sunnuntai 21. helmikuuta 2016



Murheellinen urheiluviikonloppu

Kyllä ei ollut hyvä urheiluviikonloppu. Eilen minulla oli mahdollisuus seurata Tampereen Ilveksen ja Kupsin liigacupin ottelu Internetin välityksellä ja olisi ollut parempi, etten olisi seurannut. Pelistä tuli vain paha mieli ja tunnelma meni täysin pilalle. Kups oli surkeampi kuin koskaan, vaikka hävisikin vain 2 - 1. Ilmeisesti Kups on nyt kriisissä. Kaiken kruununa parhaan ulkomaalaisvahvistuksen jalka katkesi eikä hän taida enää tällä kaudella pelata.

Joukkueella on miehistä pula ja avauskokoonpanossa puolustajana pelasi joukkueen kakkosvalmenta Tero Taipale, 43 v, ja hyvin hän pelasikin ikäisekseen kakkosvalmentajaksi. Vaihdosta kentällä juoksi joukkueen maalivahtivalmentaja Joonas Pöntinen, mutta ei maalivahdiksi, kuten oletin, vaan hyökkääjäksi ja hyvin hän hyökkääjänä pelasikin, kun huomioon ottaa sen, että hän on maalivahtivalmentaja. Onneksi kuopiolaisista loukkaantui vain kaksi, sillä seuraavaksi kentälle olisi juossut joukkueen linja-autonkuljettaja, joka olisi varmastikin pelannut hyvin ottaen huomioon sen, että hän toimi joukkueen linja-autonkuljettajana.

Kups on tiettävästi hankkinut riveihinsä kolme Nigerian maajoukkuemiestä, mutta Kuopiossa heitä ei ole vielä nähty ja nähtäväksi jää, nähdäänkö koskaan. Katsomolegendan mukaan Nigeriasta olisi tulossa kolme miestä, joiden nimi löytyy sikäläisestä maajoukkueen pelaajaluettelosta, mutta saman legendan mukaan miehet ovat vain maajoukkuemiesten täyskaimoja.

Salpausselän mömmmön-esikisoja kilpailtiin viikonloppuna, mutta niiden seuraamisesta mieleni meni niin pahaksi ja tunnelma niin pilalle, että poikkeuksellisesti lopetin urheilutapahtuman seuraamisen kesken. Suomalaiset eivät ole koskaan menestyneet talviurheilulajeissa yhtä huonosti. Huonosti on pärjätty historiassa joskus ennenkin ja silloin selityksenä ovat olleet huonot veriarvot, mutta nykyään veriarvot eivät ole huonot, vaan selityksenä on joko mykoplasma, jota ennen historiassa ei edes tiedetty olevan olemassakaan tai sitten ylikunto. Norjalaiset sen sijaan, jotka harjoittelevat tiettävästi hirmuisia määriä ja ovat sen vuoksi käsittämättömän ylivoimaisia, eivät ole koskaan ylikunnossa.

Muistanpa, miten Lahden surullisen kuuluisien vuoden 2001 mömmön-kisojen alla eräs kuusamolainen hiihdonseuraaja tiesi silloisen työpaikkani kahvipöydässä kertoa, että eräs valmentaja oli opastanut hiihtäjiään, että jos ylikunto iskee, niin sitten ollaan joko kolme kuukautta harjoittelematta tai sitten käydään vain piikillä ja jatketaan harjoittelua. Ilmeisesti suomalaiset eivät nykyään käy piikillä.

Kommentit (0)



Terijokelainen kolminkertainen maailmanmestari

Pari iltaa sitten kerroin Arvo Tuomisen dokumentin innoittamana, miten Terijoen seutu on ollut kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta, sillä ovathan siellä vaikuttaneet mm. Ilja Repin ja Anna Ahmatov, jotka ovat merkittäviä kulttuurityöntekijöitä koko ihmiskunnan näkövinkkelistä käsin.

