mätänevät miljoonat 31.01.2016, 20:58 Muistan, ettei koulun ainekirjoitustunneilla ollut juurikaan muita aiheita tarjolla kuin "metsiemme mätänevät miljoonat" tai "turve, kotimainen energianlähde". Minulta ei oikein syntynyt lasta eikä oikein mitään muutakaan, kun yritin aiheita työstää. Mutta alan ammattilaisten ollessa asialla tuosta marjateemasta saa mielenkiintoisen tarinan; ainakin Ylen toimittajat onnistuivat asiassa vuonna 1973, kuten alla oleva ohjelma todistaa.  Ohjelmassa paljastetaan mm., että metsiemme marjatuotannon arvo ylittää puiden kasvun arvon. Metsiimme mätänevien sienten arvosta ei mainita mitään, mutta uskon niidenkin arvon nousevan miljardeihin euroihin. Uskon muuten sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, että tattien ja kantarellien viljelyyn panostamalla, kansantaloutemme voisi paikata Nokian jättämän aukon. Tuon marjaohjeman otsikkona on Marjat markoiksi Suonenjoen kauppalassa. Jutussa on paljon asiaa Kärkkäälästä varsinkin 24 minuuttia pitkällä videolla välillä 8-12 minuuttia. Paljon on kotoisia maisemia ja tuttua väkeä. Pääosissa on vuoden 1972 mansikkaisäntä kärkkääläinen Toivo Kainulainen ja silloinen kauppalanjohtaja Sakari Lahtinen, joka ei tosin ole Kärkkäälän poikia, vaikka hänen kesämökkinsä olikin Kärkkäälässa kylän kauneimmalla paikalla Palokin rannalla.   http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/15/marjat-markoiksi-suonenjoen-kauppalassa Kommentit (0) Piälle Elon poojat, piälle 30.01.2016, 18:48 Harva on se kerta, jolloin Kuopiossa on jalkapallokatsomo täpötäynnä, mutta eilen oli, jolloin Kuopiohaliilla Kupsin juniorit kohtasivat Sjk:n Suomen mestarit Liigacupin merkeissä. Sjk oli parempi, mutta Kupsin maalia vartioinut tyypillinen lyhytkasvuisen savolaisnuorukaisen kaltainen Joonas Pöntinen torjui kaiken mahdollisen ja jopa mahdottoman esittäen maamme jalkapallokenttien parhaita lähitorjuntoja, ja niinpä ottelu päättyi 0-0.    Pöntisestä tuli mieleen Kupsin kultakauden maalivahti Pertti Hänninen, joka oli vielä Pöntistäkin neljä senttiä lyhyempi ja jonka ranskalainen huippuseura Sant Etienne halusi ostaa riveihinsä ihastuttuaan miehen otteisiin Eurocupin ottelussa Ranskassa, mutta Hänninen totesi ranskalaisille, "ettei teillä ou rahhoo niin paljoo, että minä tänne jäisin". Jos Pöntinen olisi kymmenen senttiä vartevampi, ei hänellä olisi mitään ongelmia siirtyä Keski-Euroopan rahakentille.   Kanssakatsojamme katselivat minua ja Savolaisen Heikkiä mietteliään näköisinä, kun vähän väliä kajautimme vanhan kuopiolaisen taisteluhuudon "piälle Elon poojat, piälle". Taisteluhuutomme selityksenä on, että Heikki muisti, että hänen nuoruudessaan Elon pelien vakiokalustoon kuului vanhempi lihavahko herra, joka koko pelin ajan huuteli samaa iskulausetta.   Muuten kävin viime kesänä seuraamassa pari Elon ottelua Itkonniemen kentällä ja näissä työläisjalkapalloilutapahtumissa oli hyvä ilmapiiri. Harva on se jalkapallo-ottelu näinä aikoina, joissa yleisö katsomossa grillaa omilla laitteilla makkaraa, juo olutta ja polttaa tupakkaa, mutta ei huutele hävyttömyyksiä pelaajille. Välillä pelaajat tulivat jopa kesken pelin tiimellyksessä juttelemaan ystävällisessä hengessä ja tärkeimmät kuulumiset vaihdettuaan palasivat takasin pelipaikalleen.   