Maantielokomobiili	15.04.2020, 17:06
Kuten lukemattomia kertoja ennenkin olen todennut, Itä-Suomi oli tsaarin vallan aikaan maamme tieteellisteknisen kehityksen kärjessä. Nyt Eu-vallan aikaanhan tilanne on toinen ja Itä-Suomi on hyvää vauhtia tyhjenemässä, josta asiasta luonto, varsinkin erilaiset metsän pedot ja räähkälinnut kiittävät. Lukemattomia kertoja olen todennut myöskin, vaikka en asiasta ihan varma olekaan, että maamme ensimmäisen maantieajoneuvo liikennöi vuonna 1871 Karttulan Syväniemellä eikä Helsingissä. Tosin katuvalot tulivat Helsinkiin ensiksi ja sitten vasta Syvänniemelle, jossa toimi aikoinaan yksi maamme suurimmista rautaruukeista. Nyt löysin sosialistisesta mediasta tavallisesti luotettavan Koneviesti-lehden nettijutun, jossa jo otsikossa kerrotaan maamme ensimmäisen maantieajoneuvon olleen Syvänniemellä liikennöineen maantielokomobiili Annikki, jonka kohtaloksi tuli vajota Saittajärven pohjamutaan kymmenen metrin syvyyteen, jonne päätyi myös kyydissä olleen neiti Lovisa Airaksisen nuori elämä. Maantielokomobiili Annikin teknisistä ominaisuuksista Koneviesti paljastaa seuraavaa: "Näissä Thomson-steamereinä tunnetuissa maantielokomobiileissä oli kolme Thomsonin kehittämällä umpikumipinnoituksella varustettua pyörää, ohjaus hoitui etupyörällä. Maantie- ja maatalousmalleissa umpikumin päälle vedettiin 11-tuumaiset rautatelat. Kumi oli Suomessa vielä tuntematonta ainetta, täällä kerrottiin veturin pyöristä, joissa oli gutta-perkasta tehdyt ympärysvanteet. Rahtimallit liikkuivat rivakimmillaan kuutisen kilometriä tunnissa, matkustajaveturit yli kolmeakymppiä. Thomson-steamerissa oli ilmeisesti 2-nopeuksinen voimansiirto, suunnanvaihtaja ja takapyöriin vaikuttava jarrulaite. Veturi oli 4,4 metriä pitkä, korkeutta oli savukorsteenin latvasta mitattuna vajaat 4 metriä, leveyttä 2,2 metriä. Tyhjiltään veturi painoi 6 254 kiloa, täydessä työkunnossa vesineen ja halkoineen 8,19 tonnia, eli 500 puutaa, kuten se tuon ajan mitoilla ilmaistiin. Halkaisijaltaan 1,6-metrinen pystykattila kehitti 9,1 kilon paineen, josta saatiin irti suunnilleen 45 hevosvoimaa. 1 700 litran vesisäiliö riitti täydellä höyryllä ja lastilla 12 kilometrin keikkaan, nopeassa matkustusmallissa tankkausväli oli 70 km." Koneviestin mielenkiintoisen jutun Annikista ja Syvänniemestä voi lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä: https://www.koneviesti.fi/hyotytieto-tietolaari/artikkeli- 1.906967?fbclid= IwAR1sY1Afu3atqRtWH8z 1qTmJ8qiv7BaQdWXaQCEvW3qVIj8vExHyC4k595g   Kommentit (0)
Kansainvaelluksen pelko	14.04.2020, 17:55
Saksalaisten suunnitelmana oli tappaa Leningradin väestö nälkään ja tauteihin, sillä kaupungin valtaaminen suoralla hyökkäyksellä olisi tullut liian kalliiksi.  Hitlerin pelkona olivat kulkutaudit ja se, etteivät saksalaiset sotilaat olisi suostuneet ampumaan kaupungista pois pyrkiviä siviilejä, jotka olisivat saattaneet tartuttaa tautejaan myös saksalaisiin. Siihenkin aikaan kulkutautiepidemioita osattiin pelätä. Siviilit yrittivät vain kerran suurella joukolla tunkeutua saartorenkaan läpi, mutta saksalaiset estivät sen tykistöllä, joten sen yrityksen torjuminen ei tuottanut suuria eettisiä ongelmia yksilötasolla. Siitä, miten suomalaispiirittäjät olisivat vastaavassa tilanteessa menetelleet, ei ole tietoa. Vaikka maamme sotahistoria on jo tarkkaan tutkittu, niin en ole onnistunut löytämään tietoa siitä, oliko suomalaisella suunnitelmat valmiina kansainvaelluksen varalta. Jostain syystä meikäläisten puolelle eivät leningradilaiset jostain syystä edes yrittäneet loikata. Kansainvaellusten pelkoon törmättiin meillä seuraavan kerran 1990-luvun alussa, jolloin täällä pelättiin venäläisten nälkävaelluksia. Presidenttiehdokas Ahtisaarenkin kantaa asiaan kysyttiin ja hän ilmoitti, että suomalaisten tulisi tarvittaessa pysäyttää kansainvaellus vaikka asevoimin.  Muistelen, ettei Elisabet Rehnin kanta ollut yhtä jyrkkä, vaan hän kannatti tykkien sijasta enemmänkin soppatykkejä.  Ahtisaaren suosio gallupeissa laski lausunnon seurauksena, mutta tähän asiaan presidenttipeli ei ratkennut, vaan Mara voitti lopulta vaalin Jeesuksen ja karjalanpaistin avulla. Enemmistö kansasta siirtyi Ahtisaaren kannalle vasta sen jälkeen, kun hän vakuutti, ettei ole koskaan edes hetkeäkään epäillyt Jeesuksen olemassaoloa. Rehn ei ollut tässäkään kysymyksessä yhtä jämäkkä. Lopullinen kuolinisku Ellun presidenttihaaveelle oli se, ettei Rehnin pariskunta tiennyt Tuttujuttu-showssa toistensa herkkuruokia, kun taas Eeva tiesi Martin tykkäävän karjalanpaistista. Kommentit (2)
Amiraliteetin neulan naamiointi	13.04.2020, 16:54
Vähän aikaa sitten kerroin, että sota-aikana Pietarin näkymää hallitseva kullattu Amiraliteetin neula naamioitiin maalaamalla se harmaaksi. Se ei kuitenkaan riittänyt, koska Leningradin piiritys-kirjassa kerrotaan huimapäisestä nuorukaisesta, joka kiipesi 75 metriä korkean tornin laelle kiinnittääkseen sinne vaijerin, jonka avulla ylös hinattiin naamioimisvälineitä, ilmeisesti jonkinlainen verkko. Huimapäinen nuorukainen ei jäänyt vaille palkkiota, koska hän sai tornista kiinni nälän heikentämiä kyyhkysiä, jotka hän sitten pisti suurella ruokahalulla poskeensa. Kaupungissa eivät ainoastaan ihmiset nääntyneet nälkään, vaan myös hiiret, rotat ja pulut. Kissat ja koirat eivät kuolleet nälkään, vaan se syötiin sitä ennen. Kun kaupungin kissat oli syöty ja ruokahuolto edes jonkin verran järjestettyä koitti uusi vitsaus, kun hiiret ja rotat valtasivat kaupungin, koska kissoja ei enää ollut. Niinpä sitten kun saartorengas saatiin vähän murrettua ja ensimmäiset junat pääsivät tulemaan kaupunkiin, oli yksi junista täynnä kissoja. Juna oli joutunut matkalla pommitukseen, jonka aikana hätääntyneet kissat olivat karanneet häkeistään. Kun juna puksutti asemalle, tuijotti vaunujen ikkunoista uteliaat kissan naamat. Vieläkin kissa on Pietarissa hyvin arvostettu eläin ja niille on jopa omat kissanvirat taidemuseo Eremitaasissa. Ilmeisesti jyrsijät valtaisivat erilaisilla taideaarteilla täytetyn museon, elleivät kissat olisi pitämässä niitä kurissa. Eremitaasin kissat voivat hyvin ja lisääntyvät ja niinpä silloin tällöin näitä taiteellisesti sivistyneitä kissoja myydään ulkopuolisille. Kommentit (0)
125 grammaa	12.04.2020, 17:39
Ihminen tarvitsee keskimäärin vhintäinkin noin kilon puhdasta leipää päivässä menestyäkseen ja kauan elääkseen maan päällä edes jollakin tavalla, mutta yleinen uskomus on, että leningradilaisen leipäannos oli vain 125 grammaa päivässä.  Piiritys kesti peräti 872 päivää. 125 grammaa vastaa kolmea viipaletta keskikokoisesta limpusta. Tosin piirityksen ajan leipäpala ei ollut puhdasta viljaa, vaan siihen oli sekoitettu erilaisia korvikkeita, joten sen ravintoarvo oli normaalia paljon pienempi. Kuvasin viime talvena piiritysmuseossa käydessäni  piirityksen ajan pienimmän leipäpalan eikä se ole kummoinen. 125 grammalla korvikeleipää ei teoriassa kauaa eletä, mutta asia todistettiin myös käytännössä. Tosin tuo pienin leipäannos oli käytössä vain marraskuussa 1941 ja se oli tarkoitettu vain huollettaville ja valkokaulustyöläisille. Ruumiillista työtä tekevät saivat pahimmillaan limppua 250 grammaa päivässä. Tosin ei silläkään määrällä pitkälle pötkitä. Alkutalvesta 1942 alkoi hengissä selvinneiden leningradilaisten elämä pikkuisen helpottua, sillä kun Laatokka jäätyi, alkoi sitä pitkin kulkea pikkuisten kuorma-autojen virta kaupunkiin. Tätä tietä on jälkeen päin alettu kutsua Elämäntieksi, mutta sota-aikana se oli enemmänkin kuolemantie piirittäjien tykkitulen, ilmahyökkäysten ja railojen vuoksi. Yllättäen ilmaantuneet railot saattoivat nielaista hetkessä koko auton lasteineen. Paluukyydissä nämä pikkuiset kuorma-autot evakuoivat nälkiintyneitä asukkaita pois piiritysrenkaasta. Tällä matkalla moni nälkiintynyt kuoli myös kylmyyteen. Vähän Pietarin keskustan ulkopuolella on Piirityksen murtamisen museo ja siellän on kunniapaikalla ihan perustellusti pieni valkoiseksi kalkittu kuorma-auto, joka on ainakin tarinan mukaan nostettu Laatokan pohjasta. Helmikuussa 1942 ruumiillisen työntekijän leipäannos oli 600, valkokaulustyöläisen 500 ja huollettavan 400 grammaa leipää päivässä. Silläkään määrällä ei tule toimeen, varsinkaan kun muutakaan kunnon ravintoa ei ollut. Piirityksen historiaa tutkiessani olen oppinut, että tapettiliisteri ja puuliima voivat kovan paikan tullen olla suuria herkkuja. Pääsiäisen tunnelmaan sopivasti hiljennymme kuuntelemaan Leningradin Kohtalonsinfoniaa, jonka Dimitri Shostakovitsh sävelsi uskoakseni valkokaulustyöläisen niukalla leipäannoksella: https://www.youtube.com/watch?v=DQJcFMHLXek   Kommentit (2)
Toimimaton tyrannia	11.04.2020, 17:55
Vaikka monta kertaa täydellisen psykopaatin johtama tyrannia on ollut hyvin menestyksellinen hallintojärjestelmä, niin piiritetyn Leningradin kohdalla täydellisen psykopaatin johtama hallintojärjestelmä ei toiminut. Suuri virhe oli se, että kaikki kaupungin huoltoturvallisuuden kannalta välttämättömät elintarvikkeet oli koottu yhteen suureen varastoon. Kaikki kaupunkilaiset tiesivät, missä varasto sijaitsi ja niinpä sen kohta tiesivät myös saksalaiset pommituslentäjät, jotka sitten huolehtivat siitä, ettei näitä varastoja kohta ollut ollenkaan, vaan ne hävisivät savuna ilmaan. Kaupungin huoltovarmuudesta vastaavien tekemä virhe oli melkein samaa luokkaa kuin Suomea nyt ravisteleva suojanaamarikohu. Toinen suuri virhe oli se, ettei kaupungin johto uskaltanut aloittaa väestön evakuointia ajoissa. Ilmeisesti taustalla oli pelko niskalaukauksesta, koska Stalin olisi voinut tulkita evakuointipäätöksen tappiomielialan lietsomiseksi. Niinpä suuri osa kaupunkilaisista jäi saartorenkaaseen ja sinne jäi myös suuri joukko muualta siirtyneitä sotapakolaisia.  Virallisen tilaston mukaan piirityksen aikana menehtyi 632.253 leningradilaista, mutta joku tutkija on päätynyt 3-4 kertaa suurempiin lukuihin. Tietysti Neuvostoliiton täydellisen psykopaatin johtama hallintojärjestelmä ei ollut pelkästään vastuussa Leningradin kauheuksista. Vastuun asiasta kantaa tietysti myös Saksan täydellisen psykopaatin johtama tyrannia. Osavastuun kantaa myös pieni Suomi, joka vastasin piirityksen länsirintamasta. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieliin se, että Urho Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä tapahtuma-aikaan pakinan, jonka mukaan Leningradissa ei kuole ihmisiä vaan ryssiä. Jonkun alan arvostetun tutkijan pitäisi selvittää, voisiko Urho Kekkosenkin luokitella psykopaatiksi. Kommentit (0)

Leningradin Jumalanäiti	10.04.2020, 17:48
Olen pääsiäisen kärsimysteemaan liittyen lukenut Michaeil Jonesin kirjaa Leningradin piirityksen vuodet, jonka alaotsikkona on "Kunnianosoitus ihmismielen sinnikkyydelle". Erityistä ihmismielen sinnikkyyttä osoitti piirityksen aikana Jelena Marttila, joka nuorena taideopiskelijana piirsi paperille Leningradin silloisia näkymiä. Hänen professorinsa antoi neuvon: "Mene ulos ja ala piirtää, mitä näet ympärilläsi. Meidän on säilytettävä todisteet tästä muuta ihmiskuntaa varten. Tulevia sukupolvia on varoitettava sodan sanoin kuvaamattomista kauhuista." Sanotaan, että kun pietarilaisten taustoja tutkitaan, niin pian törmätään tsuhnaan, ja tämän asian voi Pietarin kävijä todeta ihan katukuvasta, sillä sikäläiset ihmiset ovat hyvin itäsuomalaisen oloisia. Omankin isovaarini Kustaan Koivistoisen kaksi sisarta muutti piiaksi Pietariin ja jäi tiettävästi sinne rajan sulkeuduttua. Joskus sisaret olivat kuulema käyneet Kärkkäälässä, ja tarinan mukaan toinen oli kertonut, että "harka istui Harjun pellolla", eli suomen kielen ä-kirjain oli jo alkanut unohtua. Jelena Marttilan oli  isä oli Kotkasta, kuten kovin kauaksi ei hänen sukujuuriaan tarvitse tutkia, ennen kuin törmää tsuhnaan. Marttila selvisi hengissä ja hänestä tuli myöhemmin vallan maailmalla arvostettu taiteilija, ainakin netistä löytyy tieto, että hänellä on ollut näyttely vallan Cambridgessä. Varsinkin tämä Leningradin Jumalanäiti on minustakin vaikuttava työ, vaikka en näistä ikoni-jutuista mitään ymmärrä. En halua loukata tekijänoikeuksia, joten kopioin blogilleni vain linkin, josta ikoni löyty ja jossa on myös muita Jelena Marttilan töitä: https://www.google.com/search?q=jelena+marttila Kommentit (2)
Ihmisten viihdyttäminen on raskas ammatti	10.04.2020, 08:46
Toissa päivänä 78-vuotiaana poisnukkunut Eero Aven eli kuitenkin viihdetaiteilijaksi pitkän elämän. Maamme menestyneimmät viihdetaiteilijat ovat yleensä lähteneet viimeiselle keikalleen paljon nuorempina. Ihmisten viihdyttäminen on raskasta työtä, eivätkä alan ammattilaisten elämäntavat välttämättä ole terveyttä suosivia; artistit eivät useinkaan jaksa pidättäytyä pelkästään jääveteen ja ituihin. Tässä tilastotietoa liian nuorena nukkuneista viihdetaiteilijoista: Irwin Goodman 47 v Junnu 52 v Kirka 56 v Olavi Virta 62 v Tapsa 64 v Juice 56 v Taisto Tammi 34 v Unto Mononen 37 v Gösta Sundqvist 46 v Sammy Babitzin 24 v Cisse Häkkinen 39 v Albert Järvinen 40 v Kari Tapio 65 v Heinäsirkka  61 v Kikka 41 v Olli Lindholm 54 v Jamppa Tuominen 49 v Reijo Lumisalmi 38 v (Suomussalmella syntynyt harrastajamuusikko ja kuorma-auton kuljettaja, jonka tunnetuimpia sävellyksiä ja sanoituksia ovat iskelmälaulaja Reijo Kallion hittikappaleet ”Yksinäinen”  ja suosittu häävalssi ”Suvivalssi”.) Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=Pb_rchHwfhk   Kommentit (4)
Eero Aven lähti viimeiselle keikalleen	08.04.2020, 16:56
Suru-uutiset jatkuvat. Eien ilmestyi kansantaiteilija Eero Avenin Fcebook-sivulle pysäyttävä päivitys: Suru-uutinen -ELÄMÄNTOVERI taiteilija EERO AVEN on lähtenyt viimeiselle keikalleen tänään aurinkoisena aamuna 7.4.2020. Paljon on kilometrejä takana ja isoin keikka tuli nyt. Laulut on laulettu maan päällä täällä. Viihdetaiteilija Eero Aven on lähtenyt taivaskanavalle jatkamaan laulun taikaa. Kaipaamaan jäivät todella rakastettua ihmistä omaiset. Toiveemme on, että annatte meidän surun ryynit ja murheen kyyneleet itkeä rauhassa ja jokainen teistä voi muistella häntä omalla tyylillään. -Lähiomaiset- Haikeaksi vetää mielen. Tunsin Eeron Heinolan vuosiltani ja hän oli harvinaisen herkkä, kiltti ja herttainen ihminen, eli hän oli tyypillinen pohjoiskarjalaispoika. Kotoisin jostain Lieksan suunnalta, jolta suunnalta ovat lähteneet myös taiteilijat eli Pekka Räty ja Heikki Turunen, jotka myös ovat käsittääkseni herkkiä, kilttejä ja herttaisia ihmisiä. Yhteistä Eero Avenille, Pekka Rädylle ja Heikki Turuselle on myös se, etteivät miehet löytäneet pysyvää poliittista kotia mistään. Kunnallispolitiikassa pitkään toiminut Aven edusti urallaan neljää eri puoluetta ja lopulta taisi sitten edustaa vain itseään. Rätykin on ollut ainakin kolmen puolueen ehdokkaana vaaleissa, eli Vihreiden, Demareiden ja Keskustan, mutta ehti hän tiettävästi nuorempana olla kova kommunistikin. Kirjailija Turunen ei itse ole ollut ehdolla missään, mutta muistelen, että jossain EU-vaaleissa hän herätti huomiota olemalla yhtä aikaa sekä demareiden että keskustan ehdokkaiden tukiryhmässä, jota ei tietenkään laki kiellä. Muistelen, että Eero Aven oli alun perin nimeltään Nevalainen ja että hän uransa alkuaikoina joskus reilut 50 vuotta sitten ehti olla enemmänkin rock-muusikko. Minusta muuten Nevalaisten kannattaa olla ylpeitä suvustaan, koska Venäjän historian toiseksi suurin sankari Aleksanteri Nevski lienee ollut alkujaann Nevalaisia. Venäjän historian suurin sankari Aleksanr Suvorov oli taas Savon Sanomien mukaan Savon Suhosia, mutta eräät tutkijat kertovat nimen olleen alunperin Syvävaara. Syvävaara niminen paikka löytyy Lieksan suunnalta. Kommentit (1)
Ilmapiru	07.04.2020, 16:52
Toissa iltana kerroin, miten vuonna 1831 Laatokan Karjalassa Salmissa sikäläiselle nimismiehelle juotettiin sikäläisen rahvaan toimesta rikkihappoa ja sen jälkeen vielä poltettiin, koska epäiltiin hänen mukamas myrkyttäneen kaivoja, vaikka hän vain yritti kemikaalien avulla torjua koleraa. Eikä Karjalan rahvaan uskomattomat tempaukset tähän pääty. Nimittäin Kuopiossa ilmestynyt Maamiehen Ystävä tiesi kertoa, että ilmeisesti ranskalainen herra Auguste Ledet oli lähtenyt 12.9.1847 Pietarista ilmalaivalla, joka lienee tosiasiassa ollut pelkkä kaasuilmapallo, purjehtimaan Pietarista kohti Laatokkaa.  Seuraava tieto tapauksesta sitten olikin, että hänen ilmakulkuneuvonsa oli löydetty Laatokan selältä 10 Wenäjän wirstan paikalla rannalta. Onnettomalta vaikutti siis ilmapurjehtijan tapaus. Mutta monta kertaa totuus on vielä taruakin onnettomampaa. Vasta 6.5.1848 Maamiehen Ystävä pystyi valottamaan lisää tapahtumien kulkua. Herra Auguste Ledet olikin pelastautunut jonkinlaisen sateenvarjon kaltaisen laitteen avulla ilmalaivastaan veteen ja jaksanut uida rannalle, mutta siihen hänen onnensa päättyikin. Rantaan päästyään paikallisen kylän väki otti hänet hengiltä. Lehtiuutisen mukaan rahvas piti häntä jonkinlaisena ilmassa lentävänä pahalaisena, eli lyhyemmin ilmaistuna ilmapiruna. Lehtijutusta ei ilmene, miten herra Ledet päästettiin päiviltä, mutta vahvasti epäilen, että sikäläisen vakiintuneen käytännön mukaan ensiksi ilmapirulle juotettiin rikkihappoa ja sitten varmuuden vuoksi vielä poltettiin. En ole löytänyt mistään tietoa siitä, käsiteltiinkö tapausta oikeudessa vai palkittiinko ulkomaalaisen muukalaisen tunkeilun torjuneet kyläläiset jotenkin. Tässäkin olisi väitöskirjan ja elokuvan ainesta. Tapaus sattui Laatokan Karjalassa, mutta tarkempaa tapahtumapaikkaa Maamiehen Ystävä ei kerro. Itse äänestäisin Salmin pitäjän puolesta, jossa väestö aiemminkin oli osoittanut merkittävää oma-aloitteisuutta tämän kaltaisissa asioissa. Kommentit (0)
Vähemmän hauska mies lähti	06.04.2020, 17:00
Pentti Linkolakin sitten lähti. Häntä ei pidetty samanlaisena huumorimiehenä, kuin eilen lähtenyttä Pertti Paasiota, vaan pikemminkin häntä pidettiin hyvin synkkänä miehenä. Synkkää kuvaa vahvistaa myös hänen pikkuveljensä Martin vähän ennen kuolemaansa isolleveljelleen lähettämä lasku tämän pikkuveljen pilaamisesta. Pentti Linkolan mukaan maailman pelastaa vain se, että iso osa ihmiskunnasta lyödään lihoiksi ja häntä pidettiin sen vuoksi suurena ajattelijana maamme lukeneiston parissa. Itsekin olen huolissani Telluksen tilasta, mutta en olisi valmis lyömään ketään lihoiksi, vaan pitäisin humaanimpana keinona vaikkapa kaikkien syntyvien tyttövauvojen sterilointia, koska sen ratkaisun taakse voisi eduskunnan enemmistökin asettua. Tosin epäilen, ettei sellainen ajatus synnytä samanlaista myönteistä vastaanottoa maamme sivistyneistön parissa, kuin lihoiksi lyöminen. Maamme älymystöllä on ollut historian aikana tapana uskoa kaikenlaisiin väkivaltaisiin totalitäärisiin oppeihin. Tosin oli Penassa hauskempikin puolensa. Kun mieheltä kysyttiin hänen puoluekantaansa, kertoi hän äänestävänsä kaunista naista puoluekantaan katsomatta. Ja kun kovasti kehuttu Risto Isomäen ekotrilleri Sarasvatin hiekkaa ilmestyi, tuomitsi Linkola kirjan liian pessimistisenä ja lisäksi sen seksuaalikuvaukset liian mielikuvituksettomina ja kömpelöinä. Isomäen vuonna 2005 ilmestynyt kirjan tapahtumat ajoittuvat vuoteen 2026, jolloin kasvihuoneilmiö on edennyt niin pitkälle, ettäSuomeen on tullut keskieurooppalainen ilmasto. 15 vuotta sitten Linkola ei uskonut niin nopeaan ilmaston muutokseen, mutta siinä asiassa hän ainakin oli väärässä. Kommentit (0)

Hauska mies lähti	06.04.2020, 06:13