Mutta myös urheilun saralla Terijoen saavutukset ovat mittavat, mikäli shakin katsotaan olevan urheilua, kuten yleensä sivistysmaissa katsotaan. Nimittäin eräs shakin peräti kolminkertainen maailmanmestari on syntynyt Terijoen Kuokkalan kylässä. Siinäpä olisikin hyvä tietokilpailukysymys, jolla kovan paikan tullen erotetaan miehet pojista. Kuka shakin maailmanmestari on syntynyt Suomessa?

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo seuraavan tyhjentävän kysymykseen vastauksen:

Mihail Moisejevitš Botvinnik (ven. Михаил Моисеевич Ботвинник; 17. elokuuta (J: 4. elokuuta) 1911 Kuokkala5. toukokuuta 1995 Moskova) oli kolmeen otteeseen shakin maailmanmestaruuden saavuttanut, lajin historian vahvimpiin pelaajiin luettu suurmestari. Hän syntyi Suomen suuriruhtinaskuntaan kuuluneessa Kuokkalassa.
Botvinnik saavutti maailmanmestaruuden 1948 toisen maailmansodan jälkeen vallinneessa epäselvässä tilanteessa, kun maailmanmestaruus oli jäänyt vaille haltijaa Aleksandr Alehinin kuoltua yllättäen. Botvinnik säilytti tittelin vuoteen 1957 ja otti sen uudelleen haltuun vuosiksi 1958–1960. Hänen kolmas kautensa maailmanmestarina kesti 1961–1963.
Ensimmäisenä neuvostojärjestelmän tuottamana maailmanmestarina Botvinnik sai kokea poliittisia paineita, mutta hänellä oli myös ratkaiseva vaikutus huippushakkia dominoineen venäläisen koulukunnan syntyyn. Hänen kuuluisimpana oppilaanaan voitaneen pitää Garri Kasparovia. Vielä varttuneella iällä Botvinnik innostui tietokoneiden shakkiharrastukseen tuomasta lisäarvosta.

Sisällysluettelo

Elämä

Mihail Botvinnik vuonna 1927
Mihail Botvinnik syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen Kuokkalassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hänen isänsä Moisey Botvinnik oli hammasteknikko.
Botvinnik huomattiin shakkimaailmassa ensimmäisen kerran, kun hän oli 14-vuotias. Hän voitti simultaanipelissä José Raúl Capablancan.[1] Hän oli aloittanut pelaamisen kaksi vuotta aiemmin.

Maailmanmestariksi

Shakin maailmanmestari Aleksandr Aljehin kuoli 1946. Kansainvälinen shakkiliitto FIDE organisoi tällöin parhaiden pelaajien turnauksen, jonka piti selvittää kuka olisi seuraava shakin maailmanmestari. Neuvostoliitto liittyi tällöin varta vasten FIDEn jäseneksi osallistuakseen tähän turnaukseen. Turnaus järjestettiin 1948 ja sen voitti Mihail Botvinnik.




Kommentit (0)



Miekka ja kilpi

Tuo toissa päivänä mainittu sävelmä Mistä saa alkunsa synnyinmaa, on tunnussävelmänä elokuvassa Miekka ja kilpi, joka oli aikoinaan hyvin suosittu Neuvostoliitossa. Elokuva oli 1960-luvun lopun KGB:n propagandafilmi, jossa kerrottiin neuvostoliittolaisten agenttien sankarillisesta toiminnasta isänmaata uhkaavia ulkomaisia voimia vastaan.

Silloinkin noita äiti Venäjän vastaisia voimia maailmalla riitti ja kansaa piti kasvattaa isänmaallisuuteen. Isänmaallisuutta tarvittiin, koska Neuvostoliitolla oli Tsekkoslovakian ongelmien lisäksi ongelmia myös suuren itäisen naapurinsa kanssa varsinkin Ussurjoella. Tällä hetkellä Venäjän tilanne on helpompi, koska Kiina on keskittynyt taloutensa kasvattamiseen eikä ole keskustellut historiallisten rajavääryyksien oikaisemisesta, vaikka Krimin ennakkotapauksen valossa maalla olisi siihen hyvä syy.

Tietääkseni Miekka ja kilpi-elokuvaa katseli innostuneesti myös Vladimir Putin-niminen nuorukainen, jonka ammatinvalintaan ja tunne-elämänkehitykseen sekä geopoliittiseen ajatteluun ulkomaailman vastainen Miekka ja kilpi on jättänyt lähtemättömän jälkensä. Oikeassahan Putin onkin muun maailman suhteen, sillä Venäjällä ei ole tällä hetkellä ystäviä maailmassa, vaan enemmänkin sitä pelätään .

Putin on varmasti monipuolisesti lahjakas ihminen ja hän näyttää olevan myös musiikkimiehiä. Alla olevasta linkistä löytyy video, jossa Venäjän presidentti ensiksi äityy laulamaan ja sitten esittämään pianolla isänmaallisen sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa. Vaikuttava esitys. Epäilen, että jos Putin vierailisi golfkentällä, niin hän saattaisi sivuta Pohjois-Korean valtion päämiehen maailmanennätystä ja lyödä pallon reikään joka laakilla.


http://ulkopolitist.fi/2011/12/19/venalainen-james-bond/

Kommentit (0)



Suonenjoen sekasikiö

Suonenjokelaiset ovat tunnetusti hyviä näkemään erilaisia outoja asioita. Kaksi todistetusti  ihmiskunnan merkittävintä ufohavaintoakin on tehty mansikkakaupungissa. Ensimmäisellä kerralla lentävä lautanen laskeutui Suonenjoella eräälle pihalle lumihankeen ja jätti jälkeensä lätäkön, jonka kuutohtori Birger Wiik myöhemmin analysoi tiskivedeksi, joka ymmärrettävää onkin, koska pitäähän lentävässä lautasessakin huolehtia ruokailuvälinehygieniasta.

Toisella kerralla lentävälautanen onnistuttiin myös kuvaamaan, ja nykyään tämä kuva on netissä koko ihmiskunnan tärkeimpänä todisteena ulkoavaruudesta tulleesta muukalaisesta. Minusta kuvan ufo erehdyttävästi muistuttaa rihmalla lepänoksaan ripustettua lampunvarjostinta, joka tulkintani on tietysti väärä, koska minua paljon viisaammat ihmiset ovat kuvaa tutkineet eivätkä ole vilunkipeliä asiassa havainneet.
https://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac

Uusimmassa oudossa suonenjokelaisessa näköhavainnossa ollaan tällä kertaa jalat tukevasti maassa, koska paikkakunnalla on nähty ainoastaan sakaali. Valokuvakin on otuksesta onnistuttu nappaamaan. Kuvaa tutkiessa tulee mieleen Havukka-ahon ajattelijan ampuma maailman ensimmäinen pyymetso. Mielestäni kuva ei esitä sakaalia, vaan vieläkin erikoisempaa otusta eli supikettua. Ilmeisesti supikoiran ja ketun romanssista on saanut alkunsa tämä ilmetty sekasikiö, josta Iltasanomat uutisoi näyttävästi.

Mikäli yhtään sisäsavolaisia pienviljelijä-metsureita tunnen, saataneen asiaan varmistus lähiaikoina, koska eiköhän tuo otus vielä eksy jonkun haulikon omistavan pienviljelijä-metsurin kartanolle kohtalokkain seurauksin ja siitä lasketaan varmuuden vuoksi täyteisellä tai susihauleilla läpi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001120897.html

Kommentit (0)



Kellomäki eli Komarovo

Arvo Tuomisen Kannaksen kierros saanee minut vielä tässä elämässä, mikäli maailman kirjat eivät ihan täysin sekoa, kuten pahaa pelkään, palaamaan vielä Terijoen suunnalle. Vasta Tuomisen ohjelmasta tajusi, että esimerkiksi runoilija Anna Ahmatovan haudalla Kellomäessä on vielä käynyt hiljentymässä. Kellomäki oli aikoinaan Terijoen kylä, joka nykyään tunnetaan nimellä Komarovo.