Kommentit (0) Hulkkolan kylän ydinvoimala 29.01.2016, 21:56 Kerrassaan äimistyin, kun eilen kanavasurffaillessani törmäsin Teeman Filmikellari-ohjelmaan, jossa parasta aikaa näytettiin, miten Suonenjoella mansikanviljelijät, Hulkkolan kylän asukkaat ja luonnonsuojelijat osoittivat maaliskuussa 1975 Suonenjoen kaupungintalon edessä mieltään ydinvoimaa vastaan. Tunnelma vaikutti olevan kiihkeä eikä turhaan, sillä vaikka tapauksesta on 41 vuotta, niin vieläkään ei ole Hulkkolaan ydinvoimalaa rakennettu Ymmärrän esimerkiksi mansikanviljelijöiden kannan asiaan. Suonenjokelainen mansikka on tavaramerkki, jonka imagon ydinvoimala voisi pilata. Muuten viime joulun alla Kuopion isossa liikkeessä markkinoitiin jo suonenjokelaisia omenoitakin; kun kyselin asiasta, kerrottiin, että oikeasti omenat ovat Ahvenanmaalta, mutta olikohan ne kuitenkin pakattu laatikkoon Suonenjoella. Suonenjoen mansikan hyvällä maineella ratsastivat Ahvenanmaan omenanviljelijät. Yritin etsiä Filmikellarin arkistosta Hulkkolan atomivoimalaohjelmaa, mutta sitä ei sieltä vielä löydy. Kuitenkin Ylen nettisivuilta löysin jutun, jossa haastateltiin mm. silloista kaupunginvaltuuston puheenjohtaja  Pentti Nykästä seuraavasti: "Tiedotustilaisuudesta muotoitui sen aikainen mediatapahtuma. Sisällä kauppalantalossa kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Imatran voiman edustajat kertoivat, ettei ydinvoimalaa olla sisämaahan ja vielä vähemmän Suonenjoelle tuomassa. Ulkopuolella mansikanviljelijät, Hulkkolan kylän asukkaat ja luonnonsuojelijat osoittivat mieltään ja vaativat päättäjiä kertomaan mihin päätökseen asiassa oli tultu. - Sieltä salista ei päässyt pihalle näkemään, mutta parvekkeen lasien läpi katsoimme, kun he tulivat kauppalantalon eteen. Emme me tulleet esiin, vaikka he huutelivat ja pyysivät. Aikanaan he sitten lähtivät pois. Pentti Nykänen oli tyytyväinen valtiovallan suunnasta saamiinsa tietoihin. Vaikka ydinvoimala olisi tuonut kauppalaan työtä ja asukkaita, olisi hanke toisaalta vaikuttanut peruuttamattomasti monen kyläläisen elämään. Nykänen kertoo, että hän sai monista asian vastustajista myöhemmin hyviä ystäviä." Kommentit (3) Sofi Okasanen ja hybridisodankäynti 28.01.2016, 19:08 Maamme tunnetuin kirjailija Sofi Oksanen vieraili eilen kaupunginteatterilla kertomassa tuotannostaan. Paikalla oli enemmän väkeä kuin nykyään Elon peleissä, vaikka pääsylippu maksoi kaksi euroa ja narikka maksu oli saman verran. Kuopio on kulttuurikaupunki, jossa varttuneet henkilöt; sukupuoli jääkööt mainitsematta, ovat halukkaita maksamaan kirjailijan näkemisestä. Itse olin paikalla nuorison ja miessukupuolen edustajana.   Yhden mielenkiintoisen asian opin Oksaselta. Viron reilun kymmenen vuoden takainen Pronssisoturijupakka, jossa venäläisnuoriso mellakoi muistomerkin siirtoa vastaan, oli venäläisten ensimmäinen hybridisodankäynnin isku. Sen jälkeen vastaavalaisia operaatioita, joilla pyritään horjuttamaan toisen valtion vakautta, on tapahtunut useita. Yksi sellainen saattaa kohta koskea Suomeakin, kunhan pakolaistulva itärajan yli saadaan kunnolla vauhtiin.   Minulla on muuten telkkarin vieressä Venäjän ensimmäisen hybridisodankäyntioperaation muistomerkki eli Pronssisoturin kipsinen pienoismalli. Tosin ostaessani sen Suomen antifasistisesta yhdistyksestä luulin kunnioittavani loistavia virolaispainijoita.   Pronssisoturi-patsas esittää vahvarakenteista puna-armeijalaista suremassa kaatunutta toveriaan. Tiedän ketä patsaan soturi suree. Ainakin hyvän tarinan mukaan patsaan mallina oli sekä kreikkalaisroomalaisen että vapaapainin raskaansarjan Berliinin olympiavoittaja virolainen Kristjan Palusalu.   Mies päätyi monien vaiheiden jälkeen Puna-armeijan riveihin, mutta juoksi kesällä 1941 linjojen yli suomalaisten puolelle. Hänen virolaistoverinsa ammuttiin loikkauksen aikana ja luulen, että juuri häntä Palusalu suree. Loikkaus Suomen puolelle tapahtui Vienan Karjalassa ja harmittaa, että en viime kesänä pyytänyt sotahistoriallista seuruettamme hiljentymään tapahtumapaikalla.   Suomen puolella Palusalua vastassa oli sattumalta toinen olympiavoittaja, eli voimistelija Heikki Savolainen, joka tunnisti miehen. Savolainen kertoo muistelmissaan tapauksesta, jossa "jättiläiskokoinen" Palusalu antautui sotavangiksi. Tarkistin Wikipedista Kristjan Palusalon strategiset mitat. Kengännumero oli 47, pituus 184 ja paino huippukunnossa 112 kiloa.   Ei hän ollut mikään jättiläinen nykynormien mukaan. Eikä hän edes ollut aikanaan maailman paras painija. Ykkönen oli todennäköisesti Helsingin Jyryn Kaarlo Ponsen. Hän ei vain sattuneesta syystä voinut osallistua olympialaisiin. Asiantuntijoiden keskuudessa häntä yleisesti pidetään aikansa parhaimpana raskaansarjan painijana maailmassa. Sen asian on moni kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt, vaikka Ponsen oli Työväen Urheiluliiton edustaja. Kommentit (0) Kimmoisa ja nopea hyppääjäkansa 27.01.2016, 18:45 Eilen pommitti kolme Suomen poikaa 8 metrin viivaa vähätuulisissa oloissa Etelä-Afrikan kisoissa. Kaksi lahjakkainta hyppääjänuorukaistamme ei ollut edes paikalla. Mielenkiintoiselta näyttää tuleva pituushyppykesä, mikäli hyppääjiemme kunnonajoitus onnistuu. Nyt on pojillamme vasta peruskunto- ja voimahankintakausi menossa, mutta hirmuleiskautuksia nähdään silti. Kun kesällä he saavat rauhassa herkistellä ja saadaan navakka myötätuuli taakse, niin todennäköisesti viisi suomalaista hätyyttelee 8,5 metrin maagista haamurajaa. Jos norjalaiset hallitsevat hirmuisen ylivoimaisesti hiihtolajeja, niin ensi kesänä suomalaiset hallitsevat todennäköisesti yhtä ylivoimaisesti maailman pituushyppykilpailuja jopa Keski-Euroopan rahakentillä. Sitä paitsi pituushyppyä harrastetaan maailmalla arvioni mukaan noin sata kertaa hiihtolajeja enemmän. Tulevat norjalaiset katselemaan suomalaismenestystä mietteliään näköisinä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun keskellä talvea suomalaiset tekevät huimia tuloksia heitto- ja hyppylajeissa. Muistelen, että iloisella 70-luvulla eräs keihäshuippumme heitti Uudessa-Seelannissa lähes joka heitolla yli 90 metriä. Hän kertoi haastattelussa kokeilleensa uusia voimanhankintamenetelmiä. Ja jokunen vuosi sitten eräs naismoukarinheittäjä