Entinen ulkoministeri Pertti Paasiokin sitten lähti. Turkulaisuudestaan huolimatta hän oli harvinaisen hauska humoristi, jonka muistelmateos Punatulkku ja sikarodeo kilpailee hauskuudessaan Mikko Pesälän Herrana on hyvä olla ja Lasse Lehtisen Luotettavien muistelmien kanssa tasapäisesti. Mieleeni hänen kirjastaan on jäänyt tarina siitä, kun hän oli tutustumassa maailman suurimman demokratian Intian kansanedustuslaitokseen, jossa ei edes yritetty olla vieraskoreita, vaan talo eli tavallaan. Paasion huomio kiinnittyi erityisesti noin kymmenen kansanedustajan rykelmään, jotka parasta aikaa löivät toisiaan turpaan oikein tosissaan. Ketään muita asia ei näyttänyt kiinnostavan, vaan silloin vielä murhaamatta ollut pääministeri Gandhikin silmäili sikäläisiä Ilta-Sanomia moisen asian vuoksi katsettaan nostamatta. Paasio oli kuitenkin sikäli tunkeileva, että tiedusteli paikalliselta parlamentaarikolta, että eikö asiaan pitäisi jotenkin puuttua. Hän sai jyrkän kiellon. Tappelijoista olisi kuulemma ollut vielä enemmän harmia, mikäli he olisivat alkaneet käyttämään puheenvuoroja. Tämä periaate kannattaisi huomioida myös Suomen eduskunnan toiminnassa. Olisiko ollut sama Intian reissu, jolloin ulkoministeri Paasio kävi uimassa, jollain tuntemattomalla rannalla, mutta koska hän ei seutua tuntenut kunnolla, hän kysyi paikalla olleilta kyläläisiltä, että onko täällä päin näkynyt haita. Kyläläiset vakuuttivat, ettei haita ollut näkynyt. Kun Paasio palasi uimasta, hän ihmetteli, että minkä vuoksi alueella ei ole haita, niin paikalliset vastasivat, ettei haita ole, koska täällä on niin paljon krokotiilejä. Pertti Paasion poliitikon ura kaatui siihen, että hän sattui joskus esiintymään julkisuudessa eriparisissa kengissä. Tilannetta ei yhtään parantanut se, kun hän vakuutti asiaa ihmetteleville, että hänellä on kotona toinenkin samanlainen epäsymmetrinen kenkäpari. Kommentit (3)
Kun Salmin nimismiehelle rikkihappoa juotettiin	04.04.2020, 18:08
Nähtäväksi jää säilyykö yhteiskuntarauha maailmalla koronaviruksen aiheuttamassa kaaoksessa. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että vuonna 1831 riehui kolera Venäjän Unionissa ja myös Laatokan Karjalassa Salmen pitäjässä tuonenviikate tuo julma niitti saalistaan taudin vuoksi. Pitäjän nimismies yritti apulaisineen aivan oikein taistella epidemiaa vastaan puhdistamalla kaivovesiä kemikaaleilla, joiden koostumusta en ole onnistunut selvittämään. En tiedä, joko silloin oli käytössä kloori, jolla nykyään vesiä puhdistetaan, mutta, joka silti on myös tappava myrkky, jota käytettiin niin menestyksellä ensimmäisen maailman sodan rintamilla, että ainakin korpraali Adolf Hitler menetti joksikin aikaa näkönsä. Nimismies pyrki parhaan kykynsä mukaan toimimaan kansan parhaaksi, mutta vaikka monet vakuuttavat, että kyllä kansa tietää, niin ainakaan sillä kertaa kansa ei tiennyt omaa parastaan. Rahvas katsoi, että pitäjän nimismies Georg Jakob Neiglick on myrkyttänyt heidän kaivonsa ja niinpä hänet otettiin kiinni ja pakotettiin juomaan rikkihappoa. Kun nimismiestä ei rikkihapon avulla saatu hengiltä, hänet poltettiin elävältä. Ymmärrettävistä syistä rapsuthan siitä tulee, kun nimismiehelle juotetaan rikkihappoa ja sitten vielä poltetaan elävältä.  148 salmilaista sai syytteen ja tuomiot olivat ankarat. 93 sai kuolemantuomion ja muutkin saivat raippoja, putkaa, linnaa ja vankeutta. Kuitenkaan kuolemantuomioita ei enää siihen aikaan pantu täytäntöön, vaan ne muutettiin pakkotyöksi, joka oli kuitenkin melkein sama asia, koska pakkotyölaitokset eivät olleet mitään lepokoteja. Suomen viimeinen rauhanajan teloitettu oli muuten suonenjokelainen Tahvo Putkonen, joka mestattiin vuonna 1825 sen vuoksi, että hän oli viettänyt nimipäiviään niin riehakkaasti Aatami Koivistoisen luona, että löi Lassi Hirvosen halolla kuoliaaksi. Putkonen menetti päänsä muistaakseni jossain Pieksämäen kirkon lähistöllä, jonne olisi tapauksen johdosta syytä pystyttää muistolaatta. Olen vahvasti sitä mieltä, että Salmin kolerakapinassa olisi ainesta elokuvaksi tai ainakin joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi voisi tehdä siitä väitöskirjan.  Kommentit (2)
Viron tieteellistekninen kehitys	03.04.2020, 16:23
Jatkan virolaisten ylistämistä. Joskus vuosia sitten suomalaislapset pärjäsivät kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa loistavasti ja jopa pikkuisen virolaisia paremmin. Nyt ovat voimasuhteet muuttumassa. Muistelen, että virolaiset viimeksi ohittivat suomalaiset matematiikan puolella ja venäläiset lukutaidossa. Itse joskus ajattelin, että Suomen ja Viron Pisa-menestys johtui pitkälti siitä, että molemmissa maissa iso osa TV-ohjelmista tekstitetään, mutta venäläisten osalta se ei selitä menestystä. Suomalaisten huononevan menetyksen kansainvälisessä vertailussa uskon johtuvan älykännyköiden yleistymisestä lasten ja varhaisnuorten keskuudessa. Joskus ihmettelin sitä, että suomalaisen lompakot ovat jostain syystä pullollaan erilaisia kortteja ja esitin, että ainakin ajokortti, passi, kelakortti, kirjastokortti ja kauppojen asiakaskortit voisivat olla samalla kortilla. Tietooni on saatettu, että Virossa tämä hanke on jo ainakin osittain toteutettu. Virolaiset ovat tieteellisteknisessä kehityksessä edenneet jopa niin pitkälle, että jo vuosia sitten siellä siirryttiin vaaleissa nettiäänestykseen. Suomikin yritti samaa asiaa eräissä kunnissa kokeiluluontoisesti joissain kunnallisvaaleissa, mutta meillä siitä ei tullut lasta eikä mitään muutakaan, vaan ainoastaan jokunen oikeusjuttu erilaisten sotkujen vuoksi. Toisaalta viimeaikaiset maailmantapahtumat ovat aiheuttaneet sen, ettei meillä enää suunnitella äänestyslipuista luopumista eikä siitä edes keskustella julkisuudessa. Syitä hiljaisuuteen en uskalla arvailla, koska se saattaisi aiheuttaa epäilyjä neuvostovastaisuudesta.  Kommentit (2)
Virolaisten etevyys lähes kaikessa ärsyttää	02.04.2020, 17:59
Minua pohjimmiltaan hyvin isänmaallisen ihmisenä vallan ärsyttää tuo virolaisten menestyminen elämän eri aloilla meitä suomalaisia paremmin. Myöntää esimerkiksi täytyy, että Georg Ots laulaa eittämättä paremmin Rakastan elämää kuin Kauko Käyhkö; molemmat miehet ovat muuten syntyjään Pietarista. Enkä usko, että kukaan suomalaisnainen pystyy laulamaan Warumin yhtä kovaa ja korkealta virolainen Miliza Korjus. Jonkinlainen lohdutus asiassa on se, että uskon Milizan olevan sikäli suomalaistaustainen, että hänen sukulaispoikansa Tapio Korjus on tuonut meille viimeisimmän miesten keihäskullan olympialaisista. Milizan lisäksi maailman oopperalavoilla on mainetta niittänyt 1930-luvulla myös eräs toinen virolainen, jonka etunimen päälle en nyt pääse, mutta sukunimi on jäänyt helposti mieleeni, koska se oli Kusilampi. Suomen korkeamoraalisessa Yleisradiossa hänen ei sallittu koskaan esiintyä sukunimestä johtuvista syistä. Erityisen nöyryyttävää oli joskus viisi kymmentä vuotta sitten, että Suomen ja Viron välisessä Naapurivisa-nimisessä tietokilpailumaaottelussa virolaiset olivat parempia, vaikka heitä on viisi kertaa vähemmän. Varsinkin etelänaapurien Hardi Tiidus oli suomalaisille liian kova luu eikä edes meidän Esko Kivikoskemme hänelle pärjännyt, vaikka Kivikoski selviytyi jopa tietämisen maailmanmestaruusotteluun australialaista Brian Jonesia vastaan, jonka tapauksen muistan yhä kristallin kirkkaasti, vaikka meidän Eskomme sen ottelun hävisikin. Kaikista nöyryyttävintä on sitten se, että näihin päiviin asti suomalaiset ovat olleet maailman johtava autohurjastelukansa, mutta eivät ole enää, koska virolaiset ovat ainakin väkilukuun suhteutettuna ajaneet edellemme. Muistanpa, miten ensimmäiselle virolaiselle rallikuskille meillä naureskeltiin vielä josku 90-luvulla, mutta eipä naureskella enää. Se kuski, jonka etunimen päälle en nyt pääse, oli muuten sukunimeltään Kulli. Lopuksi keskitymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=miliza+korjus%2C+warum Kommentit (0)