Toissa kesänä kävin kyllä Pietarissa Ahmatovan museoksi muutetussa asunnossa. Ahmatov oli Stalinin aikana jonkinlainen johtava toisinajattelija. Kun Stalin järjesti saksalaisten puolelle loikanneen kenraali Vlasovin ja hänen upseereidensa julkiset hirttäjäiset, myös runoilijatar sai tilaisuuteen kutsukortin, mutta hän uskalsi kieltäytyä. Häntä ei suoranaisesti rangaistu tästä mielenosoituksesta. Tosin Ahmatovan asunnon ikkunan alle pystytettiin Stalinin patsas tuijottamaan runoilijan ikkunaan. Se saattoi olla osoitus diktaattorin huumorintajusta.

Kellomäessä, eli Komarovossa, vaikutti myös hyvin tunnettu neuvostoliittolainen säveltäjä Veniamin Basner, joka on säveltänyt tunteellisen laulun Mistä saa alkunsa synnyinmaa. Luulen, että sekä suomalaisten että venäläisten synnyinmaa alkaa Kellomäen suunnalta, siis läheltä maamme nykyistä itärajaa. Suomalaisten synnyinmaa on länsipuolella ja venäläisten itäpuolella. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia.
https://www.youtube.com/watch?v=Eqr46yWGXww

Kommentit (0)


Maailman ensimmäinen sukellusvene

Tv-toimittaja Arvo Tuominen kiersi eilen Karjalan kannasta samoilla seuduilla, joilla itsekin olin viime kesänä mukavien uukuniemeläisten kanssa. Olen muutaman kerran jo kannaksella matkaillut, mutta eilen huomasin, että vielä on mielenkiintoisia asioita näkemättä, kuten Siestarjoella näytillä oleva maailman ensimmäisen sukellusveneen jäljitelmä. Erilaiset koneet ja laitteet ovat mieltäni aina kiehtoneet, vaikka niiden käyttäjänä olen täysin tumpelo, koska olen itseni pöhköksi lukenut.

Maailman ensimmäisen sukellusveneen veisti puuseppä Jefim Nikonov itsensä Pietari Suuren toimeksiannosta. Laite on puusta rakennettu ja sitä liikuteltiin lihasvoimin soutamalla. Vedenalainen muistuttaa suurta tynnyriä, jonka kyljistä törröttää kaksi kappaletta airoja.  Sen verran sukellusvene muistuttaa nykyisiä, että siinä oli jo jonkinlainen tähystystorni.

Suomalaisilla on paha tapa vähätellä ja hähätellä venäläiselle ja neuvostoliittolaiselle tekniikalle. Esimerkiksi kun hyvä itänaapuri vuonna 1957 ampui avaruuteen ihmiskunnan ensimmäisen satelliitin, naureskelivat suomalaiset, että "ryssä perkele ampui huopatossun taivaalle". Mutta Jefim Nikonovin veistämä maailman ensimmäinen sukellusvene sen sijaan toimi; tosin ehkä vain puolittain, koska se sukelsi suunnitelmien mukaisesti, mutta takaisin pintaan sitä ei saatu.

Russiapedian mukaan sukellusvene saatiin valmiiksi syksyllä 1724. Aluksen testiajot päättyivät kuitenkin köpelösti. Vene päätyi hallitsemattomaan sukellukseen ja rysähti merenpohjaan Nikonov sekä neljä merimiestä kyydissään. Nämä pelastuivat turmasta kuin ihmeen kaupalla. Sukellusvene Kurskin miehistölle kävi huonommin vajaat 300 vuotta myöhemmin.

Lisätietoa maailman ensimmäisestä sukellusveneestä löytyy tästä linkistä:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1430356219071.html





Kommentit (0)



Suoranuottinen mies

Palopäällikkö Allan Lehtisen lahjakkaat pojat Lasse ja Hannu julkaisivat tänään Helsingin Sanomissa kauniin muistokirjoituksen 27.1.2016 95-vuotiaana edesmenneestä isästään. Muistokirjoituksen mukaan Allan Lehtinen oli suoranuottinen mies, joka ikäluokkansa miesten tapaan uskoi paitsi esimerkin voimaan, myös kuriin ja järjestykseen. Kotona ei kiroiltu, tupakoitu eikä tarjottu alkoholia. Omaa polkuaan pitkään kulkenut mies saneli itse lopuksi hoitotahtonsa lääkärille: ”Ei elvytetä. Menoksi vain”.
 
Lasse Lehtinen kertoi hyvän esimerkin isänsä suoranuottisuudesta myös kirjassaan Luotettavat muistelmat. Kerran Lehtisen aikamiespoika saapui vielä alaikäisenä ollessaan kotiin ns. simassa. Isä Alan Lehtinen otti poikansa tiukkaan puhutteluun ja jopa ruumiillisia pakotteita käyttäen yritti saada poikansa paljastamaan, kuka oli se törkimys, joka oli hankkinut alaikäiselle päihteitä.
 
Mutta Lasse ei paljastanut edes fyysisen painostuksen alla lestinheittäjän nimeä, joka oli häntä jonkin verran vanhempi ja paljon isompi kuopiolainen, joka varttuneempana tunnettiin ns. kansanvaltaisen työväenliikkeen huomattavana edustaja. Lestinheittäjän nimeä en uskalla tässä yhteydessä turhaan lausua.
 
Mainittakoot, että  lestinheitosta syytetty nuorukainen oli sittemmin myös presidenttiehdokkaana ällistyttävän vaatimattomalla noin 5 %:n menestyksellä. Vaatimattoman menestyksen pääsyinä olivat ymmärtääkseni miehen nuoruuden toilailut tai paremminkin niiden kiistäminen.
 
Hän kiisti vaalitaistelun aikana jyrkästi sen, että olisi hankkinut päihteitä alaikäiselle Lasse Lehtiselle kuten myös sen, että olisi antanut fyysistä asennekasvatusta hankalaluonteiselle uskonnonopettajalleen, kuten myös huhuttiin. Arvioni mukaan kummankin asian myöntäminen olisi nelinkertaistanut ehdokkaan vaalikannatuksen.

Kommentit (0)



Munien paisuttelu

Jokunen päivä sitten ylistin professori Matti Klingeä, jonka 70-luvun muistelmat olin juuri lukenut, Suomen sivistyneimmäksi mieheksi. Nyt olen lukenut Otavan entisen johtajan Heikki A. Reenpään muistelmateoksen Pikku-Heikki, ja todennut, että sivistyneisyydessään hän yltää lähes Klingen tasolle.

Reenpää on myös kaikin puolin viimeisen päälle herrasmies, mutta yhden pikkutuhman jutun hän on muistelmiinsa kelpuuttanut, jota en nyt malta olla kertomatta suoraan kirjoittajaa lainaten. Reenpää oppi karjalaisen osakunnan riennoissa tuntemaan taidehistorian professori Onni Okkosen, joka oli nuorena ylioppilaana ollut Raja-Karjalassa tutkimassa kansanomaisia tekstiilejä.