tempaisi Etelä-Afrikassa melkein 70 metriä ihan yllättäen. Nyt sitten ennätystehtailuun äityivät pituushyppääjämme. Luulen, että asiaan on yksinkertainen selitys. Jo ihan maalaisjärkikin kertoo sen, että maapallon alapuolella on heitto- ja hyppylajeissa helpompi tehdä huipputuloksia, koska maanvetovoima haittaa siellä suoritusta vähemmän kuin täällä Telluksen yläpuolella. Urheilija roikkuu siellä tavallaan jaloistaan alaspäin kuin kärpänen katossa ja siitä asennosta on helppo hypätä tai heittää alasuuntaan, koska painovoima auttaa suoritusta.   Kommentit (0) Muurmannin pikajuna 26.01.2016, 18:52 Tämäkin valokuva on Matilaisen Veikon albumista. Luulen, että yksi kuvan miehistä on Niilo Matilainen, Veikon isä. Kuvan takana lukee, että "Muurmannin pikajuna - tällaisella ajelimme Latvasta Takariin." Muistelen, että oma isänkin asusteli vuosia parhaassa miehuudessaan Syvärillä Latvan kylässä. Tuo kuva todistaa, että suomalaiset pääsivät Jatkosodassa Muurmannin radalle asti, mutta eipä sota siihen päättynytkään. Venäläiset olivat ehtineet rakentaa pohjoisessa pääradasta itään erkaantuvan haaran ja sotatarvikkeet kulkivat sitä pitkin. Eikä Muurmannin radalla ollut kokonaisuuden kannalta edes suurta merkitystä sodankulun kannalta. Länsiapu kattoi Puna-armeijan tarpeista vain 10 % ja siitä avusta vain neljännes tuli Muurmanskin kautta. Tuo kuva todistaa myös sen, miten vahva vetoeläin hevonen on. Tuossakin on kuormaa kärryllä noin tuhat kiloa, mutta niin vain noin 500-kiloinen humma sen saa kulkemaan. Hevosvoima on tehon mittari, mutta epäilen, että yksi hevosvoima on huonon hevosen teho. Kuvan pollella on tehoa useita hevosvoimia. Epäilen, että vasta Ford Major-merkkinen traktori reilut 50 vuotta syrjäytti hevosen maamme maa- ja metsätaloudesta.  50-luvun Pikkuvalmetti, jota myös piikkilangan kiristäjäksi kutsuttiin, saattoi jo raa´assa voimassa humman voittaa, mutta eläin korvasi järjellä puuttuvan voimansa ja kun se veti metsässä puukuormaa oikein järjen kanssa jäi 12- hevosvoiman Pikkuvalmetti toiseksi. Kommentit (0) Kovat ja ovelat norjalaiset 25.01.2016, 20:49 Norjalaiset ovat kovaa ja ovelaa kansaa; ainakin mikäli on yhtään uskominen ruotsalaisen Bea Uusman kirjaa Naparetki - minun rakkaustarinani. Kilpailtaessa siitä, kumman kansakunnan parhaat pojat ehtivät ensiksi pohjoisnavalle, ruotsalaisen Andreen seurue pyrki sinne tekniikan avulla ja lähti matkaan kaasupallolla. Retken aikana kaikki meni pieleen ja lopulta ruotsalaiset naparetkeilijät menehtyivät Jäämeren Valkosaarilla aika nopeasti sinne päästyään. Syytä ei vieläkään tiedetä. Yleinen uskomus on, että he kuolivat syötyään trikiinin saastuttamaa karhunlihaa. Uusman mukaan trikiiniin ei voi kuolla. Andreen seurue myöskään kuollut nälkään tai kylmään, koska heillä oli vielä ruokaa ja petrolia jäljellä. Kirjasta saa sen käsityksen, että masentuneet ruotsalaiset saattoivat jopa päätyä itsemurhaan. Sen sijaan kaksi vuotta aiemmin pohjoisnavalle lihasvoimalla pyrkineet norjalaiset Amundsen ja Johansen olivat vaikeuksiin jouduttuaan viettäneet koko talven maakuopassa samoilla leveysasteilla ja he selvisivät mainiosta hengissä. Ainoastaan