Rakastan sinua elämä	01.04.2020, 17:43
Upea ja tunnekylläinen on tämä Jori Otsan ja Ma´Horkka-yhtiön alunperin neuvostoliittolaista alkuperää oleva kappale Rakastan sinua elämä; Suomessa se tunnetaan kertosäkeen mukaisesti paremmin nimellä Rakastan elämää: https://www.youtube.com/watch?v=Vf71S6PKwKE Rakastan elämää on yksi Suomen suosituimmista lauluista ja esimerkiksi Martti Ahtisaari kajautti tämän vaali-iltana presidentiksi tulonsa varmistuttua. Itänaapurissakin tämä on erittäin suosittu kappale ja koko ihmiskunnan suuri sankari Juri Gagarin ilmoitti sen suosikki laulukseen. Neuvostoliittolainen sanoitus poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, koska siinä korostetaan enemmän elämän ihanuutta, miesten välistä ystävyyttä, perinteisiä perhearvoja ja maanpuolustuksen tärkeyttä. Asian selittänee se, että alkuperäinen sanoittaja oli Konstantin Vanshenkin, joka palveli sodan aikana laskuvarjojääkärinä ja joka kuului siihen ikäluokkaan ja aselajiin, jonka edustajista harva selviytyi sodassa elossa ja osasi niin ollen rakastaa ainutkertaista elämää. Suomalainen versio on astetta synkempi, jossa maailmaa tarkastellaan kyynelhelmien läpi ja jossa ei edes ystävä tuo lohtua. Suomalaisen sanoituksen on tehnyt Pauli Salonen, jonka Wikipediassa kerrotaan olevan sen lahtelaisen Pauli Salosen, joka oli yhdistetyn hiihdossa vallan olympiatasoa, mutta epäilen tiedon olevan virheellisen. Nimittäin ainakin Heinolassa minulle kerrottiin sanoittaja Pauli Salosen olleen sieltä päin kotoisin eikä hän ollut yhdistetyn hiihtäjä, vaan Suomen kommunistisen puolueen valistussihteeri. Hän oli muistaakseni köyhän yksinhuoltaja karjapiian poika. Tarinan mukaan häntä kiusattiin koulussa, koska hän joutui tulemaan kouluun äitinsä lannanhajuisissa navettasaappaissa. Se seikka saattoi aiheuttaa sen, että hänestä tuli SKP:n valistussihteeri. Rakastan elämää todistaa sen, ettei musiikki tunne rajoja. Ensimmäisiä asioita, joita elämässäni muistan, on kuinka eräs kiivas maalaisliittolainen Maukos-Topi, joka oli ollut jopa piirikokousedustajana, hieman maistissa esitti muistini mukaan ihan puhtaasti laulamalla sen, miten Georg Otsin ja Kauko Käyhkön versiot jonkin verran eroavat toisistaan. Vaikka Topi oli sotaveteraani ja suhtautui sen verran kriittisesti neuvostojärjestelmään, ettei uskonut ryssän ampuneen satelliittia avaruuteen, vaan korkeintaan huopatossun taivaalle, niin siitä huolimatta hän arvosti aidosti neuvostomusiikkia. Kommentit (1)

Georg Ots ja Jori Otsa	31.03.2020, 16:21
Eilinen kommentaattori epäili, että kuuluisin Jori Otsa ja Mah´Orkka-nimisen yhtiön kokoonpanoon balalaikkataiteilijana, mutta kiistän tiedon. Yhdennäköisyyteni yhtiön balalaikka-artistin kanssa on ilmetty ja lisäksi itsekin aikoinani harrastin kyseisen instrumentin soittamista ja ilahdutin aikoinani lähiympäristöä matkamuistobalalaikallani, josta sainkin lähtemään monenlaisia ääniä. Mutta Mah`Orkka yhtiön artistilla on käsissään todellinen suurvallan vehje; hänen balalaikkansa on kerrassaan valtava omaani verrattuna. En ollut ennen eilistä kommenttia kuullutkaan Jori Otsasta ja hänen Mah`Orkka-yhtiöstään, mutta nyt tiedän. Olen tämän päivää kuunnellut yhtiön äänitteitä ja olen syvästi vaikuttunut. Vanhana konservatiivisuuten taipuvaisena herrana en enää jaksa kuunnella nykynuorison kovaäänistä ns. rock´n roll-musiikkia, mutta tunnekylläisiä Georg Otsin tutuiksi tekemiin kappaleisiin en kyllästy ikinä. Jos nyt hakemalla täytyy hakea jotain puutteita yhtiön esityksestä, niin ajoittain tuntuu siltä, ettei Jori Otsa täysin yllä kaikin osin taiteellisuudessa Georg Otsin tasolle, mutta silloinkin Otsan syvä tunne korvaa täysin puuttuvan taiteellisuuden. Erityisen ilahduttavaa on sekin, että vaikka selvästi huomaa, ettei vokalisti ehkä kaikkein tunteellisimmissa kohdissa hallitse täysin tunne-elämäänsä, niin kuitenkaan hän ei missään vaiheessa purskahda selkäkeikkanauruun, vaikka selvästi mieli tekee. Luulen, että uusi tähti on syntymässä maamme musiikkitaivaalle. Minulle on luotettavista lähteistä kerrottu, että Jori Otsa ja Mah´Orkka on tulossa esiintymään ensi kesän Sysmän kirjakyläpäiville, mikäli korona sen sallii ja aionpa olla siellä ihan eturivissä kuulemassa. Minulla on myös vankka usko, että Uukuniemellä on sillä tavalla suuntautunutta kansaa, joka tykkää Jori Otsan musiikista. Olen varma, että mikäli heinäkuussa Otsa tulisi yhtiöineen esiintymään Juholan navetan ylisille, niin maksaneita asiakkaita olisi taas kaksi kertaa enemmän kuin Uukuniemellä asukkaita. Viime vuosinahan raitiovaununkuljettaja Arska Tenkanen on houkutellut kyseisen uukuniemeläisen viihdekeskuksen täpötäyteen väkeä, jolloin myös olutta ja pyttipannua on myyty kosolti tapahtuman henkeen sopivasti uukuniemeläisen kulttuurielämän tukemiseksi. Lisätietoa Jori Otsasta ja Mah´Orkasta löytyy tästä linkistä: https://joriotsajamahorkka.fi/ Kommentit (0)
Arktinen hysteria	30.03.2020, 18:03
Yrjö Keinonen, Väinö Linna ja Yrjö Peltonen eivät ole ainoat kirjalloisuuteen päätyneet nimet Helge Ukkolan kirjassa Iskevän kiilan matkassa. Siinä mainitaan myös Vihtori Kautto, jonka kerrotaan olevan pataljoonan pahimman purnarin - muuta Ukkola ei Kautosta kerrokaan. Sen sijaan Marko Tapion tuotannossa hän esiintyy keskeisenä vaikuttajahenkilönä. Kautto on nimittäin kertojana Tapion Arktinen hysteria II-kirjassa.  Viki ei tosin ollut siinä mielessä hyvää sotilasainesta, koska hän ei ollut pieni ja ketterä, kuten Keinonen ja Peltonen olivat, vaan mies oli iso ja roteva. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana hän joutui tappelemaan paljasjalkaisena, koska maamme köyhän armeijan varusteista ei löytynyt hänelle riittävän isoja jalkineita. Siitä huolimatta hän niitti konepistooleineen tuonenviljaa lähes yhtä julmasti kuin eilen mainittu Yrjö Peltonen.  Kautto kertoo ampuneensa konepistoolillaan ainakin kaksi sataa naapurimaan kansalaista. Ylen arkistosta löytyy Marko Tapion ja Vihtori Kauton yhteishaastattelu. Muistelen, että sen julkistaminen synnytti aikoinaan paheksuntaa, koska siihen aikaan maamme televisiossa ei ollut hyväksyttyä esiiintyä juopuneena. Kautto kertookin olevansa Saarijärvellä raikulipojan maineessa. Tapio paljastaa valmistelevansa Arktisen hysterian III-osaa, jossa päähenkilönä on edelleenkin Vihtori Kautto, joka kuolee kirjan alussa, mutta teos ei koskaan ilmestynyt, koska kirjailija itse kuoli vähän tuon haastattelun jälkeen 49-vuotiaana. Ylen arkiston juttu löytyy tästä linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/10/18/marko-tapio-ja-arktinen-hysteria Kommentit (4)
Pienet ja ketterät miehet	29.03.2020, 17:43
Olen jatkanut tutkimustoimintaa Yrjö Keinosen parissa. Luin tuossa vuonna 1971 ilmestyneen Keinosen alaisena palvelleen Helge Ukkolan kirjan Iskevän Kiilan matkassa Syväriltä Ylimuonioon. Kirja vahvistaa käsityksen siitä, että Keinonen oli alaistensa parissa arvostettu sotilas, mutta kovan kilpailuviettinsä vuoksi eivät upseeritoverit hänestä pitäneet. Ukkolan kirjan mukaan pienet ja ketterät miehet, kuten Keinonen, olivat parhaita taistelijoita. Keinosen lähetti lestadiolaista uskoa tunnustanut Yrjö Peltonen julkaisi parikymmentä vuotta sitten omat sotamuistelmansa nimeltään Syvärin saloilla. Kirjan kansikuvassa seisoi silloinen luutnantti Keinonen lähettinsä rinnalla. Keinonenkaan ei ollut mikään iso mies, mutta vaikutti kuitenkin jättiläiseltä harvinaisen pienikokoisen lähettinsä vieressä. Oikeastaan miehestä näkyvät kuvassa pelkästään saappaat, kypärä ja konepistooli. Teoksen mukaan muistelman kirjoittajan lapset halusivat tietää, oliko isä surmannut sodassa ihmisiä. Uskovainen isä kertoi, ettei hän ollut surmannut ihmisiä, mutta myönsi tuhonneensa konepistoolillaan useita satoja vihollisia. Melkoinen kaksikko oli Keinonen ja hänen lähettinsä. Keinonen ei nimittäin pitäytynyt pelkästään sotatoimien johtamiseen, vaan osallistui myös käytännön tappotyöhön. Omiin kokemuksiinsa perustuvassa kirjassaan Kärkijoukkona Syvärille,  Keinonen kertoo, miten hyökkäysvaiheen aikana hän sattui havaitsemaan, miten kokonainen komppania vihollisia marssi huolettomasti tiellä. Pahaksi onnekseen venäläisiltä oli unohtunut pari konekivääriä tienpenkalle. Muistelmiensa mukaan Keinonen tässäkin tilanteessa osoitti hänelle tyypillistä ripeyttä, oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta. "...hyppäsin toisen konekiväärin taakse. Ei ollut aikaa kysellä, kuka osaisi tällaista asetta käyttää. Vihollisosasto kaatui viimeiseen mieheen." Mainittakoon, että puna-armeijan jalkaväkikomppaniaan kuului noin 150 miestä. Epäilen, että tästä joukkolahtauksesta kerrotaan myös Tuntemattomassa sotilaassa. Väinö Linna nimittäin mainitaan myös Ukkolan kirjassa, josta jutun alussa kirjoitin, joten Linnakin palveli Keinosen kanssa samoissa porukoissa. Kommentit (0)
Herroittelu	28.03.2020, 19:16
Väitöskirja Yrjö Keinosesta kertoo, että aktiiviupseerina ollessaan hän oli jonkin aikaa Maalaisliiton jäsen. Lain mukaan aktiiviupseeri ei saa kuulua puolueeseen, joten asia olisi ollut peruste ainakin varoitukselle, mutta niin ei tapahtunut. Kun asia tuli julkisuuteen, Keinonen oli jo puolustusvoimain komentaja eikä asiasta nostettu kohua. Presidentti Kekkonen katsoi tapausta läpi sormien. Luultavasti hän tiesi jo nimitystä tehdessään asian. Maalaisliittolainen Kekkonen aloitti poliittisen uransa olemalla ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntaan Viipurin vaalipiiristä ja siltä ajalta hän varmaankin jo tunsi Ruskealassa asuneet Keinosen suvun miehet, jotka toimivat samassa puolueessa. Karjalainen pienviljelijäyhteiskunta, jonka kasvatti Keinonen oli, oli tasa-arvoinen eikä siellä pidetty herroista. Tuntemattoman sotilaan sakkolalainen tappajamestari pienviljelijä Antero Rokka ei osannut herroitella eikä edes teititellä komppanian päällikkö Lammiota, koska tämä oli häntä nuorempi mies ja joutui sen vuoksi konfliktiin koko armeijalaitoksen kanssa. Rokka olisi tosin antanut Lammion sinutella itseään, vaikka olikin vanhempi mies. Vanhuksia karjalassa kunnioitettiin tosin kuin herroja. Rokan mukaan hän kyllä on valmis hoitamaan asialliset hommat, mutta koiran lailla hän ei suostu hyppimään herrojen edessä. Lyhyen puolustusvoimain komentajan kautensa aikana Keinonen teki monia 60-luvun henkeen kuuluvia vapaamielisiä uudistuksia johtamassaan laitoksessa, mutta yhdessä hän ei onnistunut. Hän halusi nimittäin poistaa herra-sanan armeijan sanastosta, mutta se suunnitelma ei ehtinyt mennä läpi ennen hänen syrjäyttämistään eikä asiaan ole vieläkään palattu. Kommentit (0)
Strateginen maastotiedustelu	27.03.2020, 17:48
Väitöskirja Yrjö Keinosesta vahvistaa käsitystä siitä, että oli äärimmäisen innokas hiihtourheilija. Tosin täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että oliko hän yhtä innokas suksimies kuin valtioneuvos Harri Holkeri, josta väitettiin, että Suomen pankissa johtajana ollessaan tämä olisi joutunut uhraamaan jopa vapaa-aikaansa harrastukselleen. Puolustusvoimain komentajana ollessaan Yrjö Keinonen oli virkaa hoitaessaan paljon suksilla, mutta väitöskirjan mukaan kyseessä ei ainakaan virallisesti ollut treenaaminen esimerkiksi puolustusvoimien mestaruuskilpailuihin, vaan kyseessä olikin kenraalin viranhoitoon kuuluva strateginen maastotiedustelu. Monta kertaa tämä strateginen maastotiedustelu tapahtui urheiluopistojen liepeillä. Kerran puolustusvoimain komentaja Keinonen voitti itsensä laatiman ikähyvitysjärjestelmän avulla jopa puolustusvoimain mestaruuden ja silloin 50 kilometrin maailmanmestari Kalevi Oikarainenkin hävisi minuutin. Tosin aina ei ikähyvitysjärjestelmä ei riittänyt, vaan Keinonen turvautui ainakin kerran hieman epäreiluun virka-aseman arvovallan antamaan temppuun. Nimittäin kun kenraali totesi matkaan lähdettyään voitelunsa epäonnistuneen, hän palasi starttipaikalle, voiteli suksensa uudelleen ja vaati itselleen uuden lähtövuoron, joka hänelle myös myönnettiin. Nykyaikana moisesta toiminnasta saisi kilpakumppaneiden parissa kusipään maineen ja nimensä näyttävästi lehtilööppeihin. Väitöskirjasta löytyi myös selitys sille, miksi kenraali Keinonen joutui kerran Luonetjärvellä riitaan erään pikkutytön kanssa varuskunta-alueella sijainneen ladunkäyttöoikeudesta. Sen erinomaisen hiihtoväylän olivat varusmiehet määräyksestä tehneet vallan tamppaamalla komentajalleen, jotta tämä pystyi siltä käsin suorittamaan strategista maastotiedustelua sotilaallisesti tärkeän lentokentän ympäristössä. Pikkutyttöjen hiihtelyä varten sitä ei tehty. Kommentit (0)

Väitöskirja Yrjö Keinosesta	26.03.2020, 17:04