Erään talon tuvassa hän oli nähnyt mielenkiintoisia tekstiilejä ja emäntä  kertoi, että talon aitassa olisi vielä lisää tyttären tekemiä käspaikkoja ja muitakin kankaita. Okkonen lähti aitan ovea kilkuttelemaan, mutta oven avatessaan ja hintelän ylioppilaspojan nähdessään talon tytär käsitti tämän aikeet väärin ja tokaisi: " A miun tähe katsho sie älä muniais paisuttele:"



Kommentit (0)



Rocky

Koska maassamme ei enää ole kunnolla toimivaa elokuvasensuuria, olemme saaneet perjantai-iltaisin seurata ammattilaisnyrkkeilijä Rocky Balboan värikkäitä vaiheita TV 4-kanavalla. Rocky-elokuvissa vietetään todellista iskujuhlaa ja annetaan nuorisolle väärä kuva väkivallasta sekä ihmisen pään kestävyydestä. Tuhansista aivotärähdyksistä huolimatta elokuvan päähenkilön humeettirasia ei sassaroi, kuten Kassu Päätalo olisi asian ilmaissut.
 
Reaalitodellisuudessa on sensijaan hyvin tavallista, että nuo entiset pugilistit poistuvat tuonilmaisiin kohtuuttoman nuorina ja syynä on jokin aivoperäinen sairaus. Mieleen tulevat päällimmäisinä Pertti Purhonen, Gunnar Bärnlund, Floyd Pattersson, joka valitteli viime vuosinaan sitä, ettei muista aina nimeään ja eiköhän Patterssonin kova vastustaja Ingemar Johanssonkin ollut viime aikoinaan kovasti huonomuistinen.
 
Muhammed Ali sentään sinnittelee vielä aivosairaudestaan huolimatta. Reilut 20 vuotta sitten Ali sai kunnian sytyttää Atlantan olympialaisten tulen ja hän oli jo silloin siinä kunnossa, että oli sytyttää soihdullaan kaiken muun, muttei sitä mikä oli pääkohde. 
 
Viime syksynä oli Helsingin Sanomissa juttu 78-vuotiaasta Olli Mäestä, josta oltiin silloin tekemässä elokuvaa ja jutussa kerrottiin Mäenkin sairastavan alzheimeria. Ihmispää ei ole tarkoitettu alasimeksi. Väkisinkin herää kysymys,  pitäisikö työsuojeluviranomaisten puuttua ainakin ammattinyrkkeilijöiden työturvallisuuteen; amatööreillähän kyseessä on vain harrastusluonteinen toiminta, jota työsuojelupiirit eivät valvo.
 
Viralliset Rocky-elokuvat näyttävät päättyvän viiteen osaan, mutta vuonna 1989 Aki Kaurismäki teki kahdeksan minuutin elokuvan Rocky VI, joka on ivamukaelma sarjan aiemmista osista, ja siinä elokuvassa väkivalta on realistista. Tattaripuurolla ruokittu siperialainen Igor, tosiasiassa Sakari Kuosmanen,  lentää Amerikkaan ja mukiloi sikäläisen Rockyn, eli Silu Seppälän, hetkessä sairaalakuntoon, mutta herkkänä tunneihmisenä hän sentään katuu syvästi tekoaan jälkeenpäin.
 
Hiljennymme katsomaan iskujuhlaa:
https://www.youtube.com/watch?v=tzsfhoHmqPU
 

Kommentit (0)



SVR

Harva on se, joka tietää, että Suomen sivistynein mies professori Matti Klinge on Savon poekia, vaikka häntä ei yleensä ole totuttu pitämään mitenkään savolaisen lupsakkaana miehiä.  70-luvun muistelmissaan hän kertoo, että eräiden Linkolan Kurki-juhlien kohokohdaksi muodostui hänen esityksensä Savon Vapautusrintaman eli SVR:n perustamisesta. Vaatimus saavutti suurta kannatusta päätyessään taisteluhuutoon: "Alas Pohjanmaan ja Hämeen pakkovalta, eläköön vapaa Savo.

Klingen sukujuuria löytyy Iisalmen puolesta. Se asia paljastui hänen muutama vuosi sitten julkaisemasta kirjasta Iisalmen ruhtinaskunta. Yleensä iisalmelaiset eivät mielestäni kuitenkaan ole Klingen kaltaisia sivistyneistön edustajia, vaan tyypillinen Savon Sanomien juttu iisalmelaisista on otsikoitu, että "Mies puukotettiin ryyppyporukassa Ylä-Savossa.

Muutenkin olen oppinut suhtautumaan varovasti Iisalmelaisiin, koska muistan elävästi tapauksen vuoden 1968 Pohjois-Savon maakuntaviestistä. Silloin Suonenjoen Vasama voitti sekä miesten että naisten viestit ja se ärsytti selvästi tulisieluista Iisalmen Visan hiihtomiestä Immo Kuutsaa.

Palkintojenjaossa Kuutsa lausui jotain Vasaman menestystä vähättelevää, jonka jälkeen toinen tulisieluinen hiihtomies Suonenjoen Vasaman Niilo Väisänen esitti, että suonenjokelaiset osoittavat mieltään vähättelevälle lausunnolle ja poistuvat vastalauseena juhlatilaisuudesta, kuten he myös sitten näyttävästi tekivätkin. Tosin silloinkin vältyttiin enemmiltä väkivaltaisuuksilta, koska hiihtomiehet eivät ole jalkapallomiesten kaltaisia huligaaneja.

Kommentit (0)




Suomen sivistynein mies

Eittämättä professori Matti Klinge on Suomen sivistynein mies eikä hän ole edes liiemmälti yritä tätä asiaa salata. Muutenkin hän on tunnetusti monipuolisesti lahjakas henkilö, mutta 1970-lukua käsittelevästä muistelmateoksesta Anarkisti kravatti kaulassa löytyy kirjoittajasta vielä yllättävä uusi ominaisuus, joka lyö minut ällikällä.; hän on entinen jalkapalloilija. Enpä olisi uskonut, koska professori on mielestäni yleensä suhtautunut hieman ylimielisesti urheiluun.

Esimerkiksi eräs nuori Helsingin Sanomien toimittaja halusi joskus vuosia sitten pilailla professori Klingen kustannuksella ja kysyi häneltä haastattelussa, että mitä mieltä tämä on meneillään olevista jalkapallon mm-kisoista. "En ymmärrä, mistä puhutte", oli professorin vastaus.

Mutta 70-luvun muistelmissaan Klinge sitten yllättäen paljastaa olevansa entinen amatöörijalkapalloilija. Nimittäin kalastaja Pentti Linkolan keväisin pidetyissä luonnonsuojeluaiheisissa Kurki-juhlissa järjestettiin rannoiltaan sulaneen lammen jäällä jalkapallo-ottelu, jolloin humanistien joukkueessa biologeja vastaan pelasi myös Matti Klinge.

Joukkueen tunnuslauseena oli "kyllä ihminen aina eläimen voittaa", mutta Klinge epäilee, ettei ihminen kuitenkaan sillä kertaa voittanut. Varma hän ei asiasta kuitenkaan ole, koska ei tunne pelin sääntöjä.

Kommentit (0)



Desiderata

Eilen näyttelijä Esa Saario esitti kumealla bassollaan Desideratana tunnetun tekstin, jonka alkuperästä netissä väitellään. Hyvän tarinan mukaan se olisi löytynyt Baltimoressa olevan Pyhän Paavalin kirkon seinästä, johon se olisi hakattu vuonna 1692. Toisen tiedon mukaan sen on kirjoittanut saksalainen runoilija Max Ehrman 1920-luvulla. Joka tapauksessa tämän kirjallisen viisauden soisi koristavan maamme kotitalouksien ja työpaikkojen seiniä kaiken hälyn ja kiireen keskellä.