makuuhaavat olivat miesten kiusana maakuopassa talvehtimisen seurauksena. Amundsen lihoi talvilevossa ollessaan kymmenen kiloa ja Johansen kuusi. Amundsen ei kuitenkaan ehtinyt ensimmäisenä ihmisenä pohjoisnavalle, mutta etelänavalle hän ehti. Matkalle hän lähti 52 koiran kanssa, mutta takaisin koirista palasi vain 11. Loput oli syöty matkalla. Eläinrakkaat englantilaiset eivät arvostaneet Amundsenia ja katsoivat hänen kilpailussa liikkuneen vähintäänkin ns. harmaalla vyöhykkeellä. Englantilainen Scot yritti navalle samoihin aikoihin, mutta hänen siperialaiset hevosensa eivät jaksaneet vetää riittävän suuria rehukuormia eivätkä hevoset myöskään koirien lailla suostu syömään toisiaan. Scot kumppaneineen paleltui kuoliaaksi. Kommentit (0) Lauri Törhönen ja urheilu	24.01.2016, 19:08
Elokuvaohjaaja Lauri Törhösen muistelmateoksesta Kotiryssä peilissäni löytyi kaksi mielenkiintoista urheiluhistoriaan liittyvää tarinaa. Ensiksi se, että Suomen jalkapallomaajoukkueen puolustaja Åke Lindman ratkaisi Helsingin olympialaisissa sen, että Unkari voitti lajissa olympiakultaa. Suomi pelasi ensimmäisen ottelunsa Jugoslaviaa vastaan ja kovaotteinen Lindman murskasi siinä pelissä jugoslaavien parhaan hyökkääjän polvilumpion, jonka seurauksena joukkue hävisi loppuottelun Unkaria vastaan. Helsingin olympiakisoissa Suomi muuten pelasi poikkeuksellisen hyvin ja mm. johti pitkään ottelua Itävaltaa avstaan. Sitten ihan pelin loppuvaiheessa Vifk:n Stig-Göran Myntille sattui harmittava ajatuskatkos. Pallo oli vierimässä suomalaisten maalipotkuksi, mutta epähuomiossa Myntti ohjasi pallon maalin edessä seisovalle itävaltalaiselle, joka ei tietenkään erehtynyt. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin maineikas liukutaklaaja ja elokuvaohjaaja Åke "Kuristaja" Lindman oli eräässä veteraanisaunaillassa käymässä käsiksi Myntin rinnuksiin. "Mähän huusin, att låt det vara", kerrotaan kuumaverisyydestään tunnetun Lindmanin raivonneen puolustajatoverilleen. Tiettävästi Lindmanin lempinimi "Kuristaja" oli syntynyt jo ennen tätä tapausta. Toinen Törhösen kirjan urheiluhistoriallinen tarina liittyy reilut 30 vuotta sitten kuvattuun Reds-elokuvaan. Silloinhan Helsingistä tehtiin Helsingrad, eli kaupunki lavastettiin Pietariksi. Kuvauksia varten haettiin Helsingin Sanomien ilmoituksella 4500 mahdollisimman venäläisen näköistä avustajaa. Hakemukset käsiteltiin ja hakijat jaettiin ulkonäön perusteella ykkös- ja kakkosluokan venäläisiin. Ulkonäöltään venäläisyyden parhaaseen a-luokkaan valittiin mm. Valentin Kononen-niminen nuorukainen. Muistaakseni Konosen sukujuuret ovatkin nykyisen itärajan takana Salmissa, joten hänessä saattaa hyvinkin olla venäläisten kanssa yhteistä perimää kuten itäsuomalaisilla yleensä. Myös Törhösen sukujuuret ovat nykyisen itärajan takana Salmissa ja se varmaankin selittää Törhösen muistelmateoksen nimen Kotiryssä peilissäni. Kommentit (0)
Järjestyskaartit	23.01.2016, 19:47
Taisin taas tapani mukaan olla väärässä, kun eilen ylistin Suomen vaurautta. Suomi ei ilmeisesti sittenkään ole vauras maa, mikäli yhtään on telkkariin uskominen. Iltauutisissa näytettiin jo hyvin vakavan oloista lakkohaluista telakkatyöläistä, joka kirosi porvarihallitusta ja valitti totisena, etteivät rahat riitä enää ruokaan. Itse olen tähän asti kuvitellut, että telakoilla on ihan hyvät liksat. Uskon kyllä eilistä nälissä kärvistelevää telakkatyöläistä, koska hänen aliravitsemuksensa oli edennyt jo niin pitkälle, että hänellä oli selvä nälkäpöhö. Nälkäpöhöhän aiheuttaa sen, että vähän ennen nälkäpöhöä ihmisen turpoaa hyvin lihavan näköiseksi, kun nesteet kertyvät elimistöön. Telakkatyöläiset olivat eilen valmiita poliittisiin mielenilmauksiin porvarihallitusta vastaan, ja tietääkseni koko SAK hioo lakkovalmiuttaan. Kuitenkin olin viime viikolla kirjastossa kuuntelemassa SAK:n varapuheenjohtajaa, joka oli sitä mieltä, että ei yleislakkoa eikä myöskään ennenaikaisia eduskuntavaaleja, koska vaalien jälkeen maallamme olisi kuitenkin edessä samat ongelmat kuin nytkin. Huutola oli yhteiskuntasopimuksen, mutta ei pakkolakien kannalla ja korosti, että työväenliike on suurimmat saavutuksensa saanut kynällä ja paperilla. Luulenpa, että mikäli yleislakkoa suunnitellaan, tarvitaan yleislakon oloissa myös työväen järjestyskaarteja ja niinpä kaduillamme saattaa pian partioida natsihenkisten järjestyskaartien lisäksi myös työväen järjestyskaarteja, ja tilanne vuonna 2018 voi muistuttaa tilannetta vuonna 1918. Ylin poliisijohto ei aluksi pitänyt muutama viikko sitten perustettuja natsihenkisiä katupartioita mitenkään uhkaavina ja vähätteli niiden vaaraa, mutta mitenkähän olisi ollut, jos kaduilla olisivat partioineet työväen järjestyspartiot; äkkiähän Sak olisi vaikkapa rekkamiehistä ja Elintarviketyöläisten liiton teurastajista sellaisia värvännyt. Ainakin sata vuotta sitten järjestyskaartien perustaminen tapahtui helposti. Kuopion työväentalollekin kokoontui yli 1000 miestä talonmies Israel Närhen johdolla järjestyskaartia perustamaan ja enemmänkin olisi tullut, jos sisälle olisi mahtunut.  Kommentit (0)
Kansantaloustiede	22.01.2016, 19:10
En enää alkuunkaan ymmärrä maailman menoa. Suomen kansantalouden piti olla konkurssin partaalla, mutta kaksi päivää sitten valtio otti tuhat miljoonaa euroa lainaa miinuskorolla; toisin sanoen rahan lainaaja maksaa Suomelle siitä, että maamme ottaa tarjottua rahaa vaivakseen. Kyllä on mualiman kirjat sekasi. Tai sitten rahamaailma uskoo vankasti maamme säilyttävän maksukykynsä.   Yleisen uskomuksen mukaan Suomen kansantalouden piti olla valtion velkojen vuoksi konkurssin partaalla, mutta tietääkseni valtio saa tällä hetkellä enemmän korkotuloja mitä se maksaa velkojen korkoja. Tosin voi olla, että tässäkin asiassa tiedoissani on aukkoja. Kaipa pääministeri Sipilä, rehellinen usovainen mies, olisi meille kertonut, jos asia onkin noin päin.   Vakiintuneen käsityksen mukaan Suomi on köyhä maa ja kansallislaulussammekin muistaakseni vakuutetaan, että ”on Suomi köyhä siksi jää, jos kultaa kaiva et”, mutta juuri omilla silmillä luin lehdestä, että maamme on maailman seitsemänneksi rikkain valtio ja edellä on vain muutama öljyntuottajavaltio. Tuokin kuulostaa liian kummalliselta ollakseen koko totuus asista. Kansantaloustiede on vaativa tieteen ala kaltaiselleni rajoittuneelle ihmiselle. Kommentit (0)