Joskus esitin ajatuksen, että jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi tehdä väitöskirja entisestä puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinosesta. Mutta eipä tulekaan enää kenenkään esittämääni väitöskirjaa tehdä, koska sellainen on jo tehty. Kirja on luettavissa internetissä, joten se on hyvää korona-ajan hengenravintoa. Kirjastothan ovat vielä pitkään kiinni. Pentti Airion Maanpuolustuskorkeakoulun väitöskirja nimeltään Yrjö Keinonen: Uudistajaksi asetettu löytyy tästä linkistä: https://www.doria.fi/handle/10024/74457 Itsekin tuon kirjan luin ja se on ihan mielenkiintoinen. Tosin olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, että salakuunteliko Suojelupoliisi puolustusvoimain komentajaa, kuten monet huhut väittävät. Laki ei siihen aikaan sallinut moista. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että Suopon johdossa oli siihen aikaan Arvo Pentti, joka palveli ongelmitta sota-aikana Yrjö Keinosen alaisena. Molemmat olivat Mannerheim-ristin ritareita ja taustaltaan maalaisliiton miehiä. Esimerkiksi professori Lauri Puntila kertoi reilut kymmenen vuotta sitten julkaistussa päiväkirjassaan, kuinka hän meni kerran tapaamaan puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinosta pääesikunnassa sijainneeseen komentajan työhuoneeseen. Silloin isäntä talutti arvon professorin heti kättelystä vessaan ja laski kraanan lorisemaan. Siellä hän rohkeni kertoa, että häntä salakuunnellaan eikä muualla kuin vessassa voi rauhassa jutella. Puntila epäili silloin isäntänsä mentaalihygienian tilaa. Myös Keinosen tyttären kirjassa vihjaistaan Keinosen salakuunteluun, vaikka se oli siihen aikaan maassamme yksiselitteisesti kiellettyä. Muistelen, että kauan sitten olisi eräs maakuntalehti kysynyt tästä puolustusvoimain komentajan salakuunteluasiasta entiseltä Suopon päällikkö Pentiltä ja tämä olisi vastannut jotakin sen kaltaista, että totta kai sitä miestä salakuunneltiin. Ilmeisesti asian tunnustamista pidettiin korkean iän aiheuttamana dementiana eikä asiasta ei puhuttu enempää julkisessa sanassa. Kommentit (0)
Haipuvat mitalihaaveet	25.03.2020, 18:17
Tokion olympialaiset siirtyvät ainakin vuodella ja sen päätöksen myötä haipuivat Suomen mitalihaaveet vallan anhittomiin. Nimittäin maamme vahvin mitalitoivo nyrkkeilijä Mira Potkonen saavuttaa ensi marraskuussa kypsän 40 vuoden iän ja nykysääntöjen mukaan hän ei enää saa nousta olympiakehään. Toivottavasti tätä sääntöä muutetaan ennen kisoja. Kirjoitan tätä Uukuniemen Urheilijoiden verryttelyasu ylläni enkä malta tässä yhteydessä olla mainitsematta, että pienehkö mitalitoivo on kuitenkin Uukuniemn Urheilijoiden sitkas naiskävelijä Tiia Kuikka, joka talvella loukkaantui pahasti jäätyään harjoituslenkillä auton töytäisemäksi, ja kun olympialaiset siirtyvät, antaa se lisää toipumisaikaa Tiialle, joka saattaa hyvinkin yllättää naisten 50 kilometrin kävelyssä. 50 km:n kävely on ilmeisesti viimeisen kerran olympialajina, koska sitä matkaa pidetään liian vaativina naisille, joka näkemys tuntuukin hyvin perustellulta. Olen sitä mieltä, että äskettäin painiuransa lopettanut vasta 25-vuotias Petra Olli saattaisi hyvinkin olla vielä vahva mitaliehdokas, mikäli hän peruisi lopettamispäätöksensä ja palaisi molskille. Ehdotankin kansalaiskeräystä Petran pään kääntämiseksi. Itse olen valmis maksamaan kansalaiskeräykseen ainakin viisi euroa, jotta Petra saadaan muuttamaan mieltään. Toivottavasti joku eteläpohjalainen lukee tämän ja pistää kansalaiskeräyksen pystyyn. Eteläpohjalaisethan ovat tunnetusti aikaansaapaa väkeä. Muistelen, että joskus toista kymmentä vuotta sitten oli Unkari Formulakisat peruuntumassa, koska radalle laskeutunut pöly oli estää ajamisen eikä unkarilaisten toimeliaisuus meinannut riittää asian hoitamiseen. Silloin Pohjanmaalla kerättiin jo väkeä Unkarin radan putsaamistalkoisiin ja halukkaita pyydettiin ottamaan oma luuta ja Lainapeitteen kevytpressu mukaan. Kommentit (0)
Kansakuntien rationaalisuus	24.03.2020, 17:12
Eilen yritin kautta rantain kertoa satunnaiselle lukijalle sen, että vielä nykyäänkin esi-isiemme uskonnollinen perinne vaikuttaa yhteiskunnissa.  Kalvinistiset maat saattavat olla monessakin asiassa parhaat, mutta pohjoismaiset protestanttiset valtiot ovat tasa-arvoisuutensa vuoksi vähiten huonot, koska jostain merkillisestä syystä juutalaisten vihaaja Luther oli kuitenkin ainakin jossain määrin köyhän asialla, vaikka vaatikin kapinoivien talonpoikien tappamista hullujen koirien lailla. Heti asiasta kirjoitettuani luin professori Timo Vihavaisen kuusi vuotta sitten julkaiseman jutun siitä, miten yhteiskunnat voidaan jakaa ryhmiin käsitteiden eloonjäämisarvot vastaan hedonismi, jonka ymmärrän jonkinlaiseksi valintojen vapaudeksi ja traditionaalisuus vastaan rationaalisuus. Itse ymmärrän asian niin, että mitä suurempi on yhteiskunnan hedonismi ja rationaalisuus, niin sitä parempi tavallisen kansan kannalta. Edellä kerrotulla asteikolla mitattuna noin kymmenen vuotta sitten maailman johtotähtenä loisti Ruotsi ja muut protestanttiset Pohjoismaat sinnittelivät heti sen kintereillä. Hedonismissa Pohjoismaiden takana tulivat anglosaksiset Englanti, Usa ja Australia, mutta yllättäen rationaalisuudessa niiden edelle kiilasivat konfutselaiset maat Japani ja Kiina. Japani ohitti rationaalisuudessaan jopa Ruotsin. Tämän tutkimuksen jälkeen tutkin mietteliäänä niitä uutisia, joiden mukaan rationaaliset ruotsalaiset eivät näytä hötkyilevän koronan torjuntatoimien kanssa toisin kuin eräät. Tosin rationaalinen Kiina on saattanut ripeällä toiminnallaan saattanut torjua koko taudin, vaikka sieltähän se tiettävästi lähti liikenteeseen. Tosin kaikkea sopii epäillä. Kommentit (0)
Peljättävä paikka	23.03.2020, 18:46
Aikana, jolloin yleisesti vallalla alkaa olla teologinen näkemys, jonka mukaan kaikki pääsevät taivaaseen ja aikana, jolloin paavi esitti näkemyksenään, että taivaaseen pääsevät myös kiltit lemmikkieläimet, niin satunnaisen matkailijan silmään pistää kummasti tuo Suonenjoen körttikirkon oven yläpuolelle satunnaisen matkailijan lievästikin sanottuna vähemmän sydämellisesti tervetulleeksi toivottava kyltti, jossa todetaan "KUINKA PELJÄTTÄVÄ ON TÄMÄ PAIKKA". Sillä julistuksella ei pyritä miellyttämään kaikkia, kuten nykyajan markkinamiehillä on tapana.  Pelollahan lutkukirkko opetti muinaiset esi-isämme lukemaan ja pyrki myös rajoittamaan muinaisten esi-isiemme juopottelunsyntiä sekä korosti sitä, että otsa vaahdossa, kuten muistaakseni Sanassa sanotaan, tulee tämän leipänsä tienata. Niinpä voimmekin nauttia nyt pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa ihminen voi tulla sangen hyvin toimeen, vaikka ei töitä tekisikään. Se on historiallisesti ja maantieteellisesti tarkasteltuna hyvin epänormaali tilanne. Amerikkalaiset pitävät pohjoismaisia yhteiskuntia sosialistisina ja monet venäläiset suorastaan kommunistisina, jollaisesta yhteiskunnasta Neuvostoliitossa kovasti haaveiltiin. Nähtäväksi jää, miten eri yhteiskuntamallit suoriutuvat tämänhetkisestä kriisistä. Korona kaataa tällä hetkellä varsinkin huolettomia roomalaiskatolisia eikä Amerikan itsekkyyttä korostavilla kalvinisteillakaan kovin hyvin mene; ainakin talousennustukset povaavat sinne melkoista katastrofia. Pohjoismaalaiset luterilaiset ovat tähän asti selvinneet koronan kynsissä aika hyvin, mutta eivät kuitenkaan pärjää alkuunkaan idän ortodokseille, koska Venäjällä on kuollut tähän mennessä vasta yksi ihminen koronaan ja hänkin ilmeisesti enemmänkin vanhuuteen ja veritulppaan. Niin ainakin, mikäli yhtään on uskominen sikäläisiin tiedotusvälineisiin.  Kommentit (0)
Lisää tuulivoimaa	22.03.2020, 19:32
Vaarini veli Otto Könönen oli liikemies ja keksijä, joka kehitteli jo sota-aikana tuulienergian hyödyntämistä ja joka Rieponlahden kyläkirjan mukaan hankki kylän ensimmäisen auton jo kieltolaki aikaan, joka tieto saa ilmeeni mietteliääksi. Itse lienen perinyt ainakin muutaman Oton geenin ja niinpä tämä viikonloppu meni järven jäällä yllätys yllätys ei pilkkien, vaan siskontytölleni joululahjaksi ostamani leijan lennättämiseen. Kyse ei ollut leikistä vaan tieteellisestä tutkimustyöstä. Minulla on idea, jonka mukaan kalliista, metelöivistä ja rumista perinteisistä tuulivoimaloista tulisi luopua ja tuulienergiaa tulisi hyödyntää kansantalouden tarpeisiin sijoittamalla tuulivoimalat joko kaasupalloihin tai sitten leijoihin. Niissä tuulen voiman voisi ottaa talteen, joko perinteisellä rupelilla ja siihen yhdistetyllä dynamolla tai sitten leijat voisivat tuulen voimasta nousta ylös alas ja samalla narun välityksellä pyörittää maahan sijoitettua dynamoa.  Jonkinlainen kompromissi voisi myös olla mahdollinen ja perinteinen leija voisi ollakin heliumilla täytetty leijan muotoinen litteä folioilmalaiva, jossa yhdistyisivät sekä leijan että kaasupallon hyvät ominaisuudet. Nyt kun koronavirus on vaarantamassa maamme ilmapuolustuksen tarpeet, sillä valtion rahat eivät ehkä enää riitä niin noin 30 tuhanteen miljoonaan, jonka verran 60 hävittäjää maksaisi 30 vuoden käyttöikänsä aikana, voisi maamme viehättävä naisvaltainen punavihreä hallitus harkita sitä, että edellä mainitulla 30 miljardilla kustannetaankin noin tuhat miljoonaa leija- tai ilmapallovoimalaa, jotka laskujeni mukaan tuottaisivat noin kymmenen ydinvoimalan verran sähköä, mikäli niissä jokaisessa olisi polkupyörän noin 10 watin dynamo ja jotka sen lisäksi turvaisivat sen, ettei maamme ilmatilaan tulla noin vain lentelemään. Siinä touhussa saisi helposti rupelinlavasta otsikkoonsa. Kommentit (2)

Vanhus kuoli Helsingissä	21.03.2020, 19:41
Vanhus on kuollut tänään Helsingissä, ja teksti-tv:kin sen kertoo, koska kuolinsyynä oli korona. Presidentti esitti asiasta surunvalittelunsa, kuten oikein on. Myös psykologi rauhoitteli teksti-tv:llä Suomen kansaa, joka myöskin on oikein. Moni vielä tulee Suomessakin kuolemaan influenssaan ja nähtäväksi jää, ylletäänkö vuoden 1957 aasialaisinfluenssan lukemiin, jolloin maassamme kuoli siihen tautiin peräti 1.800 kansalaista. Siitä huolimatta siitäkin koettelemuksesta selvittiin. Kaiken ahdistuksen keskellä kannattaa muistaa, että koronavirus on tähän mennessä pelastanut ennenaikaiselta surmalta enemmän ihmisiä, mitä se on tappanut. Nimittäin Kiinan tautiepidemian hiljentämissä teollisuuskaupungeissa on kymmeniä tuhansia ihmisiä pelastunut elämälle, koska ilma on siellä puhdistunut eikä tapa entiseen malliin. Ja Venetsian koronan puhdistamissa kanavissa uiskentelevat pitkästä aikaa delfiinit, koska ympäristöä pilaava massaturismi on loppunut tautivaaran vuoksi. Jokin aika sitten kerroin, että ensimmäisen maailmansodan aikana puhjennut espanjantauti tappoi maapallolla lähes 100 miljoonaa ihmistä. Se ei ole koko totuus asiasta, koska tämä vaarallinen lintuinfluenssa ilmeisesti myös pelasti suuren joukon ihmisiä. Nimittäin vuonna 1918 näytti siltä, että Saksa liittolaisineen voittaa sodan. Sen vihollinen Venäjä oli romahtanut ja tehnyt rauhan, eivätkä amerikkalaisjoukot olleet vielä ehtineet kunnolla vahvistamaan Saksan vihollisia. Saksan armeija vaikutti lyömättömältä ja niinpä Suomenkin johto laski sen vaihtoehdon varaan ja valitsi saksalaisen prinssin maamme kuninkaaksi. Sitten ihan yllättäen kesken lupaavan sotimisen Saksan voitokas armeija antautui, vaikka ei ollut kärsinyt mitään suuria tappioita. Olen jostain kirjasta lukenut, jonka nimen päälle en nyt pääse, että Saksan keisarikunta ja sen voitokas armeija romahtivat espanjantaudin uhreina. Sotasensuurin oloissa tietoa lintuinfluenssan aiheuttamista tuhoista ei oltu vuodettu maailmalle tai edes Saksan kansalle, joka saattoi jälkeenpäin uskoa kaikenlaisiin salaliittoteorioihin. Kommentit (1)
Shekit ja vekselit	20.03.2020, 17:56
Vaan sangen mittavan tukipaketin myönsi maamme viehättävä hallitus kansallemme, eli keskimäärin 3.000 € jok´ikiselle suomalaiselle. Ymmärrän kyllä, miksi kansamme on jo kolmannen kerran peräkkäin valittu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Tuolla tukipaketilla olisi saanut 150 hävittäjäkonetta turvaamaan ilmatilaamme suurvaltaviholliselta tai muutaman ydinvoimalan Venäjältä ja ehkä hyvällä onnella yhden Ranskasta. Jostain syystä tukea ei myönnetä kansalaisille kirjeitse lähetettävällä shekillä, kuten Amerikassa tehdään, ja minusta se on ikävä asia. Kyllä tuollainen tuki olisi mukava saada vaivattomasti kotiin toimitettuna shekkinä ja vielä mukavampi olisi jos se lähetettäisiin kirjeitse selvinä seteleinä. Suomalainen kun ei enää edes tiedä, mikä shekki tai vekseli oikein on. Suomessa molemmista luovuttiin noin 50 vuotta sitten toisin kuin Amerikassa, jossa ne edelleen ovat täyttä tavaraa. Jos minä olisin ollut diktaatorina päättämässä tuosta tukipaketista, olisin edellyttänyt, että 3000 € jaetaan magneettikorttina jokaiselle suomalaiselle ja sama kortti toimii jatkossa myös verokorttina, passina, kelakorttina, ajokorttina, kirjastokorttina ja kaikkien kauppaketjujen etukorttina. Sitten loppuisi tämä kaiken maailman korttien kanssa puljaaminen. Olisin myös diktaatorina päättänyt, että kortin kolmetonninen olisi voitu käyttää vain kotimaisten yritysten palveluihin ja että koko summa pitää käyttää vaikkapa kolmessa kuukaudessa, jolloin se olisi lisännyt nopeasti taloudellista toimeliaisuutta koronasta huolimatta. Lisäksi kolmetonninen olisi ollut verotettavaa tuloa, joka olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa, ja jolloin valtio olisi saanut takaisin verotuloina hyvinkin puolet tukisummasta, kun huomioon otetaan myös arvonlisäveron lisääntynyt tuotto. Kommentit (3)