Tosin hieman eilen kuullun esityksen tunnelmaa häiritsee se, että Esa Saario muistetaan parhaiten Pohjantähti-elokuvan velmumaisena Janne Kivivuorena. Mainittakoon, että samassa elokuvassa näytteli myös Linda Lampenius, joka esitti siinä todella nuorta Viljo Koskelaa, josta sittemmin tuli hyvän suomalaisen johtamistaidon ruumiillistuma. Koskelan esikuva oli muuten Nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen.

Alla olevan Desideratan käännöksen löysin netistä:

Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskellä ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa. Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi. Kuuntele muita, myös typeriä ja tietämättömiä; heilläkin on tarinansa kerrottavanaan.

Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia ihmisiä, he ovat piina sielulle. Jos vertailet itseäsi muihin, sinusta voi tulla turhamainen ja katkera, sillä aina on olemassa sinua suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasikin.

Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi, olipa se kuinka vaatimaton tahansa, se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa. Ole varovainen liiketoimissasi, sillä maailma on petkutusta täynnä. Mutta älä anna tehdä sinua sokeaksi olemassa olevalle hyvyydelle. Monet tavoittelevat korkeita ihanteita ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, varsinkaan älä teeskentele kiintymystä. Älä myöskään ole ivallinen rakkauden suhteen, sillä kuivuuden ja turvattomuuden keskellä se on yhtä ikivihreää kuin ruoho.

Ota lempeästi vastaan vuosien antamat neuvot luopuen kauniisti nuoruuteen kuuluvista asioista. Kasvata ja vahvista henkeäsi, jotta se suojaisi sinua äkillisen epäonnen kohdatessa, mutta älä masenna itseäsi kuvitelmilla. Monet pelot uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä. Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.

Olet yhtä paljon maailmankaikkeuden lapsi kuin puut ja tähdet; sinulla on oikeus olla täällä. Ja ymmärsit sen sitten tai et, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin.

Sen vuoksi elä rauhassa Jumalan kanssa, olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa. Ja millaisia lienevätkin toimesi ja rientosi elämän hälisevän sekasorron keskellä, säilytä sielusi rauha.

Kaikesta näennäisyydestä, raskaasta työstä ja särkyneistä unelmista huolimatta maailma on silti kaunis. Ole iloinen. Yritä olla onnellinen.


Kommentit (1)



Esko Roine

Mikäli näyttelijä Esko Roineen muistelmiin on yhtään uskominen, Roine on hämäläisyydestään huolimatta harvinaisen hauska ja sanavalmis mies. Muistelmissa kerrotaan, että kun Pyynikin kesäteatterissa esitetiin Pohjantähteä, jossa IKL:n mies saapuu muiluttamaan Kivivuoren Ottoa ja sanoi: "Eiköhän panna punikin perse kirjavaks", niin Kalle Holmbergin tiukasta ohjauksesta huolimatta Roine ehdotti: "Jos kuitenkin löisitte".

Tässä tapauksessa on mielestäni kaksi muistivirhettä. Ensiksi muiluttajat olivat Lapuan liikkeen miehiä, ei IKL:n, joka on vähän eri asia. Toiseksi muistaakseni muilutettava ei ollut Kivivuoren Otto, vaan hänen poikansa Janne, jonka Pentinkulman lapualaiset opettaja Pentti Rautajärven johdolla muiluttivat ja pahoinpitelivät, vaikka tämä suostui kyyditsijöiden vaatimuksesta laulamaan isänmaallisen kappaleen "Kuullos pyhä vala kallis Suomenmaa". Ja hyvin lauloikin, koska todistuksessa oli laulusta täysi 10.

Ensimmäisessä Pohjantähden elokuvaversiossa Janne Kivivuorta esittää Esa Saario, joka ei ollut iso mies, mutta siitä huolimatta hänellä oli syvä basso. Kuunnelkaa itse, miten Saario esittää opettavaisen kappaleen Desiderata, jossa käsketään kulkemaan tyynesti kaiken hälyn ja kiireen keskellä ja muistamaan, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen.

https://www.youtube.com/watch?v=-r4XYvd9QZI


Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti