Historiaa tutkiessani huomasin, että englantilaisten sulkupallot, joista vähän aikaa sitten kirjoitin, häiritsivät myös savolaisten elämää. Karjala-lehti kertoo 5.11.1940, että sulkupallo oli Heinävedellä, joka silloin vielä oli Savoa, mutta nykyään Pohjois-Karjalaa, takertunut puuhun.
Heinäveteläiset ihmettelivät ja jahkailivat peri savoaliseen tapaan asiaa siinä määrin, että tuuli lopulta irrotti pallon ja se jatkoi matkaansa Liperin suuntaan. Siellä se takertui kiveen, jonka jälkeen 15 miestä yritti sitä vetää alas, mutta heidän voimansa eivät riittäneet. Lopulta palloa ammuttiin sillä seurauksella, että se räjähti ja jäännökset putosivat järveen. Mahdollisista henkilövahingoista uutinen ei kerro.
Sulkupallot olivat hyvää kumitettua kangasta, joten luulenpa, että pula-ajan Suomessa meiltä kiinni otetut pallot päätyivät maamme jalkineteollisuuden tarpeisiin. Harmi, ettei missään maamme museossa ole nähtävillä sulkupalloa, joten esitän, että jos joku museon johtaja tämän lukee, hän hankkisi sellaisen nähtäväksi turistien vetonaulaksi. Ainakin Panssarimuseon Tiikeri-vaunu houkutteli valtavasti yleisöä. Sulkupallo on tavallaan ajankohtainen laite, koska uskon, että jos Putin sattuu tämän lukemaan, niin kohta niitä hankitaan tuhansittain Itämeren öljysatamien suojaksi.
Hyvä ystäväni Gemini kertoo sulkupallon rakenteesta seuraavaa:
Sulkupallot olivat valtavia ilmalaivamaisia rakenteita. Niiden muoto muistutti usein "lihavaa kalaa", jolla oli kolme evää peräpäässä vakauttamassa palloa tuulessa.
Pituus: Noin 19 metriä (62 jalkaa).
Halkaisija: Noin 7,6 metriä (25 jalkaa).
Tilavuus: Noin 540–570 kuutiometriä.
Toimintakorkeus: Pallot pystyivät nousemaan noin 1 500 metrin (5 000 jalan) korkeuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti